Uusi turnausmuoto: Laistoturnaus

[Tyrisalthan]

Kun juteltiin kavereiden kanssa tuossa jokin aika sitten miten saisi tasapainoiset armoijat turnauksiin ilman ylenmääräistä komppaamista, niin yhtenä vaihtoehto heitin että pelattaisi laistolla. Tämä korttipelitermi tarkoittaa että mahdollisimman huonosti, yrittäen saada mahdollisimman vähän pisteitä. Se ei tietysti suoraan toimi figupeleissä, kun aina voi vaikka kääntää selän vastustajalle niin vastustaja voi vaan olla chargaamatta. Sitten se evolvoitui muotoon että pitää vain tehdä mahdollisimman huono armeijalista. Siinäkin on ongelmansa, sillä joku voi sanoa että hänen mielestään tuo täyteen kitattu lohikäärmelordi on huono valinta, joten on ihan ok pelata sillä. Siispä viimeisin iteraatio on että ei tarvitse tehdä huonointa mahdollista listaa, mutta sinun pitää itse pelata sitä vastaan.

Eli miltä kuulostaa:

Turnaus jossa 2000 pisteen armeijat ja siihen liittyvät rajoitukset. Vähintään 1990 pistettä on käytettävä. Kaikki normaalit armeijanrakennussäännöt voimassa. Jokaisessa pelissä pelaat omaa armeijaasi vastaan vastustajan armeijalla. Turnaus pelattaisi luonnollisesti avoimin listoin, kun olet kerran itse tehnyt sen listan mitä vastaan pelaat.

Mitä hyvää, mitä huonoa?
Miksi ei toimi?
Onko ihmiset niin tarkkoja figujensa suhteen että eivät uskalla luovuttaa nappejaan toisen siirrettäväksi?
Mitä luulette, minkälaisia armeijalistoja tulisi turnaukseen?

[tneva82]

Ihan hauska idea ja voisin kylla itse pelata tuollaista. Kaytannon ongelmana vaan juuri tuo toisen figujen kaytto. Itseani hirvittaisi pelata toisen figuilla. Ja on armeijoita joita en tuohon ottaisi tykillakaan kuten lumineth. En vaita olevani varmempi kasittelija kuin muut mutta jos hajoaa figu syy ja vastuu on oma.

Mutta vahemman hajoavilla&helpommin korjattavilla voisin tulla. Mutta rajaa ymmarrettavasti pelaajakuntaa.

Jos joku jarkkaa moisen varsinkin aos tulen kyl mukaan jos jarjellisen matkan paassa :)

(jos kysyntaa on voisin jossain vaiheessa jarkata tallaisen turussa aosille)

[TurboPenetrator]

Ei ainakaan itteä kiinnosta muiden armeijoilla pelata, ei se etten voisi antaa figuja toisen käsiin. En kyllä lähtisi tälläiseen turnaukseen.

Ajallisesti myös pelit ottaisi varmaan ainaki 1,5x ajan kun muutenki osalla pelaajista jopa omalla armeijalla josta tietää säännöt on ongelmia saada pelit päätökseen allokoidussa ajassa.

[Luolapeikko]

Tulee mieleen Dualblade-turnausmuoto, jossa pelattiin jokaista vihollista vastaan 2x.
Ensin vastustajan armeijalla ja sitten omalla.

Itseäni tällaiset variantit kiehtovat, toki kenties enemmän tutussa / luotettavassa seurassa. Jättäisin kaikista herkimmät nappiviritykset lähinnä vahinkojen takia kotiin.

[Mikke]

Tuo voisi toimia pelillisesti vain todella kovasti rajoitettuna. Pelistä riippuen voi olla todella houkuttelevaa esimerkiksi laittaa kaikki pisteet kiinni vain minimivaatimusten mukaisiin yksiköihin paisuttamalla yksikkökokoja. Mietin vastaavanlaista formaattia joskus itse aika paljonkin ja tulin tulokseen, että vaatisi jonkun verran rajoituksia, ettei armeijoista tule ihan pöhköjä.

