warhammer armies: Far north, fluffi osasto

[Rune]

AAgh, miksi, miksi!? Rakastan tuota synkkää, rämepeikko hommaa!! EEI!!! Olisipa tullut ehdotus aivan projektin alkumetreillä, olisi elämä niin helpottunut. Itken verisiä kyyneliä, kun käytännössä mahtava idea valuu hukkaan. Tosiaan, esim. hakkapeliitat ja reet eivät minua ole inspanneet missään vaiheessa, ovat sotineet pahimman kerran tätä 'synkkä rämemaa' teemaa vastaan. Mutta ihmiset ovat niitä tahtoneet, vaikken minä niistä tosiaankaan perusta juuri lainkaan.

[Garoth]

Itse taasen olisin vahvasti sen kannalla, että Far North -lista edustaisi hieman "moderninpaa" maailmaa kuin mitä Kuusikeijun näkymys on. Eli aika pitkälle sellaista maailmaa mitä Far North -lista nykyään on. Kaikkein muinaisimmat suomalaistarut olisivat jo mennyttä aikaa, jolloin saataisiin listalle myös realistista historiaa.

Tuollainen "esihistoriallinen" Far North lista ei ole ideana kuitenkaan ole huono, sille voisi kehittää vaikka appendix-listan sitten joskus kun päälista on valmis.

[ChildGamez]

AAgh, miksi, miksi!? Rakastan tuota synkkää, rämepeikko hommaa!! EEI!!! Olisipa tullut ehdotus aivan projektin alkumetreillä, olisi elämä niin helpottunut.

Olen samaa mieltä mut toisaalta Garothillakin on pointti tos....voisiko tämä "synkkä" FarNorth olla louhen johtama FarNorth....

[Fae]

No tuota, ihan hyviä mutta kaikki ei rimmaa. Teen ehkä huomenna oman versioni ja yleisö saa päättää kummalla on paremmat.

kyl ne rimmaa ne on vaan kirjoitettu erilailla kun noi sun suomennokset.
nää pitää lukea silleen rivi kerrallaan ja semmosella eeppisen laulavalla tahdilla

Edit: kävin muuten vähän korjailee sitä "oakshield of Ylijumala" -runoa
nyt sekin rimmaa mielestäni ihan hyvin

Oakshield of Ylijumala
When Ukko Ylijumala, the maker of the world,
Created northern freehold, where the winds of winter whirled
He took his mighty oakshield, and placed it on the men of north
Since then it has them covered, protected thenceforth.

kö?

[JarLoz]

Tästä puhuinkin jo tuolla pelikehityksen puolella, mutta turisenpa tovin tässäkin:

Kuusikeijulla on selvä pointti. Itse kun tässä tutkailin Chaos-maiden karttaa, niin eipä siellä mitään kovin sopivaa koloa löydy, jossa nämä ns. "Suomalaiset" pääsisivät rauhassa elelemään. (JOO JOO TIEDÄN ETTÄ TÄMÄ EI OLE SUOMI-ARMEIJA VAAN SUOMALAISHENKINEN! NI!) Anteeksi purkaus, mutta tuo oli pakko sanoa ettei seuraava viesti ole: "Tää ei oo Suomi-armeija vaan suomalaishenkinen".

Niin. Missäs olinkaan? Jeps, eli minne sijoittaa tämä katajainen kansa? Itselleni tulee mieleen tasan kaksi paikkaa, Norse ja Eastern Steppes. Ja vieläkään ei päästä eroon Chaos-ongelmasta.

[Frenzy]

olisiko tällainen idea mitään? jos far north sijaitsisi sopivan pohjoisessa omalla saarellaan, johon mahdollisesti pääsisi siltaa tai jotain kielekettä pitkin.

no joo, se vain tuli mieleen...

[JarLoz]

Tässä nyt on ongelmana se, että kun mennään tarpeeksi pohjoiseen maata pitkin, törmätään kaaokseen, ja jos mennään merta pitkin, törmätään kaaokseen ja Dark Elffeihin.

