Yö oli kaunis. kuu heijastui lammen pintaan taivaalta, jolla ajelehti muutamia pyöreitä pilviä. Lammen rannalla oli pieni maalaiskylä. Majatalosta kuului musiikkia ja ihmisten naurua. Jollakin kylää ympäröivällä pellolla määki lammas, sen ääneen yhtyi monta hätääntynyttä lammasta. Paimenpoika heräsi laitumelta ja rauhoitteli laumaansa. Kylässä oli hiljaista. Jossakin talossa haukkui koira raivokkaasti. Koira kuoli lyhyen huonosti taotun, ilmeisesti jostakin tien reunalta löytyneestä rautaromusta tehdyn miekan iskusta.
Gnozzlark löi koiraa vielä muutaman kerran ja katseli ympärilleen nähdäkseen, jos ympäristössä oleilisi inehmoja. hän loikki kylän läpi kohti majataloa ja hänen suunpielestä valui kuolaa. Hän painautui majatalon seinää vasten ja kuunteli. Kuunteleminen oli tylsää. Gnozzlark juoksi majatalon ovelle ja mietti miten saisi teljettyä sen. Hän yritti nostaa jättimäistä kiveä maasta ja hetken yritettyään suuttui sille ja puri yhden hampaansa poikki kiveen.
Hän huomasi heinäkärryt majatalon tallin seinustalla ja hiipi niiden luo. Heinien päällä nukkui koira. Se ulvahti ja heinille tippui muutama veripisara. Gnozzlark roiski verta sinne tänne. Se oli hauskaa. Hän otti sylintäydeltä heinää kärryistä ja kiirehti majatalolle. Hän laski heinät ja levitteli ne puolikaareen oven eteen ja haki lisää heinää kaareensa. Tämä oli hänen mahtavin ideansa tähän mennessä. Voi, että hän olikin viisas. Gnozzlark nosti öljylampun oven vierestä ja sytytti sillä heinät. Sammuvan lampun hän heitti vielä majatalon heinitetylle katolle. Kuiva heina roihahti iloisesti ja musiikki lakkasi. Sen tilalle tuli musiikki, josta Gnozzlark enemmän piti kauhun ja tuskan huudot.
Gromfarg päänahka, päänahkaheimon johtajaörkki, katseli kukkulalta alas lammen rantaan, pieneen kylään. Gnozzlark oli onnistunut tälläkertaa hyvin, vain muutama eläin oli herännyt.
Kylän reunalla leimahti tuleen suuri kaksikerroksinen rakennus, jonka pihalla saattoi nähdä pienen tanssivan hahmon. Tämä oli sovittu merkki. Aurinko nousi ja valtaisa lauma vihernahkaisia olentoja, örkkejä juoksi sitä vastaan. Majatalosta syöksyi palavia ihmisiä, joiden jalkoihin murskautui Gnozzlark, heimon paras tutkiskelija goblini.
Maata vavahduttava waaaaaagh kaikui laaksossa. Ihmiset heräsivät kauhuun ja epätoivoisiin huutoihin. Herman Atten, Viljalaakson käräjien päämies, oli jo noussut sängystään ja pukenut päällensä rintapanssarinsa ja etsinyt käsiinsä vanhan miekan, jota ei ollut tullut käytettyä vuosiin. Hän ei löytänyt kilpeänsä mistään ja kirosi. Vauva itki jossakin, mutta lopetti itkunsa kummallisesti töksähtäen. Se tapettiin. Herman osti päätään kauhistuneena ja jatkoi panikoiden etsimistä.
Gromfarg nauroi ja karjui, sillä kaikki oli mennyt juuri niin, kuin sen pitikin. Vastarinta oli pientä ja vielä pienempää, kun se oli viipaloitu valtavilla örkkimiekoilla. Gromfarg toi miekkansa valtavalla voimalla pieneen heinähangoilla varustettujen talonpoikien ryhmään, ja se upposi pitkäpartaista vanhahkoa miestä syvälle kylkeen. Mies oksenti verta ja ruokaa rojahtaessaan kaksinkerroin maahan ja toiset miehistä yrittivät paeta, mutta heidän pakotiensä oli täynnä vihaisia, verenhimoisia örkkejä. Miehet murskattiin helposti, eikä yksikään jäänyt henkiin.
