Vastuu, kunnia ja velvollisuus

Onko kynä (tai näppäimistö) miekkaa mahtavampi? Tule ja todista, että näin on - muuten emme usko.
Avatar
Iron-Father
Viestit: 559
Liittynyt: Su 15.05.2005 00:50
Paikkakunta: Joensuu

Re: Vastuu, kunnia ja velvollisuus

Viesti Kirjoittaja Iron-Father » Ma 22.12.2008 23:18

Kiitos jälleen palautteesta. Mukavaa että olette pitäneet tekstistäni. Positiivinen huomio kyllä toimii erinomaisena innostajana kirjoitustyössä. Siistin tuolta vielä hieman tekstin kieliasua. Melkein itketti, kun huomasi miten hölmöjä mokia oli eksynyt joukkoon. Onneksi kukaan ei ole vielä ehtinyt tarttua niihin. ;) Vetoan jälleen minusta riippumattomiin syihin ja vedän esiin lukihäiriökortin. Anteeksi kuitenkin kaikille nyt noista. Kannattaa vielä katsastaa teksti uudestaan, jo ensilukemalla vaikutti huonolta.

Ja mitä niihin suomennoksiin tulee... Nekin on nyt korjattu. Raksas niittäjä todella oli jotain todella tökeröä. Tajusin sen nyt itsekkin.
"Taisi erehtyä, syökää minut sitten..."

burzum
Viestit: 54
Liittynyt: Pe 26.12.2008 18:10
Paikkakunta: Suomi

Re: Vastuu, kunnia ja velvollisuus

Viesti Kirjoittaja burzum » Pe 26.12.2008 19:59

henkilökohtaisesti oon sitä mieltä et filosofiset pohdinnat kannattaa jättää wh40k hommista pois turpaan vaan ja onnea.
tarinasi on ihan hyvä mut siinä on ongelmansa. se oli vähän tylsä ja mielestäni vähän pitkitetty. ja vaikka päähenkilö onkin angstissaan ärsyttävä niin kokonaisuudessaan tarina on ok. teknisesti olet piinkova kirjottaja. tällä kertaa juttusi oli vaan vähän hengetön mun makuuni. kaikella kunnioituksella kamu
23 miestä kuun valossa, 23 pelkoa mielessä

Avatar
Drakojan
Viestit: 1153
Liittynyt: Ti 30.05.2006 07:59
Paikkakunta: Jyväskylä

Re: Vastuu, kunnia ja velvollisuus

Viesti Kirjoittaja Drakojan » Pe 26.12.2008 22:18

burzum kirjoitti:henkilökohtaisesti oon sitä mieltä et filosofiset pohdinnat kannattaa jättää wh40k hommista pois turpaan vaan ja onnea.
tarinasi on ihan hyvä mut siinä on ongelmansa. se oli vähän tylsä ja mielestäni vähän pitkitetty. ja vaikka päähenkilö onkin angstissaan ärsyttävä niin kokonaisuudessaan tarina on ok. teknisesti olet piinkova kirjottaja. tällä kertaa juttusi oli vaan vähän hengetön mun makuuni. kaikella kunnioituksella kamu
... Seriously. Ensin kehut nobodyn tarinaa ja sen jälkeen haukut Iron-Fatherin?

burzum
Viestit: 54
Liittynyt: Pe 26.12.2008 18:10
Paikkakunta: Suomi

Re: Vastuu, kunnia ja velvollisuus

Viesti Kirjoittaja burzum » La 27.12.2008 14:55

no satuin vaan pitämään nobodyn jutusta enemmän. ymmärän kyl varsin hyvin syyn siihen miksi nobodya voisi pitää kehitysvammaisena ja rauta-isää jonain nerona, siis tiätty tekstien perusteella.
23 miestä kuun valossa, 23 pelkoa mielessä

Avatar
Vilkku92
Viestit: 283
Liittynyt: To 15.05.2008 19:53
Paikkakunta: Riistavesi, Kuopio

Re: Vastuu, kunnia ja velvollisuus

Viesti Kirjoittaja Vilkku92 » La 27.12.2008 15:35

Nobodyn ja Rautaisän tarinoiden vertaaminen on kuin vertaisit Scary Movie nelosta Magdalena-sisariin. Eli aika turhaa touhua.

