FB Etiikka(ei siis etikka)...

Warhammer Fantasy Battles -pelin palsta, jossa on tarkoitus keskustella kaikista niistä aiheista, jotka eivät sovellu muihin otsikoihin. Kysymyksiinkin vastataan, mutta käytä kuitenkin ensin hakua.
naran
Viestit: 15
Liittynyt: Su 03.11.2002 23:16
Paikkakunta: Hankasalmi

Viesti Kirjoittaja naran »

Kun ihmiset valittavat, että yksipuolisia armeijoita vastaan on tylsää pelata, tarkoittaako se, että niille on tylsää hävitä? Enpä ole kuullut kenenkään valittavan, että "kohtasin Bretonnian armeijan, jossa oli pelkkiä ritareita, ja massacroin ne. Oli muuten helkkarin tylsä peli." Sen sijaan päinvastainen tapaus "Kohtasin Bretonnian armeijan, jossa oli pelkkiä ritareita, ja ne massacroivat minut. Ei niille lance formationeille mahda mitään, ne ovat niin juustoisia" kuulostaa paljon todennäköisemmältä (ainakin, jos lance formationit olisivat voittamattomia).
Sellaiselle armeijalle on raivostuttavaa hävitä. Jo pelkkä sellaista vastaan pelaaminen on raivostuttavaa. Taustalla oma kokemukseni, haltioiden HC-taika ja ampuma-armeijaa vastaan. Velhot taikovat furiesit takaisin sinne mistä ne tulivatkin, ja loppupelin yritänkin sitten päästä kenttänsä takalinjalla kyyhöttävän vastustajan kimppuun. Perille ei tainnut päästä kukaan.

Miellyttävin peli on sellainen joka on tasainen johonkin tiettyyn dramaattiseen pisteeseen asti, josta se sitten kääntyy toisen voitoksi. Miehinen mittelö, eikä mikään ramman pahoinpitely.

Ja kyllä, pelaan Kaaoksella joten minua suuresti rasittavat ampuma-armeijat, taiasta puhumattakaan.
Viimeksi muokannut naran, Ti 04.02.2003 20:59. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Avatar
Murhe
Valvoja
Viestit: 3639
Liittynyt: Pe 13.09.2002 09:33
Paikkakunta: Lappeenranta

Viesti Kirjoittaja Murhe »

Kieltämättä se on varsin tylsää voittaa, jos ja kun vihollinen ei saa vastaan laitettua kunnolla parhaimmista yrityksistään huolimatta...

Minusta oli varsin noloa moukaroida yhden kaverin teema kääpiöitä, jonka repertuaariin ei sitten kuulunut riimuseppiä, tällä seer-councililla. Ei tuo sitä pahakseen tuntunut laittavan, mutta hitusen omaa tuntoa kaiherti tuollainen.

Toisaalta kyllä takkiin on tullut pahemmankin kerran aina välillä vuorostaan. Kaverin Skaveneita vastaan olin varsin voimaton, kun kokeilin prinssiä arkkimaagin sijasta ja vastaan tuli se rottien sryren armada... Voi sitä löylytystä, joka haltioille tuli.
Dru Perim
Viestit: 804
Liittynyt: Ke 08.01.2003 13:08
Paikkakunta: Espoon Leppävaara

Viesti Kirjoittaja Dru Perim »

naran kirjoitti:Sellaiselle armeijalle on raivostuttavaa hävitä. Jo pelkkä sellaista vastaan pelaaminen on raivostuttavaa.

Miellyttävin peli on sellainen joka on tasainen johonkin tiettyyn dramaattiseen pisteeseen asti, josta se sitten kääntyy toisen voitoksi. Miehinen mittelö, eikä mikään ramman pahoinpitely.

Ja kyllä, pelaan Kaaoksella joten minua suuresti rasittavat ampuma-armeijat, taiasta puhumattakaan.
Itse olen pelannut vuosikausia mm. ampumiseen ja scoutteihin perustuvalla Dark Elf -armeijalla, jonka strategia lähitaisteluarmeijoita vastaan (esim. juuri kaaos tai Bretonnia) on ollut woodelfmäinen ampuminen ja karkuun juokseminen. Tämä on aiheuttanut joidenkin pelaajien kanssa ongelmia, koska en ole suostunut menemään lähitaisteluun armeijalla, jossa ei ole lähitasisteluyksiköitä.

