Murtuminen

[Da Big Boss]

Tämä tarina sai vuoden 2011 tarinakisan jumbosijan, muttei sillä oikein ole väliä. Arvostelut olivat viimeisestä sijasta huolimatta positiivisia, joten itse häviö ei minua haitannut itseasiassa ollenkaan, omaksi yllätyksekseni. Tarinasta pyrin jättämään pois syvällisempää filosofointia, osittain koska se minusta sovi yhteen enemmän toimintaa kuvailevan tekstin kanssa. Myös ajatus juonesta muuttui monesti; Aluksi oli tarkoitus kuvata 13th black crusadea, jossa enemmän tai vähemmän kuvattaisiin laivojen voimaa - kuten sitä, että Lancet (seiväspatteristot) pystyvät tekemään noin 20 kilometriä leveän ja 8 kilometriä syvän kraaterin maahan, josta leviää kaikkea mahdollista ulos. Tämän ja muutaman muun idean jätin kuitenkin pois, koska ne eivät vain toimineet. Lopputulos on tämä, ja toivottavasti pidätte :)


Murtuminen


’’ Ei tämän näin pitänyt mennä.’’ kirosi Artelios mutisten.

Sadan tuhannen kilometrin päässä tuikki taas tähden kokoinen välähdys. ’’ Keskittäkää kaikki energia vasemman kyljen suojaukseen, välittömästi!’’ karjaisi Artelios hänen edessä seisovaan kuuluttajaan, joka levitti hänen sanan ympäri laivaa, suuren volyymin mahtipontisuuden saatellessa nuo sanat miehistön tietoisuuteen. Hän oli jo lähellä sataa vuotta iältään, pukeutui tumman siniseen kapteenin viittaan jonka reunoja koristi kultaiset laakerinlehdet ja olkapäitä painoi kasaan laajat koristukset. Hänen ihonsa painautui alaspäin normaalia kalpeampana, osittain asunsa mitalien painosta, sekä ihoon laitettujen elinpidennys- ja parantamisaineiden takia. Vasen silmä ja ylin osa oikeasta olivat vaihdettu mekaanisiin korvikkeisiin.

Artelios puri alahuultaan heikosti, ja häntä ympäröivät avustajat katsoivat yhtä hiljaisina ja hermostuneina ulos avaruuden tyhjyyteen. ’’ Keisari ohjatkoon viisaudellaan ja taidollaan aseitamme, hän joka suojelee.’’ hän kuiskasi hiljaa samalla kun analysoi laivansa kestoa, niin ettei itsekään kuullut sanojaan selvästi. Viimein kolmen sekunnin päästä saapui laaja keskitys, joka peitti hänen laivansa pieniin, hetkellisiin tulimyrskyihin jotka nopeasti tukahtuivat avaruuden tyhjyyteen. Ulkoapäin katsottuna kolmen kilometrin pituisen Mars-luokan risteilijän, Lux eterniuksen suojaukset nielivät ensimmäisen osuman kirkkaan sinisen välähdyksen levitessä tämän merkiksi osuman kohdalle. Komentotornista nähtynä laiva hädin tuskin pystyi ottamaan vastaan tuota iskua, vaikka monitorit näyttivät, että suojauksista oli vielä jäljellä kaksikymmentäneljä prosenttia, ja menetetty osa niistä palautuisi minuutin ja kahdeksan sekunnin kuluttua.

Jälkimmäinen isku lopulta läpäisi suojaukset. Ne huusivat kärsimyksissään ympäri laivaa kaikuvalla tuskanhuudolla. Kidutetun metallin ääni kajosi jokaiseen nurkkaan Lux eterniuksessa, samalla kun rungosta lensi irti lukuisia vaihtelevan kokoisia ja kuumuudesta hohtavia sirpaleita. Artelios tunsi tämän lämpöaaltona, joka iski lujaa läpi seinien, lyöden hänet tasapainostaan polvilleen. Kaikki äänet muuttuivat hetkeksi himmeästi kuuluvaksi viivaksi. Monitorit näkivät punaista.

