Neljän komissaarin tarina

[Abaddon71]

*PUTUM*

Monen miehen viimeinen kuulema ääni.Räjähdys romautti muurin ja sen takana,sekä tähystämässä olevat Armageddonit saivat surmansa saadessaan kivenlohkareen niskaansa.
Demoniprinssi Plargatos hymyili matkan päästä.Plargatos ei yleensä tyydy vähään,josta hänet juuri tunnetaan.Häntä ei kiinnosta kallot,joita hänelle tuodaan taistelun jälkeen.Häntä ei kiinnosta veri,joka taistelusta tulvii,häntä kiinnostaa täydellinen tuho.Jok'ikinen räjähdys koskettaa hänen demonivartalonsa sisintä.Jok'ikinen tuskanhuuto saa hänen suunsa vähitellen hymyilemään.Ehkä juuri tämän takia Nurgle valitsi hänet prinssiksi...
Kuolonkaartilaiset marssivat kaupunkiin aseet kourissa ja alkoivat tulittaa eloonjääneitä armotta täydellä tulella.Armageddonit perääntyivät suojiin mihin rakennukseen tahansa,ja aloittivat myöskin tulituksen,mutta heidän aseensa eivät läpäisseet noita käveleviä viikatemiehiä melkein ollenkaan.

"Komissaari!" psyykikko Armus Tanzival lausui "Meidän pitää perääntyä keskikaupunkiin,nuo ovat kertakaikkiaan liian kestäviä,ja laaserkiväärit eivät heitä tuhoa!Tarvitsemme jotain muuta!"
Komissaari Zagon katseli hetken palatsin ikkunasta riehuvaa helvettiä,joka liikkui taudin muodossa heitä kohti surmaten hänen parhaita ja uskollisimpia sotureitaan. Kaikki parhaat...Varizan, Korg, Valkyr...
"Hyvä on", Zagon sanoi hetken ajateltuaan"Peräännytään keskiaukealle.Komentakaa kävelijät ja Leman Russit sinne.Kutsukaa parhaimmat tarkka-ampujat ja raskastulimiehet.En voi antaa Armageddonin tuhoutua!"
Tanzival katsoi Zagonia hetken."Sir...minä..."
"Annoimmeko me Örkkien ja Thrakan vallata tämän planeetan? Emme! Olemme puolustaneet kotiamme vaikka kuinka kauan! Olemme taistelleet sen eteen kauemmin kun jaksan ajatella! Me emme luovuta!Me..."
"VAROKAA!" Psyykikko huusi ja hyppäsi Zagonin kanssa maahan.

*PUTUM*

Räjähdys osui suoraan Zagonin palatsin lounaissiipeen,tuhoten sen välittömästi. Tuli ympäröi heidät ja kutsuvasti liekehti heidän ympärillään.
Zagon katsoi psyykikkoon kiittäen, mutta huomasi hänen saaneen surmansa. Zagon teki ristinmerkin ja kiitti psyykikkoa hiljaa:"Kiitos ystävä, jos ikinä selviydyn, voit olla varma patsaastasi." Sitten hän ampaisi nopasti ikkunasta ja juoksi lähimpään panssarivaunuun ajaen sen suoraan keskiaukealle.

"He perääntyvät keskiaukealle prinssi Plargatos", kuolonkaartilainen sanoi katsoen tuhoa kiikareillaan. "Näyttää siltä,että he tuovat sinne kaiken tulivoiman."
Plargatos alkoi hymyillä, ja viittasi lähimmän Defilerin tulemaan hänen luokseen.
"Tulita suoraan tuota kekskusaukeaa kohti!" hän karjaisi julma hymy huulillaan.

Zagon katseli lähestyvää armeijaa raunioiden takana.Hän huomasi Defilerit valmistautumassa tulittamaan heitä, ja heittäytyi tankkiinsa.
"Sotilaat! Suojautukaa tykkitulen varalta! Kenraali, anna Basiliskeille tulimääräys kohti noita kävelijöitä!" hän kuulutti.
Kenraali meni kuin salama rakennukseen suojaan ja alkoi radiopuhelimen kautta antaa toimintaohjeita Basiliskeille, jotka ovat koko Keisarillisen kaartin pitkäkantaisimmat tankit.

Vähän ajan kuluttua kuolonkaartilaiset alkoivat edetä keskiaukealle mukanaan juuri kutsutut demonit.Defilerit ammuskelivat tankkeja räjäyttäen kaksi.
"Sotilaat!Keskittykää jalkaväkeen! Unohtakaa kävelijät! Toistan, unohtakaa kävelijät!" Zagon kuulutti ampuessaan Demolisherillaan viisi demonia.
"Ai ai sir!" Sotilaat huusivat ja alkoivat keskittää tultaan Nurglen omiin lemmikkeihin.
Zagon katseli kohti kävelijöitä ja nyt hän viimein näki sen. Demoniprinssi Plargatoksen!
"Sotilaat, käsky takaisin! Perääntykää ja ottakaa laaserkanuunat ja ampukaa kohti tuota demonia tuolla kävelijöiden joukossa! Hän on tämän pahan alku! Tankin hoitavat jalkaväen!"
"Kyllä sir!" sotilaat vastasivat juostessaan asemiin.

Tulitaistelu oli täydessä tehossaan, mutta vaikka Armageddonilla oli paljon raskasta tulta, Kuolonkaarti vain marssi läpi ampuen tankkeja ja jalkaväkeä kuin puita.
"Katsokaa, oi prinssi!" yksi kaartilainen sanoi katsottuaan taistelua kiikareilla.
Plargatos otti kiikarit ja hänen vaarallinen hymynsä vain kasvoi, ja yltyi vaiheittain julmaksi nauruksi.
"Heillä ei ole mitään mahdollisuuksia! Miksi nuo houkat kuolevaiset edes kuvittelevat pärjääväänsä Isoisä Nurglen oikealle kädelle!" Plargatos mahtaili. "Tuokaa Suurdemonit.Minäkin olen päättänyt saada osani tästä hauskanpidosta!HAHHAHHAA!"


Tollainen tuli väsättyä. Kuten sanoin,olen näissä aloittelija ja teen kakkososan vain ja ainoastaan, jos tämä kelpaa. Antakaa kommenttia,että opin kirjoittamaan paremmin.

[Abaddon71]

Kommentointi ei olisi pahitteeksi.No laitan hieman jatkoa,mutta tämä ei ole vielä kakkososaa.

Cadian keskukseen saapui hätäviesti, ja se toimitettiin suoraan Komissaari Yarrickille, joka sattui olemaan tarkastuksella Cadialla.
Yarrick otti viestin ja alkoi lukea sitä ääneti mielessään virkamiesten katsoessa häntä jännittynyt ilme kasvoillaan.Aikaa kului vähitellen, ja odotus oli piinava.Lopulta Yarrick nosti katseensa toisiin ja ilmoitti: "Herrat, demoniprinssi Plargatos on hyökännyt Armageddonille, ja komissaari Zagon pyytää taustatukea. Hän pyytää voimakasta tulivoimaa, sillä Kuolonkaarti on kuuluisa kestävyydestään. Hmm..."
"Mitä vielä odotatte?" kysyi yksi virkamiehistä muiden ollessa hyvin levottomia ja rauhattomia"Meidän on pakko auttaa veljiämme!"
"Nii-in..."Yarrick vastasi aprikoiden "Mutta unohdat, että Keisari määrää ohjeet, joten tarvitsemme hänen suostumuksensa."
"Hiiteen mokoma Keisari!" huusi eräs virkamiehistä."Meidän velvollisuutemme on auttaa tovereitamme hädän hetkellä, kuten he tekisivät meille!"
Yarrick katsahti tähän pienellä halveksunnan pilkahduksella.
"Olisitteko te, arvoisat virkamiehet, valmiit ottamaan kiväärit kouraan, panssarit niskaanne ja repun selkäänne heti, jos saisitte auttaa ystäviämme?Olisitteko itse valmiita rintamalle arvon herrat?"
Virkamiesten joukkoon laskeutui vaivaantunut ilmapiiri.
"Toverit, minä ymmärrän avuntahtonne" Yarrick selitti rauhallisesti "mutta ei pidä tehdä mitään harkitsematonta. Ehkä vihollinen haluaa meidän tulevan auttamaan suoraa päätä? Mitä jos vihollisella on valmis suunnitelma meidän tuloamme varten. Näissä asioissa Keisaria ei voita kukaan, ja tarkoitan sitä. Joten jos nyt suotte, käyn kysymässä asiaa Keisarilta. Saatte tulla mukaan jos haluatte, mutta saatte myös jäädä tähän." Tämän sanottuaan Yarrick lähti kävelemään kohti viestintähuonetta.
Virkamiehet katsahtivat toisiinsa, ja lähtivät yksi kerrallaan hänen peräänsä.

[Abaddon71]

Kärpänen puraisi, ja päätin nyt jatkaa vielä ykkösosiota.

