Joukkorahoitettu kotimainen figupeli?

[N.Hirvelä]

Kuten otsikkokin kertoo niin olen tässä pari päivää pyöritellyt ajatuksissani joukkorahoituksella (kickstarter -tyyliin) tuotettavaa suomenkielistä miniatyyripeliä. Se miksi laitoin tämän aiheen tänne historiallisten pelien puolelle on se, että parhaiten (oman näkemykseni mukaan) kotimaiseksi peliksi sopisi jokin, joka liittyy juuri meidän historiaan.

En kuitenkaan haluaisi yksin lähteä yrittämään tätä projektia, sillä aina parempaa tulosta saa, jos on enemmän porukkaa mukana. Sen takia toivoisin, että löytyisi muita halukkaita projektiin, oli se sitten sääntöjen tekemistä, historiallisia faktoja, pelitestausta, kuvamateriaalia ym. mitä haluat tehdä. Kaikki apu on tarpeen.

Aiheena ei ainakaan olisi talvi- tai jatkosota, koska ne on koluttu jo läpi ja niihin löytyy jo muita pelejä. Yksi vaihtoehto tietenkin olisi jokin Suomen sotaan liittyvä, mutta ainakin omaa kiinnostustani lähempänä olisi peli Suomen sisällissodasta (tai vapaussota tai kansalaissota, millä termillä nyt haluaa sitä kutsua).
Pelin skaala voisi olla joko skirmish taikka komppaniatason taisteluita. Jälkimmäinen tosin sopisi hyvin sisällissotaan, koska sillä pystyisi pelaamaan historiallisia taisteluita helpommin, sillä yleensä komppaniat oli niitä pienimpiä yksiköitä joita liikuteltiin rintamalla tehtäviin.

Päätavoitteena voisi olla joko saada rahoitusta asialle ja tehdä avoimella lisenssillä (esim. Creative Commons) oleva pdf-kirja, jota saisi jakaa ilmaiseksi niin paljon kuin haluaa tai sitten tavoitteeksi fyysinen kirja (ja mahdollisesti maksullinen taikka avoimen lisenssin pdf-kirja).
Rahoituksen voisi suorittaa kotimaisella joukkorahoituksen vaihtoehdolla, eli rahoita.netin kautta, joka tulee pian käyttöön. Tällä hetkellä siinä toimii vain Paypal, mutta lähiaikoina siihen on luultavasti tulossa verkkopankkimaksu ja bitcoineilla maksun mahdollisuus.

Peliä kehittämään ei tarvitse tietää paljoa sisällissodasta, sillä esim. pelimoottorin kehittäminen tarvitsee pikemminkin luovuutta ja ajatusta, että se toimii tarkoituksessaan. Myöskään suurta tietämystä miniatyyripeleistä ei tarvitse, jos tietää jotain viitekehyksestä ja voi auttaa tekemään pelistä juurikin viitekehykseensä toimivan.
Pelitestaukseen käy mikä vaan kokemus miniatyyripeleistä ja vaikkei figuja ole, niin proxyttamallakin voi testata peliä. Tärkeintä on, että peli tulee testatuksi ja virheet löytyvät.
Myös vinkkejä esim. halvoista paikoista painaa sääntökirjaa voi antaa.

Olisi sitten kiinnostusta tulla mukaan tekemään peliä suuri taikka vain hieman pienesti auttaa, niin ottakaapa yhteyttä allekirjoittaneeseen. Helpoiten se onnistuu lähettämällä sähköpostia nihvu[ät]facebook.com tai vaikka mesessä lisäämällä kavereihin windkolmas[ät]hotmail.com

[Kaapelikala]

Sori, Suomen lainsäädännön alla tuo ei tule toimimaan. Tuolla tavalla toteutettuna on laitonta rahankeräystä.

Rahoita.net on toimiva vaihtoehto, koska siinä ostetaan oikealla rahalla virtuaalirahaa. Muita tapoja ei voi käyttää, kun ne on laitonta. Ellei sitten painota siät, että ne on etukäteismyyntejä. Rahan kohdetta ei voi myöskään kertoa etukäteen. Liikahintaa ei saa kerätä myöskään.

Hih. Suomi on hauska maa.

[Morze]

Juu, ennen kuin lainsäädäntö selkiytyy ei kannata varmaan rahankeräystä aloittaa. Asiaan saattaa tulla muutos jossain vaiheessa. Mutta senhän ei pitäisi estää projektin aloittamista. Mutta mutta, miten ois 30-vuotinen sota?

