Ikkunat hohtivat pimeyttä ja taivas oli tähdetön.Pimeydessä häälyi tummia hahmoja jotka juoksivat äänettömästi varjosta varjoon kumarassa,syöksähdellen nurkasta nurkkaan.
Jonon kärjessä kulki lähes näkymätön mustaan kaapuun kääriytynyt hahmo joka kantoi jotain painavan näköistä kaapunsa alla.Silloin kärkimies nosti kätensä ja jono pysähtyi.
Hän teki nopeasti mutaman käsimerkin ja seurue hajaantui.Neljä kuuden hengen ryhmää syöksyi varjosta varjoon,kadoten välillä kokonaan ja sillontällöin vilahtaen jossain lähes olemattomassa valokiilassa.Seurue hajaantui kahdelle kadulle lähtien eri suuntiin.
Toinen katosi porttikongiin toisen jatkaessa pimeälle kadulle.Kärkimiehen käsi nousi näyttäen peukaloa ja etusormea.kaksitoista vaaleasti hehkuvaa vihreää pistettä syttyi pimeyteen.
12 metromaastokuvioiseen viittaan kääriytynyttä kuoripanssarilla varustautunutta sotilasta kaivoi lumihankeen haudatun laatikon esiin.Sielä oli kaksitoista raskasta laserkivääriä,muutama sirpalekranaattipakkaus ja alumiinilaatikko,jonka kyljessä oli räikeänkeltainen räjähdysvaara-tarra.Sotilaat pomivat aseet ja kiinnittivät kranaatit remmeihinsä.Joukon johtaja otti alumiini-laatikon haltuunsa.
Seurue jatkoi taivallustaan varjoissa.He kulkivat lumen peittämää ja kraaterien kuvioimaa katua pitkin kohti romahtanutta siltaa,jonka yli oli ammuttu antraushaka ja vedetty vaijeri.Joukkue liukui sitä pitkin kuivuneen joenuoman yli.He kulkivat vielä parisensataa metriä tietä pitkin ja olivat jatkamassa vielä pidemmälle,mutta joukon johtaja nosti äkiksti etusormensa ilmaan niin että peukalo osoitti sivulle.Koko joukko maastoutui nopeasti ja äänettömästi kuin varjo.Johtaja ilmaisi käsimerkillä että kaikki saisivat käynnistää radion.
”Mitä vittua noi täälä tekee?”johtaja murahti.”Vitustako mä tiedän,satelliitti kuvaa ei saa lumimyrskyn takia” ilmoitti VOX-peraattori.”Enemmän kunnioitusta kun puhutaan ylemmille senkin mul...”johtaja ärähti ja osoittaen nenäkästä VOX-operaattoria raskaalla sädepistoolilla.
Kersantti nosti kiikarit silmilleen ja ohjasi makrokuvan kaikkien sotilaiden HUD-näyttöön.
”Rajaposti.Ei niiden vielä tänne asti olisi pitänyt ehtiä.Vittujenvittu.Ovat kai jättäneet sektorit 22.ja23.eristämättä.Noni pojat,tää hoidetaan hiljaa ja siististi.Ei turhia ihmisuhreja,tiedätte ohjeet.Minä ja alfa otetaan oikea kommunikointi torni,bravo vasemman.Me laukaistaan valopanos ajastimella sillan raunioista,se on merkki,sillon lähdetään menemään.Hiljaa ja siististi.Muistakaa.Ja sitten mentiin.”
Varjot hajaantuivat pimeään.Minuutit kuluivat.Kymmenen minuuttia vierähti.Tunti.
Silloin;BzzZZZzzzth.Valopanos ampaisi taivaalle ja partio kaartilaisia lähti juoksemaan kohti siltaa.Pimeänäkölasien vihreyden läpi näkyi kun kaartilaisten vartiopari nykäistiin pimeyteen.Pimeänäkölasienkin läpi näki huonosti viittamiehet jotka vetivät avuttomien kaartilaisten kurkut auki.Alpha laskeutui alas katutasolle ja vaimensi omat parinsa.
