Eriomine 1

[Coridus]

Nyt olen saanut jatko-osan valmiiksi, ja vielä muistuttaakseni ihmisiä annan linkin prologiin.
http://forums.sotavasara.net/viewtopic.php?t=28324

Eriomine iski vasemmalle ja oikealle, hänen siunattu miekkansa sihisten osuessaan kaaoksen palvelijoihin, sulattaen näiden haarniskan ja paistaen heidät panssarinsa sisään. Kukaan ei pystynyt iskemään häntä, vaikka hän olikin piiritetty, ja hänen hevosensa kuollut. Hän ei ollut varma, missä hän oli, tai oliko tämä kaikki edes todellista. Hänen painajaisensa olivat kuluneitten päivien aikana muuttuneet samanlaisiksi kuin hänen menneisyytensä, joten hän ei pystynyt erottamaan edes uniansa todellisuudesta. Eriomine huomasi edessään jättimäisen hahmon, joka ilmestyi siihen ohuesta ilmasta, puhuen jotain käsittämätöntä kieltä. Eriomine antoi miekkansa pudota, siunattu terä taistellen pysyäkseen ylhäällä, auttaen häntä suojaamaan itseään. Eriomine ojensi kätensä edessään leijuvaa olentoa kohti. Yhtäkkiä hänen kätensä taittui taakse, ja terä kalahti torjumaan mahtavaa iskua, jonka oli tarkoitus katkaista hänen kaulansa. Eriominen käsi, terän ohjastamana huitaisi ohimennen selän takana, katkaisten useita kauloja yhdellä mahtavalla humautuksella. Eriomine tunsi, että hänelle ei ollut tahtoa ollenkaan, toinen puoli pakotettuna antautumaan, ja toinen taistellen hänen puolestaan. Hän ojensi toisen kätensä usvaista hahmoa kohti, ja koskettaessaan sitä hänen lävitseen iski pahoinvoinnin aalto, ja hänen jäsenensä koukistuivat kasaan. Hän ei voinut liikkua. Hänen takanaan ollut ritari kohotti kirveensä, ja iski alaspäin. Kuului kolahdus, ja Eriomine ei nähnyt mitään. Yhtäkkiä hänen päänsä täytti sointuva ääni.

Tästä ei ole paluuta, Tarionin poika, koska nyt sinä olet minun, ja minä en anna sinun kuolla vain siksi, että kuolema viehättäisi minua, vaan siksi, että kuoleman kautta olet sinä minua palveleva.
Palaa! Ja mieti mitä olen sanonut, koska se on oleva tulevaisuutesi ja menneisyytesi, koska se on oleva minun tahtoni. Palaa!

Eriomine säpsähti hereille nuotion ääressä puuskuttaen. Hänen miekkansa oli omalla paikallaan, mutta terä oli verinen, ja valkoinen kypärä oli murskaantunut, niin kuin hänen näkemänsä olisi ollut täyttä totta, eikä painajaista. Hän ei ollut koskaan kokenut mitään samanlaista. Painajaiset olivat muuttuneet. Mutta jos ne eivät olleet väänneltyjä valheita menneisyydestä, niin mitä sitten?
Hänen päänsä sisällä kuulunut ääni kuulosti viisaalta, ja jotenkin sen sanomassa oli jotain houkuttelevaa. Yhtä nopeasti kun ajatus oli pälkähtänyt hänen päähänsä, hän sulki sen mielestään, rukoillen pelastusta. Muut ritarit nukkuivat hänen ympärillään, ja kauempana näkyivät vartijoitten hahmot mustana silhuettina tulen valossa. Kehä oli täydellinen, ja jokaisen ritarin tarvikkeet olivat lähellä. Tätä joukkoa ei yllätettäisi yölläkään. Kuitenkin hänellä oli aavistus, että se mitä olento oli sanonut, enteili hyökkäystä leiriin. Mutta miten?