[N.Hirvelä]

Ei se laki estä sitä kokonaan, vain hankaloittaa hieman. Juurihan se Fröken Senja (ruotsinkielenoppaan kirjoittaja) sai taakseen lakimiestoimiston joka neuvoo tekemään oikein joukkorahoituksen nykylailla. Turvallisimmat keinot on tehdä joukkorahoitus esim. yhdistyksenä taikka elinkeinoharjoittajana (tai muuna yrityksenä). Yhdistyksenä kannattaa hankkia rahankeräyslupa, jolloin mennään täysin lain mukaan. Yrityksenä ajattelin juurikin tuota ennakkomyyntiä, joka mahdollistaa joukkorahoituksen.
Näin poistuisi myöskin pelotteet ettei voi kerätä "liikaa" rahaa. Ennakkomyynnissä jokaiselle lahjoittajalle tarjottaisiin konkreettisesti jotakin, oli se kuinka pientä tai suurta, jolloin kyse olisi ennakkomyynnistä.

[Xenon]

Käsittääkseni nopat & taktiikalla on joku sisällissota prokkis olemassa mikäli heidän nettisivujaan on uskominen. Liekkö missä jamassa tuo kyseinen projekti.

http://www.nopat.fi/2012/lautasotapelit ... pelaamaan/

"Veli veljeä vastaan, peli Suomen vuoden 1918 sisällissodasta"



Itse en aihetta kovin mielenkiintoisena pidä, enkä välttämättä ainut ole. Voi olla kohtuullisen vaikeaa haalia pelaajakuntaa. Mutta jos peli on hyvin toteutettu niin ainahan sitä ollaan valmiita ainakin kokeilemaan.

[smaxx]

Käsittääkseni nopat & taktiikalla on joku sisällissota prokkis olemassa mikäli heidän nettisivujaan on uskominen. Liekkö missä jamassa tuo kyseinen projekti.

Tuo on Roll D6:n hanke, tai ollut ainakin kokeilla tai kehitteillä, en tiedä onko siitä oikeasti peliä tulossa. Roll D6 on suomalainen peliyritys, ks : http://www.rolld6.com/wordpress/

Nopat&Taktiikalla on Roll D6:n kanssa yhteistoimintaa, lähinnä sitä kautta että pelejä on kerholla testattu, ja joillain jäsenillä sattuu olemaan siteitä firmaan. Muuten nuo ovat kaksi eri toimijaa, joista Roll D6 pyrkii siis tuottamaan kaupallisia pelejä (ainakin alkuun näyttää olevan lautapelejä tuotannossa), ja Nopat &Taktiikka on epäkaupallinen järjestö, jonka tavoitteena on tarjota pelaamiseen tilat ja välineet jäsenistölleen.

Tuosta sisällissodasta : minä karttaisin sitä aiheena, en näe että se olisi vieläkään niin kivuton aihe, että siihen kannattaa koskea pelissä. Tämä siis vain oma mielipiteeni.

[ile]

Jollet aloita omaa figutuotantoa, täytyy löytyä sopivia figuja.

Suomen sisällissodassa 1918 oli aika omannäköisiään joukkoja. Mihin skaalaan ja missä päin maailmaa sopivia figuja tuotetaan? Se varmaan vaikuttaa vähän myös pelisuunnitteluun. Toisaalta kaipa mantteliin ja karvalakkiin pukeutuneita kiväärimiehiä löytyy aika montaa sorttia. Maalauksilla sitten "suomalaistaminen".

En näe, että aihe kannattaisi jättää koskemattomaksi kansallisen trauman vuoksi. Jos meillä on edelleen kansallinen trauma sisällissodastamme, sitä voi käsitellä pelin kautta. Figutaistelupeli olisi jo sinällään kannanotto siihen, millaisena tapahtumat voi nähdä: sotana ja yksikkötaktiikkana. Vastaavia sotahistoriallisia tutkielmia ja julkaisuja löytyy, esim. Tampereen valtaukselta useitakin. Jos sen saa sanoa kirjallisuudessa, miksei sitä voisi jo popularisoida? Ovathan ne kirjat ainakin osittain olleet ihan bestsellereitä - kiinnostusta löytyy.

Ihan eri juttu on, haluaako ja uskaltaako kukaan tällaista rahoittaa. Jos katsoo vaikka sitä uutta Mannerheim-leffaa, ja muistaa kuinka monta vuotta ja kuinka omituisin kääntein ihan vaan jonkun Mannerheim-leffan suunnittelua on vatvottu, tajuaa, kuinka vaikeaa on saada rahoitusta millekään kansalliseksi myytiksi tai kipupisteeksi jääneelle historialliselle jutulle. Lautataktiikkapelit on onneksi sen verran pieni juttu, ja pelaajakunta yleensä sen verran valveutunutta, että pienissä piireissä tulosta voisi saada aikaiseksi ilman kauheeta haloota, kitkuttelua ja jatkuvia pakittamisia rahoittajien puolelta.

Seuraan hanketta mielenkiinnolla, mutta aihepiiri ja aikakausi eivät sinällään iske.

-ile

[maxxon]

Minusta tässä Kickstarter -hommassa on iskenyt taas normaali ääliötoimittajatauti. Valtaosa KS-projekteista ei ole vastikkeetonta rahankerjäystä vaan olennaisesti ennakkomyyntiä. Harva KS-tukija antaa senttiäkään enemmän kuin halumaansa palkintoon vaaditaan.