"Huomia komissaari! Plargatos on jo edennyt porteille!" huusi tähystäjä.
Zagon katsahti porteille päin, ja totta se oli, sieltä prinssi itse saapui kahden Suurdemonin kanssa voitonriemuisesti talsien kohti tulitaistelua.
"Joukot! Älkää perääntykö! Nuo ovat vain isoja örkkejä, jotka on tarkoitettu tapettaviksi! Muistakaa koulutustenne ajat! Muistakaa kaikki mitä teille on opetettu! Tähän, juuri tällaiseen tilanteeseen teitä on valmennettu, puolustamaan omaa planeettaanne, omaa synnyinmaatanne! Annatteko tuollaisten mätäpaiseiden, yhteiskunnan häpeäpilkkujen viedä sen teiltä, jota olette vaivalla rakentaneet, ja jota te kutsutte kodiksi!?"
"EMME!" Sotilaat karjaisivat yhteen ääneen tulituksen keskeltä.
Sotapuhe toi kuin uutta puhtia sotilaisiin. Pikkuhilljaa alkoi kuolonkaartilaisia kaatua ja demonit painua takaisin Warppiin. Plargatos tallusti enää vähän matkan päässä huudellen kirouksia:
"Idiootit houkat! Kyllä te osaatte nuo murskata! Näyttäkää oletteko Isoisä Nurglen arvoisia!"
Zagon ajoi Demolisherinsä pois eturintamalta ja oli juuri peruuttamassa taaksepäin, kun Taistelukanuunan räjähdys osui tankkiin. Se repi tankin yläosan auki ja tankki alkoi palaa hurjaa kyytiä.
"Komissaari!" huusivat jotkut sotilaat järkyttyneinä. Jotkut heittivät kiväärinsä maahan ja ryntäsivät katsomaan oliko komissaari kunnossa Plargatoksen voittoisan naurun säestäessä taustalla.
Kaksi miestä raahasi Zagonin lähimpään tukevaan rakennukseen muiden vartioidessa.
"Sir, olet-oletteko kunnossa?" häntä pitelevä sotilas kysyi.
Zagon ähkäisi ja oksensi verta sotilaan housuille.
"Mi-mikä sinun nimesi on, sotilas?" hän kysyi heikosti.
"Cavaro sir" , sotilas vastasi.
Zagon hymyili Cavarolle tuskallisesti.
"Hyvä poika, urhea sotilas. Ota rintamerkkini."
Cavaro katsoi hölmistyneenä Zagonia kuin tämä olisi juuri ehdottanut itsemurhaa."Mutta sir, eihän se käy! Teidät voidaan vielä pelastaa, minä kutsun lääkintämiehet ja..."
"EI!" Zagon karjaisi samalla kun verta valui jokaisesta ruumiinosasta."Kun kuolema kolkuttaa, sen kutsua ei pidä vältellä, sillä joka tapauksessa se vetäisee oven auki ja vie sinut mukanaan. Isäni kertoi tuon minulle kun olin 13-vuotias. Sinun pitäisi oppia sama, sillä olen hyväksynyt oman lähtöni, vaikka se äkillinen onkin. Nyt..." hän otti merkkinsä pois rinnastaan ja ojensi Cavarolle "sinä johdat tätä armeijaa, ja minä...minä avaan kuolemalle oven..."
Viimeiset komissaarin tuskalliset sanat. Hän lyyhistyi maahan hymyssä suin käsi rinnallaan.
"Älkää huoliko sir", Cavaro sanoi hiljaa "En petä teitä."
Sitten hän nousi seisomaan ja katsoi vartijoihin. Nämä ottivat asennon ja menivät riviin aseet olalla.
"Pidetään hänelle hautajaiset sodan jälkeen! Nyt, minä olen komennossa, ja voitte vannoa, että murskaan nuo saastat! Voitte olla siitä sataprosenttisen varmoja!"
Sotilaat rummuttivat kolme kertaa maata jaloillaan ja huusivat kannustushuudon uudelle komissaarille.

Mutta he eivät tienneet, että vihollisella oli muutakin, kuin pyssyt ja voimakkaat lähitaistelijat. Vihollisella oli jotakin, mikä peittosi parhaimmankin tankin miestenkaadossa. Vihollisella oli jotakin, mitä kenelläkään muulla ei ollut.

The first one out of 4, blown up in with a pressure, following the footprints of karma.

JATKUU

[Abaddon71]

Niin niitä kommentteja kiitos?

[Abaddon71]

zzzzzzzZZZZZZZZZZZzzzzzzzz

[Abaddon71]

Eikö joku nyt jo voisi heittää niitä kommentteja petskules?

[Karl Van Dieter]

Kun on kärsivällinen niin kyllä niitä kommentteja saa

Tässä nyt ainakin jotain omista mietteistäni. 40k:n maailmaan perehtymättömänä voisin sanoa, että välillä putosin hieman kärryiltä vähän noiden laitteiden/yksiköiden kanssa, hienoja olivat nimet ja kaikkea, mutta itselläni oli vaikea tavoittaa mielikuvaa, miltä kyseinen härveli/yksikkö voisi näyttää. Tämä tarina oltiin selvästi tehty porukalle, joka jo tuntee näiden ulkonäölliset seikat, mutta ei tavoita kuitenkaan suurempaa yleisöä. Joka tapauksessa lukuunottamatta tätä pientä seikkaa, niin ihan luettavaa tavaraahan tämä oli ja ainakin omasta mielestäni tunnelma välittyi kyllä lukijallekin saakka ihan mukavasti.

[Rotten sound]

Todella mukava tarina, jota oli mukava lukea. Ainoa asia mikä jäi pahaksi mauksi oli tarinoitten lyhyys. Seuraavalla kerralla voisit tehdä pari pitkää tarinaa, eikä lyhyitä tarinoita.

[Abaddon71]

No seuraavan osan voisin tehdä pitkäksi. Hyvä että kelpasi

[Abaddon71]

Aloitan osa 2 nyt. Turha sille omaa topikkia on värkätä, kun tällekkin voi hyvin. Eli jatketaan siitä mihin jäätiin.

Laitan lyhyen tiivistelmän tuosta ykkösosiosta, jos joku sitä ei jaksa jostain syystä lukea.

Demoniprinssi Plargatos on hyökännyt Armageddonin yhteen kaupunkiin, jonka armeijan komennossa on kenraali Zagon. Prinssi on päässyt kaupungin sisälle kuolonkaartilaisten kanssa ja keskiaukealla on tulitaistelu parhaimmillaan Zagonin tankkien säestäessä taustalla. Yksi Kaaoksen Defiler-kävelijöistä on osunut kanuunallaan Zagonin omaan Leman Russ tankkiin ja posauttanut sen päreiksi, jonka seurauksena Zagon saa vähitellen surmansa, ja ylentää hänet turvaan raahanneen sotamiehen Cavaron armeijan kommissaariksi. Cavaro ottaa tehtävä vastaan ja lupaa viedä sodan päätökseen Armageddonin voitoksi.


"Komissaari! Demoniprinssi on saapunut keskiaukealle!" huusi yht'äkkiä kiikarimies Zagonin radiopuhelimeen. Cavaro otti sen itselleen ja ilmoitti: "Sotamies, komissaari Zagon sai surmansa ja nimitti minut, Cavaron uudeksi komissaariksi, eli minä määrän nyt käskyt. Keskittäkää kaikki tulenne tätä prinssiä vastaan. Jos saamme kaadettua hänet, kaarti voi lähteä pakoon.Toimikaa!"
"Kyllä sir!"radiomies vastasi puhelimeen.
Cavaro katseli hetken Zagonin ruumista ajatuksissaan. Tämä mies oli hänen sankarinsa. Tämä mies oli voittanut Armageddonin hyväksi monen monta taistelua viisailla strategioillaan ja liikkeillään. Hän oli Emperorin parhammistoa, viiden parhaan komissaarin joukossa. Ja tässä hän nyt oli. Verisenä kasana maassa, hänen viisauteensa paistaessa kasvoiltaan. Tämä mies oli uhrannut henkensä oman kotinsa, oman planeettansa, koko Keisarillisen kaartin puolesta. Jos joku ansaitsee patsaan, se oli ilman muuta Zagon.
"Sir!" kuului ääni hänen takaansa, joka herätti Cavaron ajatuksistaan. "Anteeksi, sotamies, jatkakaa."
"Ammukset alkavat olla vähissä, ja sotamiehiä kaatuu tiuhaan tahtiin. Mitä teemme?"
Cavaro mietti hetkisen. vähän aikaa mietittyään hän muisti Zagonin lähettäneen hätäviestin Cadialle komissaari Yarrickille. Se ratkaisi Cavaron suunnitelman.
"Odotetaan, ja annetaan kaikkemme. Olen varma, ettemme kaadu niin helpolla kuin Plargatos luulee. Jos nyt kaadumme, hän tässä kaatuu jos joku." hän lausui sotilaalle. "Älkää antako periksi, vaan jatkakaa urheasti!"
Sotamies päästi kunnioituksen huudon ja kiirehti asemiin kivääri käsissään. Cavaro katsoi vielä kerran Zagonia ja huomasi tämän vyötäröllä teräksisen miekan. Hän empi hetken ja otti sen ruumiilta. Sen kahva tuntui hyältä komissaarin käsissä, ja hän päätti tehdä sillä kunniaa Zagonin muistolle. Hetken vielä katseltuaan Zagonia hän poistui rakennuksesta kahden sotilaan kanssa.

