Seiskaedikan kaipuuseen WAB

Warhammer Fantasy Battles -pelin palsta, jossa on tarkoitus keskustella kaikista niistä aiheista, jotka eivät sovellu muihin otsikoihin. Kysymyksiinkin vastataan, mutta käytä kuitenkin ensin hakua.
Avatar
Rune
Peliporukkavalvoja
Viestit: 6298
Liittynyt: Ma 06.01.2003 15:18
Paikkakunta: Joensuu

Re: Seiskaedikan kaipuuseen WAB

Viesti Kirjoittaja Rune » Ti 05.11.2013 12:26

Nightderanger kirjoitti:Miten hyvin toimisi seiskan WoC-kirja kutosen kirjojen rinnalla? Vaikka perusmassa halpeni ja parani kummasti, demonit ja pedot lähtivät.
Hirveän voimakkaasti, epäilen. Tai, no, tointaahan sitä kokeilla. Keskimäärin kirjojen voimatasapaino on tainnut kohota kaiken aikaa Ravening Hordesin jälkeen.

Itsehän koen kutosen kaaoskirjat parhaina kaaosjulkaisuina kautta aikojen. Vitoseen tosin en ole tutustunut. Enkä puhu nyt voimasta. :)

Pitäisi tutustua ja vertailla. Sinne taisi tulla sellaisia juttuja jotka tekevät armeijasta aika paljon kovemman muihin verraten, kuten chosen-taulukko ja war altarit. Myöskin kahden attackin ritarit ja warriorit vähän kuumottavat, mutta toisaalta kutoskirjan warriorit olivat aika karmeita ilmestyksiä.
#Ostium
http://cabal-ostium.blogspot.fi/

For a Pessimist, I'm pretty Optimistic

Avatar
ile
Viestit: 1779
Liittynyt: Pe 01.05.2009 02:01
Paikkakunta: Helsinki | Malminkartano

Re: Seiskaedikan kaipuuseen WAB

Viesti Kirjoittaja ile » Ti 12.11.2013 21:09

smaxx kirjoitti:Itse pelaan enimmäkseen figulähtöisesti. Eli WAB:ia ihan vaan siksi että voi pelata roomalaisilla tai persialaisilla, ja fabaa siksi että voi nostella vaikka demoneita tai suurhaltioita kentille.
Joo, samanlaisia lähtökohtia täälläkin.

Mutta mä näen, että figut ovat symboleja joillekin kuvitellun maailman otuksille. Mua ei kiinnosta miten örkkifigu lyö haltiafigua tietyn pelimekaniikan puitteissa, vaan miten jonkin fantasiamaailman örkit ja haltiat kamppailevat, mitä näiden lajien sodankäynti tyypillisesti on. Me käytetään FaBaa myös roolipeliin linkittyvän karttastrategiapelin taistelusimulaattorina, mikä asettaa pelille joitakin vaatimuksia, joita peruspelaajilla ei taida olla. Aikaa valmisteluihin kuluu paljon per yksi kentällä pelattu peli. Investointi peliin on suurempi, ja tuntuu siltä, että myös peliltä saatava tyydytys - "kiva" - on suurempaa. Tästä kumpuaa myös figujen modailun syy ja hauskuus: ne on niinkuin jotain tyyppejä siinä maailmassa.

Tältä kannalta katsottuna eri pelimekaniikkojen heijastamat pelimaailmat ovat erilaisia paikkoja. Puhutaan genrerealismista, ja se on mulle tärkeää.

Kasia edeltänyt "tässä maailmassa ensin toisen rykmentin eturivistö lyö, ja toisen katselee, kun heitä hakataan maahan. Lopuksi jäljelle jääneet lyövät takaisin, ja ensin lyöneet vuorostaan katselevat, miten heitä lyödään maahan. Jos ensin lyöneet kaatavat koko vastapuolen eturivistön, vastapuoli ei voi tehdä mitään" ei tunnu mielekkäältä. Kasi korjasi tämän ongelman oikein hyvin. Vielä elegantimpi ja pelillisesti dynaamisempi juttu voisi olla samanaikainen lyöminen. Sitten täytyy miettiä, mitä virkaa on ASF-säännöllä, mutta siihenkin löytyy sulavia ratkaisuja - myös sellaisia, jotka nousevat pelin ydinsäännöistä, ilman mitään lisäsääntöjä.