Haluaisin vain muistuttaa Narania, että jos pelaa armeijalla, jolla ei ole ammuntaa tai magiaa, kuuluu se jo armeijan perusluonteeseen, että ammuntaan tai magiaan perustuvat armeijat "rasittavat". Jos ei miellytä, ei pidä pelata armeijalla, jolla ei itsellään ole ammuntaa tai magiaa. Tämä on sama asia kuin valittaisi, että örkki & gobbo -armeija kärsii animositystä, tai että squig-riderit menevät aina minne sattuu. Yhtälailla olisi tolkutonta shooty-armeijalla pelaavan valittaa, että ei pärjää lähitaistelussa kaaokselle tai Bretonnialle. Kukin pelaa oman armeijansa vahvuuksien mukaan. Eikö?

Tosin pelitilanteen tulee olla yleensä kummallekin osapuolelle miellyttävää, muutenhan ei WH:n harrastamisessa (ainakaan sen pelaamisessa) olisi mitään tolkkua. Mielestäni kuitenkin esim. turnausympäristössä on turhaa valitusta, jos vastassa on ampumisen tai magian varaan rakennettu armeija, jota Bretonnialla tai kaaoksella pelaava ei saa houkuteltua lähitaisteluun. Turnauksiin ei käsittääkseni mennä sen takia, että kaaospelaajilla olisi paljon "miellyttäviä" pelejä. :wink:

Tosin ymmärrän, jos hermot menevät, jos kaveriporukassa joku pelaa koko ajan jollain ûber armeijalla. Tämän ongelman saa tosin ratkaistua erittäin helposti. Kertoo vain kaverilleen, että pelaisiko hän jollain muulla listalla välillä. Jos hän tosiaan on kaverisi, ei ongelmia pitäisi syntyä. :)

Todettakoon tässä myös, että edelleenkään en näe, että "WH-moraaliin" kuuluisi pelata pääpainoisesti vain lähitaisteluun painotetuilla armeijoilla, kuten monista kommenteista mielestäni paistaa läpi. Miksi yleensä valitetaan vain ampumiseen tai magiaan pelkästään panostaneista armeijoista, eikä yleensä lainkaan pelkästään lähitaisteluarmeijoista (paitsi ehkä all cavalry armeijoista)?


Dru Perim
Luolapeikko
Viestit: 172
Liittynyt: La 12.10.2002 00:00
Paikkakunta: Pirkanmaa

Viesti Kirjoittaja Luolapeikko »

#piirtelee taktisia kuvioita hiekkaan luulla#
tehdään nyt vissi ero:
über ja one-trick armeijasta puhuessani en ole missään vaiheessa tarkoittanut listan perusluonteeseen kuuluvia painoituksia, esim. scouttaava wood elf / dark elf lauma.
muista kirjoittajista on tietysti paha sanoa...

enivei, eivät nämä listat ole niitä otsasuonien kiristymistä aiheuttavia. rasittavia? kyllä. muttei niitä ole "mahdoton" voittaa.

joittenkin mielestä kaikki vaikeasti voitettava on "juustoa". minusta juustoa on viilattuun temppuun tukeutuminen.
DE scouttien listalla voi tehdä monenlaisia ratkaisuja.
no, voi niitä tehdä seer councilillakin, mutta harvemmin näkee muuta kuin velhot metsään tiputtelemaan komeettoja vastustajan niskaan...
tämmöstä vastaan pelaaminen on sekä rasittavaa että turhauttavaa...

voisin napata jonkun onnettoman suhaajan ja opettaa tuon taktiikan hänelle hetkessä... toki pelissä tilanne elää ja niitä miscastejakin sattuu (joskus), mutta voisinpa veikata että mikä tahansa kaveri joka osaa pidättää ruumiinnesteitään ja laskea kymmeneen pärjää huomattavan hyvin ko. listalla.

toinen esimerkki on tuttavani 5. edikassa pelaama "dragon armeija" Bretonnialle... jos joku ei siitä ole kuullut, mainittakoon sen sisältäneen yhden (1) nihtiunitin, jossa kaikki sankarit majasivat (niitä oli monta... 6?) ja kaksi (siis 2) lohikäärmettä. that was it. hienoa ja tyylikästä? juustoa?

