[FaBa] Badlandsin kutsu! Syksyn fantasy battle liiga!

[Varapalmus]

Asialle ei voitu mitään: Rotat likasivat Faaraon lemmikkisfinksin! Taistelusta täytyi poistua mahdollisimman pikaisesti että patsas saataisiin kiillotettua ja pestyä saastasta ennen kuin kilpailevien Dynastioiden näkijät saisivat tietää tästä häpeästä. Mutta nyt, kauniin kiiltävällä sfinksillään ratsastaen, on aika kostaa tämä loukkaus, murhaamalla nuo rotat!

No, ainakin jotkin rotat. Ei se ole niin tarkkaa.

[Salsa]

Lehtori Holt arvostaa aavikkodynastian halua pitää arvokkaat monumentit kiiltävän puhtaina (muuten puuttuvan) toimintakyvyn puitteissa.
Valitettavasti Herra Holt itse on tutkimusmatkoilla, minkä takia hänen täytyy jättää ihmiskunnan kohtalo kahden juopottelevan aatelisen armoille.

[Rune]

Milloinkas ihmiset, rottaruojat ja luisevat jäänteet ottavat mittaa toisistaan? Muistakaa tärkein: huutamisen, törkeyksien sanelun ja herjaamisen lisäksi liigoissa on elintärkeää kutsua kaikki kynnelle kykenevät seuraamaan taiston tuoksinaa! Itse ainakin tulen aina edes vilkaisemaan kun vain joudan.

Grandbeloksen aikataulut eivät ole vieläkään oikein selvät, mutta torstaihin asti ne ovat ainakin 100% tukossa. Viikonlopusta lisää tietoa pahaiselle Jormalle heti kun saan sumplittua elämäni siivua.

[Meganiikko]

Gritksnitt käy kaivattamassa nenäonkalojaan turhista tukoista ja muista torstaina fantasiamaailma Peuralle'ssa kellonlyömään 4.


Taisteluun valmistaudutaan tuomalla 20 kilon paketti suolaa taistelupaikalle. Sitä sitten tarpeen mukaan ripotellaan joko taistelukentälle, tai sitten rottien (toivottavassa) voittotilanteessa ruuan sekaan. Ei liikaa kuitenkaan. Silleensä sopivasti, Loput sitten naapurin kukkapenkkiin.

://edit olikin niin, ett' herra hiblewerferer vai mikälie olikin katsonut päivämäärän taistelulle keskellä viikon, mutta Gritksnitt olikin rottamaisen salakavalasti luullut taistelun tapahtuvan torstaina. Siispä hibtaför olikin tuonut omat suurjoukkonsa niityille valmiiksi sotaan ja turmioon, mutta vastapuolella ei ollut kuin muutamia hyvin närkästyneitä maanviljelijöitä.

Sota ja tuho niille rotille, saattoi hiblefurhehr ajatella, sillä aikaa kun Gritksnitt mietti syvään ja hartaasti miksi uusin rottaogreprojekti ei käynnistynyt nappia painamalla. Syy olikin koodiin salakavalasti luikahtaneella :'lla ;'n sijaan, joten Superrotta 2 olikin ns. out of action, eikä se sopinut että suuri isoherra herra isorotta tulisi omin jaloin taistelukentälle.

[Wadelma]

Arr, on ollut kyllä kiireisin pariviikkonen pitkiin aikoihin, mutta kalistelemaan miekkoja ja heiluttelemaan muovisia suolenpätkiä pääsen ainakin perjantaina tai lauantaina mihin tahansa kellonaikaan. Jospa tästä sais vielä armeijaakin maalailtua ensviikon aikana/jälkeen.

[Gilaelin]

Ne olivat todellisia. Kaiken jälkeen mitä hänelle oli opetettu ja mihin hän oli uskonut - ne olivat todellisia.