He ryntäsivät pimeydessä salamannopeudella pisteen takana avautuvalle kadulle.
Heidän edessään nousi massiivisena mustien temppeliritarien jättikokoinen kappeli jonka ikkunoista hehkui heikko valo.He olivat lähellä.Hahmot pimeydessä hölkkkäsivät muureille.Viimeisenä tullut laukaisi antraushaan ja hilasi itsensä muurin yli.Muut tulivat lähes äänettömästi perässä vaimeasti tömpsähtäen maahan pudotessaan.Joukko hajaantui kahdeksi kuuden hengen ryhmäksi,alphan ja bravon ainoa sananvaihto oli:”klo.3.15. Puolitoista tuntia auringon nousuun,puoli tuntia lisäjoukkojen laskuun.Matkaan yksiköt.ja onnea”.
Bravo katosi pimeyteen ja Alpha suunnisti vastakkaiseen suuntaan.Se suunta oli asehuone.
He astuivat sivukäytävään joka johti asehuoneeseen.Kersantti työnsi varovasti valokaapelin nurkan ohi ja viestitti käsimerkein”kaksi jääkäriä,vasama kiväärit,hälyttimelle viisi metriä”Joukkue poisti varmistimet äänettömästi kersantin sanojen päätteeksi.”Tähdätkää selkäpakkauksiin,he eivät ole varuillaan”.
Silloin tulitus alkoi.Muutama salama katosi käytävään mutta äänenvaimentimet hukuttivat laukaukset,jääkärit putosivat raskaasti kolahtaen polvilleen kaulojansa pidellen. Veripisaraakaan ei näkynyt.”LIIKETTÄ!!”Alpha syöksähti käytävään.Johtaja avasi oven nelinumeroisella koodilla ja asetti pakkauksen oven viereen.”Jatketan,aikaa jäljellä kuusitoista minuuttia.”
He hölkkäsivät pimeään halliin jonka seinillä oli kolme eri tyylistä mustien temppeliritarien ristilippuja,toisella seinällä oli alttari jolla lepäsi musta miekka ja kymmenen polvistunutta hahmoa alttarin ympärillä.Kersantti nosti kätensä ja viittasi sotilaita tähtäämään.Kersantti näki vilahduksen yhden hahmon olkalaatasta;siinä oli musta risti mutta ei korostuksia.Noviiseja.Hän viittasi taakseppäin ja joukkue perääntyi sulkien oven perässään.Kauempaa kaikui etääntyvät askeleet kun joku myöhäinen cenobyytti kiirehti aamurukouksen valmisteluun.
”3.43,se alkaa pian.Muistakaa,me olemme Keisarin asialla,ja tämä edistää asemaamme hänen silmissään;Ketään ei jätetä henkiin.Muodostelmaa ei hylätä.Armoa ei anneta. Keisarin puolesta.Älkää unohtako.”Kersantti ilmoitti vaimealla äänellä.Hän vilkaisi taas kelloaan.Sekunnit juoksivat uskomattoman hitaasti.Ja lähtölaskenta alkoi;10..9..8..7..6..5 kadulta kaikui vaimeasti konetykin hakkaava ääni..4..3..2..Keisari meitä siunatkoon…1..
Räjähdys vavisutti kappelia.Sitten hiljaisuus jota yksikään ääni ei rikkonut.Sitten...
Nouseva ja laskeva hälyttimen ääni täytti tukikohdan;kaikki näytti yhtäkkiä heräävän eloon.Heidän edessään oleva ovi työnnettiin auki ja sieltä ulos ryntäsivät noviisit,jotka murskautuivat suojattomina ja aseistamattomina myrskyjoukkojen raskaisiin sädekivääreihin.Se oli alkanut.Pihalta kajahti toinen räjähdys kun kimeera kuljetusvaunu räjäytti sisemmän panssarioven joka johti sisäpihalle,jono kimeeroja kaasutti sisäpihalle aseet leiskuen,tarantella puolustus tykistöpisteet eivät ehtineet edes avata tulta kun kimeeroiden konetykit niittasivat ne.Vaunujen takaluukut rysähtivät auki ja kymmenittäin kuoripanssariin puettuja naamiointiviittoihin kääriytyneitä myrskysotilaita vieri ulos vaunuista.Mutta yksi ylti ylitse näiden.