Hänen kasvolle levisi osittain helpottunut katse, mutta se muuttui teennäiseksi optimismiksi, kun hän alkoi tajuta todellisen tilan. ’’ Suojausten ei olisi pitänyt pettää näin aikaisin’’, hän sanoi itselleen, vaikka Murhaaja-luokan risteilijä rummutti loppumattomalta tuntuvalla keskityksellä Lux eterniusta. ’’ Käskekää työläisten ladata tykistöpatteristot ja vauhdilla!’’ hän tiuskaisi viereiselle punaiseen, kullalla koristeltuun kaapuun pukeutuneelle teknopapille. Hän asetti etu- ja keskisormensa otsalleen ja sulki silmänsä. Se rauhoitti häntä aina tuhon keskellä.

Lux eterniuksen vasemman kyljen tykistöpatteristo karjui lukuisien kymmenien metrien pituisien liekkien saattamana kuolemaa, kahden seiväspatteriston vielä kääntyessä kohti kohdettaan. Saavuttaessaan tyydyttävän aseman, ne näyttivät imevän tyhjästä torniensa päähän puhtaalta energialta näyttäviä hiukkasia, jonka jälkeen kummatkin laukaisivat säteen. Nämä säteet matkustivat laivojen välissä olevan avaruuden vaivatta sekunnissa ja porautuivat läpi lievästi vastustelevista suojista, jotka olivat valmiiksi tykistön kiduttamia. Ensimmäinen säde iski vasaran lailla kohteeseensa, läpäisten sen keulan kuin tulikuuma neula iskeytyessä jäähän. Toinen säde läpäisi adamantiumkerroksista taotun panssarin yhtä kauniisti kuin ensimmäinen tämän moottorien läpi, leikaten noin sata metriä pitkän haavan tämän kylkeen. Ei kestänyt kauaakaan, kunnes tämän keula ymmärsi lopettaa vastustelun, ja katkesi hitaasti irti muusta rungosta.

Lux eterniuksen kannelta monitorien läpi nähtynä murhaajan puoliksi toimiva hylky peittyi harsomaiseen savuun sekä hajanaisiin, tummiin räjähdyksiin. Artelios oli tyytyväinen, ja nautti näystä kaikin tavoin. ’’ Loistavaa.’’, hän sanoi itselleen, jonka jälkeen käännähti kohti muita huoneen upseereja ja avustajia. ’’ Mitkä ovat laivaamme kohdistuneet vahingot?’’ hän kysyi. Tämä oli yksi kysymyksistä, joista hän ei ollut koskaan pitänyt. Ajatus, että hänen laivansa olisi tuhon partaalla, oli aina tuonut hänelle kylmiä väreitä.

Lux eternius ajoi tuhoamiensa hylkyjen läpi, rikkoen niitä jo entisestään. Yhtään pienempi laiva olisi runnonut keulansa, muttei tämä laiva, vahingoittuneenakaan.

Laivan komentajan arvossa, ja heti Artelioksen jälkeen tärkeimmän henkilön arvoa nauttiva Solon vastasi tyynesti, mekaanisen orjan rullatessa hänen käsilleen kalliilta näyttävää paperia, johon oli koristellusti kirjoitettu tarpeellinen data. ’’ Suojauksemme kärsivät noin kolmen teratonnin edestä vahinkoa, ja infastruktuurinen vahinko ylettyy vasempaan siipeen sekä osittain komentotornin ylimpiin voimageneraattoreihin. Kriittinen infastruktuuri säilyi vahingoittamattomana. Vahinkoa kärsineitä osastoja suojaa voimakentät avaruuden kylmyydeltä.’’ hän jatkoi.

Solonin kuitenkin keskeytti teknopapin mekaanisen puheentoistajan säröilevä ääni. ++ On oletettavaa ja teoreettisesti mahdollista, että Gellar-laitteemme ovat vaurioituneet. Emme vain näe niitä voimakenttien johtojen laajentumisen takia datapankeissamme.++ hän sanoi sen tavalla, josta ei voinut yksinkertaisesti yrittää edes analysoida minkäänlaisia tunteita, jos hän sellaisia edes yritti saada lauseessaan ilmaistuksi. Tuskinpa Omnissiahin vääräoppiset sellaisia kokisi, totesi Artelios ajatuksissaan. Pahanilmanlintu, masentaja, kerettiläinen, sellaisia ei kaivata.