Armeija oli pienempi kuin Lumiritari toivoi ja he kaikki olivat väsyneitä. Epäonnistunut ryöstöretki Grandbeloksen kreivikuntaan oli verottanut miehiä ja Sir Siegfriedin uskoa itseensä. Tänään hänellä ei kuitenkaan ollut etuoikeutta tuntea itsesääliä. Tänään hänen täytyi olla se loistava soturi ja Waldbergin kreivikunnan perillinen, jollaiseksi hänet oli kasvatettu. Niin, tai sitten heidän kaikkien olisi kuoltava.

Matka syksyllä Keisarikunnan halki ilman suojapaikkoja oli tehnyt tehtävänsä Waldbergin armeijalle. Saapuessaan takaisin Waldbergin kreivikunnan rajojen sisälle pohjoisen Nordlandin hämärään, verisessä ripulissa vellovan ja punataudin kourissa marssivan rähjäisen joukon miehet eivät osanneet ajatella enää mitään muuta kodin ja lämpimän ruoan lisäksi.

Paljon muuta ei Sir Siegfriedinkään turtuneeseen mieleen mahtunut hänen johdettuaan armeijansa nimettömään kalastajakylään lepäämään isänsä maille. Silloin he olivat nähneet ensimmäistä kertaa niiden tekojen jäljet. Kukaan ei ollut jäänyt henkiin ja eläimetkin ne olivat vieneet mukanaan maan alle. Vain kolmen mätänevän rottamiehen vääristyneet ruumiit kertoivat tapahtuneesta. Siegfried ei nukkunut sinä yönä. Harva mies nukkui. Seuraavana aamuna Lumiritari kirjoitti kirjeen isälleen ja lähetti sen matkaan nopealla hevosella ratsastavan viestinviejän mukana. Hän kirjoitti kirjeen, vaikla tiesi sen tarkoittavan, ettei hän pääsisi vielä kotiin. Hän oli väsynyt ja niin olivat miehetkin, mutta Siegfried tiesi mitä häneltä odotettiin. Kreivi Hibelmeierille ei tuottaisi tunnontuskia uhrata poikaa, joka epäonnistui suuressa ryöstöretkessä - olipa tuo poika muutoin kuinka ansioitunut tahansa.

He seurasivat rottamiehiä vielä kolmen hävitetyn kylän lävitse, ennen kuin tiedustelijat saivat hirviöihin näköyhteyden. Siegfried johdatti joukkonsa pohjoisen kautta koukaten länteen suuntaavien rottamiesten eteen. Tämä oli hänen maansa ja vain harva tunsi sen häntä paremmin. Taistelupaikaksi hän valitsi vanhan pellon pienen kylän edustalla. Waldbergin armeija saapui paikalle päivän ennen rottamiehiä. He pystyttivät leirin ja odottivat. Yöllä satoi kaatamalla, puonneet lehdet riuhtoutuivat tuulessa ja pelto muuttui mutaiseksi velliksi. Siegfried valvoi teltassaan, kuunteli sadetta ja rukoili Ulricilta merkkiä.

Aamulla rotat saapuivat. Ne olivat musta turkin, kynsien ja metallin meri, joka vyöryi idästä vääjäämättä kohti Waldbergin miehiä. Komentajat olivat järjestäneet armeijan linjan ja miestensä edessä, vasten nousevaa aurinkoa Sir Siegfired, Sir Wilhelm ja Sir Fritz tukailivat monilukuisempaa ja hirviömäisempää vihollista. Wilhelm ja Fritz olivat mieleltään synkkiä, mutta Lumiritari oli löytänyt yön aikana sisunsa.

"Voi, jos olisi nyt meillä täällä edes tuhat niistä Waldbergiin jätetyistä, jotka eivät sodi vierellämme tänään," Sir Wilhelm sanoi katkerana.

