Kaivo^3.
Taas tämä aika vuodesta. Jo vankaksi perinteeksi muodostunut Sotavasaran maalauskisa piristää pimeää päivää. Suorastaan huikea määrä osanottajia on urheasti taistellut työnsä valmiiksi, vaikka palkkiona ei ole odotettavissa muuta kuin ankaraa loanheittoa yleisön silmien edessä. Osanotto nousi ilmeisesti viime vuodesta ainakin sataprosenttia ja tuota...niin, laatukin ilmeisesti. En muista viime vuodesta tarpeeksi.
Kuten melko yksimielisesti on todettu, fantasiasarja onnistui hamuamaan suorastaan silmiinpistävän paljon kovatasoisia kilpailijoita. Päätösten teko sillä puolen oli erityisen työlästä, mutta tuomariston työn helpottamiseksi (?) aloitan loogisesti siitä suunnasta.
Fantasia:
1. (3p) - Mr. 14
2. (2p) - Mr. 22
3. (1p) - Mr. 38
Scifi:
1. (3p) - Mr. 7
2. (2p) - Ms. 41
3. (1p) - Ms. 33
Muut:
1. (3p) - parivaljakko 39
2. (2p) - vehje 11
3. (1p) - joukkue 21
Sallinette että perustelen? Ah, vaaditte. Tämä selvä.
Arvostelussa käyttämäni linja perustui monin paikoin kysymykseen "onko inspiraatiota". Suosin suuresti figuja, joissa tekijä on saanut luotua aivan yllätyksellistä tai omaperäistä potkua mahdollisesti tylsänkin oloiseen figuun. Toki maalauksenkin pitää olla edustuskelpoista, mutta pienet virheet saatan hyvin antaa anteeksi. En oikein lämpene tapauksille, joissa haetaan kaupasta kaikkein komein sirkus-jeesus mitä ikinä irtoaa ja maalataan se apinan lailla viidesosamillin blendikerroksin. Onhan se kivan näköistä joo, mutta maalaus taidemuotona ja yleisön silmissä on muutakin kuin virheetöntä tekniikkaa. Jokin on mennyt pieleen, jos figu ei jää millään tasolla mieleen (rimmaus tahatonta).
Ja sitten niihin kommentteihin.
Fantasia
Sarjan voittajaksi nousi numero 14. Syy löytyy jossain määrin edellä mainitusta periaatteesta. Liian moni näkemäni kaaossankari edustaa menetelmää boltgun dip + punainen suoraan purkista tai sitten yletöntä sälän ja värien kanssa kikkailua. Tähän on saatu katu-uskottavuutta ja tummia värejä, mutta figu ei siltikään ole tylsä. Hillitysti sijoitellut metallivärit korostuvat positiivisesti ja onnettoman uhrin kypärän värit tuovat kontrastia. Äijä tulee ja pistää sivistyneen maailman pelleiltä päät irti turhia poseeraamatta (ainakaan kovin paljon). Siistiä ja luontevaa. Horisonttiviiva voi olla joidenkin taiteen sääntöjen vastainen, mutta jotenkin sekin tuntui sopivan tilanteeseen. Yksinään käytettynä se antaa vihjeen ympäristöstä, mutta koko figu ei mene kromiksi. Kelpaa minulle, three points.
Toiseksi valittiin herra numero 22. Taas vähän siksi, että liian harvoin näkee hyvin maalattua slayeria. Tämä on huolella maalattu asiajätkä. Värit ovat valoisia, mutta eivät epätodellisen räikeitä. Maalaus on siistiä, mutta ei luonnottoman puhtoista. Bonusta alustasta, jossa kiveen käytetty tekniikka on kerrassaan huikean tyylikästä.
Kolmoseksi kiilasi kilpailija numero 38. Jaa miksi? No...helkkari. Se nyt vain miellytti silmää hiuksenhienosti eniten muutamasta kovin tasaisesta ehdokkaasta. Sapeleihin on käytetty rohkeasti studiomallista poikkeavaa väritystä ja kokonaisuus on toimiva paketti. Ehkä jotain olisi voinut korjata sieltätäältä, mutta samaan aikaan villi ja hillitty väritys kokonaisuutena korjasi pisteen.
Kunniamainintoja pitää jakaa paljon, esimerkiksi:
- Vampyyrille, josta pidin kovasti. Palkintosija oli D6-heiton päässä.
- White dwarfille ja toiselle pudotetulle kääpiölle. Oikein päteviä figuja nämäkin, mutta jokin tuntuman puolikkaan aavistus jätti molemmat hienoisesti viivan alle.
- Miekkasankareille 27 ja 36. Nättiä maalausta, mutta jotenkin liian neutraalia joka suuntaan. Kaipasin vähän lisää rohkeutta.
- Numerolle 28 - tai pikemminkin kuvaajalle, joka muisti huomaavaisesti ottaa hyvin tarkan lähikuvan myös alaselästä. Mainiota asiakaspalvelua.
Kuten sanottu, pisteet loppuivat nopeammin kuin potentiaaliset ehdokkaat ja pisterajat ovat jyrkempiä kuin todelliset erot. Pidin kaikista mainituista, mutta jotain piti nostaa kärkeen. Mainoskatkon jälkeen siirrymme seuraavaan kategoriaan.
