"Epäkelpo lomake" tyyliset virheet kirjautumisessa pitäisi olla nyt historiaa. T. ylläpito

Jos metsään haluat mennä nyt...(Ohi on.)

Miniatyyripeleistä johdetut virtuaalimittelöt. Pysy teemassa, käytä harkintaa ennen uuden aloittamista.

Valvoja: Peliporukkavalvojat

Avatar
Nilarakh
Peliporukkavalvoja
Viestit: 1508
Liittynyt: Ma 11.04.2005 20:45

Re: Jos metsään haluat mennä nyt...

Viesti Kirjoittaja Nilarakh »

Cladhor – Old Frank

Vesisade piiskasi mukulakivettyä katotonta käytävää pyöreälle areenalle. Ainoastaan pikkuruinen piippumies, puolituinen, säästyi kastumasta vallaten mielipuolisen röyhkeästi ainoan katoksen ainoan penkin itsellään, sekä suurella piipulla. Cladhor valui syyssateiden ensimmäisten myrskyjen hyytävää vettä, mutta yritti pidellä kylmää ulkona sisältään. Hiukset olivat sekaisin haltian silmillä, liimautuneina toisiinsa veden takia. Tummat silmät hän oli lukinnut kiinni luomillaan. Ajan tappaminen samassa asennossa tuntui nyt parhaalta vaihtoehdolta. ”Jo on ilmoja pidellyt.”, puolituinen takavasemmalta huikkasi ärsyttävän omahyväinen ja raukea ilme kasvoillaan. Pimentohaltia murahti, muttei kuitenkaan menettänyt malttiaan jysäyttää teräshansikas tämän naamasta läpi.

Tatuoitu, sinisillä väreillä koristeltu tummanpuhuva örkki ärjähti kuullessaan kirkonkelloa muistuttavan kumahduksen ja tuntien maan järisevän suuren ihmismassan noustessa pystyyn. Hän asteli itsevarmana kehän pyöreää, keihäillä kuorutettua seinän viertä väkivaltaisen villi tuike silmissään kiiluen. Hänen vastustajansa seisoi tyynesti sateen muodostaman harmaan verhon tuolla puolen puiden mielessään pelokkaita, kauhua kiihottavia asioita. Kaikki tämä vain siksi, ettei yleisö pitänyt hänestä. Cladhor nosti katsettaan jonkin matkan päässä häämöttäviin kahteen suureen hahmoon, joista toinen oli selvästikin eläimille enemmän sukua, kuin toinen. Neljän naulan paksuinen pursiköysi heilahti oikealta kaaressa leviten ilmassa lasson muotoon, laskeutuen selvästi kohteensa ympärille. Tiukalla, mustalla kankaalla sidotut jalat upposivat mudaksi muuttuneeseen tantereeseen ja laukaisivat sitten soturin omalle tielleen. Rusehtava köysi haukkasi kaulan sijaan mutaa ja upposi haltian jalkojen tekemien painausten ympärille.

Frank nousi ratsunsa selkään ja torjui tylysti kättään nostamalla rynnivän haltian kilven poikittaisen iskun ja vastasi karauttamalla karjunsa juoksuun kylki edellä rusauttaen tämän kaatumaan. Sika menetti helposti tasapainonsa ja mylvähti vastentahtoisesti huomattuaan olevansa matkalla alaspäin. Puolitonninen järkäle lihaksia, panssaria ja silkkaa läskiä jysähti luonnottoman lujalla voimalla kevyesti haarniskoidun soturin päälle, peittäen sirosta, taistelun turruttamasta vartalosta kaiken jalkateristä rintalastaan. Cladhor haukkoi henkeä, mutta rentoutti sitten vartalonsa tyynesti ja vakavuus kasvoiltaan paistaen pelon ja pakokauhun sijaan. Hän oli koulutettu tähän. Koko ikänsä, viisivuotiaasta aina tähän hetkeen, tähän päivään ja taisteluun. Koulutettu kestämään kivut, taistelemaan välittämättä tuskasta ja nauttien siitä vain aiheuttaessaan sitä. Tähän hetkeen.

Sade leikitteli katsomolla täyttäen yhä enemmän sitä vedellä, joka valui kelopuista veistettyjen penkkien lomitse jo pieninä puroina. Pimentohaltia avasi silmänsä ja hänen silmänsä lasittuivat pelkästä veden määrästä, joka sinkoutui taivaalta. Hänen kätensä olivat suuren metsäneläimen ruhon alla, joten niistä ei ollut tässä tilanteessa apua paljoakaan. Suuri, tummaa vihaa uhkuva örkin pää pitkine suortuvineen nousi jossain kaukana harmaansinistä taivasta vasten ainoastaan verenpunaa hehkuvat silmät mustista kasvoista loimuavana erottuen. Hahmo tuhahti, muttei irvistänyt tai nauranut. Hän vain nosti aseensa ja laski sen nopeasti alas katkaisten kaiken yhtä nopeasti kuin se oli alkanutkin noin kolmekymmentäkesää sitten pimeässä, johon se nyt päättyikin.

Areena autioitui katsojistaan nopeasti. Ainoastaan yksi hahmo ylhäällä penkkirivillä oli jäänyt paikalle. Pieni lapsi, poika, käveli hitain ja varovaisin askelin alas puristaen kädessään puumiekkaa ja toisessa risaista, ajan kuluttamaa nallea. Hän laskeutui mutaiselle hiekalle ja antoi varpaiden upota veteen asti. Lapsi asteli maassa makaavan ruumiin luo ja pyyhki tämän kasvot verestä. Hitaasti hän laski nallen tämän kainaloon ja siirsi varovasti haltian käden tämän rinnalle nallen käden viereen. Poika nousi hitaasti ja nosti puumiekkansa ja upotti sen kärjen mutaan Cladhorin pään yläpuolelle. Miekka liikkui sulavasti hetken aikaa, kunnes pysähtyi ja jäi pystyyn siihen paikkaan. Sade täytti nopeasti urat, mutta sanoista saattoi vielä saada selvää: ”Hän joka ei pelännyt”

Poika kääntyi ja laahusti sitten yksin mukulakivetyskäytävää pitkin rauhallinen ilme kasvoillaan. Hän oli selvästi helpottunut jostain, joka oli liittynyt kaatuneeseen soturiin. Areenan ulkopuolella lapsi pysähtyi ja katsahti vihaisen näköistä suurikokoista mustaa kulkukoiraa. Hymy levisi pojan kasvoille hetkeksi. ”Minäkään en enää pelkää.”
En muistanut, miten possulle oli käynyt, jos oli, joten annoin olla hengissä kostoksi Articon fluffittomuudelle.