Herman juoksi kohti kylää reunustavaa metsää. Se oli paikka mihin kaikkien oli yritettävä päästä, jos jotakin tällaista tapahtuisi. Toivottavasti sieltä löytyisi edes muutama eloonjäänyt. Suuri ryhmä huppupäisiä pieniä olentoja huomasi hänet, ja ampuivat nuolensa häntä kohti. Herman yritti väistellä, mutta yksi nuoli osui. Pohkeessa tuntui räjähtävä kipu. Hän katsoi jalkaansa ja näki, kuinka nuolenpää oli tullut säärestä, luun vierestä läpi. Hän retkahti jalkansa varasta maahan velttona ja huuti sekä kirosi.
vieläkin töissä... ei ole aikaa..
kesken
Gromfarg päänahka
Gromfarg päänahka
Viimeksi muokannut F-B, Ma 25.10.2004 16:07. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
The day Microsoft makes something that doesn't suck is probably the day they start making vacuum cleaners ;D
jatkoa...
Herman makasi paikallaan ja hikoili kivusta odottaen, että yögoblinit luulisivat hänen kuolleen. Hän käänsi päätään kohti kylää ja näki, että se oli liekeissä ja goblinit olivat juosseet kohti keskustaa. Kukaan ei nähnyt häntä. Nopeasti hän ryömi metsän reunan pensaikkoon. Jalkaa poltti ja nuoli liikahteli haavassaan joka kerta, kun hän yritti liikuttaa jalkaansa.
Gromfarg istui erään palavan rakennuksen vieressä ja söi inehmon lihaa. Hän rehvasteli kaikilla uhreillaan ja väritteli hieman verisiä tarinoitaan. aurinko värjäsi jo ennestään verisen maan punertavalla värillä. Hyökkäys oli onnistunut. Heimon reviirin laajentaminen oli ollut käynnissä jo monta kuunkiertoa. Surkeat inehmot eivät koskaan olleet pystyneet sitä estämään.
jatkuu...
Gromfarg istui erään palavan rakennuksen vieressä ja söi inehmon lihaa. Hän rehvasteli kaikilla uhreillaan ja väritteli hieman verisiä tarinoitaan. aurinko värjäsi jo ennestään verisen maan punertavalla värillä. Hyökkäys oli onnistunut. Heimon reviirin laajentaminen oli ollut käynnissä jo monta kuunkiertoa. Surkeat inehmot eivät koskaan olleet pystyneet sitä estämään.
jatkuu...
The day Microsoft makes something that doesn't suck is probably the day they start making vacuum cleaners ;D
Tuossa oli paljon hyvää, kerronta ja tunnelma oli kohdallaan, sekä pienet mielenkiintoset jutut, kuten koirien tappo, toivat eloa. Kuitenkin "punainen lanka" puuttuu (kai?) täysin, mikä tekee tarinastasi tylsän oloisen. Myöskin pieniä kerronnalisesti tönkköjä juttuja löytyy, kuten lammas- kohdassa sana "lammas" toistuu liian usein. Myöskin "goblinit" tuntuu tönköltä sanalta tuon kaiken seassa.
I'm back.
Kiitos kritiikistä. Tuo mun juttu vaikuttaa enemmänkin prologilta.
Eihän tuossa ole vielä kerennyt mitään tapahtuakkaan.
jatkoa seuraa...
