Inkvisitio taas vauhdissa, Formaticum

Miniatyyripeleistä johdetut virtuaalimittelöt. Pysy teemassa, käytä harkintaa ennen uuden aloittamista.

Valvoja: Peliporukkavalvojat

Avatar
Arkki
Viestit: 449
Liittynyt: La 28.06.2008 20:23
Paikkakunta: Ruovesi

Inkvisitio taas vauhdissa, Formaticum

Viesti Kirjoittaja Arkki » Pe 17.02.2012 20:39

Että mitä!? Missä!?


Planeetta Formaticum.

Ehkä liiankin kauan sitten, imperiumin hallinnassa oli ollut mahtava planeetta, Formaticum. Planeetta joka olisi voinut kestää ikuisuuden, Terran lisäksi. Formaticumista pystyi värmäämään kovan luokan kaartilaisia, soveliaita mariineja, kuin tuottamaan erikoislaatuisia aseita ja vieläkin oudompaa teknologiaa. Tämä oli suuri stradeginen piste imperiumille. Sen turmioksi koitui kaaoksen, örkkien ja kaartin yhteentörmäys ja sen aiheuttama, vuosisatoja kestänyt, sota.

Keisarillinen kaarti taisteli ja kuoli miljoonien ja satojen miljoonien edestä. Kaupungit hautautuivat kaaoksen vääristyneiden demonien hirvittävään sekasortoon ja örkkien massiivisiin pommituksiin ja alusten itsemurha pommituksiin. Ratkaisevaksi tappioksi koitui planeetan asukkaiden sisäinen sekasorto, jossa planeetalla, vielä eläneet, syyttivät toisiaan vääräuskoiseksi ja hukuttivat kadut ystäviensä ja perheidensä vereen, ennen viimeistä päivää.

Inkvisitio oli jo yrittämässä estää mahtavan planeetan sortumista, jo ennen sen syntymistä ja pelastaa planeetta. Onnistumatta siinä. Vanhat ja salassa olevat tekstit vihjaavat, että syy kaaoksen ilmaantumiseen, olisi saattanut olla inkvisition salainen projekti. Kenestäkään inkvisition henkilöstä ei ole mainintaakaan planeetalla olosta.

Formaticumin kohtaloita oli kolme. Planeeta hävitettäisiin täydellisesti. Kaaos uhraisi miljardien ihmisten asuttaman planeetan heidän pimeille jumalilleen ja muuttaa se kaaosmaailmaksi tai antaa örkkien käsiin kaikki se kehittynyt teknologia, omaan sekasortoiseen lopputulokseen. Vastaus oli yksinkertainen. Jos ihmiskunta ei saisi pitää planeettaa, eivät muutkaan saa.

Lukuisia imperiumin aluksia lähetettiin Formaticumin läheisyyteen, missä planeettaa pommitettiin päiväkausia. Laivat hävittivät armotta jokaisen, elollisen ja elottoman planeetan pinnalta. Yhtä asiaa, toiselta puolelta tunnettua avaruutta, saapuneet inkvisiittorit ja läheisiltä planeetoilta saapuneet kaartilaiset, eivät ymmärtäneet. Sillä planeetta oli murtumaton heidän pommituksilleen. Vaikka laivue onnistui tehtävässään, puhdistaa Formaticumin saastuttaneet ja sitä suojelleet, planeetta entinen. Ilmakehä poltettiin loppuun, eikä siellä ollut enään kuin raivoisia myrskyjä.

Yli kaksi tuhatta vuotta oli kulunut tästä hävityksestä. Ketään ei liikkunut lähelläkään planeettaa, josta ei ollut mitään hyötyä. Unohtuneen pitkän hiljaisuuden jälkeen, warppi repesi avaruuteen planeetan läheisyydessä, kun harhaan ajautunut kaartilaisten laivue ilmaantui paikalle, korjaamaan vaurioitaan. Vaurioituneen, tiedoista poistetun, laivan kapteeni käski miehiä tutkimaan viereisen planeetan, mahdollisen korjausavun toivossa.

Hylätty planeetta ei osoittanut vain merkkejä kaaoksen ja örkkien suurista yhteenotoista. Mutta ennen kaikkea, merkkejä maan alle haudatusta holvista. Aluksen tutkittua planeettaa lukuisilla skannereilla, jotka vielä olivat toiminnassa, he lähettivät ilmoituksen inkvisitiolle planeetasta.

Inkvisitio uskoi että Alus oli tehnyt vain pilaa keisarille ja ihmiskuntaa kohtaan, sillä muut Formaticumia lähimpänä olleet planeetat eivät olleet havainneet minkäänlaista merkkiä tai liikehdintää kaaoksesta, örkeistä tai planeetasta tapahtuvista. Ennen kaikkea, arkistot osoittivat että ilmakehä tuhottiin Formaticumin pommitusten myötä.

Alus oli lähes hylkäämässä planeetan tutkimisen, pelätessään inkvisition lähtevän heidän perään. Kunnes, he saivat vahingossa kytkeytyneen, ilmakehää tutkivan skannerin raportin. Siellä oli happea, typpeä ja elinkelpoinen ilma hengittää. Tämä tieto sai inkvisition huomion oitis, sillä mikään tunnettu teknologia ei pystyisi luomaan ilmakehää koko planeetalle ja siitä oli vielä todisteita tällä planeetalla.

Inkvisitio toimi nopeasti, ja lähetti laivueen saamiinsa koordinaantteihin, missä he nopeasti hävittivät planeetan löytäneen aluksen. Tästä ei tulisi tietämään kukaan ulkopuolinen.
____________________________________________

Joo'o, näin nähtävästi mie yritän fluffilla vääntää halukkaille selväksi, mitä peli olisi tuomassa tullessaan. Mutta. ei me ihan ehdoitta mennä peliin. Peliin otetaan kuusi (6) pelaajaa.
"Millä me saadaan pelata ja mitä pisterajoja?"

- Koska areenan idea on leikkiä inkvisitiota, tai kaartia, nämä koodeksit ja pisteet on käytössä hahmosi luontia varten

- Imperial Guard (3rd/5th) - Päähahmo 100pts. max. 5 yksikköä kaverina, troop osio 60pts.
- Ordos Hereticus - Witch Hunters (3rd) - Päähahmo 100pts. max. 3 kaveria, troop osio 50pts.
- Ordos Malleus - Demon Hunters (3rd) - Päähahmo 100pts. max. 3 kaveria, troop osio 50pts.
- Codex - Grey Knights (5th) - Päähahmo 100pts. max. 3 kaveria, troop osio 50pts.
- Codex - Sisters of Battle (5th) - Päähahmo 100pts. max. 3 kaveria, troop osio 50pts.
Jokanen sankari/sankaritar tulee olla elite tai troop osiosta. Koska haluan kokeilla areenaa "yyh, kuolin kerrasta" - tilanteita karttaen, hahmoilla on 3 woundia. "Jee!" Jos herolla on parempi Save kuin +4, woundi tippuu yhdellä/save. Kyllä, f*ck you termikset.

Päähahmo voi ottaa armorystä tavaraa (ellei muut ole vastaan), sivupotkut vain jos on kessu tai muuten mainitaan.

Daemonhostit. En ole hepuista varma, mutta oman mielikuvan mukaan (kirjasta) ovat vähän mieleltään hupsuja ihmisiä jotka on tasapainossa demonisen voimien ja vielä oman itsensä kanssa. Teistä riippuen Psykeri rule pysyy tai ei.

Koska emme halua fluffatuista sidekickeistä punapaitoja, he saavat statseihin yht. Kaksi haavaa, ellei yksiköllä ole alunperin isompaa lukemaa (Ogryn)

1 IG sotilas = 12pt.

Jos välttämättä haluaa Ogrynin elitestä, tippuu max. yksiköiden määrä tippuu max. kahteen (bone 'ead ei hyväksytty)

Priestit on sallittu valinta HQ valinnoista sankariksi, koska vaikuttivat kivoilta, save on +4

Tutkittuani VIIDENNEN edition IG kirjaa KOLMANNEN sijaan, huomasin ettei armory homma ole niin mustaa valkosella kaikille. Joten, jos päähahmo on esim. storm trooper, tämä päähahmo saa ottaa varastoon kuuluvan listan tavaroita ja katsoa niiden hinta toisesta yksiköstä, joka mahdollisesti saa halutun tavaran. Koskee muitakin, uudempia kirjoja.
______________________________
Capun kanssa jutellessa, näitä muunnoksia olisi tiedossa/toivottu peliin.

- Sidekickit ja päähahmot haavoittuvat, kun menettävät taistelussa kaikki woundit ja voivat jatkaa vasta seuraavassa, mutta kuolevat lopullisesti mikäli ottavat osuman seuraavassa taistelussa.
- Kaikki Ap5 aseet muutetaan Ap6 aseiksi, koska 5+ ja 6+ savea ei käytännössä käytetä.
________________________________________
Alla olevia tulee vain 1 kpl peliin, jotka (minä) jaetaan sopivimmille hahmoille, mutta niitä saa loottia jos sen omistama hahmo kuolee. Ei pakotusta hyväksyä tai vaikutusta, jos ase nostaa yli pistekaton.

- 1. lascannon peliin.
- 1. Autocannon peliin.
- 1. Plasma peliin.
- 1. Melta peliin.
"Miten valitsen oikeaoppisesti päähahmon ja sidekickit?"

1. Valitse koodeksi josta otat sankarisi ja sivupotkut
2. Etsi elite tai troop osiosta itsellesi mieluisa hahmo ja käytä vaikka ylimääräiset pisteet armorystä
3. Riippuen, valitsitko Duntterit, Wuntterit vai IG:n, saat ottaa lisäjoukkoja, jotka saa olla pistemäärään x asti.
4. Valitse sivupotkusi vapaasti troop osiosta, kunhan pysyy pistemäärän x rajoissa ja ryhmän koko sovittuna koodeksille. Kuten mainittua, voit ottaa sivupotkuille kamaa armorystä, jos pistetilanne sallii ja koodeksi sanoo, että saa tehdä.


"Hei, täällä kirjassa ei oo ykskköhintaa ukolle :<"
Asia korjaantuu sillä, että jaat ryhmän hinnan sen jäsenien (minimi) määrällä.
"Mitäs Arkki on kiellettyä tai poistettu areenasta?"

- HQ valinnat (Priestejä ei lasketa)
- Tankit yms. motorisoidut laitteet, hyi.
- Assassiinit (Koska en omaa kokemusta, sopiiko nämä areenaan [fluffia ei nyt 100% tarvitse noudattaa niissä?], laitetaan pantaan ellei teillä oo parempaa väitettä, miksi sallia.
- Faith Point systeemi
- Lootti ei oo sallittu, paitsi jos mainitaan asiasta.
- Juustoisampi hahmo = Yritän lykätä enemmän paskaa tuulettimeen.
Minkälaisen lomakkeen lähetän?

Simppelin, kopioit sen alta.

Päähahmon nimi: (voi ilmentää fluffissa, tummennetulla tekstillä)
Statsit: WS BS S T W(3) I A lD Sv+
Tavarat:
Special Rulet:
Pistehinta:
Fluffi:

Seuralaiset alempana!

Seuralaisten määrä & nimet:
Statsit: WS BS S T W(2) I A lD Sv+
Seuralaisten tavarat:
Erikoissäännöt:
Hinta:

Seuralaisen nimi:
Fluffi:

Vaihtoehtoisesti voi myös käyttää fluffie seuralaisiin, mikä vain parantaa peliä antamalla lihakilvelle luonnetta! En pakota.


Miten ilmoittaudun?

Lähetä hahmolomake fluffeineen ja minioneinesi minulle YV:nä ja jos edes erehdyksessä annan "Arkki approves" leiman, voit pistää sen tänne. Vaihtoehtoisesti saatte jälkeenpäin juonitella osallistujien kesken minua tai muita hahmoja vastaan, jos eivät miellytä. Mutta jos muutatte 1. pisteisiin 2. esineisiin 3. erikoissääntöihin vaikuttavia seikkoja, pistäkää YV ilmoitus asiasta.
[quote=""Koodi xy4412: Operaatio: 44512oZ3 Käsky: jäsenet 5/6"]
- santso
- pleijer
- Arkki
- Termis
- El capitan[/quote]

Huhhuh.. Minä pierasin tätä melkein kolme tuntia. Joten, heittäkää heti, ilkeästi nauraen, jos jotain ylempää puuttuu tai pitää korjata. Yritin tasapainoittaa hennompi saveisia kaartilaisia, vähän parempiin, Wunttereihi ja Dunttereihi nähden. Joten heillä on syystä hieman enemmän pisteitä päähahmolle ja enemmän seuralaisia + pisteitä niille valittavana. Koska en ole myöskään areena sääntöjen mestari, alkakaa kinastella kuin koirat lihanpalasesta, jos pitää bänniä jotain tavaroita armorystä.

Ja niin, mitä mieltä. Assassiinit In/out ja miten teidän mielestä pitäs pelata niillä?

Nähdään mesessä ;3 eeppinen fiilis, kun kuuntelee Fysiikka ei kestä kappaletta, hoilaten mielessä "Kun Inkvisitio tulee, ei fysiikka kestä.."

edit. muokkasin hieman tarinaa IMO parempaan suuntaan
Viimeksi muokannut Arkki, Ma 19.03.2012 12:20. Yhteensä muokattu 10 kertaa.
Tuomas Kyrö kirjoitti: Breivik syyttää joukkomurhastaan demokratiaa. Se on sitten sana sanaa vastaan. Demokratia kun syyttää joukkomurhasta Breivikiä

santso
Viestit: 2689
Liittynyt: Su 22.07.2007 16:40
Paikkakunta: Ilmajoki/Kouvola

Re: Inkvisitio taas vauhdissa, Formaticum

Viesti Kirjoittaja santso » Ke 22.02.2012 15:40

haa oon eka!!! vedin tän openofficen oikoluvun läpi, syyttäkää softaa, älkää mua jos virheit löytyy :D katon jos tekis kuvanki viikonloppuun mennes, mut se riippuu miten tappava meidän avoimien ovien päivä on kun on eka orjatyötä tehny sen eteen 8h päiväs :D


Päähahmon nimi: Ezrail sthurmbocke(ordo hereticus inquisitor 20p)''verikoira, noitien tunnistaja''
Statsit: WS4 BS4 S3 T3 W(3) I 4A2 lD8 Sv4+
Tavarat:power stake(20), shotgun(1), bionics(10),psyocculum(3) hexagramic wards(5), frag grenade(1)
psychic powers: hammerhand(10), scourging(20)
Special Rulet:psyker, IC
Pistehinta:100
Fluffi:
Ezrail kohotti päätään data-lokista, jota oli käymässä läpi kun kuuli uutisen Formaticumin heräämisestä, nosti epäuskoisesti kulmakarvojaan viestin tuoneelle servitorille ja heilautti epäuskoisesti teknistä kättään joka kolisi ja surisi hiljaisesti kun sitä liikutti.Se on epäpyhää teknologiaa puritaaneille, mutta hemmetin kätevää radikaaleille, mutta onneksi kukaan ei koskaan kysynyt mistä hän oli saanut uuden raajan ensimmäisessä tehtävässään menetetyn tilalle, kun oletettu kultisti olikin oikeasti osaava loihtija ja oli lähellä, että Ezrail olisi menettänyt jotain muutakin. Kai oletettiin että se olisi iän tuoma etu rivi-inkvisiittoreiden kesken.
Oli hän menettänytkin; nimittäin uskon ''puhtaaseen'' teknologiaan ja esineisiin.
nyt jo 30 vuotta noidan metsästystä oli opettanut kunnoittamaan artefakteja, joita nuo tietämättömät hullut yrittivät käyttää hyväkseen. Onneksi tämä oli jäänyt puhdistusryhmältä huomaamatta normaalina proteesina(amatöörit!) mutta hän vaistosi siinä jonkin verran voimaa. Tuntuu kuin sillä olisi ominaisuus ''pelastaa'' käyttäjänsä sillä heti sen jälkeen kun käsi oli asennettu tapahtui taas yksi varomaton askel tehtävässä ja Ezrail sai kuulan sydämmeensä, tuo voima kiskaisi inkvisiittorin takaisin elämään juuri kuoleman kynnykseltä. Lisäksi Ezrail on alkanut aistia muut voimankäyttäjät lähistöltään helpommin kuin ennen niinpä enää ei tarvita niin raakoja testejä kielletyn voiman esiinsaamiseksi ja löytämiseksi kohteista paitsi silloin kun päivä on mennyt erityisen huonosti, tappiot olleet suuret tai jotain muuta vastaavaa.
Myös kevyt kuiskiva ääni on herättänyt hänet usein keskellä yötä tai havahduttanut meditaatioharjoituksista. Se kuiskaa neuvoja vaikeissa tilanteissa, mutta viellä ei kuitenkaan ole ilmennyt mitään huolestuttavaa sen osalta.
Synkkä, hieman itsekseen jupiseva, välillä äkisti pysähtyvä ja ympärilleen pälyilevä pitkä, luiseva ja harmaantunut inkvisiittori ei herätä huomiota varsinkaan jos tuntuu miettivän asioita samalla kun kävelee pitkin käytäviä ja arkistoja. edes pieni kolina ja vaimea hurina kun mekaaninen lisäke haroo jo ohenevia ja kevyesti harmaantuneita hiuksiaan. Kasvot ovat täysin mieleenpainumattomat ja se on etu tässä ammatissa.

Nyt kiinnostavampiin asioihin, ilmeisesti jotain tuolta kirotun Formaticumin pinnan alta saattaa löytyä, voimaa joka saa oletettavasti luotua hengitettävän ilmakehän kokonaiselle planeetalle. Toivottavasti ''retkue'' ei ole viellä aivan täynnä, täytyy ehtiä ennen kuin ne puhtaan opin saarnaajat pommittavat paikan uudelleen helvetin kuudenneksi tasoksi tai viellä pahempaa, kaaoksen palvojat saavat sen omakseen...
Ezrail käy hakemassa hopeisen vaarnansa, apuvälineensä sekä katkaistun haulikkonsa ja pyytää henkivartijansa paikalle.


Seuralaisten määrä(1) & nime(t): Gerhart Ordher(Inquisitorial stormtroopper veteran(10+10)
Statsit: WS3 BS4 S3 T3 W(2) I3 A2 lD2 Sv4+
Seuralaisten tavarat:storm bolter(10), psybolt ammunition(10),bionics(10)
Erikoissäännöt:-
Hinta:50p

Seuralaisen nimi:Gerhart Ordher
Fluffi:Osa inkvisition palveluksessa olevista veteraaneista elää niin vanhoiksi että inkvisiittorit jotka käyttävät heitä henkivartioinaan kuolevat, osa veteraaneista kuolee ensinmäisen tehtävänsä aikana.
Gerhart taas oli koko palvelusikänsä ollut yhden inkvisiittorin tehtävissä, menettänyt muutaman raajan ja puolet kasvoistaan, ollen näin lähempänä servitoria kuin perus rivi iskujoukkoa, koneelliselta puoleltaan.
näin kuitenkin niin sanotusti ''varustus'' on ollut aina kunnossa, inkvisiittorin nimi yllättäein antaa ne varusteet jotka pyytäjä haluaa, ja joskus jopa extraa.
Yhdessä koetut ja onnistuneet tehtävät ovat hitsanneet parin toimimaan saumattomasti yhteen, joskus tuntuu, että Ezrail pystyisi antamaan ohjeensa pelkällä nyökkäyksellä(tai jopa telepatialla). tämä ei ole muilta sotilailta ja henkilöstöltä huomaamatta...
Omenapiirakka on tietäjien ruokaa.

