Reach - Gonahtanut

Miniatyyripeleistä johdetut virtuaalimittelöt. Pysy teemassa, käytä harkintaa ennen uuden aloittamista.

Valvoja: Peliporukkavalvojat

Weedeeo
Viestit: 1247
Liittynyt: Ti 31.07.2007 23:46
Paikkakunta: Tampere

Re: Reach

Viesti Kirjoittaja Weedeeo » Ti 01.03.2011 23:09

Tappelun jälkeen

Raine tuijottaa vuoroin tyhjyyteen vuoroin uhriinsa.. Äärimmäisen tyhjä katse hohkaa kylmyyttä miehen seistessä naama veressä Clarken yllä. Kädet roikkuvat ruumiin sivuilla, keskisormen päästä tiputtaa verta matolle metalliin rikkilyödyistä rystysistä.
Hän kääntyy mitään sanomatta poispäin, viskaisten laajassa kaaressa vasemmasta kädestään veret lattialle, ja kävelee kohti uloskäyntiä kääreitä käsistään pois kietoen.

...

Taustamusiikki: http://www.youtube.com/watch?v=eDs_Wf69FeY

Keskelle katua on kasattu betoniporsaista ja pellinpalasista barrikadi, jonka vieressä palaa tyhjennetyn kaduntasossa sijaitsevan toimiston irtaimisto. Toimiston oven yläpuolella on yritetty maalata piiloon tekstiä ”Administratum Imperia”. Ovet on revitty irti ja sekalaista porukkaa ramppaa sisään ja ulos toimistotilasta. Raine tarkkailee tapahtumia kadun vastakkaisella puolella sijaitsevan talon neljännen kerroksen ikkunasta. Hän tumppaa tupakkansa ja huomaa seinään kirjoitetun uuden iskulauseen. Imperiumi ei ole kovassa huudossa tällä hetkellä.

Kolmas päivä kaupungin parakkien verilöylystä eikä mitään ole vielä tapahtunut. Kapinallisia partioi aseineen joka kadunkulmassa ja Imperiumin viranomaisia metsästetään. Armeijan varikon suunnalta kuuluu ammuskelua.

Rainen asunnon oveen koputetaan napakasti ja Raine avaa oven varovasti. Käytävällä seisoo työhaalariin pukeutunut pölyinen mies, joka sanoo hengästyneenä:
”Ota aseesi, varikolla tarvitaan miehiä”, ja jatkaa seuraavalle ovelle. Raine laittaa karvalakkinsa päähän, lakin, jossa on samanlainen kokardi kuin kaikilla muillakin vastarintaan osallistuvilla. Käytävälle tulvii miehiä ja Raine liittyy joukkoon. Paha on kieltäytyäkään.


Älkää pelästykö takaumaa. Joo.
Mitä on rakkaus?
santso kirjoitti:sitä kun on päästetty menemään ja satsit ladattu koneeseen ja kone käy kuumana, nesteet virtaa ja tahti on kova :D

Avatar
Da Big Boss
Viestit: 2173
Liittynyt: Pe 16.05.2008 14:38
Paikkakunta: Espoo

Re: Reach

Viesti Kirjoittaja Da Big Boss » La 05.03.2011 18:32

Jälkimietteet

Clarke istui sänkynsä laidalla ärsyyntyneenä, päästäen kirouksen noin minuutin välein suustaan. Hän piti sanojen välissä aina pienen tauon ja sanoi ne hitaasti päätä vihlovan kivun takia. Häntä kuitenkin häiritsi eniten se, ettei ollut saanut ottaa kustomosoitua las-kivääriään mukaan, sillä se olisi tarjonnut hänelle vaivattoman ja helpon voiton. Ehkä vastustaja olisi kuollut, mutta kuka todella välitti hänen vastassa olevasta amatööristä jolle tämä luultavasti oli ensimmäisiä kertoja. Aseensa kanssa hän olisi voinut iskeä suoraan vatsasta sisään, kääntää otetta kahvasta, vetää terä irti ja katsoa kuinka tumman punaiset, kiiltävät ruumiinosat valuisivat maahan uhrin kiljuessa kauhusta. Tai vaihtoehtoisesti kampata hänet ja teurastaa hänet maassa, tai yksinkertaisesti ampua, tai taittaa niskat tai tai...

Sitten Clarke heräsi kuvitelmistansa, katsoi ympärilleen ja tajusi kuinka hieman lievittynyt kipu lähetti taas uuden kivun aallon, ja puri hampaitaan sen johdosta.

Kipu hellitti hetkeksi. Aivan sama, hänelle se ei oikeasti merkitse mitään. Jos hän kummiskin tuohon Raineen törmäisi, ei hän lupaisi etteikö tulisi sen paskan tappamaan jollain tavalla, joka häntä silloin huvittaisi eniten.

Clarke kaivoi viittansa taskusta osittain lyttääntyneen savukkeen, silmäili sitä hetken ja sytytti lopulta ja veti syvään henkeä. Samalla ajatus tämän tappamisesta kuulosti ehkä kaukaiselta, mutta jatkuvasti houkuttelevammalta.

---

Lisää fluffia tulee varmaan kohtpuolin, toivottavasti hieman suurempana määränä kuin nyt.
The voice actor of Gordon Freeman sadly passed away during the games development.
Wow I can't believe I actually went to wikipedia to look up gordon freeman's voice actor...

Avatar
El Capitan
Peliporukkavalvoja
Viestit: 5492
Liittynyt: Pe 17.12.2004 21:55
Paikkakunta: Tuuliklaani / Pori
Viesti:

Re: Reach

Viesti Kirjoittaja El Capitan » Ke 09.03.2011 17:02

Deadline lähestyy pojjaat. Missä on teidän fluffinne?

Olof vs Johansson

Johansson katsoi vastustajaansa, joka muistutti enemmän luolamiestä kuin sotilasta. Hän oli ehdottomasti tämän ryhmän kovin taistelija ja käsitaistelu häntä vastaan ei varmastikkaan kuullosta hyvältä kenenkään korvaan. Johansson kuitenkin luotti omiin taitoihinsa varauksetta ja piti mahdollisena asiana voittaa taidolla raaka voima, mistä Olof vaikutti pitävän suuresti.

Toisin kun muut ryhmän jäsenet, Olof ei jäänyt paikoilleen seisomaan vaan ilman erillistä pyyntöä tai lupaa säntäsi suoraan kohti vastustajaansa aikeissa nujertaa hänet nopeasti ja vaivatta. Nyrkkiään edessään heilutellen hän löi yhtä hurjasti ja voimakkaasti kuin ukkonen myrskyisellä taivaalla. Jokainen lihaan törmäävä nyrkki jätti jälkeensä kipua ja punoitusta, joka sai Johanssonin ahtaalle. Yksikin hyvä osuma rintakehään saisi kaiken ilman katoamaan sieltä kun taas kylkeen tai mahaan kohdistunut lyönti saattaisi halvaannuttaa hänet kivusta väliaikaisesti.

Olof kuitenkin pian huomasi, että vastustajansa ei ollutkaan niin heikko miltä hän näyttikään. Vaikka hänen iskuissaan olikin voimaa enemmän kuin olisi voinut kuvitella, oli myös vastustajan kipukynnys paljon korkeampi kuin olisi voinut kuvitella. Huuli auenneena ja nenä vuotamana Johansson jatkoi taistelua ja kieltäytyi keskeyttämästä ottelua. Vaikka kyse olikin pelkästä harjoitustaistelusta ja harjoitus selvästi oli mennyt liian pitkälle ensimmäisen verivanan ilmestyessä, Johanssonin oma ego ei sallinut näin nopeaa häviötä luolamiehelle.

Hämmästyttävää ottelussa oli se, että jokainen Olofin lyömä isku näytti heti vaikutuksensa Johanssonissa ja tämän taistelukäyttäytymisessään kun puolestaan jokainen Johanssonin lyömä isku ei vaikuttanut millään tavalla Olofiin. Kuin koko mies olisi rautaa tuon haisevan nahan alla. Lyöntien lisäksi Johansson yritti hyvin useasti heittoja ja paikoilleen sitomista erilaisine asentoineen. Selvästi vuoroperään toinen toistaan iskien hän tulisi ottelun häviämään tyrmäyksellä, mutta yhtä menestyksekkäältä se vaikutti myös heittojen ja kiinni pitelyjen kohdalla.

