Splitter ryömi hitaasti ja mahdollisimman äänettömästi sananjalkojen suojissa. Hän oli noin 12 jalan päässä kartanon muurista, jonka suojissa sijaitsi haltia ylimyksen oma valkoisista kivistä tehty linnoituksen ja kartanon yhdistelmä. Splitter pääsi muurin suojaan ja lähti etenemään muurin varjossa kohti kiviseen muuriin hakattua syvennystä johon oli sijoitettu tummanruskea puutynnyri.
Splitter pisti tikarillaan reiän tynnyrin kylkeen ja painoi sormensa reiän päälle. Splitter tunsi kosteutta sormenpäässään . Hän nosti sormensa pois reiän päältä ja haistoi nestettä, eikä haistanut siinä mitään omituista. Hän kokeili sormenpäätään varovasti kielellään. Se oli vettä. Vesitynnyri oli luultavasti laitettu syvennykseen piiloon auringon valoa ja kuumuutta.
Splitter jatkoi matkaa muurin vierustaa, kunnes tuli valokehän laidalle, jonka aiheutti nuotio, jonka ympärillä oli kaksi haltiaa. Ne vartioivat porttia ja puhuivat jotain päivän metsästysretkestä ja muista asioista, joilla ei Splitterin kannalta ollut merkitystä. Niillä oli päällään rengaspaita, joka ulottui pienempää haltiaa yli polvien. Rengaspaidan päällä oli sini-punainen hihaton pitkä päällyspaita, jonka keskellä oli linnan omistajan vaakuna. Splitter oli päättänyt alkaa kutsua rakennelmaa linnaksi, koska se kuulostaisi paljon hienommalta hänen muistelmissaan, jotka hän oli päättänyt kirjoittaa. Vyöllään heillä oli lyhyet pistomiekat ja käsissään viiden jalan pituiset keihäät, joissa kaikissa komeili linnan omistajan vaakuna. Hän seisoi selkä muuria vasten ja yritti kuumeisesti keksiä suunnitelmaa jolla pääsisi eroon noista kahdesta herättämättä koko muuta linnaa. Suunnitelmaa miettiessään hän kuunteli vartioiden puhetta ja toinen niistä mainitsi, että hänellä oli jano. Sen kuultuaan Splitter kääntyi nopeasti takaisin tulosuuntaansa ja lähti hiippailemaan takaisin niin nopeasti ja hiljaisesti kuin pystyi.
Syvennyksen kohdalla hän pysähtyi ja kaivoi viitansa taskuja. Taskustaan hän kaivoi pienen vihertävän pullon joka sisälsi hydran myrkkyä. Hän kaatoi varovasti neljä tippaa myrkkyä tynnyriin ja jatkoi matkaansa vielä jonkin aikaa ja pysähtyi sitten.
Korkea haltia Haerg Desmerinpoika käveli rauhallisesti muurin viertä hakemaan vettä. Hänellä oli outo tunne, että häntä tarkkailtiin, mutta hän pisti sen pimeän yön ja läheisistä kylistä tulleiden huhujen piikkiin, joiden mukaan noin 60 päinen örkkijoukko oli liikuskellut alueella ja ryöstänyt sekä tappanut useita matkalaisia. Hän saapui tynnyrin luokse ja täytti kaksi vanhaa puista kuppia vedellä, yhden itselleen ja yhden vartija toverilleen. Takaisin kävellessään hän piti kiirettä, koska huhut örkeistä olivat saaneet hänet melkein tekemään hälytyksen kun hän oli takaisinpäin lähtiessään kuullut kuivan oksan napsahtaessa poikki. Ainakin hän luuli kuulleensa napsahduksen.
Nuotiolle saapuessaan hän ojensi toisen kupin vartiossa olevalle toverilleen ja istui itse oman kuppinsa kanssa penkkinä käytettävän kaatuneen puunrungon päälle. He kopauttivat koppinsa yhteen ja ottivat yhtä aikaa pitkät kulaukset puukupeista. Yht’äkkiä Haerg tunsi suurta kipua kurkussaan ja yritti huutaa, mutta hän ei voinut. Kipu yltyi tuskaksi joka tuntui samalta kuin hänen keuhkojaan ja muita sisuskalujaan olisi keitetty tulikuumassa öljyssä, jonka seassa tuhannet pienet kaaos sikiöt olisivat pistellet haavoja hänen kurkkuunsa ja täyttäneet haavat suolalla. Hän näki kuinka hänen vartio parinsa rimpuili maassa taistellessaan hengestään, rimpuilu jatkui vielä hetken sen jälkeen kun Haergin näkökenttä sumeni ja hän vajosi ikuiseen pimeyteen.
Splitter kirosi omaa kömpelyyttään kun hän astui kuivan oksan päälle katkaisten sen, ja kiitti onneaan siitä, että toinen haltia ei ollut kuullut rasahdusta. Hän seurasi haltiaa nuotion lähelle ja katsoi kuinka haltiat vajosivat rimpuillen maahan ja lopulta lakkasivat sätkimästä.
Splitter raahasi nopeasti ruumiit pois valokehän sisältä ja jatkoi matkaansa haltioiden vartioiman portin luokse ja kiipesi nopeasti sen yli. Portin takana linnan lisäksi kaksi rakennusta. Splitter lähti ensimmäistä kohti, mutta haistoi sitten tutun hajun ja arvasi siitä, että se on talli. Toisen rakennuksen ovi oli lukossa, mutta Splitter tiirikoi sen auki hetkessä. Se oli varasto, jossa säilytettiin ruokaa ja metsästys välineitä, kuten pitkä puukepin päässä olevaa narua, jonka päässä oli kivi. Sitä käytettiin hirvien kiinnisaamiseen, jos ne haluttiin elävinä.