Artelios pysäytti teknopapin puheen kesken katseellaan. ’’ Hyvä ystäväni, etkö kuullut kuinka Solon jo onnistui tiedostamaan meille tarpeelliset tiedot vahingoistamme? Pienemmät ja merkityksettömät vahingot, joista niin tunnut välittävän voidaan selvittää, kunhan saavumme Machariaan.’’ Teknopapin tekosilmän väri muuttui hetkellisesti tummemmaksi, sen viestiessä hänen sisällä heränneen ärsyyntymisen tunteen.

Artelios oli hetken hämmentynyt. Teknopapin sanaan oli aina voinut luottaa, ja hän käänsi katseensa takaisin pälyilevästi Soloon valitakseen näistä kahdesta oikean. Toisaalta, Gellar-laitteiden vaurioituminen ei ollut hänen merkittävin huolenaihe. Lux eternius hajoaisi avaruuden kylmään tyhjyyteen ilman Adeptus mechanicuksen parantavaa kosketusta. Solon olkoon oikeassa tällä kertaa.
Artelios kuitenkin tiedosti tarpeen edetä, jottei Lux eternius kohtaisi uudelleen kaaoksen laivastoa. Solon tarkisti vielä, ettei piilossa pysytteleminen olisi mahdollista keskellä tyhjää avaruutta, varsinkin kun minkäänlaisia tähtisumuja, asteroidivyöhykkeitä tai planeettoja, joiden takana pysyä suojassa ei ollut subsektorin läheisyydessä. Artelios kirosi jälleen hiljaa itsekseen. ’’ Olkoot näin. Me tulemme saavuttamaan Macharian warp-matkustuksen avulla kahden päivän sisällä oikeilla koordinaateilla jos Keisari ja astronomian valo ovat meille suotuisia. ’’

---

Laiva kääntyi hitaasti yhdeksänkymmentä astetta koilliseen, sen moottorien hohtaessa kirkkaimpana asiana vielä satojenkin kilometrien päästä nähtynä.

Warp-moottorit rupesivat kehräämään hiljaisina. Edessä Lux eterniusta, noin viiden kilometrin päässä, alkoi muodostua pieni pilvi. Hetki, ja se kasvoi lukuisia kertoja laajemmaksi kuin mikään loistokkain laiva. Se pyöri kohti keskustaansa josta välähteli muutama salama, imien jatkuvasti muodostuvaa itseään sisäänsä kuin nälkäinen pyörremyrsky. Lux eternius läheni myrskyn silmää antaen sen lopulta syödä itsensä kokonaan.

Warp matkustus oli asia, jota Artelios oli aina vierastanut. Vaikka Gellar-laitteiden langettama suoja oli katsonut heidän peräänsä suojelusenkelin lailla hylkien epätodellisuutta reaalisuus aseenaan aina, itse perivihollisen sylissä matkustaminen ei miellyttänyt häntä. Tätä inhon tunnetta ruokki myös se, että kukaan ihminen ei pystynyt katsomaan suoraan warppiin muuttumatta mielipuoleksi.

---

Sisään kulkemisen jälkeen epätodellisuuden virtaus otti kiinni Lux eterniuksen massiivisista, katkenneista metallisiivistä. Kuin tuuli olisi puhaltanut painovoimattomassa tilassa tämän purjeita, jotka olivat tumman punaisen pilven ympäröimiä.

Jos kuunteli tarkkaan laivan sisällä täydellisessä hiljaisuudessa, saattoi kuulla jonkun kuiskivan. Ehkä se oli demoni, orjuuttaja tai mikä tahansa warpin olento. Artelios ja niin jokainen muukin miehistöstä oli kuullut pienenä, ettei niitä saanut kuunnella, sillä rikkomalla tätä ohjetta joutuisi ikuiseen kadotukseen, ja saisi Keisarin vihan päällensä.

Jokin ulkopuolinen hioi epätasaiseksi muodoltaan Lux eterniuksen adamantiumpanssaria kenenkään huomaamatta.

