Figupelit ja Seurustelu

Keskustelut, jotka liittyvät miniatyyripeleihin mutta jotka eivät sovi muihin keskustelun alueisiin.
Perzzza
Viestit: 1245
Liittynyt: To 22.08.2002 12:06
Paikkakunta: Hämeenkyrö
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Perzzza »

Eipä ole frendiä mutta ainakin osa sukulaisista naureskeli harrastukselleni kerätä pikku-ukkoja ja sitten hämmästeltiin ja naurettiin vielä enemmän kun kerroin että niillä voi jopa pelata... koitin selvitä siitä mahd. hienovaraisesti... eipä onnistunut :cry:
niih.
makebou

Viesti Kirjoittaja makebou »

Murhe kirjoitti:Miten tämän asian syvällisesti ilmaisisi...
..En kuitenkaan aio kasvaa aikuiseksi, iso olen ollut jo pienestä pitäen.

Minä olen jo muuten niin omituinen persoona, että figuilla pelaaminen enää tunnu yhtään missään. Kaikki normaalit ihmiset osaavat kiertää minut kaukaa aivan automaattisesti.

Voin luokita hyvällä omalla tunnolla ihmisen, joka suostuu sosiaaliseen kanssakäymiseen kanssani puolen tunnin verran, vähintäänkin oudoksi otukseksi, ja tämä ottaa sen vastaan kohteliaisuutena.

Joten minun tuttavapiirissäni naishenkilöiden kommentit ovat olleet lähinnä luokkaa: "Iiih! Voi, kun tuo haltia on niin erisöpö!"
siten oot varmaa hyvä tyyppi!
mut ihan sama jos me nauretaa jollekki jolla on saappaat jalassa.
Avatar
behemoth
Viestit: 1445
Liittynyt: Ma 02.09.2002 10:25
Paikkakunta: Lieto, Turun kupeessa
Viesti:

Viesti Kirjoittaja behemoth »

Olen nyt ollut reilu kahdeksan vuotta naimisissa sellaisen naisen kanssa, joka ei figuureista piittaa. Pelailin jo paljon ennen kuin tutustuimme ja pelaan edelleen. Ajankäytön kanssa tulee tietenkin erimielisyyksiä, mutta niitä tulee minkä tahansa harrastuksen kanssa. Suurin huoli emännällä nykyisin on pölyjen pyyhkiminen "pyyhi itte äijies pölyt".

Kissatkin ovat jättäneet figuurit rauhaan ja kahdesta lapsesta vanhempi osoittaa jo jonkunmoista kiinnostusta "isän nukkeihin"...
Eikthyrnir
Viestit: 1
Liittynyt: Ke 22.01.2003 17:01

Viesti Kirjoittaja Eikthyrnir »

Seurustelevana naisena, joka luotsaa pimeää eldaria halki warpin myrskyjen teidän kaikkien kauhuksenne, voisin todeta, että figupeleistä innostuminen vaatii naiselta tietyn mielenlaadun. Itse törmäsin peleihin juuri mieheni kautta, mutta pian olin kyynärpäitä myöten maalissa ja lueskelin codexeja ennen nukahtamista.

Antakaa naistenne maalata pastellisävyisiä demoneja. Tai opettakaa ne ensin pelaamaan roolipelejä.

Mutta muistakaa "Älkää luottako naisiin, sillä heidän sydämensä on rakennettu liikkuvalla pyörällä. Heillä on häilyvä mieli."
maddog

Viesti Kirjoittaja maddog »

Voit alkaa pitää naisia lapsellisina koska he maalaavat naamaansa ja värjäävät hiuksiaan ja pitävät metallipaloja korvissaan killumassa yms. yms.

Jos naisystäväsi pitää figupelejä lapsellisina, tarkoittaa se vain että hän on kateellinen tuolle pelille, joka vie huomiosi pois hänestä.