Eriomine mietti mahdollisuuksia, ja katsoi ylös taivaalle. Se oli verenpunainen, ja siinä oli mustan sävyjä. Yhtäkkiä hän kuuli ääntä vartijoitten luota, ja huomasi punaisen kehän piirtyneen näiden ympärille, imaisten heidän elämänsä taivaalle, jättäen vain luita jälkeensä, jotka ropisivat äänettömästi maahan. Muut vartijat seisoivat liikkumatta, ja tulen tanssi oli pysähtynyt. Aika oli pysähtynyt.

Vartijoitten kuolleitten luiden luota kuului ääni, joka hyysi veren hänen suonissaan. Ääni oli etäisesti tuttu, ja sen sointi mahtava.

Näet edessäsi mitä näille ritareille tulee tapahtumaan. Kuka voisi voittaa näkymättömän kuolon?
Kenellä olisi valta taistella niin suurta voimaa vastaan? Aseista ei ole minua vastaan hyötyä, koska kuka voisi iskeä näkymätöntä ja tuntumatonta voimaa? Minä käsken ihmisiä ja elämää, ja juuri nyt heidän, ja kaikkien lähettyvillä olevien elämä on pysähtynyt. Seuraa minua, ja lupaan sinulle, en ota heidän elämäänsä ja sieluaan, vaikka minulla on voima taivuttaa heidät puolelleni. Ja kaikkien minun lapsieni elämää minä hallitsen! Joten seuraa minua, ja anna heidän elää surkeata elämäänsä eteenpäin. He eivät tajua, mitä on suuruus ja voima! Tarionin poika, Tule!

Eriomine ei miettinyt vastausta. Hän ei ollut tärkeä, mutta keisarikunnan toivo oli juuri nyt nämä ritarit, ja ilman heitä Pohjoiset Alueet olisivat suojaamattomia. Hän tunsi luottavansa ääneen, tämän sanaan, koska kuinka noin mahtava tietoisuus voisi pettää lupaustaan. Hänen jalkansa askelsivat ääntä kohti, hänen kätensä tarttuivat hevosen suitsiin, ja hän käveli kehää kohti, vaikka hänen mielensä vielä epäröi. astuessaan kehään, violetti tuli leimahti, ja hän tunsi olevansa jossakin kaukana, jossakin paikassa, joka oli olemassa vain sen ajan, valmiina romahtamaan heti, kun tietoisuuden tahto ei enää keskittyisi siihen. Hän tunsi paikan, se oli ollut hänen unessaan, ja nyt hän tiesi, miksi hän oli unessa yksin.

Kaikki oli juuri kuin hänen unissaan. Hän iski ja tappoi, odottaen olennon ilmestymistä.
Se ilmestyi, juuri kun Eriomine oli keskittyneenä taisteluun. Sen tietoisuus painosti häntä, mutta Eriomine vastusti, tappaen kaaoksen palvelijoita. Olento tajusi menettäneensä otteen hänestä, ja syöksyi eteenpäin, savuverhon peittäessä näkymän. Ja yhtäkkiä Eriomine huomasi olevansa saarrettu. Häntä ympäröivät soturit olivat isompia, ja niin olivat heidän aseensakin. He kaikki kantoivat syvänsinistä haarniskaa, ja heidän olemuksensa kiiri siitä, että he olivat kokeneita ja vaarallisia, valmiina tappamaan yksinäisen Valkoisen Teräksen ritarin. Eriominen. Yksinäisen soturin ainoa toivo olisi tappaa tiensä ulos kehästä. Sitä Eriomine ei kuitenkaan tehnyt. Hän nosti aseensa eteensä, käänsi sen terän ylös, ja jätti aloitteen vihollisilleen. Soturit vastasivat, ja yksi heidän joukostaan asui eteenpäin. Eriomine seisoi täysin liikkumatta, odottaen tämän liikettä. Sen huomatessaan Eriomine nosti miekkansa vaakatasoon, ja sininen teräs iskeytyi mustaa vasten. Aseet kirskahtivat osuessaan, ja Eriomine siirsi painonsa eteen, ja painoi vastustajansa asetta. Hän veti aseensa takaisin, ja jakeli sivuttaisiskuja kummaltakin puolelta. Soturi oli hyvin koulutettu, ja hänen kasvoistaan huomasi, että hän tiesi kuinka iskusarja päättyisi. Eriomine iski ylhäältä lujaa, ja veti aseensa heti takaisin. Ylhäältä lähtenyt pisto iski soturia kaulaan, joka ei ollut panssarin painon takia pystynyt vastaamaan mitenkään. Sininen veri purskahti hänen kaulastaan, ja hän vajosi polvilleen. Ruumis katosi, ennen kuin vainaja kerkesi kaatua mutaan. Seuraava hyökkäsi heti, ja Eriomine tajusi ennen kuin rupesi torjumaan, että sotureja oli jäljellä enää viitisen kappaletta jäljellä. Hän pystyisi siihen. Hän halusi elää.