Sillä välin Plargatos saapui aukealle Suurdemoniensa kanssa. Tuo kolmikko kuvasti täydellistä tuhoa ja terroria. Nurglen omia lähettiläitä, joiden tehtävä on vain kylvätä tuhon siemen mahdollisimman moneen yhteiskuntaan.
"Kuolevaiset!" Plargatos huudahti taistelun keskeltä "Te olette taistelleet, kaataneet minun miehiäni, mutta arvatkaa välitänkö? Välitänkö jos joukko sotilaita kaatuu vihollisen tulituksesta? Vain heikko välittäisi! Minä olen Nurglen paras soturi, ja minä olen nähnyt ja päätänyt enemmän taisteluita kuin teitä on nyt ampumassa minua! Ja päätän myös tämänkin taistelun!"
Demoniprinssi pysähtyi siihen paikkaan, samoin kun hänen henkivartijademoninsa. Cavaro tuijotti tankkien takaa tätä ihmeissään. Tuo ei ole normaalia. Hän ei ollut nähnyt montaa taistelua, mutta niissä vähäisissä missä hän oli ollut, vihollinen ei ole vain pysähtynyt paikalleen. Sotilaitakin ihmetytti, mutta heidän naamaltaan ei sitä kuvastunut (no,heillähän oli happinaamarit). Äkkiä Cavaro tajusi!
"Paetkaa! Menkää suojaan soturit! Hän ei vain seiso tuossa! Hän aikoo taikoa!"
Cavaro oli lukenut demoniprinsseistä paljon ja tiesi,että vain Khornen prinssit eivät taikoneet, he vain rynnistävät taistelussa uiden vihollistensa veressä. Hänen silmiinsä kirjassa oli erityisesti jäänyt taiteilijan tekemä kuva Nurglen demoniprinssistä joka manaa ilmoille ruttomyrskyn, joka kuvassa kaataa Eldar-rotuun kuuluvia sotilaita.
Cavaro itse hyppäsi lähimpään tankkiin suojaan ja alkoi kuuluttaa ohjeita, mutta liian myöhään.
Prinssi piti käsiään korkealla ilmassa, ja vähitellen taivas alkoi muuttua sairaalloisen vihreäksi. Vihreitä tuulia saapui taivaasta suoraan taistelukentälle, jotka osuivat jokaiseen armageddonilaiseen.
Sotilaat alkoivat vääntelehtiä ja kiljua tuskasta. Osa otti pois happinaamarinsa ja oksensi rajusti maahan. Vähitellen miehet alkoivat mädätä ja lopulta kaatuivat kuolleina maahan prinssin mielipuolisen naurun antaessa tälle kohtalon sinfonialle viimeisen basson.
Cavaro katsoi hiljaisena ja äimistyneenä taian vaikutusta. Tuhansia miehiä maassa! Koko armeija taisteli voitokkaasti ja kunnianhimoisesti voitosta, mutta kukaan ei arvannut, että heidän tiensä päättyisi näin. Cavaro otti hetkeksi lakkinsa pois päästä ja loi kunniaa uhreille.
"Te taistelitte isänmaanne puolesta. Teitä ei unohdeta."
Sitten hän kuulutti perääntymismerkin ja tankit alkoivat perääntyä keskiaukealta kaupungin eteläisille muureille.
"Paetkaa kuolevaiset! Paetkaa henkenne edestä! Vaikka lentäkää minun puolestani. Jahdatessahan se nälkä tulee!" Plargatos ilkkui mielipuolisesti. Kuolonkaartilaiset lähtivät juosten raskain askelin tankkien perään ampuen plasmakivääreillä tankkien takapanssareihin, jonka seurauksena viisi räjähti, kaksi hajosi ja kolme tankkia pysähtyivät niine sijoineen niiden kuskien yrittäen paeta turvaan rakennuksiin, mutta turhaan, sillä sarjatulelta ei mennyt kauaa kaataakseen heidät.
Kauempana Cavaro katseli taakseen kiikareilla. Plargatoksen joukot olivat hyvän välimatkan päässä, mutta ei heiltä kauaa menisi ottaa tankit kiinni joko miekoilla tai kiväärein.
Missä viivyt Yarrick, hän ajatteli, apu ei tosiaankaan olisi pahitteeksi!

Sillä väin Cadialla Yarrick odotti vastausta Keisarilta virkamiesten seistessä jännittyneenä ja kärsimättöminä vieressä. Aika kului hitaasti, mutta Yarrick oli rauhallinen mies, toisin kuin virkamiehet.
"Mikä riivattu sitä Keisaria viivyttää!" eräs heistä valitti "Tiedän,että hän ei ole yhtä vetreä kuin ennen, mutta saisi pitää vauhtia siinä kirjoittelemisessa, jos nyt edes osaa!"
Yarrick nousi nopeasti seisomaan kaataen tuolin maahan ja tuijottaen raivoisasti aidolla silmällään tätä virkamiestä. Huoneessa saattoi aistia halveksinnan ja raivon ilmapiirin.
"Älä KOSKAAN pilkkaa Keisaria houkka!" Yarrick huusi tälle päin naamaa läimäyttäen tätä suoraan kasvoihin kädellään. Virkamies hoippui kauhistuneena ja lyylistyi lattialle itku kurkussa.
"Minut tunnetaan rauhallisena miehenä, mutta jos JOKU saa minut vihaiseksi, niin Keisarin pilkkaaminen!" hän raivosi. "Keisarin ansiosta te ette ole Kaaoksen orjia! Hän vaaransi henkensä Horuksen Harhaopin (Horus Heresyn) aikana, ja sai vieläpä kukistettua Horuksen! Siitä hyvästä Keisari melkein menetti henkensä! Hän auttoi teitä kaikkia sillä uhrauksella, nyt hän tarvitsee päivittäistä hoitoa, joita hänessä kiinni olevat putket antavat ja se on vähintä mitä voimme hänen hyväkseen tehdä! Kaiken hänen uhraamansa jälkeen, sinunlaisesi paskiaiset vielä kehtaavat valittaa, miksi Keisari ei vastaa vaikean miettimisen jälkeen nopeasti!"
Kaikki virkamiehet katsoivat kauhuissaan Yarrickia. Hänen kunnioituksensa Keisaria kohtaan ymmärtää, mutta täytyy myöntää, että sota on myös tehnyt oman osansa Yarrickin reaktioissa, kun hän todella suuttuu. Kukaan ei sanonut mitään, kaikki vaan tuijottivat pelkkaasti peläten henkensä puolesta.
Yarrick huomasi itsekkin tilanteen ja pudisti päätään.
"Anteeksi. En tiedä mikä minuun meni..." hän sopersi hiljaa, mutta ei ehtinyt kauaa selittelemään, sillä viestintäkone alkoi hälyttää, ja vähitellen sylki vastauspaperia sivu kerrallaan.