Vaikka kuinka monta kertaa Olofin käsi vietiin selän taakse, se yhtä monta kertaa palasi sieltä takaisin eteen ja jokainen kerta kun häntä yritettiin saada asentoon ja otteeseen, josta hän ei noin vain vapautuisi, jokainen kerta hän nousi siitä asennosta takaisin omille jaloilleen seisomaan. Johansson puolestaan ei ollut yhtä kyvykäs irtautumaan otteista ja heitoista ja kaatui usean kertaa matolle selälleen makaamaan vain kuullakseen Olofin yllyttäessä häntä palaamaan takaisin ylös.

Ottelu kuitenkin lopulta keskeytettiin muiden aliupseerien toimesta. Selvästi Johansson toimi järjen sijaan täysin kostonhaluisena ja antoi sen sumentaa arvostelukykynsä. Heistä kahdesta selvästi Olof oli voimakkaampi taistelija ja Johanssonin taistelutaidot eivät olleet tarpeeksi hyvät, että raaka voima oltaisiin selätetty puhtaasti taidolla. Viimeisimpien lyöntien ja heittojen mukaan oli myös hyvin selvää, että Olof vain leikki hänen kustannuksellaan lyöden tarpeeksi kovaa, että se sattui ja yllytti häntä taistelemaan vastaan, mutta tarpeeksi heikosti, että hän ei olisi iskenyt tajua miehestä pois.

Johansson ei pitänyt ajatuksesta luovuttaa kaiken kokemansa jälkeen, mutta kahden toverinsa pitelemällä hänet vietiin sivulle jäähtymään ja paikattavaksi. Valkoinen, märkä pyyhe otsaan painettuna hänet vietiin sivustaan ja Olof nosti kätensä voittonsa kunniaksi ilmaan ja karjaisi omalle mahtavuudelleen.


--------------------------------

Sainpas ne ottelut viimeinkin kirjoitettua loppuun. Nyt voi sitten hyvissä mielin aloittaa uusien tapahtumien kirjoittelua.
Soturin ei tarvitse vuodattaa verta voittaakseen taistelun.
- Sinitähti

Avatar
Arkki
Viestit: 449
Liittynyt: La 28.06.2008 20:23
Paikkakunta: Ruovesi

Re: Reach

Viesti Kirjoittaja Arkki » Pe 11.03.2011 16:35

Hurraa, kaveri sai piirrustuksen valmiiksi.

Maliwan ja Hyperion heittivät kamat selkäänsä ja lähtivät pikaisesti kohti heidän pistettään.
”Ei mennä suoraan”
Maliwan kuiskasi alokkaalle päästyään parikymmentä metriä pois lähtopaikalta ”Kierretään hieman sivummalta, sillä joku muu voi tulla perässämme.”
Mitään mutisematta, kaksikko lähti kaartamaan kohti lähellä olevaa metsää. Matka jatkui ilman mitään ongelmia.
Aikaa kului jonkin aikaa, kunnes metsä loppui.

Miehet jatkoivat matkaansa itään, läpi pienten pensasten ja armottoman satunnaisten kuoppien sokkelossa. Päivä jatkoi kulkuaan, kun miehet kiipesivät jokseen huonokulkuisia ja kivisiä kukkuloita. Niiden päältä näki hyvin maisemaa ympärillä, mutta mitään poikkeavaa ei näkynyt. Muutama villimarja oli mukava yllätys kaksikon mahalaukkuun, sillä eivät he olleet ehtineet aamupalaa enempää syödäkkään.
Päästyään alas, ei ollut pitkä matka kunnes metsä, jossa heidän pisteensä oli, oli aivan heidän edessään.
”Etsitään paikkaa läpi, täällä täytyy olla jotakin”
Maliwan totesi alokkaalle, saapastellen sopivinta reittiä sisään metsään. Hyperion tietenkin seurasi perässä.

He etsivät kaikkialta, mutta metsästä ei vain löytynyt mitään.
”Ei voi olla totta” Hyperion kirosi.
”Oletko nähnyt muita?” Maliwan kysyi alokkaalta, katsellessaan ympärilleen.
Hyperion totesi vain kieltävästi, miesten jatkaen touhua.
Päästyään taas lähelle metsän reunaa, josta näki tielle, Hyperion huomasi jotain.
”Maliwan, katso.. toinen ryhmä on tuolla.”
Tosiaan, tien reunassa kulki toinen ryhmä, joka oli matkalla itään.
”Ammutaanko heidät?” Hyperion kysyi, ottaen kivääriä esille.
”Ei” Maliwan vastasi tiukasti ”Seuraamme ja katsomme, minne he menevät.”

Ja niin he seurasivat kaksikkoa. Maliwanille oli jokseen helppoa seurata kahta kaartilaista, jotka eivät näyttäneen paljoakaan kiinnittävän huomiota ympäristöönsä. Jopa sillan ylittäminen kävi helposti. Päivä kului, heidän pitäessä välimatkaa kaksikkoon, pian auringon kadoten horisontin taakse. Oli yö.

”Meidän pitää pysyä lähempänä” Maliwan kuiskasi.
Hyperion ei vastannut, mutta yössä oli lähes mahdotonta seurata kaksikkoa heidän välimatkansa takia. Seuratessaan paria, he alkoivat nähdä tien päässä valoa ja ainakin yhden kiiturin .
”Nyt, yllätetään ne.” Maliwan komensi, ottaen kiväärinsä valmiiksi ampumaan.
Hyperionia ei tarvinut toiste käskeä, kun mies oli jo avannut tulen seurattuja kohti.
Luoteja lensi, mutta yksikään ei näyttänyt tekevän vakavaa. Kun he alkoivat saada tulitusta takaisin, Maliwan komensi alokkaan juoksemaan ojaan, kuullessaan haulikon yhtyvän aseiden duoon.
Yllättäen, he katosivat kun miehet olivat valmiina taas ampumaan.
”Mitä!” Hyperion päästi, jatkaen hiljempaa ”Mihin he katosivat?”
Maliwan ei aluksi vastannut, vaan katseli tietä.
”Jatka metsään, minä seuraan tietä.” Maliwan komensi.
Hyperion jäi katsomaan Maliwanin etenemistä, kunnes mies itse lähti metsään. Kohta tapahtuisi jotain.

Maliwan eteni omaa vauhtiaan tien reunaa pitkin, kun Hyperion oli jo näkevinään puskien lomassa liikkuvia hahmoja.
”Nyt sain ne.” Hän iloitsi ja alkoi paukuttaa.
Luodit lensivät, mutta ainoa osuma oli Hyperionin olkapäähän, jolloin mies yritti jääräpäisyyttään ampua yhdellä kädellä vastustajiaan, ilman mitään tulosta.
Hahmot alkoivat pian kadota hänen näkyvistä, miehen jäädessä lataamaan kivääriään.

Maliwan oli edennyt hyvää vauhtia tien reunaa pitkin. Valot ja menopelit ovat nyt paljon lähempänä, mutta tieto toisen parin läsnäolosta sai miehen pysymään poissa tieltä. Hän voisi napata miehet, kun he juoksevat kohti menopeliä. Maliwan kuulee pian laukauksia metsästä, jotka loppuvat lyhyeen.
”Ei kai se idiootti tapattanut itseään?” Maliwan kirosi itsekseen, jääden odottamaan melkein ojan päähän.

Hetken odottelu näytti tuottavan tulosta, jollain tapaa. Sillä kaksi hahmoa juoksi täyttä vauhtia metsiköstä, kohti valoja.
Mies yritti parhaansa ja yritti saada osumaa paikastaan, mutta lopulta hänet pakotettiin juoksemaan suojastaan ja ampumaan jokaisen metrin ajan, jonka miehet saavuttivat ajopeleille.
Mutta turhaan, miehet olivat juuri nousemassa eemelin kyytiin.
Maliwan jatkoi jahtaamista, tällä kertaa kävellen. Kun luukku oli sulkeutumassa, mies vain heilutti parille ja hymyili, ei hassumpi mittelö.