Avatar
pleijer
Viestit: 238
Liittynyt: Su 22.11.2009 21:17
Paikkakunta: kouvostoliitto

Re: Inkvisitio taas vauhdissa, Formaticum

Viesti Kirjoittaja pleijer » La 25.02.2012 11:56

Noni, ku mäki oon nyt saany tän valmiiksi ni laitetaas tänne

Päähahmon nimi: (ordo malleus inquisitor 20pts) Dahrn "endsayer" Seear
Statsit: WS4 BS4 S3 T3 W(2) I4 A2 lD8 Sv3+
Tavarat: power armour (+10), bolt pistol (+1), force weapon (staff)(+40)
Special Rulet: psycer, independet character
Psychic powers: sanctuary (+15)
Pistehinta: 86
Fluffi:
Darhn Seear on jo vanha mies, ainakin vanhempi kuin mitä inkvisiittorilta yleensä odotetaan, mutta ehkä se johtuu hänen varovaisuudestaan ja siitä että hän ei lähes koskaan ole henkilökohtaisesti planeetalla suorittamassa tehtävää vaan valvoo toimintaa alukseltaan. Jos hän kuitenkin kävelisi hive worldin kaduilla ei kovin moni kiinnittäisi häneen huomiota, sillä hän näyttäisi vain tavalliselta aristokraatilta; pitkä musta tai punainen takki, paljon sormuksia ja hienot nahkakengät. Pitkät hiukset ja kävelykeppi, kasvot lähes täydelliset, tosin iän kuluttamat, ja luonne uhkuu käskyvaltaa.

Taas yksi rutiinikeikka, Dahrn ajatteli lukitessaan pienehkön aluksensa Formaticunin kiertoradalle. Hän oli tunnettu perusteellisuudestaan, ja tämän takia häneen luotettiin. Ei tarvittaisi kuin sana, ja planeetta olisi samassa kunnossa kuin kaksi tuhatta vuotta sitten, siitähän hän olikin saanut lempinimensä endsayer. Mutta jokin tässä tuntui väärältä, jos jokin laite tai voima pystyi luomaan ilmakehän kokonaiselle planeetalla, oli se löytämisen arvoinen. Darhn päätti kerätä mukaansa pienen iskuryhmän mukaan opetustarkoituksessa tulleista alokkaista, näkisivätpähän märkäkorvatkin vähän kenttätyöskentelyn mallia.


Seuralaiset alempana!

Seuralaisten määrä (2) & nimet: (Inquisitorial Stormtroopers 10pts/hahmo) Khan & Hans
Statsit: WS3 BS4 S3 T3 W(2) I3 A1 lD8 Sv4+
Seuralaisten tavarat: hellgun with targeter, frag grenades
Erikoissäännöt:
Hinta: 20

Fluffi:
Khan on vain tavallinen stormtroopper alokas, opetettu luottamaan ja pelkäämään Keisaria. Hänellä on lyhyeksi ajeltu tukka, kuten kaartilaisten tyyliin kuuluu ja vihreät silmät. Hän on myös hieman normaalia lyhyempi, muodostaen Hansin kanssa hieman oudon parin.

Hans on entinen jengiläinen jonka järjestyksenvalvojat määräsivät liittymään kaartiin. Hänen parikseen nimettiin Khan, joka on noin kymmenen senttiä häntä lyhyempi. Hans on lähes täydellinen vastakohta Khanille, hän on lihaksikas ja hänen kasvonsa ovat täynnä arpia happosateista. Hänenkin hiuksensa ovat lyhyet, kuten säännöissä mainitaan ja hänellä on lävistys toisessa korvassaan.

Molemmat innoissaan ja hieman peloissaan päästessään ensimmäistä kertaa kentälle, ja vieläpä arvostetun inkvisiittorin mukana tärkeälle tehtävälle, Kahn ja Hans tarkistelivat varusteitaan viimeistä kertaa miettien mitä kaikkea he voivat kohdata. He olisivat saaneet valita mukaansa melkein mitä vain inkvisiittori Seearin varusteista mutta eivät olleet raaskineet, nyt he miettivät olisikohan se sittenkin ollut järkevää, sillä pian he olisivat yksin tuolla jo kerran kuolleella planetalla.
Half-breed kirjoitti:
pleijer kirjoitti:Mutta, otsikko on oudot VÄLIPALAT, huom välipalat, ei pizzat.
Mutta kun pizza on välipala. Ja pääruoka, aamiainen, yöpala, lounas, brunssi, illallinen, krapula-aamun pelastus, sekä hiukkopala.

Avatar
Arkki
Viestit: 449
Liittynyt: La 28.06.2008 20:23
Paikkakunta: Ruovesi

Re: Inkvisitio taas vauhdissa, Formaticum

Viesti Kirjoittaja Arkki » La 17.03.2012 03:14

Päähahmon nimi: Collyridam Est Mendacium
Statsit: WS 3 BS 3 S 3 T 3 W 2 I 3 A 1 lD 8 Sv+ 3
Tavarat: Power armour, Laspistol, Power weapon, Servo-arm
Special Rulet: Blessings of the Omnissiah, Mindlock
Pistehinta: Techpriest Enginseer (45pt.)

Fluffi: Collyridam kiersi servitorien kanssa aluksen konehuoneita. Säännölliset tarkastukset ja huollot olivat ainoa asia, mikä piti tämän laivan liikkeessä läpi tyhjän ja kylmän avaruuden tai rasittavien warp hyppyjen.
”Konehenki on vahva.” Collyridam kirjasi lokiinsa.
Servitorit kuljeksivat järjestelmällisenä Techpriestin ympärillä tämän ohjatessa niiden rutiinia. Jäähdytysnesteitä lisättiin ja reaktorit pidettiin jäähdytettyinä. Kesken tarkastuksen Collyridam sai moduuliinsa viestin, että lordi kaipaa häntä sotahuoneeseen mahdollisimman nopeasti.

”Konehenki on paljon tärkeämpi kuin lordi.” Collyridam vastasi itselleen.
”Virhe – Ylemmän luokan lordi on tärkeämpi. Syy; Kriittinen tila ei voimassa.”
Ilmoitti hänen tietokoneensa vasemman silmän näyttöön.
Tällä perusteella, Collyridam lisäsi koodilistan servitoreihin, millä ne pystyivät itsenäisesti pitämään laivan liikkeessä. Hengityslaitteen sihahdellen, Techpriest lähti kohti hissiä. Hissi ohitti monta kerrosta. Ensimmäisenä tuli keittiö tilat jossa Collyridamin sensorit havaitsivat lukuisien mausteiden ja kamalienkin miehistömuonien ilmassa. Miehistön huoneisto kahdessa kerroksessa, upseerien ja korkea-arvoisten vieraiden huoneet ja lopulta, juuri laivan kannen alapuolella huone, missä kapteeni valvoi yleisesti laivan kulkua ja saattoi kartoittaa isolle pöydälle mahdolliset vaarat. Sivummalla huoneessa oli pyöreämpi pöytä, joka heijasti hologrammina viereisen planeetan, Formaticumin.

”Collyridam Est Mendacium” Lordi ilmoitti, katsellessaan hologrammia Formaticumista. ”Olet pitänyt laivan hyvässä kunnossa.”
”Suoraan asiaan. Lordi.” Collyridam vastasi lisäten tuon tittelin tietokoneen neuvosta ja nojautui sauvaa vasten kädessään. ”Tiedän, että halaut minut planeetalle ja tutkia... jotain salaista, mitä konehenki ei minulle näytä.”
Yksinkertaisesti Techpriestillä ei ollut valtuuksia penkoa tehtävän tietoja.
Lordi ei näyttänyt olevan moksiskaan vieraansa töykeän suorista sanoista.
”Planeetan nimi on Formaticum.” Lordi vastasi virnistäen techpriestille, joka oli kävellyt hologrammin toiselle puolelle. Lordi pyöräyttää hologrammia kädellään ja painaa pistettä, missä sensorit havaitsevat holvin olevan ja kuvaan ilmestyy myös muutama anturi, jotka sykkivät signaalien havaitsemisen mukaan.
”Tuntematonta teknologiaa.” Lordi selventää Techpriestille. ”Olet koko laivan ainoa Techpriest ja lähetämme sinut etsimään tämän laiteen. Mukanasi viisi inkvisiittoria ja heidän henkivartijoita. Tarkoitus etsiä tuo holvi.”

Collyridamin hengityslaite sihahti jälleen, tietokoneen tehden muutamia analyysejä ilmoitetuista henkilöistä.
”Tämä on liian suuri asia, jotta Konejumala voisi armahtaa niitä, jotka tämän jättävät väliin.” Techpriest vastasi.
”Oliko vielä muuta?”
Lordi pudisti päätään ”Voit poistua ja varustautua, lähdette parin tunnin kuluttua.”
Collyridam nyökkäsi ja lähti. Hänen täytyi huoltaa kenttävarustuksensa ja kaivaa tietoja seuralaisiksi ilmoitetuista henkilöistä. Samalla hänen täytyy uudelleen aktivoida servo-skullinsa keräämään dataa.
Koska ei saada täyttä kuuden pelaajan henkilöstöä ilman minua, laitan oman teknopapin kehiin. Tässä meni puolet päivästä, koska vähän väliä tuli tehtyä muuta kuin kirjoittaa fluffia.

Tilasin kaverilta kuvan, jolla vähän yleistää, miltä teknopappi näyttäisi. Servolla ei ole mitään sääntöteknistä merkitystä, mutta halusin sellaisen hurisemaan viereen.


edit. Kuva hahmosta
Viimeksi muokannut Arkki, Su 18.03.2012 21:50. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Tuomas Kyrö kirjoitti: Breivik syyttää joukkomurhastaan demokratiaa. Se on sitten sana sanaa vastaan. Demokratia kun syyttää joukkomurhasta Breivikiä

Avatar
Terminator Sergeant
Viestit: 1613
Liittynyt: Ti 10.05.2005 15:39
Paikkakunta: Helsinki, henkisesti ikuinen savolainen

Re: Inkvisitio taas vauhdissa, Formaticum

Viesti Kirjoittaja Terminator Sergeant » La 17.03.2012 22:55

Imekää inkvisiittorillista haarussuojaanne, Kuolonpartio saapuu kiertoradalle!
Kuva

Päähahmon nimi: Ferron Mond, vanhempi jääkäripsyykikko Kuolonpartion palveluksessa
Statsit: WS 5 BS 5 S 4 T 4 W 2 I 5 A 3 Ld 9 Sv 3+
Tavarat: Power armour, fragit, bolter, force weapon, meltapommit, psychic hood
Special Rulet: They Shall Know No Fear, True Grit, Deep Strike, Storm of the Emperor's Wrath ( psychic power, ampuma-aseen sijasta 12” S 4 Ap 2 Assault 1 / blast )
Pistehinta: 60 + 40 = 100

Ferron on kuin kirveellä peruskalliosta veistetty, karkeapiirteinen mies joka ei vähästä hetkahda. Hän on toiminut Kuolonpartion alla lähes vuosisadan ja kohdannut sen mitä galaksilla on tarjota häntä vastaan, ollen aina viimeisenä pystyssä. Hän käyttää aina tummaa huppua ja välttää suurempia sosiaalisia kontakteja, omistautuen tehtävälleen ja Imperiumin turvallisuudelle. Organisaation sisällä huhutaan hänen kuuluvan johonkin niistä osastoista, joista ei ole jäljellä kuin yksittäisiä jäseniä ja jotka ovat tuhoutuneet muukalaisten kynsissä. Kukaan ei ota asiaa hänen läheisyydessään esille, sillä se olisi selkeä loukkaus Ferronin kunniaa kohtaan lähteä kyselemään hänen syitään, mutta jokainen pystyy selkeästi näkemään tuskan ja häpeän jota hän kantaa harteillaan, etsien vapahdustaan Keisarin vihollisten tuhosta.

Seuralaisten määrä & nimet: 2 Kuolonpartion jääkäriä, Rasmus Thorsson ja Julius Santarte
Statsit: WS 4 BS 4 S 4 T 4 W 2 I 4 A 1 Ld 8 Sv 3+
Seuralaisten tavarat: Power armour, fragit, boltterit, ccw, meltapommit
Erikoissäännöt: TSKNF, True Grit, Deep Strike, toisella ammuksina myös Inferno boltteja ( rerollii haavat) ja toisella M.40 tähtäinjärjestelmä Stalker-panoksilla ( efektiivisesti käytettävissä pinnaavana Heavy 2 snipuna).
Hinta: 2x( 20 + 5 ) = 50

Rasmus ja Julius ovat kuin suoranainen vastakohta Ferronin tappi persuksissa -jäykistelyyn. He ovat sangen joviaaleja ja tuoreita tulokkaita Kuolonpartion riveissä, mikä tietenkin tarkoittaa pitkäaikaista ja ansiokasta palvelusta oman osastonsa riveissä. Rasmus on Avaruussusien joukkoa ja taipuvainen riemukkaisiinkin hetkiin kun heidän synkkä velvollisuutensa sen sallii, juoden, laulaen ja painien kaikkien halukkaitten kanssa, mikä saattaa yhteisoperaatioissa johtaa sangen epämukaviin tilanteisiin niille, joitten keho ei kestä panssarivaunulla päältä ajamista. Julius, entinen Veren Enkeli, ei yllä Rasmuksen tasolle ilakoinnissaan mutta tuppaa kuitenkin virnistelemään ja kuittailemaan tilannekomiikan sen salliessa. Hän jakaa muitten Enkelien tapaan taiteellisen lahjakkuuden lahjan ja saattaa lauleskella menemään jopa kesken taistelun, samalla kun kylmän rauhallisesti poimii vastustajan heikkoja kohteita tarkalla sihdillään.

Nöyhtää kansalle:

Rapistunut paperiarkki rahisi metallilevyjä vasten. Pimeydestä kuului hiljainen ääni kuuman nesteen siirtyessä kupista suuhun. Valokehän laitamilla pöydälle laskeutui höyryävä kuppi tummaa nestettä.
- Hauska juttu, Shank. Harmillista ettei se pidä lainkaan paikkaansa, kuului karkea miesääni jostain näkökentän ulkopuolelta. Porottavan lampun alla istui metalliseen messituoliin sidottuna riutuneen näköinen vanhempi mies, joka oli selvästi jo parhaat päivänsä nähnyt. - Kerrohan meille nyt totuus, ennenkuin meidän täytyy käsitellä sinua turhankin... rankalla kädellä, tuo sama ääni jatkoi lähes pilkkaava vivahdus äänessään. Tuoliin sidottu mies vain sylkäisi lattiaan ja irvisti. Näkymättömissä oleva mies sihahti hampaittensa välistä ja astahti lähemmäs valoon, ruostunut taisteluveitsi kädessään. - No Warpin pyörteet sitten, itsehän kerjäsit! Hän huudahti ja kohotti veistään kuin kiskaistakseen kolmannen sieraimen vangilleen.

Ennenkuin kontaktia ehdittiin ottaa, kumea räsähdys ilmoitti kammion oven paukahtaneen juuri sijoiltaan kookkaan hahmon astahtaessa huoneeseen, silmät hehkuvina pisteinä leimuten huoneen synkeässä pimeydessä. - Laske ase, Thorvald, tulokas komensi viileän piittaamattomasti tullessaan syvemmälle kohti hämmentynyttä kiduttajaa. Puhutellun miehen ilme vaihtui nopeasti ärtymyksestä silkkaan pakokauhuun tämän siirtäessä veitsen itsensä ja juuri saapuneen tyypin väliin. Suorastaan häiritsevän rennosti tuo muukalainen asetti raskaasti panssaroidun kätensä Thorvaldiksi puhuttelemansa miehen ranteelle. Ja naksautti sen poikki kuin kuivan risun. - Sanoin, että laske se, hän totesi kuivasti vääntäessään murskattuja luunpalasia käden sisällä ja nosti toisella kädellään miehen kurkusta ilmaan, kevyesti kuin tavallinen ihminen nostaisi paidan lattialta, putoavan veitsen kolistessa lattialle. - Sinä tiedät mitä minä haluan. Missä se on? Hän kysyi naama täysin ilmeettömänä, mitä nyt huoneen valaistuksessa edes pystyi havainnoimaan moisia. Pienempi mies ulisi jotain sanatonta paniikissaan, kyynelten alkaessa tulvia tämän silmäkulmista. - Keisarinlauta, Thorvald! Sinulla on kolme sekuntia aikaa osoittaa missä se on tai minä puristan sinusta henkilökohtaisesti viimeisenkin keinotekoisen ilmakehän rippeen joka elimistöstäsi löytyy ennenkuin paiskaan sinut ilmalukosta pihalle! Suurempi hahmo karjahti napsauttaen ja lysäytti toisen miehen jalkojensa juureen haukkomaan happea, tämän terve käsi täristen kaivaen pienen metallisen rasian povitaskustaan.

Suurempi, ja todellakin suurempi heistä, sillä tämä kolmas mies oli reippasti yli kaksimetrinen, nappasi rasian ja avasi sen, nyökkäsi ja puristi sen nyrkissään tunnistamattomaan kuntoon ennenkuin päästi sen putoamaan lattialle kilisten kirkkaasti. - Ei! Ei! Mitä sinä menit tekemään! Etkö ymmärrä... maassa mönkivä mies kirkaisi ja ryntäsi keräämään palasia talteen, mutta adamantiumisen kengän laskeutuminen hänen sormilleen satojen kilojen painolla katkaisi hänen valituksensa. - Enkö ymmärrä? En, en ymmärräkkään. En nimittäin ymmärrä, mikä sinut sai koskaan tarttumaan tähän oljenkorteen. Olit ennen luotettava tietolähde, mutta mitä sinä olet nyt? Säälittävä ihmisraunio sivilisaation laitamilla, juosten pakoon ja etsien turvaa hylätystä muukalaisteknologiasta. Ei, minä en ymmärrä. Mutta minä tiedän miten asia korjataan. Antakoon Keisari sinulle rauhan tuolla puolen ja palvelkoon sielusi Häntä paremmin siellä kuin se koskaan teki täällä, tuo jättimäinen mies sanoi selvästi halveksuen ja sähköinen rätinä muodostui valoa hohtaen hänen vasemman kätensä ympärille. Sinertävä valo valaisi koko kammion heittäen julmia varjoja tanssimaan seinille kun kirkas energiapurkaus muutti maassa vääntelehtivän miehen kirkuvaksi soihduksi, joka hävisi pilveksi tuhkaa vaivaisissa sekunneissa. Palavan lihan haju ja rasvainen savu tukahduttivat huoneen ilmaa ja sai sidotun miehen yskimään raskaasti. - Olen pahoillani, mutta olet nähnyt liikaa. Mene rauhassa ja tiedä että mielenlujuutesi on nähty herramme Keisarin toimesta, sinä Imperiumin sankari, haarniskoitu mies sanoi ennenkuin kaivoi vyöltään pistoolin jonka kaliiperi vastasi pienemmän miehen nyrkkiä. - Imperator Dei, mies huokaisi helpottuneena ennenkuin pienoisraketti räjähti hänen rintakehänsä sisällä.

