Corsair joukon tarina osa 4

[Mekol]

Suuri kokous

Mekol nukkui vihdoinkin pitkää ja ansaittua unta. Ei aikaisia herötyksiä valvomaan raskaita montatuntia kestäviä harjoituksi, ei purjeiden tarkastusta tai mitään ajattelua. Vain rauhallista unta. Mutta aina on joku joka häiritsee untatarvitsen mukavan hetken. Tällä kertaa Mirta toppuutteli miestää nousemaan

- No niin. Mirta sanoi ja muiskautti pusun miehensä poskelle.
- Miksi näin aikaisin ylös? Mekol kysyi
- Etkä muista. Isäsi saapuu tänään ja eräitä muitakin.
- Ketä muita?
- No samalla kun nukuit saapui myöhään illalla kaupungin valtuuston edustaja ja ehdotti että pitäisimme valtuuston seuraavan kokousen täällä. No minä vastasin myöntävästi ainoana hereillä olevana talon edustajana
- Sopiihan tuo. Puhuiko edustaja mitää erityistä minusta? Kysyi Mekol toiveekkaana
- Hän toivoi sinun olevan paikalla. Muuta hän ei toivonut. Mekolin silmille kohosi vihdoin onnen ja onnistumisen ilo. Ehkä hän viimeikin saisi palkkionsa työstään. Ja vihdoikin isä saisi olla ylpeä pojastaan. Mirta asteli portaat alas keskustelemaan taloudenhoitajansa kanssa juhlien järjestelysä. Mekol siirtyi kaapilleen ja etsi juhla-asunsa

Puettuaa päälleen hän suuntasi askeleensa alakertaan, jossa palvelijat koristelivat salia juhlakuntoon. Saliin tuotiin useita monen metrin pituisia pöytiä ja ruhtinaallisesti koristeltuja tuoleja.Suurimmat ja juhlavimmat pöydät asetettiin salin ovea vastapäätä olevan ikkunan alle, joka osoitti omalla tavallaan että tälläpaikalla istui talon omistaja sukulaisineen. Kattoon oltiin tuotu entistä enemmän kattokruunuja joiden korea vuorikristalli hohti pienestäkin valosta kauniisti, ennen niin harmaanmusta kiviseinä oltiin nyt koristeltu useilla sotaamuistuttavilla seinävaatteilla. Mekol katseli saliaan hetken ja nyökytteli päätään tyytyväisenä, paljon hän oli tehnyt töitä jotta oli voinut muuttaa asumaan tällaiseen asuntoon.

Mekol ravisteli päätään ettei uppoaisi taas ajatuksiinsa. Hän suuntasi askeleensa poikansa huonetta kohti.Mekol väänsi hopeisen kahvan alas ja huomasi poikansa olevan harjoittelemassa keihään käyttöä.
- Alkaa jo näyttää hyvältä. Mekol keskeytti. Alrik säpsähti ja kääntyi nopeasti ympäri ja huomasikin osoittavansa isäänsä keihäällä.
- Anteeksi isäni. Alrik pyysi nöyrästi
- Ei se mitään. Vaistosi ovat yhtä ketterät kuin isälläni ja minulla. Mutta luuletko osaavasi käyttää tuota oikeassa taistelu tilanteessa?
- Mikset kokeile? Alrik kysyi. " Siitä on aikaa kun viimeksi ottelimme"
-Voit olla oikeassa. Astukaamme kehään. Mekol asteli huoneen keskellä olevaan kehään joka oltiin rajattu vain maahan piirretyllä monen metrin halkaisijaltaan olevalla pyöreällä ympyrällä Mekol tempaisi seinältä yhden monista keihäistä jotka koristelivat hänen poikansa huonetta
-Käymme taistelun ensimmäiseen raapaisuun asti. Alrik sanoi ja aloitti huitaisemalla keihään alapäässä olevalla metalliosalla ja pistämällä tämän jälkeen. Mekol torjui iskut tyynen rauhallisesti. Alrik jatkoi tiheiden iskujensa sarjaa ja pakotti isänsä perääntymään askel askeleelta.
Mekolin iholle kertyi jo muutamia hikipisaroita ja hän päätti lopettaa ottelun, hän otti loikan taakse päin väistämällä samalla iskun ja kiepautti keihäänsä ympäri käsissään ja iski voimalla. Alrik torjui iskun sillä seuraksella että hänen keihäänsä katkesi, samalla hän paiskautui iskun voimasta lattialle. Alrik nousi kylkeää pidellen, sillä kylkeen oli syntynyt pieni ruhje.Mekol veti syvään henkeä ja sanoi


