"Veli Tristus, täällä tarvittaisiin vähän apua", kuului kuului huuto taistelun äänien yli. Huutaja oli mariinikomentaja Kletus, joka ampui pistoolinsa lipasta tyhjäksi kohti nopealiikkeistä örkkiajoneuvoa. Tristus juoksi romubarrikaadin vierelle ja tuki raketinheittimensä sen reunalle. Luodit viuhuivat hänen päänsä päältä, kun kohtijuokseva örkkilauma ammuskeli liikkeestä tännepäin. Tosiaankin vain tännepäin, yhtäkään laukausta tuskin oli tähdätty. Luodit lentelivät miltei yhdeksänkymmenen asteen kulmassa juoksevasta laumasta, ja örkit luultavasti ampuivat enemmän omia miehiään kuin vastassa olevia mariineja. Sillä ei kyllä ollut mitään väliä sillä tuhatpäinen lauma ei paljoa välitä parista uhrista. Pääjoukko oli vielä puolen kilometrin päässä mariineista, mutta nopeimmat ajoneuvot olivat jo ehtineet paikalle ja jotkin niistä kuljettivat suuriakin määriä örkkisotureita mukanaan. Se, jota Tristus aikoi ampua, kuljetti mukanaan noin kymmentä isokokoista örkkiä, jotka olivat jo valmiina hyppäämään ajoneuvon kyydistä pois. Yhdellä niistä oli jonkinlainen raketinheitin käsissään. Se oli hyvin karkeasti valmistettu, eikä se ollut juuri mitään muuta kuin tikku, jonka päästä pilkotti hain pääksi maalattu ohjuksen kärki. Tristus otti yhden ohjuksen hänen panssarinsa vyötäröönsä kiinnitetyltä vyöltä ja latasi sen nopeasti ja kokenein käsin aseensa sisälle. Tämä laukaus ei paljoa vaatinut tähtäystä, sillä punaiseksi maalattu ajoneuvo tuli suoraan kohti. Tristus tähtäsi kuitenkin varmuuden vuoksi sekunnin murto-osan ajan ja laukaisi aseensa. Täysin samaan aikaan ajoneuvon kyydistä lähti musta savuvana. Ilmeisesti raketinheittimellä varustautuneella örkillä oli samat mielessä. Ohjus kuitenkin kaarsi korkealle taivaalle kiemurrellen kuin kuoleva käärme. Tristuksen ohjus taas oli varma osuma. Tuollaisesta maalista ei voinut ampua ohi. Muutama örkki ehti hypätä yli laidan ennen räjähdystä, mutta tulipallo oli tarpeeksi suuri tuhoamaan kaiken viiden metrin säteeltä. Ajoneuvon kappaleet lensivät komeana ilotulituksena joka suuntaan ja kaiken kruunasi äsken ammuttu örkkien ohjus joka räjähti korkealla taivaalla. Hyvä osuma tosiaan, mutta vain kala meressä. Ajoneuvoja riitti vielä kymmeniä, mutta Tristuksella oli enää kolme ohjusta vyötäröllään. Hän vetäytyi romubarrikaadin taakse lataamaan.
Grubsnik katsoi lähes epäörkkimäisellä kärsivällisyydellä lähestyvää romuläjää, joka tukki koko tien leveydeltään. Sen takaa näkyi muutama kymmentä mariinia ammuskelemassa raskailla aseilla lähestyviä ajoneuvoja. Grubsnik seisoi eräässä näistä ajoneuvoista seitsenpäisen ryhmänsä kanssa. Hänen ryhmänsä jäsenet ammuskelivat kuormurin reunojen yli kohti mariineja saamatta mitään aikaan. Grubsnik ei vaivautunut ammuskelemaan pistoolillaan sadan metrin päähän tietäen, ettei mikään osuisi mihinkään. Sen sijaan hän säästi panoksia lähestyvää käsirysyä varten. Grubsnik oli vuosien varrella kerännyt paljon kokemusta taisteluista ja oppinut, että joskus pitäisi hillitä itseään. Siksi hän olikin elänyt niin pitkään, että oli noussut nobiksi saakka. Ja sitä paitsi kyllä kunnon lähitaistelu aina ammuskelemisen voittaa, ja siellä pitäisi pysyä hengissäkin, jotta siitä voisi nauttia täysin rinnoin. Mariinien suojapaikka alkoi lähestyä ja Grubsnik veti kirveensä esille. Terävällä esineellä aseistunut örkki oli vaarallinen millä tahansa mittapuulla. Hän suoristi kypäriinsä kiinnitettyjä sarvia, sillä pitihän hänen näyttää pelottavalta. Korkea asema vaati sitä. Hän oli jo valmistautunut hyppäämään ulos ajoneuvosta, kun hänen vieressään räjähti lujaa. Barrikaadilta tullut ohjus oli tuhonnut heidän oikealla puolella kulkeneen sotakuormurin ja tappanut kaikki sen kyydissä olleet örkit. Toisin kuin ehkä luulisi, Grubsnikin ryhmä alkoi nauramaan kovaäänisesti ja osoittelemaan palavaa romua, jonka sivuilla erotti vielä käryävät örkkiruumiit tai niiden palaset. Myös Grubsnik naurahti hiukan, sillä kyydissä oli ollut hänen pahin vihamiehensä, Bregn. Hän kuitenkin terästäytyi pikaisesti.
