täs ois toinen osa aikasempaan osaan. joten hyviä luku nautintoja ja onks tää parempi kuin min persoonassa kirjotetut tarinani
täs tää on:
Kylmän vihreät silmät seurailivat maanalaisessa varastossa ihmisten hyörintää ja pientä kinastelua lämmikkeistä suurten bensa tynnyrien takaa. Kierous kuvastui sen viirusilmistä. Tätä hetkeä se oli odottanut siitä hetkestä lähtien, kun oli pettynyt kranaattiinsa ja nyt se aikoi kostaa tyhmille ja syötäväksi kelpaaville pikku ihmisille. Keltasilmäisen olion mielessä liikkui muutamia asioita, joskin erittäin hitaasti, mutta tätä se oli suunnitellut herkkupalojen saavuttua sen näköpiiriin. Tällä kertaa se aikoi uusia kranaatin pudottamisensa, mutta nyt se pudottaisi paljon isomman ja tappavamman kranaatin, jonka jälkeen se löntystelisi oman pomonsa luo ottamaan kiitokset ja uudet arvonsa vastaan. Mielessään piileskelijä ajatteli jo omaa tuhokynsi nyrkkiään ja omaa ryhmäänsä jota se saisi komennella mielensä mukaan, ei omaa armeijaa, joka toimisi vain ja vain hänen käskyjensä mukaan. Samaan aikaan muutaman metrin päässä haaveisiinsa uppoutuneesta haaveilijasta kersantti Nelsonin komentama ryhmä ryhtyi valmistelemaan makuupussejaan ja tarkastelemaan varusteitaan.
”Saisiko tänne enemmän lämpöä kersantti., ahteri jäätyy kalikaksi” valitti pahan tuulinen Luis. ”Ainahan sen voi liekinheittimellä sulattaa” tempaisi Marcus äkkiä nopeasti päästään ja saaden koko ryhmän remahtamaan järjettömän kuuloiseen käkätykseen. Nelsoniin vitsi ei tuntunut vaikuttavan mitenkään, paitsi, että suupielet kääntyivät pienoiseen hymyyn. He olivat asettaneet muutamia vahteja maanpäälle ja antaneet heille yhden kranaatinheittimen varmuudenvuoksi, jos örkkejä ilmestyisi laumoittain. Moni vaati Nelsonilta taas jotain vanhaa sotajuttua kerrottavaksi, kuten monena muunakin iltana, mutta tänä iltana ei heidän kersanttinsa ollut tarina tuulella ja itse asiassa hänen sisällään raivosi valtava myrsky, jossa taistelivat lojaalisuus ja viha. Moni sotilaista pettyi, koska hän oli monille kuin isä ja häneltä he olivat oppineet moni monituisia taitoja. Nelson oli pelastanut joidenkin hengen kerran ja joidenkin kahdesti. Moni piti tuota monta taistelua kärsinyttä sotilasta melkein keisarin veroisena. Nyt he näkivät hänet keskikokoisena ja suhteellisen rotevana veteraanina, joka tiesi kaiken. Hän oli heidän sankarinsa.
”Nyt olisi aika” mietti kiero ja ilkikurinen olio bensa tynnyreiden takana. Se lähti hiipimään kohti tikkaita pilkkopimeässä. Kuului pieni metallin kolahdus ja uudestaan. Juuri tikkaita laskeutuva Nelson ihmetteli mistä ääni kuului ja kierrätti katsettaan ympäri makuupaikkaa laskeuduttuaan alas asti. ”Aargh! Typerä suupala. Se pilasi miu suunnitelmat” hohtavat silmät omaava olio sadetteli mielessään. Tovin ajateltuaan se sai omasta mielestään mestarillisen ajatuksen. ”Määhän voisin yrittää ens pimeenä uudestaan ja, sitten se typerä ihmis hahmo ei estä mua. Hihii!” saapui sen aivoihin muutaman minuutin kuluttua älynväläyksestä.
Aamu valkeni tuulisena ja, mutta aurinkoisena. Moni sotilas oli haltioissaan maisemasta. Valkeata kauneutta oli silmänkantamattomiin ja siellä täällä oli lumisia kumpareita. Hanki oli aivan koskematon. Uusi ilma piristi kummasti sotilaiden mieltä ja kaikki rutiinit sujuivat ennätys tahtiin. Ainoa, joka jaksoi marista asioista oli ryhmän negatiivi Luis. Hän vain marisi ja marisi siitä miten kylmää lumi oli ja, että hänen varpaansa jäätyvät. Jotkut nuorimmat sotilaat ryhtyivät pienille lumisotasille. Nelson antoi ryhmänsä rentoutua näin kauniina päivänä hetken ja heille ei ollut tullut uutta tehtävää, joten he pysyivät siinä ja ottivat kaiken irti siitä riemuisasta aamupäivästä, mutta päivä ei kestänyt pitkään. Aurinko vaipui mailleen muutaman tunnin valveilla oltuaan. Pian taivaan täyttivät moniväriset kirkkaat nauhat, jotka olivat monille vielä tuntemattomia, mutta hekin oppivat niiden nimet nopeasti, koska osa pitempään tällä planeetalla ollut huuteli innoissaan: ”revontulia! Wau!”. Iloa ei kuitenkaan kestänyt pitkään ja pian hyiset napatuulet alkoivat nostattamaan aiemmin niin kirkkaasti hehkunutta lumi peitettä ilmaan ja lennättämään sitä sotilaiden naamaan. Kaikki tarpoivat takeistaan tiukasti pidellen maanalaiseen lepopaikkaan rentoutumaan ja kuivattelemaan vaatteita.
40k: jäämaailma II
40k: jäämaailma II
-HPVäitän et Samu voitti vaan siks et se osaa pelaa, on ollu WTC:s ja on mukava tyyppi
No voi hitsin hitsi! taas joudun rikkomaan periaatettani (jo toistakertaa samana päivänä!!) ja luen 40k tarinan. Piti juuri pompata tämän yli mutta sitten näin huutosi ja jouduin lukemaan tämän 
Noh mitäs kirjoitus virheitä ei ollut (tai jos oli en huomannut ,ei mikään ihme sekään) hieman lyhyt ehkä ,mutta ei huono toimintaakaan ei (vielä) näkynyt joten tähän on paha lähteä mitään sanomaan. Jatka eteenpäin ja kuvaile piirun verran enemmän niin kyllä tälle joku antaa järkevämpääkin kommenttia kuin tämä.
Noh mitäs kirjoitus virheitä ei ollut (tai jos oli en huomannut ,ei mikään ihme sekään) hieman lyhyt ehkä ,mutta ei huono toimintaakaan ei (vielä) näkynyt joten tähän on paha lähteä mitään sanomaan. Jatka eteenpäin ja kuvaile piirun verran enemmän niin kyllä tälle joku antaa järkevämpääkin kommenttia kuin tämä.
-
Andromedus
- Viestit: 1968
- Liittynyt: Su 06.10.2002 19:57
- Paikkakunta: Savonlinna, Itäisten arojen linnake
ja niille jotka eivät ole lukeneet edes ensimmäistä osaa niin nämä molemmat osat on nytten sielä yhdes, joten laittakaa palaute sinne kiitos, mutta kyllä tätäkin saa ainoastaan kommentoida ja kolmas osa on jo tekeillä, mutta pikkuveli törttöilee aina tossa vieressä ja haluu päästä pelaan nhl 2004, joten kirjoittaminen hidastuu
-HPVäitän et Samu voitti vaan siks et se osaa pelaa, on ollu WTC:s ja on mukava tyyppi