juustoa on myös jotkin magic item combot, joiden avulla haetaan suunnatonta ja peliä järkyttävää etua.
esimerkkejä vaativille HE Ironman ja 5. edikan mahtiörkki (otettiin iso örkkipomo (mieluiten savage), annettiin sille käsiin Executioners axe, lyötiin se n.g. unittiin, jolla oli Bad Moon banner ja jossa toljotti vielä f.g. battle standardi jolla oli Spider banner)

nämä ovat niitä tasapainoista peliä järsiviä tekijöitä, jotka eivät tuo hymyä kenenkään muun kuin itse pelaajan kasvoille... aina ei sinnekään. voitto ei toki ole taattu, mutta minusta pelin latistuminen on.
toki tähän voi päätyä etua tavoittelemattaankin.
ystäväni teki yhteen Ropeconiin "hauskan" listan, jolle nauroimme pitkään. turnauksen jälkeen kuulimme listasta pitkään, mutta hauskaa kerrottavaa se ei ollut :wink:
- Elämä on muutakin kuin white metallin syömistä -
Dru Perim
Viestit: 804
Liittynyt: Ke 08.01.2003 13:08
Paikkakunta: Espoon Leppävaara

Viesti Kirjoittaja Dru Perim »

Luolapeikko kirjoitti: ...velhot metsään tiputtelemaan komeettoja vastustajan niskaan...
tämmöstä vastaan pelaaminen on sekä rasittavaa että turhauttavaa... voisin napata jonkun onnettoman suhaajan ja opettaa tuon taktiikan hänelle hetkessä...

...toinen esimerkki on tuttavani 5. edikassa pelaama "dragon armeija" Bretonnialle... mainittakoon sen sisältäneen yhden (1) nihtiunitin, jossa kaikki sankarit majasivat (niitä oli monta... 6?) ja kaksi (siis 2) lohikäärmettä. that was it. hienoa ja tyylikästä? juustoa?
En todellakaan nauttisi tuollaisella seer council armeijalla - tai sitä vastaan - pelaamisesta. Onneksi en ole sellaista vielä kohdannut. Pointtini vain oli, että olen henkisesti valmistautunut kohtaamaan jotain vastaamaan turnauksissa, ilman että olen tehnyt omasta armeijastani vastaavaa. Jokainen voittakoon tyylillään, oli se sitten kuinka yksinkertainen tahansa.

Onneksi tuon Bretonnia-armeijan kaltaisia viritelmiä ei ihan enää pääse tekemään. Kiitokset siitä 6th editionille. (Ei lohhariarmeija esimerkkejä 6th ed.:sta kiitos :wink: )


Dru Perim

PS. Saa toivottaa hyvää noppatuuria salamantereilleni. Pelaan tänään Blood Dragon armeijaa vastaan, jossa on 20 Black Knightia.
Luolapeikko
Viestit: 172
Liittynyt: La 12.10.2002 00:00
Paikkakunta: Pirkanmaa

Viesti Kirjoittaja Luolapeikko »

#heristelee luullaan#
tottakai. nillittäminen on turhaa ja rasittavaa :wink:
jokainen pelatkoon peliä oman makunsa mukaan, sanottiin täällä mitä tahansa. jutun juoni onkin, mikä on ns. "oikein"
tai minun mussuttaessa tyylikästä ja taidokasta :)

ja todellakin, turnauksiin voittamaan aikova saa joka tapauksessa valmistautua kohtaamaan myös nuo listojen raiskatut vedokset...
todellinen mestari onkin se, joka voittaa tyylillä ja taidolla myös ne.

onnea kaikille sellaisiksi aikoville ja eniten niille, jotka sen ovat jo tehneet!
- Elämä on muutakin kuin white metallin syömistä -
naran
Viestit: 15
Liittynyt: Su 03.11.2002 23:16
Paikkakunta: Hankasalmi

Viesti Kirjoittaja naran »

