1) Taistelu loppuu lyhyeen. Kentät eivät vaikuta toisiinsa, hän joka lyö ensin katkaisee puolustajan voima-aseen rungon (jonka päälle voimakenttä on muodostettu) omalla aseellaan rikkoen sen, ja sen jälkeen vain viimeistelee poloisen. Tottakai hänen omakin aseensa vaurioituu, mutta uskoisin liikemomentin vievän iskun perille asti.
2) Kentät kumoavat toisensa yhteenosuessaan, henkilöt saavat tyytyä kalistelemaan perinteisiä peltiaseita (paitsi tietenkin jos osuvat muualle kuin vastuksen aseeseen). Taito ratkaisee.
3) Voimakentät ottavat yhteen välähdellen ja kipinöitä sinkoillen kuin jedimiekat konsanaan ja taistelu saa dramatiikkaa. Edelleen taito ratkaisee.
4) Hän jonka aseessa on tehokkaampi voimakenttä ounaa, toisin sanoen jos hän hyökkää hän saa katkaistua vihollisen aseen, jos taas puolustaa niin vihollisen ase katkeaa hyökkäyksessä silti. Tämä onkin parempi vaihtoehto kuin esim. ykkönen.
5) Odottamaton tilanne (samankaltaisten voimakenttien yhteentörmäys) polttaa sulakkeet toisesta tai molemmista miekoista tehden niistä käyttökelvottomat. Huitokaa siinä sitten puukoilla. Tässä vaihtoehdossa on hieman pilkettä silmäkulmassa, ja tässäkin auttaa tietenkin paremmin rakennettu ase (jossa on parempilaatuiset sulakkeet
6) Tulos riippuu aseiden massasta (ja voimakenttien laajuudesta?). Jos toisella on kahdenkäden voimakirves ja toisella hentoinen voimamiekka niin lopputuloksen voinee arvata.
Voi sitten vielä miettiä c'tanien phase weaponin ja normi power weaponin mittelöä. Toimintaperiaatteet eroavat melkoisesti vaikka molemmat silpovatkin panssaria ensiluokkaisesti. Voimamiekka leikkaa vaihemiekkaa loistavasti mutta vaihemiekan elävä metalli lurpsahtaa samantien ehjäksi?
Itse kallistuisin kolmosvaihtoehdon puolelle, vaikka se ei välttämättä olekaan se johdonmukaisin vaihtoehto, saataisiin tällä hieman kestoa tappeluihin mikä palvelisi montaa tarkoitusta.