Kun eemeli oli lähtenyt, Hyperion juoksi paikalle ja paukutti kiväärillään, kuin voisi osua johinkin.
”Lopeta tuo turha ammuskelu, haaskaat vain luotiasi ja elämäsi.” Maliwan komensi.
Pian Maliwan ja Hyperion siirtyivät toiseen eemeliin.

Tästä tulisi hauskaa.

___________

Fluffi on esillä, yritän tulevaisuudessa saada aikaisemmin esille :o
Viimeksi muokannut Arkki, La 12.03.2011 18:23. Yhteensä muokattu 5 kertaa.
Tuomas Kyrö kirjoitti: Breivik syyttää joukkomurhastaan demokratiaa. Se on sitten sana sanaa vastaan. Demokratia kun syyttää joukkomurhasta Breivikiä

Avatar
El Capitan
Peliporukkavalvoja
Viestit: 5492
Liittynyt: Pe 17.12.2004 21:55
Paikkakunta: Tuuliklaani / Pori
Viesti:

Re: Reach

Viesti Kirjoittaja El Capitan » Pe 11.03.2011 21:58

Minun oli alunperin tarkoitus laittaa tämä jo eilen, mutta kun olen niin gona, niin ei huvittanut kirjoittaa. Eipä tästä armollisesta lisäpäivästä näyttänyt olevan hyötyäkään. Mikä ihme teitä hyvät ihmiset oikein vaivaa?

Nyt jokainen voisi miettiä sitä omaa kiinnostustaan tätä areenaa kohtaan ja tulla kertomaan, jaksaako sitä ottaa itsestään niskasta kiinni. Jos jostain mää en tykkää tässä hommassa, on tulla kyselemään teiltä fluffia pitkän hiljaisuuden jälkeen uudestaan ja uudestaan ja antaa teille kunnolla aikaa fluffata vain huomatakseni, että ette ole tehneet mitään deadlineen mennessä. Jotkut teistä on antaneet syyn siihen, mutta kyllä sitä kuukauden aikana yksi fluffikas ilta pitäisi sentään löytyä.

Jos teidän kiinnostus siis on minimaalinen, koska kauppoihin putkahti Dragons Age 2:n, niin kertokaa se. Kohta alan laittelemaan niitä surullisia hymiöitä pelinjohtajapäiväkirjaani oikeiden nimien kohdalle muistuttamaan, keiden kiinnostus pelaamiseen on riippuvainen 6+:sta.

Uteliaat silmät pusikoissa

Suunnistajien matkatessa kivisillä teillä ja metsänpoluilla, he eivät tienneet piilossa olevista seuraajista, jotka katsoivat vierestä sotilaiden etenemistä ottaen aina välissä selvää heidän taistelutaidoistaan. Lentävät pallot keräsivät tietoa jatkuvasti heidän suoriutumisestaan ja teoistaan harjoituksen aikana lähettäen koulutusta johtavalle luutnantille tietoa poikiensa suoriutumisesta reaaliaikaisesti.

Vaikka koulutus olisikin saattanut vaikuttaa enemmän liittyvän heidän selviytymis- ja maastossa liikkumistaitojen testaamiseksi, olivat luutnantit kuitenkin paljon halukkaampia tietää, olisiko kenestäkään ryhmästä ottamaan suurimman luvassa olevan haasteen vastaan ja suoriutua siitä edes välttävästi. Selvästi sotilaalle perinteisimmät taidot olivat jokaisella tiedossa, mutta selvästi vielä tällä hetkellä osa heistä tarvitsisi erittäin paljon koulutusta taistelunkäynnistä ja etenkin siihen vastaamisesta ja aloittamista.

”Herra luutnantti. Tuleeko kukaan kurssilaisista osallistumaan operaatio Sierra Tango?”
- Mies kysyi istuessaan jeepissä rynnäkkökivääriään pidellen.

Jeeppiä ajava luutnantti otti maistiaisen savukkeestaan ja muutaman sekunnin päästä kertoi olevansa tähän toistaiseksi tietämätön. Operaatio Sierra Tango on aina mukavaa seurattavaa ja varmasti palauttaa pojat takaisin maan kamaralle, se jos joku on varmaa, mutta operaatioon ei lähete ketä vain. Vain kurssilaisista parhaimmat saisivat sen ilon, kunnian, rangaistuksen, kutsu sitä miksi haluat, ja vain silloin, jos heillä on edes jonkunlaiset mahdollisuudet taistella vastaan.

Lentävät pallot eivät kuitenkaan olleet ainoat, jotka olivat seuranneet koulutusta salaa piilosta. Heidän lisäkseen metsään oli lähetetty useita muitakin seuraamaan sivusta sotilaiden matkaa. Kivääreillään heitä osoittaen, osa heistä nauroi katsoessaan heidän kävelyään avonaisella tiellä kerjäten uutta väriä vaatteisiinsa. Toisaalla puolestaan etsittiin rakennusten sisältä arvokasta materiaalia mukaan otettavaksi vaikka koko alue ei ollut turvattu.

”Oletko pitänyt lukua, kuinka monta kertaa olisit voinut tappaa heidät jo?”, naisen ääni kuului radion kautta.

Nainen ei saanut vastausta kysymykseensä sanoin vaan näki kypärän visiirin yläosaan kiinnitetyssä monitorissa, F-018 kohdalla valkoisen merkkivalon välkkyvän kaksi kertaa. Merkkivalojen välähdykset olivat ilmeisesti taistelijaparin ennalta sovittu tapa kommunikoida keskenään ilman sanoja vihollisen ollessa liian lähellä puhumiseen. Tässä tapauksessa vastauksena toimi välähdysten välinen aika sekunteina.


Valintojen maailma

Aamu kasarmilla alkoi aivan samaan tapaan kuin jokainen aikaisempikin. Se ei yhtään olut toimiltaan erilaisempi, nukkui sitten yönsä Reachillä tai omalla rakkaalla kotiplaneetallaan. Kuulutusten soidessa käytävän kaiuttimista, väki liikkui vessojen, pesutilojen ja oman tuvan välillä. Vaikka asia ei ketään juurikaan kiinnostanut, oli hankala huomata joidenkin naamojen puuttumisen tästä aamusta.

Kun eletään muutaman päivän ajan tiiviisti samoissa tiloissa, sitä pakostakin tulee tunnistamaan eri ihmisten kasvot ja niiden puuttuessa käytävältä kokonaan, ei sitä ole helppo olla huomaamatta. Varmaan viettivät tämän aamun omissa tiloissaan.

Tuvissaan istuskellen ja jutellessaan toisilleen eilisen suorituksista, miten kukin ampui ja kuinka joku uskalsi tulla takaisin silmä tummuneena, kuulutukset jälleen palasivat tuomaan lisä-ääntä muutenkin äänekkääseen aamuun.

Seuraavien kolmen päivän koulutus tulisi olemaan jokseenkin vapaavalintaista. Koulutuksen aiheena on taistelut kolmessa erilaisessa maastossa, joihin kuuluu kaupunki, metsä ja vihollisen tukikohdan valtaaminen. Jokainen ryhmä tulisi hoitamaan kyseiset koulutukset kolmen päivän aikana, mutta järjestyksen he saisivat itse päättää.

Jokainen ryhmä, joka tohtisi osallistua tukikohdan valtaukseen tämän päivän aikana, tulisi saapua päivystäjän pöydälle välittömästi. Koulutuspaikkaan mentäisiin Eemeleiden kyydissä mahdollisimman pian tulevan tunnin aikana kun muut ryhmät sillä aikaa siirtyvät kohti omia välipysäkkejään hakiessaan varusvarastolta varusteita tulevaa koulutusta varten.

Ryhmät. Toimikaa.