Haluaisin vain muistuttaa Narania, että jos pelaa armeijalla, jolla ei ole ammuntaa tai magiaa, kuuluu se jo armeijan perusluonteeseen, että ammuntaan tai magiaan perustuvat armeijat "rasittavat". Jos ei miellytä, ei pidä pelata armeijalla, jolla ei itsellään ole ammuntaa tai magiaa. Tämä on sama asia kuin valittaisi, että örkki & gobbo -armeija kärsii animositystä, tai että squig-riderit menevät aina minne sattuu. Yhtälailla olisi tolkutonta shooty-armeijalla pelaavan valittaa, että ei pärjää lähitaistelussa kaaokselle tai Bretonnialle. Kukin pelaa oman armeijansa vahvuuksien mukaan. Eikö?
Tottakai jokainen käyttää armeijansa "sitä" juttua, jolla sen on tarkoitus voittaa, oli se sitten lähitaistelu, ampuminen tai magia. On hauska pelata armeijaa vastaan joka on itsensä näköinen, nämä ominaisuudethan joukot toisistaan erottavat. Rasittavaa on jos tämä ominaisuus kaikki muu unohtaen vedetään niin äärirajoille ja yli ettei vastustajalla ole mitään mahdollisuutta, tai oma armeija häviää kun vastus ei olekkaan sopiva. Noppien pettäessä tosin kaikki armeijat kaatuvat, hyviä eli ei.
Avatar
jamovoima
Valvoja
Viestit: 7628
Liittynyt: Ke 22.05.2002 15:37
Paikkakunta: Länsi-Vantaa

Viesti Kirjoittaja jamovoima »

naran kirjoitti: Noppien pettäessä tosin kaikki armeijat kaatuvat, hyviä eli ei.
En nyt sanoisi noinkaan. Taitava pelaaja minimoi nopan mahdollisuuden vaikuttaa peliin jnolloin tuurin vaikutus peliin on paljon pienempi, sellainenkin toiminta nimittäin on mahdollista fb:ssä . Eli esim. jos pääset chargaamaan vastustajan flankkiin on meleen voittaminen paljon varmempaa noppatuloksesta riippumatta kuin hyökkäämällä suoraan edestä. Enemmän fb:ssä on kuitenkin kyse modeleiden liikuttamisesta kuin nopparanteen treenaamisesta.
VJ
Viestit: 1401
Liittynyt: Ma 08.07.2002 22:38
Paikkakunta: Turku

Viesti Kirjoittaja VJ »

Turnauksessa jos tulee kova lista vastaan niin minusta peli voi vielä hyvinkin olla miellyttävä. Ennemmin pelin hauskuus/tylsyys riippuu vastustajasta. Jos vastassa on reilu vastustaja joka haluaa voittaa armeijallaan ja taidollaan, ei mulla voi olla mitään sitä vastaan. Sen sijaan "kikkaileminen" (suora tai epäsuora huijaaminen, sääntötulkintojen kalasteleminen omaksi edukseen) on jotain niin vastenmielistä, että melkein tekee mieli luovuttaa peli heti kättelyssä. Se tosin olisi liian suuri palvelus kikkailijalle ja siksi objektiveksi peliin muodostuu ennemminkin se että ei anna massacre voittoa hänelle.
Useimmat kuitenkin oikeasti kovilla listoilla pelaavista ja turnauksen voitosta kilpailevista ovat asiallisia pelaajia, eikä mulla siksi voi olla mitään heidän armeijoitaan tai pelityyliään vastaan.

Toisaalta mulla on kokemusta vain 40k turnauksista, mutta epäilisin mielipiteeni pätevän myös fantsubattleen.
And they wonder how he dealt with stress so well..
Avatar
jamovoima
Valvoja
Viestit: 7628
Liittynyt: Ke 22.05.2002 15:37
Paikkakunta: Länsi-Vantaa

Viesti Kirjoittaja jamovoima »

Vähemmän pelanneille nuo taitavat pelaajat voivat olla hieman masentavampi pala, itse pelasin toisen fb 6th edition pelini ikinä Vierikon Anttia vastaan eräässä turnauksessa tuolla Lahdessa ja hieman oli masentunut olo pelin jälkeen, tosin masennusta lievitti myöhemmin se kun huomasi kyseisen henkilön nimen ravening hordesin pelitestaaja luettelossa... ...eikä mitään kyllähän siinä pelissä ihan hyvin ainakin sääntöjä oppi.
MakeH
Viestit: 3084
Liittynyt: To 18.07.2002 15:21

Viesti Kirjoittaja MakeH »

ettei vastustajalla ole mitään mahdollisuutta
harva lähtee turnauksiin häviämään. Turnauksessa oma armeijasi pitäisi olla niin hyvä, ettei tuollaista tilannetta tulisi.