Mikään laki ei kiellä keräämästä ennakkomaksuja. Tosin silloin jos projekti menee karille, pitää varautua palauttamaan rahat... tai tehdä homman firman kautta, jonka voi ajaa konkkaan.

Jos haluaa "sijoittajia", niin sitten voi perustaa firman ja myydä osakkeita. Firmanhan voi pistää pussiin heti projektin päätyttyä.

Mutta yleisesti ottaen minusta homma kannattaisi tehdä jonkun yrityksen nimissä. Pääsee vähentämään ALV:it tarvikkeista jne.

Seuraavat kysymykset on, mikä se projekti oikein olisi (Iron Sky The Miniatures Game?) ja löytyykö siihen oikeasti rahoitusta. Ja kuka sen aikuisten oikeasti tekisi. Aika paljon avoimia kyssäreitä.

[Merimetsä]

Ennen rahankeruuta tarvittaisiin hyvä idea pelin moottorille. Pelkkä sijainti tai aikakausi ei vielä tuo kovin paljon. (Toki siitä voi ammentaa joitain elementtejä, kuten sukset tai hiistämisen.) Sillä jos mekaniikka on sutta ja sekundaa, niin ei fluffi mihinkään kanna.

Itse haluaisin nähdä skirmish tason toteutuksen, jossa olisi enemmän dynamiikkaa kuin d6. Lisäksi ryhmässä viestintä on pirun hankalaa. Mitä tekee sotilas, joka ei kuule uutta käskyä? Motivaatio pitää koherenssia yllä olisi ihan toinen, kun toiminta kärsisi morttien hajotessa pitkin metsiä.

[Silveri]

Kappas, liippaa omaakin mielenkiintoani melko lailla nappiin. Pelistä kiinnostuneet on varmaan joka tapauksessa sen verran harvassa, etten lähtisi heti 28 mm peliä etsimään - siinä kun on figujen saaminen kaikista vaikeinta. 15 mm puolella pystyy konvertoimalla tekemään jo paljon ja siinä identtiset figut (vaikka veisteltynäkin) ei olisi enää samanlainen ongelma. Sitäpaitsi yksikkötason pelissä voisi helposti mennä siihen, että jengissä on punaisten rivissä "Kari Virtanen, 17-v, Tampereelta", joka sitten ammutaan tai räjäytetään kranaatilla ja hyvän nopanheiton tehnyt iloitsee. Ajatus tökkii ainakin itselläni. Parempi tehdä enemmän kasvottomampina yksiköinä, jolloin fokus on enemmän strategiassa ja taktiikassa kuin ideologiassa.

[N.Hirvelä]

Sisällissotaa en näe aiheena enää kauhean araksi. Kaikki kyseisessä sodassa taistelleet ovat jo kuolleet. Ensimmäinen lautapeli aiheesta julkaistiin n. 90-vuotta sitten, joten pelin tekeminen sisällissodasta ei ole sinänsä kauhean uusi ajatus. Eikä aiheen pakosti tarvitse olla sisällissota, sillä pelkkä viitekehys ei tee vielä mitään, pelin moottori on tärkeä. Iron sky miniatyyripelinä kuullostaisi hienolta, mutta siinä kohtaa pitää budjetinkin olla jo aika kova ja se melkein vaatisi oman figutuotannon, englanninkieliset säännöt ja muuta lisätyötä ja kustannuksia nostavaa asiaa.

Figujahan sisällissotaan saa jo nyt 6mm, 10mm ja 15mm skaaloissa ainakin. Ensimmäisen maailmansodan figuja löytyy helposti. Lisäksi suojeluskuntalaisina menee hyvin Espanjan sisällissodan figuja, joiden varustus on melkein yksi yhteen. Lisäksi sekalaisella varustuksella olevia figuja (niin punaisille kuin valkoisille) löytyy mm. venäjän sisällissodasta sekä 1800-luvun lopun ja 1900-alun selkkauksista. Kaikki tosin pitää tilaa ulkomailta. Ja jos kysyntää pelin mukana tulee, niin miksei, vois sitä figujakin tuottaa peliin.

Ennakkomyyntinä jos asian toteuttaa, niin rahojen sijoittamisessa ei tarvitse pelätä. Jos joukkorahoitusta ei saada kasaan, saa kaikki rahoittajat rahansa takaisin. Jos taasen rahat saadaan kasaan, niin kuluttajan puolella on yhä Suomen laki, eli silloin pitää joko saada se, mitä ennakkomyynnissä on luvattu tai rahat takaisin.
Itselläni on firma, jonka kautta tuon voisi ehkä tehdä. Tunnen myös yhden lautapelialan yrittäjän, jolta voisi kysyä haluaako hänen firmansa olla mukana asiassa. Mikään ei myöskään estä tekemästä firmaa joka on pystyssä vain tuon rahoituksen ja tuotannon ajan (oikeastaan firman voi perustaa vasta kun rahoitus on saatu kasaan).

