Maailmanreunan vuorilla..

Miniatyyripeleistä johdetut virtuaalimittelöt. Pysy teemassa, käytä harkintaa ennen uuden aloittamista.

Valvoja: Peliporukkavalvojat

Avatar
Half-breed
Viestit: 10399
Liittynyt: Ma 01.03.2004 12:11
Paikkakunta: Turku

Re: Maailmanreunan vuorilla..

Viesti Kirjoittaja Half-breed » La 03.01.2009 00:55

Executioner kirjoitti:Wardancereiden tanssit arvotaan. Sama tanssi VOI tulla kahdesti peräkkäin. Jos hahmolla on jo Wardi, niin Warditanssin sattuessa heitän uudelleen.
Tuli mieleen että kun Wardancereilla on wardi ihan vakiona, niin tarkoittaako tämä ettei Wardancerit saa koskaan wardiaan?
2014 bänniä jo yhteensä ~3,5 kuukautta. Yrittäkää pistää paremmaksi.

Avatar
Executioner
Viestit: 925
Liittynyt: Ma 13.06.2005 01:33
Paikkakunta: Alajärvi

Re: Maailmanreunan vuorilla..

Viesti Kirjoittaja Executioner » La 03.01.2009 14:30

Half-breed kirjoitti:
Executioner kirjoitti:Wardancereiden tanssit arvotaan. Sama tanssi VOI tulla kahdesti peräkkäin. Jos hahmolla on jo Wardi, niin Warditanssin sattuessa heitän uudelleen.
Tuli mieleen että kun Wardancereilla on wardi ihan vakiona, niin tarkoittaako tämä ettei Wardancerit saa koskaan wardiaan?
Ei sitä peruswardia lasketa tietenkään.

Avatar
Executioner
Viestit: 925
Liittynyt: Ma 13.06.2005 01:33
Paikkakunta: Alajärvi

Re: Maailmanreunan vuorilla..

Viesti Kirjoittaja Executioner » Ti 06.01.2009 17:34

Teknisiä ongelmia. Areena lähtee käyntiin kun saan nettini fiksattua.

Avatar
Executioner
Viestit: 925
Liittynyt: Ma 13.06.2005 01:33
Paikkakunta: Alajärvi

Re: Maailmanreunan vuorilla..

Viesti Kirjoittaja Executioner » Ke 07.01.2009 18:21

Noniin. Nyt voidaan aloittaa.

Lumiliekki kohoaa edessänne suurena ja uhkaavana. Salaperäisen, tarunhohtoisen linnakkeen sisällä odottavat rikkaudet, mutta mitä muuta? Oliko Hauta maineensaveroinen nekromantikko ja paholainen, olisiko linnake täynnä hirviöitä ja ansoja? Vai paljastuisiko hylätyn linnan syvyyksistä vain autio raunio, jonka ainoat aarteet ovat vanhat luut ja hämähäkinseitit?

Neliönmallisen, korkealle kohoavan tornilinnoituksen jokaisella sivulla oli sisäänkäynti. Palvelijoiden ovi, joka oli pieni ja vaatimaton puuportti tallien luona, Lumiliekin itäpuolella. Puurakenteiset tallit olivat kauan sitten lahonneet ja niiden käytävillä lojui suurten sotaratsujen luurankoja lojui kivilattialla karsinoissaan. Tallien perällä oli pieni huone, jonka sivuovesta pääsi takaisin ulos, ja toisesta sisälle itse linnaan.

Linnakkeen toisella puolella oli niin kutsuttu 'ritariportti', eli sisäänkäynti, jota soturit, eli kuolemanritarit, nekromantikot, kuin muutkin älykkäät epäkuolleet käyttivät. Se oli raskas, rautavahvisteinen puuovi, jonka vieressä oli vanhan harjoituskentän jäännökset. Luonto oli vallanut takaisin suurimman osan miekkakentästä, mutta suuret kivikaaret, jotka ulottuivat koko harjoituspihan yli, olivat vielä osittain pystyssä.

Kolmas sisäänkäynti oli linnakkeen takana oleva varaportti. Vähänkäytetty, leveä puuportti oli nopea reitti asehuoneeseen ja ruokailutiloihin, jotka tosin jäivät harvan vielä elossa olevan nekromantikon käyttöön aikoinaan. Myös sisäpiha oli heti takaportin aulan vieressä.