Olenko ymmärtänyt väärin vai onko suurin osa ihmisistä tosiaan sitä mieltä, että turnauksiin pitäisi lähteä jollain kura armeijoilla ja hihitellä jossain nurkka pöydässä kun vastustaja pyyhkii armeijallasi lattiaa tai sinä piekset jonkun lapsen kura armeijaa. Eikö turnauksien idea ole osaksi siinä, että siellä pääset kokeilemaan parasta armeijaasi naapurtikylän ylpeyttä vastaan? Yritän ainakin itse tehdä mahdollisimman kovia armeijoita, joskus siinä epäonnistuen mutta odotan myös vastustajani yrittävän parastaan. Kahden kovan armejian väännöt ovat pelaajille ja katsojille varmaan sitä parasta antia.
"Embrace the filth" -Voices in Oggy's head
Luolapeikko
Viestit: 172
Liittynyt: La 12.10.2002 00:00
Paikkakunta: Pirkanmaa

Viesti Kirjoittaja Luolapeikko »

#osoittaa MakeH:ta luulla#
nii-in! matsit kahden kovan armeijan välillä onkin kivaa katsella.
jos toinen on venytetty ja viirattu se EI ole hauskaa!

oletko sinä nyt ymmärtänyt, että täällä nyt väännetään niistä ns. "juusto" listoista, ei hyvistä listoista (lue tehokas)?
näillä kahdella kun on eroa, mikä täälläkin on onneksi todettu...
paras kun ei ole yhtäkuin viirattu ja venytetty.
- Elämä on muutakin kuin white metallin syömistä -
MakeH
Viestit: 3084
Liittynyt: To 18.07.2002 15:21

Viesti Kirjoittaja MakeH »

oletko sinä nyt ymmärtänyt, että täällä nyt väännetään niistä ns. "juusto" listoista, ei hyvistä listoista (lue tehokas)?
näillä kahdella kun on eroa, mikä täälläkin on onneksi todettu...
paras kun ei ole yhtäkuin viirattu ja venytetty.
näköjään en ymmärrä, kertoisitko mikä on sitten se hiuksen hieno ero tehokkaan ja liian venytetyn listan ero?
"Embrace the filth" -Voices in Oggy's head
Luolapeikko
Viestit: 172
Liittynyt: La 12.10.2002 00:00
Paikkakunta: Pirkanmaa

Viesti Kirjoittaja Luolapeikko »

#kaivaa luulla korvaansa#
sanotaan esimerkiksi että Seer Council on juusto (tehokas, ehkä jopa tyylikäs, mutta venytetty)
ja vaikkapa tyypillinen Wood Elf armeija voi olla tehokas, vaikkakin useiden mielestä ärsyttävä
Wood Elffitkin voi venyttää äärimmilleen (Ravening hordes: 2 puuta, maagi chariotissa, lordi dragonilla, breakdance-poppoo, lauma dryadeja, ym. huttua..)

onkohan minulla nyt ihan kieroutunut mielikuvitus, enkä tiedä enää ollenkaan mistä puhun?

tyylikkyyden saavuttaa minusta hienolla maalauksella, fluffilla ja ennen kaikkea joukkojen valinnalla ja konvertoinnilla. mm. Undead Bretonnian saa todella tyylikkääksi ja toimivaksikin.

niin ja sitten on tosiaan olemassa yksi tärkeimmistä ominaisuuksista, kuten on huomautettu. tuo tyylikäs pelaaminen.
ilmeisesti en itse ole sellainen, kun asian tyystin unohdin :oops:
mutta vaikka hyvä ja reilu pelaaja saattaa pelastaa paljon (nillittäjät ovat raivostuttavampaa kuin juusto :wink: ), ei minusta siltikään ole kivaa pelata iloisesti hymyilevän ja totaali reilun vastustajan kanssa, joka pyyhkii kätensä armeijalistaani saatuaan veriroiskeita jyrätessään armeijani.

peli voi olla hieno vaikka turpaan tuliskin (niin että tukka lähtee... :D ), eikä kaikki mille häviää ole juustoa...
ja lopulta kaikki on kestettävä kuin mies / nainen / elämärajoitteinen / luolassa asuva hiidensukuinen otus,
mutta häviäminen yhden kikan juusto armeijalle, jota johtaa joku pikku pygmi joka ei pelistä mitään tiedä?

niin, kenties minulla on vain unelma, tämä täällä ruikuttaminen on turhaa ja olen itsekin ollut aikanaan (enkö enää) juuri tuollainen ärsyttävä pygmi...