Itselläni on pyörinyt kaksi ideaa pelin moottoriksi. Toinen idea keskittyy komppaniatason taisteluun ja siinä liikkeen ja laajemman skaalan taistelun mallintamiseen. Komppaniatasolla yksi base esittäisi ryhmää, jolloin skaalana voisi olla 1:300 niin että yksi figuuri esittää yhtä miestä taikka 1:100 jolloin yhdellä basella on vain n. muutama mies mutta se esittää ryhmää. Toinen taasen on skirmish-luonteinen, joka keskittyisi enemmän kampanjavetoiseen pelaamiseen ja juurikin taistelun sekavuuteen hyvin pienellä figumäärällä (puhutaan joko ryhmä tai joukkue tasosta).

Uskon, että sisällissodan taikka muun suomenkielisen pelin kehittäminen missä on figuurivalikoimaa jo olemassa olisi halvempaa, kuin tehdä peli englanniksi johonkin suureen kaikkien tuntemaan teemaan, jolloin volyymin pitäisi olla isompi.

[Dolmot]

Noh, aluksi rutkutan vähäsen. Sitä ei tarvitse kuitenkaan ottaa liian vakavasti.

Aloitusviestin asettelusta tulee vähän sellainen mielikuva, että ensisijaisesti pitää päästä potkustarttaamaan ja vasta sen jälkeen mietitään, onko ideaa tai formaattia olemassa lainkaan. Kotimaisen figupelin nyt voisi tehdä muillakin tavoin, esimerkiksi firman nimissä tai ihan yksityisin varoin. Pelkkiä sääntösettejä ihmiset ovat kirjoittaneet läjäpäin pöytälaatikkoonsa ns. ilmaiseksi omalla ajallaan. Valmiin dokumentin painattaminen lehdykkämuotoon taas ei ihmeitä maksa. Mikä on se kustannuserä, joka niin vahvasti vaatisi joukkorahoitusta? Vai onko ideana hyödyntää näiden palvelujen tällä hetkellä saamaa ilmaista julkisuutta? On siinä toki tiettyä me-henkeä kun useampi sata ihmistä latoo julkisesti rahaa projektiin, mutta samalla erinäiset maksupalvelut vetävät omansa välistä ja velvoitteet kasvavat.

Ensin pitäisi minusta olla idea. Sitten sen toteuttamiselle etsitään sovelias rahoitus- ja jakelutapa. Sata kappaletta A5-vihkoja voi köyhempikin painattaa omasta pussistaan kun vain kävelee alan puotiin. Jos taas meinaa palkata rautaisia ammattilaisia ja maksaa näille jostain hommasta tuntipalkkaa, pitäisi olla täsmällinen idea siitä, mitä on tarkalleen tekemässä.

Niin, se idea...maailmassa on jo nyt ihan järjetön määrä figupelejä. Jo täysiä nappula+kirja -linjastoja on enemmän kuin ihminen ehtii testata ja pelkkiä sääntösettejä vielä enemmän. Tarvitaanko uusi peli siksi että väliin jää yhä merkittäviä aukkoja vaiko siksi että tulisi tehtyä kotimainen projekti? Jos nyt puhutaan vaikka siitä sisällissodasta, tuon ajan kivääri- ja puukkohippoja varten on luultavasti olemassa sääntöjä vaikka missä skaalassa. Pelaamaan pääsisi yksinkertaisesti sillä, että ottaa haluamansa säännöt ja modaa päälle sopivat joukko-organisaatiot ja kartat. Onko tarvetta tehdä kokonaan uusi säännöstö ihan vain periaatteen vuoksi? Kyllähän tätä jatkuvasti tehdään, mutta usein projekteista saattaa aistia juurikin halun tuoda itseään esille. Objektiivisesti parempia tuotteita saattaisi saada käyttämällä saman ajan olemassaolevien pelien vertailuun ja ehkä skenaario-pdf:n kirjoittamiseen.

Tietysti jos pystyy osoittamaan entisissä tuotteissa vakavia puutteita ja uskoo että oikeasti pystyy parempaan, mikäs siinä. Tietty itsekriittisyys olisi silti hyvä säilyttää. Tuleeko siitä 53:nnesta saman aikakauden sääntöpaketista parempi kuin edelliset 52 siksi että sen kirjoitti itse? Ovatko muut (lue: potentiaaliset ostajat) samaa mieltä? Vai olisiko ykkösvalttina kotimaisuus ja suomenkielisyys eikä niinkään mekaniikan huikea ylivertaisuus muihin nähden?