[Kuusikeiju]

Niin. Missäs olinkaan? Jeps, eli minne sijoittaa tämä katajainen kansa? Itselleni tulee mieleen tasan kaksi paikkaa, Norse ja Eastern Steppes. Ja vieläkään ei päästä eroon Chaos-ongelmasta.

Täytyy käydä toisellakin puolella, mutta sieltä on vielä 8 sivua lukematta ja kirjoitatte koko ajan lisää.

Jos kirjoitatte Suomihenkisestä maasta kaukana pohjoisessa, niin älkää yrittäkö liikaa päästä eroon kaaoksesta. Warhammer on kuitenkin maailma täynnä sotaa, missä kaikilla kansoilla on vihollisensa.

Mikäli halutaan lähteä talonpoikaislinjalle, jossa pellavapaitoihin pukeutuneet jäyhät ja tuimakulmaiset pohjoisen miehet käyvät saloiltaan väijyttämään vainolaisiaan border patrolin tyyliin, niin kyllä Far North kaaoksen ja Norscan väliin tai Kislevin pohjoispuolelle uppoaa.

Ei alueen tarvitse olla suuri. Se voi olla kapea kaistale pohjoisen nälkäisten barbaarilaumojen (marauders=ainaiset vihamiehet, Pohjola, pimentolan vihat) ja sivistyneen maailman välissä. Pieni, suojaisan vuonon ja soisten kumpumaiden poukama keskellä kaaoksen myrskyä, joka vuosisata vuosisadan jälkeen on onnistunut rakentamaan aittansa ja saunansa uudelleen, pannen leipään puolet petäjäistä kun sota polttaa maan. Maa, jossa miehillä on toisessa kädessä kuokka ja toisessa kirves. Tuntematon, kaukainen puskuri kaaosta vastaan, joka ei saa sivistyneessä maailmassa sitä kunniaa, jonka nämä tuntemattomat ja unohtuneet sotilaat ansaitsisivat.

PS: Ukko Ylijumalan lisänimikkeen voisi kääntää englanniksi. Vanhassa maailmassa mikään fennikansan ylijumala tuskin on mikään greatest god, mutta jonkinlainen "God of Wind", joka surffaa kaaoksen tuulilla itse niihin lankeamatta voisi sopia mythokseen.

Taidan käydä räksyttämässä pelikehittelyssä. Sori kun kaadan soppaan sappea, mutta tämä on ensimmäinen topic, joka ihan aidosti ja tunteella kiinnostaa. On tullut visioitua tuota muinaissuomalaista mytologiaa vähän liiankin kanssa.

[Andromedus]

Minusta tuossa Vargejen ja aeslingejen vieressä(Norscassa) olis tilaa Far Northille. Ihan hyviähän nuo sinunkin riimisi ovat FallenOne, mutta esim:

Skin of Otso
This is the skin of Otso, the geatest of them bears
Whoever wears this armor, him the enemy fears
The broadest blade won´t pierce it, the sharpest spear won´t stab
´cause from fire was his anger, and from iron was his back.

Moose's Skull
For the man of northern, the moose is highest prey
But in north this beast is stronger, than bear big, old and grey
Its head is hard and bony, and dire are its horns
And a hero is its killer, a hunter of the north

Pikescale Armour
In the thousand lakes of northern land, lived the pike that wise man fears
Tens of men it took to kill it, through its scales to pierce their spears
The leader of them northern men, who took the life of that dire pike
took its skin and made an armour, armour very strong and light.
[/i]

No spear ei puukota(stab). sitten tuo horns ja north ei rimmaa eikä pike ja light.

[Kuusikeiju]

En osaa kirjoittaa englanniksi painokelpoista tekstiä, mutta tätä saa käyttää ja kääntää. Lähinnä jotain tämmöistä ajattelin:

Gjallabjörn katsoi eteläiselle taivaalle teräskypäränsä silmikon läpi. Hänen katseensa välkkyi vihaa ja uhmaa. Samanlaista vihaa ja uhmaa, mitä huokui hänen ympärilleen kokoontuvista asemiehistä.