--------------------------------------

Yksi pelaaja tuli nyt sitten potkittua tästä areenasta pellolle. Sinänsä jännää kun tapahtui kyseiselle hepulle jo toista kertaa peräkanaa. Tietääpähän sitten ensi kerralla olla antamatta hänelle arvokasta ja haluttua osallistujapaikkaa.
Soturin ei tarvitse vuodattaa verta voittaakseen taistelun.
- Sinitähti

Weedeeo
Viestit: 1247
Liittynyt: Ti 31.07.2007 23:46
Paikkakunta: Tampere

Re: Reach

Viesti Kirjoittaja Weedeeo » Pe 11.03.2011 23:12

Cart&Ridge, jotka pääsivät edellisestä päivästä helpoimmalla, ovat virkeinä heti aamusta muiden torkkuessa punkissaan. He kuuntelevat sivukorvalla kaiuttimista kuuluvia kuulutuksia, kunnes aletaan puhua harjoituksista eri ympäristöissä. Ridge tökkää Grégoirea, joka nousee kärppänä ylös ja on kuin olisi istunut siinä jo hyvänkin tovin. Hän nappaa lakkinsa pöydältä ja höristää korviaan kuullakseen yksityiskohdat. Kuulutuksen päättyessä Grégoire on jo pedannut sänkynsä ja on täydessä sotisovassa.
"Herättäkää Raine ja Sadan ja valmistautukaa lähtöön."

Grégoire kävelee verkkaasti päivystäjän pöydälle ilmoittamaan ryhmäänsä valtausharjoitukseen.
Mitä on rakkaus?
santso kirjoitti:sitä kun on päästetty menemään ja satsit ladattu koneeseen ja kone käy kuumana, nesteet virtaa ja tahti on kova :D

Avatar
Terminator Sergeant
Viestit: 1619
Liittynyt: Ti 10.05.2005 15:39
Paikkakunta: Helsinki, henkisesti ikuinen savolainen

Re: Reach

Viesti Kirjoittaja Terminator Sergeant » Su 13.03.2011 12:23

Týr ja Wolf istahtivat mättäälle tutkiskelemaan karttaansa. Ensimmäinen etappi olisi suunnata pohjoisessa sijaitsevalle talorykelmälle. - Tuo tie olisi helppo, mutta todennäköisesti myös muodostuisi oikeaksi kuolemanloukuksi, Týr totesi mietteliäänä. - Menemmekö sitten sitä vierustavaa metsikköä pitkin, hm? Wolf kysäisi pohdittuaan asiaa hetken.
Týr nyökkäsi kevyesti ja osoitti huomaamatta muita ryhmiä. - Päästetään nämä tosin ensin menemään, viimeinen asia jonka haluan aamiaiseksi on niskalaukaus näiltä tohvelieläimiltä joille on lätkäisty ase käteen.
Niimpä he odottelivat rauhassa lähtöpaikan reunalla auringon säteitten lämmittäessä mukavasti heidän kasvojaan leppeässä kesäaamussa.

Muutaman minuutin kuluessa kaikki ryhmät alkoivat hajota itse kukin omille teilleen ja pojat päättivät tilanteen olevan riittävän turvallinen lähtöön. Jääkärit pomppasivat yli ja loikkasivat viereisen ojan yli metsään, murskaten mennessään kiitettävän kookkaan pajukon. Molemmat Hukat kiihdyttivät marssitahtiin ja maisemat alkoivat vilistä ohi metsän siimeksessä lintujen viserrellessä iloisen tietämättöminä puitten korkeimmilla oksilla.

Toisella puolella tietä näytti kulkevan toinenkin pari, mutta moinen ei Hukkia kiinnostanut. Kulkekoot, he jäisivät pian kuitenkin kelkasta yli-ihmisten painaessa menemään.
Pian tuo toinen ryhmä kääntyikin jonnekkin mistä heitä ei enää erottanut. It's a lonely road now on, boys.

Yhtäkkiä Wolf pysähtyi ja alkoi katsella alaspäin. -Pomooo... hän sanoi pyytävään äänensävyyn. Týr läppäisi itseään otsaan ja huokasi. - Wolf, miljoonannen kerran, jos sinä haluat syödä niitä saamarin mustikoita niin ota kourallinen ja jatka liikkumista. Ota nyt niin päästään jatkamaan.
Sanottuaan sen hän pudisti päätään ja jatkoi kohti määränpäätään, joka alkoikin jo erottua tien toisella puolen. Aukealla seisoi muutaman mökinrähjän muodostama piha-alue. Kaikki ikkunat olivat pimeinä ja muutamasta oli lasi hajonnut.
Kersantti viittasi eteenpäin ja molemmat jääkärit syöksyivät tien yli kohti talon nurkkaa vetäen liikkeen aikana pistoolinsa esiin.

Týr kumartui, veti ranteensa eteensä ja napsautti Dejan päälle. - Deja, pitikö meidän vain käydä täällä vai täytyikö täällä tehdä jotakin?

VZZZZTKRRRH. Deja ilmestyi pienenä hentona naishahmona hänen eteensä. -Erinomaista kun kysyit, iso poika, se sanoi painottaen ääntään jääkärien mielestä omituisesti. -Teidän ei tarvitse tehdä täällä mitään ellette niin itse halua, paitsi tulla sisään... siis käydä jonkun talon sisällä. Voitte jatkaa... matkaanne kun haluatte, mutta varastoista saattaisi löytyä joitain hyödyllisiä työkaluja...
Viimeisen sanan painotus sai Týrin läpsäyttämään laitteen kiinni. Wolf oli ruennut tanssimaan ympyrää hänen selkänsä takana ja hoilaamaan jotakin joka etäisesti kuulosti ”pomolla on tyttö, pomolla on tyttö”-tyyliseltä renkutukselta. Týr nappasi alaisensa pään kainaloonsa ja pyöritti muutaman kerran rystysiään tämän päälakea vasten. -No niin penikka, nyt kun tämä pikku kevennys on ohi, niin mitä jos jatkaisimme TEHTÄVÄÄ? Tsekkaa tuo lato läpi nopeasti, katso jos sieltä jotain hyödyllistä löytyisi. Aikaa kaksi minuuttia. Toimii!



Molemmat tulivat ulos varastoistaan pudistellen päätään. -Noh, löysin kiepin käyttämätöntä rautalankaa, Wolf tokaisi. -Saa luvan riittää, Týr vastasi ja kaksikko lähti taas liikkeelle, läpi kukkulaisen metsämaan, joka veisi heidät järven pohjoisrantaan. Miehet marssivat etiäpäin uhraamatta sen enempää ajatusta mahdollisille vastustajilleen kuin murskaamilleen muurahaisille. Tätä jatkui jonkin matkaa, kunnes juuri ennen järven saavuttamista heidän takavasemmalleen jääneiltä kukkuloilta kuului laukauksia. -Pomo, tuolla taitaa olla rähinä käynnissä, Wolf heitti. Týr ei edes kääntänyt päätään vaan jatkoi samaan suuntaan kuin aiemminkin: - Joten? Ei sieltä meitä ammuttu. Jatketaan.

Hetken rämmittyään he saapuivatkin järven rantaan. Vilkaistuaan kartasta tarkistuksen reittivalinnalleen he lähtivät vasemmalle kohti tietä, joka veisi heidät maaliin. Aurinko alkoi hiljalleen ilmoitella iltapäivän tunteja, eikä päivänvaloa riittäisi loputtomiin. Mustikanpoiminta sai nyt jäädä, he tuumasivat ja lähtivät hölkkäämään. Ilman ongelmia he löysivät itsensä tielle ja loikkivat sen yli toisen puolen suojaisaan pusikkoon. Wolf ei katsonut eteensä ja hänen jalkansa törmäsi johonkin satunnaiseen juureen, saaden tuon miehenkörilään heittämään kauniin etuperinvoltin suoraan alla olevaan vattupöheikköön. Kirosanatulvan saattelemana hän nousi ylös ojasta, näyttäen siltä kuin olisi muuttunut ruukkukasviksi, sillä hänen pitkä ja kaunis turkkinsa keräsi piikkikasveja sangen tehokkaasti itseensä. - Haa haa, tosi hauskaa, hän murahti.

