Vartijat II

[El Capitan]

Samperi, olisi sittenkin ehkä pitänyt pistää enemmän kuin yksi magic item koko porukkaan :D

Vat? Saanko kysyä, että millanen sakki sulla sitten oikein oli? Späwningeillä ja kyvyillä täytetty?

Jätti läähätti. Sen kumaraisesta päästä näkyi, kuinka se hikoili kuumuudesta. Valtaisat hikipisarat kulkivat alas sen suurta päätä, jota kukaan ei pystyisi yhdellä iskulla murtamaan. Hengitys hänen kurkustaan tuli äännekkäästi ja haisevasti ulos kohti kaikkia, jotka olisivat hänen läheisyydessään. Kauhistuttavasta ulkomuodosta huolimattaan Daniel ei häntä ollenkaan pelännyt, ei ainakaan vielä. Hän ei tiennyt mitä se halusi hänestä, mutta hänen sanansa olivat samaan aikaan ystävälliset sekä loukkaavat. Pari kaljaa baarissahan maistuisi vallan hyvin, mutta ystävän, toverikääpiön jättäminen kuolinpaikalleen oli pyhäinhäväistys. Kuolleet tulee haudata eikä jättää haaskalinnuille syötäväksi. Jos jätti tätä ei ymmärtänyt niin ehkä en halua olla hänen kanssaan tekemisissä, ainakaan areenan tällä puolen. Mitään sanomatta Daniel katsoi eteenpäin irvistäen hieman. Sen jälkeen hän lähti ääneti kävelemään kohti Kiituria, joka oli piilossa kaupungin reuna-alueilla.

Päästyään Kiiturin luokse, joka oli syypää tähän koko tapahtumaan. Ilman muistoa siitä he eivät olisi koskaan päässeet tulemaan tänne ajoissa vaan olisivat jääneet joko matkanvarrelle tai kotimetsään. Kuinka sitä kaipaankaan. Pientä mökkiä, luolaa, eläimiä. Kaikkea. Hän laittoi Johnin ruumiin varovasti puuhun nojaamaan istualtaan ja rupesi kokoamaan pientä neliönmuotoista metrin korkuista istuinta tai tälläistä, miksi sen nyt kuvaisikaan, oksista ja muista suurista kappaleista, joita hän löysi. Saatuaan sen valmiiksi John laskeutui makaamaan siihen ja Daniel antoi hänelle jokaisen mukaansatuoman aseen vierelleen. Hän makasi siinä niin rauhallisena, sotilaana ja ystävänä. Oli sanoinkuvaamattoman tuskaista tietää, että tämä oli sitten tässä. "Miksi se en voinut olla minä?" kysyin aina välillä itseltäni koskaan saamatta vastausta. Vielä kun aurinko oli ylhäällä Daniel otti soihdun käteensä ja tiukkasi juuri rakentamansa istuimen tuleen. Se paloi aluksi huonosti ja kylmästi, mutta Danielin sylkäistyään sinne juomansa alkoholipitoisen huoman se roimahti suureen tuleen, joka nosti tummaa savua ilmaan. Johnin ruumis kuitenkin pysyi kauan aikaa koskemattomana, ikään kuin tuli ei edes halunnut koskeakkaan siihen, mutta tulen sammuttua niin aurinko kuin Johnin ruumis, oli kadonnut kuin tuo savu ilmaan. "En ikinä unohda sinua, toveri.", sanoin ja lähdin murheen murtamana kohti kapakkaa toivoen, että siellä olisi joko jätit tai Khornepojut.

Ei tällä kertaa tämän enempää.

[Terminator Sergeant]

Samperi, olisi sittenkin ehkä pitänyt pistää enemmän kuin yksi magic item koko porukkaan :D

Vat? Saanko kysyä, että millanen sakki sulla sitten oikein oli? Späwningeillä ja kyvyillä täytetty?

Kolme oldbloodia hilpareilla, light armoreilla, +1 save spawningeilla ja kahdelle +1 I spawnit, ja yhdellä amulet of Quetzl :D

Tämmöistä hauskuutta tällä kertaa, ensi kerralla Arsa palaa paremmin varustettuna.

[El Capitan]

Ää-ä. Mikset alkanut iskeä Danua eka kuoliaaks. Johnilla kun ei ole omaa seiviä ja sun omilla ei pärjää. Nyyh. Nyt masentaa :).