Formaatti lienee kuitenkin hauskempi ajatuksen kuin käytännön tasolla. Monelle figupelaamisessa hauskinta on nimenomaan se oman vaivalla maalatun ja tehdyn armeijan peluuttaminen. Formaatti vaatisi myös todella kokeneet pelaajat, joille kaikki armeijat ovat tuttuja entuudestaan. Lisäksi jo yllä mainitut ongelmat sen kanssa, että osa on haluttomia käpälöimään toisten figuja ja osa haluttomia antamaan omiaan. Tästä voisi saada eniten kaikkein paatuneimmat turnausten koluajat, joista tuntuu, että kaikki alkaa jo olla nähty. Valtaosalla pelaajista lienee sen verran vähän pelejä alla, että vähemmänkin villeillä konsepteilla saa helpommin hauskat pelit aikaiseksi.

Ehkä hyvin rajatulla tutulla porukalla kutsumuotoisesti ja järjestäjän ennalta tarkastamilla ja hyväksymillä listoilla?

[El Capitan]

Siitä on aikaa kun viimeksi Sotussa on ollut näin hyvä aihe.

Silloin kun olin nuori ja komea, monta kertaa itsekin mietein erilaisia keinoja, miten sen kaverin 2x Steam Tank, 2x Hydra, 4x Chimera ja 6x Riptide sun muut maailman tyhmimmät ideat saataisiin pois maan päältä. Jokainen ajateltu idea, toteutustapa ja keksintö kuitenkin torpataan peliseurasta riippumatta samoilla sanoilla.

1. Miksi minun pitää pelata huonolla listalla?
Oman kokemukseni mukaan, kaikissa muissa peleissä (lauta-, video-, katulätkä yms) aina pilkattiin niitä henkilöitä, jotka jollain tavalla rikkoivat pelin. Oli ns. tosimiehen taktiikat ja sitten ne raukkistaktiikat, joita kokeiltiin kerran ja kunnioituksen puutteen vuoksi lakattiin, koska touhusta lähti kaikki hupi. Hyvänä esimerkkinä mm. NHL:t, joissa välittömästi lakattiin pelaamasta niitä versioita, joissa oli ns. varmat maalinsa tekoälyn ollessa kyvytön torjumaan 100%:sti tietty laukaus. Näin ainakin minun nuoruudessani tehtiin.

En enää muista mihin aiheeseen tässä lähiaikoina kirjoitin pelaajan itsensä asettamista handicappeistä. Otin vertailuksi Tetriksen ja sen monet kloonit, joissa kokeneempi pelaaja laittaa vähän kovempaa vauhtia palikoillensa antaakseen tasoitusta. Joskus pelasin Beatmaniaa kaveria vastaan siten, että hän meni pelin alkaessa vessaan ja pelasi pelkästään viimeisen minuutin kappaleesta. Rökitti pisteistä siitä huolimatta.

Fikupeleissä tarina on kuitenkin toisenlainen ja tätä raukkistaktiikan ongelmaa ei koskaan olla nähty. Ainakaan minun silmieni alaisuudessa. Sitä on kutsuttu täällä Sotavarassakin joskus jonkun toimesta pelaajan yhdeksi taidoksi osata paikallistaa se parhain yksikkö armeijakirjasta ja listaa rakentaessaan kirjoittaa se niin monta kertaa kuin pisteet ja pelin armeijanrakennussäännöt antavat myöten.

Eräs muinainen vakiopelikaverini joskus jutteli tästä minun kanssani urheilun näkövinkkelistä. Jos hänellä on tietotaitoa ja rahaa valita ja ostaa ne parhaimmat Golf-mailat mitä maailma tuntee, päästä mukaan siihen parhaimpaan Formulatalliin yms, miksi hänen pitäisi luopua tästä mahdollisuudesta ja sen sijaan pelata sukillaan jalkapalloa ilman säärystimiä?

Joku turneejyrä sanoi minulle 20-0 voittonsa jälkeen, että hänkin pelaa huvikseen. Häviö huvikseen tuollaisella listalla on vain tyhmää. Tiikerin, oli se mielipiteiltään mitä tahansa, pitäisi päästä taipumaan raidoistaan johonkin suuntaan, mutta mie en tii miksi juuri fikupelit muodostavat handicapin suhteen hirveän stigman.