-Nilarakh
"ytimekäs ja hyvä *näyttää vaemman sormen peukaloa*" - Hovinarri

Cynae-aeaelioe
Avatar
El Capitan
Peliporukkavalvoja
Viestit: 5676
Liittynyt: Pe 17.12.2004 20:55
Paikkakunta: Tuuliklaani / Jyväskylä

Re: Jos metsään haluat mennä nyt...

Viesti Kirjoittaja El Capitan »

Piti lukea kahdesti, että tajusin kuka oikeastaan voitti ja missä vaiheessa se tuli esiin :P.

Niin ja ei possukalleni ole käynyt vielä mitään. Se on vain vähän peloissaan viime tapahtumista. En nyt jaksa ihan vielä fluffitella, varmaan huomenna.

Ps. Kostan puolestasi Garkki.

Niin ja se fluffi...

Mitä poika oli tarkoittanut "minäkään en pelkää" sanoillaan? Kuin tyhjästä hän oli tullut katsomon keskeltä, joka juuri sopivasti katosi ennen hänen tuloaan. Kuka hän oli ja miksi hän tuli puhumaan minulle, tappajalle tuolla tavalla? Sitä enempää miettimättä kävelin possun luokse, joka ei onneksi ollut loukkaantunut iskun voimasta. Ulisten iloisesesti se nousi pystyyn ja käveli luokseni pyytäen nousemaan päällensä. Väsyynyt kun olin ottelusta ja muutenkin nousin epäröimättä sen päälle ja lähdimme tältä veriseltä areenalta pois katsomaan mitä tulevan käy. Mitänhän muuten Gark pärjää nykyään? Taivas alkoi selvetä areenan tuolla puolen pysyen kuitenkin tummana. Tuuli humisi puiden lehdissä voimakkaasti estäen meitä kahta liikkumasta nopeaa pölyn ja aluskasvillisuuden roskan lennetessä minne sattuuu. Taivalla kuului ukkosia ja sadepisaroita olisi varmasti tulossa. Mietin hetken aikaa miten nyt toimia ja muuta keksimättä aloin etsimään turvapaikkaa sateelta ja muulta mikä oli tulossa. Mitään ei kuitenkaan näkynyt lähellä, mutta tuolla vähän kauempana oli luola. Luolan suulle päästyä hankasin kahta kiveä yhteen saaden oksassa olat lehdet syttymään tuleen. Tulen tuoman valon kanssa kävelin sisään katsomaan millainen paikka se oli ja hyvältä se näytti. Kuiva, tyhjä ja tilaa riittävästi. Tänne me jäämme.

Linnun laulu kuului jälleen taivaalla. Taivas oli pilvinen ja tuuli humisi puiden lehdissä tuottaen rauhallisen huminan, joka nosti mieltäni. En yhtään osannut sanoa mitä oli juuri tapahtunut, mutta en varmaan edes halunnutkaan. Sika nukkui maassa hiljaa hengittäen, että ei vain häiritsisi minua tai muita metsän eläimiä. Siitä oli tullut aivan kuten minustakin, heikko ja muille mukava. Nousin pystyyn ja aloin katselemaan ympärilleni. Kirveeni nojasi kiven järkäleeseen.. tai oikeastaan se oli isketty siihen kiinni? Garkko tämän oli tehnyt? Huusin Garkkia hetken aikaa, mutta ketään ei näkynyt eikä kuulunut. Linnun laulukin loppui ja syvä, raastava hiljaisuus täytti metsän. " Gark oli varmaan voittanut ottelunsa, mutta miten minä olen tänne joutunut", ajattelin vetäessäni kirvestä järkäleestä. Se tuntui kevyeltä ja hyvältä kädessä. Tämä riistäisi pian joltain hengen, raa'asti katkaisten mahan päästäen veren ja suolet pihalle, joissa sitten uisin ja pitäisin hauskaa. Kasvoilleni syntyi kummallinen hymy. Se ei ollut normaali hymy vaan jotain muuta, kuin psykopaatin. Ajattelin tulevia tapahtumia mielessäni ja huomaamattani aloin liikkua kuin taistelu olisi nyt ja tässä. Sika heräsi ja katsoi minua kummastuneena, mutta en katsonut sitä päin tai tehnyt muutakaan. Samassa rintaani alkoi puristamaa kummasti, ja lujaa. Kipu oli tarpeeksi kova, että sai minut jälleen ruohon tasalle polvilleni. Pääni tippui maahan ja irvistäen katsoin ruohoon, jossa muurahainen kulki havunneula mukanaan. Silmissäni alkoi tummeta ja tajusin, että taju menisi hyvin pian...


Hohhoijaa.
Soturin ei tarvitse vuodattaa verta voittaakseen taistelun.
- Sinitähti
Avatar
Nilarakh
Peliporukkavalvoja
Viestit: 1508
Liittynyt: Ma 11.04.2005 20:45

Re: Jos metsään haluat mennä nyt...

Viesti Kirjoittaja Nilarakh »

Kharqit Welhonsurma - Dihlum
Old Frank - Ivriel Tähtisilmä

Ja vihdoinkin ollaan pääsemässä areenan loppuun, kyllä kuusitoista ottelijaa tuottaa päänvaivaa. Fluffia kun jaksan (lukekaa ensi viikolla).

-Nilarakh
"ytimekäs ja hyvä *näyttää vaemman sormen peukaloa*" - Hovinarri

Cynae-aeaelioe
Avatar
El Capitan
Peliporukkavalvoja
Viestit: 5676
Liittynyt: Pe 17.12.2004 20:55
Paikkakunta: Tuuliklaani / Jyväskylä

Re: Jos metsään haluat mennä nyt...

Viesti Kirjoittaja El Capitan »

Saadaanko ne kokemuspojotkin sitten ensi viikolla?

Niledit//:Saatte, saatte. :)

El edit: Jee, jee. :)
Soturin ei tarvitse vuodattaa verta voittaakseen taistelun.
- Sinitähti
Avatar
Nocharim
Viestit: 318
Liittynyt: Ma 27.02.2006 16:41
Paikkakunta: Oulu

Re: Jos metsään haluat mennä nyt...