Tekonsa suoritettuaan Ferron käveli ulos kammiosta. Oven ulkopuolella hänen kaksi toveriaan ja veljeään odottivat pyyhkien verijälkiä panssareistaan. - Kopio. Arvoton roska, Ferron totesi heille ja lähti kävelemään käytävää eteenpäin. Toiset nyökkäsivät ja lähtivät seuraamaan, heistä toinen kaivoi vyöltään kommunikaattorin ja antoi nopeasti komentoja odottavalle kuljetusalukselle. Pian he jo olisivat kiertoradalla, poistumassa tältä planeetalta joka osoittautui jälleen yhdeksi tyhjäksi johtolangaksi. - Rasmus? Puhdista tämä paikka, Ferron huikkasi olkansa yli heidän astellessaan laivan ramppia ylös. Hänen takanaan toinen jääkäreistä napsautti rannekettaan. Heidän takanaan bunkkerikompleksi räjähti ilmaan kymmenien metrien kokoisena tulipallona, sylkien kidastaan metallinkappaleita ja kaatuneita ympäriinsä. - Vaikuttaisi siltä, ettei meillä ole toistaiseksi kuin yksi vaihtoehto. Formaticum, Ferron totesi aluksen teräksisten ovien paukahtaessa kiinni hydraulisten lukkojen suristessa mekaanista lauluaan.
Viimeksi muokannut Terminator Sergeant, Ma 19.03.2012 10:00. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
"The inhabitants of this earth are of two types. Those with brains but no religion, and those with religion but no brains."

Avatar
El Capitan
Peliporukkavalvoja
Viestit: 5490
Liittynyt: Pe 17.12.2004 21:55
Paikkakunta: Tuuliklaani / Pori
Viesti:

Re: Inkvisitio taas vauhdissa, Formaticum

Viesti Kirjoittaja El Capitan » Su 18.03.2012 22:24

[Pakollinen itqpotqraivariwineine] Tää on oikeesti ihan hanurista nää ryhmäpelleilyt. Yhden hahmon tekee tosta vaan, naps naksahtaa sormet ja son siin. Kun teki yhden, niin siinä imussa menee toinenkin. Kolmas on jo vähän jooh ja jaah. Neljäs ihan pakkopullaa ja viides, viides, voi jösses se viiden. ***** mitä paskaa. Ei fluffi voi olla myöskään pelkkä hahmojen esittelypätkä. Pitää siinä olla siitä ryhmästäkin jotain ja ehkä ja kenties, jos jaksan, jos kiinnostaa tarpeeksi, jotain tehtävään lähdöstä.

Jotain sain kuitenkin aikaiseksi näiden viimeisten hetkien aikana. Kaikkien nimi muuttui ja kirjoitusvirheitä ties miljoona. Nauttikaa, sillä minä en siitä nauttinut. Tai noh, en olisi, jos olisin pelannut sääntöjen mukaan ja tehnyt sen Starship Troopper äijäryhmän, joka juoksee vihollista kohti kusi päässä huutaen second rank fire jne. Tää mitä mää kekkasin on paljon kivempaa. [/Pakollinen itqpotqraivariwineine]

Nyt on niin myöhä, nukkumaankin pitäisi jaksaa painua. En jaksa sizetellä ja boldata kaikkea tarvittavaa. Kuva, missähän sekin mahtaa olla? Tyhmä isukki tuli siivoamaan tätäkin huonetta. Kaikki hukassa. Sentään tiedostot on koneella oikeissa paikoissaan.

Ryhmä Sininen – tausta

Impperiumin sotilasjoukoissa palvelee useita värikoodiryhmiä erilaisiin tehtäviin. Toiset ovat pieniä tiedusteluryhmiä, jotkut pelastus- ja suojelutehtäviin erikoistuneita kun puolestaan muut voivat olla puhtaita hyökkäysjoukkoja tai vartiointiryhmiä. Sininen ryhmä on näistä hyökkäykseen erikoistunein sotilaiden valiojoukko, jotka ovat tunnettuja lukuisista koetuista taisteluistaan eri sotien tärkeinä hetkinä.

Ryhmä Sininen ei ole ainoastaan hyökkäykseen erikoistunut, se on myös erikoistunut voittamiseen tappiollisissakin tilanteissa jäämällä vihollisten armoille heidän valloittamilleen mailleen sabotoiden heidän jatkotoimenpiteitä ja joukkojen kokoontumisia antaen pääjoukoille aikaa ja mahdollisuuden hyökätä jatkuneen taistelun väsyttämää vihollista vastaan.

Sinisen Ryhmän jäsenien, kuten kaikkien muidenkin värikoodilla nimettyjen ryhmien jäsenien, tapaan, vain muutama ihminen yksikön sisällä osaa tunnistaa sotilaan ulkonäkönsä perusteella.

Heidän elämänsä yksikön sisällä on ainaista taisteluharjoitusta, tehtäviin siirtymistä planeetoilta toisille toinen toistaan vaarallisimmilla alueilla, jonka seurauksesta he harvoin pitävät päällään mitään muuta kuin taisteluhaarniskansa.

Tästä johtuen vain korkea-arvoisimmat johtohahmot, jotka ovat usein tekemisissä värikoodi-ryhmien keskuudessa, osaavat tunnistaa jäsenet heidän normaaleissa vapaa-ajan vaatetuksissaan.
Tavalliselle sotilaalle värikoodityhmän jäsenet ovat kuitenkin kasvottomia henkilöitä, joilla on lupa tappaa kenet vain syystä kuin syystä.

Huhupuhe käytävillä kertoo, että John itse tykästyi tuohon ajatukseen olevansa kasvoton sotilas, vailla ihmisyyttä. Hänen mukaansa se mikä tekee hänestä ihmisen, tekee hänestä huonomman sotilaan tunteiden sekoittaessa hänen ajatuksiaan selkeissäkin asioissa. Huhut kertovat, että hän itse olisi ehdottanut käskyä, että värikoodiryhmän jäsenet eivät koskaan paljastaisi todellista ulkonäköään kenellekään, jolle se tieto ei kuulu.

Mitä tulee kuitenkin nimiin, ovat johtajatkin hyvin samallaisessa tilassa tavallisten sotilaiden kanssa. Värikoodiryhmät koulutetaan erossa muista, erossa heikommista ja kyvyttömämmistä ryhmistä ja sotilasjoukoista, omalla, vain heitä varten pystytetyssä sotilasplaneetalla, jonka kamaralla huhupuheiden mukaan liikkuu vain ryhmien jäsenet, heidän komentajansa ja kuolemaan tuomitut vangit.

Planeetta kuulemma olisi jonkun Impperiumin aurinkokunnan julmin rankaisu rikolliselle, minkä jollekin voi langettaa. Vaikka planeetta tarjoaakin uuden kodin ja alun uudessa yhteiskunnassa, asein varustetussa linnoituksissa ja pienissä kylä- ja kaupunkiyhteisöissä, jonain päivänä niiden porttien ulkopuolelta ilmestyy varjoja, aseita kantavia varjoja haarniskoissa. Toisin kuin muut auringon säteiden luomat varjot sillä puolen planeettaa, nämä eivät tulleet tänne jäädäkseen ja ne eivät tulleet tänne ystävällisinä.

Mutta mitä tulee nimiin, jäsenet tuntevat toisensa nimiltä, mutta harvoin käyttävät niitä muiden ollessa kuuloetäisyydellä. Vaikka kaikki ovatkin lähtöisin samoista oloista tuolta nimeämättömältä planeetalta, jonka alamaailma tuntee Helvettinä, eri ryhmän jäsenet eivät ole kiinnostuneita joko tietämään tai jakamaan nimellistä identiteettiään muiden kesken.

Jotta kuitenkin heidät voisi erottaa muutenkin kuin haarniskansa perusteella ja keskustelu heidän urotöistään ruokalassa olisi helpompaa, yleiset lempinimet eri jäsenistä alkoivat levitä hyvinkin nopeasti ja yleistyivät kautta tunnetun maailmankaikkeuden. Normaalisti lempinimien käyttäminen olisi kiellettyä virallisissa papereissa, mutta hyvin usein värikoodiryhmien kohdalla tästä säännöstä voidaan joustaa tarpeen sen vaatiessa.


Ryhmä Sininen – Jäsenet

Pomo
Flyff:

Pomo ei ole heistä vahvin, nopein tai edes älykkäin.
Mutta nämä puutteet eivät häntä hidasta,
koska hän on heistä rohkein ja kenties onnekkain.
Ja jos minulta kysytään, hän on myös heistä parhain.
- Koulutusvastaaja Ltn Mendez


Ryhmä Sininen loki
2345 tunti, 23.7.40 000
Lamba Serpentis järjestelmä – Jericho VII

Niin kauan kuin voin muistaa, Pomo on ollut armeijan riveissä. Aina asennossa seisomassa keskellä muodostelmaa, sen edessä tai takariveissä, jo palvelukseen astumispäivänään hänen eteensä ilmestyi valoisa tulevaisuus urallaan maansa puolustajana. 50 punnerrusta päivästä korkea-arvoisemman käskystä ja huudettuaan: ”Huu-raa!” hän poistuu tupaansa ilmettäkään antamatta kenellekään matkansa aikana.

On vaikea kuvitella ketään hänenkaltaistaan sotilasta. Ketään, joka ei koskaan inttäisi vastaan. Ketään, joka täyttäisi tuntemattomankin ihmisen käskyn, oli se ihan mikä tahansa. Välillä mietin mitä hänen päänsä sisällä mahtaakaan kulkea kun häntä käsketään tekemään rajuiltakin tuntuvia asioita.

Muistan sen erään kerran hänen palveluksensa alkuvaiheilla, jolloin hänen käskettiin puolustaa itseään neljän kokeneen erikoisosaston lihaskimpun hyökätessä hänen kimppuunsa. Sanaakaan sanomatta hän totteli käskyään ja armoa tuntematta hän antoi pysyvän iskun neljän eri miehen egolle ja ruumiille vahingoittaen niitä pysyvästikin.

On väärin väittää, että meidän koulutuksemme olisi mitenkään vaivatonta, mitenkään uuvuttavaa. Niin henkisesti kuin fyysisesti meistä koulitaan tämän maan parhaimpia sotilaita, mutta vain harva meistä todella muuttuu tuoksi tappokoneeksi, joita meistä toivotaan jonain päivänä tulevan. Yksi asia mitä en koskaan tule ymmärtämään, on Mendezin filosofia kuolemasta. Hänen mukaansa kuolema on hyväksytty, jos sotilaan elämä on käytetty loppuun. Keskeneräisen elämän kuolema on hukkaan heitetty.

Joskus pelkään, että kauan sitten tuntemani Pomo on kadonnut pysyvästi sillä hän ainakin väittää oppineensa, milloin jonkun elämä olisi käytetty eikä vain hukkaan heitetty. Hän oli omaksunut erinomaisesti, paremmin kuin kukaan muu, opin uhan tunnistamisesta ja sen pysäyttämisestä keinolla millä hyvänsä. Pomolle ihmisiä, muukalaisia, olentoja, mitä vain, oli vain kahdenlaisia. On heitä, jotka eivät häntä uhkaa. Ystäviä. Henkilöitä, joita hän puolustaisi viimeiseen hengen vetoonsa saakka. Jos tämä epäonninen olento ei kuulu tähän ryhmään vaan siihen, joka on aikeissa tehdä pahaa ensimmäisen ryhmän jäsenille tai itse Pomolle, luoja hänen sieluaan armahtakoon.

Useasti ryhmässämme tykkäämme keskustella henkilökohtaisista asioistamme kotopuolella, missä se ikinä onkin. Puhumme eläkepäivistämme ja uramme päättymisistä, lasten hankkimisista ja kauniista kodista mäkien päällä valkoisine aitoineen. Monet meistä ovat kuitenkin jääneet kuulematta johtajamme haaveista, henkilökohtaisesta elämästä.

Siinä missä muut ovat luovuttaneet aikoja sitten, itse jääräpäisesti jatkan hänen asioiden nuuskimista. Hän ei koskaan mainitse elämästään mitään, kuin sitä ei alun perin olisikaan. Pomo ei pidä kaapissaan kuvia vanhemmistaan, ihastuksistaan tai mistään tärkeästä. Ei edes alastomia naisia näy missään. Kuin hänellä ei olisi muuta elämää kuin armeijan tarjoama ja muuta perhettä kuin ryhmänsä. On imartelevaa kuvitella, että olisin Pomolle kuin sisko, tärkeä, mutta en pysty hyväksymään sitä tosiasiaa, että ihminen voisi olla noin kylmä sisältä.

Minä itse taistelen sotiamme rakkaitteni puolesta. Puolustan maamme linjoja henkeni kaupalla, jotta perheeni, sukulaiseni ja ystäväni, jotka itse eivät voi puolustaa itseään tältä suurelta uhalta, näkisivät vielä edes yhden ainokaisen päivän. Kuolisin kernaasti heidän puolestaan ja jokainen tappamani vihollinen, jokainen tappamani uhka antaa minulle lohtua, koska on yksi pahis vähemmän, joka voisi toteuttaa jokapäiväisen painajaiseni.

Pomo puolestaan, hänen käytöksensä perusteella hän ei taistele samoista syistä. Hänellä ei ole ketään tuolla toisessa maailmassa. Kukaan ei odota häntä palaavan kotiin. Kukaan ei käy tapaamassa häntä vierailupäivinä.

Pomo puhuu aina siitä, miten meidän kaikkien pitäisi nähdä seuraava päivä. Miten kenenkään ei tulisi kuolla tänään ja miten me kaikki pääsisimme kotiin, toteuttamaan unelmiamme. Jopa silloin kun toivoa ei vaikuttaisi olevan tai paikkoja ei olisi ajoneuvoissa tarpeeksi, hän etsii aina viimeiseen hengenvetoonsa saakka keinon palauttaa jokainen tehtävään ilmoittautunut sotilas kotiinsa. Mitään muuta keksimättä, hän jättää oman paikkansa jolle kulle toiselle ja jää itse jälkeen.

Ehkä hänellä sittenkin on joku syy, jonka vuoksi taistella näitä sotia. Hänen perheensä, ystävänsä ja rakkaansa, jotka odottavat hänen kotiin paluutaan ovat oman painajaiseni kynsissä ja hänen tehtävänsä on pelastaa heidät sen vaaroilta. Ehkä hän taistelee ja jää aina varmistamaan jokaisen paluun turvalliseen kotiin, koska me olemme se perhe hänelle, jotka minun vanhempani ovat minulle linjojen takana.

Pomo. Sinisen ryhmän johtaja ja alaistensa kunnioituksen ansainnut sotilas, ystävä. Hän ei ole ehkä meistä se etevin aina ja hänellä ei ole jokaiseen tilanteeseen vastauksia, mutta hän on aina luonamme kun tarvitsemme häntä. Hänelle, hänen ryhmänsä jäsenten elämiä ei ole koskaan kulutettu loppuun eikä alamaisten silmissä ole hänenkään.

Lokin loppu.
- Ryhmä Sininen - jäsen 087

Stormtroopper
Ws3 Bs4 S3 T3 W3 I3 A1 Ld7

Varusteet:
Hot-Shot Lasgun (18” S3 Ap3 Rapid Fire)
Hot-Shot Pistol (12” S3 Ap3)
Carapace Armour (4+), Close combat Weapons, Frag & Krak Grenades

Erikoissäännöt:
Scout, Move Through Cover, Deep Strike

Pistehinta: 17p

Tyttö
Flyff:

Tyttö ei ehkä näytä siltä, mutta jos hän ei niin halua,
kukaan ei saa häntä kiinni.
- Jättiläinen kenttäharjoituksen aikana

Ryhmä Sininen loki
0550 tunti, 5.2.40 000
Lamba Serpentis järjestelmä – Jericho VII

Sitä sanot itsellesi, että jokainen alamaisesi, jokainen samanarvoisesi sotilas olisi yhtä tärkeä kuin kuka tahansa muukin. Totuus on kuitenkin se, että vaikka miten kuuntelisit toisten sanovan näitä asioita ja vaikka kuinka itse pohtisit, on kylmä tosiasia, että osasta miehistä tulee toisia läheisempiä. Osasta tulee toisia tärkeämpiä.

Kun aloitimme erikoiskoulutuksemme, meitä oli vain kolme. Vain minä, Jättiläinen ja Tyttö. Meitä ei määrätty toistemme luokse, meitä ei pyydetty olemaan yhdessä. Me vain katsoimme toisiimme päin ensimmäistä kertaa ja tiesimme kuuluvamme yhteen. Heti ensimmäisen tehtävämme jälkeen puristimme toistemme käsiä ja lupasimme toisillemme olevamme yksi tiimi hamaan loppuun saakka. Me olimme kuitenkin enemmän kuin Ryhmä Sininen. Me olimme edesmennyttä kolleegaani, ystävääni lainaten: ”Ystäviä.”.

Tytöstä voi sanoa mitä vain. Kun katson häntä, näen edelleen sen saman nuoren tytön paikassa, jonne hän ei kuulu. Näen tytön, jota minun ryhmäni kuuluisi puolustaa ja suojella vaaroilta. Mutta jokainen kerta kun hän ottaa aseen käsiinsä ja laukaisee sen, tuo pieni tyttö muuttuu tappajaksi, jollaista en ole aikaisemmin kohdannut.

Hän on paitsi tarkka, mutta myös nopea ja ketterä. Kuten sanoin, hän ei näytä siltä, mutta halutessaan hän voi kadottaa jäljiltään kenet tahansa. Jos hän ei halua, häntä ei kukaan saa juosten kiinni. Jos hän ei halua, kukaan ei häntä löydä metsästä. Jos hän haluaa olla yksin, hän myös on yksin.

Me kaikki olemme saaneet koulutuksen lukemattomille eri aseille ja ajoneuvojen ohjaamiselle, mutta harva meistä on erikoistunut vain yhden aseen käyttöön. Tarkkuuskivääri on monen soturin suosikkiase sen turvallisuuden vuoksi. Harvalla aseella voin kyetä tappamaan vihollisen turvallisen välimatkan päästä hänen aavistamatta mitään.

Tyttö puolestaan on oppinut tappamaan vihollisen kantamalta kuin kantamalta. Hän suosii lähikontaktia sotilaan normaalin rynnäkkökiväärin kanssa, mutta Lindan puuttuessa, hän näyttää kykynsä tarkkuuskiväärillä ilman eri käskyä.

On sanonta, että jokaisella sotilaalla on vahvuudet ja heikkoudet. Tytön vahvuudet ovat selvät ja aina esillä. Hän on nopea, tarkka ja tunnollinen sotilas. Hän myös usein kykenee hoitamaan tilanteet sivistyneimmillä tavoilla kuin suurin osa sotilaista. Siinä missä normaali soturi vain avaisi tulen ja jättäisi taakseen vain suuren kasan kaatuneita sotureita, Tyttö on paljon inhimillisempi toimintatavoiltaan ja usein etsii kiertotien suorittaakseen tehtävänsä. Oli se vihollislaumojen ohittaminen ja tehtävän jatkaminen tai sitten pääkomentajan tappaminen ja muun joukkojen antautumispyynnön hyväksyminen.

Muistan kuin eilisen vieläkin sen päivän, jolloin menetimme sinut 034. Minä ja Tyttö emme koskaan unohda sitä päivää, sitä tehtävää, sitä hetkeä kun jätimme sinut taaksemme kaiken sen jälkeen, mitä olemme sanoneet toisillemme, kaiken sen jälkeen mitä meille on koulutettu. Tuo päivä osoitti meille kaikille, että teemme virheitä, mutta se päivä myös ikuisesti muistuttaa minua Tytön heikkouksista.

Jonain päivänä tulee vielä olemaan se päivä, kun Tyttö ei tottele käskyäni vain jatkamaan tehtäväänsä taistelussa, ryhmän sisällä, kun jotain samallaista tulee tapahtumaan. Oli se sitten loukkaantumisesta tai jostain suuremmasta tapahtumasta johtuva asia, Tyttö tulee vielä jonain päivänä sivuuttamaan sotilaallisen elämänsä ihmisen elämään ja jäämään kuolevan ryhmänjäsenensä, ystävänsä kanssa kohtaamaan vihollinen, jota emme kykenisi kukistamaan.