2. Fikukokoelma
Minä olen luonteeltani hamstraaja, joka haluaa armeijansa kokonaisuutena. Paikallisen skenen Discordissakin möläytin hiljattain tässäkö kuussa, että se ei ole armeija, jos hyllyssä ei ole (lähes) koko valikoimaa. Sellainen kokoonpano, joka taipuu vain yhteen 2000p listaan on baarijengi eikä armeija minun mittapuullani.

Kaikki eivät ajattele kuten minä, että armeijan mittapuu ylittyy vasta siinä 6000p kohdalla, jolloin pelikentille voidaan nostaa vähän erilaisempiakin kokonaisuuksia kuin sitä yhtä. Moni kuitenkin tyytyy vähempään ja erittäin hyvistä syistä. Ihan sama keneltä ostaa, tämä harrastus vie rahaa kukkarosta, jolloin koko katalogin ostaminen ei ole kannattavaa. Jotkut eivät halua pelata maalaamattomalla armeijalla ja minä tunnen monia henkilöitä, joilla maalaustahti on hyvin hidas. Tarvitseeko minun luetella enempää syitä olla ostamatta lisää ukkeleita?

Joskus sain suostuteltua Faban aikoihin kaverini siihen, että hän tekee minulle listan ja minä hänelle. Sitten pelataan kukin omilla armeijoillaan. Kun sain hänen fikukokoelmastaan listauksen, ei siitä saanut kovinkaan suurta eroavaisuutta siihen, mitä kaveri normaalisti nostelee pöydälle. Tämä kokoelmahan määrittelee todella paljon siitä, millaisia armeijoita kyseinen juippi saa tuotua mukanaan.

3. Kaikki on suhteellista
Huono lista on yllättävän hyvä osaavissa käsissä. Tai nopan pyöriessä oikein. Tai vähintään silloin kun tulee se oikea lista tai vielä huonompi lista vastaan. Faban aikoihin miun velipoika joskus sanoi tosi näppärästi, että vain minä olen niin tyhmä, että maksan pisteitä siitä, että mundaanikamoilla erinomainen yksikkö muuttuu vain hyväksi. Näistä lähtökohdista huolimatta ollaan minunkin kokoonpanoja katsottu joskus, että et sitten ilkeämpää kokonaisuutta saanut tuotua vastaan.

Turneejyrän lista on yllättävän kova pala purtavaksi, jos vastaan tulee tahallaan huonosti koottu kokoonpano. Toista samanmoistahan jyrää vastaan voimasuhteet ovat samalla tasolla kuin huono vs huono lista.

Vaikka kuinka aina muistutan ihmisiä siitä, että hyvällä säkällä se minun voimakkain tappoloitsuni 2d6 S4 missile voi olla aivan käsittämätön tuhokone, se kuitenkin aina kalpenee hyvällä säkällä heitettyyn Pit of Shadesiin, Aurinkoon tai Dwelleriin, puhun kuuroille korville. Puhuin 7th:n aikaan, puhuin 8th:n aikaan ja sen jälkeen olen ollut lähinnä hiljaa, koska alan olla liian vanha kuulemaan samaa nuottia.

Huonolla listalla pelaaminen on siistiä ja aina hieno idea oman päänupin sisällä. Ruumiistaan irtaantuneena henkiolentona katsottuna se ei kuitenkaan oman kokemukseni mukaan ole kannattava ainakaan minkään laajemman asian ydinasiana.

Mieluummin panisin aivonystyräni pohtimaan vaihtoehtoja, miten luoda se tunnelma kohilleen, jotta 3:n pelin turnaus 0p saldolla kokeva huonon listan/muuten vain huono pelaaja tulisi uudestaan seuraavaankin tapahtumaan. Itse joskus olin turneessa, jossa kohtasin 3 turneejyrää ja sen jälkeen tuli piiiiiitkä tauko näihin leikkeihin. Maksaa nyt siitä, että saa olla pistegeneraattori jolle kulle.