Tämä on kyllä parasta mitä sotussa on vähään aikaan nähty. Kieliasu hipoo täydellisyyttä, kerronta on loistavaa, tarina on mielenkiintoinen ja filosofiset pohdinnot panevat oikeasti miettimään. Tämmöistä ei yksinkertaisesti voi saada liikaa.

Lisää! Lisää! LISÄÄ!!!
Renessanssikuningaskunnat, ilmainen selainpeli.

Kuten kuvasta, nimestä ja allekirjoituksesta näette, olen täysi sekopää. Älkää siis ärsyttäkö minua tai heitän teitä perunaruttokirjeellä!

Avatar
Iron-Father
Viestit: 559
Liittynyt: Su 15.05.2005 00:50
Paikkakunta: Joensuu

Re: Vastuu, kunnia ja velvollisuus

Viesti Kirjoittaja Iron-Father » Ti 06.01.2009 17:55

Miehen yskivät keuhkojaan tomuverhon levittäytyessä kadulle. Nojasin tankinrunkoa vasten ja puristin asetta rintaani vasten. Otin pari vetoa inhalaattoristani ja tunsin hengitykseni hitaasti tasaantuvan. Mestari, joka nojasi vierelläni aseeseensa oli aivan yhtä hengästynyt. Hän nyökkäsi Lindelille tervehdykseksi. “Hengissä ollaan.” Kersantti nyökkäsi takaisin ja kääntyi ryhmäänsä kohti. Hän oli aloittamassa selvityksen, kun luotisarja kolisi metallipalkkeihin aivan kersantin pään ylle. “ALAS!” Gabe huusi ja veti upseerin suojaan. Taistelu ei ollut laantumassa. Ei todellakaan. Pölypilvien laskeutuessa kapinalliset olivat saaneet jälleen näköyhteyden meihin.

Kersantti Lindel, joka oli enää kaukainen varjo alkuperäisestä siistitystä hienostonuorukaisesta kiitti konekivääriampujaansa. Nuori ryhmänjohtajamme näytti pahasti riepotellulta repsottavassa, likaisessa univormussa. Kaukana oli se mies, jonka olin kohdannut avaruuslaivassa. Lindelin kasvot olivat mustuneet ja miehen oikea silmä näytti siltä, kuin se voisi millä hetkellä tahansa muurautua lopullisesti umpeen. Miehen oikea poski oli muutenkin pahan näköinen kuivuneen veren vuoksi. Kersantti koitti ensiksi huutaa pauhun yli, mutta vaihtoi pian ryhmäradioon: “Ovatko kaikki todella tässä?” Lindelin katse luotasi miehet pikaisesti läpi: “Joukot eivät pääse eteenpäin, olemme pahasti motissa. Petturit ovat pysäyttäneet peräpään vaunut, mikä tarkoittaa että olemme jumissa tässä tien varrella…”

Pelko kuvastui miesten kasvoilta heidän kuunnellessaan kersanttinsa ääntä kuulokkeista. Jo ne vähäiset tiedonmurut, joita Lindel ryhmälleen antoi kertoivat tilanteen toivottomuudesta. Osa miehistä painautui tiukemmin suojaan kuultuaan tutun ujelluksen ilmassa. Harmaan savuvanan saattelemana raketti iskeytyi lähellämme olevaan tankkiin. Osuman saanut rynnäkkövaunu pyörähti iskun voimasta ympäri ja leimahti tuleen. Äkillinen räjähdys oli saanut miehet heittäytymään refleksiensä ohjaamana asfalttiin. Vääntyvän metallin kirskunta kuulosti kuin kirkaisuilta. Aivan kuin kuoleva konehenki olisi päästänyt viimeisiä tuskanparahduksia vaunun hajotessa ympäriltä. Pieniä metallipalasia sateli niskaani, kun punnersin itseni jälleen ylös. “Tämä on aivan toivotonta!” Kartis huusi metelin yli niittäjää ladatessaan. Gabe alkoi heti ampua uutta vyötä ikkunoihin. Hänen tarkat sarjansa tiputtivat ainakin neljä kapinallista surkeaan kuolemaan. “Älkää hätäilkö. Saamme pian tulitukea”