Viimeisenä, linnakkeen eteläsivulla, oli massiivinen rautaportti, joka johti pienelle pihalle ja yhä edelleen itse suureen saliin, jossa Hauta piti hoviaan. Uhkaavannäköisen, piikikkään portin reunassa, osittain seinässä, oli massiivinen aukko, kuin tykinkuula tai jokin loitsu olisi repinyt osan siitä irti. Tuon reiän kautta kulkija saattoi päästä leveän ja painavan pudotusportin ohi itse linnakkeeseen.

Kaikki neljä porttia veivät eri osiin linnaa, ja kaikki olivat erilaisia. Mitä vaaroja niiden takaa löytyisikään, sitä ei etukäteen voinut kukaan tietää.


Noniin. Jokaisella on käytössään kaksi askelta; yksi linnan sisälle, ja toisella voi edetä edelleen pidemmälle linnaan. Kuvaukset linnan sisältä sitten messengerissä. Eli ottakaa yhteyttä MSN:n kautta, ÄLKÄÄ kirjoittako tekemisiänne tänne.

Avatar
Justus
Viestit: 235
Liittynyt: To 06.05.2004 14:52
Paikkakunta: Turku

Re: Maailmanreunan vuorilla..

Viesti Kirjoittaja Justus » Ke 07.01.2009 18:35

Kuulkaa kaikki ilmoittautumatta jättäneet sankar'tekojen halajajat!
Nyt on tilaisuutenne päästä vielä tutkimaan Lumiliekin tarunhohtoista linnaa, koska itse joudun valtiollisista syistä vetäytymään kilpailusta kykenemättömänä tulevina päivinä täyttämään mahdollisia velvollisuuksiani suurille seikkailuille. Lumiliekin salat kaipaavat kuitenkin uuden uhrin menettämänsä urhon tilalle, joten ottakaa välittömästi yhteyttä areenan mysteeriseen hallitsijaan, jumalaiseen Executioneriin, ja jättäkää ilmottautumislomakkeenne käsiteltäväksi.
Anteeksipyytävästi kumarrellen jättäydyn takavasemmalle...
"Tupakka, viina ja villit naiset. Ne tekee sut hulluks. Ne sotkee sun pään"
-Dave Lindholm

Avatar
Half-breed
Viestit: 10399
Liittynyt: Ma 01.03.2004 12:11
Paikkakunta: Turku

Re: Maailmanreunan vuorilla..

Viesti Kirjoittaja Half-breed » Pe 23.01.2009 13:55

Onkos tämä nyt kuollut, vai tuleeko tästä mitään? Jos ei ole väkeä tullut lisää, niin pelataan vaan seitsemällä pelaajalla.
2014 bänniä jo yhteensä ~3,5 kuukautta. Yrittäkää pistää paremmaksi.

Avatar
El Capitan
Peliporukkavalvoja
Viestit: 5531
Liittynyt: Pe 17.12.2004 21:55
Paikkakunta: Tuuliklaani / Pori
Viesti:

Re: Maailmanreunan vuorilla..

Viesti Kirjoittaja El Capitan » Pe 23.01.2009 17:23

Eihän tämä ole kuollut.

Yhden pelaajan puuttuminen on kyllä aika mälsää, kun sitten ei pakosti tule tasaisia tappeluita. Yhden puuttujan takia Exeliini ei ole potkinut vielä kovinkaan moniin vauhtia, mutta omien tietojeni mukaan jo 3 on liikkunut ensimmäiset askeleensa. Itsellä ainakin on fluffia tulossa joskus tässä kuussa kun jaksan kirjoittaa sen loppuun...
Soturin ei tarvitse vuodattaa verta voittaakseen taistelun.
- Sinitähti

Avatar
Arkki
Viestit: 450
Liittynyt: La 28.06.2008 20:23
Paikkakunta: Ruovesi

Re: Maailmanreunan vuorilla..

Viesti Kirjoittaja Arkki » Pe 23.01.2009 17:41

Noh, pelastan teidät ja tuun mukaan. Lukaisen nyt hieman juttuja ja koitan väsätä listan. Jos tänään ei saa niin viimeistään maanantaina (Viikonloppu kuluu isällä)
Tuomas Kyrö kirjoitti: Breivik syyttää joukkomurhastaan demokratiaa. Se on sitten sana sanaa vastaan. Demokratia kun syyttää joukkomurhasta Breivikiä

Avatar
Arkki
Viestit: 450
Liittynyt: La 28.06.2008 20:23
Paikkakunta: Ruovesi

Re: Maailmanreunan vuorilla..

