Sotavasara.net

Käytättekö sitä GW:n tuottamaa pin vice -poraa pinnaamiseen? Mistä voisi löytää sen teknisiä tietoja, kun GW:n sivuilla ei ainekaan ollut?

Jos ette tue GW:tä tässä asiassa, niin mitä/minkälaista poraa käytätte?

Mitä sinne koloon palojen väliin? Jonkinlaista rautalankaa varmaan, vai?

Pin Vice on täysin käsipelillä toimiva härveli, joten tuskin kovin siitä mielenkiintoisia teknisiä tietoja saa irti. Itse käytän juurikin tuota GW:n vekotinta, mutta uudet terät katkenneiden tilalle ovat muuta kautta hankittuja. Nykyään GW:llä on muistaakseni erikseen myynnissä pin vicen teriäkin toisin kuin vielä muutama vuosi sitten. Pinnaukseen käytän tarpeeksi jäykkää rautalankaa, noin millin paksuista.

Minä käytän joskus pinneinä niitä katkenneita poranteriä...

Painavimpien osien pinnaukseen käytän parsinneuloja. Niiden katkaiseminen pihdeilläkin on vaikeaa, niin että näillä pysyy vaikka mikä. Olen mm. vahvistanut Thunderhawkin laskutelineet näillä, niin eivät petä, vaikka figun paino (vajaa pari kiloa) joutuukin lepäämään kolmen vajaan sentin vahvuisen hartsitikun varassa.

Reiät tulee tehtyä yleensä ihan tuolla GW:n käsiporalla. Siinähän ne sormilihakset vahvistuvat pyöritellessä. On se GW:n tuotteeksi ihan hintansa väärti.

Jos enempi pitää juttuja rei'ittää, niin etenkin metallin kanssa tulee toisinaan se Dremeli kaivettua esiin. Tällöinkin on helpompi tehdä aluksi syvennys pin vicella, kun Dremeli lipsuu herkemmin näpeissä.

Käytän tilanteesta riippuen joko GW-tyypin käsiporaa tai sitten sähköporaa. Teriä ovat kaupat pullollaan. Langaksi sopii normaaleissa tilanteissa Tiimarin paperiliitin, joka ei maksa oikeastaan mitään ja katkeaa tavallisilla pihdeillä. Voihan noita tietysti varastaa työpaikaltakin jos euro hillittömästä lootasta on liikaa. Kovempaan käyttöön paikallinen harrasteliike myy teräslankaa eri millivahvuuksilla. Sitä voi käyttää vaikkapa lentobasejen tikun korvikkeena tai täyslyijyisten lohikäärmeiden kasaamiseen. Ei katkea tai edes taivu ilman todella päättäväistä ja tarkkaan kohdistettua väkivaltaa. Se vain vaatii erilliset teräslankapihdit. Normaaleilla käy kuten kokeilleet tietävät.

Tuosta pinnauksesta piti kysyä, että mikä siinä on ideana loppujen lopuksi. Sekö, että se tikku pitää ne osat paikallaan vai onko tarkoitus saada suurempi pinta-ala liimalle levittäytyä?

Lähinnä tässä haen sitä, että miten tiukka sen pinnin reiän on oltava, koska niiden kohdalleen saaminen on hankalaa, jos ne reiät ovat tiukkoja.

Sami Jumppanen kirjoitti:Tuosta pinnauksesta piti kysyä, että mikä siinä on ideana loppujen lopuksi. Sekö, että se tikku pitää ne osat paikallaan vai onko tarkoitus saada suurempi pinta-ala liimalle levittäytyä?

Lähinnä tässä haen sitä, että miten tiukka sen pinnin reiän on oltava, koska niiden kohdalleen saaminen on hankalaa, jos ne reiät ovat tiukkoja.

Molempia, mutta pääosin tuota jälkimmäistä.

Ei sen nyt niin kovin tiukka tartte olla, sillei sopivasti.

Nostetaanpa tätä kun näyttäisi olevan uusin pinnaus-topic.
Eli onnistuuko gw:n pin vicellä käsin figua pitäen poraaminen (ruuvipenkkiä en omaa) ja onko siis pinnaukseen riittävä setti gw:n pin vice, figu ja jotain rautalangaa/klemmaria? Ja kuinka paksua figun metallin pitää reiän ympärillä olla että metalli ei murru/repeydy/lohkea jne. porattaessa (ideana porata Waraltarin 2 mm:n paksuun Golden griffonin alaosaan ne kolot)?