Yksinäinen Leman Russ vyöryi ohitsemme tulittaen kanuunallaan kerran toisensa jälkeen. Laite rymisteli romuröykkiöiden yli murskaten kaiken mikä jäi telojen alle. Yllätyksekseni tämä jo aiemmin kohtaamani taisteluvaunu oli vieläkin toimintakunnossa. Vääntyneet panssarilevyt kertoivat sen vastaanottamista lukuisista osumamista. Vaunun tykkimies ampui viistosti tien päässä häämöttäviä taloja. Ammukset repivät ammottavia viiltoja rakennusten seiniin, kunnes kranaatit lopulta räjähtivät talojen sisäosissa. En voinut olla ajattelematta että räjähdysten lennättämät tiilet ja betoninpalaset tappoivat varmasti myös omia. Tästä huolimatta taistelutankin miehistön tarkoitus oli varmasti tukea epätoivoiseen asemaan joutunutta kärkijoukkoa. Kiitin keisaria siitä, ettemme joutuneet tuohon etujoukkoon. Kärjessä ei käyty enää sotaa. Kyseessä oli selviytymiskamppailu.

Suurin osa vaunuistakin pyrki kuumeisesti taaksepäin. Katu oli pahasti tukkeutunut palavista tai liikuntakyvyttömistä kulkuneuvoista ja matka kävi hitaasti esteiden vuoksi. “Ei ole totta! Tankeille on annettu jo perääntymiskäsky!” Lenos huusi närkästyneenä. Lindel, joka oli myös seurannut tilannetta mutisi vastaukseksi: “Ei niiden olisi järkevääkään jäädä. Vaunut ovat täällä vain liikkuvia maalitauluja.” Vaunu toisensa jälkeen sai osuman heti Lindelin sanojen jälkeen. Vihollisen panssarintorjuntaryhmät olivat asettuneet mitä otollisimpiin asemiin yläpuolellemme. Rakennuksista käsin kapinalliset saivat napsittua tankit hengiltä, kuin tarjottimelta tarjottuina. Mekanisoitujen joukkojen tilanne kadulla oli vähintäänkin onneton. “Miksi me emme saa perääntymiskäskyä?” Meidos huusi räjähdysten yli. Lindel ei vastannut. Hän antoi jo merkkiä toiselle joukkueelle. Miehet olivat asettuneet asemiin taistelutankin ja yhä toimintakuntoisen rynnäkkötankin taakse. Joukkue kärsi selvästi alimiehityksestä ja sen ryhmät olivat kärsineet kovia tappioita taistelun tuoksinassa. Sotilailla oli kuitenkin yhä käytössään liekinheittimiä, joita he olivat säätämässä toimintakuntoon. Erikoisaseet tunnisti helposti käyttäjien selkäpakkauksista, jotka poikkesivat merkittävästi normaaleista varustepakkauksista. Lindelin ääni kajahti jälleen ryhmäradiossa: “Nyt annetaan tulitulta pojille. Gob! Kartis! Etsikää vihollisniittäjien suuliekkejä. Tunnistatte varmasti niiden vasamat.”