Sanoin aikaisemmin, että Tytöstä voisi ulkonäön perusteella sanoa mitä tahansa. Tämä pätee myös hänen sisällä olevaan aikapommiinkin, jonka räjähtäessä hän tulee menettämään henkensä. Tuon kylmän ja ilmeettömien kasvojen takana piilee ihmisyys, joka on kohta jättänyt sen tietyn määrän ihmisiä, sotureita, ystäviään jälkeen ja sen jälkeen kun se viimeinen ihmiselämä on jätetty jälkeen, hän ilmoittautuu myös vapaaehtoiseksi jäämään jälkeen ja tuolloin, kun se aika viimeinkin koittaa, häntä ei edes suoralla käskyllä saa toisiin ajatuksiin.

Lokin loppu.
- Ryhmä Sininen - Jäsen 117.

Veteran
Ws3 Bs4 S3 T3 W3 I3 A1 Ld7

Varusteet:
Sniper Rifle, Flak Armour (5+), Close combat Weapons,
Frag & Krak Grenades, Camocloaks, Snaremines

Erikoissäänöt:
-

Pistehinta: 15p

Punainen
Flyff

Ryhmä Sininen loki
Päiväys tuntematon
Eridanus järjestelmä – Eridanus II

Punainen ei ole kuoleman ja hävityksen väri.
Punainen on pelastajasi väri.
- Ryhmä Punainen, sotahuuto.

Kuinka kauan siitä onkaan, kun ensimmäisen kerran lähdimme tehtävään yhdessä? Kaikkien näiden hyperunessa vietettyjen matkojen planeetoilta toisille jälkeen aika ei ole meille enää samallainen kuin mitä se ennen mahtoi ollakaan. Muistammeko enää edes yksittäisiä päiviä, yksittäisiä vuosia? Yhden matkan aikana meille voi olla kulunut yksi päivä, yksi tunti, mutta todellisuudessa olemme viettäneet kaksi kuukautta tuossa kirotussa kapselissa.

Kauas olemme tulleet niistä hetkistä kun ensimmäisen kerran taistelimme yhdessä kapinallisia vastaan kotiplaneettamme maankamaralla. Vaikka tarkkaa päivää tai edes kellonaikoja en muista, en koskaan tule unohtamaan niitä hetkiä, kun suojelin selustaasi ja sinä minun.

Tuon taistelun, tuon voiton jälkeen polkumme erkanivat. Sinä palasit omiin tehtäviisi Punaiseen ryhmään ja minä jatkoin Sinisessä. Mutta muista tämä ikuisesti, me tulemme näkemään vielä toisemme taisteluissa ja tehtävissä, jotka odottavat hetkeä ilmaantua elämäämme.

Sinä olet aina tervetullut ryhmämme keskuuteen Punainen.

Lokin loppu.
- jäsen 117.

Ryhmä Punainen loki
0620 tunti, 2.4.40 000
Joku

Minulle on hankalaa kirjoittaa mitään ryhmäni jäsenistä. Vaikka olenkin ryhmän johtaja ja minun tehtäviini kuuluu kirjoittaa ylemmille kuukausittain tietoja suoriutumisista ja heidän toiminnoistaan yksikön sisällä, en voisi kuvitella sanovani mitään kenestäkään alamaisistani mitään pahaa. He ovat taistelussa seuranani hetkellä kuin hetkellä, varmistaen hengissä pysymiseni minun tehdessä samoin heille.

Ryhmä Punainen on värikoodiryhmistä pienin ja kaikista erikoistunein. Toisin kuin muut ryhmät, Punainen on luotu vain yhtä tarkoitusta varten ja sen jäsenet ovat siinä alansa parhaimmat. Punainen niin sotilaana kuin Punaisen ryhmän jäsenenä juuri sellainen, millainen hänen kuuluisi olla. Hän on kykenevä suojelemaan yksinkin muiden joukkojen vetäytymistä ja jos häntä komentaa pitämään pintansa vielä hetken aikaa vihollisten yrittäessä kaapata aluetta hallintaansa, voimme kaikki hengähtää rauhassa tietäen, että kyseisessä strategisesti tärkeässä paikassa on tuon hetken aikaa helvetti valloillaan.

Meille muille ryhmän jäsenille, Punainen on yhtä arvokas kuin oma henkilökohtainen rynnäkkökiväärimme. Emme vaihtaisi sitä koskaan, milloinkaan suurempaan tai uudempaan versioon. Hän on juuri se, minkä haluamme mukaamme tehtävän ajaksi. Hän on juuri se, mitä tarvitsemme selviytymään hengissä taisteluissa erikokoisia ryhmiä vastaan.

Palveluaikanamme olemme olleet yhdessä Punaisen ja Mustan kanssa monien eri ryhmien rinnalla suorittamassa lukemattomia tehtäviä. On imarreltavaa kuulla aina muiden ryhmien toivovan saavansa meidät rinnalleen, suojaamaan heidän olemassa oloaan, mutta nyt ensimmäistä kertaa olen yllättynyt saatuani tietoon erään arvostetun kollegani Sinisestä ryhmästä kutsuneen Punaisen mukaan hänen ryhmänsä kanssa suorittamaan salaista tehtävää planeetalle kauas kauas meidän omasta toimialueestamme.

Olen jo kirjoittanut tarvittavat paperit ja kertonut ylemmilleni suostumuksen ryhmänjohtajana päästääkseni alamaiseni näkemään uusia nähtävyyksiä uusissa maisemissa, mutta vielä itse siirron saanneelta alamaiseltani kyseinen tieto uupuu.

Tulemme kaipaamaan sinua matkallasi Punainen. Taistele samalla tarmolla ja näytä vanhoille tutuille, että he ovat meille jo toisen velkaa.

Lokin loppu
- Ryhmä Punainen – jäsen 092

Veteran
Ws3 Bs4 S3 T3 W3 I3 A1 Ld7

Varusteet:
Grenade Launcher, Carapace Armour (4+), Close combat Weapons,
Frag & Krak Grenades

Erikoissäänöt:
-

Pistehinta: 15p

Robotti
Flyff:

Vanha sotilaallinen sanonta kuuluu:
”Sotilas on tehnyt osansa taistelussa loukkaannuttuaan vakavasti.”.
Robotin kohdalla tämä sanonta ei päde. Hän ei ole koskaan
vakavasti loukkaantunut.
- Sotilaslääkäri Metropoliksen taistelussa

Ryhmä Sininen loki
1855 tunti, 8.5.40 000
Lamba Serpentis järjestelmä – Eridanus II

Minulle, Sinisen ryhmän jäsenistä Robotti on kaikista mysteerisin. Joskus minun on vaikea uskoa, että hän on edes ihminen, koska hänen henkinen ja fyysinen kestävyyteensä vetää vertoja jopa roboteille. Tuo ryhmän tiedustelijan roolin omaksunut soturi on paitsi yhtä hiljainen kuin ryhmämme johtaja Pomo, hän on myös tyyni suurenkin paineen alla.

Pomolle, Robotti on varmasti arvokkain ryhmän jäsen, koska he kaksi ovat kuin identtiset kaksoset. Harvoin näkee saman ryhmän sisällä kaksi niin samallaista soturia, mutta siitäkin huolimatta niin käytökseltään kuin kyvyiltään erilaisia henkilöitä.

Samaan tapaan kuin Pomo tai kuka muu tahansa tehtävälleen uskollinen soturi, Robotti tottelee jokaista saamaansa käskyä kykyjään säästelemättä, mutta rajansa tuntien. Hän ei koskaan harjoitusten aikana satuta ketään enempää kuin olisi tarpeen siinä missä Pomo kylmäverisesti pysäyttäisi uhan lopullisesti.

Hän ei puhu paljoa, edes taisteluiden aikana vaan antaa yleensä rauhallisen olemuksensa ja elkeittensä hoitaa kommunikaation. Ehkä johtuu siitä, että olen ollut ryhmässä mukana vielä niin vähän aikaa, mutta en voi uskoa muiden kykyä ymmärtää hänen mielialaansa tulkitsemalla noita pieniä nykähdyksiä hänen kasvoillaan, joita joku kutsuisi hymyksi, tai pienokaisia pään heilautuksia ja käsimerkkejä, joilla hän kertoo enemmän aikeistaan kuin voisi kuvitella.

Isälläni oli monesti tapana kertoa aina iltaisin minulle iltasatuja ja tarinoita suurista sankareista ja heidän teoistaan. Hän maustoi tarinoitaan voimakkaasti käyttäen metaforia ja leikki mielikuvitukseni kanssa luoden tarinoistaan paljon suurempia kuin mitä ne tavallisen kertojan kertomina olisivat olleet. James antaa minulle samallaisen kuvitelman kertojana, koska jokainen kerta kun hän avaa suunsa ja sanoo jotain, hän sanoo sen tavalla, joka ei kerro minulle suoraan vastausta kysymykseeni, mutta omalla omituisella tavallaan kertoo kuitenkin enemmän kuin kukaan muu olisi osannut sanoa.

Hän ei montaa sanaa päivän aikana sano, mutta jokainen kerta kun hän sen tekee, hänellä on jokin tarina kerrottavana. Joku suuri tarina, joka avaa mieleni ja saa minut ajattelemaan asioita uusilla näkökulmilla ja tavoilla, mitä en olisi koskaan itse osannut ottaa perspektiiviksi.

Robotti on ryhmän ulkopuolella saanut toisiakin lempinimiä, tuhoaja ja hiljainen kuolema, yleisemmin käytetyn Robotin lisäksi, mutta omalle ryhmälleen hän on isähahmo, jonka korva ja viisaus ovat aina jokaisen käytettävissä. Hän on luotettava kumppani ja en uskoisi hänen paljastavan mitään asioita edes ylempiarvoisemman käskemänä.

Aina välillä vapaa-aikoina kun emme ole taisteluvarusteet yllämme, kiinnitän huomiota mietteliäänä hänen käsivarsiinsa.

Vasemmassa kädessä on nähtävissä useita arpia ja viiltoja, joiden voisi luulla olevan peräisin taisteluista tai onnettomuuksista, mutta tosiasiassa nuo syvät ja karun näköiset haavat ovat peräisin hänen omasta puukostaan. En ole vielä nähnyt omin silmin, mutta huhupuheet kertovat Jamesin rankaisevan itseään epäonnistumisistaan. Oli kyseessä taistelun aikana tehty virhe, niskurointi tai lupauksen täyttämättä jättäminen, hänen kunniansa ei anna myöten hänen unohtaa menneisyyden virheitään ja jokainen noista viilloista on muisto epäonnistumisista.

En tiedä miten on mahdollista, mutta kuuleman mukaan Robotin kasvot eivät värähdä laisinkaan kun hän rankaisee itseään. Katsoessani noita haavoja, minun on vaikea kuvitella jo hänen itse tekevän niitä itselleen, mutta että ilman ilmeenkään muuttamista panee pohtimaan, onko miehen tuntoaisti toimintakykyinen.

Kaikista eniten minun uteliaisuuteni häneen herää kuitenkin tuon toisen käden kohdalla. Toisin kuin muut Sinisen ryhmän jäsenet, Robotti on saanut jossain vaiheessa uransa aikana pysyvän vamman kehoonsa. Hänen loukkaantumisestaan liikkuu monia erilaisia huhuja yksiköiden sisällä.

Jotkut sanovat hänen omaavan synkän menneisyyden, josta johtuen hän ei paljoa puhu. Että hän olisi tehnyt niin monta syvää viiltoa käsivarteensa, että jokaisen sotilaslääkärin varoittama hermovaurio olisi tapahtunut ja käsi olisi jouduttu korvaamaan mekaanisella versiolla.

Tyttö kuitenkin kertoi minulle erään tarinan kauan sitten tapahtuneesta tehtävästä, jonka aikana tapahtui vihollisen yllätys ja räjähdys. Muistot tuosta hetkestä ovat kaikilla hyvin sumeita, mutta palapelin palasten loksahdettua paikoilleen tarina menee jotakuinkin niin, että Robotti oli menettänyt käsivartensa räjähdyksen aikana, mutta siitä huolimatta taisteli urheasti ennen kuin muiden näkö- ja kuuloaisti oli edes palautunut ennalleen. Kuulemma vasta vihollisten lähdettyä karkuun tai kuoltua, miesparka luhistui maahan loukkaantumisensa vuoksi.

Normaalin sotilaan kohdalla, hänen osansa taistelusta on ohitse loukkaannuttuaan vakavasti. Menetettyään raajansa ja ollessaan kyvytön toteuttamaan tehtäväänsä parhaansa mukaan, toinen ottaisi hänen paikkansa ja kolmas veisi hänet suojaan vaaralta. Robotin kohdalla tämä yleinen periaate ei päde. Robotin kohdalla ei ole mitään muuta kuin kuolema, joka antaisi hänelle vapauden tehtävästään ryhmän sisällä.

Jos saisin valita kenen kanssa olisin kahdestaan rintaman toisella puolella ilman pelastusmahdollisuutta ja pakokeinoa, valitsisin Robotin parikseni.

Lokin loppu.
Ryhmä Sininen – jäsen 130

Veteran
Ws3 Bs4 S3 T3 W3 I3 A1 Ld7

Varusteet:
Flak Armour (5+), Close combat Weapons,
Frag & Krak Grenades

Erikoissäänöt:
-

Pistehinta: 7p
Soturin ei tarvitse vuodattaa verta voittaakseen taistelun.
- Sinitähti

Avatar
Arkki
Viestit: 449
Liittynyt: La 28.06.2008 20:23
Paikkakunta: Ruovesi

Re: Inkvisitio taas vauhdissa, Formaticum

Viesti Kirjoittaja Arkki » Ma 19.03.2012 12:21

Deadline on tullut ja enää ei pääse ilmoittautumaan.

Tästä eteenpäin topiikkiin kirjoitetaan fluffeja ja kysymykset isketään YV:llä.

Tiistaina tai keskiviikkona lähtee seuraava fluffi liikkeelle, mistä aloitetaan peli.
_______________________________________________________________________

”Lähtö Formaticum planeetalle puolen tunnin päästä. Kaikki tehtävään osallistuvat kokoontuvat kannelle.”
Näin kuulutettiin aluksen kaikkiin osiin, mikä tuntui saamaan tavallisenkin miehistön ripeämmäksi liikkeissään.

Kaikki kannelle saapuneet saattoivat ympärilleen katsoessa nähdä kaksi poikkeuksellisen kokoista Salamahaukkaa, joita huolsi lauma kaartin mekaanikkoja. Niiden kyljissä oli kiinnitettynä inkvisition merkit. Väriltään ne olivat aavikon keltaisen ja harmaimpien sävyjen sekoittama. Poikkeavasti Salamahaukkoja koristi myös kaartin kotka. Ne oli kevyesti aseistettuja mutta sisälle näytettiin vietävän jonkinlainen arsenaali aseita.

Lordi seisoi ylväänä Salamahaukkojen edessä, odottaen tehtävään valittuja henkilöitä, antaakseen viimeisen selvityksen tehtävästä ja sen tarkoituksesta imperiumille. Viimeisen puolen tunnin kuluessa loppuaan, lordin edessä oli odottamassa.

”Miehet” Lordi lausahti ja hiljensi koko kannen miehistön ja muutaman naishenkilön. ”Olette kokoontuneet tänne. Koska, teidät on vapaaehtoisesti valittu tehtävään, missä tarkoituksenne on pelastaa sieltä löytyvä holvi.”
Lordin katse kiersi kaikissa paikalla olevissa inkvisiittoreissa ja jopa hymyili hieman. Tämän lyhyen ja innostavan puheen jälkeen lordi poistui paikalta.

Erittäin nopeasti lordin paikalle astui kaartin korkea-arvoinen upseeri, antamaan lisää ohjeita.
”Mukaanne saapuu Adeptus Mechanicuksen Techpriest ja hänet täytyy saada kuljetettua holviin, tutkimaan mahdollista teknologiaa jota holvista löytyy. Selviytymisen tärkeys, välttämätön.”
Tässä vaiheessa Techpriest saapui paikalle. Kävellen tyynesti, voimakirveeseen tukeutuen, inkvisiittorien ohitse ja asettui tarkastelemaan Salamahaukkoja.
Upseeri köhäisi hieman ja jatkoi puhettaan.
”Teidät jaetaan näihin kahteen Salamahaukka alukseen ja teidät kuljetetaan laskeutumis pisteeseen. Mukaanne myös tulee Kuolonpartio ryhmän jäseniä antamaan tukea. He ovat teidän tukenanne, kunnes holvi on paikannettu ja sen sisältö turvattu.”
Ja kuten normeihin kuuluu, ennen tehtävää
”Kysyttävää?” jatkoi upseeri, odottamatta vastausta ”Hyvä.”

__________________________________

Thunderhawk ykköseen menee Arkki ja Santso, toiseen Capu ja Pleijer.

Jos ihmiset haluaa, voivat kirjoittaa tekstiä kun jakavat informaation tovereilleen ja viimeiset hetket ennen kuin lähestyy planeetan ilmakehää.

Ajattelin lähinnä pistää ihmisiin hieman liikettä, ennen kuin kakka tipahtaa tuulettimeen.

edit. Thunderhawkit muutettu Salamahaukoiksi, koska tuemme Suomea (jossain määrin) ja Termiksen ryhmä saa yllä olevat tiedon radion kautta.
Viimeksi muokannut Arkki, Ti 20.03.2012 18:54. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
Tuomas Kyrö kirjoitti: Breivik syyttää joukkomurhastaan demokratiaa. Se on sitten sana sanaa vastaan. Demokratia kun syyttää joukkomurhasta Breivikiä

Avatar
El Capitan
Peliporukkavalvoja
Viestit: 5490
Liittynyt: Pe 17.12.2004 21:55
Paikkakunta: Tuuliklaani / Pori
Viesti:

Re: Inkvisitio taas vauhdissa, Formaticum

Viesti Kirjoittaja El Capitan » La 24.03.2012 11:28

Mihin katosi väen into? Missä on tekstit?

Odotus tulevasta, ihannointi menneestä

Sitä tavataan sanoa, että ensimmäistä kertaa tehdessäsi jotain, tuosta hetkestä jää muistisi syövereihin ikuinen kuva ja tunne, jota et saa koskaan mielestäsi pois. Tämä sanonta voisi hyvinkin pitää paikkansa monessa eri asiassa, mutta mitä tulee sotilaallisiin toimiin, yleensä ne toisten kertojen epämiellyttävät hetket onnistuvat kukistamaan tuon ihanan ensimmäisen kerran muiston ja jäljelle jää vain murtunut mieli ajatellessasi vain sitä iloista hetkeä, joka seuraa nykyistä tuonempana, kun tästä tämän hetkisestä piinasta pääsisimme eroon.

Historia kertoo tarinoita, miten ihminen joskus vuosituhansia sitten katsoi lintua ja hyönteistä uteliain ja kateellisin silmin. Hän seurasi tämän siipien seuraamista yrittäen saada samalla tavalla liikuttaen niitä itsensä lentoon siinä kuitenkaan onnistumatta. Vuosikausia monet keksijät yrittivät löytää keinon saada ihminen lentämään. Toiset onnistuivat siinä vain rajallisin tuloksin, yleensä kevyin kantamuksin, kun suurin osa joutui hallitsemattomaan syöksyyn, joka painon kasvaessa ihmisen mittoihin voisi olla kohtalokas.

Mutta nyt kun istun itse tässä penkissäni, voin päätäni sivulle kääntämällä todeta horisontin lepäävän jossain tuolla kaukana ja maakamaran olevan vielä kauempana alapuolellani. Korvani ovat menneet lukkoon aikoja sitten ja osaavatpas mokomat mennä uudestaan saman tien lukkoon, jos niitä yritän auki saada. En kuule lintujen laulua täällä taivaalla kuten muinaiset ihmiset kuulivat omilla matkoillaan halki ilman ja sen virtojen, mutta sen kuitenkin osaan sanoa, että tämä lintu ei laula. Suustani ei lähde säveltä, ei sointua, ei hymähdystäkään.