- Olet todella oppinut taistelemaan. Milloin opintojesi kuuluisi päättyä?
- Tänä kuukautena. Miten niin?
- Sitä vain että oletko miettinyt mitä teet sen jälkeen?
- En oikeastaan. Luulempa että taitoni eivät riitä Har Ganethiin asti. Enkä ole oikein ikinä ollut kiinnostunut laivastosta, taitoni eivät riitä salamurhaajaksi. Vaihtoehtoni taitavat olla vain jatkaa koulutusta tavallisesssa armeijassa tai aloittaa upseerin koulutus. Tai voisin jäädä vain huoltamaan ja vahtimaan taloamme.
- Ei tarvitse. Mirta huolehtii siitä kyllä. Mutta miten on, tulisit kanssani seuraavalle matkalle. En tiedä minne se suuntautuu, mutta näkisit kauempaa oikeas taistelun tai voisit halutessasi liittyä siihen itse. Omalla vastuullasi tietenkin.
- Kuullostaa hyvältä. Saisin kokemusta oikeasta taistelusta. Alrik sanoi mietteliäänä samalla pukien ylleen juhla-asuaan, jonka hihat kaikkien Andremorien pukujen tapaan oltiin koristeltu lohikäärmeenkynsiä muistuttavilla kultapunoksilla
- No mieti asiaa. Onko siskosi huoneessaan?
- On. Ollut hiljainen siitä asti kun palasit.
- Mikähän häntä vaivaa. Onko hän puhunut sinulle mitään?
- Ei. Oleskelee vain huoneessaan.


Mekol poistui huoneesta ja harppoi käytävän vastakkaiselle puolelle. Ovi oltiin sakvattu sen toiselta puolelta. Mekol pysähtyi hetkeksi ja veti syvää henkeä. Hän puhuisi pitkästä aikaa tyttärelleen, hänen tulisi puhua niinkuin huolehtiva isä. Mutta sitä hän ei ole ollut, kaikkea muuta. Oma kunnia on kirinyt kaiken muun tielle. Mekol koputti oveen. Hetken oli hirjaista. Sitten kuului naisellinen ääni oven takaa

-Kuka siellä?
-Isäsi. Avaatko oven. Ovi avautui ja Mekol näki tyttärensä ensimmäistä kertaa pitkään aikaan oikein kunolla. Zizin´s oli todella muuttunut. Vuoden poissaolon aikana tytär oli muuttunut tytöstä nuoreksi ja hehkuvaksi naiseksi. Joka ei kauneuttaan piilotellut itseään hameen alle. Vaan pukeutui hyvin paljastavaan asuun. Mekolin kasvoille levisi hymy ja muisteli niitä aikoja kun tapasi Mirtan. "Näytät upealta" vastasi Mekol hymyillen ja asteli huoneeseen.

Hän oli odottanut että Zizin´s olisi aloittanut magian opiskelun muiden aateliston neitojen kanssa. Mutta näköjään tyttär oli ottanut ohjat omiin käsiinsä. Huone muistutti enemmän sotahullun kenraalin kuin nuoren naisen huonetta. Harmaita seiniä ei näkynyt vaan ne peittyivät lukuisiin aseisiin ja haarniskoihin. Kaikkia aseita löytyi, niin jäljitelmiä teloittajien miekoista kuin Malekith herramme henkilökohtaisen kaartin hilpari, jalkaväen sotilaiden keihäitä ja miekkoja, sekä ritareiden valtaisia peitsiä. Haarniskoista oli parhaiten esillä teloittajien haarniskat, joiden kultainen väri teki niistä lähes jumalallisen näköisiä.