Aeslingisoturit ryhmittyivät puoliympyrään päällikkönsä taakse, korkeiden, mutta harvojen kuusten katveeseen. He olivat kovia pohjoisen barbaareja, kymmenien taisteluiden arpeuttamia raakalaisia, jotka valmistautuivat taas kerran kohottamaan kirveensä ja laulamaan sodanylistystä Verenjanoisimmalle, sodan ja kuoleman jumalalleen.

Vasemmalla heidän riveistään ilma väreili kun pohjoistuuli pöllytti lunta saaden sen hohtamaan revontulien kyöpelinvalossa sairaan vihreänä. Aavemaisen olvonnan saattelemana hämärä metsä syttyi eloon kun Khornen koirat jolkuttivat armeijan rinnalle. Gjallabjörn hymyili; kaaoksen jumala oli heidän kanssaan ja tänä yönä laaksossa uinuva talvinen kylä tulisi peittymään tuleen ja hurmeeseen.

Hetken hän ajatteli Vargenien vanhaa porttoa, akkakuningas Louhia. Tuo harvahampainen Slaaneshin papitar oli nauraa käkättänyt kun he olivat viimeksi kohdanneet ja Gjallabjörn kehui syöttävänsä heimojen välissä asuvat vierasta kieltä mongertavat fennit sotakoirilleen. Slaaneshin palvelijat olivat pelkureita. He kyllä hiiviskelivät mielellään kaupunkien varjoissa, mutta kun kyseessä oli pelkkä tasitelu vailla muuta voittoa kuin voiton huuma ja uhrien vaikerrus, he kääntyivät etsimään mieluummin muita uhreja.

Roteva aeslingisoturi puhelsi suureen minotaurinsarviseen sotatorveen ja kompanja lähti liikkeelle. Se eteni loivaa mäkeä kohti jäätynyttä järvenrantaa ja lumivaipan peittämää kylää. Gjallabjörn kiristi korkean sotaratsunsa ohjaksia ja veti Ukkosmiekkansa esiin. Muinaiset riimut leiskuivat mustasydämisessä miekassa ja kuin yhdestä suusta kaaoksen armeija päästi ilmoille selkäpiitäkarmivan sotahuutonsa. Samalla taivas peittyi siivekkäistä furyistä, Khornen korpeista, jotka pian herkuttelisivat kuolevien vastustajien ruumiilla.

Kylässä näkyi liikettä, mutta aeslingien huutavaan ja aseitaan heiluttavaan rintamaan nähden puolustajia oli säälittävän vähän. Pimeässä oli vaikeaa erottaa heidän kasvojaan, mutta he olivat vaaleita pohjolan asukkaita kuten aeslingitkin. Tällä väellä ei tosin ollut aeslingien rautaisia panssareita, ei sotahevosia eikä syvällä pohjoisen ahjoissa taottuja aseita.

Ensimmäiset nuolet osuivat hyökkäävään rintamaan, mutta ne eivät edes hidastaneet sitä. Aeslingien ratsastavat raakalaiset ja Khornen hurtat saavuttaisivat kylän kyhjöttävät aidat ja niiden takana nuoliaan ampuvat tuimailmeiset vastustajat hetkessä ja sitä seurasisi verilöyly.

Gjallabjörn iskeytyi hevosineen vasten jousimiehiä ja kumarsi näille ajatuksissaan. Nämä suonkuokkijat eivät antaneet tuumaakaan periksi, vaan vastasivat hyökkäykseen silmät vakavina ja kirveet terävinä. Joukossa oli naisiakin. He yrittivät, vaikka monet kaatuivatkin heti ensimmäisessä aallossa aeslingien teriin valuttaen verensä hangelle.