Jaa, nyt joudun pitämään pienen kirjoitustauon. En ehtinyt alkurutkutusta pidemmälle. Voin kuitenkin kertoa jo nyt, että kyllä tämän spekulaation jatko-osasta alkaa löytyä positiivisiakin elementtejä. Pystyn ehkä tarjoamaan yhtä sun toista asiaan liittyen. Ensin suosittelen silti pohtimaan, mitä tehdään ja ennen kaikkea miksi. Jos idea toimii, rahoitusmallin valinta on viime kädessä ongelmista pienempiä eikä vielä vähään aikaan ajankohtainen.

[N.Hirvelä]

Ehkä se miksi laitoin aloitusviestin suht väljäksi johtui siitä, etten halua pelotella potentiaalisia projektiin mukaan tulevia sillä, että kaikki olisi valmista ja mihinkään ei voi vaikuttaa. Ei siitä tule mitään "tää on meidän peli"-henkeä joka motivoisi, jos liian spesifististi ja jyrkästi asian ilmaisisin. Ehkä se vaihtoehto olisi myös se, että tekisin pelin yksin, mutta uskon että laatua saa paremmin jos koko projektissa on ydinporukka joka miettii kaikki asiat läpi ennen pelin tekemistä.
Rahoitusta mietin lähinnä sillä, että pelistä voisi oikeasti saada laadukkaan oloisen myös ulkonäöltänsä. Kuitenkin sillä on merkitystä, onko kyseessä pelkkä mustavalkoinen A5-vihkonen vaiko värillinen kirja, jonka mukana tulee erilliset taulukkolehdykät joissa on perussäännöt ja -taulukot kirjattuna ym.
Näen, että kickstarter pikemminkin luo mahdollisuuden tehdä tälläinen, itselläni ei ainakaan ole yksin varaa juuri mihinkään muuhun kuin parinkymmenen erään mustavalkoisia 16-sivun A5-vihkosia. En siis puhu tuhansien eurojen projektista vaan enemmänkin satojen eurojen. Lisäksi joukkorahoituksen avulla taloudellinen riski on pienempi. Itse pidän rahoitusta ja taloudellista puolta pelin kehittelyssä tärkeänä asiana, sillä motivaatiota tappaa helposti se, ettei edes tiedä miten suunnittelussa olevan pelin julkaisun voisi rahoittaa.


Ehkä se, miksi myös haluaisin tehdä mieluiten joukolla projektin on juurikin se kriittisyys. Omia tuotoksiaan on vaikeampi kehitellä yksin, mutta jos on porukka joka brainstormaa yhdessä projektia kokonaisuudessaan, tulee paljon erilaisia näkökantoja ja ajatuksia, joista pystyy tuottamaan paljon värikkäämmän kokonaisuuden.
Yksi tärkeä ajatus on kyllä itselläni kotimaisuus, siis myös se, että peli on kirjoitettu ihan suomeksi. Suomenkielistä peliä olisi helpompi promota ihmisille jotka eivät tunne miniatyyripelejä ja se olisi aivan erilainen vaihtoehto kuin nyt valtavirtana olevat englanninkieliset scifi- ja fantasiapelit. Omasta mielestäni myös suomenkielisten pelien kulttuuri miniatyyripuolelta puuttuu täysin.

Kiitos kuitenkin Dolmotille kritiikistä, sillä se saa aina ajattelemaan enemmän laajemmalta näkökannalta asioita. :)

[Mordekai]

Dolmot kiteytti aika hyvin myös omat ajatukseni. Rahoitusratkaisun pohtiminen on prosessissa mielestäni vasta aika loppupuolella, ensin pitäisi olla joku tuote, eikä kannata lähteä liikkeelle kuvista ja kovista kansista. Eli näppäimistön taakse mars, rahaa kyllä saa järjestettyä, kun sitä tarvitsee.

Jos ideana on tehdä suomalaista peliä suomeksi, niin aiheen on syytä sijoittua Suomeen. Liputtaisin itse tuon sisällissodan puolesta, 2. ms on niin laajalti käsitelty peleissä jo nyt, ja Iron Sky unohtuu vuodessa parissa. Ristiriitainen poliittinen ulottuvuus tuo sitten tarvittaessa medianäkyvyyttä ihan ilmaiseksi, niin rahankeruun tarvekin vähenee. Ja sisällissodassa skaalaksi pitää valita aika pieni, komppaniataso lienee järkevä maksimi.

Tuloja en lähtisi tavoittelemaan pelijulkaisuilla, mutta suoraan sanoen ei ole todellisuudessa hajuakaan kuinka kannattavaa esim. lautapelien julkaiseminen on suomeksi. Mutta R&D-vaiheelle ei kannattane tuntipalkkoja laskeskella. Figupelissä oleellista on ne figut, ja jos tuottoja haluaisi, niin ne pitäisi tehdä itse (vrt. isot firmat). Jos vain haluaa säännöt ulos fiilispohjalta, niin siitä puolesta ei juuri tarvitse välittää, harrastajat kyllä kaivavat vaikka mitkä obskuurit atsteekit esille joltain englantilaiselta nyrkkipajalta.

