Alienpartio liukui viidakon sankan kasvillisuuden läpi, äänettä ja nopeasti, viereisen hiekkatien suuntaisesti, mutta silti metsikön suojassa. Kookas johtaja ryhmänsä etunenässä nämä suuntasivat läheiselle aukealle, jonka yllä muutamat auringonsäteet läpäisivät puunlatvojen lehtiverhon. Jos satunnainen kulkija olisikin sattunut vilkaisemaan viidakkoon päin, ei hän olisi luultavasti nähnyt vilaustakaan etenevistä saalistajista. Partionjohtaja astui valoisammalle aukiolle ja oli nähtävissä, kuinka tummat suojaväriraidat kuin sulivat pois lihaksikkaan vartalon pinnasta jättäen jäljelle vain ruskeansävyisen nahan. Varovaisesti koko ryhmä astui hiekkaiselle alueelle, jota reunustivat viidakon synkät varjokehykset. Partionjohtaja polvistui karkeaan hiekkaan tutkimaan ympäristöä.
Nämä krootit olivat liittolaisiensa käskystä jo noin kahden päivän ajan seuranneet pakenevaa ihmisosastoa, joka oli kärsinyt tappion tulitaistelussa Vior'lan tulisotureita vastaan. Ryhmän sotilasmäärä oli huvennut puoleen, näiden ammukset ja muu taisteluvarustus oli mitä luultavammin ehtymäisillään ja he taivalsivat johtajatta, joten olisi voinut uskoa, ettei komentaja Y'eldi olisi vaivautunut lähettämään jäljittäjiä pakenijoiden kannoille. Nämä olivat kuitenkin erityinen keisarillinen pioneeriosasto, jonka kyvyt väijyä metsän siimeksessä ja asettaa maanalaisia räjähteitä olisivat voineet jatkossa tuottaa ongelmia eteneville tulikastin sotureille. Y'eldi oli tehtävänantoa määrittäessään selittänyt, että tulevan Taun hyökkäyksen tulisi olla nopea ja esteetön, eikä pienien piileskelevien osastojen eliminoimiselle olisi aikaa. Mutta krootit olivat kuin luotu tähän tehtävään, hajanaisen, vertavuotavan yksikön jäljittämiseen ja tuhoamiseen.
Krébain Varmajalka katsahti jalkojensa juureen ja tarkasteli painaumaa. Vakiokokoisen keisarillisen maihinnousuprikaatin saappaan luoma syvennys kuivassa hiekassa paljasti pakenijan kulkeneen tätä tietä. Krootjohtaja tunnusteli ilmaa, sekä ihonsa, että sieraintensa avulla, hieroi jalanjäljen pohjaa pitkällä sormellaan ja totesi jalkimen vavisuttaneen maata tällä paikalla vasta parisen tuntia sitten. Jäntevät jalat ponnistivat saalistajan pystyyn ja tämä eteni aukion halki, kadoten sen reunalla viidakkoon. Krébain aavisti vihollisen käyttäneen samaa reittiä, ehkä odottaen väijytystä, eikä kulkeneen hiekkatietä, joka lävisti viidakkoa vain kivenheittomatkan päässä takaa-ajajista. Krébain naksautti kieltään, komentaen joukkoja kiihdyttämään tahtia ja hapuili itse kivääriään. Nopeasti aseistautuva sotajoukko eteni vauhdilla, pyyhkien sivuun aluskasvillisuuden sekä kookaslehtiset saniaiset ja kolmikynsiset jalat tömistivät vaimeasti lehtimatolla.
Y'eldi oli poistunut massiivisesta taistelupuvustaan ja astellut vaiti soturirivistöiden lävitse kukkulanharjanteelle. Alla levittäytyvä sankka, jopa paikoin läpäisemätön viidakko tarjosi mielenkiintoisia taktisia mahdollisuuksia tulevaan taisteluun keisarillisia joukkoja vastaan, mikäli komentaja voisi olla varma, etteivät tulisoturit juoksisi väijytykseen tai räjähdevyöhykkeelle. Vihollisella oli etu maastontuntemuksen suhteen, sillä Imperiumin armeija oli hallinnut sektoria jo pitkään. Oli hyvin mahdollista, että Tausoturit astuisivat näiden tarkkaan asetettuihin ansoihin, tai juoksisivat suoraan väijytyksien kuolettavaan syleilyyn. Komentajan otsa rypistyi hiukan epävarmuudesta ja kokenut taistelija huokasi syvään.
Hänen henkivartionsa jäsen tuliritari Vior'La'Kais astui hänen vierelleen, risti käsivartensa rintansa päälle ja seurasi komentajan harmaata katsetta omallaan.
"Uskotte todella noiden petojen kykyihin." tämä totesi syvällä äänellään, jonka rauhoittavaan sointuun Y'eldi oli oppinut luottamaan.
"Ei olisi mitään syytä epäillä näitä elämänmuotoja." komentaja vastasi, mutta äänensävystä saattoi kuitenkin päätellä tämän koettavan uskotella faktaa itselleenkin. "Uskon niiden onnistuvan tehtävässään, lupaamamme palkkio pitää kyllä taistelumoraalin yllä."
"Ja tokihan näillä saalistajilla on muutakin, kuin palkkionhalu, joka ajaa niitä." Vior'La'Kais lausahti ja jatkoi komentajan käännyttyä hänen puoleensa kulmat koholla:
"Nälkä."
----
Tällä osallistuin aika kiireessä kilpailuun. Deadline tuli nopeasti vastaan ja tarina on kirjoitettu yhden illan + aamun aikana. Kuitenkaan pisteitä ei herunut ja nyt tiukkaankin syitä.
Tarina loppuu aika töksähtäen, mutta kirjoitin sen tuolle mallille ja mietittiin kaverin kanssa, että olisi hyvän lopun tuhlausta jatkaa tuosta. Se toimisi tuollaisenaankin, joskin joukosta erottuen ja olisi kelvollinen jatkettavaksi tulevaisuudessa.
Antakaahan kuulua.