Kasin "tässä maailmassa rintaman leveys auttaa taempien rivistöjen taistelijoita osallistumaan taisteluun, ja toisaalta rykmentin mieslukumäärä tekee siitä horjumattoman tappioiden edessä" ei tunnu mielekkäältä. Kasin Horden ja Steadfastin unohtaminen ja paluu seiskaan/kutoseen ja overlappiin korjaa nämä ongelmat: nyt leveämpi rintama on hyödyllinen siksi, että enemmän jengiä oikeasti pääsee viholliseen kiinni, ja kamalia tappioita kärsivä rykmentti on pelokas, jos vastustajista ei kaadu juuri kukaan. Samalla päästään irti yksipuolisesta horde - bus -taktiikasta, ja pienetkin erot yksiköiden ryhmityksissä ja vahingoittumisissa saavat merkityksensä takaisin. Dynaamista ja eleganttia, etten sanoisi.

Tätä voisi kutsua simulaatioksi, mutta simulaatiota ei pidä ymmärtää meidän todellisuutemme simulaationa, vaan genrerealismina. Ei siis: "Mikä nyt olisi oikeasti totta tässä tilanteessa?", vaan "Mikä tässä sadussa/leikissä tuntuu mielekkäältä?"

Vähän pikästi väännetty vastaus/kommentti. En tiedä, moniko suhtautuu peleihin ja sääntöihin näin. Käsittääkseni tämä on aika harvinaista tämän foorumin käyttäjien keskuudessa. Yleensä mennään sillä, mitä kaupasta ostetussa kirjassa sanotaan. Ehkä syynä on turnauspelaaminen, jossa sääntöjen sisältöä tärkeämpää on niiden samuus.
smaxx kirjoitti:Sen verran ne säännöt kiinnostaa, että mielellään vaihtaa välillä uudempaan, erilaiseen tai parempaan jos sellaista tuntuu olevan tarjolla.
Mä kyllä tykkään lueskella ja testailla sääntöjä, mutta pelkästään "uusi" tai "erilainen" ei riitä syyksi sille, että pitäisi pelata yhtä testipeliä enempää. "Parempi" on ilman muuta se ainoa syy pelata jotakin peliä jonkin toisen, vastaavan pelin sijaan. Ja tässä tietenkin kohdataan makuasiat. Usein pelinä toimiva ja selkeästi eksplikoitu sääntöjärjestelmä ei osoittaudu "paremmaksi". Näin siksi, että se pyrkii ratkaisemaan peliongelmia, joita minulla ei ole, ja/tai tuottamaan pelifiiliksiä, joista en huomaa nauttivani. Ja pyrkiessään muuttamaan tai virtaviivaistamaan peliä tietyn prinsiipin mukaan peli saattaa kokonaan hylätä jonkin toisen, yhtä tärkeän tai tärkeämpänä pitämäni prinsiipin (ks. pari esimerkkiä edellä).

Luonnollinen lopputulema tästä kaikesta tietenkin olisi oma sääntöjärjestelmä, joka täyttää tarkasti ne kriteerit, joita figuilla pelatuilta sotapeleiltä itse vaadin. Figuja sentään maailmasta löytyy joka lähtöön, eli niitä ei tarvitse skulptata ja valaa itse. :)

Jos pelejä pelataan kavereiden tapaamismielessä, peli itsessään ei tietenkään ole kovin tärkeä. Tosin jos kaverit ovat kiinnostuneita säännöistä, armeijalistojen rakentelusta ja niillä hankituista voitoista, olisi kohteliasta pelata "oikein" ja "hyvin", etteivät kaverit turhaudu. Pelaaminen "hauskasti" ja "tyylillä" ei kelpaa monille hammeristeille. Tämähän on vakava harrastus. :D