Älykkäämpi nainen ymmärtäisi että on hyvä että miehellä on noin intensiivisiä ja aikaa vieviä harrasteita. Sillä jos sitä kaksi ihmistä keskittyy kokonaan vain toisiinsa vapaa-aikanaan, seuraa kyllästyminenkin, ja välirikko, nopeammin...
Deornath
Viestit: 119
Liittynyt: La 10.08.2002 18:24

Viesti Kirjoittaja Deornath »

Ei minulla ole mitään ongelmia, erästin tytsini aloitti hammerin pelaamisen vaikka yritin häntä estelläkin( siiteh aikaan oma kiinnostukseni oli ehtymässä, johtuen viidennen laitoksen juustoilusta ja kuudennnen laitoksen odotuksesta) ja nykyinen harrastaa öljyväri maalausta, joten se ottaa pelaamisen ja maalaamisen jonain maalauksen ala muotona..

Itse asiassa pitäisi koettaa maalata öljyväreillä, kun siihen saisi aíka hyviä vinkkejä..
We got 20-4-13
Zindaju
Viestit: 142
Liittynyt: To 26.09.2002 18:39
Paikkakunta: Kemijärvi

Viesti Kirjoittaja Zindaju »

minun tyttöystävä jätti minut tämän harrastuksen takia :cry: arvaa että potutti mutta ei voi mitään kyllä pelaan mieluummin warhammeria kun olen jonkun tytön kanssa :D
Tor
Viestit: 91
Liittynyt: Ke 05.02.2003 19:48

Viesti Kirjoittaja Tor »

tiipou kirjoitti: "häh? mikä toi nyt oli? mä oon sitä mieltä, että en ite koskaan jaksais kiinnostua koko asiasta, mutta omapahan on harrastukses ja niin kauan kun se ei haittaa mun elämää saat vapaasti leikkiä ukoillas..."
jep suurinpiirtein sama asia mullaki, vaikka oon kyllä yrittäny viimeseen asti ottaa sitä mukkaan pellaamaan (oon kyllä pari kertaa onnistunu, mutta ku kerkesin selittää pelin säännöt noin periaatteeltaan, nii se alko haukotteleen päin naamaa :? )
Avatar
Grond
Viestit: 3335
Liittynyt: Ke 20.11.2002 13:00
Paikkakunta: 423 km turkkusta

Viesti Kirjoittaja Grond »

WAAAGH!!!!!!!! kirjoitti:kyllä pelaan mieluummin warhammeria kun olen jonkun tytön kanssa :D
Tuossa voi sanoa olevan jo jämäkkää asennetta :). Vai voisiko puhua jo jonkinasteisesta fiksaatiosta?
Avatar
Teräratas
Valvoja
Viestit: 3711
Liittynyt: La 03.08.2002 13:48
Paikkakunta: Varkaus

Viesti Kirjoittaja Teräratas »

Tor kirjoitti:(oon kyllä pari kertaa onnistunu, mutta ku kerkesin selittää pelin säännöt noin periaatteeltaan, nii se alko haukotteleen päin naamaa :? )
Annat vaan hänen samalla katsoa televisiota, etkä vaivaa säännöillä, selität vaan kuinka paljon ne liikkuu, et välitä vaikka hän sitten liikuttaa niitä vähän miten huvittaa (ilman mittaa, tietenkin), vain pahimmat virheet sitten kerrot ja hienovaraisesti korjaat. Kerrot mitä saa liikuttaa, millä voi ampua, annat sopivan kasan noppia käteen. Kerrot (hieman roolipelityylisesti) mitä tapahtui. Niin ja pelit kannattaa pitää suht lyhyinä. Noilla konsteilla ainakin minun vaimo on harhautettu pelaamaan.