#vetäytyy hiljaisena peikkona luolaansa#
- Elämä on muutakin kuin white metallin syömistä -
Avatar
Rejector
Viestit: 1119
Liittynyt: Ke 08.01.2003 13:04
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Rejector »

Ok, koska itseänikin on hiukan ihmetyttänyt se hiuksenhieno ero juuston ja kovan listan välillä, annanpa pari esimerkkiä.

Tätä listaa olen testannut paljon ja tähän mennessä se ei ole hävinnyt vielä kertaakaan. Bretonnian Blood Dragon armeija, käyttää paljon bretonniritarifiguja black knighteinaan:

Blood Dragon Count, nightmare, barding, great weapon, heart piercing, dispell scroll

Wight Lord BSB, nightmare, heavy armour, sword of the kings

Necro, book of arkhan, dispell scroll

Necro, black periapt, dispell scroll

9 Black Knights, full command, banner of doom

9 Black Knights, musician champion

2 x 19 Skeleton warriors, full command

9 ghouls

2 spirit hosts

3 x 5 dire wolves

Eli mielestäni tasapainoinen ja turnausvalmis armeija.

Sitten uusi Wood Elf projektini, joka on vasta alkuvaiheessa eli ei edes miniatyyreja saati sitten yhtään peliä takana. Tarkoitettu erittäin liikkuvaiseksi ja lujaa iskeväksi listaksi.

Forest Lord, spear, shield of ptolos, bow of loren, Green Dragon

Mage, dispell scroll, potion of knowledge, elf steed

Mage, wand of jet, elf steed

6 Glade riders, light armour, shield, spear, full command, war banner

2 x 5 archers

9 Wardancers, first dancer, musician

Great Eagle

6 Dryads

2 x Treeman

Eli ensimmäisen listan luulisin olevan "kova, mutta reilu". Magia vahva, muttei yletön, taktiikkana lähäriin pyrkiminen. Lurkit pitää keskustaa kasassa, toinen voi mennäkin, mutta viime hetkellä ratsuväki saapuu kirjaimellisesti tuhottuaan toisen flankin ja pyyhkii lurkkeihin jämähtäneet ykisköt laudalta. Yksinkertainen ja tehokas taktiikka, joka ei ole vielä jättänyt pulaan, vaikka vastustaja tietää täysin mitä yritän tehdä.

Toinen lista saakin varmaan sen "juuston" leiman otsaana, koska se yrittää täysin dominoina movement phasea liikuttelemalla aika pieniä mutta lujaa iskeviä yksikköjään pois charge arceilta, kiertäen sivuille ja taakse, kunnes saa sen chargen edestä, sivulta ja takaa tuhoten näin yhden yksikön kerrallaan totaalisesti. Warhammer versio suomalaisten Talvisodassa käyttämästä "salami" -taktiikasta. Ei varasti kiva armeija pelata vastaan, mutta luultavasti voittoisa.

Kommentteja?
Tor
Viestit: 91
Liittynyt: Ke 05.02.2003 19:48

Viesti Kirjoittaja Tor »

minähän varmaan olen tapani mukaan myöhässä aiheesta, mutta laitanpas nyt mielipiteeni kuitenkin


Warhammerhan loppujen lopuksi on peli, ja jos oikein muistan Murhe puhui myös sen sosiaalisista puolista. Todellakin sosiaalisuus on tärkeä osa varsinaista harrastusta, maalata voi toki yksin, mutta itsekseen pelailu on loppujen lopuksi aika tylsää. Keskiajalla ihmiset kehittivät joukon pelejä, estääkseen tylsistymistä talven pitkinä tunteina. Kyllähän Warhammer tarjoaa lääkken kaamosmasennusta vastaan, vaikka se ei nyt niin kivaa ole kun kaveri juustottaa.

Ja todellakin "juusto"-armeijat ovat armeijalistojen mukaisia, joten siis täysin laillisia. Mutta vaikka se on laillinen, niin ei sitä silti tarvitse tehdä. Niinkuin on jo puhuttu tuosta pelin sosiaalisesta osa-alueesta: Warhammer on sosiaalinen harrastus, eikä sitä voi pelata yksin. Jos joku nyt niin pahasti juustottaa, älkää pelatko sitä vastaa. Kyllä se kuukauden päästä huomaa mistä on kyse.