"Ny loppu se hörinä", hän karjui ryhmälleen. "Ollaa perillä, ny hypätään ulos ja annetaa ihmisille kirvestä kalloon!" Hänen sanojansa seurasi huumaava, voitonriemuisa karjunta. Ajoneuvo hidasti vähän, mutta vain sen verran että kyydissäolijat pystyivät hyppäämään ulos. Grubsnik loikkasi ohjaamon yli kohti barrikaadeja ja muu ryhmä tuli perässä. Ensimmäinen asia, johon hän kiinnitti huomiota, oli siniseen panssariin pukeutunut ihminen, joka tähtäsi heidän ajoneuvoaan jonkinlaisella putkella.
Tristus latasi aseensa ja vilkuili ympärilleen. Heidän viisikymmenhenkisestä ryhmästään oli enää jäljellä kolmisenkymmentä ja elottomat ruumiit makasivat panssareissaan barrikaadin vieressä. Heillä ei olisi mitään mahdollisuuksia tuota laumaa vastaan, mutta apujoukkojen pitäisi tulla muutamassa minuutissa. Heidän pitäisi vain pidätellä ensimmäisiä aaltoja vielä vähän aikaa. Hän tarkisti että hänen pistoolinsa oli vielä vyöllä kiinni. Sitä tultaisiin kohta tarvimaan, sillä hän kuuli kuinka jotkut ajoneuvot hidastivat vauhtiaan antaakseen joukoille mahdollisuuden hypätä pois kyydistä. Tristus kuitenkin otti riskin ja nousi ylös barrikaadia. Hän toivoi että juuri sillä kohdalla yksikään ajoneuvo ei olisi pysähtymässä, sillä jos olisi, ei sitä voisi ampuakaan. Räjähdys tappaisi luultavasti hänetkin. Tristus työnsi päänsä barrikaadin yläpuolelle ja vilkaisi nopeasti toiselle puolelle. Juuri hänen kohdallaan ei ollut mitään muuta kuin palava romuläjä parinkymmenen metrin päässä. Mutta noin kymmenen metrin päässä hänen oikealla puolellaan punainen kuormuri hidasti vauhtiaan ja kahdeksan örkkiä hyppäsi yli laidan. Yksi niistä oli paljon muita isompi, varmasti yli kaksi ja puoli metriä pitkä ellei jopa kolme. Sillä oli jonkin suuren eläimen sarvet kiinnitettyinä sen kypärään ja käsissään jonkilainen pistooli ja todella suuri kirves. Se oli varmasti ryhmän johtaja. Kuormuri olisi ollut täydellinen maali ellei se olisi ollut niin lähellä. Tristus kuitenkin päätti ottaa riskin ja tuki raketinheittimensä barrikaadin reunalle. Siinä samassa isoin örkeistä huomasi hänet ja alkoi osoittaa häntä pistoolillaan. Tristus päätti kuitenkin ampua vaikka oman henkensä uhalla. Lähitaistelussa hän ei kuitenkaan pärjäisi mitenkään pelkillä nyrkeillään ja pistoolillaan. Nyt oli kyse siitä kumpi ehti vetää liipaisimesta. Valitettavasti örkki ehti ensin ja kaikkia todennäköisyyksiä uhmaten se osui ensimmäisellä laukaksella Tristuksen päähän. Hän tunsi kuinka hänen nenänsä murtui. Hän huojahti taaksepäin ja veti samalla liipaisimesta. Ohjus kaarsi ohi kohteestaan yläviistoon. Tristus kaatui romubarrikaadilta alas ja raketinheitin lipesi hänen käsistään. Hän mätkähti selälleen maahan ja luuli jo menneen tajuttomaksi, sillä kaikki oli pimeää. Jyskyttävä kipu hänen nenässään kertoi hänen kuitenkin hänen olevan tajuissaan. Hän riisui kypäränsä päästään ja näki taas kunnolla. Luoti oli osunut kypärän silmikkoon, ja se oli mennyt aivan lyttyyn aiheuttaen painautuessaan Tristuksen naamaan nenän murtumisen. Luoti ei ollut kuitenkaan mennyt läpi vaan oli levinnyt kypärän pintaan kuin muovailuvaha. Tristus kuuli jonkun kiipeävän barrikaadia ylös toisella puolella, ja hän veti pistoolinsa vyöltään. Mielessään hän rukoili keisarilta voimaa ja tahtoa tämän likaisen avaruusolennon surmaamiseen.