Älkää nyt oikeasti alkako selittää 300+ sivua sääntöjä, jos haluatte pelata jonkun ei-niin-innostuneen kanssa pelin, riittää kun itse osaatte :)
Ketku
Viestit: 169
Liittynyt: Ke 22.05.2002 15:40
Paikkakunta: Tampere

Viesti Kirjoittaja Ketku »

Minulla ei kyllä henk.kohtaista kokemusta ole kuin yhen tytön kohdalta, mutta ei se ollut tosta moksiskaan. Itseasiassa se ei yhtään ollut ihmeissään mun Airsoft harrastuksesta, mutta ihmetteli aseitten hintoja.

Mutta loppujen lopuksi mulla on kuitenki sellainen periaate että: "Jos et mun harrastuksia suvaitse niin omapahan on murheesi, minä en niitä kuitenkaan vaihda."
"Ah sitä suloista tuskaa ja kipua viiltävää"
Zindaju
Viestit: 142
Liittynyt: To 26.09.2002 18:39
Paikkakunta: Kemijärvi

Viesti Kirjoittaja Zindaju »

Tuossa voi sanoa olevan jo jämäkkää asennetta :). Vai voisiko puhua jo jonkinasteisesta fiksaatiosta?[/quote]



heheh:D täytyy pitää tiukkaa linjaa :wink:
Hellbender
Viestit: 495
Liittynyt: Ke 31.07.2002 10:54
Paikkakunta: Riihimäki
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Hellbender »

Laitetaanpa tänne tällasen äijän käppänenkin(tarkottaa tässä tapauksessa 30+ :D ) kokemukset asiasta.

Tähän asti kukaan naisystävistäni ei ole harrastustani morkannut. Joskus on jonkinlaista napinaa kuulunut lähinnä siitä että ne vievät tilaa ja kuluttavat aikaa (joka tietty pitäisi viettä hänen seurassaan :roll: ). No mikäpä harrastus ei aikaa veisi?

Yleisesti ihmiset kyllä ihmettelevät, kun kerron harrastuksestani. Jotenkin en heidän mielestään näytä ihmiseltä, joka "leikkisi pikku-ukoilla". Yleensä noista jutuista selviää, kun ei ota sitä, eikä itseään liian vakavasti. Muutenkin olen sitä mieltä, että ihmisten tulee kulkea omaa polkuaan lähinnä omaa fiilistä seuraten.

Joskus kyllä tuntuu oudolta kävellä lelukauppaan ja ostaa samoja paketteja, mitä vieressä oleva itseni ikäinen isä ostaa pojalleen :D
"Miehet rakastavat pelejä, ja sota on raaka, tappava peli - mutta peli kuitenkin, ja paras mitä on" - William Broyles
Avatar
Guardsman
Viestit: 2033
Liittynyt: Ti 21.01.2003 18:49
Paikkakunta: Salo
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Guardsman »

Hellbender kirjoitti: Joskus kyllä tuntuu oudolta kävellä lelukauppaan ja ostaa samoja paketteja, mitä vieressä oleva itseni ikäinen isä ostaa pojalleen :D
Jaa, että hammereita saa lelukaupoistakin...
Our navigators consider it highly probable that they'll end up here.

Armeija projektit
Hellbender
Viestit: 495
Liittynyt: Ke 31.07.2002 10:54
Paikkakunta: Riihimäki
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Hellbender »

Guardsman kirjoitti:
Hellbender kirjoitti: Joskus kyllä tuntuu oudolta kävellä lelukauppaan ja ostaa samoja paketteja, mitä vieressä oleva itseni ikäinen isä ostaa pojalleen :D
Jaa, että hammereita saa lelukaupoistakin...
Kyllähän niitä joistakin sellaisistakin saa...
"Miehet rakastavat pelejä, ja sota on raaka, tappava peli - mutta peli kuitenkin, ja paras mitä on" - William Broyles
Avatar
Matti Niemelä
Ylläpitäjä
Viestit: 2786
Liittynyt: Ma 20.05.2002 15:51
Paikkakunta: Espoo

Viesti Kirjoittaja Matti Niemelä »