Viesti Kirjoittaja Nocharim »

Dihlum irvistää inhosta kuullessaan taistelevansa rottaa vastaan. Rotat olivat syypäänä satojen vuosien takaiseen sotaan, jota kaikki eivät välttämättä edes enää muistaneet, mutta Arabyn asukkaat muistavat ja viha skaveneita ja ritareita kohtaan ei ole kadonnut vuosien kuluessa.
Unohtuen ajatuksiinsa hän ei edes huomaa muita, jotka haluaisivat kuulla musiikkia ja laulua.
"Valitan. Bardi on väsynyt juuri nyt. Seuraavan ottelun jälkeen saatte kuulla laulunne." Dihlum sanoo hajamielisesti ja yrittää lepuuttaa silmiään hieman.


Valitan. Ei riimittelyä tällä kertaa. Bardi on väsynyt ja menee nukkumaan. :P
That is not dead which can eternal lie. And with strange aeons even death may die.

Hammersti Roolipelaajahörhöjen ja Fluffittelijoiden luvattu ihmemaa.
Avatar
Nilarakh
Peliporukkavalvoja
Viestit: 1508
Liittynyt: Ma 11.04.2005 20:45

Re: Jos metsään haluat mennä nyt...

Viesti Kirjoittaja Nilarakh »

Heittelin tänään ottelut ja huomenna airsoftskenun jälkeen uskoisin kykeneväni fluffeihin, joita mahdollisesti viimeistelen maanantai-aamuna ennen koulua.

Pärjäilkää, tämä päivä oli liian täynnä keskittymiseen.

-Nilarakh
"ytimekäs ja hyvä *näyttää vaemman sormen peukaloa*" - Hovinarri

Cynae-aeaelioe
Avatar
Justus
Viestit: 239
Liittynyt: To 06.05.2004 14:52
Paikkakunta: Turku

Re: Jos metsään haluat mennä nyt...

Viesti Kirjoittaja Justus »

Jaa ei saatukkaan kokemuspisteitä näihin matseihin? No, säästellään sitten sinne finaaliin.
Avatar
Nilarakh
Peliporukkavalvoja
Viestit: 1508
Liittynyt: Ma 11.04.2005 20:45

Re: Jos metsään haluat mennä nyt...

Viesti Kirjoittaja Nilarakh »

Tosiaan kokemuspisteitä tippui otteluista, mutta alkuperäistä ideaa kunnioittaen saatte rahat muunnettua vasta finaalissa. Eli viisikymmentä kokemuspistettä voitosta ja kymmenen lisää, mikäli voitit kärsimättä yhtään haavaa ja kaksikymmentä lisää, mikäli jäit yhden haavan verran henkiin.

Osa tämän tiesikin, mutta laitoin nyt muistutukseksi vain. Ne, jotka ovat ostaneet jotain tänä välinä saavat hyvitykset finaaliin jne.

-Nilarakh
"ytimekäs ja hyvä *näyttää vaemman sormen peukaloa*" - Hovinarri

Cynae-aeaelioe
Avatar
Nilarakh
Peliporukkavalvoja
Viestit: 1508
Liittynyt: Ma 11.04.2005 20:45

Re: Jos metsään haluat mennä nyt...

Viesti Kirjoittaja Nilarakh »

Kharqit Welhonsurma - Dihlum
Kharqit suki valkoisia viiksiään ja yskäisi vaivautuneesti syksyistä, mutta silti lämmintä ilmaa. Vihertävä höyrypilvi kohoili liehuvana letkana kummastakin olennon sieraimesta kietoutuen yhteen ja kadoten sitten tyhjyyteen. Hän nojaili baaritiskin ei niin usein kiillotettuun kulmaan ja tihrusti hämyisessä huoneistossa niitä ainoita asiakkaita, jotka olivat uskaltautuneet astua Wanhan Rolfin majatalon kaltaiseen tautipesään. Lyhyt nykäisy niskasta sai rotan hätkähtämään puolustusasennon kaltaiseen valmiuteen. Puolituinen oli suunnilleen valkoturkkisen ottelijan kokoinen, hieman vain lyhyempi, mutta selvästi pyylevämpi notkeaa rottaoliota, joka tapitti verestävillä ja synkän punaisilla silmillään päällekarkaajaa iiristen syövereihin. "Vastustajasi odottelee sinua Kuolonpyörällä, joten määrään sinut oppaanasi ja paikan järjestyksen ylläpitäjänä jättämään tämän lattian ja onnelan taaksesi tehdäksesi sitä, mihin sinut on luotu. Kuolemaan.", puolituinen painotti mutisten hiljaa viimeisen sanan. Kharqit nyökkäsi ja nuolaisi ovelasti huuliaan luoden vielä viimeisen katseen baarin perällä häämöttävään nuhjuiseen juustonpalaan.

Dihlum hyräili itsekseen nukkuen lapsenomaisesti soitin kainalossaan tehden unilelun virkaa. Bardi veteli hirsien kolmantta säettä, kun ottelukello vetäisi ensimmäiset sointunsa niin kovaa ja korkealta, että myöskin väsynyt bretti heräsi syvästä, horroksen omaisesta tilastaan. Hän pomppasi jalkeille salamannopeasti ja etsi vasemmalla kädellään vyölleen asetettua asettaan huomaten sen kahvaan uponneet veripisarat, jotka eivät olleet kuluneet sitten ensimmäisen voiton. Hän asteli varovasti tokkuraisena pehmeälle hiekalle, joka vastaanotti ihmisen herttaisesti kahisemalla tuttuun tapaansa. Sen sijaan rottaolio, Welhonsurman sukuun kuuluva Kharqit ei ollut niin mieluisassa asemassa nauraakseen ääneen. Albiinoyksilö sai päälleen mutaryöpyn, joka oli peräisin mitä todennäköisimmin karsinasta. Pienikokoinen vanha lehmimummon näköinen prostituoitu nauroi väkevästi yleisön joukosta huomaten, miten ottelija säksätti vihoissaan ja yritti ravistaa ulosteet turkistaan kuitenkaan onnistumatta siinä. Myöskin pari köydenpätkää oli jo lennähtänyt rotan hännän ympärille kuristaen sitä ja tukahduttaen verenkierron nopeasti. Terävän, skaventakoisen aseen terä leikkasi helposti ankkuriköytenä käytetyt levän kuorruttamat lonkerot poikki ja vapautti omistajansa puristuksesta hetkeksi.

