Kwickit Selkäänpuukottaja, prologi

[H.L]

Teki mieli skaveneilleni kirjoittaa jonkinlaista _ei_niin_vakavaa_ Fluffia, ja tässähän tätä. Kirjoitus tapahtunut yhdellä nopealla istumalla, joten tekstin laadun voi päätellä siitä. jatkoa tulee, kun jaksaa kirjoittaa. Mutta, pidemmittä puheitta:

-------------------------------------------------------------------------------------
KWICKIT SELKÄÄNPUUKOTTAJA, PROLOGI
-------------------------------------------------------------------------------------


Kwickit kipitti pitkin likaista käytävää, niin nopeasti kun tämä pienillä jaloillaan pääsi. Käytävä oli selvästi vahvojen käsien rakentama, ja karulla tapaa kaunis. Nyt se oli tosin likainen, kuivuneen veren ja muun saastan peitossa. Pari kertaa hän oli vähällä törmätä toiseen Skaveniin, mutta onnistui aina täpärästi hypähtää sivuun. Wikk oli kuollut, tämä naureskeli juostessaan. Wikk oli kuollut, mutta silti häntä pelotti. "Kerro Näkijälle Kwickit, kerro" Oli Wikkin veli, Tikk, ainoa hengissä selvinnyt Kwickitin lisäksi, käskenyt tätä. Siitä lähtien oli Kwickit alkanut vihata myös Tikkiä. Yht'äkkiä hän törmäsi paksuun tammipuiseen oveen, lennähtäen iskun voimasta selälleen. Sadatellen tämä nousi pystyyn. Miten taas oli päässyt käymään näin. Vaikka hän tiesi että on vaarallista juosta ja ajatella samaan aikaan, ei hän ollut sitä koskaan oppinut käytännössä. Enempää asiaa pohtimatta rottamies nousi pystyyn, nyppi suurimmat roskat turkistaan ja koputti oveen.

Aivan äänettömästi suuri ovi lipui raolleen. Hieman täristen Kwickit tarttui oven reunaan ja veti sitä enemmän auki, kunnes mahtui sujahtamaan sisään. Huone oli pieni ja pyöreä. Vihreää makean tuoksuista huurua leijaili huoneen ilmassa, joka teki muutenkin pelottavan ilmapiirin todella ahdistavaksi. Lisäksi huoneen reunoilla oli monia koreja, joista osasta törrötti aseita, mutta suurin osa oli täpötäynnä rypäleen kokoisia warppikiviä. Hetkeksi Kwickit unohti pelkonsa. Tämän kädet alkoivat täristä ja kaikesta välittämättä, hän halusi vain tunkea suuhunsa mahdollisimman monta kiveä. Kwickit kurotti kätensä kohti lähintä koria, mutta säpsähti tuntiessaan tökkäisyn selässään. Hän heräsi transsistaan, ja pelko palasi tämän mieleen. Hätäisesti hän kääntyi ympäri, ja vinkaisi hiljaa nähdessään itse Harmaan Näkijän. Kwickitin kieli tuntui kuivuvan kiinni kitalakeen, Näkijän poratessa tähän katseellaan reikiä. Vanha harmaaseen kaapuun sonnustautunut rottamies tarkkaili Kwickitiä epäilevä ilme kasvoillaan. Sanat eivät tuntuneet tulevan ulos Kwickitin suusta, mutta lopulta, hetken takeltelun jälkeen tämä sai aloitettua:

