Fb: Demonin tie, epilogi

[Tapsa]

DEMONIN TIE

____________________________________________
Epilogi

Margaret ja Kaldiar tuijottivat suoraan Dulkharidan silmiin lumoutuneina demonin vavisuttavasta äänestä ja keisarikuntalaisen komentajan Axel Dulkharidan tarinasta. Yön pimeys hälveni hyvin hitaasti ja suuren kokon tuli oli lähes sammunut. Hiilloksen seassa hohteli enää muutama kuuma, tulenhehkuinen hiili. Jakamattoman Kaaoksen Arkkidemoni käänsi katseensa maassa istuvasta kaksikosta Narganiin ja Ilgaraan, jotka eivät olleet kestäneet demonin kirkkaita silmiä vaan jääneet makaamaan maahan vähän matkan päähän. Nuoret Kaaoksen palvojat tuijottivat kauhuissaan sysimustaa demonia. He eivät olleet kuulleet mitään, vaan maanneet jähmettyneinä paikoillaan koko tarinan ajan. Arkkidemonien sanoja ei ollut tarkoitettu niille, jotka eivät kestäneet kuunnella niitä.
Demoni Dulkharida levitti siipensä ja läiskäytti niillä hämärää ilmaa. Matala sivallus viilsi hiljaisuutta, kun mustat siivet piiskasivat ilmaa yhden ainoan kerran. Suuri demoni lennähti kahden ihmisen luo ja katsoi heitä silmiin. Kirkas, sininen tuli kärvensi heitä. Dulkharida levitti siipensä heidän ympärilleen ja varjot nielaisivat heidät niin, että Margaret ja Kaldiar eivät nähneet, mitä heille tapahtui. Kun Dulkharida oikaisi siipensä ja kääntyi takaisin kaksikkoa kohti, Nargan ja Ilgara olivat kadonneet.
”Oi Suuri”, Kaldiar sanoi haltioituneena, ”minä olen kuunnellut tarinaasi ja ymmärrän tarkoituksesi. Olen pahoillani, että olemme häirinneet sinua.”
”Sinä, Kaldiar, tulet vielä oppimaan, että vaikka olisitkin toiminut väärin, ei kannata pyydellä demoneilta anteeksi. Kaaoksen voimat eivät anna sinulle anteeksi, mutta sinä voit hyvittää tekosi. Jos sydämestäsi uskot Jakamattomaan Voimaan, voit tehdä työtä sen hyväksi vaikka et olisikaan sen suosiossa.” Dulkharida käänsi läpitunkevat tähtisilmänsä Margaretiin ja jatkoi puhettaan. ”Ja sinä, Margaret, tiedät että Suurimpien kutsuminen on vaarallista, ja silti sinä teet sitä joka ikinen yö. Olet todella antanut sielusi alttiiksi Kaaokselle ja todistanut, että olet ottanut vastaan Jakamattoman mahdin. Olet saanut palkintosi, sillä minun sanojesi myötä sieluusi on kirjoitettu tulikirjaimin Kaaoksen todellinen tarkoitus, joka minun tarinastani selviää. Te olette päässeet osallisiksi minun elämästäni, ja tunnette nyt Kaaoksen mahdin ja ajattomuuden.”
”Totisesti”, Margaret vastasi. Hänen äänensä oli heikko ja hän pelkäsi sen pettävän. Hän ei kääntänyt katsettaan demonin silmistä.
”Teillä ei ole enää polkua, joka veisi teidät takaisin valoon. Mikään ovi ei auta teitä muuttamaan elämänne kaarta enää. Olette kuulleet demonin tarinan, ja se sitoo teidät ikiajoiksi Kaaokseen. Niinpä mikään, ei valo eikä pimeä, ei elämä eikä edes kuolema, voi erottaa teitä siitä mahdista, johon minä olen teidät tänä yönä kiinnittänyt.”
Margaret ja Kaldiar nyökkäsivät kumpikin.
”Tapatko sinä meidät nyt?” Kaldiar kysyi. Hän ei kuulostanut pelokkaalta, mutta hänen äänensä vapisi. Häntä jännitti, hän odotti suurella innolla, mutta peloissaan hän ei ollut.
”Kyllä”, Dulkharida vastasi, ”minä tapan teidät nyt.”
Margaret nyökkäsi uudelleen, rauhallisesti. Tätä hän oli odottanut monta vuotta.
”Minä tuhoan teidän heikot ruumiinne ja otan teidän henkenne huostaani”, demoni jatkoi. ”Kannan teidät kauas tästä sotien ja murheiden riipimästä maailmasta ja vien teidät Kaaoksen Valtakuntaan, jossa teidät ravitaan ruualla ja juomalla ja laululla ja soitolla, jollaista voitte vain kuvitella. Te tulette minun kanssani maailmaan jota voitte muokata ajatuksillanne sellaisiksi kuin tahdotte, ja jossa voitte saada kaiken mistä olette taistelleet tässä synkässä maailmassa.”
”Mutta emme ilmaiseksi”, Margaret totesi katse demonissa.
”Totta”, Dulkharida myönsi, ”teidän on annettava Kaaokselle jotain vastineeksi tästä ihanuudesta. Kaaoksen tehtävä on tuhota maailma, ja teidän on autettava sitä tässä tehtävässä. Maailmanlopun Ruhtinas Archaon marssii sotaan, ja hänen rinnallaan tulevat kaikki Kaaoksen mahdit. Hänen kanssaan on myös Be’lakor, demonien suuri kuningas, ja hänen mukanaan te tulette moniin taisteluihin. Seuraatte minun johtamiani Kaaoksen voimia, monimuotoisia Jakamattoman demoneita, ja olette yksiä niistä. Saatte valita muotonne ja voimanne vapaasti niiden rajojen sisällä, jotka teille asetetaan kun sota alkaa, ja niissä hahmoissa tulette tuhoamaan tätä kurjaa maailmaa. Me tapaamme silloin, ja se tapahtuu pian.”
Margaret ja Kaldiar ymmärsivät molemmat ja nyökkäsivät vielä kerran sen merkiksi.
”Herra, minä olen valmis luopumaan ruumiistani”, Margaret sanoi. ”Minä tulen mukaasi ja iloitsen saadessani olla yksi Be’lakorin johtamista demoneista.”
”Minä myös”, Kaldiar sanoi. ”Me olemme valmiita.”
”Niin”, Dulkharida sanoi.
Hän katsoi heidän silmiinsä. Molemmat näkivät hänen silmiensä loistavan, sinisen kirkkauden, joka säkenöi kirkkaampana kaikkea muuta valoa. Loiste nieli maailman ja vei heidät mukanaan.
”Näkemiin”, Margaret sanoi.
”Näkemiin”, Kaldiar sanoi.
”Näkemiin”, Dulkharida sanoi.
Ja sitten kaikki värit sulivat sinisyyteen, ja säteilevä valo täytti kaikki heidän aistinsa haudaten heidän tuntemuksensa ja olemuksensa ja ottaen heidät syvälle, syvälle, syvälle Kaaokseen...