Autuuden lopetti kuitenkin aaltokuvioisen aseen nopea pisto vasemman leukaluun alle. Bardi rusensi asettaan vielä lujemmin vastustajansa päähän saaden katsojat kiihkossaan tekemään aaltoja. Yllätyksenä kyläläiset olivat tehneet punaisia lippuja kannustukseksi, jotka muodostivat nyt verisen harjanteen kangasta ja ihmislihaa. Kharqit kurlasi ja yski rimpuillen Dihlumin vasemman käden puristuksessa ja aseessa, jonka terä tuhosi hänen elämäänsä nopeaan tahtiin. Luisevat sormet yrittivät tarrautua ihmisen kaulalle, mutta saivat osakseen vain kevyeen puskun otsaluusta. Rotan silmät pullottivat kallosta kuin puoliksi mädät veriappelsiinit saaden kokonaiskuvan ottelijasta vaikuttamaan masokistisen mielisairaalta. Kharqit aukoi suutaan ja sähisi, mutta oksensi verta jokaisella yrityksellään ravistaa vastustajansa irti itsestään. Dihlum ei nauttinut näystään ja pusersi itsestään viimeisetkin voimanrippeet, mutta rotta tuntui olevan vielä liian hengissä ollakseen kuollut. Loppuhuipennus tuli yllättäen ja nopeasti. Lentäen leväisillä siivillään se laskeutui tylysti ja tyylittömästi kuraisen ottelijan hännän ympärille uudelleen kietoutuen ja kiskaisten tämän Kuolonpyörän ruosteisen keihäsvanan syleilyyn. Yleisö hurrasi jälleen. Ei bardille, joka oli voittanut vastustajansa ja näyttänyt kykynsä myös soturina, eikä pelkästään toisenluokan muusikkona, vaan sille pyylevälle ja lyhyenlännälle mummolle yleisössä.

Tovin aikaa ihmisiä ja muita tallaajia virtasi ulos pyörän porteista, mutta vain muutama heistä ei suostunut lähtemään ennen pimeän tuloa ja toisenkin auringon laskua. Pari heistä laskeutui areenalle vilkuillen ulko-ovien suuntaan varmistaen, ettei ketään ollut näkemässä, sitä, miksi he olivat täällä nyt.

"Poltetaan sen ruumis", he sanoivat.
"ytimekäs ja hyvä *näyttää vaemman sormen peukaloa*" - Hovinarri

Cynae-aeaelioe
Avatar
Nocharim
Viestit: 318
Liittynyt: Ma 27.02.2006 16:41
Paikkakunta: Oulu

Re: Jos metsään haluat mennä nyt...

Viesti Kirjoittaja Nocharim »

Nilarakh kirjoitti:Tosiaan kokemuspisteitä tippui otteluista, mutta alkuperäistä ideaa kunnioittaen saatte rahat muunnettua vasta finaalissa. Eli viisikymmentä kokemuspistettä voitosta ja kymmenen lisää, mikäli voitit kärsimättä yhtään haavaa ja kaksikymmentä lisää, mikäli jäit yhden haavan verran henkiin.
Jaahas. Onkos kultakolikon kurssi laskussa vai? Sitä vaan, että viimeotteluissa jakelit kuuttakymmentä kokemuspistettä per voitto. Ihan sillä vaan, että Dihlum jäisi parinkymmentä pistettä vajaaksi toisesta tasostaan (Menisi tasan 150, jos voitosta saadaankin 60 pongoa.) Voihan kyynel. :P

Nöyhtä tulee kuitenkin vasta sitten kunhan saan kirjoiteltua, ihmisbiologian esseen ja viiden sivun esitelmän ekologiaan (Palautus tiistaina eli silloin sitä nöyhtää minulta voi odotella tulla esiin). Hyvä minä.
Seuranhakijat hox:
Käydyistä ja seuraavista otteluista, mitkä joskus heitän, saatte jokainen 60 kokemuspistettä, joihin voi sisältyä seuraavan laisia boonuksia:
Accuracy Bonus - Hahmosi ei kärsinyt yhtään haavaa/+10 kokemuspistettä.
Insane Stunt Bonus - Hahmosi käväisi lähellä Tuonelan portteja. Jäit siis henkiin yhden haavan voimin/+20 kokemuspistettä.

-Nilarakh
Ja sitten hieman itse ottelusta. Arabylainen ei nopealla lukaisulla tainut ottaa yhtään haavaa vastaan vai? Nautintohan se hyvää nöytää on lukea, vaikka iskipä silmään pienoinen kauneusvirhe tuossakin. Dihlum on käynyt Bretonnian maaperällä vain kerran.

Koska olen niin mukava tyyppi niin sanon, että Dihlum on (entinen) Pantterin Ritarikunnan Mestari ja kanniskelee mukanaan "kilpeä", "Sigismundin miekkaa" ja itselleen pyhää kapinetta. Ne jotka raapustelujani ovat jaksaneet muistella voivat siis laskea kaksi plus kaksi on viisi ja vetää omat johtopäätöksensä asiasta.

Että semmosta. Ja nyt sitten jännämään, että kuinka pahasti Fränkki teloo vastustajansa (tai itsensä).

Ndit: Unohtuipas mainita tuo näkymätön pollekin.
That is not dead which can eternal lie. And with strange aeons even death may die.

Hammersti Roolipelaajahörhöjen ja Fluffittelijoiden luvattu ihmemaa.
Avatar
El Capitan
Peliporukkavalvoja
Viestit: 5676
Liittynyt: Pe 17.12.2004 20:55
Paikkakunta: Tuuliklaani / Jyväskylä

Re: Jos metsään haluat mennä nyt...

Viesti Kirjoittaja El Capitan »

Kappas vaan. Tännekin on unohtanut fluffitella.