---

’’ Kapteeni, meidän täytyy muuttaa kurssiamme. Navigaattorimme varoittaa astronomian valon hiipumisesta näkökentästään.’’ Solon huomautti lievästi huolestuneella äänensävyllään. Artelios huokaisee. ’’ Tiedostettu. Navigaattori valitkoon reitin tästä eteenpäin, jos hän sen näkee tarpeelliseksi.’’ hän vastaa Solonille, paljastaen pettymyksensä tapahtumien kulkuun äänensävyssään.

Sen jonkin ulkopuolisen ote Lux eterniukseen vahvistui. Nyt epätasaiseksi muodostuneesta panssaroinnista irtosi leveitä palasia, jotka murenivat sekunnin murto-osien pituisissa ajanjaksoissa warpin hallitsemattomaan virtaan.

Komentotornin monitorit heräsivät äkillisesti hetkellisestä unestaan, loistaen himmeää punaista teknopappien naamoille, sireenin luodessa kaoottista tunnelmamusiikkia taustalle.

Gellar-suojaukset murtuivat, ja tätä seurasi mahtipontinen, epäsääntöinen meteli joka sai kaiken muun äänen katoamaan alleen, lähelle osuvan tykistökeskityksen lailla. Kaatumisesta syntyneen kineettisen aallon isku löi lattiaan kiinni jokaisen miehistön jäsenen, ketkä eivät olleet gellar-moottorin vieressä. He jotka olivat olleet, kuolivat välittömästi tähän. Artelios aisti, kuinka hänen sydämensä tuntui muuttuvan kylmäksi kiveksi, johon verenkierto pysähtyi kuin seinään. Tuon äänen kuuleminen sai jokaisen asiasta tietämättömänkin varuilleen jostain katastrofaalisesta epäonnistumisesta.

Hänen päänsä iskeytyi lujaa sileästi lakattuun komentotornin puulattiaan. Verisuonet tuntuivat punertuvan hänen näkökentästään katsottuna, ja uloimmat reunat värjäytyivät harmaasta. Hän painoi takaraivoaan kovaa lievittäen kipuaan sieltä, kunnes hellitti otettaan nähdäkseen oliko kämmen värjäytynyt punaiseksi. Se oli. Tämä oli kuitenkin lievä huolenaihe, sillä hänen vasen olkapää muuttui hitaasti tunnottomaksi.

Artelioksen noustessa kipu lievitti otettaan hänestä, näki hän jotain suurta usvamaisessa warpissa, joka hohti kirkkaana vaurioituneista suojauslevyistä ikkunoiden lävitse. Sinne suojaamattomana katsominen tuntui samalla siltä, kuin olisi katsonut puhtainta pimeyttä joka sokaisisi kirkkaudellaan, näyttäen samalla unenomaiselta. Ne äänet, joista oli aina niin varoitettu, kuuluivat nyt ilman Gellarin suojausta selkeinä ympäri Lux eterniuksen raadeltua, lähellä hylyn kaltaisessa tilassa olevaa runkoa, kaikuvina ja uhkaavina.

Sitten äänet vaikenivat aivan yhtä nopeasti, ja yhtä yllättävästi kuin ne olivat saapuneet. Kuin jokin olisi ajanut ne tieltään. Artelios horjui kohti monitorien lasipintoja kunnes sai niistä otteen, ja kuulosteli ympäristöään. Täydellisyyttä hipovan hiljaisuuden rikkoi ainoastaan muutama itseään toistava varoitusääni sekä teknopapin puheentoistajasta leviävä hengityksen särinä.

Keskeltä tuota pahaenteistä äänettömyyttä saapui jokin, ja se näkyi ensin himmeänä siluettina keskellä myrskyisää ympäristöä. Sen metalliseinien läpi suodattunut äännähtely oli kuin varoitus jostain saapuvasta.

Sitten warpin myrskyävä pilviverho repeää ja sen sisältä lipui nyt täysin selkeänä näkyvä valtavan kokoinen laiva, joka ilmiselvästi oli kaaoksen alaiseksi langennut. Sen koristeltu arkkitehtuuri ulottui jo aikaan ennen imperiumin todellista nousua, mutta se loisteliaisuus oli vuosituhansien aikana kaaoksen voimien kyllästämänä muuttunut lähes tunnistamattomaksi.