"-Wikk kuoli, kun yritti myydä-myydä rätlin-kiväärejä kääpiöille! Koko porukka kuollut-kuollut! Paitsi Minä ja Tikk. Me selvittiin kun juostiin-juostiin, ei ollut aikaa edes katsoa taakseen!" Kwickit sanoi, vaikka tällä oli hyvin ollut aikaa tutkia jokaisen kuolleen toverinsa taskut, mahdollisten arvoesineiden toivossa.
"-Harmillista-harmillista!" Näkijä sanoi, naurahdellen tavujen välissä. Tämän "loistava" ja "arvaamaton" juoni saada osa turhista joukoistaan päiviltä oli onnistunut, lukuunottamatta Kwickittiä ja Tikkiä. Heidät hoideltaisiin myöhemmin hän tuumi.
"-Saako Kwickit mennä, saako?" Rottamies kysyi peloissaan, toiveikas kiilto silmissään.
"-Mene-mene.." Näkijä sanoi. Rottamies pinkaisi kohti ovea, mutta Harmaa Näkijä jatkoi vielä:
"-Mutta laita sana kiertämään, laita. Huomenna lähtee joukko kostamaan-kostamaan käppänöille!" Näkijä huusi, nauroi teatraalisesti viittaansa ja katosi huoneen perälle, varjoihin. Kwickit juoksi ovesta. Juoksi klaanirottalauman läpi, asevaraston ohi, omaan pieneen koloonsa, linnoituksen kellarissa. Perillä hän nukahti heti silmät sulkiessaan. Kwickitin harmiksi, tämän uni ei tullut kestämään kovin kauaa..

[Battousai]

Jostain syystä tätä oli mukava lukea. Sopivan lyhyt ja ytimekäs, minä tykkäsin.

[Scar-Veteran]

Sama täällä. Et vain kuvaillut ollenkaan päähenkilöä. Odotan jatkoa.

[Naldor]

En tykännyt, sillä oli pikkaisen tylsä vaikka parani kokoajan loppuun päin mentäessä, mutta kuvailua saisi olla enemmän.

[Illidan]

Olihan se ihan hauskaa luettavaa

[Grey]

Juu ihan oli mukavan oloinen teksti.... Jatkoa odotellaan.....

[VeriBigBoss]

Samat sanat enemmän kuvailua. Laita äkkiä jatkoa sillä tässä ei tapahtunut juuri mitään.

[Aco]

Oikein kelvollista, tahdon lisää.

[Dray]

ihan mukava.. alussa en kyllä tajunnut mitä oli tajunnut mut kyl mä sitte juonta vähän ymmärsin...

[Flik]

Heh.... Tuossahan rottia oli kuollut ja muuta mutta tuossa oli selvää komiikkaa mielestäni mukana.. Hyvä vaan tietty Teepä jatkoa!

[ornatkur]

Alkuosa oli kiva, etenkin kun Kwikkit törmäsi oveen kertonee minulle jotain skaveneista... Skaveneista kai voisi suoraa puhua rottakansana, rottamiehinä? Vieraskielinen sana on aina vähän tönkkö... Velho oli hieman pettymys... Olit kuvaillut hienosti rottien tapaa varastella ja niiden himoa warppikiviin (tiedän tämän vain tästä tarinasta ) Velhossa oli sitä persoonaa, mutta kuvailu ei jotenkin onnistunut, siihen olisi voinut lisätä enemmän adjektiiveja ja miettiä tarkemmin miten kuvata mitenkin mitäkin kohtaa.

Nyrkkisääntönä on, että kirjoittaa IHAN kaiken mitä mielessä pyörii, sitten asettelee ne paremmin (tässä voi käyttää jotain suttupaperia ennen kuin kirjoittaa lopullisessa muodossa, ei tarvitse "säätää" niin paljon) Sillä lukija ei muuten saa selville sun ajatuksia esim. velhosta. Voin kuvitella sinun kuvitelleen suuren liilan viitan jonka kahahdukset kaikuvat kolkossa kammiossa, sekä kuivan luita hyytävän käkätyksen (yms, yms) Mutta sitä ei oltu kirjoitettu. Se ei välttämättä haittaa jos ei ole kirjoitettu "kaikkien taiteen sääntöjen" mukaan, kunhan ne on siellä vain jotenkin. Alitajunta kyllä rekisteröi pienimmätkin virikkeet vaikka muuten sitä ei tiedosta, sillä tavalla syntyy "kuva".

Dialogit olivat hyviä, mutta niiden "asettelua" voisi miettiä.

Muuten on kyllä ainesta!