Ukkoshaukan kiitäessä valtavaa vauhtia kohti alla lepäävän planeetan ilmakehää, tunnelma miehistön kuljetustiloissa oli mitä perinteisin ainakin Sinisen ryhmän osalta. Toisin kuin normaalisti, tilassa heidän keskuudessaan oli myös muitakin ryhmiä, jonka kovanaamat jauhoivat suussaan ties mitä purkkapalloja, tupakan tumppeja tai irronneita paikkoja kuluneista hampaistaan. Osa heistä oli kurinalaisesti paikoillaan tuijottaen vain vastapäätä olevaa toveriaan kun toiset huusivat ties mitä rivouksia, kirosanoja, mitä tahansa, vierustovereilleen.

Sininen ryhmä puolestaan piti yllä vanhaa perinnettänsä olla puhumatta toistensa kesken tehtävän aikana. Meille oli jo varhaisessa vaiheessa opetettu, että jokainen sanomamme sana tehtävän aikana, vaarantaisi sijaintimme paljastamalla vähintään olinpaikkamme lähettyvillä oleville vihollisille ja heikentäisi meidän tilannetajuamme ja keskittymistämme siihen olennaisempaan asiaan, tehtävän suorittamiseen.

Koulutuksemme varhaisaikoina meitä oli tapana rankaista, jos avasimme suumme tehtäviemme aikana. Meitä yritettiin kouluttaa nopeiksi, tehokkaiksi ja ennen kaikkea huomaamattomiksi tappajiksi. Huomaamattomuuteen kuuluu myös hiljaisuus ja tästä johtuen jokaista sanomaamme sanaa kohden, puhuja sai tehtävän jälkeen, onnistuneen tai epäonnistuneen, ruoskaniskun selkäänsä.

Tälläisiä me olemme. Koulutettuja puhumaan yksinkertaisin merkein sormillamme ja vaikka emme näkisikään toistemme kasvoja kypäriemme takaa, olemme oppineet kuitenkin tulkitsemaan toisiamme pään liikkeidenkin avulla. Kun katson Pomoa toisella puolella, näen hänen tuijottavat lattiaa kohti. Hänellä on aina tehtävän matkan aikana tuo katse. Tuo katse, joka kertoo hänen pitävän silmiään kiinni ja keskittyen valmiiksi tulevaa tehtävää varten. Hän käy sitä mielessään, hänen mielessään hän jo suorittamassa tehtävän viimeisiä vaiheita, joka on aina se sama vanha. Hän on pelastamassa ja varmistamassa, että jokainen hänen käskyn allaan oleva sotilas pääsisi kotiin.

Robotti katsoo minua kohti hitaasti ja melkein huomaamattomasti päätänsä heilutellen. Teen hänelle samoin yhtä hitaasti kertoen, että tiedän mitä hän ajattellee. Olen yllättynyt, että sama ei käynyt minunkin mielessäni jo heti matkaan lähdettyämme. Olin varmaan niin omissa ajatuksissani tai niin tottunut siihen, että en kiinnittänyt huomiota sen poissaoloon.

Normaalisti, lähtiessämme taisteluun, ensimmäinen asia, jota vastaan taistelemme ei suinkaan ole vihollinen vaan tunne. Tunne kuolemasta, tunne pelosta. Tunne, joka vie kokeneenkin ja taitavan, luotettavan ja tunnollisen sotilaan tilaan, jossa ollessaan hänen toimiinsa taistelutilanteessa niin yksilönä ryhmässä että taisteluparina, on kyseenalainen. Pelonliekin roihuessa hänen silmissään, hän on jo käytännössä kuollut ja tämän vuoksi tuo taistelu on voitettava ennen taistelukentälle pääsyä.

Meille värikoodiryhmien jäsenille tuo taistelu on helppo, koska me emme tunne termejä ”pelko” tai ”kauhu”. Joku viisas voisi sanoa, että pelko on viisaan miehen ja naisen tunne sillä se pitää meidän jalkamme maassa, tekemässä harkittuja tekoja ihmeiden sijaan. Minä en tiedä mitä ajatella tuosta, koska minun tehtäväni täällä on suorittaa tehtävä mahdollisimman vähin tappioin, mielellään ei yhdelläkään. Jos tehtävän onnistuminen vaatisi ihmeiden tekemisen, me teemme sen. Meille, se on niin yksinkertaista.

Mutta mitä tulee tavallisiin sotilaisiin, tavallisiin kuolevaisiin. Heille tuo taistelu voi olla vaikeampi ja kohtalokkaampi. En yhtään yllättyisi, jos tämän tehtävän aikana kohtaisin vihollisen, jonka silmissä näkisin armoa antelevan katseen, katumusta kertovan äänensävyn haavoittuneen sotilaan ottaessa askelia yksi kerrallaan kohti kuolemansa aseeni piipun lähestyessä tappavaa osumaa hänen ruumiissaan.

Jokainen sotilas taistelee tuon taistelun omalla tavallaan, mutta me tunsimme joskus kersantin, jolla oli oma tapansa karkottaa demoninsa niin omansa että sotilaittensa mielistä. Aina näiden lentojen tai muiden kuljetusmatkojen aikana hän laittoi tekemänsä kokoelmalevyn soimaan radioon, jotta kaikki kuulisivat. Musiikki oli jotain kamalaa, jotain hirveää, josta hän ei itsekkään varmaan pitänyt laisinkaan. Jokainen kerta kuitenkin kun joku kysyi häneltä, miksi hän laittoi tämän roskan soimaan, hän piti aina saman puheen.

”Vihollisemme ei ole paitsi kiinnostunut meidän hävittämisestä tämän maan kamaralta, mutta myös tuhoamaan kaiken sen, mikä teki meistä mitä olemme tänä päivänä. Tähän kuuluu kaupunkimme, monumenttimme luontomme maisemissa, mutta ennen kaikkea historiamme.

Jos me kuolemme tänään täällä, jäämme ikuisiksi ajoiksi elämään kirjoihimme, joista lapsenlapsemme tulevat lukemaan tarinoita menneistä ajoista, menneistä sodista. Löydettyämme luodin ruumiistamme ja vuotaessamme kuiviin, meistä syntyy sankareita, legendoja, suuria nimiä tuleviin tarinoihin. Jatkamme elämäämme toisaalla ja seikkailustamme tulee olemaan lukuisia versioita.

Sotilas on vasta sitten kuollut, joku kansa vasta sitten hävitetty, kun nämä tarinat, historia, on tuhottu. Jos epäonnistumme tänään, jos epäonnistumme huomennakin, vihollisemme on paitsi saanut pieniä erävoittoja sodassa, on se myös askeleen lähempänä meidän kaikkien tuhoamme.

Tämä musiikki on historiamme, tämän musiikin vuoksi taistelemme tänään ja huomennakin, jokainen kerta kun vain saamme sen kunnian ja ilon, tätä musiikkia me olemme täällä suojelemassa.”

Kersantti oli kyllä hauska johtajana. Kukaan ei koskaan ymmärtänyt hänen nautintoaan vanhoihin kappaleisiin ja yleensä tuon puheen historian suojelemisesta jälkeen seurasi viisasteluja sotilaiden halusta antaa vihollisen tuhota tiettyjä kohtia ja asioita heidän menneestään.

Mutta loppujen lopuksi, nuo kappaleet, ne musiikit, niistä tuli perinne. Kersantti ei ehkä pitänyt tuota tapaansa yllä kohentaaksen miestensä mieliään vaan pikemminkin muistuttaakseen meitä hänestä ja hänen teoistaan tämän poismentyään. Hänen poismenonsa oli sodan käännekohta, jonka jälkeen huominen oli aivan toisenlainen kuin olisi voinut kuvitella.

Mutta kuten hän puheessaan mainitsi, sotilas on vasta sitten kuollut kun tarinat on tapettu. Kuoltuaan, hän siirtyy elämään uuteen ruumiiseensa, uuteen tilaansa, tarinoihimme ja meidän ansiosta hän elää ikuisesti musiikissamme. Robotti selvästi laulaa mielessään niitä kappaleita, jotka olemme oppineet ulkoa monia vuosia sitten ja huomaan muidenkin alkaneen nyökyttelemään samalla tavalla. Vaikka kersantti on poissa ja hänen musiikkinsa myös, hänen henkensä on kansamme ja jos meiltä kysytään, hän istuu tällä hetkellä siinä missä hän aina istuikin, Pomon vieressä laulaen mukana suosikkikohtiaan.

Linnun lentäessä taivaalla, mitähän sen mielessä mahtaakaan kulkea? Onko se iloinen tuntiessaan tuulen höyhenissään, nauttiiko se matkastaan halki taivaan maisemia alapuolellaan ihastellen? Kun ihminen ensi kerran otti askeleen lintujen valtakuntaan, hän oli varmaan ihmeissään katsoessaan alapuolelleen omaan valtakuntaansa, jonka hän joskus luuli tunteneensa. Mutta nyt katsoessaan maatansa uudesta näkökulmasta, se ei ollutkaan enää samallainen. Noustessaan yhä korkeammalle ja lentäessään taivaalla entistä nopeammin, ei muinaiset lentäjät ja huimapäät varmaan koskaan toivoneet matkansa loppuvan. Nuo vietetyt hetket toisessa valtakunnassa, nuo hetket katsoessaan omaansa uudesta kulmasta varmasti tuntuivat maagisilta ja olivat kuin valveunta.

Mutta mitä tulee minun lentämisiini, ovat ne kadottaneet hohtonsa aikapäiviä sitten. Jos emme kuuntelisi musiikkia, varmasti moni olisi samaa mieltä kanssani ja sanoisi tämän olevan kurjin kohta tehtävämme aikana. En tiedä Punaisesta ja muista, mutta ensimmäisen lentokertani jälkeen olen alkanut haaveilemaan tulevista hetkistämme määränpäässämme, joka on tavallaan ironista, koska kaiken sen mölyn, hävityksen ja kuoleman keskellä, nämä lentämisen hetket eivät tunnukkaan enää niin pahalta.

Mutta oli miten oli, lepää rauhassa Johnsson. Me kaikki kaipaamme sinua.


-------------------------------

Piistäminen on vaikeaa.
Soturin ei tarvitse vuodattaa verta voittaakseen taistelun.
- Sinitähti

santso
Viestit: 2689
Liittynyt: Su 22.07.2007 16:40
Paikkakunta: Ilmajoki/Kouvola

Re: Inkvisitio taas vauhdissa, Formaticum

Viesti Kirjoittaja santso » La 24.03.2012 12:03

ALKU

Ezrail saapui lastausalueelle yhtä huomaamattomana kuin keisarillisen mandaatin saanut inkvisiittori ikään, tarkoittaen että katseet kiinnittyivät lähinnä henkivartijaansa Gerhartiin, joka oli täydessä taisteluvarustuksessa raskas rynnäkkökivääri(mitenkähän ton stormboltterin luontevasti kääntäis?) kevyesti toisesta kädestä roikkuen, carapace haarniska kimmeltäen ja mekaniikka suristen,huristen ja kolahdellen...kukaan ei tuntunut huomaavan inkvisiittoria, ja se on hyvä.

Toverukset näkevät miten muut ryhmän jäsenet saapuvat tipoittain paikalle, melko sekalainen sakki, ainoastaan toinen inkvisiittori huolettaa hiukan Ezrailia, koskaan ei tiedä onko hän saman asian perässä ja tarkoitus sama kuin omalla inkvisition osastollaan, tästä saattaa tulla arvovaltakysymys.
Toki kuolonpartion paikalla olo herättää kummastusta, kun tappamisen ammattilaiset tuodaan planeetalle jolla ei pitäisi olla edes omaa bakteerikantaa jonka voisi tuhota, se herättää aina kysymyksiä tehtävän todellisista tarkoitusperistä sekä informaation pätevyydestä.
Ovatko alkuperäisestkään tiedot silloin oikeita? Kahden inkvisiittorin seurueineen taistelulaivan tuella kun pitäisi pystyä torjumaan niin demoninen kuin kaaoskulttienkin toiminta.
Paikalle saapuu myöskin konepappi, viittaan Gerhartille, hän saattaisi auttaa tuon melun kanssa jota biotekniset jäsenesi ja mekaniikkasi aiheuttaa.

Siirrymme ukkoshaukkoihin ohjeistuksen jälkeen, huomaan että meidät inkvisiittorit on siirretty eri aluksiin, itse pääsin konepapin kanssa samaan ukkoshaukkaan. Hmm. Mielenkiintoista.
No pitää yrittää saada selville, mitä löydökselle(jos edes mitään löydetään) tehdään, uskoisin että konehengen palvelijan voisi saada toimimaan ordo hereticuksen alaryhmän näkemyksen mukaisesti. eli teknologiaa säästävästi...
Auringon nousu avaruudesta näyttää upealta....

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
joo paskaahan se on mut koittakaa kestää....
Omenapiirakka on tietäjien ruokaa.

Avatar
Terminator Sergeant
Viestit: 1613
Liittynyt: Ti 10.05.2005 15:39
Paikkakunta: Helsinki, henkisesti ikuinen savolainen

Re: Inkvisitio taas vauhdissa, Formaticum

Viesti Kirjoittaja Terminator Sergeant » Su 25.03.2012 14:05

And so it begins

Ferron istui kädet puuskassa rinnallaan ja tuhisi hiljaa. Hän vaikutti nukkuvan, mutta luultavasti suoritti päänsä sisällä jotain mystisiä rituaalinomaisia keskittymisharjoituksia, tai niin Rasmus ja Julius ainakin olettivat. Heille komentajan psyykkiset lahjat olivat aina olleet pienoinen mysteeri, jonka he pystyivät kyllä tunnistamaan ja hyväksymään oikeamielisen keisarillisen palvelijan aseena mutteivät todellakaan ymmärtämään. Oliko sillä oikeastaan merkitystä? Tärkeintä oli, että jokainen käytti kaiken mahdollisen voimansa Keisarin vihollisten tuhoamiseen. Muulla ei ollut merkitystä. Millään muulla. Tai no oli. Sillä, että kehittyi paremmaksi tuhoamisessa ja sen erilaisissa muodoissa.

Hikipisara putosi lattiaan kenenkään huomaamatta. Kahden miehen katseet olivat liiaksi kiinni toisissaan, kolmannen suljettujen silmien vaellellessa todellisuuden tuolla puolen. Toinen. Kolmas. Parivaljakko syöksähti toisiaan kohti muristen bassoilla, joista kuuminkin muinaisaikojen hevibändi olisi ollut ylpeä. Tavallisen kuolevaisen silmää nopeammin jäntevät kädet sinkosivat hakemaan otteita vastapuolen kehosta, harhautellen ja torjuen vinhaa vauhtia. Rasmus sinkosi toisen nyrkkinsä kohti Juliuksen naamaa, tämän lyödessä iskevän käden sivuun vasemmalla kyynärvarrellaan ja pyöräyttäessä tuon käden kainaloonsa loukkuun. Ennenkuin Julius ehti suuremmin hyödyntämään saamaansa etua, Rasmus oli jo pistämässä vastaan ja pyörähtämässä vastuksensa kylkeen aikeinaan ilmeisesti heittää Julius oman lonkkansa yli maahan. Kesken siirtymäaskeleen Julius pudottautuikin nopeasti ja nappasi vapaalla kädellään tämän jalan alta, ponnistaen vastaan ja rysäyttäen molemmat maahan. Hän laskeutui Rasmuksen rinnan päälle, mutta hänen kätensä lipsahti ja toisen miehen jalka pääsi irti otteesta, kiepsahtaen hänen päänsä ympäri ja puskien häntä kaulasta taaksepäin, pakottaen päästämään Rasmuksen vasemman käden irti otteestaan. Jatkaen liikettään Rasmus pyöräytti Juliuksen alleen ja siirtyi kuristamaan tätä jaloillaan.
Matsi jatkui samantyylisenä pitkään, ilman että kumpikaan pääsi toisesta selkeästi niskan päälle. Eipä sillä että siinä olisi lihakset pullistellen väännettykkään, molemmat osapuolet naureskelivat ja pyörivät ympäriinsä selkeästi nauttien mahdollisuudesta testailla uusimpia keksimiään tapoja päihittää vastuksensa. Molempien pystyessä vastaamaan toisen tekniikoihin lennosta kyseinen tilanne muuttuikin toverilliseksi painiksi jossa nujuttiin hämäävän kevyen oloisesti, vaikka jokainen liike tehtiin valmiina murskaamaan toinen jos tämä ei olisi valppaana.

Iltapäivän venyessä tappelupukarit jossain vaiheessa lopettivat ja siirtyivät sen sijaan Haukan virkistystilan puolelle, nojaillen toistensa leveisiin harteisiin ja naureskelleen keskenään hienoimmille liikkeilleen. Oven suhahtaessa kiinni heidän jäljessään, Ferronin silmät räpsähtivät auki ja hän nousi hitaasti pystyyn. Naksautettuaan niskojaan pari kertaa sivuille, hän käveli konepöydän ääreen ja nojasi siihen kaksin käsin, pienen punaisen lampun heittäessä vilkkuvaa valoaan hänen kasvoilleen. - Toista viesti, hän tokaisi reseptoriin. Surahtaen valo sammui ja kaiutin kertoi suunnitellun yhteisoperaation olevan alkamaisillaan. Inkvisiittorit olivat paahtamassa ilmakehän läpi kohti planeetan pintaa mukanaan teknomaagi, jonka selviytyminen tulisi olemaan tärkeä osa tehtävää. Ferronin pään lävitse kulki monenlaista ajatusvirtaa, halveksuntaa tiettyjä inkvisition haaroja ja ihmisen yleistä heikkoutta kohtaan sekä mahdollisia huomioitavia seikkoja heidän oman operatiivisen tavoitteensa saavuttamiseksi kyseisen tehtävän aikana. Oli mahdollista, että tuo niin pitkään pakoillut muukalaisteknologian jäänne ja vaara olisi samassa nimenomaisessa holvissa johon tämä uusi operaatio oli johtamassa. Olkoot.
- Kuolonpartion ryhmä Ferron valmiina kohtaamispaikalla, hän vastasi avaruuteen ja katsahti ruudulla näkyviä pisteitä, kun Ukkoshaukat kiisivät kohti heidän olinpaikkaansa kahtena tulivanana taivaalla.
"The inhabitants of this earth are of two types. Those with brains but no religion, and those with religion but no brains."

Avatar
pleijer
Viestit: 238
Liittynyt: Su 22.11.2009 21:17
Paikkakunta: kouvostoliitto

Re: Inkvisitio taas vauhdissa, Formaticum

Viesti Kirjoittaja pleijer » Su 25.03.2012 14:59

The beginning
Aluksi luulin että saisin tehdä tämän yksin, mutta kun otin yhteyttä ordoihin minun kerrottiin odottaa lisäjoukkoja ja liittyä heihin. En tietenkään ollut hyvissäni tästä, en tiedä miksi, mutta minusta tuntui että vain minun olisi pitänyt laskeutua planeetalle. Tämä saattoi johtua ahneudesta, mutta uskon että jokin voima yritti vaikuttaa tapahtumiin. Kun kerroin alokkaille he olivat kuitenkin kiitollisia tästä, planeetta oli kuitenkin suuri, ja ilmakehän tuottanen koneen löytämiseen olis voinut parhaassa tapauksessa mennä vuosia. Ehkä näillä resursseilla se löytyisi helpommin, joten päätin hyväksyä avun.