Rakenne kirjoitti:Nostetaanpa tätä kun näyttäisi olevan uusin pinnaus-topic.
Eli onnistuuko gw:n pin vicellä käsin figua pitäen poraaminen (ruuvipenkkiä en omaa) ja onko siis pinnaukseen riittävä setti gw:n pin vice, figu ja jotain rautalangaa/klemmaria? Ja kuinka paksua figun metallin pitää reiän ympärillä olla että metalli ei murru/repeydy/lohkea jne. porattaessa (ideana porata Waraltarin 2 mm:n paksuun Golden griffonin alaosaan ne kolot)?

Kunhan siinä on metallia vähänkään ympärillä, niin sitä on riittävästi.

Rakenne kirjoitti:Eli onnistuuko gw:n pin vicellä käsin figua pitäen poraaminen (ruuvipenkkiä en omaa) ja onko siis pinnaukseen riittävä setti gw:n pin vice, figu ja jotain rautalangaa/klemmaria?

Ruuvipenkkiä ei tarvitse, tai ainakaan minä en ja tuo mainitsemasi kokoonpanossa on melkein kaikki mitä pinnaamiseen tarvitaan. Unohdit nimittäin mainita superliiman.

Kiitos infosta, superliima tietenkin löytyy jo, kysymystä kirjoittaessa kun oli mielessä että mitä minä tarvitsen nykyisten kamojen lisäksi.

Minä suosin myös dremeliä. Minulla tosin on siinä sellainen ihme viritys että lasken itse poran viereeni pöydälle ja terä menee sellaisen letkun päässä. Tarkka ja kätevä kuin mikä.

itse olen muovi nappuloita pinnannut ihan vaan paperiliittimen ja kynttilän avulla...
eli suoristaa ensin liitin, sitten kuumentaa sen kynttilällä hekuvan kuumaksi ja sitten vain survaisen sen figuun ja vähän liimaa pinnattavien osien väliin...
Siinä on vain se huono puoli että muovi voi sulaa jos osa sattuu olemaan liian ohut eikä virheisiin ole paljon varaa yleensä...

Isäni on kans suositellut Dremeliä vaan enpä ole sellaista vielä mennyt ostamaan...

F(r)iend kirjoitti:itse olen muovi nappuloita pinnannut ihan vaan paperiliittimen ja kynttilän avulla...
eli suoristaa ensin liitin, sitten kuumentaa sen kynttilällä hekuvan kuumaksi ja sitten vain survaisen sen figuun ja vähän liimaa pinnattavien osien väliin...
Siinä on vain se huono puoli että muovi voi sulaa jos osa sattuu olemaan liian ohut eikä virheisiin ole paljon varaa yleensä...

Muovilelujen pinnaaminen on ylipäätään harvoin tarpeellista, kun osat eivät yleenä paina niin paljon, että liima ei pitäisi niitä toisissaan kiinni. Metallifigujen kanssa saatkin käyttää melkoisia lämpötiloja, että klemmari uppoaa tuosta vain...

Muoviosien pinnaaminen on ajankohtaista lähinnä silloin, jos figulle tekee weapon swappia. Olen havainnut suhteettoman yleistä taipumusta roikotella figuja aseista, ja Archaonille ojennetun muovikirveen kestokyky tahtoo loppua kesken. Tällöinkin on useimmiten toinen vastaanottopää metallia, joten poratta selviäminen vaatii yli-inhimillisiä voimia.

Kyllä tuolla GW:n käsiveivilläkin tinaukkoon läven saa, mutta vanhemmiten laiskistuu, joten en ole Dremelin ostoa katunut. Verrattuna GW:n poraan hintaeroa on noin neljäkymppiä, ja Dremelillä hoitaa samaan hintaan sahaamisen, hiomisen ja valtimoiden katkaisemisen.

The Captain kirjoitti:Muovilelujen pinnaaminen on ylipäätään harvoin tarpeellista, kun osat eivät yleenä paina niin paljon, että liima ei pitäisi niitä toisissaan kiinni.

Miniatyyrit EIVÄT ole leluja vaikka arvon Kapu niin luuleekin.