"TULTA!" Cavaro huusi radioon alkaen ampua kaartilaisia. Tankkien tulituksen lomasta saattoi erottaa verta valumassa maassa virtana. Kuolonkaartilaiset toivat mukanaan laasertykkejä, galaxin parhaita pitkänmatkan koneentuhoamisaseita ja alkoivat laukoa niillä tankkeja. Ei kauaan kestänyt, kun tankinpalasia alkoi olla enemmän kuin sotilaita. Cavaro piti silti pintansa ja jakoi käskyjä ja kannustuspuheita.
"Älkää perääntykö, vaan ampukaa tankintuhoajat! Me emme tule häviäMÄÄh..."
Loput sanoista loppuivat pellin rusahdukseen, kun demoniprinssin miekka lävisti Cavaron tankin etupanssarin. Plargatoksen suurdemonit rikkoivat myös kaksi tankkia. Cavaron tankki alkoi liekehtiä miekan osuessa moottoriin.
"Mitä mieltä nyt meistä olet komissaari? Olemmeko me niinkään heikkoja? Jos olisit valinnut minut armeijasi johtoon, tätä kaikkea ei olisi tapahtunut! Mutta nyt Zagon, tarinasi viimeinen sana on kirjoitettu. Minun täytyy vain laittaa lauseen loppuun se piste!"
Nyt Cavaro ymmärsi. Tämä olikin kosto, eikä mikään tahaton hyökkäys. Hän avasi tankin takaluukun ja hyppäsi äkkiä ulos, mutta jättäen tankkiin pienen yllätyksen "hänen majesteetilleen".
"Miehet! Perääntykää!" hän huusi hypäten ensimmäiseen tankkiin sisälle.
Plargatoksen etsiessa tankin uumenista ruumista, muut sotilaat lähtivät tankkien perään, mutta lopettivat juoksunsa saman tien kuultuaan räjähdyksen.
Sotilaitten katsottua taakse he huomasivat Cavaron tankin räjähtäneen säpäleiksi, ja suuri liekehtivä meri vapautui taistelukentälle.
"Prinssi?"kaartilaiset huusivat.
Hetken hiljaisuuden jälkeen Plargatos tallusti tulen läpi haavoittumattomana.
"Hyvä yritys komissaari, mutta minun tuhoamisekseni tarvitaan jotain aivan muuta kuin yksi meltapommi", hän karjui ja hänen selästään kasvoi kaksi siipeä, joiden avulla hän hypähti lentoon aloittaen ajojahdin tankkien kanssa.
Cavaro huomasi, että nyt ei sotiminen enää auttaisi. Nyt tykkien laulu ei auttaisi. Nyt hän tarvitsisi jotain muuta. Suunnitelman. Cavaro alkoi jo olla epätoivoinen, kun hän kuuli hänen kyytiin menneen tankin kuskin huutavan: "Katsokaa komissaari! Taivaalla!"
Cavaro avasi tankin luukun, sillä tutka oli liian epäselvä. Katsoessaan taivaalle, hän ei voinut uskoa silmiään.
Taivaalla, joka oli ollut hetkisen aikaa sairaanvihreä, nyt musta ja myrskyinen, lensi kymmenkunta rahtialusta, joissa kaikissa oli Keisarillisen kaartin tunnuslogo. Ne liitivät taivaan halki majesteetillisesti humisten ja laskeutuivat hetken ilmassa kaarreltuaan Cavaron joukkojen tankkien taakse suojaan tulitukselta. Kaikista muista aluksista saapui miehiä raskaskalustoa mukanaan, ja joukkojen etunenässä seisoi itse komissaari Yarrick. Lastin jätettyään rahtialukset nousivat ilmaan ja lähtivät, kahta lukuunottamatta. Nämä kaksi alusta suuntasivat kohti taistelun ulkopuolella olevia Defiler-kävelijöitä, ja tuhosivat ne laasertykeillään helposti ja vaivattomasti.
Cavaro hyppäsi ulos tankistaan ja juoksi kohti juuri saapuneita joukkojaan.
"Sir! Mikä helpotus että tulitte! Minä..."
Yarrick keskeytti Cavaron puheen kohottaen kättään hiljaisuuden merkiksi.
"Tule, täällä ei ole turvallista puhua", tämä sanoi ja viittasi kaksi henkivartijaa mukaansa lähimpään rakennukseen, jossa he voisivat puhua turvassa ja rauhassa.
Käveltyään rakennukseen Yarrick alkoi puhutella Cavaroa.
"No niin poika, missä Zagon on?"
Cavaro empi hetken, mietti sanoisiko asian suoraan niinkuin se oli, vai tappaisiko aikaa ja kiertelisi asiaa. Kaksi vaihtoehtoa, vain kaksi...
"Hän sai valitettavasti surmansa tulitaistelussa", hän lopulta päätti lausua.
Yarrick katsoi hetken ihmeissään Cavaroa, tämän kasvoista hänen katseensa siirtyi vähitellen kohti rintaa, ja siinä hohtavaa kultaista merkkiä.
"Vai niin", Yarrick sanoi hiljaa. "No, sittenhän me olemme johtajat. Mennään ja hoidetaan tämä taistelu loppuun!"Hän jatkoi vähän liiankin innokkaasti.
"Ehkäpä, mutta minä ehdin kyllä lopettaa sen ennen teitä!" kuului ääni oviaukosta.
Molemmat kääntyivät katsomaan ja huomasivat kauhukseen Plargatoksen tunkeutuneen rintaman läpi.
"Yarrick, sinä väität aina olevasi hyvä ja kunnioitettu johtaja. Nyt nähdään, pitääkö se paikkansa!" hän huusi ja lähti juoksemaan teräksinen miekka päänsä päällä kovaa vauhtia kohti komissaareja.
Cavaro valmistautui ottamaan Zagonin miekan esille, mutta Yarrick esti tämän.
"Tämä on minun taisteluni. Mene sinä komentamaan joukkoja!"
"Mut.."
"HETI!"
Cavaro ei enempää aikaillut vaan juoksi ulos rakennuksesta sivuovesta, ja ehti juuri ja juuri kuulla metallin kilinää ennen kuin poistui.
Pihalla sota oli parhaimmillaan. Uudet sotilaat toivat taisteluun vielä toivoa, ja kuolonkaartilaisia kaatui nopeammin kuin koskaan. Panoksia lensi ilmassa myrskynä ja sotilaiden huuto kantautui rakennukselle asti. Cavaro lähti juoksemaan kohti lähimmäistä tankkia.

"Näetkö, olet samanlainen kuin ne muut...heikko, vallanhaluinen, kuolevainen!" Plargatos nauroi kohti Yarrickia, joka makasi maassa metallikäsi irti revittynä."Miksi sinun pitää olla niin ylpeä, että et huoli apua. Kerron sinulle, Yksisilmä, että ylpeys, jalous ja kunnia ovat kaikki heikkojen liikkeitä. Vain vahvat selviävät tässä maailmassa, tässä universumissa."
"Et arvaakkaan, kuinka väärässä olet, demoni", Yarrick sanoi hiljaa tuijottaen tätä ylidemonia. "Sinä et voi käsittää sitä, koska olet kirottu. Olit myös kerran ihminen, sitten lankesit pahaan, jonka jälkeen..."
Plargatos naurahti ja huitaisi miekallaan kohti Yarrickia, joka väistöi iskun vain täpärästi. Yarrick nousi nopeasti pystyyn ja lähti juoksemaan yläkertaan, Plargatoksen vain katsoen tämän perään, kuin kissa saalista, jonka kimppuun aikoisi juuri hyökätä pienen väijymisen jälkeen.
"Vai niin..." Plargatos naurahti tämän perään. "Jos sinä haluat leikkiä piilosta, miksei sitten leikitä. Paitsi tässä piilopelissä onkin yksi ekstrasääntö. Kiinnijäänyt maksaa hengellään!"

Ulkona taistelu oli ratkaistu. Yarrickin joukkoja oli kertakaikkiaan liikaa jo valmiiksi alivoimaiselle Kuolonkaartille. Kaartilaiset lähtivät vastoin kaikki tapojaan juoksemaan karkuun.
"En ole ennen nähnyt heidän karkaavan taistelusta", Cavaro sanoi tankkikuskille. "Onkohan tämä juoni?"
"Näh", kuski vastasi."He taitavat todella pelätä. He sentään näkevät, että meillä on selvä ylivoima. Itsekin lähtisin karkuun moisen rökäletappion edessä."
"No, toivotaan, että olet oikeassa", Cavaro vastasi epävarmasti. Sitten hän muisti! "Voi perhana! YARRICK!"

"Tulehan jo esiin pikkuinen", Plargatos ilkkui."En minä sinua satuta, grillaan vain aivosi, revin raajasi ja viskaan loput demoneille. Eihän kuulosta pahalta?Hahhahhah!"
Yarrick päätti olla hiljaa, ja mietti, miten pääsisi takaisin alakertaan demonin huomaamatta. Piilostaan katselu ei tuottanut mitään tulosta, pakenemisen mahdollisuudet olivat mitättömät.
"Olen kyllästynyt ihminen! Taidanpa kutsua pari apulaista!"
Yarrick katsoi kauhuissaan piilosta, kun Plargatos manasi esille kaksi Suurdemonia, jotka olivat pahamaineisimpia lähitaistelijoita koko Kaaoksen keskuudessa.
"Etsikää Yarrick, mutta teidän ei tarvitse tuoda häntä minulle. Tappakaa hänet heti, jos näette."
"Ei niin nopeasti Plargatos!" kuului ääni ovensuusta.
Plargatos katsoi taakseen, ja huomasi siellä Cavaron ja pataljoonan miehiä laaserkanuunoiden kanssa.
"Se on nyt ohi demoni. SInä tulit tiesi päähän, ei Yarrick." Cavaro sanoi kohti Plargatosta.
Plargatos katsoi ihmisiä, ja huomasi heillä olevan liikaa raskasta tulta.
"Hyvä on,ymmärrän kun olen tappiolla, mutta ette todellakaan päässeet minusta! Demonit!"
"Mitä hel...AMPUKAA!" Cavaro huusi miehilleen, mutta liian myöhään. Prinssi nousi ilmaan ja läpi rakennuksen katosta katosi naurun säestämänä. Suurdemonit sen sijaan lähtivät kohti sotilaita miekat kourassaan.
"Ampukaa minkä jaksatte! Meidän on tuhottava nuo!" komissaari huusi sotilailleen, jotka parhaansa mukaan ampuivat noita kaaoksen muodostamia epäsikiöitä, mutta turhaan. Niiden suojakenttää eivät aseet läpäisseet, mutta sotilaat eivät ehtineet mitenkään perääntyä. Cavaro oli valmiina lähtemään ulos, kun hän huomasi Kuolonkaartin tulleen takaisin joukkojen kanssa. Kaikki hänen tankkinsa olivat murskana ja sotilaita parveili kaupungissa. Hän ei voinut uskoa tätä todeksi. Niin paljon he olivatkin voitolla, ja nyt...he olivat tuhon omia. Takaa kuului demonien karjuntaa ja kuolleiden miesten tuskanhuutoja. Cavaro oli tehnyt päätöksensä. Hän otti Zagosilta otetun miekan käteensä, ja lähti raivoisasti juoksemaan kohti sotilaita viimeiseen hyökkäykseensä.

