Raatokansan Yökyöpelit - NG-armeijani taustatarina

Onko kynä (tai näppäimistö) miekkaa mahtavampi? Tule ja todista, että näin on - muuten emme usko.
Avatar
Trauerente
Viestit: 19
Liittynyt: To 26.12.2013 16:20
Paikkakunta: Tampere

Raatokansan Yökyöpelit - NG-armeijani taustatarina

Viesti Kirjoittaja Trauerente » Ti 22.04.2014 21:55

Kirjoittelinpa iltapuhteiksi tajunnanvirtatekniikalla tällaisen taustatarinan omalle Fantasia-armeijalle ja sen päähenkilölle. Kliseitä on, ennakoitavan klassinen juonirakenne, viittauksia... mitä muuta? Kertokaapa :)


Kuten tiedämme, vuonna 2424 Keisarillista ajanlaskua, Sumuvuoren Grom - joka myös Pötsinä tunnetaan - purjehti laivastoineen Nordlandin rannikolta länteen ja joutui suurmyrskyn kouriin tuhottuaan puolet amiraali Kronitzen johtamasta armadasta. Gromin häikäilemätön kampanja Keisarikuntaa vastaan on dokumentoitu kattavasti jo allekirjoittanutta ansioituneempien oppineiden toimesta, joten tutkimukseni aiheen puitteissa keskityn seuraavassa kuvaamaan, mitä tapahtui niille, jotka eivät painuneet myrskyn mukana meren pohjaan tai ajautuneet pitkin Brettonian, Estalian, Tilean ja Arabyn rantoja. Ulkopolitiikan nopeasti vaihtuvien suhdanteiden vuoksi on vaikeaa selvittää mitä näille joukkioille on tapahtunut, mutta oletan niiden joko haaksirikkoutuneen tai tulleen tuhotuksi tehokkaan rajavalvonnan seurauksena. Aikomuksenani onkin pyytää tutkimuslautakunnalta rahoitusta, jotta voisin matkustaa vierailemaan kyseisten valtakuntien arkistoissa.

Useista lähteistä on kuitenkin löydettävissä lyhyitä mainintoja veneistä, lautoista ja jopa kokonaisista vihernahkojen laivoista, jotka ovat hallitsemattoman näköisesti ajautuneet kohti itää ja Pahamaita. Maankiertäjiltä on kuultu, että jopa Sartosan krouveissa kerrotaan hetken aikaa kierrelleen lukuisia kaskuja kovaäänisesti kiroavista vihertävistä lautoista, jotka ovat kadonneet takaisin merelle virran vieminä. Lisäksi 2400-luvulla Sartosalaisten merenkävijöiden kielenkäyttöön on ilmestynyt useita hiisiaiheisia kielikuvia, kuten esimerkiksi 'hiidenkivi' karin ja 'hiidenkirnu' kurimuksen ilmauksena. Merenkävijöillä on tapana toverillisesti toivottaa matkaan lähteviä 'painumaan hiiteen' ja huonoon purjehdussäähän viitataan ilmauksella 'on hiidenvedet'. Rohkenen väittää Eteläisen Meren rannikkoseutujen 2420-luvun lukuisten aavelaivatarinoiden juontavan juurensa juuri Gromin kampanjan seurauksena aiheutuneeseen tahattomaan Hiisien migraatioon...


Katkelma Reinhardt von Valzetristen väitöskirjan tutkimussuunnitelmasta: ''Mustan Lahden Lautturit - etnografinen tutkimus hiisipopulaatioiden migraatioista Wanhassa Maailmassa''. Altdorfin yliopisto: 2522.


Uzog oli Mustalahden itärannan hiisi. Rodulleen luontaisesti pieni, riitaisa, juonitteleva ja kateellinen käppyrä, joka uskoi vakaasti jonakin päivänä tekevänsä jotain suurta. Tähän päivään asti hänen elämänsä tosin oli koostunut sarjasta enemmän ja vähemmän leikkisiä nahinoita, lyhyen matkan pikajuoksuharjoituksista, piiloleikistä ja örkkien antamien käskyjen täyttämisistä. Uzogin heimo tunnettiin nimellä Raatokansa ja rodultaan he kuuluivat hiisien alalajiin, jota he itse kutsuivat nimellä yökyöpelit.