Sir Siegfried taputti miestä selkään ja hymyili kannustavasti:

"Kuka niin toivoo? Wilhelm serkku? Malta hyvä veli. Jos kuolema on meidät merkinnyt, sen verran meitä on, että Waldbergille menetys on suuri; jos taas kuolema ei meistä piittaa, mitä vähemmän on meitä, sitä enemmän saa itse kukin kunniaa. Ei, Ulricin tähden, älä toivo meille avuksemme yhtäkään miestä. Kautta Taalin, aarteita en himoitse ja yhdentekevää minulle on, kuka pöydästäni syö; jos joku käyttää vaatteitani, käyttäköön, en minä piittaa, moiset pikkuseikat eivät vaivaa mieltä. Mutta jos on synti tavoitella kunniaa, ei maailmassa ole syntisempää sielua kuin minä. Rakas serkku, älä toivo edes yhtä miestä Waldbergista. Ulricin vihan kautta, en tahdo jäädä ilman sitä kunniaa, minkä yksi mies voi viedä kauneimmasta toiveestani. Älä toivo edes yhtä lisää. Parasta kun kerrot sotilaille, että jos ei ole rohkeutta taistella, on lupa mennä. Miehelle annetaan passi ja pussiin laitetaan matkarahat. Jos mies pelkää kuolla vierellämme, emme mekään tahdo kuolla hänen vierellään.

Tänään on pyhän Crispianuksen muistopäivä. Joka tänään jää henkiin ja palaa kotiin, nousee seisomaan kun puhe kääntyy Crispianuksen päivään. Joka tänään on täällä ja saa elää kauan, tämän päivän aattoiltana hän kutsuu naapurinsa vieraikseen ja sanoo: ’Huomenna on pyhän Crispianuksen päivä,’ ja käärii hihansa ja näyttää arpiaan: ’Crispianusta juhlittiin kun nämä haavat sain.’
Vanhat miehet unohtavat, sillä unohdus vie kaiken, mutta tämän päivän tuo mies muistaa, pannen paremmaksi urotyönsä, jotka hän teki tänään. Silloin muistojen nimet, kotoiset ja tutut sanat, Siegfried, Wilhelm, Fritz, kun tyhjennetään täydet muistomaljat. Tämän tarinan saa kelpo miehen poika kuulla oppiakseen moneen kertaan, eikä Crispinuksen ja Crispianuksen päivä mene koskaan mailleen ilman, ettei meitä silloin muistettaisi, meitä muutamia, näitä veljiämme. Sillä veljiäni ovat tänään kaikki, jotka vuodattavat vertaan minun kanssani, ja kaikkein halvimman ja köyhimmänkin arvo nousee tänään.

Moni herra Nordlandissa lojuu vuoteessaan ja kiroaa häpeäänsä, kun ei voi olla kanssamme, ja kokee vähäiseksi miehuutensa toisten kertoessa, että tänään Crispinuksen ja Crispianuksen päivänä he taistelivat meidän rinnallamme.”

(Henrik V:n puhetta Shaespearen näytelmästä vapaasti mukaillen. Alkuperäinen suomennos Matti Rossi. Näin kun enää pari yötä Agincourtin 600v päivään.)

[Meganiikko]

Yhtäkkiä, realismi iskee.

:D

[Meganiikko]

Et silleen.

Tää videonpätkä kertoo aika pitkälti miten peli meni.


Pikkasen oli mystistä meno ja niin edelleen. Kauniit oli figut ruots... siis swedlandin väreissä ja nättiä muussia niistä tuli kun kaikkea mystistä tapahtui, cold blooded feilaa 5+5+6, meat grinderit tekee 32 hittiä chargeaviin pikemeneihin ja tappavat 3, abominaatio pyörii keskikentällä ja käy lyömässä herra hinderblireriä takalistoille jolloin koko (täysi - 6 herraa) yksikkö murtuu, juoksee 9 ja abo juoksee 9" kiinni, koko rottalauma hajoaa 1 testiin kokonaan paniikissa ympäri kenttää ja rallyää 1" päässä reunasta, slavet räjähtää täydellisesti kun hipaisee hilparia ja niin edelleen.