Kyyhky lehahti ilmaan nostattaen mukanaan metsänpohjan kuivia lehtiä. Palokärki hakkasi jossakin puun runkoon nopeita sarjoja. Aurinko oli juuri nousemassa ja otti Hermanin silmään kirkkaana. Siinä hän makasi, metsän reunassa, erään pensaan juuressa. Pensaan lehdeltä putosi hänen kasvoilleen kastetta. nuolen lävistämä jalka oli puutunut ja verellä tahrittu. Oli onni, etteivät örkit olleet haistaneet sitä. Kylän ympärille oli kyhätty jonkinlaisia suojavalleja kärryistä ja kaikesta kylästä löytyneestä irtaimistosta. Suurin osa taloista oli poltettu ja niiden rauniot kytivät hiljaa. Herman ei tiennyt, kuinka kauan oli maannut siinä, mutta sen on täytynyt olla kauna, sillä hänellä oli suunnaton nälkä.
Hiljaa hän ryömi syvemmälle vanhaan lehtimetsään tietäen, että parhaimmat örkkiampujat osuisivat kyllä vielä tännekin asti. Hän oli kulkenut linkaten noin tunnin ja vääntelehti jo nälkän ja nuolen tuottamasta tuskasta. Edessä oli puro, josta hän saattoi juoda ja tiesi, ettei kokoontumispaikalle ollut enää pitkä matka.
Varovasti hän kömpi kivikköiseen rantaan ja kumartui juomaan. Hän yritti pestä nuolen haavaa, joka näytti jo todella pahalta ja oli hieman tulehtunut. Herman katkoi pajusta paksun palasen miekallaan ja puri sitä samalla, kun yritti poistaa nuolta jalastaan. Jalka oli pahasti repeynyt ja hän äänteli tuskasta ja puri pajunpalan lähes rikki katkaistessaan nuolen ja hiljaa vetäessään sen pois haavasta. Nuoli tuli ulos ja kipu helpotti hieman. Nyt oli vain päästävä kokoontumispaikalle ja yritettävä hakea apua ympäröiviltä kyliltä, jos sellaisia enää oli jäljellä örkkien hyökkäysten jälkeen.
Eihän tuossa ole vielä kerennyt mitään tapahtuakkaan.
jatkoa seuraa...
Kyyhky lehahti ilmaan nostattaen mukanaan metsänpohjan kuivia lehtiä. Palokärki hakkasi jossakin puun runkoon nopeita sarjoja. Aurinko oli juuri nousemassa ja otti Hermanin silmään kirkkaana. Siinä hän makasi, metsän reunassa, erään pensaan juuressa. Pensaan lehdeltä putosi hänen kasvoilleen kastetta. nuolen lävistämä jalka oli puutunut ja verellä tahrittu. Oli onni, etteivät örkit olleet haistaneet sitä. Kylän ympärille oli kyhätty jonkinlaisia suojavalleja kärryistä ja kaikesta kylästä löytyneestä irtaimistosta. Suurin osa taloista oli poltettu ja niiden rauniot kytivät hiljaa. Herman ei tiennyt, kuinka kauan oli maannut siinä, mutta sen on täytynyt olla kauna, sillä hänellä oli suunnaton nälkä.
Hiljaa hän ryömi syvemmälle vanhaan lehtimetsään tietäen, että parhaimmat örkkiampujat osuisivat kyllä vielä tännekin asti. Hän oli kulkenut linkaten noin tunnin ja vääntelehti jo nälkän ja nuolen tuottamasta tuskasta. Edessä oli puro, josta hän saattoi juoda ja tiesi, ettei kokoontumispaikalle ollut enää pitkä matka.
Varovasti hän kömpi kivikköiseen rantaan ja kumartui juomaan. Hän yritti pestä nuolen haavaa, joka näytti jo todella pahalta ja oli hieman tulehtunut. Herman katkoi pajusta paksun palasen miekallaan ja puri sitä samalla, kun yritti poistaa nuolta jalastaan. Jalka oli pahasti repeynyt ja hän äänteli tuskasta ja puri pajunpalan lähes rikki katkaistessaan nuolen ja hiljaa vetäessään sen pois haavasta. Nuoli tuli ulos ja kipu helpotti hieman. Nyt oli vain päästävä kokoontumispaikalle ja yritettävä hakea apua ympäröiviltä kyliltä, jos sellaisia enää oli jäljellä örkkien hyökkäysten jälkeen.