Noustessani pystyyn näin kaupungin.. tai pikemminkin kylän, joka oli tulessa. Ylhäältä vuorista lensi tulisia nuolia ja katapulttien viskomia kiviä kylään, josta kuului huutoja. En olisi muuten välittänyt tippaakaan paikan kohtalosta vaan tuhahtanut ivalliseti ja jatkanut matkaani, mutta huomatessani vanhan laumatoverini kylässä kirves olallaan juoksin mäen ylitse apuun. Kylä ei ollut mitenkään minulle arvokas, mutta toveria, jonka kanssa on taistellut vuosikausia ei oikein huvita jättää pulaan. Kuolemaan kuitenkaan en ole juoksemassa sillä metsässä, jonka taakse jätin on vielä jotain, jotain kummallista, jonka haluan kohdata ja kenties saan arvolleni sopivan haudan sieltä. Kylänportti oli pahasti rikki ja palamassa poroksi. Liekit leijuivat ilman halki luoden kauniin, mutta hyvin ärsyttävän valon sen ympärille. Vetäistessäni miekkani selästä ihmettelin miksi nahkani näytti oranssilta. Kuin appelsiinilta. Katkaisten yhden puunvarsista keskeltä kahtia pääsin hyppäämään helposti tulen ja kuumuuden ohi suoraan kylän sisään, josta kuului taistelun ääniä ja monia örkkejä ja kääpiöitä oli kaatunut maahan. Katsoessani yhtä kääpiön ruumista vihaisesti huomasin jotain raivostuttavaa. Iso hattu ja kaaosken riivannut ruumiinrakenne. Kaaoskääpiöitä. Irvistäen ruumiille aloin karjmaan niin lujaa kuin ikinä pystyinkään ja iskin kerta toisensa jälkeen ruumista lopettaen vasta sitten kun sitä ei enään edes omainenekaan pystynyt tunnistamaan. Nousin pystyyn ja lähdin raivon ja vihan saattelemana kohti toveriani, jonka ääniä kuului läheisen teltan toiselta puolelta.

Päästessäni teltan toiselle puolelle näin joukon kääpiöitä. Aseina kaiken laisia aseita. Oli kirveitä, kivääreitä, miekkoja, keihäitä ja jopa verkkoja. Yhdellä oli jopa örkki kiinni otettuna. Raivoissani levitin käteni sivulle ja karjaisin taivaalle. Kääpiöt eivät olleet moksiskaan vaan kävelivät eteenpäin kuin minua ei olisi ollutkaan. Eivätkö he pitäneet minua minään? Maistakoon sitten miekkaani, jos kerran pyytävät. Lähdin heidän perään ja aloin iskemään yhtä raivoisasti kuin ruumista, jonka näin portin luona. Kääpiöt eivät olleet vieläkään moksiskaan eivätkä saaneet edes osumia, vaikka selvästi osuin heihin. Ihmeissäni rupesin katsomaan miekkaani ja sen jälkeen kääpiöitä, jotka olivat kärsineet vaikka kuinka monta osumaa. En tajunnut mitä oli tekeillä. Kääpiöt kävelivät seuraavan teltan luokse, josta kuului karjuntaa, jotenkin tutun kuuloista karjuntaa. Kävelin teltan suulle ja katsoin mitä siellä oli tekeillä ja hämmästyin. Kaksi örkkiä, joista toinen oli maassa vuotamassa rinnasta pahasti ja toinen raivoisassa tilassa. Alaleukani laskeutui huomatessani, että se olin minä itse. Kääpiöt ampuivat ja iskivät minut puolikuoliaaksi ennen kuin sullovat verkkoonsa. Raivoissani lähdin jälleen iskemään heitä samalla lopputuloksella. En enään jaksanut panna kampoihin, joten kaaduin maahan ja katsoin kuinka kääpiöt raahasivat minut verkossa ulos jättäen haavoittuneen örkin kuolemaan vierelleni.

Linnun laulu kuului luolan ulkopuolelta ja sian rauhallista hengitystä. Aukaistessani silmäni säikähdin, että en ollutkaan enään teltassa vaan metsän luolassa, jossa tajuni lähti. Päätä särki ja olo oli hyvin levoton, mutta noustessani pystyyn se koheni huomattavasti. Käteni tuntui voimakkaammilta ja ketteryys hieman paremmalta. Otin lohkereesta miekkani irti sangen helposti. Katsoin hetken käsiäni ja sen jälkeen iskin lohkaretta. Kuin omenan olisi halkaissut. En ollut uskoa silmiäni, mutta tämä tuntui hyvältä. Silmäni alkoi roihua tuli, joka oli verenpunainen ja irvistäen mielipuolenlailla lähdin luolasta juosten kerjäämään verta nenästä. Iskin kaikkia mikä eteen tuli. Pensaista lähti isoja palasia pois ja puista kaarnaa ja pienemmät jopa kumoon. Kaikki metsän eläimet, jotka näin kokivat raa'an kuoleman, jonka jälkeen juhlin heidän ruhollaan ja kastoin itseni heidän vereen. Tulkaa vaan yrittämään minua. Olen voimakkain.
Soturin ei tarvitse vuodattaa verta voittaakseen taistelun.
- Sinitähti
Avatar
Nilarakh
Peliporukkavalvoja
Viestit: 1508
Liittynyt: Ma 11.04.2005 20:45

Re: Jos metsään haluat mennä nyt...

Viesti Kirjoittaja Nilarakh »

Nochi: No juu, muistin väärin, joten saatte sen kuusikymmentä. Sori brettibugista, alkaa mennä ottelijat pikkuhiljaa sekaisin, mutta yritän parhaani. Ah ja juu, et kärsinyt yhtään haavaa.
"ytimekäs ja hyvä *näyttää vaemman sormen peukaloa*" - Hovinarri

Cynae-aeaelioe
Avatar
Nilarakh
Peliporukkavalvoja
Viestit: 1508
Liittynyt: Ma 11.04.2005 20:45

Re: Jos metsään haluat mennä nyt...