Välillä oli silleen että ei tiennyt mistä puhutaan kun sodan jumalat miettivät keskenään miten säännöt toimii just tässä edikassa samalla kun itse istuskelen tuolilla ja mietin että kuinka mahdutan 2 200mm levyistä unittia 450mm aukosta, ja silleen ja edelleen. Sitten kun olen tottunut siihen että on sphinx joka ei kuole, archerit ampuu sen 120 kertaaa ja osuu aina 5+'lla jne niin ehkä olin liikaa passiivinen ja piilottelin aboa hirsiladossa.

Plus päälle 'kevyt' suolaisuus kun aikaisemmin päivällä kone ruikkas öljyt pöksyille ja niitä hinkatessa meni tovi jos toinenkin, ja se että en ole kerinnyt nukkua kunnolla 45 tjms tuntiin vaikutti aika paljon käytökseen. Meinasin välillä nukahtaa siirtoja seuratessa. Suolasirotin heilu. Ja muutenkaan en ole kovin kiva heppu pelata vastaan.

Epätoivo kerkis iskeä jo ja olin kovasti luovuttamassa kun koko armeija (pl. abo ja general) breakkas yhtä aikaa, mutta mystisiä asioita tapahtui ja rallyheitot heitteli 3-4'ää. Kiva että rottaherrojen LD on muutenkin 4-5 akselilla. Jollakulla rohkealla tais olla 6.

Sitte sil generalin mountil ei ollut regeniä, mut sillä oli T5 ja ws 4 joten pelattiin ns neutraalisti (woundasit 2+'lla kun ois oikeasti 3+'lla, mountti ois osunut 3+'lla eikä 4+'lla) plus se ei regenejään edes onnistunu. Nii ja sil mountil ois ollu 5 hyökkäystä eikä 3. Lordillakin 4 A eikä 3, sekä WS6.

Grinderikään ei edes ollut artillery vaan close combat weapon joten eivät olisi ruojat saaneet 5+ wardejaan. Onnistuivat niistäkin yli puolet.

Pitää tulostaa listat ens peliin.

Noh kuitenniin.

eli luovutusvoitto 20-0 miulle koska aika ja jäljellä oli vaan herra pohjolan lumiritarin tuhoon tuomitut keihäsmiehet, just rallynneet hevosratsastajat melkein keihäsblokin chargerangella sekä pari hassua sotakonetta joista toinen veteli viimeisiään.
Mut miulla on iso ja kova fiilis että tuo 20-0 järjestelmä ei ole sama mitä kaikki muut pelaa kun tuntuu absurdilta että toinen saa 20 pinnaa jos toinen luovuttaa, ja toinen saa wipestä 6-0. tjms.

Saisko silleen että korpinkynneltä tiputettas 28 pistettä eli miulla ois 12 pinnaa total?

[Meganiikko]

Lihamylly pyöri kolmatta päivää pysähtymättä. Paksu veren ja epätasaisesti palavan puun haju täytti savuisen ja mutaisen luolaston. Uloste valui luolien lattioilla, joissain kohdissa pikaisesti kyhättyjen lattiahirsien alla, joissan kohdissa nousten kävelyteille mudan sekaan

Haalean valkean värinen madon ja rotan sekasiitto ahmi ja kolusi omassa kolossaan kaikkea joka ei heti mennyt lihamyllyn läpi- erityisesti käsipanssarit joista oli hankalaa saada murskattuja jäseniä irti, tai sitten orjia jotka eivät ehtineet pois hirviön karsinasta ennen kuin tämä alkoi etsimään uusia lihakasoja. Kaikki muu ihmisliha oli revitty irti hakatuista ja reikäisistä metallipanssareista, joita ihmisolennot tavallisesti käyttivät. Metallipanssarit eivät olleet auttaneet ihmisiä paljoakaan, sillä hohtavan vihreät warppikivikonekiväärit läpäisevät normaalia rautaa kuin kynsi lihaa.