Juuri kun aeslingien jalan taistelevat nuorukaiset olivat liittymässä verilöylyyn, valtava pamaus järisytti maata. Ääni oli kuin Keisarikunnan kanuunoiden yhteislaukaus. Järven jää oli murtunut ja jään alta syksyi esiin kahden miehen mittaisa pitkäraajaisia olentoja. Niiden kasvot olivat irvokkaat katsoa, raajat pitkät ja voimakkaat ja ällistyttävällä nopeudella nuo torahammassuiset peikot alkoivat repiä ja syödä aeslingijalkaväkeä kappaleiksi.

Gjallabjörn huusi merkkejä taisteluraivon riivaamille sotureilleen yrittäen saada nämä kohtaamaan uuden uhan. Tällä kirotulla pikkuheimolla oli noita jossakin ladossa piilossa käskemässä suopeikkoja. Khornen hurtat kuitenkin jo juoksivat peikkoja kohden ahdistellen niitä hampaillaan ja purren jalkoihin. Peikot olivat kuitenkin kestäviä ja vaarallisia vastustajia. Ne oksensivat suistaan hirvittävää happoa, joka osuessaan poltti isoimmankin koiran luita myöten.

Gjallabjörn käski osaksi potkien, osaksi huutaen miehiään seuraamaan. Kylän keskusaukiota puolustaneet maalaiset makasivat jo kaikki hangella kuolevina. Jos ratsuväki karauttaisi peikkojen sivustaan, eivät epäinhimilliset hirviötkään kestäisi ylivoimaa.

Osoittaessaaan miekallaan suuntaa, Gjallabjörn näki vierellään ratsastaneen airuensa tuupertuvan hankeen nuoli niskassaan. Hän vilkaisi taaksepäin ja näki osan kyläläisistä ryhmittyneen heidän ympärilleen lumeen kaivettuihin kuoppiin. Nuo vakavailmeiset ja haarniskattomat jousiampujat olivat osanneet odottaa hyökkäystä, he olivat katsoneet sukulaistensa kuolemaa tietäen pääsevänsä parempiin asemiin ja nyt nuolia satoi joka suunnasta. Gjallabjörn puristi hampaansa yhteen. Aeslingit kestäisivät. Heidän haarniskansa suojelisivat heitä ja jousiampujat tapettasiin yksi toisensa jälkeen ja ne jotka jäisivät henkiin heitettäisiin Aeslingien luolissa pitämille pyhille petomiehille.

Khornen punaiset korpit kirkuivat taivaalla äänellä, joka sai minkä tahansa varisparven kuulostamaan pelkältä raapaisulta. Ääneen liittyi matala, harva rummun kumu. Rummun, joka sai sydämen hyppimään kuin poronnahkainen rumpakalvo noidan käsittelyssä. Ja metsä liikahti.

Ohikiitävän hetken aeslingisoturit henkäsivät kuvitellessaan kaaoksen tuulen repäisevän metsän paikaltaan ja muuttavan maiseman joksikin vieraaksi ja demoniseksi. Herkimmät painuivat polvilleen välittämättä yhä riehuvista peikoista, sillä he uskoivat Hornan ruhtinaan saapuvan johtamaan taisteluaan. Sitten etummaiset määnyt räjähtivät liikkeeseen heidän keskelleen ja metsä olikin hirviö, joka teutaroi heidän keskellään. Se oli valtava, paksun villan peittämä nelijalkainen olento. Sen jalat olivat kuin puun rungot ja sen suuret syöksyhampaat purskasivat miehet ja hevoset tieltään pyyhkiessään lumista tannerta.

Gjallabjörn suistui tantereeseen selkäranka katkenneena. Hän ehti nähdä karkeisiin vaatteisiin pukeutuneiden jousiampujien johtajan, poronsarvikruunuun pukeutuneen laihan ja kalpean samaanin, jonka huulilta putoilevat sanat herättivät taigan muinaiset hirviöt taisteluun vähäpätöisten ihmisten rinnalla.

Vähän ehkä korni, mutta tarkoituksena oli valaista juuri mahdollista kaaoksen ja Far Northin "ainoan vapaan norse-kansan" suhdetta.