Etenevä joukkue lähti liikkeelle suojistaan ja rynnäkköä tukevat ryhmät avasivat tulen kohti yläikkunoita. Petturikaartilaisia alkoikin pikkuhiljaa tippua alla odottavaan kuolemaan. Kapinalliset vääntyivät inhottavalla tavalla outoihin asentoihin katuun osuessaan. Olin jopa kuulevinani murskautuvien luiden rusahdukset miesten iskeytyessä asfalttiin. Näin koko joukon omia kaartilaisiamme kaatuvan heti suojista noustuaan. Matka ristitulessa verotti miehiä, mutta voimasuhteet vaihtuisivat pian liekinheittimien ansiosta. Rakennuksen alakerros räjähti tulimyrskyksi, kun sotilaat suihkuttivat palavaa hyytelöä ovista ja ikkunoista. Palavat kapinallissotilaat juoksivat ilmiliekeissä ja kirkuen ulos tulen valtaamista huoneistoista. Ne joilla oli onnea kaatuivat välittömästi luotien lävistäminä. Vähemmän onnekkaat käpertyivät maahan uliseviksi kasoiksi odottamaan hidasta ja tuskallista kuoleman. Polttonesteen fosfori syttyi heti ilman kanssa kosketuksiin päästyään. Vaikka miehet kuinka yrittivät sammuttaa palavaa kehoansa, hyytelö syttyi aina uudestaan ja uudestaan purren joka kerralla syvemmälle. Erään liekinheitinmiehen selkäpakkaus sai myös osuman ikkunasta ammutusta luodista. Polttoneste leimahti heti tuleen. Laitteiston räjähdys sytytti niin käyttäjän, kuin hänen ympärillään olevat sotilaat. Miesten kirkaisut riipivät korviani ja palavan lihan löyhkä kantautui pian nenääni. Vältyin antamasta ylen vain puhtaasti tahdonvoiman avulla seuratessani tätä groteskia näytelmää.

Kranaatteja satoi yhä ympärillemme. Kapinalliset olivat ilmeisesti pyytäneet tulitukea tälle tienosuudelle, sillä tulitus oli jatkuvasti voimistumassa. Yksi pommi repi asfaltin auki viereltämme. Kranaatti oli tippunut suoraan epäonnekkaan raketinheitinryhmän päälle. Ryhmä katosi välittömästi savu- ja liekkipilveen, paineaallon heittellessä lähimpiä sotilaita, kuin nämä olisivat olleet räsynukkeja. Ilmaan jäi leijumaan vain kankaanpaloja, jotka paine oli repinyt sotilaiden univormuista. Näky kranaatin jäljiltä oli karmea ja irvokas. Asfalttiin repeytyneessä kuopassa ja sen ympäristössä maksasi muodottomia ja paineaallon puolialastomiksi jättämiä ruhoja. En nähnyt kenessäkään elonmerkkejä. “Keisarin nimessä!” Joku kirosi vierelläni. “Tämä on teurastusta eikä mitään sotaa.” Mestari, joka oli myös nähnyt tapahtuman nousi viereltäni. “Minne sinä menet?” Huusin ja koitin nousta. Mestari kuitenkin tyrkkäsi minut takaisin aloilleni. “Anna minulle mieluummin suojatulta!” Hän huusi ja lähti juoksemaan kohti ruumisröykkiöitä.

Mestari oli ehtinyt vasta ensimmäisten kaatuneiden luo, kun uusi räjähdyssarja tärisytti maata. Ystäväni katosi heti mustaan savupilveen. Huusin hänen peräänsä ja olin juuri nousemassa, kun luotisarja pysäytti minut. Heittäydyin kiroten takaisi asfalttiin ammuksien kimpoillessa ympäriltäni. Vierelläni ollut sotilas ei ollut yhtä nopea eikä onnekas. Luodit lävistivät miehen ja tämä kaatui tuskasta parahtaen katuun. Veriroiskeet löivät kasvoilleni luotien pureutuessa nuorukaisen läpi. Miehet yrittivät epötoivoisesti löytää katseellaan ampujat. Vihdoin joku paikansi yläikkunoista uhkarohkeasti kurottautuneet kapinalliset: “Ne ovat takanamme! Keisarin nimeen! Ampukaa ne alas! Ampukaa ne alas!” Luotien yhä kimpoillessa ympäriltämme otin tiukan otteen haavoittunen olkapäistä ja lähdin kiskomaan häntä kohti takanamme olevaa rakennusta. Suojastamme ei ollut enää apua. Kapinalliset olivat päässeet kiertämään yläpuolellemme.