Splitter lähti varastostaan jättäen jälkeensä vain hieman hydran myrkkyä erääseen viljatynnyriin.
Linna oli hiljainen. Splitter heitti narun päässä oleven koukun kiinni ikkunalautaan, joka kuului ikkunalle, jonka takana hänen tiedonlähteidensä mukaan korkea haltia ylimys majaili.
Koukku tarttui neljännellä yrityksellä ja Splitter lähti kiipeämään ylös. Ikkunalle päästyään hän huomasi, että huone oli oikea. Kuului pieni kilahdus kun Splitter tiirikoi ikkunan auki ja astui sisään. Samalla hetkellä hälytys kello alkoi soida ja Splitter ajatteli, että hänet oli huomattu ja, että hän kohtaisi loppunsa. Hän päätti kuitenkin hoitaa tehtävänsä loppuun ja pistää korkea haltiat maksamaan kovan hinnan hengestään.
Splitter kohotti tikarinsa sängyn yläpuolella, kun hän yht’äkkiä kuuli äänen sanovan:
”Seis, sinä pimeän sikiö!” sanoi ääni nurkasta
Splitter kääntyi äänen suuntaan ja huomatessaan nurkassa haltian hän kirosi mielessän.
Hälytys oli saanut hänet varomattomaksi. Hän ei ollut huomannut, että sängyssä ei ollut ketään.
Nurkassa seisoi Splitterin kohde, korkea haltia ylimys. Hänellä oli yöpuku päällään ja miekka kädessään.
”Nyt sinä kuolet” ylimys sanoi ja sylkäisi kohti Splitteriä.
Samalla hetkellä kun ylimys alkoi sylkäistä, Splitter veti hihastaan pienen myrkytetyn heittotähden ja heitti sillä nurkassa seisojaa. Splitterin hämmästykseksi tähti kimposi takaisin hieman ennen ylimyksen alavatsaa. Samalla ylimyksen yöpaidan läpi alkoi hohtaa heikkoa sinistä valoa.
Splitter kirosi taas kerran mielessään ja lähti hyökkäykseen kohti vastustajaansa. Aluksi Splitter iski ja ylimys torjui, mutta muutaman kiivaan hyökkäys sarjan jälkeen osat vaihtuivat. Ylimys oli pitemmän miekkansa ansiosta niskanpäällä. Splitter perääntyi kohti seinää ja tunsi pian kylmän kiviseinän selkäänsä vasten. Hän olisi pian mennyttä. Viimeisenä ja epätoivoisena keinona hän heitti tikarinsa päin ylimystä ja samalla kädenliikkeellä hän veti viittansa taskusta hydran myrkyn ja heitti sen tikarin perässä. Tikari kimposi pois jälleen kerran ja yöpaidan läpi hehkuva valo voimistui hetkeksi. Myrkky sen sijaan meni perillä ja osu suoraan ylimyksen oikeaan poskeen, joka alkoi kuplia myrkyn voimasta. Ylimys huusi ja pudotti miekkansa tarttuessaan molemmilla käsillään poskeensa. Sen seurauksena ylimyksen kädet olivat hetkenpäästä myrkyn peitossa. Splitter huokaisi helpotuksesta nähdessään ylimyksen lysähtävän maahan ja vetävän viimeisin kerran työläästi henkeä. Splitter sylkäisi ylimyksen naamalle ja sanoi ”Ei, nyt SINÄ kuolet.” sylki alkoi sihistä ja kuplia myrkyn vaikutuksesta. Silloin Splitter muisti sinisen valon ja nosti tikarinsa kärjellä myrkyn osaksi sulattamaa paidan kaulusta. Siellä oli amuletti, jossa oli kultakoristeet ja keskellä siinä oli silmän kokoinen sininen kivi. Splitter aisti kivessä olevan mahdin. Lumoutuneena Splitter nosti amuletin maasta ja pisti sen viittansa salaiseen taskuun. Kun amuletti oli turvallisesti taskussa Splitter havahtui. Jokin oli pielessä. Hälytys soi yhä, mutta miksi kukaan ei ollut tullut huoneeseen? Sillä hetkellä Splitter kuuli ulkoa huudon ”Ne tulevat läpi!”
Splitter katsoi ulos ja näki portin rysähtävän kumoon. Portista alkoi tulvia sisään örkkejä ja goblineja sekä muutama susia, joilla oli ratsastajinaan goblineja. Splitter hymyili. Örkit ja goblinit antaisivat hänelle aikaa paeta.
Splitter liukui nopeasti alas köyttä, jonka päässä oli koukku. Hän irrotti koukun ikkunalaudasta ja viskasi sen muurille, jonne se tarttui heti. Köyttä pitkin hän kiipesi muurille ja tuli toiselta puolelta alas. Muurin ulkopuolella hän lähti nopeasti metsään. Metsän suojissa hän hidasti vauhtiaan ja katsoi amulettia. Hetken mietittyään hän pisti sen kaulaansa. Matkallaan kohti kotia hän löysi pääjoukosta eksyneen goblinin ja sivalsi siltä kurkun auki tikarillaan. Hän jatkoi matkaa ja katosi metsän varjoihin…
OK, eli.. siinä on PALJON lukemista... risuja/ruusuja, kiitos.
(jos kukaan nyt jaksaa lukea tuota "sontaa")
kiitos.
Kyllä sen lopunkin voi tehdä jännittäväksi, jos vain haluaa...