"Sir! Saimme viestin komissaari Yarrickilta!" huusi viestintämies komissaari Jugulf Osmolfille.
"Mitä hän kirjoittaa?" Jugulf kysyi.
"Luen teille viestin sir.
`Taistelimme urheasti taistelumme Armageddonissa, mutta kaaos oli paljon vahvempi kuin me. Kaupunki on tuhon oma. Pyydän teitä ilmoittamaan jokaiselle Armageddonin suurkaupungille taistelusta ja käskemään heidät puolustusasemaan. Komissaari Zagon sai surmansa, niin myös hänen nimittämänsä komissaari Cavaro. Molemmat kuolivat sankarikuoleman oman planeettansa vuoksi. Täten esitän, että heille pystytettäisiin patsaat hoviin, se on vähintä mitä voimme heille tehdä. Itse selviydyin taistelusta täpärästi. Plargatos joutui pakenemaan tulituksessa, joten hän ei ehtinyt tehdä minusta selvää. Hänen Suurdemoninsa melkein onnistuivat siinä, mutta Keisarin lähettämä kuljetusalus pelasti minut rakennuksen katolta juuri ennen, kuin Kuolonkaarti romautti rakennuksen. Olen nyt jonkin aikaa sairaalassa, mutta pääsen sieltä viikon kahden kuluttua. Tämä sota on vasta alkanut, ja Kaaos vei ensimmäisen erän. Me emme saa heidän antaa viedä seuraavia taisteluita, mutta varoitan, että tiedän niitä tulevan paljon. Täten ollen, toivon, että noudatatte pyyntöjäni, ja autatte Keisarillista kaartia mahdollisimman paljon.

Komissaari Jugulf Osmofille komissaari Yarrickilta.`"

Then the second fell, bravely fought, the sword plunge did what the villains wanted.

[Abaddon71]

Tollanen siitä sitten tuli. Odotan kommentteja ja mahdollisia parannuksia seuraavaa tarinaani varten

[Ice Warrior]

itse en viitsi ottaa äidinkielellisesti kantaa asiaan, mutta voisin sanoa että kiva tarina ja pian lisää jatkoa. Jotenkin sait yarrickin kuulostamaan hirveältä nössöltä. kun voisi ajatella sellaselta henkilöltä, että se kävisi sillä toisella kädellä kimppuun ja samalla ammuskelisi bionisella silmällä viimeiseen hengenvetoon asti. tarina myös sai aseet oikeasti kuulostamaan taskulampuila, jossa patterit olisivat loppuneet ja tankit olisivat tehty silkistä tai jostain vastaavasta, mutta muuten ihan kiva tarina.

[Abaddon71]

itse en viitsi ottaa äidinkielellisesti kantaa asiaan, mutta voisin sanoa että kiva tarina ja pian lisää jatkoa. Jotenkin sait yarrickin kuulostamaan hirveältä nössöltä. kun voisi ajatella sellaselta henkilöltä, että se kävisi sillä toisella kädellä kimppuun ja samalla ammuskelisi bionisella silmällä viimeiseen hengenvetoon asti. tarina myös sai aseet oikeasti kuulostamaan taskulampuila, jossa patterit olisivat loppuneet ja tankit olisivat tehty silkistä tai jostain vastaavasta, mutta muuten ihan kiva tarina.

no niin...Mutta en tehnyt niistä tankeista pääasiaa, sillä jos niiden taakse ammutaan LCllä niin luulisi rikki menevän. Ja päätin tehdä Yarrickista siinä mielessä viisaan henkilön, ja olisi se aika tyhmää ollut tappaa Yarrick noin fluffillisesti...mutta kiitos kuitenkin.

[Abaddon71]

Kysyisin noin muuten vain,että pysynkö näissä roduissa vai lisäänkö muitakin? IMOja anyone?

[Rotten sound]

En tiedä, mutta Örkit ja Avaruus marsut olisivat hyvä pieni lisä taisteluihin. Yleisin tapa lisätä hyviä suuriataisteluja fluffiin on örkkien suuri massahyökkäys plaaneetalle, jossa SM tulee taktikaalisiin apuihin.

Itse tykkäsin nyt tarinasta todella paljon, kun pituutta oli ja tarinasta sai paremin selvää.

[Abaddon71]

Aloitetaan sitten seuraava osa.

Kertaan nyt vielä aiemmin tapahtuneet asiat(tuosta viime osasta), jos joku ei noita edellisiä jaksa lukea. Komissaari Cavaro sai armeijan johtoonsa Zagonin kuoltua, ja taisteli urheasti Kuolonkaartia vastaan. Alku näytti hyvältä, mutta sitten demoniprinssi Plargatos loitsi Nurglen ruttoloitsun, joka murskasi jalkaväen siltä seisomalta. Cavaron joukot joutuivat perääntymään, mutta Yarrick saapui pian omiensa kanssa. Yarrickin ja Cavaron ollessa puhelemassa eräässä kaupungin rakennuksessa, Plargatos hyökkäsi sinne, ja jäi taistelemaan Yarrickin kanssa Cavaron paetessa taisteluun. Cavaro kokosi joukot ja alkoi taistella hurjasti kaartia vastaan, jotka lähtivät pelottomuudestaan huolimatta karkuun. Muistaessaan Yarrickin olevan yksin prinssin kanssa, hän lähti nopeasti auttamaan, ja saapui juuri oikeaan aikaan Yarrickin menetettyään rautakätensä ja ollesaan piilossa prinssiltä ja kahdelta Suurdemonilta. Plargatos pakeni taistelussa, mutta Suurdemonit murskasivat jalkaväen ylivoimaisesti ja Cavaro joutui pakenemaan. Myöhemmin Cavaro huomasi olevansa häviöllä ja lähti miekkansa kanssa kohti sotilaita, mutta sai surmansa sarjatulessa. Yarrickin onnistui paeta alukselle, joka vei hänet sairaalaan, ja hän käski komissaari Jugulf Osmolfin lähettää jokaiseen Armageddonin kaupunkiin hätäviestin jolloin joka kaupunki varautuisi hyökkäykseen. Nyt voin aloittaa tarinan.

Komissaari Osmolfin lähettettyä hätäviestit kaikkiin kahteenkymmeneen Armageddonin suurkaupunkiin, hän päätti lähettää Yarrickille kirjeen tehtävän onnistumisesta.
"Psyykikko!" Osmolf huusi.
"Niin herra?" psyykikko vastasi hermostuneesti.
"Kirjoittakaa viestiä sitä mukaan kun sanelen sen. Viesti menee komissaari Yarrickille, joka on parhaillaan Cadian keskussairaalassa toipumassa taistelustaan."
"Kyllä herra." psyykikko sanoi ja istuutui viestintäkoneen äärelle. "Olen nyt valmis."
"Hyvä on. Aloitetaan. 'Hyvä komissaari Yarrick'" Osmolf aloitti lauseensa tuttuun mielistelevään tapaansa. " 'Hoidin teidän antamanne tehtävän. Jokainen Armageddon-planeetan suurkaupunki osaa odottaa hyökkäystä ja varustautunut sen mukaisesti. Olen päättänyt itse johtaa Guls'mofin taistelua itse, jos sinne hyökättäisiin, kyseisen kaupungin komissaarin Justin Clamwretin kanssa. Toivon, että voitte toivuttuanne auttaa meitä tässä hirvittävässä sodassa.
Vilpittömästi sinun, komissaari Jugulf Vlãdmir Osmolf.' " Osmolf piti hetken tauon vetäisten syvään henkeä ja sitten kysyi:" Saitko kaiken ylös?"
"Kyllä sir! Viesti on lähetetty Cadialle!" psyykikko virkkoi ja kumarsi syvään.
"Hienoa. Voit lähteä."
Psyykikko kumarsi vielä kerran ja lähti ulos metallisista ovista mietiskelyhuoneeseensa, missä kaikki kaupungin psyykikot kokoontuvat mietiskelemään, saattaen mielensä tasaspainoon.
Osmolf katsoi hetken psyykikon perään, ja kääntyi sitten viestintäkonepöydän vieressä olevaan pöytään päin. Tällä pöydällä oli heidän oman galaxinsa kartta. Osmolf tutki karttaa hetken, ja painoi Armageddonin planeettaa hellästi kädellään sen löydettyään. Kartta vaihtui salamannopeasti Armageddonin planeetan tarkennukseksi. Osmolf tutki sitäkin, ja painoi Guls'mof nimistä kaupunkia, joka sijaitsi lähellä Fautas Guruthia, jolle Plargatos hyökkäsi. Kartta muuttui taas, ja planeetan tilalle tuli kaupungin kartta kaikkine yksityiskohtineen ja tietoineen.
Osmolf tutkiskeli kaupunkia tarkasti. Tämä kaupunki merkitsi hänelle paljon. Ehkä siksi, koska hän oli syntynyt siellä tai ehkä siksi, että siellä hän tapasi kauniin vaimonsa jonka kanssa meni naimisiin ja sai kolme lasta, tai kukaties siksi, että siellä hänen oli hänen isoisänsä, joka oli myös ollut aikanaan komissaari, hautakammio, jossa oli tämän ruumis, ja kalleimmat tavarat sotaretkiltä ja ystäviltä.
Jos tähän kaupunkiin hyökättäisiin, voitaisiin olla varmoja, että Osmolf puolustaisi sitä henkeen ja vereen vaikka sitten eturintamassa pelkän miekan avulla. Tässä kaupungissa lepäsi hänen menneisyytensä ja tulevaisuutensa. Jos hänen pitäisi jossain kuolla, niin juuri täällä.
Osmolfin ollessaan ajatuksissaan kartan äärellä, ovi avautui hiljaa, ja ovenrakoon ílmestyi hiljaa käsi pistooli kädessä. Käsi tähtäsi kohti Osmolfin selkään ja painoi hiljaa sormensa kohti liipaisinta. Juuri ennen laukausta Osmolf hypähti pöydän taakse, ja panos osui karttaan, joka meni sirpaleiksi. Hän otti esiin oman laaserpistoolinsa ja vilkaisi pöydän takaa nopeasti ovelle. Siellä ei ollut enää ketään. Osmolfilla kävi tuuri, että hän kuuli oven pienoisen narinan erittäin tarkalla kuulollaan. Hän odotti pöydän suojassa vähän aikaa, ja nousi sitten seisomaan. Hän otti radiopuhelimen taskustaan ja ilmoitti vartijoille: "Älkää päästäkö ketään ulos tästä kaupungista. Ette kenenkään muun kuin minun. Uskon, että joukossamme on petturi, joka koitti äsken murhata minut."
Hän luuli radiosta 'Kyllä Sir!' vastauksen ja sulki sen jälkeen sen.
Osmolf lähti hiljaa kävelemään ovelle, josta käsi oli ilmestynyt, ja avasi sen hitaasti pistooli oikeassa kädessään. Ovesta johtavalla käytävällä ei näkynyt ketään, ja turvakamerat oli ammuttu rikki. Hetken varovaisesti käveltyään eteenpäin hän huomasi maassa makaavan kaksi kuollutta vartijaa, joita oli ammuttu suoraan sydämeen. Hän käveli vielä vähän aikaa, mutta murhaaja ei ollut jättänyt enenpää merkkejä itsestään. Hän otti uudelleen esiin radiopuhelimensa.
"Yksikkö Z75 välittömästi viestintähuoneeseen, olkaa nopeita", hän kuulutti selvällä ja kovalla äänellä ja palasi huoneeseen varuillaan, vähän väliä villkuillen selkänsä taakse.