Yli kaksimetrinen mies joka oli pukeutunut mustaan hopeisena hohtavaan panssarihaarniskaan,mustaan tabardiin jonka rintaan oli kuvioitu hopeinen kaksipäinen kotka minkä kynnet pitelivät tummankultaista pääkalloa jonka silmät hohtivat punaista.Hahmo kantoi toisessa kädessään mustana hehkuvaa lähes puolitoistametristä miekkaa jossa risteili sinisiä virta-aaltoja pitkin sen terää,toisessa kädessä sillä oli ranteeseen kiinnitetty kaksipiippuinen vasamakivääri josta johti useita panssaroituja johtoja miehen rintaansa,ja ase näytti hehkuvan jopa syvempää pimeyttä kun itse haarniska.Miehellä oli pitkät hartioiden yli jatkuvat lumenvalkeat hiukset,mutta kasvot peitti musta ”ristiretki”mallinen kypärä jonka silmälinssien yläpuolella kulki kypärän ympäri kaksituumainen hopeisista piikeistä koostuva kruunu.Hahmon selkäpakkauksessa paloi kaksi sinistä liekkiä jotka valaisivat punaista i:tä jossa kulki kolme mustaa poikkipuuta.
Hän oli inkvisiittori Matteus.
Myrskyjoukot muodostivat valtavan suorakulmion jonka edellä inkvisiittori kulki kohti valtavaa marmorisia pariovia.Ennen kuin joukot ehtivät ehtivät kahtakymmentä metriä lähemmäs,ovet aukenivat ja kymmenen jääkäriä marssi ulos.Ne pysähtyivät parijonoon ja jonon keskustaa kulki Marsalkka Nieminen.”Ilahduttavaa saada teidät vieraaksemme inkvisiittori,mutta olisi tosin ollut mukavampaa jos olisitte koputtanut”Marsalkka ilmoitti kohteliaasti.”Ilo ei ole molemmin puolinen,marsalkka”Matteus murahti ja ennen kun Marsalkka sai kätensä pistoolinperää pidemmälle oli inkvisiittori ampunut tappavat laukaukset Marsalkan molempiin silmiin.Marsalkka vajosi polvilleen ja Matteus potkaisi ruumiin vatsalleen,kasvot maata kohti ja astui kuolleen marsalkan päänpäälle niin raskaasti että tämän kallo murtui.Samaan aikaan myrskyjoukot olivat ampuneet jääkärit raskailla laserkivääreillään ja niiden ruumiit olivat vajonneet ympäri ovelle vievää portaikkoa.
Seurue jatkoi kulkuaan kohti ovi aukkoa ja sisempiä osia.Ovikäytävässä he kohtasivat uuden joukkueellisen jääkäreitä,mutta nämä olivat aseettomia ja vailla mahdollisuutta paeta.Tappava tuli helvetti kaatoi nämä miesjättiläiset maahan.
Käytävän varrella olevasta noviisien lepokammiosta purkautui parisenkymmentä vasamapistoolein ja haulikoin varustautunutta noviisia jotka avasivat hurjan tulituksen kohti myrskyjoukkoja.Noviisien koulutus oli kesken ja heillä oli vastassaan inkvisition kouluttamia ammattisotilaita.Muutama myrskysotilas kaatui mutta heidän paikkansa täytettiin nopeasti.Noviisit murskautuivat tulitukseen.