[Andromedus]

No ihan hyvä oli, pidän ja en pidä ideasta että peikot taistelevat Far Northin rinnalla. Joku summon skeletons taika olisi kyllä ihan gutaa(tosin skeletoneja paremmilla stateilla, ne on far northilaisten esi-isiä)kun kutsuttais niitä vainajia apuun. Tosin pitäisi luoda vaikka joku uusi peikko rotu, Hag Trollit oli aika siistejä uusimmassa dwarfissa, miten olis joku Snow Troll?

[koni]

eikö far northia voisi johtaa jonkinlainen neuvosto, joka koostuisi noista shamaaneista ja tietäjistä (muistelisin että suomessa asioita ennen vanhaan päätettiin jossakin porokäräjillä tai jotain )

terv Koni

[templar]

"No spear ei puukota(stab). sitten tuo horns ja north ei rimmaa eikä pike ja light."

a) "stab"-verbiä voi mielestäni myös käyttää keihään kohdalla.
b) horns ja north rimmaavat aivan hyvin.
c) pike ja light rimmaavat aivan hyvin.

[JarLoz]

Itse olen jo melkoisen paljon tämän peikkojen kutsumisen kannalla. Tälläinen synkkä meininki on... Tyylikästä.

[Cannonball]

Luulen keksineeni vastauksen chaos-ongelmaanne. Tuolla armeijat ja yksiköt-puolella joku ehdotteli tuosta seer-kaverin poistosta ja korvaamisella priesteillä. Siitä sitten tuli idea. Taikahan virtaa erilaisina tuulina, jotka vain lahjakkaat pystyvät näkemään, ympäri maailmaa. Ulthuan, helffien kotisaari, on fvaltava näitä tuulia kanavoiva vahvistin (tai osa siitä. Tai jokin paikka siellä. Että silleen). Koska tämä vahvistin kerää puoleensa taikojen tuulia, ja taikojen tuulet tulevat maailmaan jostain pohjoisnavan tienoilta, Far North olisi kuta kuinkin suoraan näiden tuulten tiellä (100 kilsaa sinne tai tänne, ei ne tuulet välttämättä suoraan kulje). Far North on tuhansien, niin puhtaiden järvien maa, että welffitkään eivät uskoisi niiden olemassaoloon, enne kuin näkisivät. Jatkuvasta taikojen tuulten vyörystä maailmaan suurin osa kulkisi näin ollen suoraan Far Northin yli, ali tai läpi, pitäen sen vesistöt jatkuvasti maagisella energialla varautuneena valtavana "paristona". Vesistöt olisivat niin puhtaita, että pystyisivät poistamaan jopa kaaoksen pahan vaikutuksen,
ja näin ollen Far North ei korruptoituisi. Lisäksi seerit satojen vuosien ajan ovat kiertäneet ympäri maata, kietoen valtavia suojia (näkymättömyyttä, todellisen maiseman vääristymistä kaaoksen kaverin silmissä, kaaokselle myönteisten olioden tuhoamista jne.), sitoen ne järvien ehtymättömään energiavarastoon, joka kestää niin kauan, kuin kaaos pääsee maailmaan.
Tämä saattaisi myös johtaa siihen, että useimmissa kartoissa Far North on merkattu mereksi, koska kukaan ei tiedä, että se on siellä!

Mitä olette mieltä?

[Andromedus]

Näinähän se on, mutta miten sitten esim Siksit ja Empire sai tämän selvukke. Muuten laittaisin tuon Far Northin sille tyhjälle alueella Aeslingejen ja Vargejen väliselle alueelle(mit mielt?).

[Andromedus]

eikö far northia voisi johtaa jonkinlainen neuvosto, joka koostuisi noista shamaaneista ja tietäjistä (muistelisin että suomessa asioita ennen vanhaan päätettiin jossakin porokäräjillä tai jotain )

terv Koni

Ihan vaan käräjillä. Oma ideani:

Ennen Sotaherrat sekä Lapin suuri shamaani ja Karjalan suuri tietäjä kokoontuivat yhteen ja päättivät Far Northin asioista(tosin ennen tuhansien järvien sotaa tilanne oli ristiriitainen ja vihoja oli monen heimon väillä).
Nykyään heimoja johtaa joku valittu Torppa lordi joka valitaan monien ehdokkaitten joukosta heimon pomoksi. Hän saa herttuan/jaarlin/heimopäällikön? tittelin ja johtaa ja edustaa heimoa. Nämä miehet/naiset muodostavat käräjät joka vuosi(on olemassa myös hätäkokoontumisia jonkun kiireisen syyn esim. sodan takia)jossa päätetään Far Northin asioista.