[Terminator Sergeant]

En tiedä, saiko tässä tehdä niinkin? Taisin olla vähän tööt kun luin säännöt, hm. Minä oletin areenan pitäjän katsovan järkevämmän kohteen ja tappavan sen, ilmeisesti tällä kertaa ei.

[AgnituS]

Pyrin kyllä aina tappamaan sen järkevämmän kohteen ensimmäisenä, mutta se kuka rynnäköi kehenkin arvotaan. Joten aina ei välttämättä pääse juuri sillä oikealla hahmolla sinne, minne pitäisi.

[El Capitan]

Höh, Agni käyttää iivölmäisesti kamatietojaan hyväksi tappelussa. Ei se ole reilua :). Nopalla vaan heittämään kuka tapetaan ekaks, jos ei pelaaja itse ole kertonut kenet haluaa alkupalaksi, kenet pääruuaksi ja kuka syötetään koiralle kun itse on jo täynnä.

[AgnituS]

Ganelon & Raewyr – Sargaran, Ascaer & Dreanil

Druchiit odottelivat rivissä seisten vastustajiaan saapuviksi. Sargaran seisoi kumppaneidensa välissä, valmiina estämään mahdolliset torailut ja salamurhayritykset. Ascaer ja Dreanil vaihtoivat katseita välissään seisovan druchiin selän takana. Molemmat ymmärsivät viestin; ”Pysy poissa tieltäni, niin minä pysyn sinun”.

Ganelon ja Raewyr odottivat kärsivällisesti kentälle johtavan portin takana. He olivat huomanneet, että druchiiden joukossa oli yksi, joka osasi taikoa. Tästä syystä haltiat olivat päättäneet pistää juoksuksi heti portin avauduttua, antaakseen taikurille mahdollisimman vähän aikaa tehdä tuhojaan. Kuului natinaa ja portti vetäytyi hiljalleen ylös. Haltiat nyökkäsivät pikaisesti toisilleen onnen toivotukseksi ja pyrähtivät ulos auringonpaisteiselle areenalle.

Ascaer hihkaisi innostuneesti nähdessään haltia kaksikon tulevan. Pienen keskittymisen jälkeen lähti ensimmäinen taikavasama kohti Ganelonia. Se ei osunut suoraan haltiaan, mutta iskeytyi aivan tämän jalkojen juureen saaden aikaan räjähdyksen, joka nosti Ganelonin ilmaan ja lennätti hänet takaisin sinne mistä oli tullutkin; portin eteen. Sargaran lähti välittömästi kohti haavoittunutta haltiaa, käyttääkseen tilaisuutta hyväkseen. Dreanil ryntäsi Raewyriä vastaan ja Ascaerin mielessä käväisi houkutteleva ajatus pommittaa vihamiestään selkään, mutta druchii luopui aikeestaan. Mielummin hän nitistäisi portin luona olevan arkkivihollisen. Kaapu hulmuten Ascaer juoksi ottamaan tilanteesta selvää.

Musta taikavasama räjähti Ganelonin edessä ja hän lensi ilmaan. Loputtomalta tuntuneen ajan kuluttua hän tömähti kivuliaasti, nilkka huonossa kulmassa, takaisin maahan. Kipu velloi joka paikassa hänen sisällään. Silmiinkin kirveli, kun räjähdyksen nostattamaa hiekkaa oli joutunut hänen silmiinsä. Haltia kiitti onneaan, että miekka oli sentään pysynyt kädessä. Hän hieraisi äkkiä silmiään ja yritti nousta ylös. Kipu viilsi jaloissa ja haltia lysähti takaisin makuulleen. Kahden druchiin juoksuaskeleet kuuluivat lähellä. Ganelon kokosi kaikki voimansa ja tuskasta välittämättä pakotti itsensä pystyyn. Puolisokeana hän erotti kaksi tummaa hahmoa edessään ja löi miekallaan päin lähempänä olevaa. Lannistuneena, mutta ei yllättyneenä, Ganelon totesi lyöneensä ohi ja tunsi jonkin puisen esineen osuvan otsaansa. Vain vaivoin tajuissaan pysyvänä, hän vaipui takaisin makuuasentoon. Haltialla ei ollut enää voimia nostaa edes asettaan ja hän ymmärsi loppunsa tulleen. Ganelon haki katseellaan Raewyria ja näki tämän taistelevan kolmannen druchiin kanssa. Hän jättäisi viimeiseksi kuvakseen tästä maailmasta mielummin toverinsa, kuin vihollisensa. Siksi hän piti katseensa tiukasti Raewyrissä, kun tuomionvasama iskeytyi häntä rintaan, repien sielun rikki.