Lihamyllyistä ulostulevat verenpunaiset lihamassat kerättiin suuriin altaisiin, ja puristettiin irti verestä suurilla prässeillä. Loppuliha eriteltiin Ogrelle meneväksi (luonnollisesti kuivatumpana ja suuremmissa määrin) sekä rottasotureille (verisempänä ja pienempiä määriä). Orjat saivat etsiä omat ruokansa jätteistä ja muista sakoista. Orjia tuli aina lisää. Ihmisorjat joita oli saatu sotavangeista sekä maalaisista söisivät pieniä kuolleita rottia kunnes kuolivat joko työhön tai ruokaan. Rottaorjat sitten söisivät ihmisorjat kun ne olivat kuolleita, tai sitä ennen...

Alunperäinen, puolenkymmenen metrin levyinen aukko maassa joka oli kaivettu alunperäisen invaasioarmeijan uloskäynniksi keskellä metsää oli laajentunut useamman kymmenen metrin kokoiseksi. Puut ja metsä oli raivattu alueelta pystytyspuiksi ja polttoaineeksi. Soturit ja metsästäjärotat väijyivät metsän sisällä, ottaen kiinni kaiken joka kulkisi metsässä: Uteliaat maanviljelijät katosivat pian, kaatuen metsässä puiten liepeiden alta heitettyihin kiviin ja haavoittuneina ulosteen peittämiin heittoveitsiin.

Luolassa työnteosta kuuluvan vikinän ja paukkeen keskeytti aina silloin tällöin ogreluolista kuulunut karjaisu ja joko terävä piiskan isku tai paniikinomainen vikinä sekä märkä rusahdus, riippuen johtuuko karjaisu ogrenkäsittelijän ohjauksesta vai siitä että orja oli kulkenut liian läheltä ogren karsinaa. Puusta kasatun rakennelman päällä istui leveäharteinen hahmo, jonka päällä istui vain heiman pienempi hahmo, katsellen alapuolella puita sitovia orjia.

Yliherra Gritksitt istui luurankomaisen mekaanis-lihallisen rottaogrensa päällä ja heilutti tahtia orjille käyttäen revittyä ja liattua lippua jossa oli kaadetun ihmis-olennon värit. Keltainen väri lipussa oli maalattu punaiseksi verellä, ja kuivunut likaisen ruskeaksi ja tarpeeksi jäykäksi että sitä pystyi käyttämään ryhmäkäskyjen antoon, yhdessä orjaherrojen ruoskien lyönteihin.
Pieni lauma orjia kantoi sankollista ihmisolentojen ja niiden viljelys-olentojen lihaa, mikäli Griksnittiä alkaisi vaivaamaan jokaista Moulderin klaanin johtajaa kiusaava veriraivon kaltainen nälkä. Yliherra Griksnitt oli kerran "mustan nälän" vallassa purrut alla olevansa rottaogren niskan poikki ja syönyt palvelijaorjansa ennen kuin nämä olivat ehtineet noutaa lihasammiun. Rottaorjat katsoivat pelokkailla silmillään Griksnittiä hänen istuimellaan, valmiina syöksymään eteenpäin sankon kanssa heikoimmastakin merkistä "mustasta nälästä".