Kun astelin hangaariin, huomasin että paikalla oli toinenkin inkvisiittori. Hän näytti erittäin mitättömältä, eritoten tuon suuren veteraanin vierellä. Paikalla oli myös kuolonpartio, tämä ei selvästi ollut mikään rutiinikeikka jos hekin olivat paikalla.
myös konepappi oli saapunut paikalle tutkimaan konetta, jos sellainen löytyisi. Lyhyen ojheistuksen jälkeen meidät jaettiin kahteen ryhmään, toinen inkvisiittori ja kuolonpartio, sekä konepappi menivät toiseen ukkoshaukkaan. Me ja mykältä vaikuttavat sotilaat toiseen.

Tunnelmä ei varsinaisesti ollut katossa meidän ukkoshaukassamme, sotilaat vain istuivat paikallaan tuijottaen tyhjyyteen. Hans yritti saada edes jotain reaktiota sotilailta kertomalla huonohkon vitsin keisarillisen kaartin sotataidoista, ainut mitä hän sai aikaan oli tusinan ilkeitä katseita. Näissä tunnelmissa siis laskeutuisimme planeetalle, ei kovin hilpeää.

Näin siis alkoi inkvisiittori Dahrnin ja tämän joukkion matka.
Half-breed kirjoitti:
pleijer kirjoitti:Mutta, otsikko on oudot VÄLIPALAT, huom välipalat, ei pizzat.
Mutta kun pizza on välipala. Ja pääruoka, aamiainen, yöpala, lounas, brunssi, illallinen, krapula-aamun pelastus, sekä hiukkopala.

Avatar
Arkki
Viestit: 449
Liittynyt: La 28.06.2008 20:23
Paikkakunta: Ruovesi

Re: Inkvisitio taas vauhdissa, Formaticum

Viesti Kirjoittaja Arkki » Su 25.03.2012 22:20

Kaksi Tornia


Alukset olivat lähteneet lentoon. Salamakotkiin lastattu henkilöstö leijui hetken sidottuina penkeissään painottomuuden alaisena, kunnes pilotti kytki keinotekoisen painovoiman päälle. Matka oli alkanut. Alus keinui rauhallisesti avaruuden tyhjiössä, moottorien hurinan kuuluen äänekkäästi sisään.
”Arvioitu saapuminen ilmakehään, kolme minuuttia” kuulutti pilotti ohjaamosta ”Varautukaa epätasaiseen kyytiin.”

Pilotin sanat olivat enemmän kuin antoivat ymmärtää. Alus tärisi ja pomppi kuin olisi hajoamassa kesken matkan, puhumattakaan kasvavasta kuumuudesta. Jopa parilta minuutilta tuntunut hetki oli ohi vain muutamassa sekunnissa, aluksen läpäistyä itsensä ilmakehään.
Tärinä loppui yhtä nopeasti kuin se oli alkanutkin.
Nyt salamakotkat lensivät tasaisesti lähemmäksi planeetan maaperää ja homma vaikutti menevän helposti.

Alhaalla oli vain harmaata erämaata, jossa ei vaikuttanut mikään kasvavan. Suuremmat kivet ja vuoristot tuntuivat täyttävän muuten tasaisen näköistä maaperää.
”Skannerit ovat havainneet kaksi rakennusta planeetan pinnalla, laskeudumme niiden lähelle”
Pilotti kuulutti toiselle salamakotkalle ja sen matkustajille.

Noin sadan metrin päässä havaituista rakennuksesta, saattoi nähdä selvästi että ne olivat kaksi vierekkäin seisovaa tornia. Keskikohdan yläpuolelta torneja yhdisti silta ja sitä voisi kuvailla hieman rapistuneeksi rakenteeltaan, vaikka sen goottimainen arkkitehtuuri oli selvästi havaittavissa.
”Valmistautukaa laskeutumaan kymm...”

Viesti katkesi, kun peräkkäin ajaneiden salamahaukkojen välistä kuului nopea suhahdus ja edessä ajaneen salamakotka ykkösen perämoottoriin iskeytyi ammus ja räjähti sellaisella voimalla, että liekit peittivät perässä lentäneen salamakotkan etuosan.
”Otimme osuman, otimme osuman.” Kuului huuto ohjaamosta ”Hallinta menetetty.”

Salamakotka ykkönen lähti syöksymään alas, mustan ja paksun savun seuraten perässä, pyörien muutaman kerran ympäri, törmäsi alus suoraan vasempaan torniin, hävittäen sen katon kokonaan.
Alus oli melkein tullut läpi tornista, mutta ihmeen kaupalla vain ohjaamon puoli oli tullut toiselta puolelta läpi, moottorin savuttaen korkealle haihtuvaa, mustaa savua.

”Salamakotka yksi, salamakotka yksi. Kuuletteko?”
salamakotka kakkosen pilotti yritti ottaa radioyhteyttä, aluksen melkein karattua hallinnasta liekkien ja savun peittäessä näkyvyyden. Täpärästi toinen alus oli päässyt kääntymään sivuttain ja vältti toiseen torniin törmäämisen, leijaillen paikallaan.
”Salamakotka yksi vastaa.” Pilotti ähkyi ”Parini ei selviytynyt hengissä.. Enkä itsekkään selviä pitkään. Meidän..”
Hiljaisuus.

Vastausta ei kuulunut, kunnes radioyhteys avautui taas.
”Kunnossa, ei vakavia vammoja. Inkvisiittorilla lieviä ruhjeita. Laitteet ottivat vain vähän vahinkoa, korjattavissa..” Teknopappi oli ottanut radio yhteyden omalla tietokoneellaan, ilmoittaen hätäisesti jatkoa viestilleen ”Havaittavissa mahdollinen räjähdys moottoriin siirtyvästä tulipalosta, poistuminen välit..”

Yhteys katkesi.
Tornissa räjähti. Isot kiven palaset lensivät ympäriinsä. Tulipatsas kohosi korkealle ilmaan.
Osa suurimmista lohkareista onnistuivat osumaan ehjänä säilyneeseen salamakotkaan. Kivet osuivat vasempaan siipeen ja iskien aluksen perämoottoriin, salamakotka kakkonen oli vain muutamassa sekunnissa ylösalaisin ja iskeytyi katto edellä vasten tornia.


Salamakotka kakkosessa oli pimeää, kun ensimmäiset pääsivät tajuihinsa.


Erikseen voidaan pelailla tapahtuman jälkeiset mesessä,.

ja en tiiä, mitä aineita oon ottanut mutta salamahaukat ja salamakotkat ottaa vaihtuvasti roolia nimissä... jotenkin

edit. Pelijer ottaa yhteyttä kun on lukenut fluffin.
Viimeksi muokannut Arkki, Ti 27.03.2012 20:09. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Tuomas Kyrö kirjoitti: Breivik syyttää joukkomurhastaan demokratiaa. Se on sitten sana sanaa vastaan. Demokratia kun syyttää joukkomurhasta Breivikiä

Avatar
pleijer
Viestit: 238
Liittynyt: Su 22.11.2009 21:17
Paikkakunta: kouvostoliitto

Re: Inkvisitio taas vauhdissa, Formaticum

Viesti Kirjoittaja pleijer » Pe 06.04.2012 20:50

Noni, Arkin hyväksymä fluffi:
Meidän edellämme lentänyt ukkoshaukka leimahti liekkeihin, huutoa radiosta, räjähdys, mustaa...
Enempää en muista tapahtumaketjusta joka johti ukkoshaukkamme lentämiseen tornin katon läpi ja mehdolliseen ukkoshaukka ykkösen ja sen miehistön tuhoutumiseen. Tämä on kauheaa, planeetan piti olla täysin kuollut. Mutta mikä meitä vastaan sitten hyökkäsi? Jos täällä oli ollut örkkejä, niiden "kylvämät" itiöt olisivat ehkä voineet alkaa kasvaa vasta kun planeetalla oli taas ilmakehä, johtaen siihen että meillä olisi nyt käsissämme örkkiongelma. Mutta mistä ne olisivat saaneet toimivia aseita, kaikki täällä on liian vanhaa toimiakseen. Tämä ei todellakaan näyttänyt hyvältä.

Tulin takaisin tajuihini, makasin tornin sisällä ja Hans tökki minua kokeillen olenko kuollut. Nousin ylös, joka paikkaa kolotti, hyvä että minulla oli tämä voimahaarniska, muuten olisin jo ehkä kuollut. Sauvani oli ilmeisesti lentänyt johonkin sillä se oli Hansilla, hän antoi sen minulle ja kyseli vointiani sekä antoi pienen tilannekatsauksen. Ilmeisesti vain toinen piloteistamme kuoli, kaikki muut selvisivät vain rujheilla ja murtumilla. Khan istui kauempana tutkaillen katseellaan tuhoutunutta ukkoshaukkaamme, hän näytti jotenkin masentuneelta, ikään kuin hän olisi jo luovuttanut. Lähestyin häntä kysyäkseni mikä on vialla, ja hän kertoi olevansa huolissaan teknopapista, sillä ilman häntä tehtävä olisi tuomittu epäonnistumaan. Hän sai minut vakuutetuksi että heti kun mahdollista meidän olisi lähdettävä toiselle tornille tarkistamaan tämän kunto, yritin ottaa yhteyttä toiseen inkvisiittoriin radion avulla mutta linja oli kuollut - ei hyvä.
Half-breed kirjoitti:
pleijer kirjoitti:Mutta, otsikko on oudot VÄLIPALAT, huom välipalat, ei pizzat.
Mutta kun pizza on välipala. Ja pääruoka, aamiainen, yöpala, lounas, brunssi, illallinen, krapula-aamun pelastus, sekä hiukkopala.

santso
Viestit: 2689
Liittynyt: Su 22.07.2007 16:40
Paikkakunta: Ilmajoki/Kouvola

Re: Inkvisitio taas vauhdissa, Formaticum

Viesti Kirjoittaja santso » Ti 10.04.2012 18:31

Ezrail heräsi tornimaisen rakennelman lattialta, konepappi tutkaili tornin spiraalimaisen seinän arkkitehtuuria, joka vaikutti synkän goottilaiselta, kuten mikä tahansa vanha keisarillinen hallintorakennus, esi-imperiaalista tyyliä sekoitettuna modernimpaan mutta silti kovin vanhalta näyttävään sekamelskaan jonka tarkoitus olisi ilmeisesti luoda pelonsekainen kunnioitus rakennuksessa olijoille...Gerhart tähysti ylempänä tasanteella, koneen raato makasi ''kattona'' seurueelle.

Konepappi ilmoittaa ohjaajien ja muun miehistön kuolleen, melko huono alku tutkimuksille. ilmeisesti toisellakin ukkoshaukalla oli ongelmia. radioyhteys ei pelannut normaalisti.
Vuosien kokemus tuntui kuitenkin turhalta koska aloite oli menetetty ja näin ollen ordo hereticuksen päädoktriini eli yllätys oli menetetty, joku oli ampunut ukkoshaukan alas, ja siihen ei mikään kevyt panssarintorjunta-ase pystynyt, kuitenkaan avaruudesta ei oltu havaittu planeetalta mitään tällaista. Se haiskahti, joku leikkii kanssamme.

''Joku on tulossa'' kuuluu gerhartin raportti inkvisiittorin korvaan. Mitä teemme? pakoon ei päästä, jopa ajatus piiloutumisesta ja yllätyksen järjestämisestä käy mielessä kunnes konepapin hapan kommentti sulkee senkin pois...
''Aseet piiloon'' vastaan, ''kuinka pian vieraamme on täällä?'' kysyn Gerhartilta, konepappi tuntuu keskittyvän vain tornin arkkitehtuuriin, johon itsekkin kiinnitän huomioni odotellessani että tapaamme vieraat....
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
joojoo panostan seuraavaan :D kone meni pääsiäisenä sököks niin sen takii pystyny oikein tekee mtn...
Omenapiirakka on tietäjien ruokaa.

Avatar
El Capitan
Peliporukkavalvoja
Viestit: 5490
Liittynyt: Pe 17.12.2004 21:55
Paikkakunta: Tuuliklaani / Pori
Viesti:

Re: Inkvisitio taas vauhdissa, Formaticum

Viesti Kirjoittaja El Capitan » Ke 11.04.2012 22:48

Henkilökohtaisten syiden, vitutuksen ja huomenna odottavan pitkän päivän vuoksi ei tämän enempää tällä kertaa. Mitä tapahtuu pudotuksen jälkeen tulkoot tietoon myöhemmin.

Paikkani maailmassa

Armeija, kuten kaikki muutkin asiat tässä maailmassa, eivät ole yhtenäisiä. Jokaisella komppanialla, ryhmällä, yksilöllä, on omat tapansa ja perinteensä. Vaikka yleinen käytäntö pitäisi olla kaikille sama, on erikokoisia ryhmiä ja sotilaiden kokonaisuuksia, joiden tavat ovat ryhmän kesken sovittuja ja noudatettuja.

Niinkin yksinkertainen asia kuin käskyn vastaanottaminen ja sen ymmärtämisen ilmoittaminen voi muunnella paljon, jos oikein lähdemme asiaa tutkimaan. Missä sotilas huutaa ilmoituksensa, että tieto on vastaanotettu ja ennen kaikkea ymmärretty, missä nyökkäys tai käden heilautus riittää, tapoja on yhtä monta kuin tekijäänsä.

Me kaikki tunnemme sotilaita, johtajia ja päättäjiä, joilla on omat omituiset tapansa. En ole koskaan aikaisemmin tavannut Robotin kaltaista soturia, joka muistuttaisi itseään viiltelemällä itseään jokainen kerta kun hän omasta mielestään tekee virheen rintamalla tai niskuroi käskyjä. En ole myöskään koskaan tavannut Pomon kaltaista päällikköä, joka komentaisi ryhmää noinkin huomaamattomin elkein. Moni pitää johtajan tärkeimpänä ominaisuutena hänen ääntänsä ja etenkin sen kuuluvuutta, mutta Pomo on vaihtanut tuon kyseisen ja yleisen hyveen selkeillä ja toistuvilla liikehdinnöillä.

Kun meidän polkumme muiden värikoodiryhmien kesken erkani yhteisellä polullamme kohti suuria taisteluita ja kunniamerkkejä, seuraava johtajani ja ennen kaikkea tuleva esikuvani ja isähahmoni armeijassa omisti lukuisia omituisia tapoja, joita en ollut koskaan aikaisemmin kohdannut muualla.

Yksi asia, mikä hänestä teki erilaisen verrattuna muihin värikoodiryhmien jäseniin, oli hänen tapansa paljastaa nimensä jokaiselle. Se ei ollut muille ryhmien jäsenille tai komppanioille salaisuus. Hän ei tukenut laisinkaan meidän nimettömyyttään vaan rohkaisi aina käyttämään ja jakamaan nimeänsä eteenpäin, jotta meidät muistettaisiin myöhemmin muunakin kuin pelkkänä numerosarjana ja hauskalla lempinimellä.

Hän kutsui jokaista meistä oikealla nimellämme, mutta kukaan ei kutsunut häntä hänen oikealla nimellään. Kaikille sotilaille kaikkialla, hän oli Peukalo. En koskaan pitänyt hänen lempinimestään, mutta ymmärrän hyvin mistä se oli peräisin.

Kuten sanoin aikaisemmin, Peukalo oli omituinen mies vielä omituisimmilla tavoilla. Hän oli pätevä tehtävässään ja eikä hänellä tuntunut koskaan olevan huonoja päiviä. Alamaistensa silmissä hän oli koko kasarmin kovin äijä, jolle kukaan ei uskaltanut ryttyillä, mutta tuo kovisimago murtui aina jokaisen silmissä hänen omituisten tapojen esiintyessä.

Aluksi kaikkia huvitti aina käskynjaon jälkeen, mutta saatuaan rangaistuksen jokaisella kerralla, moni palasi takaisin normaalin käytökseensä ja ryhmät alkoivat noudattaa hänen käskyjään mukisematta, kuten kunnollisen sotilaan kuuluisikin. Kaikki paitsi minä.

Ensimmäisestä kerrasta lähtien, olen niskuroinut, mutta erillä tapaan kuin muut. Siinä missä muut yrittivät tuoda omia tapojaan esille tai tirskuivat naurusta, minä tein aivan jotain muuta.

Käskynjaon jälkeen muoto aina otti asennon ja ilmoitti saaneensa käskyn vastaan ja etenkin ymmärrettyään sen, se ojensi oikean kätensä eteensä ja nosti peukalonsa ylös. Peukalo tämän jälkeen aina kulki eturivin edessä katsoen kutakin sotilasta edessään silmiin lopulta pysähtyen luokseni. En tiedä miksi hän ei kurittanut minua kuten hän teki muiden kohdalla, mutta hän jatkoi lopulta aina eteenpäin.

Moni kysyi minulta alkuaikoina, miksi osoitan peukalollani alaspäin, mutta pian lopettivat sen ymmärrettyään, että en jaa syitäni muiden kesken. Moni varmaan luulee, että teen niin, koska olen Peukalon suosikki ja otan vapaudestani ilon kun sille tarjoutuu mahdollisuus. Toiset taas tuumivat mitä ikinä tuumivatkaan, mutta minulla on syy tälle toiminnalle.

Jo ensimmäisenä päivänä kun astuin kasarmin sisälle ja seisoin muodossa Peukalon edessä, hän on lopettanut käskynjaonsa aina lauseeseen: ”Vastalauseita, neiti?”.

Siitä päivästä lähtien kun minua koulutettiin tulevan ryhmäni tehtäviin, minut oltiin otettu vastaan sinne kuulumattomana. Aina rankkoina aikoina muut taputtelivat selkääni ja hymyilivät lempeästi sanoen aina jotain lempeää piristääkseen minua. Aina kaikkina rankkoina harjoituksina, kaikki halusivat antaa minulle sen helpoimman osuuden ja kevyimmän kantamuksen luullen, etten voisi suoriutua kyseisestä tehtävästä yksin.

Minä olin koulutuskautenani tovereitteni silmissä tavallinen nainen. Ryhmään kuulumaton lapsi. Kaikille muille paitsi Peukalolle.

Muistan nähneeni Peukalon useasti seuraamassa harjoituksiamme niin kasarmiolosuhteissa kuin maastossakin. Hän ei koskaan puhunut meille suoranaisesti vaan vaihtoi sanoja ainoastaan johtajiemme keskuudesta. Kukaan ei tiennyt mistä hän milloinkin puhui, mutta huhu käytävillä kertoi tuon kovan kuoren takaa löytyvän vitsikäs mies.

Sanoessaan suosikkilauseensa: ”Vastalauseita, neiti?” hän aina vitsaili. Hän tiesi menneisyyteni ryhmän sisällä ja hänen tapansa jättää kurittamatta niskurointiani kertoi vain yhdestä asiasta. Hän tiesi pätevyyteni ja haluni näyttää kykyni ja tästä se kaikki alkaisi. Pystyisinkö puolustamaan itseäni vai alistuisinko yleiseen tahtoon ja ottaisin sen helpomman osuuden vastaan mukisematta.
Soturin ei tarvitse vuodattaa verta voittaakseen taistelun.
- Sinitähti

Avatar
El Capitan
Peliporukkavalvoja
Viestit: 5490
Liittynyt: Pe 17.12.2004 21:55
Paikkakunta: Tuuliklaani / Pori
Viesti:

Re: Inkvisitio taas vauhdissa, Formaticum

Viesti Kirjoittaja El Capitan » Pe 13.04.2012 18:22

Vai ei minun viime kertainen liittynyt mihinkään. Noh, part 2 tuli valmiiksi.


Sano jotain vai aloitanko elvyttämisen

Kolme pientä kirkasta pistettä näkyi edessäni. Kaksi niistä olivat voimakkaat ja selkeät kun kolmas oli vain himmeä vilkkuva valo. Kaikki muu silmieni edessä olivat vain sumeaa värien juhlaa. Aaltoilevat viivat eri värejä leijuivat heiluen vierekkäin ja välissä päällekkäin kun nostin kämmeneni ylös painaakseni sen päätäni vasten. Korvissani huusi korkea ääni ja noustessani seisomaan omille jaloilleni, tunsin hetken aikaa itseni heikoksi.