Viesti Kirjoittaja Nilarakh »

Ivyriel Tähtisilmä - Old Frank
Ivyriel jätti ratsunsa kitumaan siteisiinsä majatalon takapihalle hakaan, vaikka siinä kunnossa se tuskin olisi lähtenytkään omalla tahdollaan patikkaretkelle. Neito oli entistä säikympi ilman oria allaan ja varoi pelkkää varjoaan hypähtämällä aina taaksepäin sen liikkuessa vasemmalta yhtäkkiä hieman nopeammin johtuen pilviverhon repeilystä tai muusta sään tilan vaihtelusta. Haltia luikki nopeilla askelilla hyvin notkeasti luovien ihmisjoukon läpi, joka ilmeisesti huutokauppasi sianpäitä torin tapaisella aukiolla jo kolmatta kertaa tänä päivänä. Hän ohitti ilmoitustaulun pysähtymättä kuitenkaan katsomaan mahdollista uutta pergamenttia, jonka seinään nojaileva lierihattuinen mustanpuhuva hahmo liimaili jollain verta muistuttavalla tahnalla sivellen. Tiukka puristus kaulalle pysäytti neidon matkan Kuolonpyörälle. Se oli örkki, suuri kasa tummanvihreitä lihaksia ja tatuointeja. Ivyriel kiljahti tukahtuneesti ja puri hyökkääjää peukaloon vapauttaen itsensä kahleista, laskeutuen samalla ketterästi sammaloituneelle katukivetykselle lähelle vastaohittamaansa ilmoitustaulua. Mystinen hahmo loi ymmärtäväisen katseen häneen kulmiensa takaa tarkkaillen. Neito oli nopeasti taas jaloillaan, tällä kertaa valmiina puolustautumaan brutaalin vastustajansa iskuja. Hän erotti oikealta silmäkulmastaan vanhan pergamentin kellertävän sävyn ja lauseet: "Kuolonpyörä suljettu vuotisten orgioiden takia." ja "Pyydämme ottelijoita käymään taistelunsa omalla ajallaan vähintään yhden todistajan läsnäollessa." Pieni poika räsyinen nalle kädessään tuijotti haltiaa silmiin. Hän ei aikonut lähteä paikaltaan.

Frank mylväisi innosta ja vihasta. Hän ei ollut tuntenut tällaista voimaa pitkään aikaan, ei sitten orjuusvuosien. Hän piiskasi mustat, takkuiset hiuksensa silmiensä suojaksi ja hyppäsi kömpelösti ratsunsa selkään. Karju murahti ja tiesi tehtävänsä tällaisissa tilanteissa. Etsiä saalis kärsänsä avulla ja rynniä päin. Nuo kaksi asiaa olivat kuin taottu sian muistiin tämän pinkaistessa ruumiinsa armottomaan rynnäkköön pienellä kujalla. Punaiset, hiillosta muistuttavalla kajolla kiiluvat silmät loimusivat raivokkaalla tahdolla ratsastajan kannustaensa itseään ja eläintä entistä kovempaan taistelun kiihkoon. Ivyriel kirkaisi uudestaan, tällä kertaa ilman kättä kurkullaan, mutta hillitsi sitten itsensä koskettamalla huotrastaan vetäisemäänsä asettaan. Hoethin terä oli lehden muotoon taottua taidetta, ohutta ja terävää. Neito tiesi, ettei lapsi hänen vierellään väistyisi tarpeeksi nopeasti, joten hän astui itse suojaamaan polvenmittaista todistajaa. "Leavel, minä olen jo matkalla!", Ivyriel huusi suolaisten pisaroiden raidoittaen kasvojaan yhä vuolaampaa nopeutta käyttäen. Hän oli valmis tähän hetkeen. Haltia nosti katseensa kolmannesjalan päässä yhä liikkeessä olevaan villikarjun tuimiin silmiin ja siitä hirviömäisenä tummunutta taivasta vasten kohoavaan vastustajaansa survaisten miekallaan kaksin käsin alhaalta ylöspäin niin lujaa, mihin hänen soturin lihaksensa antoivat myötä. Kuului inhottava lurpsahdus ja sitten sadistisen tuskallinen rusahdus jostain haltian selän takaa, jota seurasi ryöppy lapsen kiljuntaa. Pimeys tukahdutti ensin näköaistin ja sitten äänet. Miellyttävä hiljaisuus peitteli taistelijat peitollaan.

Musta, panssaroitu örkki asteli ylväästi tuhkan katkuisessa maastossa juoden pääkallosta koverretusta tuopista tummanpunaista nestettä. Se raivosi jostain. Raahaten pitkää, repaleista viittaa selkänsä takana se karjui ukkosen värjäämälle taivaalle sekalaisia sanoja eri kielillä. Ensimmäinen pisara tuntui taianomaisen suurelta, jota seurasi tuhatpäinen lauma samanlaisia, mutta vähintäänkin puolet pienempiä yksilöitä. Sade lievitti vihan liekkiä örkin sisällä kastellen tämän höyrykattilaan verrattavan kehon kylmäksi, kalman tahmeaksi viileydeksi. Old Frank räväytti silmänsä auki huomaten tuijottavansa kauniisiin enkelinkasvoihin. "Tervetuloa takaisin, saastainen murhaaja.", nainen tervehti omahyväinen hymy kasvoillaan, joita vääristivät kyynelistä lasittuneet silmät. Frank oli ymmällään, muttei jäänyt miettimään sen kummemmin vaan kiskaisi päättömäksi huomaamansa ratsun alta aseensa, mutta huomasi olevansa kahlittu tuhansien naulojen painoisen villisian alle. Ivyriel Tähtisilmä nousi seisomaan painaen silti jalkaansa örkin rintakehän päälle. Sade yltyi hänen yllään kastellen vaaleat suortuvat ihonmyötäiseksi kehäksi. Itku sekoittui sateeseen, mutta hymy pysyi hänen kasvoillaan, joskin hieman huulilla täristen. Hetken aikaa neito näytti sortuvan, mutta vilkaisi sitten taakseen pieneen elottomaan kasaan kangasta ja kylmettynyttä ihoa, joka puristi kädetöntä nallea tiukasti kainalossaan. "Lapsenmurhaaja.", haltia niiskaisi ja sanoi sitten hyvin selkeästi ja halveksuvasti allaan maakaavalle soturille. Lehdenmuotoinen terä nousi vielä viimeisen kerran sinä iltana ja katkaisi yhden elämänlangan tuomiten sen omistajan omalla tavallaan ja omilla syillään.

Jeps... El Capitan: Näkemys hahmostasi ei ollut minun, vaan Ivyrielin pohjalta, joten halusin tuoda sitä sadistista kaaosörkki jutskaa tätä kautta enemmän esiin.