’’ Tuollaisia laivoja ei pitäisi enää olla olemassa! Tuon kaltaiset suur-risteilijät seilasivat avaruutta jo Suuren ristiretken aikoihin!’’ parkaisi Artelios siristellessä silmiään, samalla kun tuon laivan varjo ylitti Lux eterniuksen, joka näytti nyt pikkuriikkiseltä. Muu komentotornin johtokunta katsoi sen liikettä yhtä sanattomana ja avuttomana kuin Artelioskin. Suur-risteilijän jatkuvasti muuttuva varjo sai seinät puhtaalta valkoiselta näyttävän valaistuksenkin hiipumaan epäpuhtaan loistonsa alle.

Artelios kuitenkin tajusi, ettei hän voinut vain seistä paikallaan. Vaikka oikeiden sanojen löytäminen tuntui vääntävän vatsaa ja riistävän kurkkua, hänen oli pakko toimia. Hän yritti aavistuksen rentouttaa katsettaan, mutta tähän kykeneminen tuntui äärimmäisen vaikealta.

Ensimmäiset sanat, jotka hän sai sanottua pelon sekaisessa olossaan, olivat silkkaa epäselvyyttä. ’’ Keskity!’’ kuiskasi hän itselleen ja iski itseään suoneen pienellä mekaanisella lääkeruiskulla, joka oli liitetty hänen sormeensa. Ruiskun terä raapaisi verisuonen seinämää, ja Artelios päästi tämän johdosta kärsimystä täynnä olevan ähkäisyn. Siitä vapautuva adrenaliini imeytyi välittömästi hänen verenkiertoon ja kehoon, saaden jonkinlaisen tasapainon hänen mieleensä.

’’ Kohdistakaa kaikki mahdollinen energia suojauksemme komentotornimme vasempaan laitaan ja muu voima tykistöpatteristojen yläpuolelle! Avatkaa warp-ajomme välittömästi, sillä meidän täytyy saada Lux eternius pois täältä, ennen kuin siihen kohdistuneet vahingot ovat… liian laajoja.’’ Viimeisiä sanojaan Artelios harkitsi muutaman sekunnin, sillä oli täysin mahdollista, että jo nyt laiva oli kärsinyt tarpeeksi tuhoutuakseen.

Suur-risteilijä oli vielä hiljainen, kankea liikkeiltään. Artelios kuitenkin tiesi, että olisi vain ajan kysymys milloin tuo tulisi heräämään horroksestaan. Veisi kuitenkin vielä minuutteja, jonka aikana tuo laiva ehtisi tervehtiä Lux eterniusta sen murskaavan ylivoimaisella tulivoimalla, ennen kuin warp-ajo onnistuisi avaamaan portin, joka johtaisi pois empyreanista, Artelios kertasi nopeasti.

Lux eterniuksen tykistöpatteristo aloitti vastarintansa kohdistamalla mahtinsa suur-risteilijään, seiväspatteristojen vielä valmistellessa aseitaan. Osa ensimmäisestä keskityksestä haihtui warppiin, tai tuntui vain pieneltä raapaisulta Suur-risteilijän suojauksissa. Nyt horros siitä oli jo miltei kadonnut, ja kaaoslaivan aseet aloittivat hitaan kääntymisen kohti Lux eterniusta. Artelios katsoi ulos ikkunasta vastentahtoisesti, ja aisti kuinka tämä ikiaikainen laiva kutsui häntä kaaoksen sanoilla, joita hän ei tunnistanut.

Warp tuntui polvistuvan Suur-risteilijän edessä, sillä jopa ympärillä myrskyävät pilvet kaikkosivat sen tieltä. Sen ampumat kuumuudesta valkoisina hohtavat tulipallot iskivät Lux eterniuksen suojauksiin voimalla, joka repi vaivattomasti ne auki. Keula repeytyi välittömästi keskeltä kahtia, ja päästi kumean kuolinäänen irrotessaan rungosta, jonka jälkeen se hajosi warpin virtauksiin.