Synkkä joukko jatkoi marssiaan kohti kappelkin sisempiä osia.Silloin uusi räjähdys vavisutti rakennusta,asehuoneeseen johtavasta käytävästä tuli savua.Savun keskeltä hölkkäsi kuusi hahmoa jotka liittyivät joukkoon.Joukko kulki läpi käytävien tappaen,tuhoten ja polttaen.Jääkäreitä ei näkynyt ja inkvisiittori alkoi jo pelätä pahinta.
Lopulta he saapuivat yli kymmen metrisille tammisille parioville joita juuri oli eräs kokelas vetämässä kiinni.Noviisi sai oven kiinni mutta otti ilmeisesti osuman olkaäähänsä,oven läpi kajahti kolahdus kun noviisi valahti polvilleen.Myrskyjoukot eivät vaivautuneet avaamaan ovea vaan eräs sotilas sytytti sen fataalisti palamaan.
Oven toisella puolen noviisi Henrikson puristi kaksin käsin vasamakivääriään,jonka hänen kuolettavan osuman saanut oppi-isänsä Omnathus oli hänelle antanut viimeisenä tekonaan.
Viimeisiä laatikoita työnnettiin barrikadiin.Lähes kolmekymmentä jääkäriä odotti lähitaistelu varustuksessa oven lähettyvillä,ja he näkivät kuinka oven alta alkoi tulla savua.
Petturit jotka olivat tunkeutuneet pyhään kappeliin ja surmanneet keisarin uskolisimmat palvelijat olivat sytyttäneet oven tuleen.Hänen takanaan asetettiin asemaan tarantela paikallispuolustustykkiä palvelimien toimesta.Noviisit rukoilivat nurkissa erillään muista,ja takana olevaa pariovea valmisteltiin vetäytymistä varten.Tällä hetkellä ovet alkoivat murtua ja jääkärit avasivat tulen.Tuleen vastattiin laserkuurolla.Muutama jääkäri kaatui,eräs noviisi sai osuman takaraivoonsa ja kuoli verta vuotamatta.Jääkärit ryntäsivät vastaiskuun moottorisahamiekat jyristen upottaen ne inkvisition palvelijoihin.Mutta inkvisiittori ilmestyi pimeydestä miestensä keskeltä murskaten kaksi jääkäriä maahan yhdellä sivalluksella.Eräs jääkäri oli onnistunut kiertämään inkvisitorin selustaan ja yritti lyödä miekkansa tämän selkään,mutta sininen voimakenttä räsähti ja jääkärin miekka kärähti kahvaan asti.Inkvisiittori kääntyi hitaasti ympäri,tarttyi vasamatykki kädellään jääkäriä kurkusta ja puristi paljain käsin jääkärin panssaroidun kurkun kasaan.
Tarantella alkoi sylkeä vasamia vihollisemme niskaan,mutta kun meltaleikkurin polttava säde osui tarantella tykkipisteen ammusvarastoon,minä ja monet muut noviisit juoksimme pakoon räjädystä joka murskasi maahan kolme aseistettua palvelinta ja muutaman epäonnisen noviisin.Pakenimme takanamme olevasta ovesta muutaman selvinneen jääkärin kanssa.
Siellä,pimeyden keskellä marmori jalustalla lepäsi valtava kiiltävä biomekaaninen sarkofagi.Siinä lepäsi Voxo`sin suurin puolustaja;Anthius.Jalustan ympärilä seisoi kymmenen Anthiuksen valittua voimamiekkojen ja plasmapistoolien kanssa,punaiset temppeliristit hehkuen.He astuivat riviin suojaamaan herraansa,ja silloin hohde syttyi Sarkofagin kanteen;valtava musta sarkofagikävelijä astui alas jalustaltaan ja suriseva ääni paljasti kultaisen rynnäkkötykin alkaneen pyöriä;Anthius nosti hopeisen jättikokoisen aamutähden lattiasta ja astui muutaman lattiaa koettelevan askeleen.Oven toiselta puolen kaikui epätoivoisia huutoja ja katkeamatonta tulitusta.