-Nilarakh
"ytimekäs ja hyvä *näyttää vaemman sormen peukaloa*" - Hovinarri

Cynae-aeaelioe
Avatar
El Capitan
Peliporukkavalvoja
Viestit: 5676
Liittynyt: Pe 17.12.2004 20:55
Paikkakunta: Tuuliklaani / Jyväskylä

Re: Jos metsään haluat mennä nyt...

Viesti Kirjoittaja El Capitan »

No jopas oli teksti tai minulla virta off asennossa, mutta en edelleenkään ymmärtänyt kumpi voitti ekalla lukukerralla. Nyt on ihan pakko varmistaa ennen kuin alan fluffitelemaan, että Franki pojuhan hävisi?

Niin ja kuvaus oli kyllä ihan mukava. Veren juontia, brutaalista miekan heilutusta jne. Aivan kuten olin halunnutkin.
Soturin ei tarvitse vuodattaa verta voittaakseen taistelun.
- Sinitähti
Avatar
Justus
Viestit: 239
Liittynyt: To 06.05.2004 14:52
Paikkakunta: Turku

Re: Jos metsään haluat mennä nyt...

Viesti Kirjoittaja Justus »

Mikäli turinointia nyt oikein tulkitsin Ivyriel ei ottanut haavaakaan?
Pörröä huomenissa. Tänään ei ole valitettavasti aikaa.
Avatar
Nilarakh
Peliporukkavalvoja
Viestit: 1508
Liittynyt: Ma 11.04.2005 20:45

Re: Jos metsään haluat mennä nyt...

Viesti Kirjoittaja Nilarakh »

Frankki hävisi, pahoittelut Capitani. Ivyriel voitti kärsimättä haavaakaan, mutta heppa on telakalla vielä. Onnittelut vain sinulle, Justus. Kummatkin olitte kovia mättämään, toisen vaan piti voittaa ja toisen hävitä, joten nyt näin.

El Capitan saa erityismaininnan siitä Justuksen ja Nochin kanssa, että jaksoi aktiivisesti pörröttää hidasta areenaani. Kiitokset teille.

-Nilarakh, aikoo ehkä heittää finaalia joku päivä
"ytimekäs ja hyvä *näyttää vaemman sormen peukaloa*" - Hovinarri

Cynae-aeaelioe
Avatar
Nocharim
Viestit: 318
Liittynyt: Ma 27.02.2006 16:41
Paikkakunta: Oulu

Re: Jos metsään haluat mennä nyt...

Viesti Kirjoittaja Nocharim »

Eipäs kestä. Kiitoksia itsellesi, että jaksat näitä pyörittää.
Harmi vaan, että Frankki otti köniinsä, olisi ollut kiintoisaa taistella myös toistakin örkkiä vastaan. Noh pakko kai tyytyä jalohaltiaan, kun niitäkin näkee hieman harvemmin loppuotteluissa. (Harvemmin niitä 'tavallisia' ihmisiäkin näkee finaalikahakoissa.)
Älä huoli kuitenkaan en ala sikailemaan Auringonlaskun kypärän kanssa. 'Reilu' matsi sen pitää olla. ;)
__________

Majatalosta kaikuu hiljainen laulu, joka täyttää sen huolimatta siitä, että kuuntelijoita ei siellä juurikaan ole orgioiden viedessä suurimman osan väestä. Yllättävää kyllä Dihlum oli kieltäytynyt niistä monista kutsuista, joita kylän naisväki on hänelle jättänyt. Hän katsahtaa ympäri taloa, muttei lopeta lauluaan.
Balladin lähestyessä loppuaan hän huokaa ja tilaa oluen sammuttaakseen janonsa sekä harmitellen hieman ettei päässytkään tapaamaan tuota väliaikaista liittolaistaan uudellen.
"Hmm. Sanoit siis hänen hävinneen haltianeidolle." Dihlum mutisee puoliksi itselleen ja puoliksi majatalonpitäjälle, joka nyökkää. Hän naurahtaa hieman ja siemaisee hieman tuopistaan.
"Onnekasta, muttei minulle. Tuo epäonnea ottaa neidolta elämä. Varsinkin haltialta, joita ei enää moniakaan ole."
Hetken päästä hän onkin jo tyhjentänyt tuoppinsta ja kysyy.
"Olisikohan 'Punaiset Häät' sopiva laulu seuraavaksi."
Vastaukseksi hän saa vain murahduksen, josta kummemmin välittämättä hän astelee takaisin lavalle virittämään luuttuaan seuraavaan lauluun.


__________

Laulu tulee kunhan saan sen sanoitetuksi. Eli joko tänään tai huomenna. (Tai viikko siitä eteenpäin.)
That is not dead which can eternal lie. And with strange aeons even death may die.

Hammersti Roolipelaajahörhöjen ja Fluffittelijoiden luvattu ihmemaa.
Avatar
El Capitan
Peliporukkavalvoja
Viestit: 5676
Liittynyt: Pe 17.12.2004 20:55
Paikkakunta: Tuuliklaani / Jyväskylä

Re: Jos metsään haluat mennä nyt...

Viesti Kirjoittaja El Capitan »

Perhana tuo muokkaa nappula lainaa napikan vieressä...
Nilarakh kirjoitti:El Capitan saa erityismaininnan siitä Justuksen ja Nochin kanssa, että jaksoi aktiivisesti pörröttää hidasta areenaani. Kiitokset teille.
Kiitokset sinulle hyvästä areenasta hitaudesta huolimatta. Hyvää kannattaa odottaa kunhan nopeus ei ole ala DBZ ;). Homman nimihän on niin, että vain voittajasta jää muisto, joten meidänhän on pakko keksiä jotain millä meidät muistettaisiin. Tätä jotain kutsutaan fluffiksi.

Fluffia huomenna kuten ennenkin.

El edit:

-Nilarakh, aikoo ehkä heittää finaalia joku päivä


Tälleen hämysti btw, että muista sitten joku päivä leikkiä Elenyaa taas.


Niledit//: Juu, juu. :P

El Kapu: Jee, jee. :P
Soturin ei tarvitse vuodattaa verta voittaakseen taistelun.
- Sinitähti
Avatar
Justus
Viestit: 239
Liittynyt: To 06.05.2004 14:52
Paikkakunta: Turku

Re: Jos metsään haluat mennä nyt...(w8ing 4 WHOOGA!)