Artelioksen kurkkuun nousi jotain, ja se tuntui vieraalta. Kitkerältä kuin tappio, kuolema, se mikä niin harvinaisena hänen elämässään oli ilmennyt. Aistit kertoivat ympäröivän nyt sumeana, hiljaisena, voimattomana ja kaikkoavana. Raajat eivät enää vastanneet komentoihin, joita hermosto viestitti niille. Kaiken tuon katoavan keskeltä ehti kuulua ääni, jota hän ehkä vähiten odotti. Joku päästi iloa täynnä olevan huudon, jonka jälkeen ympärillä vellova myrskyävän meren kohina katosi ja suur-risteilijän viha vaimeni, kuulostaen lopulta kaukaisilta, kunnes ne katosivat kokonaan.

---

Itse paikka johon Lux eternius saapui, ei ollut Macharia. Artelioksen kokemuksen mukaan se ei myöskään ollut mikään Macharian läheinen tähtisysteemi, sillä hän oli nähnyt ne kaikki.

Hetkeksi hän antoi lihastensa rentoutua, veti syvään henkeä ja unohti häntä ympäröivän kivun. Sitä hän oli saanut sietää jo liian paljon tämän elämänsä aikana. Hän pyyhki nyrkkiinsä kiedotulla kankaanpalasella aukon huurteen peittämään ikkunaan.

Tuskin kaukana, näkyi lukemattomia tähtisumuja, joiden värit väreilivät niiden läpitunkeutuvan valon seurauksena, kartoittamattomia tähtisysteemejä sekä kirkkaina loistavia tähtiä, jotka olivat vasta elämänkaarensa alussa. Artelios päästi väsyneen huokaisun, toivoen olevansa itse tuossa asemassa.

’’ Missä me olemme?’’ hän kysyi vieressä kyykyssä istuvalta teknopapilta, jonka toinen käsi roikkui muutaman kipinöivän sähköjohdon varassa.

++ Olettaen, että eksyimme kurssiltamme viisikymmentä valovuotta, olemme halo tähdistön kartoittamattomassa keskipisteessä Segmentum pacificuksen ulkopuolella, kaukana Machariasta. Navigaattori ei enää aistinut demonilaivan hyökkäyksen jälkeen astronomian valoa, emmekä me enää aistineet kuin hiljenevän konesielun kajon.++ kuului tämän vastaus vaurioituneen puheentoistajan särisevällä äänellä, josta pystyi aistimaan hänen kaltaiselle harvinaisen pettymyksen.

’’ Kukapa olisi uskonut, että jopa kaikkivaltias keisarin ulottumattomissa voisi olla näin kaunista?’’ totesi Artelios rauhoittuneella äänensävyllä joka yllätti kärsivän teknopapin, samalla kun Lux eterniuksen plasmareaktori hiljeni ja antoi niiden muutaman, vielä toimivan moottorin loisteen hiipua vihdoin niiden ansaitsemaan lepoon.

[SPACE MARINE!!!]

No tämä nyt on tällaista perus sotavasara tavaraa, ehkä hieman heikompaa tasoa. Idea sinänsä saattaisi jopa toimia mutta kirjoitustyyli on tylsää eikä juonikaan sieltä parhaimmasta päästä ole. Kuten monet muutkin tarinat täällä ei tämäkään jää mieleen saati herätä minkäänlaista mielenkiintoa. Ensimmäinen lause kertoo tarinasta jo aika paljon, eli paremman olisit saanut tehtyä jos olisit edes vähän enemmän jaksanut keskittyä. Tarinan täydellinen murtuminen alkaa jo vähän ennen puoliväliä ja sen jäkeen koko lukeminen on pelkkää tuskaa, en siis ihmettele että voittoa ei tullut. Monet varmaan pitävät tästä, sillä tämä muistuttaa hyvin paljon muitakin sotavasaran tarinoita mutta itse heittäisin tällaiset pois kokonaan mikäli siihen olisi mahdollisuus.

[Da Big Boss]

Kommentoikaa nyt muutkin tätä, että saisin lukea kunnollista arvostelua josta ottaa oppia, ja jonka vilpittömyyttä en epäilisi. Tiedän kyllä, että täällä liikkuu enemmän ihmisiä lukemassa kuin kommentoimassa :)

[Weedeeo]

Luin tuon tarinasi, joo, ihan mukavaa luettavaa.
Alussa kuvailu ja kerronta vaikuttaisivat olevan vähän syvällisempää kuin loppupäässä, alun perusteella olisin odottanut tarinasta pisempää, liekö kiireellä ollut osuutta asiaan.