GW:n 90-luvun kampanjapelit kärsivät aika kategorisesti voittajat voittaa / rikkaat rikastuu / runaway leader -ilmiöstä. Jotain tasoituksia niihin yritettiin tunkata laihahkolla menestyksellä. Käytännössä parempi poppoo onnistui yleensä antamaan huonommalle niin totaalisesti köniin, että jälkimmäinen löytyi lasaretista tai hautausmaalta eli yhä paskemmasta tilasta samalla kun voittaja korjasi jälleen kerran potin. (Toinen vaihtoehto oli surullisenkuuluisa ykkösvuoron luovutus.) Luulen ettei tasapainotukseen tuolloin edes panostettu mitenkään ihmeemmin, vaan oletettiin että mennään villillä riemulla ja ehkä kampanjanjohtajan kontrollilla. Hyvä kampanjasysteemi on oikeastaan yllättävän työläs sorvata niin että siinä pysyisi myös joku kannustin ja realismin hiven. Ei sekään oikein ilahduta, että panostuksesta ja menestyksestä riippumatta palataan aina tasapäiseen matsiin.Haddock kirjoitti:Fabaskirmish kyllä kelpaisi ainakin minulle, jos se olisi hyvin toteutettu.
--
Mordheim taas oli jotain aivan hirvittävää. Massataistelupelin mekaniikka suoraan portattuna skirmishpeliin, yhdistettynä pieneen osaan faba-armeijoista, täynnä täysiä nobrainer-valintoja ja Necromundasta lähes suoraan kopioitu tiiminkehitys, joka oli vielä onnistuttu ryssimään pahan kerran.
Tämäkin menee jo vähän ohi aiheesta, vaikka on toki keskustelun arvoista jossain muualla.
Faba-mekaniikkojen siirtäminen pienempään hääräykseen on aina vähän työlästä, koska peruspelissä joukkojen manööveroinnin ja combat resin pitäisi ratkaista. Pelkkä armour savea vastaan heittäminen parilla figulla ei ole erityisen jännää. Jos oikeasti pieneen määrään liikkuvia osia mennään, niille pitäisi keksiä vähän muutakin roolia ja tekemistä kuin toista päin juokseminen ja kutosten heittäminen woundaukseen.
Minulle 4/5 tuo mieleen lähinnä huolella kombotetut sankarit ja muutamat hirmusysteemit, jotka pistivät yksiköitä sileäksi yksinään. Eikös sotavaunukin tehnyt D6+2 S7 osumaa ja miehistö ja juhdat päälle? Outnumberiakaan ei tainnut olla, joten keskinkertaisellakin heittämisellä pääsi läpi hidastamatta. Mitäpä siinä sitten yli 16 modelista maksamaan?Oskari kirjoitti:Pienet yksiköt olivat seurausta suoraan 4/5 editionin sääntömekaniikasta. Noissa edikoissa paniikki levisi niin tehokkaasti, ettei isoja ja kalliita
blokkeja kannattanut pelata
Toisaalta kaaossoturi oli muistaakseni hintaluokassa 30-40 pojoa kipale ja kaaosritari noin 80...
Jaa, minusta GW:n vaiheittainen siirtyminen muovituotantoon on aika iso askel alan yleiseen liikkumanopeuteen verrattuna. 90-luvun rykmenttiboksi oli eka vaihe, nykyinen täyssiirtymä figupuolella ja mm. isojen talokittien lanseeraus toinen. Jälkimmäisiä olen ostanutkin, vaikkei tyyli ja kallojen määrä aina ihan miellytä. Tietyt ei-eurooppalaiset suuryrittäjät tulivat ainakin tämän asian suhteen jälkijunassa.NorjanPaavi kirjoitti:Jotain ajatuksia: GW:n helma synti näyttäisi olevat perus eurooppalainen bisnesmalli. Eli keskitytään siihen ydin bisnekseen mistä raha tulee. Uudet investoinnit laitetaan kokonaan sivuun ja tehdään vain ne millä pystytään maksimoimaan tulosta. Ei uskalleta laajentaa bisnestä, ei investoida kehitykseen ja kaikista tärkein ei innovoida uutta.
Ja eikös figupuolen suurimpia valituksen aiheita ole kaiken uudistaminen ja "vanhojen hyvien" tuotteiden lakkauttaminen...
Niin...paitsi että Space Hulk ja Dreadfleet tietääkseni suunniteltiin nopeasti myyviksi kertapainoksiksi, eikä pysyviksi osiksi tuotevalikoimaa. Saisihan sellaisista eräänlaisen sisäänheittimen jos vain tarpeeksi tiheään julkaisee. 80-90 luvun taite oli melkoista kultakautta kaikenlaisten lauta-figu-hybridien julkaisussa. Sitten vähennettiin irtopelituotantoa ja lopulta myös ns. keräiltäviä eli myöhempiä Specialisteja.jamovoima kirjoitti:Eihän tästä ole kauaa kun ilmestyi Dreadfleet ja sitä edeltävänä vuonna Space hulk. Joten kai tuollaisia one offeja voisi olettaa vieläkin mahdollisiksi. Blood bowl olisi varmasti suosittu julkaisu, kuitenkin jaksaa keikkua tuolla boardgamegeekin listoilla hyvillä sijoilla. Vastikään törmäsin Barcelonassa pelikauppaan, jossa oli figupuolelta ainoastaan tarjolla eri valmistajien Bloodbowl korvikefiguja, joita olikin ihan hyvä valikoima.
Osa GW:n tuotelinjaston rajauksesta ilmeisesti johtuu myös jälleenmyyjien toiveista, sillä kaikki ei mitenkään mahdu kerralla paikallisen hyllyyn. Varaston ylläpito muuttuu painajaiseksi jos tuotekoodeja on tuhansittain ja kaikki vie enemmän tilaa kuin DVD-kotelo. Ainakin tällaisella perusteltiin välillä tiettyjen armeijoiden ja yksiköiden siirtämistä direct onlyyn. Ei ehkä ollut ainoa syy mutta tekijä kuitenkin. Pikkupelien kategorisessa saksinnassa kyllä on minusta menty vähän liian pitkälle, syistä jotka lienevät jo tulleet ilmi pariin otteeseen.
BB on kyllä kunnioitettava tapaus. Harmi ettei GW:llä riittänyt intoa päivittää itse peliboksia asianmukaisesti. Se laahasi vuosikaupalla kehityksen jäljessä. Kuulemma sääntöpuolella menivät sukset ristiin fanikehittäjien kanssa mm. siksi, että sääntöihin väläytelty hahmovalikoima meinasi noudattaa enemmän kilpailevien valmistajien kuin GW:n tinatarjontaa. Ilmainen kehitystyövoima kelpasi, mutta bisneskontrollin menettäminen ei. Potentiaalia Bowlissa kyllä yhä on, kuten nyt näkyy esimerkiksi tietsikka- ja lautapelien julkaisusta ja suosiosta. Se kun on alusta pitäen ollut varta vasten suunniteltu pikkupeli eikä mikään Warhammereista hätäisesti kötöstelty kevytversio.
Mitähän jos ottaisi itse projektiksi sorvata faba-pohjalta joko pienyksikkö- tai skirmish-version, jossa olisi joku tolkun tapainen?