Muovifiguja ei tartte pinnata mielestäni lainkaan.
Ihan hyvin ovat pysyneet kasassa nuokin Assault Mariinit, jotka ovat muovisessa kivessä (tuli rauniopaketin mukana) pysyneet kiinni, vaikka ovat juoksevan jalan varpaiden varassa olleet kiinni hieman erikoisissa asennoissa...
Figut on kyllä aikas useasti tippuneet lattialle, mutta hyvin ovat kasassa pysyneet, kunhan antaa liiman kuivua sen vuorokauden tai pari.

Ratovaari kirjoitti:

The Captain kirjoitti:Muovilelujen pinnaaminen on ylipäätään harvoin tarpeellista, kun osat eivät yleenä paina niin paljon, että liima ei pitäisi niitä toisissaan kiinni.

Miniatyyrit EIVÄT ole leluja vaikka arvon Kapu niin luuleekin.

Minä puhuinkin muovileluista. Miniatyyrit tehdään metallista.

The Captain kirjoitti:

Ratovaari kirjoitti:

The Captain kirjoitti:Muovilelujen pinnaaminen on ylipäätään harvoin tarpeellista, kun osat eivät yleenä paina niin paljon, että liima ei pitäisi niitä toisissaan kiinni.

Miniatyyrit EIVÄT ole leluja vaikka arvon Kapu niin luuleekin.

Minä puhuinkin muovileluista. Miniatyyrit tehdään metallista.

Joista osa myös on leluja. Aikanaan GWn blistereissä todettiin, ettei suositella alle 12v (vai olikohan 13v) ja todettiin, ettei kyseessä ole lelu. Nykyisin lelu toteamus on poistettu ja miniatyyriä ei suositella alle 36kk:lle - taitaa olla sama raja, mikä on kinder ylläreissä. Miettikääs sitä...

Leluista siis nähdäkseni on kyse, mutta pääsääntöinen käyttötarkoitus eroaa. Kyllähän nukkekotejakin ja monia nukkeja voidaan jokseenkin leluina pitää, mutta samalla tavalla voivat olla harrastus kuin figujenkin ääressä askartelu.

Matti kirjoitti:

The Captain kirjoitti:

Ratovaari kirjoitti:

The Captain kirjoitti:Muovilelujen pinnaaminen on ylipäätään harvoin tarpeellista, kun osat eivät yleenä paina niin paljon, että liima ei pitäisi niitä toisissaan kiinni.

Miniatyyrit EIVÄT ole leluja vaikka arvon Kapu niin luuleekin.

Minä puhuinkin muovileluista. Miniatyyrit tehdään metallista.

Joista osa myös on leluja. Aikanaan GWn blistereissä todettiin, ettei suositella alle 12v (vai olikohan 13v) ja todettiin, ettei kyseessä ole lelu. Nykyisin lelu toteamus on poistettu ja miniatyyriä ei suositella alle 36kk:lle - taitaa olla sama raja, mikä on kinder ylläreissä. Miettikääs sitä...

Leluista siis nähdäkseni on kyse, mutta pääsääntöinen käyttötarkoitus eroaa. Kyllähän nukkekotejakin ja monia nukkeja voidaan jokseenkin leluina pitää, mutta samalla tavalla voivat olla harrastus kuin figujenkin ääressä askartelu.

Ja jos tällä perusteella että muoviset on leluja, niin miksi GW:llä sitten on hirmuinen hinku alkaa valmistamaan enemmän leluja kuin miniatyyrejä...?

The Captain kirjoitti:Muovilelujen pinnaaminen on ylipäätään harvoin tarpeellista, kun osat eivät yleenä paina niin paljon, että liima ei pitäisi niitä toisissaan kiinni.

Eipä niitä kaikkia nyt kannatakkaan pinnata mutta jos esimerkiksi tekee 'Nideille leapping warruja niin olen itse nähnyt sangen järkeväksi pinnata toinen kavio jalkaan kiinni ja kavoi basen läpi ja sitten stuffilla kiinni ettei mee rikki...
Tai jos ei ole varman laittaa ko esim. Eldar heavyweapons platfromiin scatterin vai shuriken cannonin niin on kans aika kätevä pinnata niin voi vaihtaa jos on tarpeellista...