Raewyr kuuli takaansa räjähdyksen ja kääntyi nopeasti katsomaan. Hän näki toverinsa sinkoutuvan taaksepäin, lähtöpisteelle saakka. Ensimmäinen ajatus oli lähteä suojaamaan, mutta Dreanil syöksyi aseensa kanssa ja Raewyrin oli pakko antautua taisteluun. Dreanil pisti hilparillaan ohi ja siirtyi nopeasti suurhaltioiden väliin, antaakseen kahdelle muulle druchiille aikaa suorittaa tehtävä loppuun. Raewyr hyökkäsi raivoissaan ja sivalsi miekallaan, saaden vastustajansa väistämään ja siirtymään pois tieltä. Dreanil kamppasi ohi yrittävän haltian aseensa pitkällä varrella ja naurahti tyytyväisenä. Raewyr kerkesi istuma-asentoon ennen druchiin hilparin iskua ja onnistui torjumaan sen kahden käden miekallaan. Haltia ryhtyi häijyksi ja potkaisi druchiita haarojen väliin. Herkkään paikkaan osunut isku sai Dreanilin koukistumaan automaattisesti hieman kyyryyn, joka antoi Raewyrille tilaisuuden. Tylyllä kädenliikkeellä haltia irrotti vihollisensa pään harteilta. Yleisö oli tästä erityisen innoissaan ja huusi suosionosoituksia. Haltia ei tuntenut ansainneensa niitä, kun hän näki pahimman jo tapahtuneen. Ganelon makasi kuolleena maassa ja Ascaerin tuomionkäsi osoitti jo seuraavaa kohdetta. Haltia ei ehtinyt tehdä mitään, ennen kuin musta vasama iskeytyi häntä kasvoihin ja jätti hänet täysin ehjän näköiseksi, mutta kuolleeksi.

Jätit karjuivat tyytyväisinä näkemästään väkivallasta ja Sargaran yhtyi huutoon. Ascaer taas käveli kuolleen Dreanilin luo ja potkaisi tätä kylkeen.

”Siitäs sait, et pärjännyt edes yhdelle rotumme pettureista. Harmittaa vain etten saanut tehdä sinusta itse selvää”. Ascaer kääntyi lähteäkseen, sylkäistyään ensin huolellisesti ruumiin päälle.

Suurhaltioilla kävi kadehdittavan huono noppatuuri. Ascaer hoiteli kaiken itse ja saa siitä hyvästä 56 pistettä.

[Justus]

Jösses kun loppui lyhyeen 3+ wardillisen veikkosen matka... Eikä 4+:kaan pitkälle pötkiny. Kirotut sillikorvat!!!
Mutta tällä kertaa näin päin. Ehkä ihan hyvä vaan, tuli tehtyä turhan geneerinen parivaljakko eikä inspannu fluffitella kunnolla...
Johdata haltiasi voittoon Exe, ettei veremme vuotanut turhaan!!!

[AgnituS]

Pistetääs tähän väliin sama juttu, joka oli viime Vartijoissakin. Elikkä, jokainen kirjoittaa pienen tapahtuman jonkin esineen löytämisestä. Tapahtumaan pitää liittää vähintään yksi vihollinen, jolle minä teen statit. Kirjoittakaa sekä esine että vihollinen/viholliset lihavoituina. Esine ei vie paikkaa jo ennestään olevalta taika-esineeltä. Arvon esineen hyödyn nopalla alla olevista taulukoista, jotka ovat paremmuus järjestyksessä. Jos valitsette vihollisiksi pari gobboa, miinustan arvonnan tuloksesta yhden ja jos taas otatte jonkin vaikeamman, plussaan tulokseen yhden. Kirjoittakaa viestin loppuun kummasta taulukosta haluatte esineenne olevan. Hahmot eivät voi kuolla taistelussa, mutta jos haavat tippuvat nollille, niin ei saa esinettä ja lähtee seuraavalle kierrokselle yhdellä haavalla. Tehdyistä haavoista saa pisteitä normaalisti.