- Saanko kysyä? Mekol aloitti kävellen ympyrää
- Niin. Zizin´s vastasi ja näytti siltä että tästä tulee kunnon riita.
- Mitä ihmettä olet ajatellut tehdä. Ei ole arvollesi sopivaa harjoitella sellaisia toimia, jotka ovat meidän miesten tehtäviä. Mekol aloitti rauhalliseen sävyyn
- Magia ei ikinä ole kiinnostanut minua. Ja katso ei minulla ole siihen edes lahjoja. Zizin´s vastasi ja yritti saada lemikki korppinsa tottelemaan häntä. Mekol katseli tyttärensä loitsua, siinä ei ollut sitä kauneutta mitä hän joskus oli nähnyt. Eikä sitä kauheutta, joka herätti vihollisissa pelon tunteita.
- Oletko edes opiskellut kunolla? Mekol kysyi " Vai yrititkö edes"
- Tietenkin yritin. Aivan kuten käskit, mutta kuten näet ei minulta onnistu edes yhden vaivaisen linnun loitsiminen. Jos en tuollaiseen kykenisi opintojeni alussa, miten luulet minun luovan loitsuja joita vihollisemme oikeasti pelkäävät. Ja miten luulet minun oppivan edes jotain magian alalta jos suvusamme ei ikinä ole harjoitettu sitä magia ei vain kierrä suvusamme. Tuli hetkeksi hiljaista
Vai yritätkö tehdä minusta sellaisen mitä minusta ei voi tulla. Vaikka en voi todistaan taitojani sinun haluamallasi tavalla, anna minun todistaa ne edes omalla tavallani. Minusta ei ehkä tule samanlaista sotilasta kuin sinä tai Alrik. Mutta jumalamme nimeen anna minun edes yrittää. Zizin´s nyyhkytti ja lankesi polvilleen isänsä eteen. Mekol katsoi tytärtään ja ymmärsi että hän oli ajatellut liikaa oman sukunsa kunniaa ja unohtanut että jokaisella olenolla on oma tahtonsa.
- Anna anteeksi tyttäreni. Huomaan että olet veljesi tavoin kiinnostunut sodasta, mutta ymmärrätkö ettei sodassa loppujenlopuksi ole mitään hienoa. Kyse on vain oman kansan, oman kunnian säilyttämisestä. Mekol sanoi ja nosti tyttärensä ylös käsistä pidellen
- Saat anteeksi. Vaikka hukkasinkin elämästi vuoden turhaan opiskeluun annan anteeksi. Vaikka oletkin olet aina isäni. Ja jos sodasta puhut niin ymmärrän kyllä. En tahdo sotia rahan takia, vaan oman sukumme, oman kansamme kunnian tähden. Anna minulle vuosi aikaa ja näet silloin edessäsi täysin oppineen sotilaan
- Saat aikasi. Jos silloin näen edessäni naisen josta voin olla ylpeä en ole yllättynyt vaan onnellinen. Nyt tiedän mitä elämältäsi tahdot. Toivon vain että olisin ollut parempi isä sinulle ja veljellesi.
- Ei se haittaa. Onhan äiti ollut täällä ja tiedämme miksi olet ollut poissa. Voimme olla ylpeitä sinusta ja työstäsi.
-Tule. Osa vieraista alkaa saapua jo, isäni on varmaan jo paikalla. Mekol sanoi ja katsahti peiliin viimeisen kerran tyttärensä kanssa ennenkuin astui saliin, jossa jo Anrheimin suurin osa aatelistosta olikin paikalla.