Viesti Kirjoittaja Justus »

Nilarakh kirjoitti:El Capitan saa erityismaininnan siitä Justuksen ja Nochin kanssa, että jaksoi aktiivisesti pörröttää hidasta areenaani. Kiitokset teille.
Kiitokset kuuluvat kyllä itsellesikin. Eikä siinä areenan hitaudessakaan mitään vikaa ollut, ei mennyt sentään Mestareiden Areena 3 tasolle ;)
Nocharim kirjoitti:Älä huoli kuitenkaan en ala sikailemaan Auringonlaskun kypärän kanssa.
Sillä kyllä katkeaisi Hoethin miekasta terä pahemman kerran :P
________

"Niin paljon kuolemaa..." Ivyriel huokaisi kyhjöttäessään juottolan nurkkapöydässä. "Ja vain siksi, että muutamat kirotut sielut saisivat viihdettä helvetilliseen elämäänsä."
Ivyriel pudisti päätään: "Ei näin..."
Kuolonpyörältä päin kuului seinienkin läpi orgioden kiljahdukset ja muut nautinnon äänet.
Puistatus kulki neidon kehon läpi. Hän siemaisi kulhoon keräämäänsä sadevettä, mutta jopa taivaan lahja maistui jotenkin pilaantuneelta, vereltä.
Ivyriel katseli lasittunein silmin eteensä nähden yhä silmissään pienen lapsen ruhjotun ruumiin. Tuskaisten näkyjensäkin läpi Ivyriel kuuli bardin sanat. Hän hymyili ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin.
"Sääli, että joudun kohtaamaan hänet..." neito huokaisi. Bardi huomasi hänen tuijotuksensa ja iski silmää. Ivyriel pudisti päätään ja naurahti huvittumeesti.

"Sinun pitää surmata hänet. Vain siten voit saavuttaa kostosi" paholaismainen kusike kumpusi hänen mieleensä.
"Ole hiljaa. Ole hiljaa!" neito mutisi ja painoi päänsä käsiinsä. "Enää et kerro mitä tehdä. Olen nähnyt jo liikaa kuolemaa, haluan vain takaisin kotiin."
Ääni hiljeni hetkeksi, kuin se miettisi mitä sanoa. Sitten se jatkoi: "Omapa on elämäsi."
"Minun kuolemani on sinunkin kuolemasi" Ivyriel vastasi kylmästi ja hymyili.
Avatar
El Capitan
Peliporukkavalvoja
Viestit: 5676
Liittynyt: Pe 17.12.2004 20:55
Paikkakunta: Tuuliklaani / Jyväskylä

Re: Jos metsään haluat mennä nyt...(w8ing 4 WHOOGA!)

Viesti Kirjoittaja El Capitan »

Huominen vähän venyi...

Hetkellä, jolloin Frank kaatui maahan hän katsoi viimeisen kerran sikaansa ja murhaajaansa, Ivyrieliä. "Sika ei siis koskaan parantunutkaan.", hän ajatteli törmätessään märkään maahan. Kura lensi hänen altaan sivulle, itsensä päälle ja Ivyrieliä kohti. Haltia kuitenkin ei välittänyt vaikka kengät vähän likaatuivatkin. Likaiset ne kumminkin olivat ja puhdistusta kaipaavat. Olisi voinut kuvitella, että kuolessaan näkee oman elämänsä minuutissa, mutta Frank ei nähnyt mitään muuta kuin tämän hetken. Maa ja sen kura tummanpunaisia. Käteni, haavoja täynnä ja vuotava. Mutta tuo Ivyriel. Oikean värinen, ei punainen kuten kaikki muut. Frank ei kuitenkaan kuollut siihen paikkaan vaan hengitti köhien paikoillaan katsoen kauas taivaalle. "Toivottavasti voitat haltia toveri. En halua kuolla hävinneenä.", Frank sanoi värähtelevällä äänellään. Sade paiskoi hänen kasvojaan ja puhdisti haavoja kuin hyönteiset konsanaan. Varikset ja muut haaskalinnut mässäilivät sian lihalla jo hetken aikaa ja muutama istui rauhassa vanhan. kohta kuolleen örkin vieressä. Odottaen kieli keskellä suuta tuoretta ruokaa, Frankin kyljystä. Salaman iskiessä viereiseen puuhun Frank katsoi viimeisen kerran sikaa ja sulki silmänsä, hän oli valmis poistumaan tästä maailmasta. Hän palaisi tovereidensa luokse, muutaman kymmenen vuotta myöhässä, taistellen jälleen heidän rinnallaan ja uuden toverinsa Garkin kanssa. Hänen huulensa liikkuivat, mutta ääntä ei lähtenyt. Sen jälkeen hän lakkasi hengittämästä.

Varikset odottivat vielä hetken aikaa ennenkuin säntäsivät juhlimaan Frankin ruumiilla, mutta nälkä oli kova. Kymmenet varikset ja muut eläimet purivat lisää reikiä ruumiseen ja aukaisivat mahassa olevan haavan entistä syvemmäksi. Veri ja suolet tulivat esiin, mutta myös eräs metallinen esine. Esine alkoi välkkymään ja sen putket alkoivat päästämään ääniä liikkuessaan. Ääni pelästytti varikset ja muut eläimet kauas ruumiin luota takaisin puiden ja pensaiden sekaan, piiloon. Frankin sormet alkovat liikkua kankeasti ja pian koko käsi heilui. Pää nousi kuraisesta maasta pystyyn muun ruumiin kanssa. Yksi silmistä tippui kuopastaan ulos Frankin käteen. Hän katsoi sitä hetken aikaa ja sen jälkeen puristi sen kasaan. Silmän neste valui kättä pitkin maahan. Sen jälkeen hän lähti kävelemään kohti possua, jota hän alkoi katsomaan pää vinossa. Etsien sopivia palasia ruumiinsa kokoamiseen hän tarttui nahkaan ja veti sen irti. Veri roiskui ympäriinsä kun Frank sitoi sen vyötäisilleen peittämään esineen mahassaan ja sen haavat. Sen jälkeen hän katsoi metsää kohti ja käveli aluskasvillisuuden sekaan.


Ai, että kun tuli kliseinen teksti. Franki poju palaa vielä joskus. Toivottavasti Justusta ei haittaa kura kengissään...
Soturin ei tarvitse vuodattaa verta voittaakseen taistelun.
- Sinitähti
Vastaa Viestiin

Palaa sivulle “Verkkoturnaukset”