Laiskana miehenä lähtisin itse julkaisua tekemään vääntämällä vaikka sen FoF-modulin tuosta sisällissodasta, ja kauppaamalla se julkaisijalle. Mutta omat säännöt ovat tietysti aina omat säännöt, itsekin joskus omaa systeemiä nikkaroineena olen näitä julkaisuasioita joutunut pohdiskelemaan. Treella otat sitten tietysti Ironspineen yhteyttä, niin voit kysellä heiltä kokemuksia julkaisun haasteista. Ja vähintään hengessä olen mukana, sparraan mieluusti systeemejä.

[Dolmot]

Jahas, rustaanpa vähän sitä jatko-osaa iltani ratoksi. Siirrytään siis positiivisempaan ajatteluun.

Uskallan väittää, että peliala on hyvä esimerkki sellaisesta toiminnasta, johon Suomessa on hyvät edellytykset. Vaatii taitoa ja omaperäisyyttä, mutta ei mitenkään ylettömiä tuotantolaitoksia tai muita fyysisiä resursseja. Tietokonepelien alalta löytyy lukuisia ennakkotapauksia rallien ja maxien kautta lintuihin asti. Sinällään sääli, että lautapelipuoli oli vuosikymmeniä Afrikan tähden varassa ja kokonaisvaltaiseen figukulttuuriin ollaan vasta vähitellen heräilemässä. Mutta ei jäädä murehtimaan menneitä. Nyt menee jo hyvin. Eclipse on kirjoitushetkellä BGG:n vitosena. Se on aika hyvin vaikka riisuisi tuloksesta uutuusbonukset. Protopajat käyvät Suomen lautapeliconeissa ja firmoissa kuumana. Miksipä ei figupelikin?

Pohditaanpa sitten pikaisesti, mitä tekisi ja kenelle. Jos tahtoo kansainvälisille markkinoille, pitää olla oikeasti kova tuote kaikilla herkuilla. Kääntäen, jos on oikeasti kova tuote kaikilla herkuilla, se kannattaa saman tien pistää kansainväliseen myyntiin. Luulenpa vain, ettei sellaista irtoa juuri nyt ja lonkalta. Jos jollakulla moinen olisi, ehkä tämä pitäisi sen omana tietonaan. Figuskenessä kelluu jo valmiiksi kunnianhimoisten skirmish-pelien raatoja maha ylöspäin kuin kaloja ämpärissä ja kickstartereina tuntuu tulevan kolme uutta viikossa. Onnistuminen on kovan työn ja/tai tuurin takana. En suosittele puuhasteluprojektiksi.

Entäpä sitten kotimainen puoli? Sisämarkkinat ovat sen verran pienet, että suurten hittien aikaansaaminen on epätodennäköistä. Joku keskikevyt projekti menee kyllä helposti, etenkin jos ei odota saavansa kummoisia tuntipalkkoja työstään. Näkisin, että suomenkieliselle pelille on kolmisen perusteltua syytä:

1. Isänmaallisuus, kotimaisen kulttuurin edistäminen ja "tulipahan vihdoin tehtyä" -periaate
2. Niin Suomi-painotteinen teema, että kohdeyleisö on kotimaista ja kieli voi olla sitä myös
3. Suomenkielisen yleisön palveleminen

Viimeinen on ihan aito markkinarako - jos ei kaupallisesti niin palveluksena. Parikymppisten WH-pelaajien mielestä tietenkin peli on aina aidompi englanninkielisenä vaikka sen kirjoittaisi suomalainen. Täydellinen englanti (eli f-alkuiset fraasit amerikaksi) on opittu leffoista. Samaan aikaan kuitenkin tunnen esimerkiksi pienoismallipuolelta useita yli viisikymppisiä, jotka eivät yksinkertaisesti osaa vieraita kieliä sen vertaa että saisivat edes sääntökirjasta selvää. Näille suomenkielinen figupeli voisi olla maailman ainoa figupeli. En usko että innostuisivat Iron Skysta (mystinen scifi-satiiri moderneilla viitteillä, saksalaisilla näyttelijöillä ja englanniksi). Historialliset pelit jotenkin järkeenkäyvillä soltuilla olisivat varmempi nakki.

(Mutta jos tälle sukupolvelle tekee sisällissotapelin, sen tuskin kannattaa ainakaan olla mikään korkkari-splätteri.)

Väliyhteenvetona siis pari perustavanlaatuista kysymystä:

1. Onko kovaa ideaa myytäväksi ulkomaille?
2. Jos ei suuntaa ulkomaille, mitä kannattaa tehdä kotimaan markkinoille, kenelle ja miksi?