Mekol astui saliin johon olikin kertunyt Arnheimin kerma. Väkeä tuntui olevan 200-500. Kirjavat vaatteet ja hiljainen mutta kaunis musiikki sai mielen rauhalliseksi ja Mekol huomasikin pian vain seisovan oven edessä. Hän pudisteli päätään ja otti suunnakseen oman pöytänsä, jossa hänen sukulaisensa ja parhaat ystävänsä odottivatkin.
Mekol asettui pöytänsä keskimmäiselle tuolille oikealla puolella istuivat Mirta ja hänen lapsensa vasemalla puolella taas istuivat hänen isänsä sekä Fe´liz Hernothien suvun edustajana ja viimeisenä luutnanti Dazer. Tätä henkilöä Mekol ei ollut ennen tavannut, mutta toivoi nyt tutustuvansa häneen. Mekolin katse lensi läpi salin, koska hänen isänsä ei vielä ollut saapunut paikalle oli hänellä aikaa katsella muita juhlien väkeä. Paikalla oli saapunut todellakin koko Arnheimin aatelisto viimeistä sukua myöten. Niin viekkaat Hernothit kuin vähäpätöiset Tutlahakit. Salin keskelle oltiin tuotu valtaisa suuri pöytä jonkä päälle oltiin levitettu valtaisa maailman kartta. Kartan ääreen oli kokoontunut jo kasoittain miehiä keskustelemaan. Naiset viettivät aikaansa rupatellen ja sillointällöin tanssien. Salin ovet aukenivat vihdoin. Mekol katsoi ovelle ja huomasi isänsä saapuneen he olivat niin samanlaisia . Molemmat olivat pitempiä kuin haltiat normaalisti, kapeat ja kalpeat kasvot vain korostivat entisestään kunniakasta luonetta. Päälleen oli Aflar pukenut Andremorien oman kaavun ja viimeistellyt asunsa omalla miekallaan, joka muistutti paljolti teloittajien miekkaa. Toki oli Aflar koristeluttanut sitä mielensä mukaan. Mekol nousi ja otti käveli rauhallisesti isäänsä vastaan.

-Hyvä nähdä, että olet hengissä poikani. Alfar sanoi onelliseen sävyyn näytämättä kuitenkaan liikaa tunteitaan
-Kiitos isäni. Saapumisesi on suuri kunnia. Katsoimme vaimoni kanssa sopivaksi järjestää samalla aateliston seuraava kokous täällä samalla kun näen sinut taas pitkästä aikaa
-Teit oikein. Mutta nyt minun on nälkä, koko päivän olen kouluttanut ritareitamme. Kun olen syönyt ja jutellut luutnanti Dazerin kanssa voimme aloittaa kokouksen. Pyydän vain yhtä asiaa?
Sen kykenen toteuttamaan jos vain suinkin voin.
-Järjestä naisille muuta tekemistä. En tahdo heidän kuulevan seuraavasta retkestämme. Seuraava retkemme tulee olemaan vaarallisempi ja suurempi kuin mikää aikaisemmista ja epäilen vahvasti että muutamat meistä eivät siltä retkeltä palaa ja on siitä syystä parempi että he eivät tiedä retken vaarallisuudesta. Ja huhut todella pitävät paikkaa Har Gareth todella on tulossa tälle retkelle mukaan. Kaupungin edustaja saapuu näinä hetkinä, mutta nyt syökäämme.

Juhlat jatkuivat iloisissa merkeissä vielä muutaman tunnin ajan. Tanssi kiihtyi yhä temmokaamaksi ja uskaltautui Mekolkin tansimmaa pitkästä aikaa vaimonsa kanssa. Mekol tutustui myös luutnanti Dazeriin. Hänet tunnettiin Alfarin oikeana kätenä ja oli tunettu taidoistaan nii käsitellä miekkaa kuin myös taidoistaan pitää huolta Alfarin ja samalla Andremorien suvun ylpeydestä mustasta lohikäärmestä Seperhonista. Tuo lohikäärme on nitistänyt niin lukuisia vihollisia että sen suomujen määrä ei tapettujen laskemiseen riittäisi.

-Järjestä vierailemme tekemistä. Isäni ei tahdo heidän kuulevan tätä. Mekol sanoi Mirtalle kun ateria oli loppumaisillaan. Mirta nyökkäsi ja johdatteli naisvieraat katselemaan taloa ja puhumaan mieltä painavista asioista. Alrik jäi paikalle Mekolin pyynnöstä.

Mekol ja Alfar yhdessä luutnanti Dazerin ja vastikään saapuneen Har Gareth edustaja Tirathin kanssa astelivat salin keskellä olevan pöydän ääreen. Alfar aloitti puhumaan

-No niin, jokainen teistä tietää varmasti miksi olemme tänne kokoontuneet. Tänään tehtävämme on päättää moniko suvuista osallistuu ryöstään ja mihin se suunnataan. Jokaisen suvun päämies antakoon äänensä paikasta johon hänen mielestään tulisi hyökätä. No niin aloitetaan, Ardesien suku ensin.