Siksi koska oikeasti siellä talossa asuu iso paha demoni, joka haluaa hapattaa mielemme.

Uskokaa jo, että pinnausta tarvitaan figuille. Figu on metallia, muovifigu on muovia. Muovifigut hyväksytään figuiksi vain tärisevien vanhojen ukkojen hyväntahtoisuuttaan. Sitten kun meistä aika jättää, niin voitte sanoa figuksi vaikka muovailuvahaukkoja

Toki erityisen hankala muovifigun osa on varmasti hyvä pinnata.

Aiheesta... Pinnaus ei ole välttämättä tarpeen aina metallinkaan suhteen, vaikkakin kyllä se rakenteen tekee kestävämmäksi. Mikäli figuja kuljettaa paljon ja kenties ne kaatuilevat, niin pinnaus on ehdottomasti kannatettavaa vähänkin suuremmissa osissa.

Muovi-muovi liitoksessa pinnaus ei ole välttämättä tarpeellista vahvistamaan liitosta, koska muoviliimalla liimatessa pinnat sulavat yhteen. Täten huolellisesti hoidettu liimaus on varsin vahva ja melko verrattavissa muuten muoviin. Pinnaus tosin voi helpottaa liimausta, joten sikäli joissakin tapauksissa se on varsin fiksua tehdä myös muoville. Muovi onkin tosin helppoa työstää, joten sikäli pinnaaminen ei ole kovin suuri vaiva.

Ja sitten OT.

F(r)iend kirjoitti:

Matti kirjoitti:

The Captain kirjoitti: Minä puhuinkin muovileluista. Miniatyyrit tehdään metallista.

Joista osa myös on leluja. Aikanaan GWn blistereissä todettiin, ettei suositella alle 12v (vai olikohan 13v) ja todettiin, ettei kyseessä ole lelu. Nykyisin lelu toteamus on poistettu ja miniatyyriä ei suositella alle 36kk:lle - taitaa olla sama raja, mikä on kinder ylläreissä. Miettikääs sitä...

Leluista siis nähdäkseni on kyse, mutta pääsääntöinen käyttötarkoitus eroaa. Kyllähän nukkekotejakin ja monia nukkeja voidaan jokseenkin leluina pitää, mutta samalla tavalla voivat olla harrastus kuin figujenkin ääressä askartelu.

Ja jos tällä perusteella että muoviset on leluja, niin miksi GW:llä sitten on hirmuinen hinku alkaa valmistamaan enemmän leluja kuin miniatyyrejä...?

Tarkoitin, että myös ainakin osa (ellei kaikki) metallifiguista ovat leluja. Ja miksikö GW:llä on hinku tehdä leluja? Koska sillä ei ole väliä, muuten kuin lainsäädännön (ja kenteis verotuksen) kannalta, että ovatko nämä nyt leluja vai mitä. Vai onko sillä muka oikeasti jotain merkitystä?
Jos tavarataloissa on figuja, radio-ohjattavia, pienoismalleja tms. niin ne ovat yleensä kyllä siellä lelu-osastolla nähdäkseni. Sieltä itse ainakin hakisin niitä ensisijaisesti.

Lyijyllisyys (ja sen myötä myrkyllisyys) saattaa ehkä muuttaa statusta. Ehkä. Oikeissa figuissa siis on lyijyä ja ne ovat myrkyllisiä. Sikäli siis hartsi-tuoteetkaan eivät taida olla leluja. Noh, eipä väliä.

Ehkä tässä on kuitenkin miniatyyripelaajan kannalta tietty ikäkypsymiskysymys. Wanhan kaartin pelaajat pystyvät jo tarpeeksi suureen itseironiaan, että voivat puhua harrastuksestaan "leluina", oli kyseessä muovi tai metalli. Useat em. ryhmäläiset pitävät myöskin metallifiguja "niinä ainoina oikeina", johtuen ehkä perinnesyistä.

Hartsifigut ovat ehkä luku erikseen - itse pidän niitä kaikkein vähiten leluina kuin muita, vaikka muoviahan nekin ovat. Totuus on kuitenkin se, että miniatyyripelit ovat kehittyneet lelujen ja sotasimulaatioiden hybridisaatiosta, joten onko sillä oikeastaan väliä muuta kuin oman egon suhteen millä termillä niistä puhuu?