Historiastaan yökyöpelit tiesivät yhtä paljon kuin sotasika taikamiekasta, mutta heimon shamaanien Lorut ja näiden edeltäjiltään ''perittyihin'' viittoihin sotkuisin riimuin kirjatut Värssyt - joita harva enää osasi kunnolla tulkita - säilyttivät jonkinasteisen tietämyksen siitä, että heimo oli kotoisin pohjoisen suurten vuorten onkaloista, mutta saapunut lännestä Suurelta mereltä näille rannoille. Miten tämä tarkalleen oli tapahtunut, ei ollut kyöpeleiden tiedossa, mutta tarinoissa toistuvana teemana oli ''Suuren Läskin Petos'' ja jotenkin ihmiset ja kääpiöt tuntuivat olevan siinä olennaisesti mukana. Tässä oli tarpeeksi syytä vuosisataiselle vihan perinteelle.

Örkki-isäntiään he vihasivat myös, sillä suhde herrarotuun ei ollut läheskään aina mutkattomin kaikista. Rannikon purjehdusta ja etelänlomia harrastavan Verikäsiheimon örkkien kieli oli omituinen sekoitus Mustalahden 'pohjan' örkkiä ja Keisarikunnan saaristomurteita, joten kyöpeleiden itäisten örkkimurteiden vaikutuksesta tulkinnallisia eroja syntyi jatkuvasti vihernahkojen arkisessa kanssakäymisessä. 'Liftarit', 'Färjarit' ja 'Östrafjollat' olivatkin yleisiä viittauksia vähempiin serkkuihin, joihin kollektiivisesti örkinkielisellä vastineella voitaisiin olettaa viitattavan ilmauksella 'siirtolaisen syöpäläiset'. Kyöpelit kärkkyivätkin jatkuvasti tilaisuutta karata isänniltään ja palata Loruissa ja Värssyissä kuvatun Punasilmäisen Vuoren maahan. Verikäsien kieltä oli mahdoton oppia pakon allakaan puhumaan luontevasti, sen oli viimeinen vuosisata jo osoittanut. Lisäksi pimeässä ja maan alla viihtyvillä yökyöpeleillä ei ollut Viimeisen Merimatkan jälkeen pienintäkään halua osallistua Verikäsien merirosvouksen ympärillä pyörivään elämäntapaan, johon paikalliset hiidet olivat muitta mutkitta sopeutuneet jo aikoja sitten. Sen sijaan he keskittyivät valmistamaan ruutia ja palavia aineita läheisten kukkuloiden suojissa, sekä huolehtimaan örkkien ''matkamuistoiksi'' tuotujen kansitykkien kunnossapidosta.


Uzog oli tapojensa mukaisesti joutunut jälleen kerran ongelmiin ja hävinnyt leirin ulkopuolisten kukkuloiden suuntaan vähin äänin. Kyöpeli Narz oli ollut huoltamassa vihollislaivojen polttamiseen kehitettyä loimunheitintä ja Uzog oli vaatimalla vaatinut haluavansa nähdä kyseisen tuhokojeen, sillä kaiken näköiset vimpaimet olivat aina kiinnostaneet häntä pakkomielteisellä tavalla. Tuuma muuttui toimeksi, toviksi ja kotvaksi, mutta viimein parin muuttujan jälkeen yhtälö ratkesi ja palavat örkit sekä hiidet juoksivat jo edestakaisin sammuttaen itseään kaikella mitä vain käsiinsä sattuivat löytämään.

Lähistöllä sotasikoineen käyskennellyt Iso Pomo saapui juuri kulman takaa paikalle, kun loimunheitin hönkäisi tulta. Tapahtumien saamien yllättävien käänteiden lopputuloksena hän sammutti epähuomiossa palavan hipiänsä syöksymällä lantalaan (seikka jolla en lukijoitani ikävystytä, vaan jonka hyvin mielelläni jätän kunkin oman mielikuvituksen varaan. Sen sijaan kuvaisin mieluusti solvauksia joita örkkipäällikkö käytti katkoessaan hampaansa kivijalkaan, mikäli ymmärtäisin piirunkaan vertaa moisesta kuuma peruna suussa puhuttavasta honotuksesta, niin soljuvaa kuin sen sanotaan olevankin).

Ison Pomon jättimäinen sotasika Nöff sen sijaan juoksi liekehtivänä komentoaluksen virkaa toimittavan Skallebrüuttarin lävitse Romuflodjaan, joka Raatokansan voimin oli pakattu täyteen tarvikkeita seuraavaa ''etelänmatkaa'' varten, sisältäen tietysti runsain mitoin sekä einestä että tulivoimaa. Keräilykulttuuria harrastavien hiisien ja kyöpeleiden kerrotaan kuolleen sankoin joukoin seuraavina päivinä rapeaksi palaneiden pekonisiivujen ahmimisen seurauksena. Tapahtuma itse tunnetaan kyöpeleiden keskuudessa Usokin Tussauksena.