"Hyväksyttekö tarjoukseni, arvon johtohahmot?" omahyväinen ääni kysyi.
"Kuvitteletko sinä, demoni, että minä rupeaisin yhteistyöhön galaxin sivistymättömimmän rodun kanssa? Kysyn, onko tämä pilaa?" vastasi Dark Eldarien Archon Kruellox Dakarthor halveksien.
"Ei, hyvä Archon, tämä ei ole pilaa," Plargatos vastasi." Me tarvitsemme todellakin apuvoimia, jos Avaruusmariinit päättävät auttaa Armageddonia."
"Luuletko, et meidä puhas rotumme auttaa teiä kaltaisianne heikkoja surkimuksia?" Warboss Gorgoth naurahti molemmille."Me örki olemme puhras rotu, ja me ei liitoudut kenenkään kanssa!"
"Kuvitteletko sinä örkki, että te olette joku maailmankaikkeuden voimakkain rotu?" Kruellox raivostui Warbossille. "Te tulette laumoina, koska teillä ei ole mitään taktiikan hiventäkään strategiosta puhumattakaan!"
Gorgoth karjaisi, ja nousi seisomaan, mutta Plargatos keskeytti.
"Hyvät herrat, unohtakaa riitanne tällä kertaa. Muistakaa, jos Nurgle saa Armageddonin hallintaansa, saatte jakaa keskenänne kaikki pikkukuut ja -planeetat lähettyviltä ilman, että me puutumme asiaan. Me tarvitsemme kumpaisenkin rotua pyyhkäisemään Avaruusmariinit ja Keisarillisen kaartin pois kartalta. Jos me liittoudumme, mikään ei voi meitä pysäyttää."
Molemmat rupesivat miettimään keskittynyt ilme kasvoillaan. Typerykset, Plargatos ajatteli, kaikkeen sitä joutuu yhden planeetan valtaamisen eteen. Mutta mestari Nurgle antoi tarkat ohjeet, ja nuo tullaan kyllä hoitelemaan...Plargatos hymähti, mutta vaihtoi ilmeensä heti peruslukemiin Archonin ja Warbossin katsoessa häntä epäilevästi.
"Hyvä on, houkutus on liian suuri", vastasi Kruellox mietittyään." Me Dark Eldarit olemme mukana."
Gorgoth katsoi murhanhimoisesti Archonia. "Niin meki!" hän sanoi vihaisesti. "Jos nua kuvittelevat saavans 'laneettoja, niitte on paras ryhtyy jakamaan!"
"Täydellistä!" Plargatos riemastui häijy ilme kasvoillaan. " Minä tästä sitten lähdenkin. Saatte toimintaohjeenne minulta parin viikon kuluessa. Sitä ennen, kootkaa armeijanne, parhaimmat sotilaanne ja koneenne. Tämä taistelu on meidän, hyvät herrat!"
Molemmat johtajat nauroivat julmasti ajatellessaan, mitä kaikkea he voisivat ihmisraukoille taistelun tiimellyksessä tehdä.

Guls'mofin komissaari Justin Clamwret katsoi juuri vastaanotettua hätäviestiä tarkasti. Cavaro parka, Justin ajatteli myötätuntoisesti, hänestä olisi tullut jotain todella suurta, jos vain olisi pelastunut. Luettuaan viestin hän välittömästi kuulutti kaupunkinsa jokaisen asevelvollisen koolle Guls'mofin omaan palatsiin, josta hän piti kaupunkia silmällä. Kuulutuksen jälkeen ei kestänyt kuin puoli tuntia, niin jokainen sotilas oli koolla, kaikki yhteensä kahdessakymmenessäseitsemässä rivissä Justinin edessä odottaen komentoja ylemmältä taholta.
Justin ei ollut ankara siviilissä, eikä myöskään komissaarina, mutta tosipaikan tullen hän oli vihainen kuin härkä, eikä antanut armoa vihollisilleen. Hänet erikoiseksi teki hänen nuori ikänsä, hän oli vasta 20-vuotias. Hänen isänsä oli ollut tämän kaupungin komissaari ennen, mutta hänet surmattiin, kun Justin oli vasta seitsemän. Kolme mustaan pukeutunutta hahmoa saapui tuona mustana yönä hänen isänsä talolle, rikkoi hänen makuuhuoneensa ikkunan ja surmasi hänet Justinin nähden. Justinille saattoi jäädä hyökkäyksestä jonkinlainen trauma, sillä aina, kun hän näkee verta, hän raivostuu silmittömästi, ja tarvitaan ainakin neljä vahvaa miestä hänen aloillaan pitämiseksi. Justinin huostaanotti psyykikko Tazorus, joka piti hänestä hyvää huolta ja kasvatti häntä kuin oikea isä. Tazorus ei pelkästään kasvattanut häntä, vaan myös opetti psykiikkaa, ja taistelutaitoja niin hyvin kuin osasi. Justin eli Tazoruksen kanssa onnellisena viisi vuotta, mutta sitten Tazorus kuoli riehuvaan kulkutautiin, joka tuhosi myös monen muun kaupunkilaisen elämän. Justinin ollessa 11-vuotias, hän päätti hakea sotilaskoulutukseen. Ensin hänelle vain naurettiin: "Olet liian nuori tälläiseen, pikkuinen!" tai "Menehän kotiisi ensin kasvamaan, ruipelo!", mutta näytettyään ennennäkemättömät taisteluliikkensä miesten edessä, ei kulunut kauaakaan, kun hän oli jo kurssin priimus. Jokainen ihmetteli, miten 11-vuotias poika pystyisi tällaiseen? Monet täysin koulutetut sotilaatkaan eivät pystyisi moiseen. Justinin varttuessa 18-ikäiseksi, hänet pyydettiin kaupungin komissaariksi, jatkamaan isänsä virkaa. Hän otti viran ilomielin vastaan, ja lupasi viedä sen kunnialla loppuun. Ja hän piti lupauksensa. Hän taisteli lukemattomia kertoja örkkejä, Tauta ja Eldareita vastaan, voittaen suurimman osan taisteluista, vaikka voitot maksoivat hänelle hänen molemmat kätensä ja oikean jalkansa, jotka kaikki korvattiin bioonisilla metallikäsillä. Vaikka uudet raajat rajoittivat hänen akrobatisuuttaan, hän sai niistä enemmän iskuvoimaa, jote hän oli vihollisille yhtä vaarallinen, ellei jopa vaarallisempi, vastustaja, kuin ennenkin. Komissaari Justin Clamwret, Armageddonin
sankari,kollegoidensa Yarrickin ja Fernarin seuraaja.
"Sotilaat, maamme puolustajat!" hän aloitti kannustuspuheensa. "Lienette ehkä jo kuulleetkin, että Fautas Guruthiin keskitetty Kuolonkaartin hyökkäys vaati tuhansien sotilaiden, ja kahden komissaarin, Zagonin ja hänen seuraajansa Cavaron hengen. Kaikki taistelivat urheasti kaupunkinsa puolesta, mutta Nurglen onnistui saada kaupunki haltuunsa. Me voimme kunnioittaa näitä urheita sotilaitamme mielessämme, mutta hiljaisille hetkille ei ole aikaa. En pidä sitä loukkaavana, mutta en pidä sitä myöskään välttämättömänä. Meidän pitää olla valmiina, jos Kaarti hyökkäisi tänne seuraavana, olemmehan Fautas Guruthin lähin suurkaupunki. Komissaari Jugulf Osmolf antoi tästä tarkat ohjeet viestissään, jonka hän lähetti minulle tunti sitten. Hän käski meidän laittaa itsemme taisteluasemiin, jokaisen kaupungin asevelvollisen. Jokainen panssarivaununkuljettaja menköön välittömästi huoltamaan ajoneuvojaan, jokainen sotilas menköön välittömästi huoltamaan kiväärinsä. Kun olette valmiit, ilmoitan aina 20 miestä vahtiin per ilta. Jos vahdit huomaavat jotain epäilyttävää tai uhkaavaa, hän tekee yleisen hälytyksen ja sotamiehet ryntäävät porteille valmiina. Jos kimppuumme hyökätään, komissaari Osmolf lupasi tulla henkiläkohtaisesti auttamaan meitä, tuoden paikalle parhaita miehiään ja ajoneuvojaan. Nyt, menkää sotamiehet! Kaupunkimme turvallisuus riippuu teistä!"
Sotilaat huusivat "Hail Emperor!" kolme kertaa yhteen ääneen ja lähtivät marssien täyttämään tehtäväänsä. Justin katsoi heidän peräänsä, kyyneleen pilkistäen hänen vasemmasta silmäkulmastaan. Urheat sotilaat, hän ajatteli, te olette ainoa toivoni...