Grubsnikilla oli omat epäilyksensä siitä putkesta, ja hän nosti pistoolinsa nopeasti ihmisen kasvoja kohti ja antoi aseen laulaa. Hän yllättyi itsekin omasta tarkkuudestaan kun hän osui ihmistä naamaan ensimmäisellä osumalla ja putkesta lähti paksu savuvana kohti taivasta. Hän katsoi ryhmäänsä omahyväinen ilme kasvoillaan, mutta kukaan heistä ei tuntunut vielä tajunneen mitään tapahtuneesta vaan katseli ympäriinsä etsien vihollisia joiden kimppuun käydä. Grubsnik tuhahti ja lähti juoksemaan romuläjää ylös. Muutamat muutkin sotakuormurit olivat ehtineet paikan päälle ja örkkejä hyppi ajoneuvojen kyydistä. Grubsnik oli kuitenkin jo päättänyt saada ensimmäisen kirveeniskun ja kiihdytti vauhtiaan. Luodit viuhahtelivat ympäriinsä, kun ihmiset yrittivät epätoivoisesti pitää örkkiryhmiä poissa barrikaadilta. Grubsnik piti päänsä kuitenkin suojassa eikä saanut yhtään osumaa. Tosin puolet hänen ryhmästään, joka seurasi häntä, lahtautui raskaan konekiväärin tuleen. Grubsnik loikkasi nopeasti barrikaadin yli ja osoitti pistooliaan toiselle puolelle. Maassa makasi muutamia ruumiita ja yksi ihminen valmiina pistooli kädessään. Hänellä ei ollut mitään päähinettä, ja maassa oli kypärä, jonka silmikon kohdalla oli syvä kolo. Grubsnik sadatteli mielessään. Sinne meni se täydellinen osuma. Ihmisellä ei ollut mitään muuta vahinkoa kuin epämuodostunut nenä, joka vuoti verta. Grubsnikilla ei kuitenkaan ollut aikaa harmitella tätä kovin kauaa, sillä heillä oli molemmilla pistoolit osoittamassa toisiaan ja molempien henget riippuivat omista ja vastapuolen reflekseistä. Grubsnik veti liipaisimesta ja niin teki ihminenkin.
Tristus odotti valmiina ampumaan. Hän vilkaisi nopeasti ympärilleen ja huomasi että kaikki muutkin valmistautuivat lähitaisteluun. Joillakin mariineista oli miekkakin tätä varten mukana, mutta hän ei sellaista voinut raahata raketinheittimen ja pistoolin lisäksi. Hän vain toivoi osuvansa tarkasti ettei kukaan tai mikään pääsisi liian lähelle. Toive tuntui kuitenkin melko turhalta kun hän näki mitä hänellä oli vastassaan. Barrikaadin toiselta puolelta nousi miltei kolmimetrinen örkki sarvikoristuksineen. Se sama jonka hän oli nähnyt aikaisemminkin ja joka häntä oli ampunut. Voiko tuohon tehota mikään, Tristus kyseli itseltään. Se osoitti häntä samaisella pistoolilla, joka oli tehnyt hänen voimapanssarinsa kypärän korjauskelvottomaksi. Hän veti nopeasti liipaisimesta tähtäämättä sen liiemmin ja se koitui hänen kohtalokseen. Luoti viuhahti reilusti ohi, mutta örkin ammus osui tarkasti hänen rintakehäänsä. Tällä kertaa se ei tehnyt edes kovin pahaa lommoa hänen panssariinsa, mutta se tuntui rinnassa yhtä kaikki. Tristus jatkoi ampumista, mutta vain muutamat panokset osuivat, ja suurin osa niistäkin kimposi vain pois örkin raskaista panssaripaloista. Ne harvat jotka osuivat eivät tuntuneet häiritsevän örkkiä missään mielin. Se vain juoksi kohti ja ampui viimeisetkin panoksensa aseestaan Tristusta kohti. Tällä kertaa suurin osa meni ohi, johtuen nopeasta liikkeestä, mutta yksi osui tarkasti hänen panssarinsa jalka- ja torsosuojan väliin, jossa panssari oli ohuempaa. Se pureutui Tristuksen ihon läpi lihaan ja luuhun ja sai hänet kaatumaan polvilleen. Hän sylkäisi klimpin verta maahan ja taittui kaksinkerroin. Örkki heitti pistoolinsa pois ja käveli kylmänrauhallisesti viimeistelemään häntä jättimäisellä kirveellään. Hän ei saisi keneltäkään apua, sillä kaikki olivat kiinnittäneet huomionsa omiin taisteluihinsa. Hän kuuli ympäriltään taistelun ääniä ja veljiensä kauhunhuutoja. He olivat häviämässä taistelun eikä apujoukoista kuulunut mitään. Hän kuolisi siihen paikkaan saastaisen, säälittävän avaruusolennon viimeistelemänä. Mikä häväistys.