Ovi rysähti auki ja inkvisiittori marssi sisään miekka kädessään ojossa kuin kävelykeppi.Hetken olin varma että näin siinä vääristyneet tuskan vääntämät kasvot,mutta ilmeisesti erehdyin.Takaani kuului pistävä ujellus kun kirkkaan kultaisen pääkallon suusta purkautui kuuro rynnäkkötykin ammuksia.
Ensin inkvisiittori nosti kätensä ja riisui kypäränsä.Joskus niin komeat kasvot olivat nyt arpiset ja niistä puolet oli korvattu bionisella pääkallolla.Inkvisiittori näytti tyyneltä ja kaivoi tabardin alta lho-sätkän,sytytti sen ja sanoi osoittaen sanansa Anthiukselle
”v**** mulkvisti”,ja kaatui selälleen elottomana.
Anthius ei päästänyt ääntäkään vaan seisoi hievahtamatta paikallaan.Silloin myrskyjoukot ryntäsivät huoneeseen mutta Anthius ei tehnyt elettäkään ampuakseen.Hän vain seisoi.
Huusimme epätoivoisesti keisaria ja syöksyimme taistelun;Anthiuksen valitut niittivät sotureita kuin moottorisahamiekka heinää.Mutta heitäkin menehtyi.lopulta enään yksi oli jäljellä tulituksessa;silloin hän,viimeinen valittu sai osuman rintaansa ja hinasi itsensä viimeisillä voimillaan Anthiuksen jalkoihin,siellä valitun sydän pysähtyi.
Olin viimeisten joukossa taistelemassa Anthiuksen edessä,suojaten mustien temppeliritarien suurinta sotasankaria,ja silloin sydämeni täyttyi toivosta kun kuulin että rynnäkkötykki alkoi pyöriä. Silloin Anthiuksen vasamakuuro murskasi minut ja viimeiset toverini maahan.Ja Anthiuksen rynnäkkötykin päässä oleva pronssinen pääkallo selveni tummankultaiseksi ja sen silmät hehkuivat tumman punaista paholaisen valoa.
Tumma hahmo astui varjosta.Hahmo jonka silmät oli peitetty kääreellä johon oli kirjoitettu pyhiä tekstejä ja hänen silmiensä väliin oli kiinnitetty kultainen kaksipäinen kotka.
Me teimme sen,hän sanoi myrskyjoukkojen sotilaista välittämättä.
He ovat kuolleita.Kaikki.Myrskyjoukkojen joukkueen johtaja astui esiin ja polvistui Anthiuksen eteen.
"Herra,kaikki vääryydenpalvelijat ovat kuolleita",hän sanoi kunnioitusta täynnä olevalla äänellä.Ensin näytti siltä,että sarkofagiin lukittu sotalordi ollut noteeraanut sanoja millään tavalla.sitten jostain,valtavaa avaruuden kokoista vääristymää syvemmältä,kaikui eloton,kuolleen ääni;"Te teitte oikein kun liityitte minuun.vääräoppisuuden on kuoltava.Ihminen aloitti tämän,me lopetamme sen".Punainen hehku työntyi esiin Anthiuksen sarkofagikävelijän kannen raoista."Niin,niin me teemme".
Silloin anthiuksen rinnalle astui jo aikaisemmin puhunut sokea mies,jonka haarniskan rintaan oli kuvioitu ihmisen luinen rintakehä ja pääkallo.Miehen vyöllään roikkui pääkallon muotoinen kypärä jonka silmistä hehkui vaimeasti punainen valo."Anthius,meidän täytyy lopettaa se,ei ole muita"."vain siten ihminen voi hallita galaxia,aina ja ikuisesti,ja kuolematon keisarimme nostaa meidät jumaliksi".