Pienemmästä onkalosta vaappui mekaanisten laitteiden peittämä, warppikiven katkuinen rotta-olento kuudella jalallaan. Sen metallinen alaleuka avautui kun sen pää kääntyili, kunnes se löysi Yliherra Griksnittin. Saapuen nopeasti Rottaherran luo, olento köhi kasan tuhkaa ja kivensiruja kurkustaan ja ilmoitti "Anteeksi Suuren Herrautenne häiritsemisestä, oi Suurin Suurista Yliherroista, mutta taistelulihamyllyt on nyt korjattu ja uusi rottamiehistö on koulutettu. Ne ovat taas taistelukuntoisia" olento lisäsi kun Griksnitt alkoi rypistää otsaansa. Olento perääntyi hieman kun Griksnitt nykäisi toisella kädellään Rottaogrensa ohjauspannasta ja Rottaogre nousi jaloilleen, kääntyen kohti rotta-olentoa.
"Hyvin-Hyvin suoritettu, Insinööri. Työsi nopeus on esimerkillistä. Ohjaan sinulle suuremmat ruoka-ruokaannokset ja uuden penikoijan. Älä riko sitä niin nopeasti. Poistu-Poistu" Rotta-olento kumarsi, sen metallinen leuka taas aueten ja perääntyi pois Yliherran luota.

Griksnitt nosti kuivuneen veren peittämän lipun korkealle, ja potkaisi ogreaan kylkeen kantapääpiikillään. Ogren huuto pysäytti koko luolan. Kaikki soturit ja orjat kääntyivät katsomaan pelokkaasti johtajaansa.
"Soturit-Soturit! Herättäkää nukkuvat! Kerätkää keihäänne ja aseenne! Pistäkää teränne tuoreeseen ulosteeseen! Taas marssimme uuteen ryöstöretkeen!"
Pelonsekainen hurraahuutelu täytti luolan, kun Griksnitt ohjasi ratsunsa kohti omaa luolaansa, lihasammiota kantavat orjat tiukasti perässä.
Hetken unet ja kierros penikoitsijoilla ennen kuin uusi ryöstöretki alkaisi.

Ja aikaa antaa muutamien ihmisorjien paeta, varoittamaan tovereitaan. Griksnitt levitti huulensa hymyyn halkeilleitten ja osittain uudelleenkasvavien hampaidensa päälle. Paniikki leviäisi ihmis-olentojen keskuudessa hänen tuloaan kohti, ja ihmis-olennot lähettäisivät omat sotajoukkonsa häntä vastaan.

Hänen ansaansa.

[Rune]

Grandbeloksen suurmestari Himmel miettii kuumeisesti, että mistä nyt taas tuulee. Hän oli lähettänyt tiedustelijoita Waldbergin ryövärien perään varmistamaan ettei tuo aatelisherran irvikuva, Lumiritari, yrittäisi keksiä enää uusia konnankoukkuja Grandbeloksen pään menoksi, mutta jo pian he olivat tullee takaisin, ja maninneet Talabeclandin länsiosia vaivaavan mystinen kadotus. Pieniä kyläpahasia oli poltettu ja hävitetty, mutta heikkotahtoisesti ja vailla päämäärää. Maalaiset valittaisivat Talabheimiin asti, kun eivät saisi Kemperbadista ja Reikinlinnasta välitöntä apua, ja ne saisivat tyytyä muutamaan lisättyyn partioon, ja jälleenrakentamaan kylänsä ja kylvämään peltonsa uudemman kerran. Raukkaparat.

Vaan kuinka ollakaan, tiedustelijat olivat joutuneet kahnauksiin, ja surmanneet surutta, valtavia, kaksin jaloin vaeltavia rottahirviöitä! Kammottavia, vaikkakin pieniä ja lähinnä pahansisuisia kaaoksen sikiöitä! Nuo petomiesten sukulaiset kantoivat ruostuneita, vaan teräviä teriä käsissään, mutta niistä oli vähänlaisesti vastusta Grandbeloksen ja Arcanschlossin partiomiehille.

Tutkimukset jatkuivat, ja näytti tosiaan siltä, että nämä olennot marssivat pohjoisesta etelään tuhoten ja ryöväten matkallaan, mutta onnistuivat käymään käsiksi vain heikoimpiin ja helpoimpiin kohteisiin. Keisarikunnan lisätyt partiot saattaisivat ne loukkuun, mutta suurmestari Himmel ja nuoriherra Rosenton olivat tottuneet luottamaan keskinäisistä kahnauksistaan huolimatta toistensa vaistoon. Molemmat tulivat yhtälailla siihen lopputulokseen, että noiden olentojen pääjoukko olisi vielä kohtaamatta, ja jos sen eteen ei tehtäisi jotain pian, saisi se aikaan pahaakin tuhoa.