Viimeisellä kumparetaipaleella ennen maalia kuitenkin rauha rikkoutui. Kimeän rätätyksen saattelemana joukko luoteja vihelsi korvan juuresta ohi ja molemmat sukelsivat kyykkyyn edessä olevien puitten taakse. Týr huusi mennessään:
- Wolf, hyökkää edestä! Minä koukkaan oikealta heidän kylkeensä!
- Ei tarvitse käskeä! Tämä huusi takaisin, vaikka oli jo ehtinyt lähteä liikkeelle kuin valkea salama. Hänen tehostettu hajuaistinsa löysi nopeasti jäljen viholliseen. Outoa oli, ettei se haissut ihmiseltä. Molemmat jääkärit syöksyivät eteenpäin.

Värikkäät osumat pamahtelivat puitten runkoihin Wolfin vierellä, mutta tämä hypähteli täysin sattumanvaraisella kuviolla vasemmalle ja oikealle, kivien yli, puitten takaa ja ties miten, tehden minkään systemaattisen tähtäämisen lähes mahdottomaksi. Punainen raivo alkoi hiljaa kivuta hänen silmiinsä asti, ja hän menetti hallinnan pedolle sisällään. Hänen syöksynsä nopeutui täysin käsittämättömään vauhtiin mutta muuttui samalla suoraviivaisemmaksi. Vastustaja huomasi tämän myös, ladaten täyden lippaallisen suoraan kohti. Punaiset pallot lätsähtelivät Wolfin olkapanssaria vasten ja joku eksyi myös kyljen alueelle. Wolf ei kuitenkaan pysähtynyt.

Sähköinen ääni kuului suoraan hänen edessään lilluvasta taistelurobotista, joka muistutti niitä leijuvia hehkulamppuja joihin he olivat jo aiemmin törmänneet. - Olette ottaneet osumaa vitaaleille alueillenne ja täten kuollut. Olkaa hyvä ja...

Se ei saanut lausettaan loppuun kun Wolf oli hypännyt sen päälle täydellä ruumiinpainollaan. Molemmat rysähtivät viereistä puuta vasten kovan rysähdyksen saattelemana. Wolf oli nopeampi kuin robotti kaikin tavoin. Ennenkuin se ehti rueta sanomaan vastalauseitaan, hänen molemmat nyrkkinsä alkoivat takoa suuria lommoja sen metalliseen kuoreen.
Gong bang dong kzzrh älkää tehkö bing noin fffrrrrrrrrrzzzh

Týr juoksi paikalle metsästä nähden kuinka toinen vastaava 'botti lensi paikalle ja avasi tulen kohti Wolfia. -Olette kuollut, käyttäytykää sen mukaisesti, se surisi. Týr veti aseensa eteensä ja lasautti kaksi nappiosumaa vastuksensa kylkeen. -Niin sinäkin, romuläjä.
Tämän sanottuaan hän nappasi Wolfin kainaloitten alta lukko-otteeseen ja väänti irti toisesta laitteesta, joka lähti ontuvan näköisesti leijumaan toisen luokse.

Robotin ääni huokui vihaa ja ärtymystä: -Olette epäonnistuneet tehtävässänne, senkin primitiiviset barbaarit! Mitä ihmettä te oikein... Tässä vaiheessa Týr keskeytti tämän: - Hiljaa pellet! Luuletteko te että taistelutanner on kliininen laboratoriopöytä? Sota on verta, paskaa ja kyyneliä! Älkää odottako sodan kulkevan teidän sääntöjenne mukaan! Tuolla kaukana on miljardeja sotilaita, jotka kuolevat turhaan koska heidän komentajansa unohtavat tämän!
Hän piti pienen tauon ja jatkoi normaalilla äänellä osoittaen sormellaan Wolfin ottamia osumia. - Sen lisäksi, älkää luulkokaan että tällaiset pintanaarmut edes hidastaisivat Astarteseja.

- Gh... Te saatte vielä kuulla tästä ja heti huomenna! Koneet sanoivat ja lähtivät lentämään kauas pois. Týr mulkaisi Wolfia, nostaen toisen kätensä kuin lyödäkseen. -Äh, hän puuskahti ja läppäisi toveriaan selkään. -Hyvin tehty.
Wolf naurahti ja rupesi nousemaan. Týr kuitenkin työnsi kädellään vastaan. -Ei ei, sinähän olet ”haavoittunut” eli sinä et kävele. -Mutt... Wolf avasi suunsa protestoidakseen mutta samalla sekunnilla Týr kiepautti hänet hartioilleen. - Toveria ei jätetä, hän murahti ja lähti kävelemään halki metsän satojen kilojen taakkansa kanssa.

Aurinko oli jo painunut mailleen kun he saapuivat maaliin, jossa kirkkaat valot saivat alukset kimmeltämään yöhön. Eräs kuski nojaili rennosti alustaan vasten röökiä vedelleen. - Jaha, asiakkaita! Oliko rankkaakin? Hän vinoili ja viittasi miehiä nousemaan kyytiin.


***************


Seuraavana aamuna kaikki ryhmän jäsenet olivat vaihtaneet kuulumiset. Pelkkää voittoa tienattu ja järjestäjät haukuttu, sekä yksi puhuttelu tienattu. Homma etenee loistavasti, kaikki tuumasivat ja kopsauttivat nyrkkinsä yhteen.
Týr lähti käymään hakemassa ohjeistuksen seuraavaa päivää varten muiden jäädessä lojuman punkilleen. Hän tulikin kohta takaisin hymyillen. -Okei pojat, lähdetääs valtaamaan yksi tukikohta.



Groan yo-kirjoitukset. Kuvat tulloo vasta loppuviikosta -_-'
Mites Capu muuten käy, joudunks mie nyt sinne majurin juttusille :D
"The inhabitants of this earth are of two types. Those with brains but no religion, and those with religion but no brains."

Avatar
Da Big Boss
Viestit: 2173
Liittynyt: Pe 16.05.2008 14:38
Paikkakunta: Espoo

Re: Reach

Viesti Kirjoittaja Da Big Boss » Su 20.03.2011 23:39

Matka maailman laitaan


Quarl piteli käsissään heille annettua karttaa ja tutkiskeli sitä, samalla kun Duroh kiristi ruuviaan silmänsä viereisestä kiinnittimestä. Tutkiskelu tosin keskeytyi äkisti, kun vierestä ajoi maastokuvioitu ajoneuvo, ja siitä syntynyt tuulenpuuska sai kartan muodot leviämään Quarlin käsiin. Heidän kohde oli selvä, mutta ajatus koko päivän kestävästä tarpomisesta edestakaisin turhista syistä jaksoi vain herättämään tylsyyden ja turhautuneisuuden tunteen heissä. Duroh oli alusta lähtien nähnyt tänne tulon turhaksi ajanhukaksi, ja jaksoi ilmoittaa äänekkäästi ympäröivään leiriin mielipiteensä, kuinka hänen mielestä olisi hienoa jos hänelle tarjottaisiin jotain tekemistä, joka olisi hänen arvoiselle tarpeellista.

Quarl ei vaivautunut taaskaan kuin tuijottamaan äreästi kohti tämän teknologiasta täyttynyttä ’’ naamaa’’. Kartalla näkyi selvästi punaisella kaksiosaisella ympyrällä merkitty alue sen vasemmassa ylälaidassa, ja oikealla alhaalla toinen. Nopein reitti kohti vasenta ylälaitaa luikerteli läpi muutaman vuoren kaltaisen kohoaman ja tasangon, jota paahtoi toinen sokaisevan kirkkaina loistavista Reachia kiertävistä tähdistä.

Heinä nousi jatkuvasti korkeampana mitä kauemmas leiristä päästiin, ja sitä enemmän kuumuudesta kellastuneena se ilmeni, sitä enemmän se rapisi kaksikon saappaiden alla. Aikanaan se onnistui nousemaan Durohia kaulaan asti, ja kirosi kun näin kävi. Hän teki samoin myös kun kompastui kiveen ja horjui melkein maahan.

Lopulta noin vartin jälkeen kaukana horisontissa siinsi epätasainen rykelmä ränsistyneitä taloja. Lähemmäksi saapuessa kaksikosta Quarl erotti niitä olevan neljä kappaletta, joista oikean puoleisimman katto oli romahtanut ja kaatanut samalla nyt luonnon värjäämän, ennen valkoisena hohtavan seinän.