Näköni kohennettua ja värikkäiden viivojen alkaessa ottaa muotojaan, lähdin auttamaan Tyttöä ylös kaiken tuon romun alta, jonne hän oli sinkoutunut pudotuksen aikana. Kaikkien muiden valot paloivat kirkkaina kypäriemme sisällä, ilmoittaen muille ryhmänjäsenille henkilön olevan kunnossa.

Robotti ja Punainen olivat tapansa mukaan ensimmäiset, jotka olivat laittaneet valonsa palamaan kirkkaana ja seisoivat juuri siellä, missä heidän kuuluikin seisoa. He olivat ottaneet alueen haltuun ja puolustivat sitä parhaansa mukaan, jotta jäljellä olevat valonpilkut syttyisivät palamaan samalla tarmolla kuin heidän valonsa teki.

Tarttuessani rojuista kiinni ja kiskoessani niitä Tytön päältä pois, lopulta hänenkin valonsa syttyi palamaan täydellä teholla ja saimme kahdestaan nopeasti hänet vapaaksi ahdingostaan. Hän pysähtyi eteeni katsomaan minua ja otti kädestäni ojentamani tarkkuusskiväärin, latasi sen ja otti paikkansa rinnaltani kulkiessamme nopeasti kohti Robottia ja Punaista.

Pomo kyykistyi Punaisen viereen ja käsillään viittoili hänelle siihen malliin, että hän halusi tietää mitä heillä olisi vastassa. Oli selvää, että he olivat vihollisten valtaamalla alueella ja tämä paikka muuttuisi kohta taistelutantareeksi, jonne heillä ei ollut tarkoitus jäädä. Heillä oli tehtävä, jonka heidän oli tarkoitus hoitaa salaa, mahdollisimman nopeasti ja mielellään huomaamatta. Jäljelle oli jäänyt noista kolmesta toiveesta enää nopeus ja Pomo ei näyttänyt mitään kiinnostusta jättää sitäkin pois laskuista.

Tyttö kyykistyi ja liittyi heidän seuraansa välittämättä laisinkaan Punaisen tilannepäivityksestä. Hän ojensi kivääriään Pomolle ja nousi hänen kanssaan takaisin seisomaan osoittaen hänelle suuntaa, johon päin katsoa kiväärillään. Seuloessaan ympäristöä kiväärinsä tähtäimen lävitse, hän oli huomannut kaukaisuudessa heille sopivan paikan lähteä kohti ja reitti sinne oli mitä otollisin. Mutta se ei kuitenkaan ollut ainoa mitä hän oli nähnyt ja pian Pomokin huomasi saman. Heitä kohti oli tulossa joukkio vihollisia. Aseistettuja vihollisia, joilla ei ollut mielessään mukavia ajatuksia.

Pomo katsoi pientä ryhmäänsä hetken aikaa ja käänsi päänsä Robotin kysymyksestä kohti matkakumppaneihinsa. Heistä voisi tulla taistelun ajaksi oiva kumppani, jonka luota hakea niin suojaa että tulivoimaa. Ehdotus kuitenkin tuntui olevan vain tyhjää ilmaa heille kaikille. Edes Robotti itse ei uskonut heidän ystäviensä taistelutaitoihin, mutta se oli kuitenkin ehdotus, jonka edes jonkun oli pitänyt ottaa esille.

Se oli sillä siis päätetty. Vihollinen oli tulossa heitä kohti. Sama, joka oli ampunut heidät alas. Me olemme värikoodiryhmä Sininen. Me olemme hyökkäysryhmä, joka on koulutettu toimimaan vihollisen alueilla jatkuvassa taistelussa. Tästä tulisi pitkä päivä ja pian me kaikki muistelisimme kaiholla niitä hetkiämme Salamahaukassa. Mutta ennen kaikkea, tästä tulisi päivä, jonka aikana panokset lentäisivät halki ilman ja moni vihollinen kaatuisi heidän tehdessä rynnäkköä alas tästä tornista. Heidän maalinsa oli tuolla jossain kaukana ja kukaan ei heidän matkaansa sinne tulisi estämään.

Kaikki neljä katsoivat toisiaan kohti ja yksi kerrallaan he ojensivat kätensä suorana heidän keskelleen. Kaikkien käden ollessa siinä nyrkissä, he vetivät sen nopeasti ja yhtä aikaa takaisin aseittensa luokse ja Robotti otti ensimmäisen askeleen kohti rappusia alaspäin Punainen aivan heidän kintereillään. Pomo seurasi heitä vähän matkan päästä Tytön etsiessä sopivaa paikkaa antaa vihollisilleen ensimakua tulevasta koitoksesta.

Vihollisten äänten kaiku kuului jo vähän matkan päästä kun kolme kirkasta valoa loisti jokaisen kypärässä.


----------------------------------

Mie en jää odottamaan vihollisen saapumista luokseni. Mie meen vastaan.

Niin ja santso, unohdin sanoa tämän viime kerralla, mutta kyllä minä pelaan muitakin pelejä kuin halkoa. Ole huoleti, rip-offaan vielä muitakin.
Soturin ei tarvitse vuodattaa verta voittaakseen taistelun.
- Sinitähti

Avatar
Arkki
Viestit: 449
Liittynyt: La 28.06.2008 20:23
Paikkakunta: Ruovesi

Re: Inkvisitio taas vauhdissa, Formaticum

Viesti Kirjoittaja Arkki » La 14.04.2012 02:01

”Olette hereillä. Hienoa.”
Konepappi rikkoi hiljaisuuden jota herännyt inkvisiittori piti yllä, aluksen rätisten liekeissään yläpuolella.
”Vaurioraportti: Pilotit kuolleet, alus korjauskelvoton. Aluksesta onnistuin pelastamaan ammuksia ja yhden raskaan boltterin. Asensin sen myrskyjääkäri Gerhartin käytettäväksi.”

Konepapin skannerin valo kulkee nopeasti tornin eri ikoneita pitkin, kartoittaen mille ajalle ja mihin torni kuuluu.
”Kiintoisaa” Konepappi vastasi itselleen.
Hengityslaitteet sihahtivat ja höyry purkautui ulos.

Inkvisiittori ei näyttänyt puuttuvan konepapin asioihin, mutta myrskyjääkärin ilmoittaessa joidenkin tulevan kohti. Äänen perusteella örkkien raivauspartio olisi tulossa. Seurasi kysymys ”Mitä tehdään?”

Ezrailin ehdottaessa, että väijytetään tunkeilijat.
”Inkvisiittori on varmasti tietoinen” Konepappi kääntyi ympäri ”Vaikka kaartissa sanotaan, että örkit eivät osuisi, lähes fossiiliselle aikakaudelle kuuluneen, ladon seinään. Vaikka olisivat sen sisällä. Ei tarkoita, etteivätkö he näkisi latoa.”
Konepappi tuntui nopeasti saamaan inkvisiittorin ajattelemaan toisin suunnitelmaa.

”Paras tapa karkottaa örkit, on poistaa niiltä pää” Konepappi tuntui siteeraavan lokeihin mainittua kaartilaista upseeria, jonka nimeä ei saanut millään muistiin.

”Ensimmäiset iskevät...”
Pappi ei ehtinyt sanoa loppuun laskelmiaan, kunnes ensimmäinen tömähdys tärisytti seinää.
---------------------------------------------

Taisteluita tulossa. Santso yrittää ottaa yhteyttä ja pleijer ja kapu törmää samaan aikaan meseen niin alkaa noppajumalien rukoilu.
Tuomas Kyrö kirjoitti: Breivik syyttää joukkomurhastaan demokratiaa. Se on sitten sana sanaa vastaan. Demokratia kun syyttää joukkomurhasta Breivikiä

santso
Viestit: 2689
Liittynyt: Su 22.07.2007 16:40
Paikkakunta: Ilmajoki/Kouvola

Re: Inkvisitio taas vauhdissa, Formaticum

Viesti Kirjoittaja santso » Su 15.04.2012 12:05

Kentällä tapahtuu...

Rysähdys kuuluu seinästä, sitten toinen, ja hetken päästä kolmas laukaus sortaa seinään aukon. Ezrail karjaisee: Aseet esiin! ja örkkejä tulvii aukosta ulisten, karjuen, kuolaten ja tuimilta näyttäen. kaksitoista kappaletta kaikenkaikkiaan, kuluu muutama hetki kun puolustajat tajuavat mitä on tapahtumassa, mutta myrskyjääkäri avaa tulen rynnäkkökivääristään ja kaataa yhden roikaleen kesken juoksun, Ezrail keskittää psyykkiset voimansa sormistaan sinkoileviin salamoihin jotka kuitenkin suurimmaksi osaksi osuvat tornin seiniin,''perhana, amatöörimäistä kun annoin yllättää itseni'' onneksi kuitenkin edes yksi örkki kaatuu hiiltyneenä maahan, konepappi yrittää laukaista pistoolinsa, mutta örkit ovat kimpussamme!
Neljä saartaa Ezrailia, kaksi on kiivennyt kohti Gerhartia joka perääntyy ase laulaen kuolemaa örkeille ja neljä on ahdistanut konepapin nurkkaan.
Karkeat lyömäaseet heiluvat kohti inkvisiittoria joka kuitenkin osaksi taidon ja osaksi keisarillisen suojeluksen ansiosta väistää iskut kuin ninja ikään, Gerhart ei ole niin onnekas, hän kyllä lahtaa toisen örkin myrskypulttaajallaan, mutta toinen osuu kirveellään keraamiseen haarniskaan, joka onneksi kimmottaa iskun sivuun.
Taistelu raivoaa kiivaana ympäri tornin pohjaa ja alempia tasanteita, luodit lentävät avaruusörkkien karkeista ruutiaseista, savu täyttää hiljalleen näkökenttää ja örkkien eläimelliset ulvaisut raivosta ja osittain kivusta täyttävät korvat, inkvisiittorin nyrkit alkavat sähistä ja ratista kun psyykkiset voimat nostavat hänen lähitaistelukykyjään, kuitenkin jokin näyttää menevän pieleen ja inkvisiittori sävähtää ja horjahtaa taaksepäin kivuliaan näköisenä örkkien lähestyessä.
Kuitenkin kuin onnen kaupalla taas örkit eivät osu, keisarillinen suojelus on selvästi tehokas tällä galaksin viimeisellä persreikä-planeetalla...Voima näyttää palaavan inkvisiittoriin joka iskee kaksi örkkiä kuoliaaksi nyrkeillään, samaan aikaan pappi on näemmä hoitanut kaksi örkkiä vehreämmille nummille...
Gerhart hyppää alas ja boltteroi viimeisen kimpussaan olevan örkin tottuneeseen tapaan, turhaan ei Ezrail ole kehunut jääkäriä hyväksi taistelijaksi, pappi surmaa loput kimpussaan olevat örkit ja Ezrail viimeiset kimpussaan olevat.
Enää yksi örkki ampuu heitä ylemmältä tasanteelta, kerran se oli jo gerhartiin osunut, mutta onneksi panssari oli taas pelastanut jääkärin.

Nyt kun ennää ei ole kiire taistella niin seure ehtii tarkastella viimeistä örkkiä, joka näyttää hieman vääristyneeltä ja eläimellisemmältä kuin vihernahat yleensä.
'' tässä on jotain väärää'' Ezrail toteaa ääneen.
Ilmeisesti örkki kuuli toteamuksen ja lopetti tulittamisen, tai ammukset vain loppuivat, nousi ylös ja karjui:''Et sä oo nähy 'eidä pomoa! Se o paljo isompi ja se syö teijälaisia aamupalaks!"
Ja pian örkki hyppää alas kohti myrskyjääkäriä, joka Ezrailin käskyn kuultuaan yrittää kääntää aseensa sitä kohti, mutta örkki on salamana hänen kimpussaan.
Ezrail huokaisee'' pane henkivartija asialle ja tee tise perässä''... ottaa hopeisen vaarnansa esiin ja kävelee painivan kaksikon viereen, iskee örkiltä käden irki juuri kun tämä oli iskemässä myrskyjääkärin pään muusiksi.

''tämähän oli outoa''


eli siis ezrail sai haavan perilsistä ja tuntee hengitysvaikeuksia aika-ajoin, gerhart selvisi pienillä ruhjeilla.
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
noni, koittakaas toisessaki tornissa sit selvitä :D tääl homma on hoidossa vaikka ei saatu ees kuolonpartioo paikalle, jaa-a taitaa ratsuväki saapua akateemisen vartin myöhässä:P
Omenapiirakka on tietäjien ruokaa.

Avatar
Terminator Sergeant
Viestit: 1613
Liittynyt: Ti 10.05.2005 15:39
Paikkakunta: Helsinki, henkisesti ikuinen savolainen

Re: Inkvisitio taas vauhdissa, Formaticum

Viesti Kirjoittaja Terminator Sergeant » Ma 16.04.2012 15:32

Sen siitä saa kun viettää viikonloput korvessa eikä pelaamassa, aina venähtää :D

Black Hawk Down

Radioyhteys räjähti kohinaksi.
Ferron nappasi karkeasti mikin kuskin kädestä, mutta oli selvää ettei yhteys pelannut enää kumpaankaan suuntaan. Hän paiskasi laitteen pöydälle, sihahti hampaittensa välistä ja kääntyi nopeasti takaisin käytävään. Välittömästi hän tajusi mistä oli kyse, mutta muut olivat askareissaan autuaan tietämättömänä. Metalliset saappaat kolisten Ferron marssi kohti huonettaan.

Rasmus loksautteli paikoilleen huoltamansa boltterin osia. Hän murahti tyytyväisenä, pyöräytti runkoa kädessään ja napsautti viimeisen palan paikoilleen. Metallinen *klik* peittyi kolahdukseen ja räsähdykseen, kun suuri hahmo syöksyi hirmuisella metakalla sisään. Lentelevät lasinkappaleet kilisivät ympäriinsä. Julius säpsähti ylös viereiseltä penkiltä, jossa hän oli nuokkunut transsia muistuttavassa tilassa viimeisen pari tuntia. Lisää raskasrakenteisia otuksia karkeatekoiset moottorit selässään pyrki sisään syntyneestä reiästä. Villin saalistajan vaistoilla varustetut jääkärit ymmärsivät ajattelematta taistelevansa tuttua vihernahkaista uhkaa vastaan ja avasivat tulen, vetäen aseensa käyttökuntoon kuin tyhjästä. Keisarin viha räiskyi xenojen päälle pienoisrakettien suristessa tietään ilman halki. Kuin koreografisoituna harjoitteluammuntana, ensimmäinen yhteislaukaus pudotti kaikki kolme hyökkääjää verisenä ilotulituksena. Muutamat kimmokkeet kalahtelivat aluksen kylkiin, sylkien kipinöitä osuessaan.
Rasmus oli kiskonut taisteluveitsensä esiin ja valmistautui käymään laumaa vastaan, mutta hänen suureksi hämmennyksekseen örkkejä ei ollutkaan enempää. Julius oli hipsinyt lähemmäs lasiin syntynyttä reikää, josta puski kylmää tuulta aluksen lentäessä. Ulkona heidän allaan näkyi jälkiä tusinasta useammasta örkistä, jotka olivat tuhoutuneet Ukkoshaukan massiivisen tulivoiman alla.
Hän huomasi kuitenkin jotain mikä oli mennyt pilotilta ohi. - Rasmus! Pidä seinästä kiinni NYT! hän huusi toverilleen juuri ennen kuin piilotellut ilmatorjunta-aseistus repi taivasta heidän ympärillään. Yksi väistö, toinenkin ohi. Kone tärisi paineaaltojen voimasta, mutta vasta toisen siiven pirstaloituessa tulipallona ilmaan alkoi todellinen tärinä. Maasta sinkoili ammuksia jos jonkinmoisia kohti heitä. Aluksen ohjausjärjestelmä oli ilmeisen vioittunut, he eivät päässeet suoraan karkuun vaan kaarsivat laajassa ympyrässä kohti ahdistelijoitaan.

Julius sai toimintakykynsä pian takaisin ja totesi äskeisen aukon revenneen isommaksi. Heidän matkaansa vaikeutti mahdollisesti myös päin helvettiä mennyt aerodynamiikka. Hän ei kuitenkaan ehtinyt fysikaalisissa pohdinnoissaan pidemmälle kun panssaroitu käsi työnsi hänet tieltään. - Tietä enkelipoju, aika maksaa takaisin noille maksavaivaisille sienenpolttelijoille, Rasmus hymähti ohittaessaan Juliuksen. Hänellä oli käsissään viereisestä asekomerosta shanghaijattu raskas boltteri, jonka hän asetti seinäaukkoon. Nojaten jaloillaan romuttuneeseen panssarointiin, hän tasapainotti itsensä ja painoi liipaisinta. Terävien kirkaisujen saattelemana kuoleman välikappaleet lentivät matkaan sarja toisensa jälkeen Avaruushukan säälimättömän katseen alla. Oikeastaan hän näytti nauttivan tilanteesta. Rasmuksen useat letit liehuivat villisti huutavassa tuulessa ja hänen hymynsä tuntui ulottuvan korvasta toiseen, ennenkuin se purskahti lähes maaniseen nauruun.
Maanpinnalla örkkejä kaatui kuin heinää viikatteen edestä.

Kaikki oli ohi yhtä nopeasti kuin alkoikin. Vihollinen oli tuhottu, mieshukkaa ei ollut tapahtunut. Ferron ehti juuri tuolloin paikalle, sylissään joukko pieniä laitteita jotka mitä luultavimmin olivat hologrammilukijoita ja muita herkkiä instrumentteja. - Rasmus! Julius! Tämä lintu ei enää pitkään lennä, pilottimme yrittää päästä laskeutumaan mahdollisimman pian ennenkuin koko roska räjähtää. Rasmus, kerää nopeasti tarvittava aseistus. Julius, etsi holokartat ja kohdistimet. Minä koetan saada yhteyden jälleen toimimaan. Aikaa 30 sekuntia.
Ferronin käskyt tippuivat kuin giljotiininterät. Jokainen jääkäri ryntäsi suorittamaan oman osuutensa epätoivoisesti tärisevässä metallisessa ruumisarkussa, joka saattoi räjähtää millä hetkellä hyvänsä. Se ei ollut kevyt kenttäsinko millä heitä oli ammuttu.

Hyvin pian he laskeutuivat pienen kukkulan luo, missä he kaikki purkautuivat juosten ulos mustaa savua puskevasta oviaukosta ja hyppäsivät pienen kohouman taakse. Julius juoksi viimeisenä ulos, liekkien puskiessa ulos hänen niskaansa. Ennenkuin hän ehti kokonaan suojiin, valtaisa tulimyrsky hänen takanaan ryöpsähti valloilleen. Paineaalto viskasi häntä eteenpäin, pakottaen hänet pyörähtämään kyljellään eteenpäin jottei taittaisi laskeutuessaan niskojaan. Kuumia, taipuneita metallinsirpaleita sinkoili alas taivaalta kymmenien metrien säteelle, oranssinvalkean hehkun valaistessa kaiken. - Meh. Tärkein on kuitenkin tallella, Rasmus totesi ja jatkoi välinpitämättömästi, kuin satojen taisteluiden veteraani konsanaan. - Arvioni mukaan olemme melkoisen lähellä, ehkä muutamankymmenen kilometrin päässä kohteesta joka on käteni osoittamassa suunnassa tuolla. Juli, vippaa holokartta niin tarkistan asian.