[Mysterous]

Samaan ideaan toisenlaisena näkökulmana, "laistoturnaus" on mainio tapa päästä kokeilemaan erilaisia armeijoita eri faktioilla. Ei tarvitse olla oman kokoelmansa orja. Turneeseen voi myös osallistua mahdollisimman optimoidulla listalla, katsoakseen että mikä siinä omassa armeijassaan mättää. Sitä en tiedä, että pitäisikö sitä sitten kutsua turnaukseksi vai vain pelipäiväksi.

Säikeessä aikaisemmin ilmoitettuja ongelmia on kyllä hyvä huomioida.Toisen henkilön armeijan opettelu ja taktiikan keksiminen sille vaatii aikansa, olisiko pelien välissä tutustumista varten downtime? Pelit venyvät kun ei ole niin tuttu armeija, pitäisikö käyttää shakkikelloa? Ei halua antaa toisen hipelöidä omia nappeja, vaikka saavat koskea lautapelien nappeihin?

Jos hänellä on tietotaitoa ja rahaa valita ja ostaa ne parhaimmat Golf-mailat mitä maailma tuntee

Radikaali mielipiteeni on, että soolopeleissä raukkistaktiikoissa ja niin pitkälle hyvin pelaamisessa kuin mahdollista, ei ole mitään vikaa. Mutta kun mennään johonkin missä pelataan duettona, niin kyllä se nakertaa jos se kaikki vaiva armeijan kasauksesta deploymenttiin tuottaa tylsän pelin, jossa vastustaja pyyhkii pöydältä ilman että välttämättä voi itse tehdä käytännössä yhtään mitään osaamattomuutensa/huonon listansa vuoksi. En sitten tiedä miltä kunnolla pataan antavasta osapuolesta tuntuu kun ei usein ole tullut koettua moista :)

[Squirreli]

Disclaimer: Oon itse tosi kilpailullinen pelaaja, mutta tykkään aina silloin tällöin pelata kevyillä, tosi mageilla listoilla leppoisammassakin hengessä. Muiden armeijoiden kokeileminen ja molemmin puolin miellyttävä kasuaali pelaaminen ovat mun mielestä oikeasti hyviä tavoitteita.

Anyway, hiukan laistoturnauskritiikkiä:
- Ihan yhtä lailla min-maxattavissa ja rikottavissa tää formaatti on kuin normaalikin. Ainakin 40k:n puolella taitaa joka kirjasta löytyä ylikallista roskaa jolta puuttuu synergiat. On melko yksinkertainen harjoitus rakentaa armeija, jolla on tosi isoja heikkouksia ja tosi vähän hyviä puolia.
- Sääntöjen opettelu vie aikaa, joten pelit kestävät pitkään ja molemmin puolin tod.näk. tulee hölmöjä mokia jotka pahimmillaan kippaavat tasaisen pelin.
- Kokeneille pelaajille on helpompi sopeutua uuteen armeijaan, koska se on tuttu joko omasta kokoelmasta tai vastuksena. Tää todennäköisesti tekee pelaajien tasoerosta vielä isomman tekijän.

Uskoisin, että semmoiseen rentoon kaikilla-on-kivaa lopputulokseen pääsee parhaiten kun järjestäjä kuratoi listoja ja kun tapahtuman kuvauksessa on selkeästi mainittu tavoitteena leppoisat pelit hyvässä hengessä. Kilpailullisimmat pelaajat voivat sitten jättää väliin tai palauttaa tosi tosi pehmeän listan ja asennoitua pelaamaan tosi leppoisasti. Esimerkeiksi tällaisista turnauksista sopivat WarHeadin aloittelijaturnaukset ja kasuaaliturnaukset, joiden ilmoituksia löytyy tältäkin foorumilta.

Eli, summa summarum, mä en nää laistoturnausta minkäänlaisena ratkaisuna tasoero-ongelmaan tai johonkin kilpailulliset-vs-kasuaalit epäsuhtaan. Siitä huolimatta se tietysti vois olla mielenkiintoinen mauste johonkin tapahtumaan, jos aikatauluun vaan rakennetaan tarpeeks joustoa tai pistemäärät ovat tarpeeks pienet. En oo lainkaan varma, että itse osallistuisin, mutta ehkä niitä pelaajia silti löytyis tarpeeks kiinnostavaan pelipäivään.