Ja jokerina vielä: mitä jos sittenkin tekisi figuja? Ne ovat aika olennainen juttu figupeleissä ja kenties mielenkiintoinen artikkeli kotimaiselle medialle ja kuluttajille. Pari muotillista jotain saa kyllä teetettyä suht siedettävään hintaan. Osaava skulptaaja pyöräyttää figut valmiiksi viikossa siinä missä sääntöjen testaus on melkein väistämättä vähintään puolen vuoden homma. Ja vaikka teema olisi miten mystinen, joku ulkomailtakin haluaa aina. Tinaa voi myydä rauhalliseen tahtiin aika minimaalisella ylläpidolla. Jos niiden ohessa on säännöt, se on plussaa muttei pakollista.

Semmoista sekalaista pohdiskelua tällä kertaa. Jatkakaa ihmeessä.

[Mikke]

Mielenkiintoinen idea, mutta itse lähtisin pyörittämään vapaaehtoispohjalta yhteisöllisesti ilman mitään potkustartteja ja firmoja. Suomenkielisen figupelin kysyntä olisi niin marginaalista, ettei se kuitenkaan ole muuta kuin hyväntekeväisyyttä pelaajille. Homma pyörisi muutenkin paremmin ilman turhaa byrokratiaa. Todella laadukasta painojälkeä pystyy tekemään kohtuuhalvalla, jos porukassa on vain yksikin laadukas graafikko/taittaja. Ei se mitään firmaa ja rahaa taakseen vaadi.

Aihepiiristä jotain. Sisällissota ei herätä suurta innostusta edes suomalaisten keskuudessa, joten se työntäisi marginaalisen pelin marginaaliin kohdeyleisönsä parissa. Ei hyvä. Se ei ole myöskään pelillisesti kiinnostava. Jos siitä tekisi edes etäisesti historiallisen, olisi kyseessä kohtuu simppelisti aseistettujen amatöörien turailua ilman suurempaa taktista tai strategista hienostuneisuutta. Samasta ongelmasta kärsivät saman aikakauden muut pelit maailmalla, kiväärimiesten työntäminen konekiväärien suuhun ei tee dramaattista peliä. Jos aihepiiriä haetaan kotimaan historiasta, on mahdollista löytää meheviä teemoja. Suomen sotaa on tutkittu kattavasti ja figuja löytyy hyvin. Suuri pohjansota ja 30-vuotinen sota herättelevät kiinnostusta Suomen ulkopuolellakin. Nuijasota tai varhaiset kahinat rajamaillamme mahdollistaisivat veikeää skirmishiä. Kansainvaelusaikojen heimosodistakin löytyisi varmasti ammennettavaa ja mukaan voisi heittää halutessaan ripauksen kalevalaista mystiikkaakin. Oma lukunsa olisi moderni peli Suomen ja "rajanaapurin" kiistan kärhentymisestä sotaan saakka. Vaihtoehtoja on monia ja sisällissota on mielestäni monessa mielessä pelillisesti ja kohderyhmällisesti huono vaihtoehto, vaikka tunteita kirvoittaakin tällaisen historioitsijapunikin mielen sopukoissa.

Ei siinä, kivaa olisi tehdä peli kotomaisin voimin ja katsoa mitä annettavaa meikäläisellä yhteisöllä olisi. Mulla olis tarjottavaksi historiallista tietämystä, sekä kohtuullisen laajaa kokemusta erilaisista pelisysteemeistä niin historiallisten, kuin fantsun/scifin puoleltakin. Jotain pöytälaatikkomietelmiäkin on joskus tullut pyöriteltyä.

[maxxon]

Jos puhutaan sääntöjulkaisusta, minusta tässä ollaan menossa peffa edellä puuhun.

Säännöt voi kirjoittaa, testata ja julkaista PDF:nä käytännössä nollabudjetilla. Sitten, jos kiinnostusta on, voi viritellä "KS-projektia" nätisti kuvitetun printtijulkaisun tekemiseksi. Itse pistin äskettäin kiinni femman Dungeon Worldin PDF-versioon, joka eteni juuri tältä pohjalta (postikulut teki kirjasta turhan kalliin).

Ei siellä Kickstarterissakaan rahaa taivaalta sada. Tuntematon uusi tekijä, jolla ei ole juurikaan aikaisempia referenssejä eikä mitään näytettävää projektistaan? Aika heikot rahoitusmahdollisuut.

Jos puhutaan figupelistä, joka tarvitsee rajoitusta kyllä minusta silloin pitäisi puhua ihan oikeista uusista figuista. Kanadalainen pelikauppa MiniWarGaming kasailee uutta figupeliä, Dark-jotain, taas-yksi-futu-skirmish ei henk.koht. kauheasti nappaa, mutta hatunnosto kavereille asiaansa uskomisesta. He ovat palkanneet freelance sculptoreita ympäri maailmaa tekemään mastereita ja valuhommat on ulkoistettu jonnekin -- ne on usein ulkoistettu muutenkin. Kyllä Kev vääntää sulle greenit, kun lyöt tarpeeksi tuohta tiskiin.

Toki olisi hieno juttu, jos figujen tekijä olisi suomalainen, mutta onko oikeasti ketään sellaista?