Silloin anthius kääntyi ja sen sisältä kaikui sama kylmä ääni;
"Ei Hermanicus,veljeni,niin ei käy.Etkö ole tajunnut?Keisaria EI ENÄÄ OLE.Mutta meillä on jumala,johon voimme turvata.Sellainen joka on keskuudessamme.Miksi kumartaisimme terrassa vankina istuvaa puolikuollutta ihmisyyden suurinta herraa,kun keskuudessamme on ikuisen elämän lahjan saanut mies?Miksi,Hermanicus,miksi?
"En tiedä veljeni anthius,en tiedä.Mutta kuka on tämä mies?"
Anthius käänsi massiivista kone ruhoaan ja katsoi jostain ikuisuudestaan Hermanicusta."Sinä tiedät kyllä".
"Ei,ei.Ei se näin voi olla,veljeni..Ethän sinä voi olla edes..puolijumala.Ei.Niin ei voi olla"
Anthiuksen sarkofagikeho järähti ja sen kansi räjähti irti.
Sen sisältä hehkui pimeys,joka oli täplitetty punaisella valaistuksella.Niiden keskellä olivat kasvot jotka olivat joskus kuuluneet ihmiselle,joka oli pelastanut Voxo`sin tuholta.
Nyt nuo kasvot olivat palovammojen ja letkujen arpeuttamat ja anthiuksen todelliset kasvot,nämä ne olivat,olivat menettäneet iloisesti tuikkivat silmänsä.Niiden tilalla hehkui kaksi täysin mustaa repeämän pimeyttä heijastavaa silmää.
"MIKSEI???MIKSEI,SINÄ TYPERYS??MIKSEI NIIN VOISI MUKA OLLA???
NYT KUUNTELET SINÄ VÄÄRÄUSKINENPAKANA!!!"Anthiuksen ääni oli muuttunut,se oli syöksynyt ulos Anthiuksen sarkofagi kävelijästä kuin tuhatmetriä sekunnissa puhaltava supermyrskytuuli.
Hermanikuksen silmät olivat muuttuneet pelokkaiksi kangas siteiden takana,ja Anthiuksen puheen voima oli heittänyt hänet ja komppaniallisen myrskyjoukkojen sotilaita lähes kuusikymmentä metriä salin päätyseinää vasten.Hermanicus haukkoi henkeä mutta ponkaisi ylös ja kiirehti Anthiuksen viereen;"Ei mitään syytä kiihtyä veljeni,minä vain spekuloin,spekuloin vain,enhän minä tosissani,
oi jumala,ikuinen herra joka pelastaa ihmiskunnan".
Anthius silminnähden lauhtui.sen valtava konekäsi poimi kannen maasta ja kiinnitti sen paikoilleen.Taas ikuisesta pimeydestä,repeämän syövereistä kaikuva ääni sanoi:"Hyvä,veljeni,minä hallitsen ja teen sinusta miehen joka valvoo ettei kukaan,EI KUKAAN,nouse minua vastaan".
Myrskysotilaat salin toisessa päässä olivat alkaneet heräillä tokkurasta ja auttoivat toisia enemmän päänsä lyöneitä tovereitaan ylös.Myrskyjoukkojen kersantti oli jo jalkeilla ja polvistui jälleen Anthiuksen eteen."Oi herramme,armeijanne odottaa ulkona".
Anthiuksen hullun mielen valtaamasta Dreadnoughtista kaikui ääni joka lähenteli absoluuttista nollapistettä"Hyvä,muodostakaa saattue,minä kuljen kanssanne tarkastamaan armeijani".
"Hyvä on,herrani"vastasi kersantti.
Myrskyjoukot rynnistivät paririvi muodostelmaan,jonka keskelle jäi noin viisimetriä leveä aukko.Anthius marssi raskain askeli siihen,oikealla puolellaan Kappalainen Hermanicus,joka pohti vakavasti järkyttyneessä mielessään oliko sittenkään valinnut oikein.Nyt ei ollut hyvä hetki perua siirtoa.Mutta olisiko se myöhemmin edes mahdollista?Tai edes nyt?Anthius marssi nopeaan tahtiin kohti rakennuksen toisella puolella olevaa Haukkavuoren suurtoria.