[Tyrisalthan]

On mielenkiintoista että useampikin sanoi ettei mielellään pelaisi toisen figuilla, koska pelkää vahingossa rikkovansa jotain. Se ei tullut itselleni mieleenikään, koska ei ole tapanani rikkoa pelatessa omia ukkojanikaan. Suurin vaara on figujen kuljetus, mutta sehän ei ole ongelma koska itse kuljetat ne figut niin itse turnaukseen, mutta myös pöydästä toiseen. Kun ukot on liikuttelualustoilla pöydän pinnalla, silloin harvemmin tapahtuu vahinkoja. Myös casualtyjen poistaminen hoituu tarvittaessa kätevästi ja vaarattomasti omistajansa toimesta, sillä joka peli on omaa armeijaansa vastaan. Figut on myös koko ajan omistajansa valvovan silmän alla.

Muutama mainitsi myös että tuo systeemi olisi super helppo rikkoa. Itse kun luulen että ne huonot listat näyttäisi aikalailla sellaiselta miltä sellaisen kivan faban pitäisikin, eli paljon core-joukkoja, ja ehkä joku kallis mutta eeppinen special unit. Haluaisiko joku heittää esimerkkilistan, miltä tällainen mahdollisimman huono 2000 pisteen lista näyttää?

[Mikke]

Varmaan aivan esimmäisenä pitäisi spesifioida mistä pelistä puhutaan. Pelit joissa yksiköt on aina standardikokoisia toimii tietty tällaiseen paljon paremmin. Oletan kuitenkin Tyrisalthanin tuntien, että puhumme 6. editionin Fabasta. Tässäpä yksi 2000p. kalkkunalistan esimerkki, jonka tein ekana käteen sattuneesta armeijakirjasesta, eli Dogs of Wareista:

Paymaster w/ hand weapon (55p.)
Mercenary Captain w/ hand weapon (50p.)
126x Duellist w/ hand weapon (630p.)
126x Duellist w/ hand weapon (630p.)
125x Duellist w/ hand weapon (625p.)
Total: 1900p.

Dogs of warit on harmillisia, kun on pakko ottaa kaksi sankaria. Onneksi ne on huonoja ja saa alastomana. Coresta löytyy mehevänä paskoja skirmishereitä ilman aseita. Jättiyksiköitä, joiden liikuttelu on mahdotonta, mutta joilla ei ole staattista resoa tai lyöntivoimaa. Lista olisi aivan mahdoton pelata mitenkään järkevästi ja sitä vastaan olisi tavattoman tylsä pelata. Kyseessä on ääriesimerkki (varmaan aika harvalla kokoelmissa tuollaista läjää sopivia figuja), mutta tämän kaltaisia listoja ilman rankkaa comppaamista tai etukäteen sovittuja ohjenuoria tulisi. Joko täysin minimoituja yksiköitä tai naurettavuuksiin asti maksimoituja yksikkökokoja. Mielikuvituksen rajana olisi lähinnä figukokoelma. Tuon listan kehittelin kahdessa minuutissa. Mitähän saisi aikaan, jos miettisi pari tuntia ja kävisi läpi useampia armeijakirjoja?

Jos pelit olisivat nopeita, niin voisi olla oma huumoriarvonsa testata kuka tekee hulluimman listan. Figupelit kuitenkin kestävät pitkään, joten huumoriarvo häviää nopeasti ja homma alkaa maistua vain tyhmälle.

[El Capitan]

Tekisi mieli lainata Squirrelin viestiä ja kommentoida, mutta sanoin jo aikaisemmassa viestissä olevani liian vanha tähän keskusteluun. Mennään siis suoraan asiaan. Jos mää sen verran kuitenkin luistan, että Swedu-kompin 20p armeijan min-maxaus olisi sellainen, jonka tahtoisin nähdä.

Tuossa ylempänähän Mikke tekikin listan, joka osoittaa myös yhden tärkeän mietittävän asian tämänkaltaisessa formaatissa. Jos minä turnaukseen osallistujana ensin matkustan useamman tunnin joko omalla autolla ajaen tai julkisia hyödyntäen ja haltuuni lätkäistään tällä tavalla luotu armeija pääsylipullisessa tapahtumassa, niin kyllä minä siitä mieleni pahoittaisin. Huono lista, jolla kehtaa pelata, ja huono lista on kaksi eri asiaa, joita ei tulisi sekoittaa keskenään.