Mies huusi koko matkan tuskissaan. Nostaessani visiirin hänen kasvoiltaan, tunnistin hänet Thomasiksi. Nuorukainen, joka oli jo ensimmäisinä päivinä osoittautunut vakaumukselliseksi keisarikultin kannattajaksi. Hänellä oli silmäänpistävänä tapana lainailla keisarin, tai tämän seuraajien lausahduksia puheensa yhteydessä. Muiden viettäessä vapaa-aikaa iltaisin, Thomas luki keisarinsa opetuspuheita. Olin nähnyt hänen aina salaa kirjoittavan pieneen muistikirjaansa hyödyllisiä lainauksia. Nämä hän sitten seuraavina viikkoina omaksui osaksi puheenparttaan. Iltatoimiensa päätteeksi Thomas luki aina hiljaa ylistyspsalmeja keisarille, polttaen samalla kitkeränhajuisia suitsukkeita (joiden varasto oli kaikkien onneksi ollut jatkuvasti ehtymään päin). Jos Thomas osallistui keskusteluun, hän puhui yleensä uskonkysymyksistä ja sodasta. Thomas kuului siihen kaartilaisten ryhmään, jotka aina sodasta keskustellessa ylistivät korusanaisesti taisteluiden kauneutta ja ylevän kuoleman kunniakkuutta. Nyt nuorukainen huusi itkunsa lomasta äitiään.

“AUTA! En halua kuolla! Voi hyvä! ÄITI! Auta!” Revin nuorukaisen rintahaarniskan auki koittaessani löytää osumakohtaa. Luodit olivat lävistäneet suojalevyt ainakin neljästä kohtaa. Yksi laukaus oli uponnut aivan sydämen alle. Jälki oli kauheaa katsottavaa ja pelastusyritykseni näytti jokseenkin toivottomalta. Silmäni kohtasivat nuorukaisen hapuilevan katseen. Mies ei voinut olla iältään yli kahtakymmentä: “Et sinä kuole. Koita kestää.” Ilmeeni oli kuitenkin kavaltanut minut ja kaartilaisen itku muuttui hysteeriseksi: “En halua kuolla! VOI EI! En halua kuolla!” Käärin miehen paidasta repäisemäni kankaanpalan mytyksi ja painoin sen haavaa vasten puhuen samalla rauhoittelevalla äänellä: “Kaikki kyllä järjestyy. Usko minua. Kaikki järjestyy. Shhh…” Thomas parahti tuskasta ja tiesin ettei minusta ollut apua. Miehen veri pulppusi jo sormieni lävitse ja hänen puheensa oli muuttunut sekavaksi. Erotin joukosta enää sanat “äiti” ja “auta“. Nuorukaisen käpertyessä syliini en voinut enää muuta kuin valehdella: “Kaikki järjestyy. Ei hätää. Kaikki järjestyy…” Kirosin.
Viimeksi muokannut Iron-Father, Su 11.01.2009 22:49. Yhteensä muokattu 5 kertaa.
"Taisi erehtyä, syökää minut sitten..."

Avatar
Iron-Father
Viestit: 559
Liittynyt: Su 15.05.2005 00:50
Paikkakunta: Joensuu

Re: Vastuu, kunnia ja velvollisuus

Viesti Kirjoittaja Iron-Father » Ke 07.01.2009 20:46

Kiitos palautteesta. Laitoin tuossa vähän jatkoa luettavaksi kiinnostuneille. Kakkoskappaleen loppuosan viimeistely on kovaa vauhtia käynnissä ja eiköhän sekin kohtapuoliin ilmesty ulos, etenkin jos lukijoiden kiinnostus riittää entiseen malliin. Palautteesta: En halua tekstissäni jumittua pelkkää toimintaan kuten esimerkiksi buruzum tuossa on esittänyt. Eivät ne sotilaat ole koneita, vaan heillä on historia, tunteet ja oma tahto. Jos tämä tarkoittaa angstisuutta, niin näin se sitten on. Minä näkisin päähenkilön enemminkin normaalin psyykeen omaavaksi ihmiseksi, mikä on vastakohta useimmille tarinoissa esiintyville antisosiaalisesta persoonallisuushäiriöstä kärsiville sankareillemme. Itseäni kiinnostaa juuri inhimillisen puolen käsittely sotakuvauksen ohessa.
Viimeksi muokannut Iron-Father, Pe 09.01.2009 20:50. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
"Taisi erehtyä, syökää minut sitten..."