’’ Tässäkö on meidän loisteliaan koulutuskeskuksen tilat?’’ Duroh kysyi nauraen elotonta nauruaan, samalla kun hän asetti kätensä talon seinälle nojatakseen siihen. ’’ Aivan sama se, kysyisin mielelläni vain syytä, miksi kulkea tällaiseen hylättyyn aavekylään? Turhuutta.’’ Quarl kysyi yhtä turhautuneella ja kysyvällä äänensävyllä kuin Durohkin. ’’ Etsikäämme tuohon kysymykseen vastausta toinen päivä, sillä en alkuperäisesti aikonut viettää päivääni tällaisessa paikassa.’’ hän jatkoi.

Aikanaan tuo turha määränpää katosi näkyvistä kun kaksikko löysi itsensä jälleen keskeltä tuota heinikkoa ja muutamaa kummun kaltaisena kohoavaa vuorta. Lopulta pitkän, hiljaisen kävelyn jälkeen kaukana näkyi autopaikka, josta heidän matkansa oli alkuperäisesti alkanut. Siitä ei vielä huomannut kuin tarkka silmä mitään eroa, kunnes saavutti sen portin, jolloin vain vähän aikaa sitten liikennettä ja eloa sisältävä tukikohta ilmeni nyt vastakohtana siihen, mitä se oli ennen ollut. Paikassa näkyi vielä lukuisia ajoneuvoja joita oli näkynyt lähtiessä, joka osittain jaksoi saamaan Quarlin ihmettelemään tuota. Muutenkin koko paikalla ei tuntunut löytyvän järkevää olemassaolon syytä hänen mielestä, tosin eipä sillä oikeasti ollut väliä. Hän oli viime aikoina onnistunut unohtamaan tuollaiset kysymykset, ja korvaamaan ne kysymyksellä: Miksi olla tällaisessa paikassa, joka ei tarjoa mitään erityistä? Tähän mennessä se on tuottanut enemmän haittaa ja turhautuneisuutta verrattuna haluttuun Deaptin edistymiseen.

’’ Ei pysähdytä tähän, jos siitä emme tule mitenkään hyötymään. Kartan oikeaan alalaitaan näyttäisi olevan turhankin pitkä matka, joten olkaamme ripeitä.’’ Quarl sanoi vieressä seisovalle Durohille, joka tuntui olevan täysin välinpitämätön, taas, matkasta ja sen tarkoituksesta. Quarl itsekin kuitenkin ajatteli samalla tavoin, joten päätti jättää arvostelemisen toistaiseksi.

Ympäröivä maasto ei eronnut lainkaan selän takan sijaitsevasta. Heinä jatkoi siintämistään aivan jokaiseen mahdolliseen horisontin kolkkaan, ellei sieltä noussut harvinaisesti jotain pientä metsikön alkua, tai kummun kaltaista vuorta. Kerran Duroh jaksoi erottaa kaukana vuorenhuipun, josta pystyi aistimaan sen lumihuipun kylmyyden, jos vain jaksoi ajatella niin. Se ei kuitenkaan vaatinut häneltä paljoa ajattelemista, sillä liioitellun voimakkaasti ympärillä paahtava kuumuus sai mitä mielikuvituksettomimmankin ajattelemaan noin.

Hetken päästä jossain kaukana kuuluu epäselvää mutinalta kuulostavaa puhetta. Siitä sai sen verran selvää, että sen erotti muistuttavan ihmisen ääntä. ’’ Käymmekö tervehtimässä heitä?’’ Duroh kysäisi, mutta Quarl vastasi ’’ En jaksa käyttää koko päiväämme tähän retkeen. Jättäkäämme heidät sinne missä he ovatkin. ’’ Duroh tyytyi langettamaan ärsyyntyneisyydestä täyteliään katseensa Quarliin, ja ottaa kiinni johtajansa.

Jonkin ajan päästä kaksikon jalat koskettivat loputtomalta tuntuneen heinän sijasta tien pintaa. Samalla kartan keskustassa sijaitseva tukikohta alkoi häämöttää kaukana tien päässä. Eipä kestänyt kaukaakaan, kunnes taas kaukana näkyi ihmisiä. Heitä oli kaksi, ja heidän matkansa päämäärä näytti olevan metsikkö, joka kohosi keskeltä muuten tyhjää heinikkoa.

Quarl olisi ehkä voinut harkita mielessään vaihtoehtoisesti tämän kaksikon seuraamista, muttei pitänyt ideasta jotenkin, ehkä se tuntui jotenkin pahaenteiseltä. Eihän tuollainen kaksikko voisi heille mitään pakon edessä, siltikin jokin tahtoi varoittaa heistä. Duroh ehti jo ajatella mahdollisuutta, mutta tyytyi jälleen hukuttamaan sen Quarlin katseen alle.

Yllätyksekseen jostain näkyi ilmestyvän toinen kaksikko, sitten kolmas, ja lopulta vielä neljäs, yhteensä kahdeksan sotilasta. Aikanaan ensimmäinen kaksikko katosi metsikön viereisen vuoren sumuiseen huippuun, eikä lopulta yhtäkään tuon ryhmän jäsentä pystynyt erottamaan kenenkään tiellä sijaitsevan silmillä, vaikka kuinka muokattuja alkuperäisistä ne saattoivat olla.

Jossain kaukana Reachin tähden valo alkoi himmetä kun kaksikko ylitti keskustan tukikohdan, ainoastaan nähdäkseen vain lisää silmänkantamattomiin heinikkoa, joka kauniisti värjäytyi tumman punaisen ja violetin väriseksi valon laskiessa vääjäämättä, mutta hiljaisesti kaukana nousevien vuorten taakse.

Samoin tuo vielä pilkistelevä valo värjäsi kaukaiset lumen kirkkaat vuorenhuiput, viereisen hiljaisesti liplattavan joen joka virtasi leveänä väylänä yhtä kauniisti valot heijastavaan järveen. Quarl koki tämän näyn henkeäsalpaavaksi, ja melkein pysähtyi katsomaan tuota sanoinkuvaamatonta näkyä hetkeksi, kunnes siihen sekoittui tunnelman rikkova Durohin tekohengittäjän särinä.

Nyt taivas oli maalattu mustalla ja sitä valaisi hopean väreillä vähän horisontin ylittänyt toinen tähdistä, kun kaksikko jatkoi matkaansa läpi heinikosta nousevan kukkulan. Jalat kantoivat vielä, mutta askeleet eteenpäin tuntuivat vaativan raskailta. Ehkä heidän onnea oli, että korvia vihlova ilmestyi tyhjästä peittämään rauhallisen hiljaisuuden heitä ympäröivästä maailmasta. Duroh lähti välittömästi juoksemaan kohti tuota ääntä, metallisten tekojalkojen toimiessa väsymättöminä tuon saavuttamiseksi.

Alhaalla näkyi epäselvästi hämärän peitossa kaksi astartesia. Heitä ehkei olisi nähnyt normaalin silmin, mutta tekosilmien tarjoama yönäkö valaisi näkymän kirkkaan siniseen valoonsa. Quarl yritti vaihtaa silmän taajuutta kirkkaammaksi, muttei hän pystynyt erottamaan ketä oli vahingoitettu. Tämän synnyttämän pettymyksen keskeltä hän joutuu säpsähtämään astartesien nopeaan liikkeeseen, joka johti kohti lähellä esiintyvää kohdetta – kartan oikeaa laitaa, jonka saavuttaminen oli lopulta osoittautunut täydelliseksi ajanhukaksi. Quarlin pettymys haihtui yhtä nopeasti kuin se oli tullutkin, ja korvautui hetkellisellä ilolla, joka nopeasti laantui takaisin ärsyyntymisen tilaan, joka kuvasi hänen mielipidettään kokemuksestaan.