Siitä on aikaa kun viimeksi olen Faban kirjoihin koskenut, niin lihasmuisti on saattaa heitää hieman. Jos turnauksen ideana olisi tehdä kevyt lista, jolla ei pärjää, mutta kehtaa kuitenkin edes työnnellä asioita pöydällä, niin O&G:stä minä väsäisin pelikaverille tai itselleni tämmöisen:

Sankareita 505p
Esim. 2x velhoa 300p
Se sadan pinnan vakio gw örkkihero 100p
Gobboheroja lopuilla
25 Örkkiä 180p
Kilvet, Komento
25 Örkkiä 180p
Kilvet, Komento
35 Goblins 140p
LA, Kilvet, Komento
35 Goblins 140p
LA, Kilvet, Komento
20 Ngoblin Archers 60p
20 Ngoblin Archers 60p
10 Error Boys 70p
5 Wolfs 60p
Muusikko
5 Wolfs 60p
Muusikko
Spear Chukka 35p
Snotlings 60
Boar Chariot 85p
Extra Boy
Boar Chariot 85p
Extra Boy
Giant 200p
Doom Diver 80p

Jos unohdetaan ne 200 Chaos Hound hordet, niin ketähän vastaan tällä listalla pärjää? Tyylikäs tämän luulisi olevan ja pääsee pelaamaan kaikkia pelin vaiheita, jos ottaa rullakuskia enemmän velhoja. Uskoisin sopivan Laistoturnauksen henkeen, jos tarkoitus oli pelatakkin.

[Tyrisalthan]

Varmaan aivan esimmäisenä pitäisi spesifioida mistä pelistä puhutaan. Oletan kuitenkin Tyrisalthanin tuntien, että puhumme 6. editionin Fabasta.

Juu kyllä, kutosedikan faba oli mielessä.Toki tätä samaa systeemiä voisi käyttää myös muissa edikoissa, tai jopa muissa figupeleissä, eli kyse on enemmän konseptista kuin vain yhdestä turnauksesta. Mutta tosiaan, kutosedikan faba on tässä nyt esimerkkikappaleena.

Paymaster w/ hand weapon (55p.)
Mercenary Captain w/ hand weapon (50p.)
126x Duellist w/ hand weapon (630p.)
126x Duellist w/ hand weapon (630p.)
125x Duellist w/ hand weapon (625p.)
Total: 1900p.

Kyseessä on ääriesimerkki (varmaan aika harvalla kokoelmissa tuollaista läjää sopivia figuja), mutta tämän kaltaisia listoja ilman rankkaa comppaamista tai etukäteen sovittuja ohjenuoria tulisi. Joko täysin minimoituja yksiköitä tai naurettavuuksiin asti maksimoituja yksikkökokoja. Mielikuvituksen rajana olisi lähinnä figukokoelma.

Juu en tosiaan tullut miettineeksi skirmishereitä. Niitä ei onneksi kovin monella armeijalla ole coreina. Mutta vaikka ei olisikaan, voi jättikokoiset yksiköt kuten 900 goblin yksikkö olla hankala sekä liikuttaa että muuten pelata. Eli jonkinlainen raja pitäisi tehdä, esim rajata yksikkökoon maksimi vaikka 40:een. Se on kuitenkin jo niin iso yksikkö että ei kukaan edes horde-armeijan pelaaja ottaisi oikeasti sitä isompaa. Jos haluaisi vielä tarkemmin rajata, niin skirmareille ja ratsuväelle se raja voisi olla vaikka 20, ja moniwoundisille modeleille kuten ogreille vaikka 12. Lisäksi voisi rajata kuinka monta kutakin yksikkötyyppiä voisi ottaa, esim maksimissaan 3 samaa valintaa. Tuo tietysti sorsisi sellaisia armeijoita joilla se core-yksikkö on yksi ja sama, mutta sille vain ostetaan eri varusteita tilanteen mukaan, mutta sellaiset on onneksi aika harvassa.