The day Microsoft makes something that doesn't suck is probably the day they start making vacuum cleaners ;D
Gromfarg istui kyläkäräjien salissa, johon hänelle oli väsätty jonkinlainen valtaistuin tai no.. koroke, ovista, tuoleista ja yhdestä kylän reunamilla vapaana juosseesta lampaasta. Kaksi goblinia käyskenteli sisään ja murisivat jonkinlaisen tervehdyksen.
–Kaikki inehmot ei oo täällä pomo.
Aloitti ensimmäinen pieni vihernahka.
–Yögoblinit näki ku yks yritti päästellä tonne mettään piiloon. Ne sano, että ne ampu siltä pään irti.
Puhui toinen ensimmäisen päälle
–mutta sinne ne on männy!
Huudahti ensimmäinen
–mitä työ luuletta notta se on yhtää miu asia?
Jylisi Gromfarg ja katseli ylevästi kahta pientä goblinia.
–no siis ton Rytgerin mielest ois ollunna parempi ku sulle ilimotellaan.
Puolusteli toinen goblini osoittaen ensimmäistä.
Tämän ansiosta ensimmöinen puri toista sormesta ja kohta koko örkkiheimo oli täydessä vauhdissa lyömässä kaikkea ja kaikkia kaikella ja kaikilla. Gromfargkin otti osaa tappeluun. Hän löi onnettoman goblinin lyttyyn maahan ja toinen isku suuntautui jonkin örkin rintaan. Huuto ja karjunta kaikui laaksossa.
jatkuu...
PS:laittakaa kommenttia tää on mun eka warhammer/fantasia novelli.
–Kaikki inehmot ei oo täällä pomo.
Aloitti ensimmäinen pieni vihernahka.
–Yögoblinit näki ku yks yritti päästellä tonne mettään piiloon. Ne sano, että ne ampu siltä pään irti.
Puhui toinen ensimmäisen päälle
–mutta sinne ne on männy!
Huudahti ensimmäinen
–mitä työ luuletta notta se on yhtää miu asia?
Jylisi Gromfarg ja katseli ylevästi kahta pientä goblinia.
–no siis ton Rytgerin mielest ois ollunna parempi ku sulle ilimotellaan.
Puolusteli toinen goblini osoittaen ensimmäistä.
Tämän ansiosta ensimmöinen puri toista sormesta ja kohta koko örkkiheimo oli täydessä vauhdissa lyömässä kaikkea ja kaikkia kaikella ja kaikilla. Gromfargkin otti osaa tappeluun. Hän löi onnettoman goblinin lyttyyn maahan ja toinen isku suuntautui jonkin örkin rintaan. Huuto ja karjunta kaikui laaksossa.
jatkuu...
PS:laittakaa kommenttia tää on mun eka warhammer/fantasia novelli.
The day Microsoft makes something that doesn't suck is probably the day they start making vacuum cleaners ;D
Yhteen:–mitä työ luuletta notta se on yhtää miu asia?
Jylisi Gromfarg ja katseli ylevästi kahta pientä goblinia.
–mitä työ luuletta notta se on yhtää miu asia? Jylisi Gromfarg ja katseli ylevästi kahta pientä goblinia.
Noin olisi minusta parempi.
Örkkien murre on kivaa, mutta jos laittaisit kerronnan sekaan enemmän "örkkimäisiä" adjektiiveja, eli sanoja joissa on R kirjain, kuten "rähmällään" "Örisi" "Ölisi" "Remusivat" "Rotvaili" "Gromfarg löysi itsensä rähmältään maasta ja örvelsi raivoissaan kylän halki" Tyyliin... Got point??
Ja persoonaa enemmän! Myöskin adjektiiveja enemmän, niitä on paljon mutta enemmän ja harkitummin! Jokaisella sanalla on oma kaikunsa jota tulee käyttää hyväkseen.
I'm back.