Siinä samassa hän huomasi hänen vyöllään olevat kaksi ohjusta. Tämän tyypin ohjukset oli myös suunniteltu käytettäviksi kranaatteina. Ne pystyi virittämään käsin ja painelaatta oli painotetussa päässä jotta se tipahtaisi maahan oikein päin. Hän vetäisi ohjuksen vyöltään ja viritti sen. Örkki kiihdytti vauhtinsa juoksuun ja veti kirveensä päänsä taakse valmiina lyöntiin. Se ei olisi kuitenkaan millään ehtinyt.
"Keisarin puolesta", Tristus sanoi ja iski ohjuksen maahan.
40K: Kaksintaistelu
40K: Kaksintaistelu
91,35665%:lla foorumikäyttäjistä on typerä kiertosigi. Jos kuulut niihin loppuihin 8,64335%:iin niin voisit syödä vaikka pääsi.
Mukavan oloinen tarina. Tässä oli kaikki loistavan tarinan ainekset ja mukava soppa niistä tulikin.
En käytä suurennuslasia virheiden etsimiseen, mutta vaikutti siltä, että niitä ei tässä mestariteoksessa ollut. Tosin vähäistä sana toistoa huomasin. Mitäpä tässä enempää jorisemaan. Toivottelen sinulle hyvät sunnuntain jatkot ja toivottavasti kirjoittelet lisää, sillä tälläisiä stooreja sotu kaipaa.
Sopuli kuittaa
En käytä suurennuslasia virheiden etsimiseen, mutta vaikutti siltä, että niitä ei tässä mestariteoksessa ollut. Tosin vähäistä sana toistoa huomasin. Mitäpä tässä enempää jorisemaan. Toivottelen sinulle hyvät sunnuntain jatkot ja toivottavasti kirjoittelet lisää, sillä tälläisiä stooreja sotu kaipaa.
Sopuli kuittaa
-HPVäitän et Samu voitti vaan siks et se osaa pelaa, on ollu WTC:s ja on mukava tyyppi
TODELLA hyvä tarina. Kompakti juoni, ei laverrella mitään ylimääräisiä vaan keskitytään tiukasti olennaiseen. Kahdesta näkökulmasta kertominen toimii hyvin. Eri puolet on selvästi eroteltu toisistaan. Ja örkkipuolella on oikeaa örkkifiilistä!
Ainoana miinuksena pitää mainita mariiniromantiikka. Sitä en kaipaa, mutta kaipa sekin kuuluu asiaan.
Ainoana miinuksena pitää mainita mariiniromantiikka. Sitä en kaipaa, mutta kaipa sekin kuuluu asiaan.
Turun huonoimmaksi rankattu 40k-pelaaja 2012!
Tiistaisin 40k:ta Turun Fantasiapeleissä!
Tiistaisin 40k:ta Turun Fantasiapeleissä!
Muuten todella mukava tarinan pätkä, mutta tämä "Veli Tristus, täällä tarvittaisiin vähän apua"-lause jäi vaivaamaan. En pysty ajattelemaan uljasta mariinia sanomaan mitään noin "tavallista". Tuo kuulostaa liian rahvaanomaiselta puheelta mahtavalle kuoleman enkelille. 
"Burn the witch... Purge the alien... Banish the daemon..."