Matkaan siis, mutta ah ja voih! Olisihan se pitänyt arvata, että eivät tällaiset hirviölaumat huvikseen matkaa etelään uhmaamaan Keisarikunnan mahtia, ja väistelemään sen partioita vain viivyttääkseen varmaa tuhoa! Pahamailta asti ne olivat valuneet etelään, ja minkä edellä - pahamaineisen, ja Grandbelostakin jo lukuisia kertoja häiriköineen noitaherra Jormaén, ja tämän helvetillisten koneidensa! Taasko ne raukkaparat vaeltavat ryöstöretkilleen etelään Pahamaiden ja unohtuneen (vaan Sigmar siunaa, ei koskaan tarpeeksi unohtuneen...) Swedlandin kautta?

No, rotista viis. Ehkä ne Talabeclandin pohjoisrajoilla joutuvat vaalikreivi Feuerbachin sotilaiden murskaamaksi. Nyt on enää liian myöhäistä astua sivuun Jormaén tuholaisten tieltä. Mutta heidän orjaretkensä pysähtyy tähän. Grandbelos ei ole vielä kertaakaan nöyrtynyt Tuhkanutun ikeen alla, eikä suurmestari Himmelin ollut tarkoitus aloittaakaan!

Murhenäytelmää saa tulla todistamaan Fanttilaan siis lauantaina 24.10 Sigmarin siunaamana kellonlyömänä 16:00. Olkaahan ajoissa jos mielitte seuraamaan karkeloita, ettei ovi paukahda nenän edessä kiinni.

[Sutenööri]

Edit: Ootteko huomannu että kun tänne tuli nuo uudet nappulat tonne nurkkaan (liitälainaamuokkaa) niin mun viesteistä suurinosa menny vituiks!

Enihow! Jorma vaan pärisee menemään! 5-1 ourait!

-Juha-

[Meganiikko]

Simmosta-


Oli hauska peli ainakin sivusta seurata. Tykit ei koskaan jätä kylmiksi. Tai, siis, riippuen mistä suuntaa piippua asiaa aina kysyy.

[Rune]

Karmaisevaa! Jormaé Tuhkanuttu itse oikein ratsasti Warppihauen hengellä, ja loitsi menemään ympäri kenttien!

Toisaalla tykki jauhoi pikkuhiljaa tankin päreiksi, mutta ei ennenkuin se oli kerennyt tehdä kouriintuntuvaa vahinkoa. Leskirouva Schollin loitsut olivat aivan avutonta puuroa, ja suurmestari Himmelin uljaaseen ratsuunkin osui sattumalta raketti, kun tämä lenteli karkuun pahuuttaan höyryävää metallihirvitystä. Kaiken kukkuraksi gobeliinien kilpimuurit olivat liikaa itsensäruoskijoille, ja näillä meni luvattoman kauan aikaa survoa vihernahkojen taistelutahto kurkusta alas.

Kääpiöboksi oli liian uljas, eikä sinne uskallettu mennä, ja lopulta tykki- ja muuhunkin tuleen levinneet Grandbeloksen sankarit antoivat kyvyttömyydellään voiton Jorman... no, omalle lyhyenlännälle persoonalleen, jos ei hänen armeijalleen, sillä jälkimmäisestä ei jäänyt paljoa jäljelle tohinan päätteeksi.

Grandbeloksen joukot taasen eivät osanneet uudelleenjärjestäytyä tarpeeksi tehokkaasti vastaiskuun, kun johtoporras jouduttiin siirtämään sairastuvalle, ja kenttä jouduttiin antamaan kaaoskääpiöille. Vetäytyessä toivotaan hartaasti, etteivät edeltä mainitut rottamutanttijoukot osu tielle...