- Ulthuan! Kuului Adresien vastaus
- Ulthuan! Huusi Zivalza Avadorien suvusta
- Tilea! Alfar Andremor karjaisi
- Tilea! Kuului Fe´lizin ääni
- Keisarikunta! Koldorialaiset huutivat


Äänien huuto jatkui vielä useita minuutteja, kunnes kaikki 140 sukua oli saanut antaa äänensä Äänet laskettiin ja huomattiin että enemmistö oli äänestänyt Tileaan hyökkäyksen puolesta. Voittaneet äänestäjät hurrasivat, mutta älinän keskeytti Alfarin ääni.

-No niin ja nyt voivat ne jotka eivät tälle retkelle tahdo osallistua lähteä pois. Mutta painotan seuraavaa asiaa, poisjäänti tarkoittaa automaattisesti sitä ettei sukunne saa mitään mitä retkeltä saadaan kahmittua. Syntyi hiljaisuus, kukaan ei poistunut. Alfar jatkoi " Hienoa asia näyttää siis selvältä, hyökkäämme siis Tileaan, mutta osaako kukaan ehdottaa mihin kaupunkiin siellä. Ivallizo tehän teitte pienemmän retken Tileaan. Miltä siellä vaikutti"

- Ehdottaisin Remasin kaupunkia. Itse hyökkäsimme vain pieneen satamakaupunkii, mutta tuollainen suurkaupunki olisi aika mukava saalis. Kohtasimme vähäistä vastarintaa, mutta koska nyt menemme suuremalla joukolla on tietenkin suurempi mahdollisuus että meidät huomattaisiin.
En kuitenkaan näe sitä mitenkään vaikuttavana tekijänä, sillä ranikolta on vähintään kahden päivän marssi Remasiin ja tällöin meidät viimeistään huomattaisiin. Jos meidät huomataan merellä he saavat koottua hieman enemmän joukkoja, mutta uskon että meillä on hyvät mahdollisuudet. Ei ihmisistä ole meille vastusta, ei ikinä ole ollut.
- Ehdotus hyväksytty, vai onko jollakin sitä vastaan? Alfar kysyi katsellen samalla tiumeasti väkijoukkoa.
- Hienoa, jos jokainen suku antaa komentoonsa sanottaisiinko sataviisikymmentä sotilasta koko summa lähentelisi 17 500 sotilasta. Entä miten on Har Garethin laita. Paljonko arvelette saavanne joukkoja kasaan?
-Melkeimpä samanverran. Jos onni käy niin jopa enemmän.


Keskustelu jatkui vielä kiivaana muutaman tunnin ajan kunnes kokoontumis paikaksi oltiin määritelty Sartosan kaupungista kymmenen meripäivämatkan päässä olevalle merkille, jonka lippulaiva virkaa lippulaiva toimittaisi. Jokaisella suvulla olisi nyt kolme viikkoa aikaa koota joukkoja ja sitten lähtö tapahtuisi. Vieraat alkoivat kadota kuka mihinkin ja pian sali oli tyhjillään Mekolia, Alfaria ja Tirathia lukuunottamatta.

-Mekol. Olet palvellut Arnheimiä loistavasti ja huhut teostasi ovat vihdoin kantautuneet Har Garethiin asti. Osoituksena siitä ota vastaan tämä lahja. Tirathi sanoi ja huusi palvelialleen tuomaan jotain. Mekol katseli laatikkoa joka hänelle kannettiin, laatikko oli niin suuri että siihen olisi mahtunut kokonainen mies. Mekol avasi laatikon ja nosti esiin tunnuksen jota hän oli jo kauan haaveillut. Teloittajien haarniska, tuo kullanhohtoinen haarniska oli merkkinä korkeimmasta asemasta jonka tavallinen aatelinen voi saada.
Mekol laski haarniskan lattialle ja otti esiin toisen esineen joka hänelle annettiin. Miekka muistutti hyvinpaljon hänen omaa miekkaansa, siinä oli tyypilliset muodot teloittajan miekaksi, mutta sen keveys ja ketteryys tekivät siitä jotenkin erilaisen
- Kanna ylpeänä tuota miekkaa. Sillä tuollaista ei kovin monelle soturille ole jaettu. Miekka ja sen sukulaisaseet tunnetaan paremmin nimellä Daz'az szu Draich.
- Kiitokset suuresti. Vie opettajille terveisiä ja kiitä heitä puolestani. Näemme varmasti vielä. Mekol sanoi lähtöä tekevälle Tirathille.
- Välitän terveiset. Seuraavaan kertaan.