Avatar
Häkä-Ässä
Viestit: 135
Liittynyt: La 30.12.2006 19:33

Re: Vastuu, kunnia ja velvollisuus

Viesti Kirjoittaja Häkä-Ässä » Pe 09.01.2009 20:41

No no, jos valistus on joskus saavuttanut Imperiumin alemmat yhteiskuntaluokat, on se varmasti yritetty kaikin keinoin sieltä kitkeä pois. Niinpä tässä täytyy olla harvinaisen epäonnistunut yksilö, ajan henkeen epämiellyttävä henkilö ja huono sotilas. Tarinasta tullee mieleen juuri se, mitä suomalaisnuori ajattelisi sotaan joutuessaan, eikä teksti liene tältäkään pohjalta ole täysin onnistunut. Olen vain sitä mieltä että Imperiumin jumalanpelkoinen kansa elää pimeää keskiaikaa, joten ristiriita on räikeä.
"Yeah, most of my boys... they would drain the blood from an innocent child and drink it before going into battle."

Avatar
Iron-Father
Viestit: 559
Liittynyt: Su 15.05.2005 00:50
Paikkakunta: Joensuu

Re: Vastuu, kunnia ja velvollisuus

Viesti Kirjoittaja Iron-Father » Su 11.01.2009 22:33

Uskoisin, että imperiumi on kuitenkin niin laaja pinta-alaltaan, että sieltä löytyy ihmisiä ja yhteiskuntia hyvin moneen lähtöön. Kaikki eivät välttämättä ole jumahtaneet aatemaailmaltaan keskiajalle, ja myös yhteiskuntien sisältä löytyy vaihtelua. Ihmisten eettiset käsitykset, aatteet ja arvot voivat hyvinkin vaihdella planeetasta riippuen. Keisarin kultti kuitenkin elää kaikesta huolimatta taustalla, mikä näkyy tämänkin tarinan henkilöissä. Tietenkin asia riippuu myös yksilöstä. Miksei joku kovia kokenut henkilö voisi kiistää vallanpitäjien arvomaailman? Ovathan jopa monet marinejaostotkin tehneet näin (kuten esimerkiksi space wolvesit armageddonin ensimmäisen sodan jälkeen).

Miksi vain suomalaisnuori ajattelisi näin? Suomenkin sodat ovat varmasti olleet hyvin kaukana siitä, mitä kirjallisuus ja elokuvat meille tarjoavat. Eivät ne miehet ole selvinneet taistelukokemuksista niin helposti, kuin esimerkiksi tuntemattoman sankarit. Minä itse näkisin juuri tuntemattoman sotilaankin naurettavana esimerkkinä siitä, miten sotakokemuksia on myöhemmin koitettu keventää romantisoinnilla kansakunnan arpien korjaamiseksi.

No tämä nyt on vain yksi mielipide. Lisää sotaviihdettä tulossa ulos piakkoin.
"Taisi erehtyä, syökää minut sitten..."

Avatar
Rebs
Viestit: 275
Liittynyt: Ke 16.04.2008 21:00
Paikkakunta: Espoo ja kauniainen

Re: Vastuu, kunnia ja velvollisuus

Viesti Kirjoittaja Rebs » Su 11.01.2009 22:47

Krhm, miksi se imperiumin sotapropaganda ei voisi sulaa pois kun päästään sinne itsessään rintamalle? Mielestäni melko mahdollista kun näkee kaiken sen kuoleman ja kokee tykistökeskitykset...
Ryhmä 144 on viimeinkin saatettu päätökseen (huonosti :D) http://www.sotavasara.net/keskustelu/vi ... &start=100

Avatar
Vilkku92
Viestit: 283
Liittynyt: To 15.05.2008 19:53
Paikkakunta: Riistavesi, Kuopio

Re: Vastuu, kunnia ja velvollisuus

Viesti Kirjoittaja Vilkku92 » Ke 14.01.2009 15:22

Rebs kirjoitti:Krhm, miksi se imperiumin sotapropaganda ei voisi sulaa pois kun päästään sinne itsessään rintamalle? Mielestäni melko mahdollista kun näkee kaiken sen kuoleman ja kokee tykistökeskitykset...
... ja huomaa, että johtoporukka ei osaa hommaansa eikä välitä sotilaiden hengestä paskan vertaa...
Renessanssikuningaskunnat, ilmainen selainpeli.