Viesti Kirjoittaja Arkki » Su 25.01.2009 15:26

Tässä olisi juuri lista valmiina, mutta kysymyksenä kuuluu että lasketaanko Giftit tuonne taikakamoihin jotka on rajoitettu 150pts.

Mikäli ei niin vielä pari säätöä ja enään fluffia, nimeä vaille valmiina.
Tuomas Kyrö kirjoitti: Breivik syyttää joukkomurhastaan demokratiaa. Se on sitten sana sanaa vastaan. Demokratia kun syyttää joukkomurhasta Breivikiä

Avatar
Executioner
Viestit: 925
Liittynyt: Ma 13.06.2005 01:33
Paikkakunta: Alajärvi

Re: Maailmanreunan vuorilla..

Viesti Kirjoittaja Executioner » Ma 26.01.2009 16:33

Nyt on kahdeksan. Laittakaa viestiä Messengerillä ASAP tai suutun.

Avatar
Executioner
Viestit: 925
Liittynyt: Ma 13.06.2005 01:33
Paikkakunta: Alajärvi

Re: Maailmanreunan vuorilla..

Viesti Kirjoittaja Executioner » Ke 28.01.2009 16:43

Kamoon, vielä neljä vuoroa puuttuu. LIIKETTÄ!

Avatar
Arkki
Viestit: 450
Liittynyt: La 28.06.2008 20:23
Paikkakunta: Ruovesi

Re: Maailmanreunan vuorilla..

Viesti Kirjoittaja Arkki » Ke 28.01.2009 17:48

Mikäkö teitä ihimissii oikee vaevaa kun mukkaan lähette mutta jätätte leikin kesken. Ollaan sitä reiluina. Luulis sitäpaitti väkeä kiinostavan verkkoturnaukset, vaiko onko Word ohjelmalla oikeinkirjoittaminen niin raskasta?
Tuomas Kyrö kirjoitti: Breivik syyttää joukkomurhastaan demokratiaa. Se on sitten sana sanaa vastaan. Demokratia kun syyttää joukkomurhasta Breivikiä

Avatar
El Capitan
Peliporukkavalvoja
Viestit: 5531
Liittynyt: Pe 17.12.2004 21:55
Paikkakunta: Tuuliklaani / Pori
Viesti:

Re: Maailmanreunan vuorilla..

Viesti Kirjoittaja El Capitan » Ke 28.01.2009 18:32

No jaa, joillain on varmaan parempaa tekemistä näille päiville kun voi olla joillain koeviikko tai vastaavaa, joka estää koneelle pääsyn. Tai kone rikki tai muuta. Ei se liikkumisen puuttuminen välttämättä johdu kiinnostuksen puutteesta.
Soturin ei tarvitse vuodattaa verta voittaakseen taistelun.
- Sinitähti

Avatar
Arkki
Viestit: 450
Liittynyt: La 28.06.2008 20:23
Paikkakunta: Ruovesi

Re: Maailmanreunan vuorilla..

Viesti Kirjoittaja Arkki » La 31.01.2009 14:19

Hmmh. Kuulema vielä kolmetyyppiä jäljellä. Alkaahan tämä sujua.. *Afther year* Jee! Viimeinkin se yks tuli!
Tuomas Kyrö kirjoitti: Breivik syyttää joukkomurhastaan demokratiaa. Se on sitten sana sanaa vastaan. Demokratia kun syyttää joukkomurhasta Breivikiä

Avatar
Executioner
Viestit: 925
Liittynyt: Ma 13.06.2005 01:33
Paikkakunta: Alajärvi

Re: Maailmanreunan vuorilla..

Viesti Kirjoittaja Executioner » Ma 02.02.2009 17:26

Kamoon, liikettä nyt, ja fluffittelua kanssa, perkele.

Avatar
Terminator Sergeant
Viestit: 1613
Liittynyt: Ti 10.05.2005 15:39
Paikkakunta: Helsinki, henkisesti ikuinen savolainen

Re: Maailmanreunan vuorilla..

Viesti Kirjoittaja Terminator Sergeant » Ke 04.02.2009 09:33

No minäpä aloittelen fluffittelun kun noin kauniisti pyydettiin.