Hilaisessa ja pimeässä avaruudessa tähdet loistivat kirkasta hehkuaan. Pari komeettaa lipui kahden mustanpuhuvan Dark Eldar-laivaston ohi nopeasti pyrstö loimuten. Archon Kruellox katseli niiden menoa, kuin ne olisivat olleet pikkupoikia hippaleikissä. Nopeasti ne katosivat äärettömyyteen ja Kruellox alkoi taas ajatella. Plargatoksen tarjous kiinnosti häntä erittäin paljon, mutta jos joitan hän inhosi, niin yhteistyötä, saaliin jakamista. Dark Eldarit olivat nopea ja viekas rotu. He iskevät aina yllättäen pimeydestä ja tuhoavat kaiken tieltään, eikä siihen kuvaan sovi jokin barbaarinen rotu pilaamaan kammottavaa tunnelmaa. Kruelloxia puistatti. Hän oli erittäin tarkka imagostaan, hän halusi, että kaikki kunnioittaisivat häntä, pitäisivät häntä pelottomana soturina, oikeana tappovälineenä. Ja miten tämän imagon pilaisivatkaan vihreät villit olennon, jotka sen kummempaa strategiaa ryntäävät kohti taistelua miekat ja pyssyt koholla huutaen sotahuutojaan. Heti, kun Armageddon olisi valloitettu, hän pettäisi Örkit ja Plargatoksen, ja ottaisi planeetan hallintaansa nopeasti ja tyylikkäästi. Hän ei salli jakamista, eikä varsinkaan jakamista vihollisen kanssa. Plargatoksen ja Gorgothin päät tulisivat saamaan kunniapaikan hänen lukaalissaan, ja samalla hänen maineensa nousisi galaktisiin lukemiin.

"'laneetta näkyy jo, oi suur Gorgoth!" huusi Örkkien laivaston pääaluksen ohjaaja kuulutukseksi. Kesti keskimäärin minuutti, kun Gorgoth oli jo ohjaamossa kahden Nob-henkivartijansa kanssa.
"Kas vain,kas vain!" hän naurauhti voitonhimoisesti ja hänen panssaroidut henkivartijansa ryhtyivät nauruun, joka kuulosti enemmänkin sian röhkimiseltä, kuin naurulta.
"Kyl se o aik hauskaa ku ajattelee", Gorgoth sanoi samalla lyöden yhtä henkivartijaansa saadakseen tämän lopettamaan nauramisen. "Mahtava Ghazhgull o koittan kymmenii kertoja saada tän 'laneetan itelleen, ja täsä mä nyt olen, viämässä 'laneetan aivan ite!" Hän päästi taas ilmoille kovan naurun, joka kaikui aluksessa erittäin kovalla kaiulla.
"Mut isopomo, tehän vaa saisitte pualet 'laneetan kuist, ette kok 'laneettaa", huomautti yksi ohjaajista.
Gorgoth lopetti nauramisen kuin seinään. Hän mulkaisi raivokkaasti ohjaajaa, joka kutistui silmissä ja syystä. Gorgoth oli 3,5-metrinen korsto, jolla oli suuret lihakset, ja panssarit. Hän käytti taistelussa aina kahta suurta kirvestä, jotka olivat noin aikuisen miehen kokoisia. Hänellä oli panssariin liitetty kolmas käsi, joka oli biooninen ja erittäin hyvä lisä lähitaistelevalle Warbossille. Hänet tunnetaan armottomana hirviönä, joka ei luota kenenkään eikä kaihda keinoja missään asiassa. Hänellä on ollut sotien aiheuttamien arpien ja haavojen hoidossa jo yli kymmenen Örkkitohtoria, joista yhdeksän hän tappoi raa'asti vetäisemällä heiltä pään irti hänen luullessa, että he koittavat vain päästä hänestä eroon(tuleekos Stalin mieleen anyone?:),no jatketaan...) ja viimein kymmenes sai hoidettua varovaisesti ja huolellisesti loput haavat kuntoon, mutta ei ollut kaukana hänenkään päänsä lähtö.
Gorgoth nappasi nopeasti yhden kirveistään selässä olevasta kahdesta pidikkeistä ja vetäisi ohjaajalta kaulan katki. Toiset ohjaajat katsoivat vieressä hieman pelokkaasti, mutta tiesivät, että Gorgoth ei pidä pelkureista, joten he vain jatkoivat töitään.
"Kuvittelik tua graxtw todella, et mää aion noudattaa sopimust? Mää viän ite sen 'laneetan! Eteenpäin örkit!Me ei yhen ohjaaja kuoleman pääl jäär suremaa!Tää sota on meidän!"
Nobit nauroivat vieressä seurauksena uusi nyrkinisku silmään, ja alus jatkoi matkaansa kohti lähintä Armageddonin kuuta niin nopeasti, kuin vain tehoiltaan kykeni.

"Mestari, houkat hyväksyivät tarjoukseni", Plargatos puhui kumartuen telepaattisesti Nurglen kanssa.
Sanojen seurauksena oli pitkä hiljaisuus, mutta Plargatos tiesi, ettei sitä pitänyt rikkoa. Nurgle kokeili kaikkia apureitaan samanlaisesti, sillä sodassa tarvittaisiin kärsivällisyyttä, jota Nurgle myös vaati sotilailtaan.
"Hienoa, Plargatos, hienoa", pian kuulunut möreä ääni sanoi hiljaa. " Kokoa joukkosi ja lähetä laivastosi, nuo houkat lienevät jo matkalla. Muista, ketään heistä, ihmisistä, örkeistä tai Dark Eldareista EI jätetä henkiin. Tavoitteemme on valmistuva pian, Khorne ja muut toteuttavat omaa osaansa siitä. Me hoidamme omamme, ja sitten nautimme palkinnostamme:Maailman herruudesta!"
"Kyllä, mestari", Plargatos sanoi lopettaen keskustelun ja katsoen taivaalle hymyillen kohti pientä punaista palloa, joka hohti tavallista enemmän sinä iltana.