Valaistus peitti läheisen heinikon kun kaksikko viimein ohitti portin ja saapui kohteen keskustaan. Näky kuitenkin osoittautui aivan yhtä surkeaksi kuten kaikki koko matkan aikana ollut. Jokainen ajoneuvo jolla paluu keskustan tukikohtaan olisi ollut mahdollista, oli kadonnut kuin tuhka tuuleen. Tämä näky sai kummatkin täysin sanattomiksi ja täyttymään vihasta, joka sivuutti entisen ärsyyntymisen.

Seuraavat päivät tulisivat kuvastamaan tätä tunnetta, Duroh vannoi itselleen, ennen kuin paluumatka keskustaan saisi alkaa.
The voice actor of Gordon Freeman sadly passed away during the games development.
Wow I can't believe I actually went to wikipedia to look up gordon freeman's voice actor...

Avatar
Arkki
Viestit: 449
Liittynyt: La 28.06.2008 20:23
Paikkakunta: Ruovesi

Re: Reach

Viesti Kirjoittaja Arkki » Ma 21.03.2011 00:39

Aamu oli kaikille vaikea. Jakobs kärsi vieläkin kaksintaistelunsa aiheutuneista vammoista, Vladof ja Atlas olivat jokseen maassa ampumisensa suhteen, joka ei mennyt niin kuin toivottua. Hyperion oli jokseen masentunut siitä, ettei hän ollut onnistunut maastossa osumaan kehenkään ja sai itse omaa typeryyttään osuman itseensä. Maliwan katsoi ryhmänsä jäseniä, joutuen huokaisemaan.
”Tiedän kyllä, ettei viimeiset päivät ole olleet parhaitamme. Mutta, sen takia täällä ollaan, ettei samanlainen tulisi enää toistumaan, Keisarin nimeen.” Maliwan kuullutti heille.
Vastaukseksi hän vain sai muutamia, ei kovin korkeaksi nousevia myöntymisiä ja miehet jatkoivat lähes laahustaen pakkaamistaan. Maliwan johdatti miehet päivystäjän luokse, sillä heidän tuli ilmoittaa itsensä seuraavaan tehtävään.

Maliwan marssitti mahdollisimman reippaasti ryhmänsä päivystyskopin luokse, jotta heihin saisi hieman keisarin henkeä sisään. Kun päivystäjän koppi, pahojaan enteillen, nökötti heidän edessään, Maliwan pysäytti toverinsa ja lähti itse kohti ovea. Maliwan astui sisään ja ovi sulkeutui.
”Mitä luulette?” Vladof kysyi
”Minne lähdetään?” Atlas lisäsi veljensä lauseeseen.
Ennen kuin Jakobs ehti epäilyään ilmaista, ovi kävi uudestaan ja Maliwan ilmestyi, asettuen mitään sanomatta heidän eteensä asentoon.
Hiljaisuuden jatkuttua aikansa, vain muutama ihminen kävi kopissa tai tuli sieltä, kunnes viimein
alikersantti ilmestyi ovesta, mulkaisten ulkopuolella seisovaa ryhmää.
”Seuratkaa.” Alikersantti komensi.

Miehet kävelivät muodossa lyhyen matkaa, seuraten vaivihkaa ympäristöään. Lukuisten rakennusten joukosta, he lähestyivät suoraa kohti suurta hallia. Lähestyessä yhä enemmän, osa miehistä tajusi niiden olevan lentokonehalleja, sillä satunnaiset koneet lensivät sisään ja ulos. Kun alikersantti johdatti heidät sisälle, se näytti paljon suuremmalta sisältä, kuin ulkoapäin. Lukuisia koneita oli odottamassa ilmaan pääsyä ja uusia rakennettiin. Paikka oli jokseen perus varikon tapainen, kuivuneita öljyläikkiä, työkalukoppia ympäriinsä ja konerasvaan sotkeutuneita mekaanikkoja värkkäsivät ja korjasivat ties mitä.

Pian alikersantti johdatti ryhmän, lähes pelottavan stereotypisen, luutnantin luokse.
Hämmästyttävän nopeasti, alikersantti tervehti luutnanttia, ilmoitti tuoneensa ryhmän ja lähti vieläpä nopeammin pois hallista kuin oli tullut.
”Tämä ei enteile hyvää Jakobs ajatteli.
”Mitä?” Luutnantti huudahti ryhmälle. ”Tälläisiä, saakuli vellihousuja minunko pitäisi vahtia? Tämä ei ole mikään lastentarha.”
Aikansa jyristyään, Luutnantti rauhottui ja katsoi tarkemmin eteensä saamaa ryhmää ja huokaisi.
”Seuratkaa” Luutnantti komensi, kääntyen ympäri ja lähti kävelemään, olettaen muiden seuraavan automaattisesti.
Muutaman metrin päässä he näkivät joukon robotteja, jotka seisoivat vain paikoillaan.
Luutnantti vei kätensä yhden robotin olkapäälle, kertoen ryhmälle tehtävästään.
”Tehtävässänne, nämä tulevat olemaan vihollisianne.” Luutnantti varoitti ”Mutta, nämä ovat vanhentuneita malleja, joten älkää pelätkö jos onnistutte vahingoittamaan jotakin niistä.
Luutnantti selitti heille, miten joukkueen pitäisi vallata tietty paikka, joka sijaitsee vanhassa linnoituksessa, jossa nämä robotit tulisivat olemaan vartijoina.
Kun Maliwan ja muut saivat tietää tehtävänsä, luutnantti kertoi, että heidän tulisi itse päättää, miten he tunkeutuisivat linnoitukseen. He saapuvat paikalle joko mereltä tai ilmasta. Kummallakin vaihtoehdolla on omat puolensa, rannikolta he voivat edetä heikentyneen muurin luokse, tai edetä korkeammalta maastosta portille. He saisivat mukaansa räjähteitä, joilla he saisivat reijän muuriin tai räjäytettyä portin.
Lisäksi he saavat ottaa tahtonsa mukaan kompassin ja maastokartan, mikä olisi erittäin hyödyllinen iskemisen kannalta.
Ennen kuin luutnantti jätti Maliwanin ryhmän miettimään tehtäväänsä, hän totesi ”Saatte myös vapaavalintaisen aseen kaartin varastosta.”

Näin heidät jätettiin hetken rauhaan. Vaikka, taustalla kuului mekaanikkojen äänet ja metallin pauke.
Tuomas Kyrö kirjoitti: Breivik syyttää joukkomurhastaan demokratiaa. Se on sitten sana sanaa vastaan. Demokratia kun syyttää joukkomurhasta Breivikiä

Avatar
El Capitan
Peliporukkavalvoja
Viestit: 5492
Liittynyt: Pe 17.12.2004 21:55
Paikkakunta: Tuuliklaani / Pori
Viesti:

Re: Reach

Viesti Kirjoittaja El Capitan » Su 24.04.2011 21:51

http://www.youtube.com/watch?v=3p3-vmguJnM

Missä on Mupettien hyvästit laulu? Noh, kelpaa tuokin.

Mutta mutta, örh pörh. Tezi kärsii valtavasti addiktiosta Dragon Age 2:een, Termiksellä on fobia tekemisenpuutteelle ja siksi hommaa liian paljon duunia ja mitä syitä vielä löytyy pelaajilta, mutta lopputulos on kaikkialla samanlainen. Yksi kerrallaan dominopalan lailla palikka kaatuu ja lopulta sitä huomataankin laskevan yhdellä sormella pelaamiseen haluavia pelaajia kun niitä oikeasti pitäisi olla kuninkaallinen suora syrjimättä ainukaistakaan kaunista sormeani viisi sormisessa kädessäni.

Pakko kyllä sanoa, että olen pettynyt tähän areenaan. Niin oikeastaan omalta osaltani kuin pelaajienkin, jälkimmäisen kohdalla enemmän kuitenkin.

Omalta osaltani voisin sanoa, että vähän pistää suututtamaan tuo oma into piirtämisen suhteen. Kun Sola 4:n kävi kuumana, loppupuolella tokaisin itselleni, että kertaakaan tämän areenaan jälkeen en laita fluffia ilman kuvia tapahtuneista asioista. Niin Porissa kuin Tampereellakin on ties missä papereita, joissa on melkein valmiiksi rustattuja töherryksiä, jotka eivät vain päässeet skannerin tai edes kännykän eteen sanomaan muikkua.