Viiltävä talvinen tuuli paiskoi irronneita oksia ja lumituppoja pihamaalla. Raskaasti Itza-Gor ja Mundi puskivat läpi metristen lumikerrosten, jotka olivat ajan saatossa kasautuneet Lumiliekin muurien eteen. He pysähtyivät noin kymmenen metriä suurten rautaisten porttien eteen. Itza-Gor murahti ja potkaisi ratsuaan kylkiin. Kymmenentuhatta kiloa puhdasta lihasta räjähti liikkeeseen lumen pöllytessä ympäriinsä ja lähtien tuulen leikkeihin mukaan. Carnosaurus kiihdytti ja römähti koko painollaan ovea vasten. Kuului terävä pamahdus ja toinen ovista napsahti pois paikoiltaan toisen sinkoutuessa lähes saranoiltaan. Lumi valui hiljalleen uuteen kotiinsa.

Kivilattia järkkyi ja pöly tuprusi sankkana pilvenä ilmassa, kun massiivinen hirviö kulki sen halki. Huone on oli pimeä ja täynnä jo lahonnutta puutavaraa, ilmeisesti huonekalujen ja taulujen jäännöksiä. Itza-Gor nuuhki ilmaa. Mundi haistoi saaliin ensin, ja parivaljakko lähti kulkemaan kohti yhtä huoneen ovista. Oviaukko olisi liian pieni suurelle dinosaurukselle, joten sitä piti leventää. Mundi kiihdytti jälleen.

Näytti siltä kuin se olisi sulahtanut seinän sisään, ennenkuin korviahuumaava ääni kertoi aistihavainnon vääräksi. Kivet ja tiilenkappaleet sinkosivat joka suuntaan seinän repeytyessä paikoiltaan. Pölyn läpi oli mahdoton nähdä mitään, mutta liskojen tarkat hajuaistit paljastivat vastustajan olinpaikan. Mundin käpälä laskeutui siihen, missä tuo saalis oli juuri äsken ollut. Hapartunut tuoli hajosi puupölyksi ja jostain kuului päivittelevä ihmisääni.
"The inhabitants of this earth are of two types. Those with brains but no religion, and those with religion but no brains."

Avatar
Arkki
Viestit: 450
Liittynyt: La 28.06.2008 20:23
Paikkakunta: Ruovesi

Re: Maailmanreunan vuorilla..

Viesti Kirjoittaja Arkki » Ke 04.02.2009 16:33

Onpas tää fluffi hitusen hankalaa kun ei ole taistelukohtausta johon päättää, mutta tässä yritystä:

Precklon tallusti muurin aukosta sisään ja katsoi ympärilleen, hän oli astunut lumen peittämään, mutta hänen mielestä kauniiseen sisäpihaan, nälkäinen soturimme päätti marssia ovesta sisään ja saapui suurehkoon saliin jonka penkit ja pöydät olivat hujanhajan. Arveli hän tulleensa ruokasaliin ja rupesi kiertelemään salissa etsien jotain josta saisi vielä haukkaisun tai pari. Harmikseen kaikki rotat ja hämähäkit näyttivät syöneen ruoan täältä ja katsoi sitten tarkemmin ympärilleen.

Hän näki edessään pieneen huoneeseen johtuvan oven jonka seinillä lomaili hyllyjä ja puusta tehtyjä tynnyreitä. Precklon ilahtui näystä sillä testatessaan muutamista tynnyreistä hanaa, sieltä alkoi valua kovin seisonutta ja hieman likaistakin (siltä se hieman maistui) mutta viileää vettä. Kaiken mitä tynnyri hänelle antoi hän käytti. Pesi kasvojansa jonka hiki oli kokonaan peittäny. Saatuaan janonsa sammutetuksi ja kasvonsakkin puhtaaksi hän näki tikkaat jotka nousivat ylös kohti luukkua. Varovasti hän asteli lähes lahonneita tikkaita ylös ja aukaisi luukun, hidas narina kuului ja lopulta luukku nostatti kaamean pölypilven huoneeseen joka sokaisi hänet joksikin aikaa, hän pyyhkäisi silmiään ja katsoi, hän oli saapunut huoneeseen.


Noh, ehkä liian paljastava tosta tuli mutta omahan juttuni se lienee, loppu meni ihan hyvin. :D
Tuomas Kyrö kirjoitti: Breivik syyttää joukkomurhastaan demokratiaa. Se on sitten sana sanaa vastaan. Demokratia kun syyttää joukkomurhasta Breivikiä

Avatar
El Capitan
Peliporukkavalvoja
Viestit: 5531
Liittynyt: Pe 17.12.2004 21:55
Paikkakunta: Tuuliklaani / Pori
Viesti:

Re: Maailmanreunan vuorilla..