Kun kulkue saapui oville,oli auringon nousu alkamassa.Ovet työnnettiin auki ja Anthius astui parvekkeelle.
Auringon ensisäteet osuivat Anthiukseen kiiltävään mustaan etupanssarilevyihin,jotka heijastivat syvintä mustuutta.ja kun valonsäteet etenivät se paljasti torin;torin joka oli katettu graniitilla.nyt tori oli peittynyt Mustiin hahmoihin.Kymmeniin tuhansiin hahmoihin.Hahmoihin jotka olivat pukeutuneet mustaan kuoripanssariin,jonka olkasuojuksissa loisti kultainen kallo ja punaiset silmät.Se oli yksi osa siitä armeija,jonka omistajuus oli siirtynyt Inkvisiittorilta Anthiukselle.
Valo paljasti kokoajan lisää miehiä,jotka seisoivat tiukasti suorakulmioissa,vain odottaen lupaa saada tervehtiä herraansa.
Anthius nosti toisen raajansa,sen jonka kämmenen keskelle oli kiinnitetty aamutähti.Jättiläis kämmenessä sillä oli epäonnisen inkvisiittorin pää.Tasainen karjunta täytti torin ja kaupungin;
"ELÄKÖÖN ANTHIUS,UUSI HERRAMME!!!ELÄKÖÖN ANTHIUS;HÄN JOKA PELASTAA IHMISKUNNAN TUHOLTA!!!ELÄKÖÖN ANTHIUS!!ELÄKÖÖN ANTHIUS..."
Huuto jatkui,ja vaimeni vasta kun Anthius laski kouransa ja pudotti inkvisiittorin irtirevityn pään alas parvekkeen laidalta.
Ilman mitään näkyviä äänentoisto laitteita,torin täytti ääni joka olisi pistänyt eräät kovaäänisiä valmistavat yhtiöt kuolaamaan kateudesta."VELJET!!!TE OLETTE KOKOONTUNEET TÄNNE TÄNÄÄM,KUMARTAMAAN UUTTA VALITTUA,JOKA ONOSTAA IHMISKUNNAN MUDASTA JA SURKEUDESTA,JA PUHDISTAA XENO-LAJIT TÄHDISTÄ"Murskaavia `HURRAA`huutoja ja suosionosoituksia"ME TUHOAMME KERETTILÄISET!!!ME MARSSIMME VOITTAJINA PLANEETALTA PLANEETALLE,TAPAMME EPÄPYHÄN,TUHOAMME XENOT JA POLTAMME VÄÄRYYDEN!!!ELÄKÖÖN UUSI IHMISKUNTA!!!!"
Ja kentät järähtelivät kun nämä joukot alkoivat marssia kaupungin ulkopuolelle laskeutuneisiin "valkyyri"leijureihin.Ja anthius tiesi sen alkaneen;Tupla tai kuitti;Ikuinen valta ja voima tai ikuinen pimeys.Ja silloin alkoi kaksi asiaa;Voxos syöksyi ensimmäiseen sisällissotaansa,ja Hermanicus oksensi parvekkeen laidan yli.
Tämä on ihka ensimmäinen kunnolla kirjoitettu novelli,jonka olen saanut siihen kuntoon että sen jopa voisi laittaa johonkin.Pahoittelen mahdollisia kirjoitus virheitä,microsoft wordissa on vialla muukin kun hinta.
Vaikka tämä tarina vaikuttaa aika irtonaiselta,laitan tänne vielä pari novellia joissa esiintyy Antti"saakuli"Virtanen ja hänen pimeämpi puolensa;Anthius.Ja joku tarkka silmäinen on saattanut huomata tuon inkvisiittorin boltterinkin jo esiintyneen kerran täällä
Kiitos mielenkiinnosta ja kommentoikaa!!!
mutta ikkunan koko muuttaa asiaa.