40k-areenan voi varmaan tehdä monella tapaan, mutta omaan korvaani kuullosti tämä kasarmiseikkailu kaikista parhaimmalta. Saarella tapahtunut hippaleikki on aina päättynyt huonosti ja gladiaattorimätöissäkin ollaan päästy siihen tulokseen, että fantasiassa vara parempi. Hive City mörppi menisi paremmin pöydän ääressä kynttilän valossa äitin huutaessa pikku Kallea syömään kesken massiivisimpien turpasaunojen ja omalta osaltani into on pienempi kun se on sovittu tapaaminen. Edellisistä areenoistani myös huomasin uudestaan ja uudestaan, että kun pelaajia on enemmän kuin kaksi samaan aikaan toiminnassa mukana, menee homma ihmeen kinkkiseksi.

Tiedä sitten mistä johtuu, mutta minua vähän harmitti tämän alkutaipaleen se, miten rajoittunut tämä kasarmielämä oli. Tottahan minulla oli tarkoitus tämän päivän harjoituksen jälkeen päästää teidät vekosille, varuskuntavapaille, ja antaa teille vapaudet käydä kasarmin ihmeellisissä tiloissa öljyä varastamassa tai vetämässä nupin täyteen Saranenen (lue: Kankaanpään) keskustassa.

Enemmän sain kuitenkin aihetta nyrpistää nokkaani kun katsoin pelaajien innokkuutta peliin. Tiedä mistä johtuu loppujen lopuksi, että partio ja Dragon Age 2:n voitti Sotun ihmeelliset verkkoareenat, mutta kumman kauan kyllä teillä aina kesti kirjoitella niitä fluffeja. Jälleen kerran huomasi, että ilmoittautumaan ja pelaamaan on aina kiirus, mutta sitten kun pitäisi kirjoittaa tapahtumista tekstiä, vierähtää siinä pitkäkin aika.

Yksi asia oli minulle sääntöjä tehdessä kuitenkin selvää pässinlihaa ja ajattelin kokoajan, että pitäisiköhän sittenkin vetää areenalta töpseli pois kun vielä voi? Vapauden ollessa minimaalinen näkymättömien seinien tyhjästä ilmestyttyä rajoittaa minua tekemästä mitään eeppistä maailman räjäyttämistä mihin ollaan aikaisemmissa areenoissani totuttu enemmän kuin hyvin. Ihmissusia, Helvetin demoneja, kuolleiden henkiinherättämistä ja maailman valloitusta voi tapahtua pienessä tuppukylässä jossain tuolla, etenkin kun koko areena on iltasatu pienelle pojalle, mutta kun kyseessä on Impperiumin kasarmi tuolla jossain, ei se ihan fiksuimmalta kuullostaisi, jos yhtäkkiä tuosta noin vain ilmestyisi örkkilaivasto jonkun sanottua Siipirdium lentiusa.

Mutta mutta, mää tiesin, että jos pelaaja fluffaa "väärin", ei tästä todennäköisesti tule kovinkaan kummoisempi seikkailu hänelle. Onhan se ehkä mielenkiintoista pelata ne kohtaukset, mutta tehtävän ollessa non stop toimintaa ja liikkumista nurkalta nurkalle, se on varmaan jokseenkin masentavaa kirjoittaa tehtävä tehtävän jälkeen suurinpiirtein samoista asioista. Minä niin toivoin, että komentamalla teidän antaa jokaiselle hahmollenne kuvan ja taustan, vältytään punapaidoilta ja fluffissa saataisiin lukea mitä hahmo tuumii ja tekee sen sijaan, että johtaja ajattelisi, käskyttäisi ja neljä miestä juoksi puiden luokse suojiin.

Pakko kuitenkin sanoa, että vähiin jäi kyllä teillä nuo hahmon puuhista kirjoittelu. Ainakin Arkin viimeisin fluffi, jossa hän kertoi oman ryhmänsä puuhista linnoituksen valtaamisen oppitunnista keskittyi pelkästään luutnantin plaa plaa plaahan kun sen fluffin olisi pitänyt keskittyä siihen, mitä mieltä ne hahmot oli siitä linnan valtaamisesta ja siellä olevista Arskoista. Vai olenko se minä vain, joka toivoi pelaajien kirjoittavan jostain makkaranpaistohetkestä, jossa tiimitoverit jutustelivat mitä muistoja nämä mettäreissut toivat mieleen? Maliwan olisi voinut kokea fläshbäkin johonkin pieneen konfliktiin Nekroneiden kanssa, jossa oli pahasti haavoittunut nähdessään Arskan ensimmäistä kertaa jne.

En tiedä miten te pelaajat luitte toistenne fluffia, mutta minulla oli kyllä vaikeuksia muistaa tiiminne jäsenten nimiä. Johtajat mie muistan jotenkuten, Termiksen Tyr, Arkin Maliwan, Weedeon joku, BDD:ltä muistan vain Nimettömän ja mikähän se Tezin oma olikaan nimeltään?

Mutta jooh, mää olen kyllä iloinen, että en laittanut faba-areenaa. Sellaisen, jos olisin tehnyt, olisin laittanut työtä monta kertaa enemmän ja sellaisen saadessa tälläisen kohtalon, olisin kyllä mustaksi muuttunut ja aamiaiskananmunan otsallani kypsentänyt. Vaikka tämä Reach olikin vain pieni seikkailu 40k:n ihmeelliseen maailmaan, jota kunnioitin syvästi ja suuresti, on kuitenkin sääli miten moni jätti leikin kesken. Katotaan sitten kesällä/syksyllä uudestaan ketkä saavat sääntöpaketti 0.1:n mesenkautta etuajassa, jos täällä on vielä elämää silloin.

Niih, joo. Olin ihan unohtaa.

***** gonat.
Soturin ei tarvitse vuodattaa verta voittaakseen taistelun.
- Sinitähti

Avatar
Arkki
Viestit: 449
Liittynyt: La 28.06.2008 20:23
Paikkakunta: Ruovesi

Re: Reach - Gonahtanut

Viesti Kirjoittaja Arkki » Su 01.05.2011 22:44

En osaa oikein selittää asiaa. Mutta IMO areenassa itsessään ei ollut mitään suurta vikaa.. Se ei ehkä tosiaan ollut niin vapaa, kuin sola (mikä jäi itsellä parhaiten mieleen). Kaikesta huolimatta, mulla oli tehtynä ns. lupaus, että areena vedetään vaikka väkisin läpi. Omalta osalta en ehkä voi oikeasti perustella hidasta fluffausta.. mutta olen nähtävästi sen verran laiskistunut, että aloitan kirjoittamisen vasta deadlinen lähettyvillä, enkä ennen sitä. Mutta heti kun sen aloittaa, niin teksti on tullut aina ajoissa.

Ilmoittautuessani areenaan, oli ihan oikeaa ja vilpitöntä intoa lähteä tähän areenaan mukaan. Kenties se oli vain niin pitkä aika, ennen areenan alkua, että kaikki fluffi-ideat ja halut ehtivät valua kieroutuneesta mielestä pihalle. Dragon age 2 ei minua ainakaan vienyt lopettamisen tielle, vaikka se olikin aika suuressa roolissa fluffin ohella.. Nyt en ole pitkään aikaan jaksanut sitä pelailla.

IMO meidän pitäisi joskus kokeilla peliä, missä mennään kimpassa messengeriin ja meillä on yks GM, muutama pelaaja ja voidaan pelata ihan reaaliajassa. Ei me kenties kirjoiteta mitään puolen sivun tekstejä, mutta se ei ole ikinä pysäyttänyt sitä pelaamisen intoa.

btw. Oma kokemus tästä "mesepelaamisesta" perustuu World of Darkness maailmaan.
Tuomas Kyrö kirjoitti: Breivik syyttää joukkomurhastaan demokratiaa. Se on sitten sana sanaa vastaan. Demokratia kun syyttää joukkomurhasta Breivikiä

Vastaa Viestiin

Palaa sivulle “Verkkoturnaukset”