Viesti Kirjoittaja El Capitan » Ke 04.02.2009 21:49

Mitä mitä, haastavaa? Minusta tämä on helpompaa kuin tavallisesti kun ei tarvi keksiä tekemisiä itse ja on peliä on edennyt eteenpäin jopa kahden huoneen verran.

Ilta oli lämmin ja hyvin rauhallinen. Puolikuu näkyi jo taivaalla ja valaisi metsätien hohdollaan. Hiljainen kavion ääni kuului kun kaksi hevosta veti vankkuria eteenpäin. Kuljettaja karjuessa hevosille vauhtia, katselin takaosissa lappusta, joka kertoi Lumiliekin linnoituksesta. En ollut koskaan kuullutkaan moisesta ja se inhotti minua. En pidä tuntemattomiin paikkoihin menemisestä, mutta toisaalta, seikkailija minussa pyysi tai pikemminkin vaati jatkamaan eteenpäin. Olinhan minä saanut hyvillä puhujan lahjoilla ilmaisen kyydin läheiseen kylään tältä mieheltä. Ei tarvinnut edes tuoda pientä terävää ystävääni esiin, jotta kuljettaja olisi suostunut ottamaan minut kyytiinsä.

Vakkurien kuljetessa eteenpäin epätasaisella tiellä, Markus ja arkut takana heiluivat kovaa vauhtia. Markusta teki mieli sanoa pari valittua sanaa kuljettajalle, jolla näytti olevan hyvin kova kiire kylään. Markus kuitenkin piti mölyt mahassa, koska loppujen lopuksi moni tunsi hänen kasvonsa varsin hyvin ja hän tällä hetkellä yritti pysyä piilossa kunnes pääsisi vielä vähän kauemmas täältä. Loppujen lopuksi, hänenhän päästään on luvattu vähän turhankin iso palkkio ja se hermostutti häntä. Kenenkään takapajulan juntin ei kuuluisi omistaa sellaisia varoja ja tämä aate auttoi Markusta nielemään vihansa kuljettajaan ja pitämään yllä matalaa profiilia, minkä hän oli aloittanut jo kaksi päivää sitten. Markus laittoi kätensä taskuunsa ja otti esiin huuliharppunsa. Pian sävelet ja laulun sanat peittivät arkkujen kolinan tuottaman äänen.

Makeasti oravainen
makaa sammalhuoneessansa;
sinnepä ei Hallin hammas
eikä metsästäjän ansa
ehtineet milloinkaan.


Kylään päästyään Markus loikkasi vankkureista nopeasti pois nostaen mutaista viittaansa kasvojensa eteen. Kylä oli aivan tavallinen pieni kylä metsän vieressä, jonka torilla oli elämää jos jonkin moista. Huonoissa, reikäisissä vaatteissa olevat ihmiset yrittivät tuoda tuotteitaan, ruokaa, vaatteita, rumia koruja ja ulkomaalaisia ruostuneita kolikoita myytäväksi, jotta saisivat käyttökelpoista rahaa pitääkseen itsensä ja perheensä elossa vielä yhden päivän. Markus hetken aikaa tunsi sympatiaa näitä ihmisiä kohtaan muistaen, että itsekin oli jokunen vuosi sitten ollut aivan samassa jamassa lopulta ajautuen kunnottomaksi varkaaksi pysyäkseen elossa. Työntekoa hän ei kuitenkaan koskaan ollut kaihtanut, mutta kokemus hänelle oli opettanut, että varas näkee huomisen varmemmin kuin työläinen, joka ahertaa päivät pitkät leipänsä eteen nälkäpalkalla jonkun ison kihon puolesta, jolla on vatsaa enemmän kuin kolmella ihmisellä yhteensä.

Markus ei kauaakaan oleskellut kylässä. Hän haki tietoa baareista tuosta linnasta, jonne hän oli matkannut jo muutaman päivän, mutta valitettavasti kovinkaan moni ei osannut sanoa siitä mitään. Jotkut, jotka osasivat siitä kertoa olivat arvatenkin onnen onkijoita, huijareita väärine karttoineen tai jonkun palkkaamia eksyttämään Markuksen kaltaisia henkilöitä, joita tuo paikka niin paljon kiinnosti. Jopa niinkin paljon, että hän oli valmis ottamaan riskin olla koskaan palaamatta takaisin linnakkeesta. Syötyään mahansa täyteen erään vanhan rouvan luona hyvää korvausta vastaan, herrasmiesvaras nosti kylälle hattuaan ja sanoi: ”Adjo.”. Viitta hulmuten hän käveli metsätietä pitkin kohti vuoria, joiden luona rouvan mukaan olisi linnake.