[Wadelma]

Jormahan on aivan raivoisa näissä taisteluissaan. Löytyykö armeijoiden riveistä ketään taltuttamaan tätä voittokulkuetta?

[Rune]

Jormahan on aivan raivoisa näissä taisteluissaan. Löytyykö armeijoiden riveistä ketään taltuttamaan tätä voittokulkuetta?

Tämä on kysymys, jota on kysytty Swedlandin metsissä ja soiden armoilla sen pahamaineisen maapläntin kampanjoissa jo monta monituista kertaa. Jorma on polttanut kai ainakin kahdesti Swedlandin suot - teko, joka niin märillä ja inhottavilla seuduilla on jo saavutus!

Toivotaan, ettei hän pääse joukkoinensa aiheuttamaan enempää pahennusta Keisarikunnan sydämeen. Tehkää joku nyt jotain! Ehkä Griksnitt ja noitaherra Tuhkanuttu kohmeloivat toisensa näännyksiin?

Milloinka saadaan kuulla rottien ja luurankojen törmäyksestä?

[Meganiikko]

Jorma Tuhkanutun sotakääpiöjengi kävi ostelemassa prosessoitua warppikiveä Gritsknitin varastoista. Ikäväkseen kaupanteon aikana Griksnitt tuli kutsuneeksi Jorma Tuhkanuttua nimellä Tuhkimo, ja siitäkös sota syttyi. Nyt kävi silleensä että Jorma lähti Gritsknitin luolastosta ilman ostettua warppikiveä mutta senkin edestä varastettua warppikiveä, ja iso kasa kuolleita rottia sekä rottaogreja. Yliherra Griksnitt ja Mahtava_Mato jahtaavat nyt moisia lyntättyjä pikkuihmisiä, kun kerta halusivat kovasti sotia pienen sanasen takia. Hyi sentään, likaset parratkin ovat, sanoi Griksnitt samalla kun hieroi lisää pohjoisen ritarin ihmisistä tehtyjä lihaklöntteja suunsa alueelle.

[Sutenööri]

Jorma Tuhkamu... Nutun! Voittokulkua ei voi pysäyttää, emme ole tyytyväisiä ennekuin kaikki ruojat pahamailla ovat rautaisen tossumme alla!

-Juha-

[Wadelma]

Jormahan on aivan raivoisa näissä taisteluissaan. Löytyykö armeijoiden riveistä ketään taltuttamaan tätä voittokulkuetta?

Milloinka saadaan kuulla rottien ja luurankojen törmäyksestä?

Oli tarkotus tänään mitellä, vuan tuli äkillinen lähtö Jyväskylään perhesyistä niin täyty perua. :(
Ensviikolla olis tarkotus viimeistään kolista pois.

[Sutenööri]

Viimenen matsi oli varmaan tarkotus pelailla tiistaina, jos minä tästä nyt nämä uudet paritukset kuitenkin heitän niin päästään muutkin pelaamaan!

Jorma Tuhkanuttu - Overlord Griksnitt
Hans-Adolf Himmel - Faarao Tutankhamon
Reek Gnawtooth - Sir Siegfried von Hibelmeier

-Juha-

[Rune]

Ysiaikaan taisi tulla vastikään 0.9 sääntöpäivitys sekä loitsuihin, että sääntöihin ja armeijoihin. Kannattaa yritä tavata isoimmat muutokset. Sääntiksestä pitäisi ainakin nyt löytyä vähän selkeämmin sisällysluettelot ja semmoiset.

No niin, ja TAC sellaisenaan katosi kanssa warppiin (miulla se ehkä vielä jossain on), ja tilalle tulivat kaikkien armeijoiden omat armeijakirjat. :D Mitäs nyt tehdään?