[Tapsa]

Hm. Hmm. No tässä olisi päätös uljaalle Demonin tie -sarjalleni. Olen parantumaton kehyskertomusten fani, ja tämä sarja oli niin kehyskertomus kuin olla ja voi. Turha kerjätä jatkoa. Se on loppu nyt. Hmmm... Seuraavaksi saatte vielä yhden Chaos/Empire -tarinan, sitten tulee jotain muuta

[Aco]

Wau! Todella loistava lopetus.. Voin vain jäädä odottamaan seuraavaa stooriasi, joten koska olen tänään ollut laiska, annan koululaisarvosana----> 9½

[VD]

Jee, hyvä loppu oli todellakin. Miten sä pystyt kirjottamaan noin nopesti näitä :O

Mutta odotetaan seuraavaa.

[Rune]

Oli nätti kyllä, juuri sellainen epilogi jollaista kuvittelin. Nätti kyllä, odottelemme sitten seuraavaa tuotosta.

[skarsnak]

Huhhuh. Luin koko saagan läpi ja ällistyin. Muutaman ensimmäisen osan kohdalla ajattelin, että tästä tulee Kafkamaisen älykästä vaihtoehtoisilla todellisuuksilla leikittelyä (esim. Kafka: Amerikka) brutaalimmassa olomuodossa. Useimmiten vain huippu älykkät ihmiset pitävät (lue ymmärtävät) Kafkasta, ja itse en lukeudu siihen kategoriaan. Tarinan lähtiessä vauhtiin, se todella juoksi satasen aikaan 9.58. Toisaalta ehkä itse kärsin (luettua kaikki putkeen) hieman juonen katkonaisuudesta, ehkä jos olisi lukenut ilmestymistahtia, olisi lyhytjännetteisyys sopinut lukijalle paremmin.

[Grom]

Kyllä vaan! Kokonaisena trilogia oli mahtavaa laatua, kuten Skarsnak tuossa totesikin. Epilogi oli juuri sellainen kuin pitikin. Hienoa! Dulkharida puhui hyvin, pointsit sille . Jäi hieman ihmetyttämään mitä sille Axelin seuralaiselle kävi. Se jäi ihan kokonaan matkasta . Saas nähdä mitä keksit seuraavaksi. Sinulta kun näitä trilogioita ilmestyy yksi viikossa .

[Tapsa]

Jos kiinnostaa, mitä hänelle (Garren Ernythsonille) tapahtui, niin voin paljastaa että hän tulee varmaan vilahtamaan jossain tarinassa useamman kerran vielä. Päähenkilöä hänestä en kyllä ala mihinkään vääntämään.

[Sopuli]

yhyyy! taas loppui yksi mestariteoksista. Tuo kertoo jo vähän mitä mieltä olen tarinasta. ei ole aikaaa kirjoittaa paljoa joten annan vain kouluarvosanan 10-