Kammiostaan korkeasta
katselee hän maailman piirii,
taisteloa allans’monta;
havu-oksa rauhan-viiri
päällänsä liepottaa.


Matka vuorien luokse oli pitkä ja vei Markukselta jalan kaksi päivää. Matka oli kuitenkin ollut onnistunut ja hän oli löytänyt linnakkeen vuorien luota, mutta ei ollut osannut odottaa viileää ilmaa sen luona. Vihreä ja elollinen maa oli vaihtunut muutama kilometri sitten silkin tasaiseksi valkoiseksi autiomaaksi, jossa maasta kohosi vain lumen alle peittyneet puut. Eläimet ja muut olennot puuttuivat tyystin ja paikka tuntui hyvin kuolleelta. Kuin mikään ei olisi ollut täällä elossa hyvin pitkään aikaan. Markus ei kuitenkaan ollut tullut tänne asti luovuttaakseen vaan eteenpäin käy matkaajan tie. Vaikka linnake olikin pelottavan näköinen ja hänen vaistonsa sanoivat, että vaara vaanii aivan tässä lähellä, hänen uteliaisuutensa voitto pelon kirkkaasti. Vaikka kokemus olikin hänelle opettanut, että pelko on viisaan miehen tunne ja sitä pitäisi kuunnella, uteliaisuus ja seikkailunhalu hänessä oli kuitenkin tarpeeksi suuri vielä, että hän ei välittänyt vaaroista, jotka odottivat häntä linnakkeessa.

Markuksen edessä seisoi suuri kokoinen rautainen portti. Markus pysähtyi ihastelemaan tätä kaunista, vähän ruostunutta ihmisen kätten tuotosta. Hän ei voinut kuvitella, että kukaan ihminen olisi tällaista voinut rakentaa. Se oli suuri ja uhkaava. Jykevä portti, jonka lävitse ei kulkisi kukaan ei toivottu. Nyt, jos joskus oli tilaisuus kääntyä takaisin kotiin. Markus kuitenkin oli tullut jo näin pitkälle, joten hän ei halunnut perääntyä. Kaikki se kova vaiva tänne pääsemiseksi olisi ollut turhaa. Kävellen rauhallisesti portin ali Markus katsoi sitä viimeisen kerran olkansa ylitse. Hänen edessään alkoi pihamaa ja ovi linnakkeen sisään. Epäröimättä hetkeäkään, Markus asteli ovesta sisään.

Oven takaa löytyi suuri halli, joka ei ollut kovin hyvin valaistu. Ilman seinällä olevia ikkunoita, huone olisi ollut pilkko pimeä ja tunnelma siellä aavemainen. Heikko valo kuitenkin valaisi huoneen tarpeeksi hyvin, että Markus näki kolme ovea. Yhden häntä vastapäätä ja kaksi muuta molemmilla puolillaan. Edessä oleva ovi oli muita kahta kookkaampi ja jokin outo voima sai hänet kävelemään sen luokse. Ovi oli pahoin kärsinyt ajan vuoksi. Siihen oli selvästi kaiverrettu joitain kenties kauniitakin kuvia, mutta ne olivat lahonneet kokonaan pois tehden oven pinnasta hyvin epätasaisen.

Markus laittoi oikean kätensä oveen ja tunnusteli sitä. Se oli karhea ja siitä saisi helposti tikun sormeensa, jos ei ole tarpeeksi varovainen. Hitaasti hän otti askelia ovea kohti, että hänen mahansa kosketti sitä. Työntäen varovasti korvansa ovea vasten hän kuunteli hiljaisuutta hengittäen syvään. Vasen käsi nousi ilmaan ja meni nyrkkiin. Yksi koputus. Kaksi koputusta. Kop kop kuului ja kaiku moninkertaisti äänen kovuuden ja kerrat. Hiljaisuus palasi huoneeseen.

Hetken aikaa Markus mietti hartaasti, kävisikö ovesta sisään vai jatkaisiko matkaa jostain toisesta ovesta? Valinnanvaraahan hänellä oli paljon tällä kertaa. Koska hän oli tullut linnakkeeseen ensimmäisestä näkemästään ovesta sisään, hän päätti muuttaa toimintatapaansa ja jätti oven omaan rauhaansa. Markus laittoi kätensä taskuunsa ja otti sieltä kolikon esiin.

”Kruuna vasen, klaava oikea”, hän sanoi ja heitti.