Skallebrüüttarin ja läheisten laivojen palamisen loimu kajasti edelleen rannan suunnassa ja Uzogia ei kaivattaisi vielä ainakaan hetkeen. Mutta tällä kertaa hän ei selviäisi Ison Pomon käsittelystä, sen hän tiesi jo kokemuksensa perusteella. Hän joutuisi arvatenkin vedetyksi lankulta kölin ali raa'annokkaan, minkä jälkeen Iso Pomo koukkukäsineen nauttisi hänet pieninä paloina sienimallas-squig -mäskikastikkeessa, jonka hajua Uzog inhosi nyrkkinsä kokoisen mustan kyöpelisydämensä täydeltä. Lopuksi hänen luunsa ammuttaisiin tykillä kukkuloita kohti ja örkit voisivat lyödä vetoa nopeimman squigin puolesta. Saavuttuaan hieman lähemmäksi rankametsää kasvavaa kukkulaa, Uzog kuuli kukkulan laelta omituista ääntä, kuin jonkinlaista mutinaa. Uzog tajusi tulleensa paikkaan, jota kyöpelit kutsuivat Noitamäjeksi. Hiisimäinen uteliaisuus otti vallan ja Uzog hivuttautui lähemmäksi nähdäkseen ensimmäistä kertaa ihka oikean noidan. Jos hän enää kurkkaisi varovasti vielä tämän kasan yli...

''M'GAWA! NIGTIMBA!''

*FREEEEM!*

Yhtäkkiä noita oli kääntynyt, huutanut pari sanaa ilmaan epäluonnollisen matalalla äänellä ja viimeinen asia mitä Uzog havaitsi, oli väläys ja hänestä tuntui kuin itse Gork olisi astunut hänen päälleen. Kaikki maailmassa näytti hetken aikaa peittyvän sinertävään, utuiseen kerrokseen, kuin itse puut ja pilvet yläpuolella olisivat hohtaneet luonnottoman kirkasta kuunvaloa. Tällaistako oli olla kuollut? Kipua hän ei enää tuntenut, vain jonkinlaista outoa kihelmöintiä. Raajat tuntuivat aluksi painavan liikaa, mutta pian hän alkoi saada ruumiinsa hallintaan.


Asiaan perehtyneethän yleisesti tuntevat Kaaosjumalien luonnon olevan ailahteleva, sekä näiltä löytyvän hyvin omalaatuista ja pitkänäköistä huumorintajua. Täten ei muuttolintujumalan palvojalla ollut pienintäkään mahdollisuutta aavistaa mitä hän tulisi luoneeksi, kun hän päätti lyhytnäköisesti antaa pakoon kääntyvälle yökyöpelille vauhtia pallovasamaisella noidannuolellaan. Pienikokoisen - vaikka miten pahaluontoisen ja -suisen tahansa - kyöpelin kenkäiseminenhän raunionnurkkaan luulisi onnistuvan mitä heiveröisimmältä ja riisitautisimmalta velholta, joten jumalvoimien vaivaaminen moisen pikkuseikan vuoksi oli seikka, jonka hybriksensä huumaama nousukasloitsija oli päässyt unohtamaan.

Käryävänä ja nokisena, yhtä äkäisenä kuin säkillinen kisleviläisiä villiminkkejä, rauniota etäisesti muistuttavan tiilikasan takaa nousi hitaasti esiin vihertävä lihamuuri, joka tunnettaisiin tästä päivästä lähtien nimellä Iso-Usokki. Noita alkoi ottaa varovaisesti huomaamattomia askelia kohti itää. Mitattuaan itseään likaisista varpaista pitkiin sormenkynsiin asti, olennon hämmennys vaihtui ensin puolittaiseksi hymynkareeksi ja sitten pahaenteiseksi virneeksi: kotiinpaluu tulisi alkamaan kunnon perinteisellä turpasaunalla.

Tovin päästä kyllästyttyään Iso-Usokki polkaisi juuri huolella alustamansa noitalimpun kukkulan viereiseen suonsilmäkkeeseen, joka ahnaasti kurlaten hörppäsi lumotun taikinamaisen lahjansa ohella antajansa jalan polvea myöten. Kiljaisten kylmästä ja kiroten Iso-Usokki kiskaisi ravistellen jalkansa ylös ja kohotti nyrkkinsä kohti taivaanrannan ilta-aurinkoa ja huusi voimalla, jollaista ei koskaan aiemmin elämässään ollut tuntenut. Läheisiltä kukkuloilta sitä säesti aaltoilevana kaikuna: ''...wuaaaaggh!!!''
''Näin mahtavia väittelyjä periaatteessa aivan turhasta pilkunnussimisesta ei ole oikeastaan missään päin nettiä.''
- Zodfrey 23.10.2015 @ offtopic: Tau OP.

Palaa sivulle “Tarinat ja novellit”