Täällä oli riihimäellä ja hyvinkäällä Royal Toys liikkeet, jotka löytyvät muistaakseni myös White Dwarffin myymäläluettelosta. Ainkin löyty parinumeroo sitte.
Dru Perim
Viestit: 804
Liittynyt: Ke 08.01.2003 13:08
Paikkakunta: Espoon Leppävaara

Viesti Kirjoittaja Dru Perim »

Asdrubael kirjoitti:...ei kai sitä ensimmäisenä asiana mitä tekee seurustelun alkaessa tarvitse näyttää 200 maalattua pikku-ukkoa uudelle seurustelukumppanille...
Itse asiassa tein juuri noin! Viime kesänä vietimmekin sitten pronssihääpäivää, joten en ilmeisesti pilannut mitään miniatyyrieni esittelyllä. :D

Vaimoni ei ole koskaan ollut harrastustani vastaan. Hänestä se että maalaan ja pelaan miniatyyreillä ei ole koskaan ollut lapsellista.

Eikä meillä ole myöskään ollut koskaan ongelmia harrastukseni ajankäytön tai kalleuden kanssa. Yhtä hyvin voisin valittaa vaimoni käsilaukku- tai huulipunakokoelmasta. Naisten meikit ja asusteet ovat vielä kalliimpia kuin miniatyyrit.

Otetaan vielä yksi esimerkki. Viime kesänä kävimme lomalla Lontoossa ja siinä samalla tuli vaimon kanssa käytyä myös Notinghamissa. Kun itse aloin epäröimään pitkän ja kalliin junamatkan tekemistä Lontoosta Nottinghamiin vain Warhammer Worldissä käymisen takia, vaimoni sanoi, että totta kai meidän on käytävä Nottinghamissa, koska katuisin sitä, jos en kävisi.

Threadissa olikin ilmeisesti kyse siitä, että teini-ikäisen pojan "miehinen imago" voi olla vielä sen verran epävarmalla pohjalla, että "tinasotilailla leikkimisen" tunnustaminen tytölle voi aiheuttaa ongelmia. Teini-ikäisenä on ilmeisesti helpompaa röyhistellä rintaansa, kertomalla potentiaaliselle tyttöystävälle esim. potkivansa viikonloput kasikymppisellä pytyllä viritetyn moponsa renkaita. :roll:

Iän karttuessa tilanne yleensä kääntyy toisin päin. Lapsellisesta harrastuksesta tuleekin mielenkiintoinan ja taiteellinen kuriositeetti persoonallisuuteesi ja kaikki haluavat nähdä miniatyyrejäsi, kun muut vain potkivat auton renkaita...


Dru Perim
Avatar
Guardsman
Viestit: 2033
Liittynyt: Ti 21.01.2003 18:49
Paikkakunta: Salo
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Guardsman »

Dru Perim kirjoitti: Iän karttuessa tilanne yleensä kääntyy toisin päin. Lapsellisesta harrastuksesta tuleekin mielenkiintoinan ja taiteellinen kuriositeetti persoonallisuuteesi ja kaikki haluavat nähdä miniatyyrejäsi, kun muut vain potkivat auton renkaita...


Dru Perim
Viisaita sanoja, vaan toivattavasti paikkansa pitäviä... :|
Our navigators consider it highly probable that they'll end up here.

Armeija projektit
Avatar
Henri Ketonen
Viestit: 3346
Liittynyt: Ke 16.10.2002 22:22
Paikkakunta: Turku

Viesti Kirjoittaja Henri Ketonen »

Dru Perim kirjoitti:"miehinen imago"
Mikähä? Mahdatko tarkoittaa jotain katu-uskottavuutta yms?
zqmfgb
Avatar
Maelis
Viestit: 1766
Liittynyt: Ke 13.11.2002 17:26
Paikkakunta: the big smoke

Viesti Kirjoittaja Maelis »

imago? mistä niitä saa? ja mitä tuo miehinen on?

varmaan juuri sitä katu-uskottavuutta
Lukittu

Palaa sivulle “Yleiset miniatyyrikeskustelut”