[Kuusikeiju]

Nyt Cannonball kirjoittaa asiaa. Kun maailmaa täydennetään, niin aikaisemmin luotu pitää huomioida ja tässä niin on tehty. Samalla ne tuhannet pienet ja rikkinäiset järvet saavat muunkin kuin maisemallisen funktion. Niinikään Pikescale armour ja muut hauenluiset esineet saavat aivan uutta maagista auraa (fluffillisesti ) ympärilleen; hauethan ovat ne järvien olennot, joihin syöty magia sakkautuu ravintopyramidin huipulla.

Jos mietitään, että mikä on ollut pelin kehittäjien visio Vanhan maailman pseudo-Suomenniemestä, niin selkeästihän alua on kartalla niputettu Norsen yhteyteen ja "suomalaisia" vastaava kansa Old worldissa on vain yksi marauder-heimo muiden pohjoisten kansojen joukossa (ehkä aeslingit=aesthonians=eestiläiset).

Nyt kun tätä alkuolettamusta lähdetään muuttamaan sijoittamalla paikalle ei-kaaottinen kansa (sillä lähin vastine Suomelle orjallisesti seuratussa Warhammerissa ovat peikot tai Tzeenchiä palvovat marauderit) niin jotta tasapaino ei liikaa häiriintyisi, ei alua tai kansa voi olla iso. Kaukainen sijainti, salaperäiset taikajärvet (sopii hyvin saamelaisen taruston maagisiin saivojärviin) ja ympärillä vellova kaaos piilottavat helposti tuollaisen valtakunnan suurten silmistä. Näinollen Keisarikunnan ja muiden maiden kartoissa aluetta kuvattaisiin vain "Norscana", vaikka todellisuudessa tuo Norsca kätkee sisäänsä muutakin kuin vain ulkomailla tunnetuimmat ryöstelijä-raakalaiset.

"Tuota tuimaa maata käskevät käräjät, jossa kylien vahvat miehet ja naiset kokoontuvat päättämään asioista. Istunnot voivat venyä pitkiksikin, sillä jokainen asiassa mukana oleva saa sananvuoronsa, eivätkä kaikki ole nopeita puhumaan. Mutta hädän sattuessa kutakin kylää johtaa oma päällikkö. Ja vaikka kylät ovat väkimäärältään pieniä, on päällikkö kuin pieni kuningas, asetaidoissa paras vertaistensa joukossa.
Mutta se, ketä käräjät useimmin kuulevat on kuitenkin kylän noita. Nämä manaajat liikkuvat mieliten omissa oloissaan ja kansa kunnioittaa ja pelkää heitä. Sillä kaikki tietävät, että Ukon tuulia hallitsevat laulajat ovat Pohjoisen todellinen turva ikuista vihollista vastaan. Sillä kannelten ja kaikujen avulla vähäisen väen turvaksi nousevat

ylös maasta miekkamiehet, mannun alaiset urohot!
Kaivon veestä kalpamiehet, joen suusta jousimiehet.
Nousee metsä miehinensä, korpi kaikki kansoinensa
vuoren ukko voiminensa, vesihiisi hirmuinensa!"

Jaahah. Kuka haluaa spostiinsa tänä ehtoona luonnoksen kansikuvasta?

[JarLoz]

Minä. [email protected]

[pamp-pu]

Jaahah. Kuka haluaa spostiinsa tänä ehtoona luonnoksen kansikuvasta?

Krm *kansa heittää tomaatteja*. Minullekin voisit lähettää.

EDIT:ja mailihan oli [email protected]