-On ollut raskas päivä. Minun lienee aika poistua. Alfar sanoi ja alkoi tehdä lähtöä
-Totta. Näemme viimestään uudemman kerran kolmen viikon päästä. Tulet varmaan satamaan tarkistamaan Arnheimin joukot.
-Luonnollisesti. Oletko jo omat joukkosi valinnut?
-Otan mukaani viimekertaisesta retkestä selvinneet merimiehet. -Onko minulla vapaudet ottaa mitä tahansa joukkoja?
On. Sanottaisiinko että lähes kaikkea.
-Siinä tapauksessa. Laivaani mahtuu viisisataa sotilasta, kaksisataa täyttyy merimiehistä, olen ajatellut ottaa sata varsijousella varustettua sotilasta, sekä sata Har Garethin teloittajaa jos heiltä mitenkään likenee. Laivaani ei harmiksi mahdu nyt kuin kaksikymmentä hevosta joten ne paikat olen varannut ratsastajille. Loput kahdeksankymmentä paikkaa täytän joko lisämuonalla tai lisä varsijousimiehillä
-Kuullostaa hyvältä. Näkemiin poikani. Alfar sanoi ja marssi pois samalla kun ilta vaihtui nopeasti yöksi ja kaupunki hiljeni.

Mekol tunsi itsensä väsyneeksi ja menikin heti nukkumaan. Vihdoinkin hän oli saanut sen mitä ansaitsi unelmat olivat jälleen käyneet toteen. Hän oli nyt yksi Har Garethin teloittajista.





Noh miltäs kuullosti. Toivottavasti inspikseni riittää vielä jatkamaan, mutta antakaapa palautetta. Perhana jos saisin nuo virheet kitkettyä pois niin olisi itselläkin parempi mieli. Mutta kerran tunari on aina tunari.

[Rotten sound]

Älä välitä pienistä virheistä koska loppujen lopuksi kaikki varmaan rakastavat tätä tarina stooria

[Hollo]

Iseasiassa näitä kirjoitusvirheitä, kielioppivirheitä ja muutenvaan-virheitä oli sen verran, että alkaahan ne tuota lukunautintoa jo häiritsemään aika lailla. Mutta ne hoituu, kun on valppaana äikän tunneilla ja lukee hyvämies niitä kirjoja.

Noista hahmosita sen verran, että eivät mielestäni olleen kauhian goottityttöhaltiamaisia, aivan liian: "Hiphei, tuletko vaimokseni, rakastan sinua, olen tehnyt sinulle hyviä kanankoipia perunamuusin kera tänään" tuollaisia.

Tarina itsessään eteni melko sujuvasti, mutta hieman töksähdellen monin paikoin. En mie tästä oikeen paljao enempää voi sanoa. Kumminkin tosiaan painotan noiden ensiksimanittujen seikkojen korjausyrityksiä.

(miehän olen ollut kova kommentoimaan sotussa tänään. Huh.)

[Mekol]

juu minun lienee parasta kertoa itsekkin miksi olen delffit ajatellut sanottaisiinko tämän oman juttuni perusteella nössöiksi.

Omasta mielestäni delffit ilmaisevat tunteensa ja näkemyksensä asioista juuri samalla tavalla kuin me. Minun on vaa vaikea käsittää että jokaisen illallisen jälkeen he huvikseen viiltelisivät orjan hengiltä. Siis ei siinä mitään pahaa ole varsinkaa jos orjana toimii helffi . Mekol ja hänen koko perheensä sattuu vaan olemaan onnellinen myös sisältä. Mikäli olen jostakin saanut ymmärtää niin delffit hyvin usein järjestävät avioliittoja, mutta tämä perhe onkin erilainen.

Pyrin muuttamaan asenettani kirjoittajana ja seuraavasta osasta tulee parempi. En nyt tahdo mainostaa, mutta pian tarina saa aivan uuden kääntee.