Minun mielestä parhaat pelit ovat tasaisia, loppuun asti tiukkaa vääntöä sisältäviä pelejä. Voin sanoa pellaanneeni muutama pelin, ja niistä "mukavista" peleistä yhdeksän kymmenestä päättyi Drawiin.

Armeija listojen epätasapainot saattavat johtua siitä, että esim. Empirellä pelatessa tulee täysin vääränlainen armeija Vampire Countseja vastaan. (Käykääpä muuten empire-pelaajat kattomassa http://www.warhammer-empire.com, hyviä taktiikoita) Eli vika ei välttämättä ole listassa vaan pelaajassa.

Epäilen hyvin vahvasti, että "voittamaton" armeija on tehty. Suurin osa näistä juustokikoista perustuu yhteen tai parhaimmillaan, ja silloin, kun viholinen todellakin huomaa tuon kikan/kikat ja torjuu ne, on ns.juustoarmeija todellakin kusessa, sillä sillä ei tee sen jälkeen yhtään mitään.

Loppujen lopuksi ei ole kyse siitä, kuinka juusto vastustaja on. Kysehän on tosiaankin pelistä, eikä elämästä. Etiikasta puhuminen pelin yhteydessä voi olla todellakin tarpeen esim. jääkiekossa (jos nyt joku muistaa sen jokerien ja HIFKin pelin jokin aika sitten), kun laji on kehittynyt melkeinpä kansallislajiksi.

Juustossa on kyse kovasta, mutta heikosta listasta, ja jos se nyt on voittamaton niin aina voit joko pyytä kaveriasi muuttamaan listaa, tuskinpa se niin kova pala on niellä ylpeys ja myöntää, että et vain voita sitä. Ja sitähän juusto on. Häviäjän loukattua ylpeyttä.
MakeH
Viestit: 3084
Liittynyt: To 18.07.2002 15:21

Viesti Kirjoittaja MakeH »

mutta häviäminen yhden kikan juusto armeijalle, jota johtaa joku pikku pygmi joka ei pelistä mitään tiedä?
En halua teidän luulevan, että vähättelisin pygmien pelitaitoja mutta oli pygmillä minkälainen armeija tahansa, niin jos sinä häviät hänelle niin katso peiliin. Jos joku on niin kyvytön, että ei pysty tekemään mitään esim. tykkihordea vastaan tai on tehnyt itse niin kankean listan, että se ei jousta vastustajan edessä niin missä on vika? onko vika tosiaan vastustajassa?
Haluaisin vielä selvyyden vuoksi sanoa, että itse olen koko ajan puhunut turnausarmeijoista, hupipelien ainoa tarkoitus on tietenkin hupi... turnauksissa hupi tulee minulle ainakin siitä kovasta kilpailusta eli sieläkin hauskaa saa olla armeijoista riippumatta. Armeijasta riippumatta pelaajan pitää tietenkin yrittää olla edes hiukan reilu vastustajalle.
"Embrace the filth" -Voices in Oggy's head
Avatar
Grond
Viestit: 3335
Liittynyt: Ke 20.11.2002 13:00
Paikkakunta: 423 km turkkusta

Viesti Kirjoittaja Grond »

Tor kirjoitti:Warhammer on sosiaalinen harrastus, eikä sitä voi pelata yksin. Jos joku nyt niin pahasti juustottaa, älkää pelatko sitä vastaa. Kyllä se kuukauden päästä huomaa mistä on kyse.
Harvemmin kai "juusto" (jonka olemassaoloa en vieläkään tunnusta) on ongelma kaveriporukassa, missä pelkällä kettuilulla saadaan vastustajat ruotuun (eli pakotetaan omaksumaan oma näkemys "hyvästä" armeijasta uhkailemalla jättää tyyppi piirin ulkopuolelle - todella "sosiaalista" toimintaa).