Jos se on historiallinen ja kirjoittaa englanniksi, sitä voi ihan oikeasti tarjota Ospreylle julkaistavaksi. Ne ovat puskeneet ulos muutaman pienen sääntöjulkaisun "Men-At-Arms" -formaatissa/hintaluokassa ja todennäköisesti aikovat laajentaa linjaa. Kiinnostava aihe voi riittää niille, ja ne hoitavat taiton ja suurelta osin kuvituksen. Rikastumaan ei varmasti pääse, mutta saapahan nimensä kanteen.

[Dolmot]

Ei siellä Kickstarterissakaan rahaa taivaalta sada. Tuntematon uusi tekijä, jolla ei ole juurikaan aikaisempia referenssejä eikä mitään näytettävää projektistaan? Aika heikot rahoitusmahdollisuut.

Toisaalta joukkorahoitusprojektien etuihin kuuluu, että niillä voi mittauttaa ihmisten (aitoa) kannatusta. Erinäisissä yhteyksissä on tullut vastaan tapauksia, joissa puheiden tasolla puoli maailmaa on etukäteen "mahtava juttu" -linjoilla, mutta myynnin tai osallistumisen kohdalla sirittävät sirkat. Koskee tuotteita, tapahtumia, työhön osallistumista ja vaikka mitä. Yksitysskulptaajat tietävät, että sataa "tosi hieno, pakko saada" -foorumikommentia kohden tulee yksi todellinen kauppa. Kickstarterissa sun muissa pitää latoa melko sitovasti rahaa tiskiin. Harvemmin siitä enää 90% hannaa jälkikäteen. Sata osallistujaa tarkoittaa lähes sataa myytyä kopiota kunhan vain saa itse hoidettua kaman ovesta ulos.

Tai jos taas kaiken mainostuksenkin jälkeen KS-projekti kerää viisi osallistujaa, ehkä idea oli hanurista. Parempi havaita se tuossa vaiheessa ja pistää projektille minimikynnys kuin painattaa pari sataa kopiota omakustanteisesti fiilispohjalta ja ihmetellä sitten pinon päällä istuen, miksei kelpaa.

Eli ei tule automaattisesti rahaa taivaalta, mutta voi saada alustavan markkina-analyysin ja halpaa mainostusta. Joihinkin riskiprojekteihin se on oikeasti hyvä malli. Jos taas riskiä ei ole, voi yhtä hyvin ottaa vastaan ennakkotilauksia tai teettää valmiin satsin jollain rahalla ja myydä normaaliin tapaan suoraan käteen.

Mitä näytön puutteeseen tulee, sehän riippuu ihan asioiden hoitamisjärjestyksestä.

[maxxon]

Eli ei tule automaattisesti rahaa taivaalta, mutta voi saada alustavan markkina-analyysin ja halpaa mainostusta. Joihinkin riskiprojekteihin se on oikeasti hyvä malli. Jos taas riskiä ei ole, voi yhtä hyvin ottaa vastaan ennakkotilauksia tai teettää valmiin satsin jollain rahalla ja myydä normaaliin tapaan suoraan käteen.

Mitä näytön puutteeseen tulee, sehän riippuu ihan asioiden hoitamisjärjestyksestä.

Olen ihan samaa mieltä. Kaipasin vähän realismia tähän asetelmaan.

- KS-projektikin voi epäonnistua, tosin siinä riski realisoituu etupeltoon jollain tappiot ovat pienemmät
- Menestyneet KS-projektit ovat niitä, joissa on nimekäs tekijä, selkeä kuva siitä mitä ollaan tekemässä, hyvät presis-materiaalit (ei karvaisia äijiä karjumassa videolla "we want your money" -- on nähty, ei toiminut) ja selkeä palkintorakenne. Tällä projektilla ei ole vielä mitään näistä.

Joku Steve Jobs voisi (jos eläisi) tehdä KS-projektin "antakaa rahaa niin teen teille jotain kivaa" ja onnistua. Meiltä muilta se ei ihan luonnistu.

[Mysterous]

Laitetaas omat 50 senttiä likoon.

Ensimmäinen kaupallinen suomalainen pienoismallisotapeli lienee Vanhan Kaartin Sotapelisäännöt (muistaakseni kirjasessa lukee 1994), säännöt vaikuttivat olevan kopio HG Welssin Little Warseista. Eniwei, "ensimmäinen kaupallinen suomalainen figupeli" on jo tittelinä viety joten sen pohjalle ei ainakaan kannata alkaa rakentaa.

Sitten varsinaiseen, haluaako tehdä yhden suuren vai useamman pienen pelin. Jos lähtee suomen historialliselle linjalle, niin voisiko sekä sisällissodan että talvisodan että vaihtoehtoiset tilanteet (suursuomi vs. neuvostoliiton rippeet vuonna 1970) iskeä saman sääntösysteemin ja kansien sisään. Ison sääntökirjan pointti kuitenkin lienee toimia samalla sääntökirjana, taustakirjana että inspiroijana.