Scifi
Valomiekkailun puolella osanotto oli laimeampaa ja siksi voittajakandidaattejakin oli vähän niukemmin. Taaskin valintoja joutui tekemään pitkälti tyylin ja tuntuman perusteella. Raati nosti kärkeen seuraavat:
Voittajaksi herra 7. Mukaan tarttunut kasvusto herätti hiukan ihmetystä ja jätti kysymyksen sen perimmäisestä tarkoituksesta. Siitäkin huolimatta alta löytyy harvinaisen onnistunut IG-jätkä, joka vakuuttaa silkalla olemuksellaan, eikä perinteisellä Mr. Universe -posella ja bungalon huutamisella. Yksikkönsä, imperiumin ja maalausskenen Antti Rokka, jollaisia tarvittaisiin paljon enemmän.
Kakkoseksi pääsi neiti 41. Figu nyt vähän edustaa sitä jeesusmenoa josta alussa varoittelin, mutta harkituilla metalliväreillä maalaaminen pitää tuloksen hyvän maun tällä puolella.
Kolmannen sijan sai numero 715...korjaan, 33. Valittamista löytyy vähän kavioiden koloista, joissa blendikerroksia tuntuu olevan tasan kaksi. Värit kuitenkin toimivat ja asettelu on eläväinen ilman yletöntä kikkailua.
Ja siitä pääsemmekin onnettomasti viivan alle jääneisiin...
Numero 17, hieno maalaus mutta ainakin minun silmissäni vetämässä aivan tasan tarkkaan turvalleen. Minun aivoni eivät kykene löytämään tuosta oikeaa juoksuasentoa. Kun tukijalka on suorana, sen pitäisi olla joko juuri ponnistanut (lue: juoksija korkeimmassa kohdassa juoksua ja toinen jalka huomattavasti edellä) tai vastaanottamassa (eli osoittamassa eteenpäin). Tai sitten jokin muu yhdistelmä, mutta tämä nyt vain ei käy.
23, harmittaa oikeasti jättää pisteittä. Hieno figu, hieno jalusta, mutta yhdistelmä toimii kuin olkapäähän liimattu jalka. Herran tähden, konvertoikaa asianmukaisesti jos muutatte asentoa radikaalisti tai sitten älkää muuttako. Tämä pistää silmään kuin parsinneula elikkäs tekee aika riivatun kipeää. Olisin voinut pistää vaikka ykköseksi, jos samainen heppu olisi vain liimattu renkaan päälle kuten kuuluu. Pahoittelen purkausta, mutta päässä pyörii harmi ja epäusko.
Seuraavaan sarjaan, James.
Muut, elikkä misc, elikkä sekalaiset
Ääni käheytyy, yritän puhua lyhyesti. Täällä näkyy olevan ihan kaikkea. Jo aiemmin mainittu vertailemisen ongelma iskee.
Ykköseksi hurjasta joukosta pomppasi (tajusitteko? rummut, naurua) numero 39. Tämä on kerrassaan mainio yhden (tai kahden) hengen dioraama, josta löytyy todellista dramatiikkaa ja huikeaa jännitystä. Selviääkö Snikgob hengissä? Syökö Musti hänet lennosta? Värejä on vähän, mutta ne ovat fiksusti valittuja ja hyvin toteutettuja. Squigin punainen on ehkä hiukan keinotekoisen oloinen...mistäs tuon tietää kun en ole elävää nähnyt aikoihin. Pisteet kotiin.
Ja kakkoseksi numero 11. Okei, se on tankki...eikä sillai kauhian ihmeellinen. Pidin kuitenkin punaisen sävystä ja säänpieksännästä. Extrasälää on juuri sen verran että tunnistaa parkkipaikalla muiden tankkien joukosta, mutta poliisi ei hinaa pois siveettömänä. Sitten oli jotain puutteita ja sillai, mutta yritän edetä ohjelmassa. Tämä oli hieno, onnittelut kahden pisteen voittajalle.
Numero 21...hieno projekti. Asennetta, luonnetta, tyyliä etc. Kolme olennaista miinusta pudotti kuitenkin kolmanneksi. (Ilman näitä olisi päässyt...mitä, nollanneksi? Häh...)
- Kahdeksan kuvaa joista selkeitä about nolla. Saako vaihtaa yhteen sellaiseen, josta tajuaa kunnolla mitä tuolla tapahtuu?
- Tulee liikaa mieleen Victorian (olihan se Victorian?) squiggoth. Ripoffia tai jotain, ehkä. Suhtaudun epäilyksellä.
- Uudet örkit ovat turkasen rumia ja persoonattomia. Hyh.
Viivan alle jäävät niukasti sus'hukat, jotka ovat hienoja mutta vain sus'hukkia. Menevät valitettavasti sinne vartissa unohdettavien osastolle. Ogret olivat oikein kivoja, mutta vähäsen värittömiä ja/tai persoonattomia. Voipi johtua kuvista. Tosi hianoja pelikentälle ja sillai, mutta tässä kisassa ne tuntuvat olevan vain läpikulkumatkalla ilman erityistä syytä tai pointtia.
Köh...se siitä. Korjatkaa jos joku numero meni ihanväärin. Kiitokset kaikille osanottajille, te olette kovia jätkiä. Ottakaa jotain sen kunniaksi. Ensi vuonna uudestaan.
Peikkojen äly on hitaanlainen ja ne epäilevät kovasti kaikkea mikä on niille uutta.