Justin päätti lähettää lähettää antamistaan käskyistään viestin Osmolfille. Hän päätti lähettää viestin yksin ja omatoimisesti, sillä hän ei halunnut ottaa pienintäkään riskiä asian suhteen. Käyttäen oppimiaan psyykikon taitoja, hän onnistuisi pimittämään asian muilta. Astuttuaan viestintähuoneeseen ja käveltyään koneen äärelle, hän alkoi miettiä mitä alkaisi kirjoittaa.
Yht'äkkiä ennen kuin hän ehti edes aloittaa miettimisensä, viestintäkone alkoi sylkeä ulos viestiä, näköjään hyvin pitkää sellaista. Justin katsoi nopeasti viestin alareunaan, ja huomasi sen olevat komissaari Osmolfilta.
Parin minuutin odotuksen jälkeen, kun viesti oli tullut ulos koneesta, Justin otti sen kiireesti käteensä ja alkoi lukea sitä.
"Hyvä komissaari Clamwret
Kirjoitan tämän viestin, koska haluan kertoa sinulle jotain. Nimittäin minut koitettiin hetki sitten murhata." Tässä vaiheessa Justin katsoi lukemansa kohdan uudelleen ja hänen silmänsä laajenivat. Hän laski viestin hetkeksi pöydälle ja hieroi silmiään, mutta se ei auttanut, sama viesti siinä edelleen töllötti. Hän jatkoi lukemista.
"Olin tutkimassa Armageddonin karttaa, kun kuulin oven hiljaa avautuvan. Syöksyin nopeasti pydän alle juuri ennen, kuin panos rikkoi kartan. Kun katsoin nopeasti ovelle, siellä ei ollut ketään. Lähdin varovaisesti kävelemään kohti ovea ja sen jälkeistä käytävää, mutta en löytänyt muuta kuin kaksi surmattua sotilasta. Julistin hätätilan, eikä ketään poistu kaupungista ennen kuin syyllinen on löydetty. Tämä voi tarkoittaa, että en ole ainoa komissaari jota koitetaan murhata. Pidä itse varasi, äläkä luota keneenkään taikka mihinkään. Ironista olisi, jos surmaaja sattuisi olemaan aivan lähipiiristäsi. Tästä lähin, aina kun kuljet jonnekkin, pidä henkivartijoitasi mukana, vain kaikkein luotettavimpiasi, mutta ole silti varuillasi. Lähetin asiasta viestin myös komissaari Yarrickille, mutta hän ei ole vielä vastannut. Toivotaan..."
"Anteeksi sir, en kai keskeyttänyt", sanoi juuri ovesta tullut psyykikko.
Justin katsoi häntä hetken epäilevästi ja sitten kysyi: "No, mitä asiaa?"
" Luulenpa, että halusitte tiedon, kun sotilaat olisivat valmiina. No, minä tulin sitä tietoa tuomaan."
"Hienoa."
Psyykikko kumarsi, ja kääntyi, mutta ei lähtenytkään pois, vaan katsoi lasikaton läpi taivaalle.
"Avaruus...mitä kaikkea se meille tuokaan. Joskus se synnyttää uusia planeettoja, joskus se tuhoaa tuhansia. Jos sieltä saapuu apujoukot pelastamaan päivän, joskus sieltä saapuvat petturit tuhoamaan sivilisaatiomme."
Justin oli ymmällään. "Todella hienoa, voisitteko nyt vain lähteä", hän käski hieman hermostuneena.
Vasta psyykikon kääntyessä hän huomasi, että jotain oli vialla.
"Komissaareja tulee, ja niitä myös menee. Vain Keisari on ikuinen. Hän päättää asiat meidän universumissamme", psyykikko jatkoi.
"Valitettavasti Keisari on ollut vuosikausia koomassa, joten..." Justin vastasi, mutta psyykikko keskeytti hänet huudollaan.
"En puhu siitä petturista! Hän ei ole Keisari, vaan maallinen houkka! Keisari, hän on tilapäisesti poistunut luotamme, mutta hän palaa vielä, ja sinä päivänä..."
Nopeasti psyykikko otti taskustaan laaserpistoolin ja ampui kolme laukausta kohti Justinia. Kaksi lensi viestintäkoneeseen tuhoten sen, ja yksi osui häntä suoraan metallikäden olkapäähän. Justin ähkäisi ja koitti ottaa pistooliaan esille kotelosta, mutta olkapäätä särki liikaa ja hänen oli pakko lyyhistyä tuskasta maahan.
"Totta se on! Keisari Horus saapuu pian keskuuteemme, ja kun hän sen tekee..." psyykikko alkoi nauraa mielipuolista naurua ja tähtäsi pistoolillaan kohti Justinin päätä.
"Heikkouskoinen, sano'os hyvästit. Periaatteessa, vapautan sinut tuskan kahleista, joilla sinut on lukittu tähän maalliseen helvettiin, vääräuskoisten taivaaseen!"
Justin koitti väistyä, mutta kipeä olkapää ei antanut periksi. Hän ýritti päästä pöydän taakse piiloon, mutta silloin kuului laukaus.
*
Justin avasi silmänsä vähän ajan päästä, jotla hän oli sulkenut valmistautuessaan kuolemaan pelkurimaisesti. Hän katsoi ympärilleen ja huomasi kaksi vartijaa ovella, ja psyyikikon lyyhistyneenä maassa.
"Sir, oletteko kunnossa?" toinen vartijoista kysyi juoksiessaan hänen luokseen toisen mennessä tutkimaan ruumista.
"Ky-kyllähän minä", Justin vastasi hämillään.
"Ah, te olette loukkaantunut, tulkaahan, niin viemme teidät hoidettavaksi", sotilas jatkoi, asetti kiväärin selkäänsä ja Justin otti tästä tukea.
"Odottakaa!" toinen sotilas, joka lopetti psyykikon tutkimisen, huusi. "Tulkaa katsomaan, löysin jotain erittäin mielenkiintoista!"
Sotilas auttoi Justinin ruumiin luo, kun toinen sotilas repäisi psyykikon hihan irti.
Katsottuaan käsivartta Justin huomasi jotain hirveää. Hän katsoi käsivartta kauhuissaan.
" Ilmoittakaa tästä välittömästi Yarrickille korkeimpaan johtoon ja Inkvisiitiolle", hän sanoi käskien.
Käsivarteen oli poltettu Mustalegioonan merkki, Horuksen silmä.

(Niille jotka eivät tiedä, niin Mustalegioona, eli Black Legion ovat Abaddon The Despoilerin oma joukko ja Horuksen silmä on heidän ikoninsa merkki.)

Armageddonin kuun Archzon pinnan koskemattomuus tuhoutui samalla, kun Kruelloxin laivasto laskeutui sen pinnalla hiljaa ja huomaamattomasti. Armageddon ei välittänyt kuistaan, sillä he olivat huomanneet ne epäkäytännöllisiksi niiden nopean ja arvaamattoman kiertoradan vuoksi, mutta Dark Eldareille se oli täydellinen lahja.
"Laskeutuminen onnistui herra", eräs Haemonculus lausui nöyrästi Kruelloxille. "Voimme alkaa yöllä taas matkaamme, tänään on liian riskialtista."
Kruellox mietti tarkkaan ennen vastaamistaan. Ne örkit olisivat varmasti myös jo perillä eri kuussa, mutta hän halusi ehtiä planeetalle ensin, ja tuhota mahdollisimman paljon ihmisiä. Niin tarkka hän imagostaan oli.
"Ei, me lähdemme matkaan nyt", hän lopulta ilmoitti.
Haemonculus katsoi Archonia järkyttyneenä.
"Herra, yöllä olisi paljon parempi hyökätä, sillä heidän tarkaavaisuutensa häiriintyisi pimeyden ja meidän häirintäsignaaliemme ansiosta!"
"Olen tehnyt päätökseni, ja sinä joko kunnioitat sitä, tai vastustat sitä; ilman päätä!" Archon sanoi vihaisesti.
Haemonculus katsoi kauhistuneena johtajaansa, mutta totteli. Hän kuulutti lähtökäskyn muille aluksille, ja vähän ajan kuluttua jokainen laiva nousi ilmaan, kohti Armageddonia, kohti Guls'mofia, Plargatoksen ilmoittamaa paikkaa.

Vähän kauempana piilossa suurien kraaterien takana Örkkien laivasto lähti lipumaan hiljaa perässä.

"Mitä?!" Yarrick karjaisi kuultuaan tapahtuneen. " Oletteko varmoja? Oletteko varmoja, että se oli juuri Horuksen Silmä?"
"Kyllä sir", vastasi Justin, joka päätti turvautua telepaattiseen viestintään, sillä hän tunsi Yarrickin ja tiesi tämän osaavan telepatiaa tarpeeksi kommunikoidakseen muiden johtopäälikköjen välillä.
Justinin mieleen ilmestyi hiljaisuus, jonka Yarrick aiheutti mietiskelyllään. Mietiskelyä kesti kauan, ja Justin oli varma, että kuuli jossain välissä pienen epätoivon huokauksen.
"Vain niin", Yarrick viimein vastasi vihaisesti. "Ilmeisesti jotkut epäuskoiset ovat perustaneet oman kulttinsa. Tehkää kaupungissanne tarkastus ja teloittakaa jokainen merkin omaava! Minä lähetän viestiä muille planeetoilla ja kaupungeille ja käsken heitä tekemään täsmälleen saman! Äläkä anna kenekään poistua kaupungista, ellei häntä sitten ole tarkastettu! Onko selvä?"
"Kyllä on, sir!" Justin vastasi Yarrickin katkaistessaan yhteyden mielien välillä. Justin katseli tyhjyyteen selvittäen ajatuksiaan. Nyt kun hän oikein muisteli, hän oli varma, että oli nähnyt tuon merkin jossain aikaisemminkin. Se oli joku tuttu...joku hänelle tärkeä, mutta hän ei saanut henkilöä mieleensä. Hän antoi asian vastahakoisesti olla, ja ilmoitti Yarrickilta saaneensa käskyn kaupungille.

[Abaddon71]

Comments are very welkömmi nau.

[Rotten sound]

Kaksi risua näin alussa. Elä muokkaa tarinaa tai lisäille siihen matkan varrella lisää pituutta vaan kerralla kunnollinen ja pitkä. Toinen risu käsittelee örkkien kieltä älä liiottele sitä, koska silloin tästä ei ota erkkikään selvää ja vaikeuttaa lukua. Käytä slangi sanoja ja älä käytä heittomerkkiä niin usein.

Tarina oli mukavan pitkä, juoni oli kiintoisaa, tarinaa oli helppo ja mukavaa lukea.

[Abaddon71]

Eli siis mä sä kieltä? Ajattelin sitä ensin, mutta kuvittelin siitä tulevan liikaa valitusta tyhmän kuuloisena kielenä. No hoituu sellainen. Ja koitan toteuttaa tuota toistakin jatkossa.

[Broodlord]

Loistavaa kamaa! Lisää tätä!