Eriomine ei tuntenut väsymystä. Hän vain ohimennen huomasi kymmenettä soturia tappaessaan, että häntä ympäröivä rinki oli taas täydellinen. Hän teki päätöksensä, ja iskien järjestelmällisesti vastustajansa jokaisen raajan toimintakyvyttömäksi, ja iskien viimeisellä lyönnillään vastustajansa lentoon. Hän ei antanut viholliselleen mahdollisuutta täyttää kaatuneen soturin paikkaa, vaan liukui mutaista maata pitkin ringistä ulos, vapauteen. Usva hänen ympärillään katosi, ja hän makasi maassa yön pimeydessä. Hän oli taas leirin luona, taas turvassa. Hän nousi ylös, ja katsoi taakseen.
Yössä leijui sinertävä hahmo kuunvaloa vasten. Eriomine laahusti takaisin leiriin, ja asettui nukkumaan.

Tässä oli vähemmän uni-osiota, vaikka sitä oli juuri tarinassa kehuttu. Toivon että tämä on hyvä, koska seuraavaan osaan unta tulee, ja paljon.

-Captain Coridus

[Demension]

Hjuvin olet tarinan yhteen kutonut. Pidin.

:):):)/5

[Tapsa]

Ja heti tuli itsellenikin halu kirjoittaa tällaista "uni-tosi" -jakautunutta tarinaa. Se on hieno ajatus, ja tässä sait sen toimimaan kenties paremminkin kuin prologissa. En oikein ymmärtänyt, miksi Eriomine heti luotti tuntemattomaan, melko vihamieliseen ääneen vain koska se "oli niin mahtava tietoisuus, että se ei voisi pettää sanojaan". Mitä logiikkaa siinä on?

Mutta tarina toimi muuten hyvin. Oikeastaan olisin kyllä jaksanut lukea enemmänkin Eriominen ajatuksia ja tunteita, sekä varsinkin paikkojen kuvailua (missä tämä koko homma tapahtui?). Mutta ehkä niitä löytyy ensi osasta. Oli tämä hyvä tällaisenaankin, ja jos tälle jokin arvosana pitäisi antaa, niin eiköhän se olisi :D:D:)

[Coridus]

Kyseinen kohta kirjoittettiin vähän unenpöpperössä, ja siinä yritin kuvastaa tietoisuuden kykyä manipuloida ihmisiä.
Juu, hyvä huomio Tapsa. Seuraavaan osaan tulee enemmän paikan kuvailemista. Toivotaan että minulla ei kestä sen kirjoittamisessa yhtä kauan.

[Thelacan]

Tämä on niin loistava että en pysty ainakaan heti sanomaan mittään, oikeasti. Toivottavasti nyt jossain vaiheessa pääsen hämmästyksen kourasta irti ja kirjoittamaan jotain järkevämpää. Saas nähdä.