Luulen kuitenkin että suurimman kompin muodostaisi tosiasiallisesti juuri se figukokoelma. Kukaan tuskin tällaista turnausta varten alkaisi hommaamaan hirveää kasaa huonoja figuja, joita ei sitten käyttäisi missään muualla. Ja varmaan toiseksi suurimman kompin muodostaisi se että ihmiset eivät kehtaisi tuoda aivan törkeitä virityksiä, sillä joutuisi itse pelaamaan sitä vastaan joka kierroksella.


Tuo El capitanin lista vaikuttaa kyllä sellaiselta mitä itsekin haluaisin tällaisessa laistoturnauksessa nähdä. Ja luulen että tuollaisella listalla voisi hyvinkin pärjätä tällaisessa laistoturnauksessa, eikä se ihan vastaantulija olisi edes oikeassa turnauksessa. Toki oikeaan turnaukseen tekisin muutamia pieniä muokkauksia oman figukokoelman ja mieltymysten mukaan, mutta ei se tuollaisenaankaan minusta huono olisi.

[rpr]

Laiston ja toiden armeijoiden käytön sijaan jos kaikki pelaajat pisteyttäisi muiden armeijat (1...N-1, ei jaettuja sijoja) ja tämä käänteisesti toimisi turnauksen pohjapisteinä pelaajalle? Eli jos teet sellaisen listan että kaikkien mielestä paskin niin on hyvät pohjapisteet eli jos vielä voittaakin niin hyvin menee.

(siksi pitää jakaa pisteet 1...N-1 koska muutenhan waac vaan listaisi kaikki vastustajat koviksi)

Tämä toki ei kannustaisi tekemään todella paskaa mutta ehkä saisi armoa tehottomasti valinnoista. Toki muiden pitäisi ymmärtää niiden ei-optimien perään.

[El Capitan]

Kun turnauksissa yleensä pelataan 3kpl pelejä, joista kustakin voi napata itselleen 20p kerrallaan, minä olen aina pohtinut mikä merkitys on maalaus- ja fluffipisteillä, jos ne ovat suuruusluokiltaan 1-5p. Ketä kiinnostaa sainko minä 2-4p maalauspistettä, koska yleensä enemmän sijoituksessa merkitsee se, tulinko ottaneeksi 2-1-0 vai 3-0-0 saldon haltuuni peleistä. Nämä boonuspisteet, on niin merkityksettömiä peleistä napattuun saldoon verrattuna, että tälle tielle lähdettäessä pistemäärää on kasvatettava ja erottelu selkeäksi/tuomarin taakse, koska liian usein esim. maalauspisteet menee kouluarvosanojen mukaisesti, jolloin suurin osa pelaajista saa maalauspisteitä 7-9p maksimin ollessa 10p.

Ottaen huomioon Laistoturnauksen tavoitteleman fiiliksen, ei ne -10 turnauspistettä paljoa hiottua listaa kiinnosta kun muutoin pistesaldo on täysi 60/60 peleistä. Ei vaadi kovinkaan kummoista listaa parempaan suuntaan vääntää, että Mikken tai minun listani on suhteellisen voimaton sen edessä.

Sitten homma toimisi, jos tietyn pisteen jälkeen tuomari lakkaa laskemasta turnauspisteitä laisinkaan, mikäli pelipöydille nostettu lista on kaikkea muuta kuin turnaushengen mukainen. Tässäkin tilanteessa tosin kärsitään yhä se tilanne, että kolme epäonnista pelaajaa kokee sen 0-20 rökäletappion tai on suoraan bye, koska miksi edes yrittää.

Parhaiten tämä turnausformaatti toimisi, jos pelipaikkakunnalla olisi ystäväporukalla riittävän suuri ja laaja kokoelma ukkeleita, että osallistujat voisivat tulla vain paikalle pelaamaan turnausjärkkärien valmiiksi tekemillä armeijalistoilla. Kuka saa minkäkin armeijan komennettavaksi ratkaistaan tuolien ja tosi kummallisen musiikin avulla, joka pysähtyi väärän armeijan kohdalla.