Saatuaan suuntiman ja huolehdittuaan lentäjiensä paluusta kiertoradalle, kolme mustapukuista jääkäriä lähti halki vihollisen hallitsemien maiden. Vain he kolme ja tiimin uusin jäsen, Rasmuksen raskas. - Vielä jos jostain saisi enemmän ammuksia kuin tämän yhden vyöllisen, minäkin saattaisin nauttia elämästäni... hän mutisi heidän edetessään kärsineen maan halki kohtaamispaikalle.
"The inhabitants of this earth are of two types. Those with brains but no religion, and those with religion but no brains."

Avatar
El Capitan
Peliporukkavalvoja
Viestit: 5490
Liittynyt: Pe 17.12.2004 21:55
Paikkakunta: Tuuliklaani / Pori
Viesti:

Re: Inkvisitio taas vauhdissa, Formaticum

Viesti Kirjoittaja El Capitan » Su 29.04.2012 10:39

Me voitaisiin vähentää tota paskanjauhantaa. Liikaa duunia siivoilla. En jaksa. Mutta mutta, kauan tätäkin kyllä odottelitte. Toivottavasti oli sen arvoista.


Neljä kirkasta valoa

Ottaessani askelia kohti hyvää ampumapaikkaa, josta voisin kyetä näkemään kaikkialle ympärilleni vain päätäni kääntämällä, ajatukseni olivat hieman sekaisin. Näin tapahtui aina kun otin paikkaani Pomon käskemästä sijainnista ja aloittaessani tehtävääni taistelukentällä, jonka suorittamista yksikään toverini tuonempana ei kyseenalaistanut. En tiedä heistä, mutta aina ensimmäisestä tehtävästäni saakka olen nähnyt kummituksia aina ennen tappelua.

Mitä minä näen on jotain, minkä joudun jokainen kerta käymään lävitse ennen taistelun alkua. Jokainen kerta kun yksikään, niin vihollinen kuin meikäläinen, ei ole laukaissut asettaan, kuulen ne samat sanat, sillä samalla äänellä, sillä samalla innolla kuin vuosikausia sitten. Olen jo niin vanha, olen viettänyt niin paljon aikaa syväunessa kulkiessani galaksin ympäri. Aika ei ole minulle enää samallainen määriteltävä asia kuin tavalliselle sotilaalle. Minulle siitä on vain kuukausi kun painajaiseni alkoivat vaikka todellisuudessa siitä voi olla vuosikymmeniä, monia sukupolvia.

Löydettyäni sopivan paikan itselleni, josta suorittaa osani taistelutilanteessa, katson vihollista tarkkuuskiväärini tähtäimestä. Minulle ei ole mitään väliä ketä vastaan tällä kertaa joudun taistelemaan. He ovat aina niitä samoja vihollisia. He ovat se yksi sama henkilö. He kaikki ovat Hän. Hän, joka pääsi meiltä huomaamatta. Hän, joka pääsi yllättämään meidät. Hän, joka laukaisi aseensa sinua kohti. Hän, joka riisti sinut meidän luotamme.

Silloin emme voineet uskoa, että olimme tehneet niin pahan virheen. Silloin ajattelimme tilanteen rauhoittuneen ja tämä luulo maksoi meille sinun henkesi. Meitä oli kolme silloin paikalla ja yksikään meistä ei huomannut sitä. Miten kadunkaan jokainen päivä tuota virhettäni, jonka tein. Jos jonkun olisi kuulunut saada osuma, se olisi kuulunut olla minä.

Minä olen meidän joukkomme tarkkailija, havaitsija. Minun olisi pitänyt nähdä tapahtuma etukäteen, minun olisi pitänyt aistia se, haistaa se jo kaukaa. Minun olisi pitänyt olla valppaavaisempi ja estää tapahtuma.

Laskiessani vihollisten lukumäärän kivärini tähtäimen avulla, vilkutan valoani muille kertoen heidän tarkan lukumääränsä samaan aikaan eläen uudestaan tuon päivän, jota unohtaa en voi koskaan. Kuullessani sinun viimeiset sanat uudestaan ja uudestaan pääni sisällä, näkiessäni sinut uudestaan ja uudestaan seisomassa edessäni viimeistä kertaa hyvin voivana, laitan sormeni liipaisimelle ja valmistaudun koitokseen.

Tänään ei tule olemaan tuo päivä uudestaan. Minun vuokseni kukaan ei enää koskaan tule kuolemaan. Jokainen ystäväni tuolla luottaa minun taitooni ja tarkkuuteni. Jokainen luoti minkä tulen ampumaan, tulee olemaan osuma. Jokainen osuma, jonka ammun, tulkoon olemaan tappava tai vähintään lamaannuttava. Tänään ei ole varaa virheisiin.

”Samuelin puolesta.”, sanon mielessäni ja laukaisen aseeni.

Edetessämme tornin käytäviä pitkin, saavuimme portaikkoon, joka alustavasti vaikutti turvattomalta paikalta taistella. Tarkkailijamme oli kertonut väkimäärän alhaalla olevan suuri, jonka vuoksi komensin edessä oleviani hidastamaan ja kerääntymään luokseni. Alhaalla meitä odottaisi enemmän kuin mitä pystyisimme nopealla ja voimakkaalla rynnäköllä tappamaan. Vaikka meitä suojeleekin parhain tuntemani tarkka-ampuja, en suostu ottamaan riskejä.

Ryhmä Sininen on tunnettu tehokkuudestaan puskea vihollinen tieltään pois. Jos me halusimme, me myös pääsimme tälläisissä kapeissa tilanteissa, joissa vihollisen lukumäärällä ei ollut väliä, me myös pääsimme lävitse. Juoksemalla eteenpäin pysähtymättä, meistä jokainen tiesi tarkalleen minne hänen tuli katsoa ja minne hänen tuli laukaista aseensa tietäen toverin vierellään suojaavan häntä niiltä sokeilta pisteiltään, joita hän ei nähnyt.

Mutta vaikka miten mieleni teki heittää tämä savupommi portaikkoon antamaan meille suojaisen usvan, jonka turvassa voisimme odottaa aseinemme vihollisen pahaa-aavistamatonta saapumista. Kuunnellessani tutun viholliseni hengästyvää karjuntaa alapuolellani, suljin silmäni ja keskityin kuuntelemaan hetkellisiä sulosointuja ilmassa, jotka olivat peräisin tarkkuuskivääristä. Jokaista laukausta seurasi aina seuraava ja sitä seuraava. Jokaista laukaistua laukausta seurasi huuto alhaalta aina uudestaan ja uudestaan.

Katsoin Robottia ja Punaista kohti, jotka odottivat kärsivällisesti käskyäni syöksyä eteenpäin kohti usvaamme, jotka vielä toistaiseksi lepäsi kädessäni kranaatin sisällä. Ottaessani sokkaa pois ja valmistautuessani heittämään sen koko ajan lähestyvää vihollista kohti, katsoin noita kolmea kirkasta pistettä. Jokainen noista pisteistä oli yksi ystävistäni. Jokainen noista pisteistä, tulisi pysymään sellaisenaan. En voi antaa yhdenkään niistä sammuvan. En enää toistamiseen.

Jokainen tuntemani johtaja omistaa omat luurangot kaapistaan. Kuka omistaa useita, kuka omistaa vääriä. Kuka petti toverinsa ja jätti heidät yksin taistelemaan lähtiessään itse pakoon, ei ole olemassa johtajaa, jolla ei olisi häpeätahraansa. Jopa minulla on omani.

Moni ylempiarvoiseni yrittää lohduttaa minua aina sanomalla, että en voinut sinä päivänä mitään. Oli kohtalo, että Hän kaatui urhoollisesti taistellen. Hänen kuolemansa ei ollut turha, koska ilman hänen suoritustaan tehtävän aikana, se ei olisi onnistunut, joka puolestaan olisi tarkoittanut monien hyvien sotilaiden ja johtajien kuolemaa. Minun mukaan lukien.

Armeijalle, Hänen elämänsä oli käytetty, ei tuhlattu kuten itse ajattelin vuosia. Vaikka miten katsoisin asiaa heidän kannaltaan, minä en voi nähdä sitä mitenkään muuten kuin tuhlattuna elämänä.

Yksi henkilö sanoi minulle joskus, että pidän lupaukseni kun niitä teen. Tuo on pitänyt paikkansa siitä lähtien, kun Sinä kuolit. Sinä päivänä. Minä rikoin lupaukseni, jota olin koko koulutusaikanamme pitänyt. Aina lähtiessämme tehtävään, josta yksi ryhmä joutuisi kävelemään takaisin kotia, me pidimme yhtä ja me kaikki palasimme kotiin, samaan aikaan. Ei ollut olemassakaan tehtävää, josta me emme olisi palanneet kotiin. Me kaikki.

Jos joskus olen rikkonut lupaukseni, jos joskus olen tekoani katunut, se on Sinun kohdallasi. Kaikkien maailman ihmisten, kaikkien niiden keskellä, juuri sinut minä petin. Sinä olet minun luurankoni kaapissani. Sinä olet minun tuhlaamani elämä enkä koskaan tule minään muuna sinua pitämään.

Katsoessani tovereitani tällä hetkellä, ihmisiä ympärilläni, en voi olla pelkäämättä. En voi olla ajattelematta, että he liittyvät joukkoosi. Seuraasi. Heille olen antanut tuon saman lupauksen kuin kenelle tahansa muullekin taisteluun lähteneelle ryhmäni jäsenelle. Minä lupasin heille tuovani heidät jokaisen takaisin kotiin. Elävä. Yhtenä kappaleena.

En anna saman toistua uudestaan. En anna kenenkään alhaalla olevista vievän ketään teistä mukanaan sillä te tunnette minut. Kun minä teen lupauksen, minä myös pidän sen. Minä olen luvannut tuovani teidät kaikki takaisin kotiin ja sen myös aijon tehdä.

Heitin kranaatin rappusiin, joka alkoi pomppimaan tasolta tasolle päästäen savua huoneeseen jatkuvalla syötöllä. Pian koko kerros oli usvan peitossa, jonka keskelle me kolme katosimme piiloon, odottamaan vihollisen saapumista luoksemme.

Nousin polviasennostani seisomaan molemmille jaloilleni ja katsoin kolmea kirkkaasti palavaa pistettä toistaen lupaukseni. Me palaamme kotiin. Kaikki.

”Jättiläisen puolesta.”.
Savun vallattua huoneen, katosimme toistemme näkyvistä. Kerroksessa oli enää jäljellä vain valkoista savua, joka kätki kaiken alleen vihollisen hajua lukuun ottamatta. Otin paikkani muodostelmassa, jossa tulisimme kohtaamaan vihollisemme. Jokainen minulta ohi päässyt vihollinen tulisi kohtaamaan Punaisen ja lopuksi Pomon. Kaikki jäljelle jääneet saisi kuulan kalloonsa suojelusenkeliltämme, joka vaihtoi para-aikaa infrapuna-tähtäimeen.

Vihollinen oli jo lähellä, kykenen haistamaan heidän perinteisen hajunsa, löyhkänsä. Ennen huoneen täydellistä peittymistä savuun, olin painanut mieleeni portaikon alkamispaikan ja odotin kärsivällisesti sen lähettyvillä ensimmäisiä onnekkaita sotureita, jotka kohtaisivat tulitukseni ja puukoniskuni.

Olen eturivin mies. Ensimmäinen, joka saa tuntea vihollisensa läheltä ja henkilökohtaisesti. Minulla on tämän vuoksi monia nimiä, mutta yhtä niistä kannan sekä kunnialla että häpeällä.

Nimi Jättiläinen tulee aina olemaan Sinun. Meidän värikoodiryhmien keskuudessa minä en koskaan tule olemaan Jättiläinen vaikka miten tietyt piirit armeijassa yhdistäisivät sen nimen minuun. Meille kaikille, niin Siniselle, Punaiselle, Omegalle ja Jalolle, sinä olet Jättiläinen.

Kersantti Johnsson aina puhui, että taistelisimme tänään historiamme puolesta, koska se on ainoa keino tappaa tietty kansa lopullisesti. Kun tuo viimeinenkin muisto heistä olisi poissa, olisi vihollinen vasta kukistanut meidät. Kun katson Pomoa ja Tyttöä, heistä näkyy selvästi syvä kauna menneisyyttä kohtaan. He ikävöivät sinua tavalla, millä me muut emme koskaan tule kaipaamaan. Emme voi edes ymmärtää mitä se merkitsee teille, että armeija yrittää unohtaa tuon suuren soturin antamalla hänen nimensä jollekin toiselle.

Monelle sotilaalle nimi Jättiläinen ei merkitse sitä mitä se meille merkitsee. Vaikka mitä elämäni aikana tulisin tekemään, vaikka missä suurissa taisteluissa olisin mukana, en koskaan tule tekemään sille nimelle tarpeeksi kunniaa, että se hyvittäisi minusta riippumattoman tekoni pahetta. Varastaa sinun muistosi armeijan keskuudessa, varastaessani sinun identiteettisi.

Armeijalle sinä kuolit monia vuosia sitten. Johnssonille sinä kuolit sinä päivänä kun ensimmäisen kerran minua kutsuttiin nimelläsi. Mutta lepää kuitenkin rauhassa toveri. Vaikka missä kulkisimmekaan, vaikka missä olisimmekaan, emme koskaan tule unohtamaan sinua.

Muistan vielä kuin eilisen ne päivät kun harjoittelimme peruskoulutuskautenamme yhdessä. Vaikka olit alkuperäisen Sinisen ryhmän kolmas ja viimeinen jäsen, olit myös samalla meidän kaikkien muidenkin ryhmien jäsen. Sinä olit aina tervetullut meidän kaikkien ryhmiimme ja otimme sinut aina vastaan kun saavuit luoksemme.

Nuo muistot, ne vähäiset mitä minulla on sinusta, eivät koskaan tule unohtumaan. En usko olevani ainoa, joka ajattelee näin, mutta minun kohdallani sinun muistoasi kunnioitetaan aina viimeiseen hengenvetooni saakka. Meidän kaikkien värikoodiryhmien keskuudessa, sinä tulet kuolemaan vasta sitten kun viimeisenkin meistä sydän jättää lyömättä.

Sitä päivää odotellessa, sinä olet elossa meille, meidän vuoksi. Henkesi vaeltaa luoja yksin tietää missä, mutta muistosi tulee aina olemaan luonamme ja mikäli joku minulta kysyisi, vastaisin hänelle sinun olevan vieressäni odottamassa vihollisen saapumista samalla innolla kuin silloin koulutuskautena.

Vedin puukon esiin ja sanoin mielessäni vihollisen saavuttua eteeni: ”Samuelin puolesta!”, iskiessäni pitkästä aikaa aseellani vihollisen lihaan.

Kosketus viholliseen on tapahtunut. Jossain tämän usvan keskellä taistelen yhdessä kahden toverini puolesta suurempaa vihollislaumaa vastaan. Yksikään meistä ei laukaise asettaan estääksemme omiin osuvat harhaluonnit ja jokaisen iskun jälkeen ottaisimme suojaa, sillä tuo vähä-älyinen rotu ei piittaa tovereistaan samaan tapaan kuin me.

Iskin puukkoni erään sotilaan kylkeen onnistumatta tappamaan häntä kuitenkaan ja loikattuani suojaan hänen viereltään, niin haavoittunut kuin hänen toverinsa viereltään avasi tulen. Luodit räiskyivät joka suuntaan, joista osa joko läpäisi tai törmäsi seinään jäljelle jääneiden luotien pysähtyessä heidän tovereihinsa.

Tämä oli meille opetettu taistelutapa kapeissa huoneistoissa suurempaa lukumäärää vastaan. Piiloutua sumuun jonomaisessa muodostelmassa, jossa jokainen sotilas oli vuoroperään vasemmalla ja oikealla. Näin vihollisen avatessa tulen, he eivät voisi mitenkään osua luodeillaan kehenkään muuhun kuin minuun ja omiin tietysti. Se oli osa stradegiaamme. Syy miksi me emme laukaise asettamme kertaakaan tämän savun keskellä on hyvin yksinkertainen. Näetkö nuo kirkkaalta näyttävät savupilvet edessäni. Se on vihollinen, joka ampuu aseellaan.

Taistelun tiimeksessä en voi olla muistelematta omaa aikaani kun olin juuri samallainen kuin viholliseni nyt. Jokainen heidän tekemä virhe oli myös osa minun historiaani. Jokainen kerta kun osoitin henkilökohtaisesti viholliselleni heidän tehneen virheen, arpiani ympäri kehoani alkoi polttelemaan.

Selkääni koristaa useat naarmut ruoskaniskuista, jotka olin saanut tuollaisella käytöksellä. Kasvoissani on syvät uurteet, jotka syntyivät niistä lukuisista virranneista kyynelistä koulutusjaksoltamme kun minua rankaistiin virheistäni taistelun aikana. Jokainen virheeni on jättänyt jäljen ruumiiseeni ja jokainen samallainen vihollisen tekemä virhe saa minut unohtamaan sen vihan ja suuttumuksen, mitä joskus pidin esimiehiäni kohtaan.

Esimieheni kouluttivat ja hioivat minua. He kouluttivat minut taistelemaan ryhmäni keskellä ja he hioivat minusta virheet pois. Jokainen kerta kun tein virheen, he antoivat minun kokea sen seuraukset. Taistelukentällä virheisiin ei ole varaa, koska niillä on aina suuret seuraukset. Niin oli myös harjoituksissani ja nyt koulutettuna ja hiottuna sotilaana, nuo arpeni ovat minulle voitonmerkkejä.

Minä voisin olla nyt tuo yksi viholliseni, joka heiluttaa kirvestään voimakkaasti ja vihaisesti kaikkialle ympärilleen välittämättä minne hän sillä osuu. Minä olin joskus tuo vihollinen ja jokainen kerta kun menetin malttini ja luotin enemmän raakaan voimaan ja onneeni, esmieheni teki minulle juuri samalla tapaan kuin minä nyt hänelle. Ainoa ero vain on siinä, että minä teen sen tappavasti.

”Samuelin puolesta.”

Yhtäkkiä huomaan kuitenkin jotain erityistä. Me kaikki huomaamme sen. Suojaavan savupilven alkaessa rakoilemaan ja katoamaan luotamme, myös yksi kirkas valo on kadonnut palamasta. Vain heikosti vilkkuen välissä se on luonamme ja en voi hyväksyä, että näin sen vasta nyt.

Kaiken tämän taistelun keskellä olin unohtanut paikkani ryhmässä. Olin jättänyt toverini yksin ilman apua. Olin rikkonut suunnitelmamme ja taistellut kuin viholliseni juuri äsken, yksilönä. Vaikka olin jonossamme viimeisin, olisi minun kuulunut lähteä suoraan hädässä olevan toverini apuun.

Vaikka en tiennyt tarkalleen missä hän olisi täällä, tiesin kuitenkin riittävän hyvin, että nuo kirkkaimmat savupilvet olisin hänen tieltään voinut tummentaa. Vaikka en tiennyt missä hän makasi, olisin voinut varmistaa, että yksikään karjuva otus ei häneen enää koskisi.

Ryhmä Sininen on erikoistunut eturintamataisteluihin ja toimintaan vihollisen haltuun ottamilla alueilla. He tekevät sitä juuri nyt ja toistaiseksi ovat pärjänneet hyvin siinä. Ryhmä Punainen puolestaan on erikoistunut suojelemiseen ja varmistamaan, että emme menetä haltuun ottamaamme paikkaa. Minä olen väriltäni punainen. Se ei ole kuoleman väri kenellekään ystävälleni. Se on pelastajasi väri.

Siinä kuitenkin vilkut vain heikosti ja melkein kokonaan sammuneena. Petin sinut ystäväni.
Soturin ei tarvitse vuodattaa verta voittaakseen taistelun.
- Sinitähti

Vastaa Viestiin

Palaa sivulle “Verkkoturnaukset”