Kolikko näytti klaavaa ja Markus käveli oikealla olevan oven luokse. Jälleen kerran Markus toimi varovaisesti eikä pitänyt mitään kiirettä. Ensin kuunnellen oven läpi hiljaisuutta uudestaan, hän koputti oveen kolme kertaa. Mitään ei jälleenkään tapahtunut. Laskien oikean kätensä oven kahvaan, hän väänsi sitä hitaasti, että ovi aukeni. Markus kuitenkin piti ovea vielä kiinni ja otti vasemmalla kädellään tikaristaan otteen. Hän veti yhden vyöltänsä esiin ja raotti ovea aivan vähän. Juuri niin paljon, että hän kykeni kurkkaamaan yhdellä silmällä oven toiselle puolelle. Huone oli melkein yhtä pimeä kuin tämän hetkinen huone, mutta onneksi hänen silmänsä olivat kerinneet tottua tähän pimeyteen, että hän kykeni näkemään huoneessa jotakin. Hyvin hän ei nähnyt, mutta yhdessä ikkunasta tulleen valon kanssa, huoneessa näkeminen ei ollutkaan niin vaikeaa, mitä olisi voinut luulla.

Huone näytti jonkinmoiselta oleskelutilalta. Keskellä huonetta oli pöytä, jonka ympärillä neljä tuolta. Pöydän päällä näkyi puoleen saakka palanut kynttilä ja muutama pelikortti väärin päin. Ovesta katsottuna vasemmalla puolella oli kaksi arkkua, jotka molemmat olivat aukinaisia. Seuraavalla seinällä oli ovi toiseen huoneeseen ja oven vieressä näkyi teline, jossa oli useita erilaisia aseita ja kilpiä. Hieroen käsiään yhteen, Markus käveli huoneeseen ja alkoi tutustumaan siihen vähän tarkemmin.

Arkut aarteineen ja tappavat aseet saavat odottaa kun huoneessa on jotain niitäkin tärkeämpää. Tuolit ja viihdykettä korttipelin muodossa. Moneen tuntiin Markus ei ollut saanut levättyä kunnolla, joten istumapaikka oli hänelle aarre omassa arvossaan. Levollisen äänehdyksen päästettyään, hän nosti jalkansa pöydän päälle ristiin ja otti pelikortit käteensä. Kortin kuvissa olevat hahmot olivat jokaisessa erilaiset ja jokainen kortti sisälsi saman asian. Jokainen niistä oli lävistetty jollain pistinaseella. Kenties jollain noista seinällä olevista.

Levättyään tovin Markus laittoi kortit taskuunsa ja käveli arkkujen luokse. Molemmat olivat tyhjiä ja toiseen arkkuun oli näköjään jokin eläin tehnyt itselleen kodin. Markus ei halunnut häiritä eläintä tämän enempää, joten hän poistui arkun luota vähin äänin ja otti seuraavaksi suunnakseen asetelineen.

Asetelineessä oli monenlaisia aseita ja kilpiä. Jokainen toistaan hienompi ja ajan kuluttama. Aikanaan varmaan jokainen näistä aseista oli kokenut monia taisteluita ja ollut kaunis ase tai koriste tässä telineessä. Vaikka jokainen aseista oli pahoin ruostunut ja heikossa kunnossa, markus koki syvän tunteen, että jonain päivänä hän tulisi tänne uudestaan ja hakisi jokaisen näistä aseista oman mökkinsä seinälle koristeeksi. Siellä niillä olisi jokin tarkoitus toisin kuin täällä, jossa ne ovat vain keräämässä pölyä. Avattuaan silmänsä hän katsoi aseita uudelleen ja näki jotain uutta niissä. Yksi niistä ei ollut harmaa kuten muut vaan terältään heikosti hohtavan sininen.

Markus oli kerran elämänsä aikana nähnyt sinisen värisen terän miekassa. Silloin kun hän vielä palveli kotikaupunkinsa joukoissa örkkikriisin aikaan, heidän apuun oli tullut yksi kaupungin liittolaisista, Korkea haltiat. Korkea haltioiden johtaja Althen kantoi juuri tämän kaltaista asetta, joka hohti sinisenä taistelun aikaan. Markus muisteli mitä kaikkea tämä miekka olikaan tehnyt siinä taistelussa ja hänet valtasi halu omistaa juuri yhtä tuhoisa ase. Aseen tehokkuus ei ollut mitään verrattuna hänen omiin tikareihinsa ja tartuttuaan miekkaan, hän tunsi sen voiman käsissään.