Mutta jos lähtee liikkeelle periaatteella että "ei kukaan pelata tuota vastaan" niin tuleepa mielenkiintoisia turnauksia - turnauksen voittaja ottaa joka kierrokselta massacren luovutusvoitolla pelaamatta peliäkään, käy vain pokkaamassa palkinnon. No, olisipa hauska nähdä sellainenkin tilanne.
Tor
Viestit: 91
Liittynyt: Ke 05.02.2003 19:48

Viesti Kirjoittaja Tor »

Grond kirjoitti:Harvemmin kai "juusto" (jonka olemassaoloa en vieläkään tunnusta) on ongelma kaveriporukassa, missä pelkällä kettuilulla saadaan vastustajat ruotuun (eli pakotetaan omaksumaan oma näkemys "hyvästä" armeijasta uhkailemalla jättää tyyppi piirin ulkopuolelle - todella "sosiaalista" toimintaa).
kaikkien vittuuntuminen on siis parempi juttu? on varmasti mukavampaa lukea joka ikisestä postista täälläki, että ku kaveri pelaa juustolla armeijlaa.. mainitsemani tapa on vain yksi keino saada kaveri ymmärtämään asia... tarkoitushan ei toki ole potkasta kaveria pois peliporukasta, vaan vihjata sille, että kukaan ei taho pelata tollasta armeijaa vastaan
Grond kirjoitti: Mutta jos lähtee liikkeelle periaatteella että "ei kukaan pelata tuota vastaan" niin tuleepa mielenkiintoisia turnauksia - turnauksen voittaja ottaa joka kierrokselta massacren luovutusvoitolla pelaamatta peliäkään, käy vain pokkaamassa palkinnon. No, olisipa hauska nähdä sellainenkin tilanne.
jep näinhän se on, mutta en tarkottanu tuota asennetta turnauksiin.. turnaus on turnaus, jos siellä nyt on joku kova armeija, on sun asia voittaa se omallas.. loppujen lopuksi listan tekeminen on tärkeä on peliä, ja turnauksessahan otetaan selvää siitä kuka on paras...

mutta juustoilu on silti sikamaista...
Avatar
Grond
Viestit: 3335
Liittynyt: Ke 20.11.2002 13:00
Paikkakunta: 423 km turkkusta

Viesti Kirjoittaja Grond »

Tor kirjoitti:mutta juustoilu on silti sikamaista...
Kun on nähnyt armeijalistan, jossa on kääpiöriimulordi josta on Crown of Sorceryllä tehty level 3 necromancer, ja sen jälkeen annettu pari esinettä Wizard Arcanasta, MIKÄÄN mitä ihmiset 6th editionin puitteissa saavat aikaan ei ole "juustoa". Seer Council? Pah, edellisen version lista jossa pystyi ottamaan 13 (yö)peikkoshamaania (enemmänkin olisi saanut, mutta loitsukortit riittivät vain noille) oli jotain muuta. Shooty? Kääpiöarmeija jossa 8 organ gunia, ja liittolaisina 5 volley gunia. Tai sama Empirellä. Klosischarru? Ei tarvitse varmaan mainitakaan millaisia vampyyrejä ennen sai?

En edelleenkään kannata noita wun-hit-wonda -armeijoita, mutta millaiseksi nuo armeijakirjat pitäisi sitten kirjoittaa että sääntöjen mukaan tehty armeija ei aiheuttaisi hirvittävää itkemistä? Ehkä kannattaisi siirtyä muiden harrastusten pariin, jos peliin täytyy kehittää omia sisäisiä lisäsääntöjä (ja pakottaa vastustajat noudattamaan jotain itsekehitettyä "moraalia") voidakseen sitä pelata. Jos ei pysty jonkun kaverin armeijaa voittamaan, millä tahansa armeijalla, ei yksinkertaisesti osaa pelata. Siinä on turha syyttää jotain epämääräistä "juustoa". Kaveriporukassa etenkin alkaa muutaman pelin jälkeen tietää mitä on vastassa, joten jos ei onnistu kehittämään toimivaa taktiikkaa tiettyä komboa vastaan oma on vika.

Pelin "hauskuus" ei kyllä ole kiinni siitä vastustajan listasta. Todennäköisesti omassa asenteessa se vika löytyy - kun vastaan tulee se paljon parjattu seer council tai tykkikeskitys, oletusarvoisesti ajattelee että onpa taas tylsä peli tulossa, jollainen siitä sillä asenteella sitten muodostuukin.

Pahin ongelma pelissä ei siis ole ne ns. "kovat" listat, vaan ne henkilöt jotka jaksavat niistä joka käänteessä olla whinettämässä.
Vastaa Viestiin

Palaa sivulle “FB: Yleiset keskustelut”