Kompit on hienoja asioita, koska aina ei osallistujien omaan harkintaan voi luottaa, koska kaikki on subjektiivista. Onhan minunkin listassani jopa medium magic ja 2x kärry + giant. Kyllä ne varmaan yhteyschargessa monesta asiasta puskee läpi kun heittää tuplakutoset impacteihin. Hirveetä juustoa.

Minun on kuitenkin hankala uskoa, että olisin yksin sen asian kanssa, että suuren komppipaketin läpikahlaaminen ja huomioon ottaminen olisi mielekästä ja sellaista, johon ryhtyisin lähtiessäni pelaamaan. Siinä on ihan riittävästi, että yritän muistella, miten juuri tätä kyseistä valittua Faban edikkaa pelattiinkaan kaikkien niiden muiden versioiden sijaan.

[Tyrisalthan]

Parhaiten tämä turnausformaatti toimisi, jos pelipaikkakunnalla olisi ystäväporukalla riittävän suuri ja laaja kokoelma ukkeleita, että osallistujat voisivat tulla vain paikalle pelaamaan turnausjärkkärien valmiiksi tekemillä armeijalistoilla. Kuka saa minkäkin armeijan komennettavaksi ratkaistaan tuolien ja tosi kummallisen musiikin avulla, joka pysähtyi väärän armeijan kohdalla.

Ei tuokaan hassumpi idea olisi. Kun itseltäni löytyy se 10 armeijaa niin sen voisi ihan testatakin, toki pienemmässä mittakaavassa. Vaikka eihän nykyaikana nuo kymmenen hengen turnauksetaan mitään erityisen pieniä ole, kun olen useammassakin pienemmässä retroturnauksessa käynyt pelaamassa.

Tuon voisi jalostaa pidemmällekin, että kaksi armeijaa olisi aina tehty toisiaan vastaan mahdollisimman tasapainoisiksi, ja ne pelaisi koko turnauksen samassa pöydässä. Eli kun pelaajan pöytä vaihtuu, vaihtuu armeijakin.

[Mikke]

Tuo olisi formaattina erittäin hyvä ja varmasti toimiva. Olen itse pyöritellyt ideaa järjestää pieni vastaavankaltainen "turnaus" ihan toiseen peliin omilla armeijoillani. Parhaiten formaatti toimisi mielestäni sen verran pienessät turnauksessa, että kaikki pelaajat ehtisivät pelaamaan kaikki pöydät, esim. 8 pelaajan karkelot 4 pöydällä.

Homma voisi toimia vielä niin, että pelaajat tulevat pöydän ääreen ja näkevät pöydän, armeijat, skenaarion ja pienen fluffitekstin joka kertoo lyhkäisesti edessä olevasta taistelusta. Tämän jälkeen pelaajat salaa kirjoittavat lapulle montako voittopistettä ovat valmiita maksamaan toiselle edusta valita haluamansa osapuoli. Enemmän tarjonnut valitsee osapuolen ja toinen saa tarjotun voittopistemäärän pohjalle itselleen. Jos pisteitä tarjotaan saman verran, niin arvotaan osapuolet. Tällöin eliminoidaan osapuolen mahdollisesti tarjoama etu, koska taitava pelaaja "ostaa" oikealla hinnalla itselleen sopivan osapuolen. Luonnollisesti turnausjärjestäjä pyrkii suunnittelemaan skenaarion, kentän ja armeijat niin, että niistä syntyy taktisesti mielenkiintoinen ja mielellään erilainen peli. Mikäänhän ei edes pakota, että armeijoident tarvitsisi olla pistehinnaltaan saman kokoisia, koska skenaario ja panostaminen voivat tasoittaa tätä eroa. Voisi saada aidosti mielenkiintoisia ja erilaisia pelejä.

Joitain ideoita skenaarioista:
-Goblinien rosvojoukko väijyttää kääpiöiden olutkaravaanin
-Ylivoimainen Beastman lauma hyökkää empiren state trooppien puolustamaan kylään, jotka odottavat hetkenä minä hyvänsä avuksi saapuvia ritareita
-Kaksi pääosin skirmishereista, kevyestä rastsuväestä ja pienistä yksiköistä koostuvaa armeijaa kohtaavat erittäin peitteisellä Lustria teemaisella viidakkopöydällä
-jne.