Kuten kuvasta, nimestä ja allekirjoituksesta näette, olen täysi sekopää. Älkää siis ärsyttäkö minua tai heitän teitä perunaruttokirjeellä!

Avatar
Rebs
Viestit: 275
Liittynyt: Ke 16.04.2008 21:00
Paikkakunta: Espoo ja kauniainen

Re: Vastuu, kunnia ja velvollisuus

Viesti Kirjoittaja Rebs » Ke 14.01.2009 16:58

Loistavasti jatkettu lausettani :P Yhdyn vilkun lisäykseen
Ryhmä 144 on viimeinkin saatettu päätökseen (huonosti :D) http://www.sotavasara.net/keskustelu/vi ... &start=100

Avatar
Drakojan
Viestit: 1153
Liittynyt: Ti 30.05.2006 07:59
Paikkakunta: Jyväskylä

Re: Vastuu, kunnia ja velvollisuus

Viesti Kirjoittaja Drakojan » Ke 14.01.2009 20:15

En edes kehu enää, näppäimistön turhaa kulutusta. Paitsi että lopun haavoittunut-kohtaus oli upea.

Hmm, pitäisiköhän kirjoittaa tarina apoteekkarin tai lääkintämiehen, tai lääkintätaun tai-minkä-lieneekään näkökulmasta?

Edit: Unohdin sen tärkeimmän, että tee lisää vain. Innolla odotan että pääsen taas lukemaan.

Avatar
Skidi
Viestit: 235
Liittynyt: Su 18.01.2009 19:57
Paikkakunta: Helsinki

Re: Vastuu, kunnia ja velvollisuus

Viesti Kirjoittaja Skidi » La 24.01.2009 20:03

Yksi kommentti: Aivan törkeän hieno tarina

Avatar
Nummi
Viestit: 931
Liittynyt: La 26.04.2008 23:47
Paikkakunta: Helsinki, Pakila

Re: Vastuu, kunnia ja velvollisuus

Viesti Kirjoittaja Nummi » La 31.01.2009 14:50

Skidi kirjoitti:Yksi kommentti: Aivan törkeän hieno tarina
Toinen kommentti: aivan törkean liikuttava tarina :´)

Avatar
Häkä-Ässä
Viestit: 135
Liittynyt: La 30.12.2006 19:33

Re: Vastuu, kunnia ja velvollisuus

Viesti Kirjoittaja Häkä-Ässä » Su 01.02.2009 01:46

Imperiumin kamppailussa olemassaolosta ei ole kyse "talvisodan ihmeestä", vaan jatkuvasta sotatilasta. Siinä ihminen kasvaa kieroon, vähitellen tottuu mitä ankarimpiin oloihin kuten on tapana. Imperiumin ihminen, sotilas, ei tunne eikä ymmärrä muuta todellisuutta kuin jatkuva sotatila. Sotien veteraanit varmasti ovat vakavasti häiriytyneitä, mutta niin se vain menee. Käsittääkseni näitä ihmisiä ei koskaan kotiuteta, hehän ovat maksettuja veroja, jotka siten käytetään tarkasti loppuun asti. Imperiumin sotilas taistelee kunnes pääsee hengestään, niin se menee.
"Yeah, most of my boys... they would drain the blood from an innocent child and drink it before going into battle."