Miekka oli hyvin kevyt ja helppo käyttöinen. Heiluessaan ilman halki se piti heikkoa ääntä. Kuin jokin havupuun oksaa heiluttaisi nopeasti. Aseen voiman kuitenkin pystyi testaamaan vain yhdellä tavalla. Iskemällä johonkin. Tähän tarkoitukseen pöydän ympärillä olevat tuolit saivat toimia koekaniineina hyvin. Ottaen hyvän asennon yhden tuolin edestä Markus iski siihen pitäen miekasta yhdellä kädellä. Miekka osui ja hajotti tuolin hetkessä pirstaleiksi. Mikä voima, mikä nopeus, mikä tarkkuus. Markus katsoi miekkaa, jonka avulla hänestä tuli entistä voimakkaampi taistelia.

Ainoa asia, mikä kummastutti miekassa oli siinä roikkuva silkkinauha, joka oli tahrautunut vereen. Markus katsoi sitä kummastellen eikä ymmärtänyt mikä oli sen merkitys. Vaikka hän kuinka yritti puhdistaa sitä, veri ei tahtonut poistua sitten millään. Huoneen hiljaisuus kuitenkin rikkoutui kun edellisestä huoneesta alkoi kuulumaan kovia ääniä. Joku oli tulossa ja Markus lopetti nauhan ihmettelemisen ja laittoi miekan vyöllensä roikkumaan. Tämän ottelun vanhat kunnon tikarit saisivat hoitaa, jos rauhallisin keinoin ei tapaamista kyettäisi hoitamaan. Kenenkään näkymättä Markus ajatteli antaa itsestään mahdollisimman rauhallisen kuvan ja istuutui yhdelle tuoleista ja odottaen katseli ovea, josta hän itse oli tullut sisään.

Oven takaa kuitenkin alkoi kuuluman todella kovaäänistä melua. Kuin jokin ogre olisi siellä suren kirveen kanssa hajottamassa paikkoja. Lattia alkoi tärisemään ja Markus alkoi pelkäämään, että sieltä oven takaa tulisi jokin voimakas kaaossoturi tai jonkin muu yhtä kova jätkä, jota ei kiinnosta rauha ja kaveruus hänen kanssaan. Markus nousi tuolistaan ylös ja alkoi katselemaan vähän hädissään ympäri huonetta etsien jotain piilopaikkaa. Huoneessa ei ollut mitään hyvää paikkaa piiloutua, mutta ikkuna olisi juuri otollinen paikka kadota vähin äänin huoneesta. Markuksen päästyä ikkunan luokse hän katsoi kauas alas tiputukseen, joka odottaisi häntä, jos hän olisi huolimaton edes hetken. Hän oli kuitenkin valmis ottamaan sen riskin, koska hän ei halunnut olla huoneessa samaan aikaan uuden tulokkaan kanssa. Ainakaan heti kasvotusten.

Markuksen ollessa linnan seinää halaamassa ikkunakorokkeella huoneesta kuului rysähdys, kuin seinä olisi kaatunut lattiaa vasten ja vihamielisiä murahduksia. Markus pysyi piilossaan kunnes huone olisi jälleen turvallinen.
Soturin ei tarvitse vuodattaa verta voittaakseen taistelun.
- Sinitähti

Avatar
Arkki
Viestit: 450
Liittynyt: La 28.06.2008 20:23
Paikkakunta: Ruovesi

Re: Maailmanreunan vuorilla..

Viesti Kirjoittaja Arkki » To 05.02.2009 16:25

Hmmh.. voisi lyödä pisteellä vetoa että Markus ottaa nokkiinsa.

Sankarikko kolmikko ei ole edes liikkunutkaan mutta on jotain kiinostavaa niitä vieläkin odotellessa.
Tuomas Kyrö kirjoitti: Breivik syyttää joukkomurhastaan demokratiaa. Se on sitten sana sanaa vastaan. Demokratia kun syyttää joukkomurhasta Breivikiä

Avatar
El Capitan
Peliporukkavalvoja
Viestit: 5531
Liittynyt: Pe 17.12.2004 21:55
Paikkakunta: Tuuliklaani / Pori
Viesti:

Re: Maailmanreunan vuorilla..

Viesti Kirjoittaja El Capitan » To 05.02.2009 19:24

Markus on piilossa. Ei häntä kukaan löydä ja siksi tappelua ei tule.
Soturin ei tarvitse vuodattaa verta voittaakseen taistelun.
- Sinitähti

Vastaa Viestiin

Palaa sivulle “Verkkoturnaukset”