-ile

Avatar
Kharon
Viestit: 984
Liittynyt: Ke 22.05.2002 15:46
Paikkakunta: Ulvila
Viesti:

Re: Seiskaedikan kaipuuseen WAB

Viesti Kirjoittaja Kharon » To 14.11.2013 11:28

ile kirjoitti:
Kasia edeltänyt "tässä maailmassa ensin toisen rykmentin eturivistö lyö, ja toisen katselee, kun heitä hakataan maahan. Lopuksi jäljelle jääneet lyövät takaisin, ja ensin lyöneet vuorostaan katselevat, miten heitä lyödään maahan. Jos ensin lyöneet kaatavat koko vastapuolen eturivistön, vastapuoli ei voi tehdä mitään" ei tunnu mielekkäältä. Kasi korjasi tämän ongelman oikein hyvin. Vielä elegantimpi ja pelillisesti dynaamisempi juttu voisi olla samanaikainen lyöminen. Sitten täytyy miettiä, mitä virkaa on ASF-säännöllä, mutta siihenkin löytyy sulavia ratkaisuja - myös sellaisia, jotka nousevat pelin ydinsäännöistä, ilman mitään lisäsääntöjä.
Voi sen noinkin yksinkertaistaa - mutta lähitaistelussa homma on myös kiinni vastustajan ja omien ukkojen lähitaistelutaidosta, joka tietty kuvaa juuri sitä että vihollinen ei vain "katso kun heitä hakataan maahan". Eli lähitaisteluvuorossa tilanne on kokoajan päällä, puolustaja vain toimii passiivisesti WS-taidon kautta, ja toinen nopeampana/ketterämpänä pääsee iskemään ensimmäisenä. Käy mielestäni hyvin järkeen.

Avatar
ile
Viestit: 1779
Liittynyt: Pe 01.05.2009 02:01
Paikkakunta: Helsinki | Malminkartano

Re: Seiskaedikan kaipuuseen WAB

Viesti Kirjoittaja ile » To 14.11.2013 21:07

Totuutensa tuossakin.

Mutta tältä osin esimerkkini ei niinkään koskenut yhden säännön toimintaa, kuin sitä, että genrerealistisia ongelmia on sekä edeltävissä että nykyisessä systeemissä.

-ile

Avatar
Rune
Peliporukkavalvoja
Viestit: 6298
Liittynyt: Ma 06.01.2003 15:18
Paikkakunta: Joensuu

Re: Seiskaedikan kaipuuseen WAB

Viesti Kirjoittaja Rune » La 16.11.2013 01:55

Juurikin pelattiin seiskaedikkaa kutosen/chroniclesin kirjoilla. 4000pts Empire vs. 2000 High Elves + 2000 Chroniclesin Wood Elves.

Peli heilahteli sinne tänne, ja pelattiin lopulta tasuri. Hullun hyvä meininki. En osaa sanoa tähän väliin että olisiko tämä ollut ihan yhtä hauskaa kasiedikalla, kun armeijat olivat täynnä Phoenix Guardia ja kaikkea tauhkaa, mutta toisaalta oli hyvä meininki kun en voinut laskea kuolevani about kaikkiin yksiköihin automaattisesti, menin niihin kiinni mistä tahansa päin. Magiaphaset ahdistivat aluksi, mutta sitten sekin tasaantui pikkuhiljaa.

Kasista ja seiskasta lainailemalla ja tuunailemalla saisi varmasti todella hyvänkin strategiapelin tähän kontekstiin, mutta koen ettei seiska ole mihinkään huonontunut. Paino on vain aivan eri jutuissa kuin kasissa.

Suosittelen lämpimästi kokeilemaan. Ravening Hordes kirjoja tahdon testata kanssa joku kerta.

Isommat pelit toimii tälläkin kertaa. 3000 pistettä kutosedikan kirjoilla ei ole mitenkään yliampuvaa. Älkää vain rakentako niitä täysmagia-armeijoita. Not cool.
#Ostium
http://cabal-ostium.blogspot.fi/

For a Pessimist, I'm pretty Optimistic

Vastaa Viestiin

Palaa sivulle “FB: Yleiset keskustelut”