Avatar
Drakojan
Viestit: 1153
Liittynyt: Ti 30.05.2006 07:59
Paikkakunta: Jyväskylä

Re: Vastuu, kunnia ja velvollisuus

Viesti Kirjoittaja Drakojan » Su 01.02.2009 20:39

Playa hata kirjoitti:Imperiumin kamppailussa olemassaolosta ei ole kyse "talvisodan ihmeestä", vaan jatkuvasta sotatilasta. Siinä ihminen kasvaa kieroon, vähitellen tottuu mitä ankarimpiin oloihin kuten on tapana. Imperiumin ihminen, sotilas, ei tunne eikä ymmärrä muuta todellisuutta kuin jatkuva sotatila. Sotien veteraanit varmasti ovat vakavasti häiriytyneitä, mutta niin se vain menee. Käsittääkseni näitä ihmisiä ei koskaan kotiuteta, hehän ovat maksettuja veroja, jotka siten käytetään tarkasti loppuun asti. Imperiumin sotilas taistelee kunnes pääsee hengestään, niin se menee.
Väärin.

Avatar
Nummi
Viestit: 931
Liittynyt: La 26.04.2008 23:47
Paikkakunta: Helsinki, Pakila

Re: Vastuu, kunnia ja velvollisuus

Viesti Kirjoittaja Nummi » Su 01.02.2009 21:24

Drakojan kirjoitti:
Playa hata kirjoitti:Imperiumin kamppailussa olemassaolosta ei ole kyse "talvisodan ihmeestä", vaan jatkuvasta sotatilasta. Siinä ihminen kasvaa kieroon, vähitellen tottuu mitä ankarimpiin oloihin kuten on tapana. Imperiumin ihminen, sotilas, ei tunne eikä ymmärrä muuta todellisuutta kuin jatkuva sotatila. Sotien veteraanit varmasti ovat vakavasti häiriytyneitä, mutta niin se vain menee. Käsittääkseni näitä ihmisiä ei koskaan kotiuteta, hehän ovat maksettuja veroja, jotka siten käytetään tarkasti loppuun asti. Imperiumin sotilas taistelee kunnes pääsee hengestään, niin se menee.
Väärin.
ohoh enpä tuollaisesta paikasta tiennyt :D tietääkö joku FaBa wikipediaa?

Avatar
<Randomi>
Viestit: 478
Liittynyt: To 09.10.2008 16:10
Paikkakunta: Kerava

Re: Vastuu, kunnia ja velvollisuus

Viesti Kirjoittaja <Randomi> » Su 01.02.2009 22:00

Lizard96 kirjoitti:ohoh enpä tuollaisesta paikasta tiennyt :D tietääkö joku FaBa wikipediaa?
Tässä.

Avatar
Häkä-Ässä
Viestit: 135
Liittynyt: La 30.12.2006 19:33

Re: Vastuu, kunnia ja velvollisuus

Viesti Kirjoittaja Häkä-Ässä » Su 01.02.2009 23:27

En usko että Black Libraryn kirjoissa osataan kuvata 40k:n todellista todellisuutta, nämä ovat vain viihdekirjallisuutta, taiteilijan omasta näkökulmasta. Jos ehkä yleistin liikaa, siltikin ihminen, joka on syntynyt tappamaan tuskin itkee tehdessään työtään. Mitätön mahdollisuus aloittaa normaali elämä vallatulla planeetalla tuskin vaikuttaa tälläisen sotilaan arjen kulumiseen. Oli miten oli, myönnän virheeni. Kaikki kaartilaiset eivät joudu paikkoihin joissa fyysinen ja psyykkinen kunto joutuvat äärimmäiselle koetukselle, mutta tämän tarinan taistelut olivat juuri niin raakoja, että niiden luulisi luovan yhtä raakoja sotilaita. Tämä on kyllä hyvä tarina, mutta jotkut henkilöt käyttäytyvät ehkä hieman sotaan tottumattomasti. Ja päähenkilökin tuntuu vain eteeriseltä sivustakatsojalta, joka itsekseen pohtii sodan rumuutta ja vääryyttä, kuin groteskia näytelmää. Jotenkin hän näkee ja kuulee kaiken jopa keskellä kiivainta rynnäkköä.
"Yeah, most of my boys... they would drain the blood from an innocent child and drink it before going into battle."

Vastaa Viestiin

Palaa sivulle “Tarinat ja novellit”