Puolustus painotteiset:
1.+1 Armour save
2. Vastustaja ei saa ensimmäisellä vuorolla strena bonuksia mistään esineistä
3. +1T ja immune to poison
4. Bound spell: Vastustaja saa -1 osumiseen, kun seuraavan kerran lyö
5. Vastustajan täytyy heittää onnistuneet haavoittamiset uudestaan
6. +1 Armour save ja vastustaja lyö aina viimeisenä, kaikista esineistä/erikoissäännöistä huolimatta

Hyökkäys painotteiset:
1. Armour piercing
2. Tekee D3 S4 impact hittejä
3. Frenzy, jota ei voi menettää
4. Bound spell: Tekee yhden S6 iskun, joka ei anna ward savea
5. 0-3 Attackeja lisää. (Arvon nopalla: 1-2=0, 3-4=1, 5=2, 6=3)
6. +1 osumiseen ja Unbreakable

Taulukoista saa valittaa, jos löytää parantamisen varaa.

[El Capitan]

Hei, mitäs käy, jos ei voita örvelöä, joka käy kimppuun? Tyly loppu vai sairaalaan paikattavaksi pienillä, ja tietenkin väliaikaisilla, statti miinuksilla? Mutta joo, tähän kun saa vastauksen niin Danu lähtee matkaan. Niin, saako lähteä kimpassa toisten ihmisten hahmojen kanssa?

Uuh, minkähän minä tuolta haluaisin löytää? Puollustuksesta 1, 2, 3, 5 ja 6 olisi namu.

El edit: Oho, niinpäs muuten olikin. Miksenköhän huomannut?

[AgnituS]

Johan se vastaus olisi tuosta aiemmasta viestistäkin löytynyt, mutta sanotaan nyt uudelleen. Jos häviää, niin ei saa esinettä ja lähtee seuraavalle kierrokselle yksi haavaisena. Vihollisten ei pitäisi kumminkan olla mitään kauhean pahoja, vähän riippuen mitä valitsette.

Sovitaan, että kimpassa saa lähteä, kunhan ei muodostu kahta pelaajaa isompia ryhmiä. Esineitä on silloin tietenkin kaksi ja vihollisia yhtä paljon, kuin ryhmässänne on jäseniä tai sitten yksi jokin extra kova hirviö.

[Rotten sound]

Veljekset tulivat pois baarista, vaikka he olisivat haluneet jäädä sinne. Baarin isäntä heitti heidät pois baarista tappelun takia. He kuulivat viellä baarin omistajan kiroukset perässä. He lähtivät katsomaan kaupungin elämää. Aina välillä jättit tappelivat keskenään tai hakkasivat orjiaan. "Veli lähetäänkö hetkes pois tästä paska kylästä? Haluan tapella kunnon otteluita, enkä näitten läskikasojen kanssa." Gargoth sanoi veljelleen hymyillein. Tänään hänen pikkuveli kastettaisiin tänään Khornen valituksi.

"Mitä me tapetaan täällä? Täällä ei ole mitään muuta, kuin pikkulintuja ja eläimiä." Gorgath valitti isoon ääneen, mutta hänen veljensä katse sai hänet hiljenemään. He tulivat Suurelle aukiolle, jonka keskellä hohti Khornen merkki. "Tänään veli sinusta tulee valittu taistele tänään hyvin, niin sinut palkitaan." Gargoth kuiskasi veljelleen samalla, kuin puitten välistä alkoi tulemaan petomiehiä, normandeja, demoneita ja khornen ritareita.

"VERTA VERI JUMALALLE! KALLOJA KALLOISTUIMELLE! MAHTAVIN KAIKISTA NELJESTÄ!" Kaikki huusivat samalla tehden ringin veljesten ympärilleen. Samalla maa rupesi tärisemään ja karmea mölinä kuullui metsästä. Veljekset odottivat jännittyneenä mitä heitä vastaan tuli. Puut lensivät ilmaan ja sen olenon läähätys tuli kokoajan lähemäksi. Heitä kohti heitettiin kivenjärkele, mutta viime sekunilla he väistivät sen. Samalla kun näkivät sen. Mikä se oli nytten kukaan ei pystynyt sanomaan. Olento oli täynnä sarvia, mutaatiota ja arpeja. Mikä se oli ennen ollut oli jättiläinen, joka siirtyi Khornen merkin alle. Gorgath innoistui, jos he voittaisivat tämän ottelun hän saisi vihdoinkin Khornen valittujen haarniskan.

[Executioner]

"Miksi raahaat Dreanilin ruumista? Luulin, että vihasit häntä. Vai aiotko häpäistä hänen maallisen kuorensa ennenkuin tuhoat viimeisetkin rippeet kaartilaisesta?" Sargaran kysyi, kun kaksikko oli palannut leiriin Vartijoiden ulkopuolella Ascaer oli raahannut kaatuneen Druchiin ruumista koko matkan harteillaan, kiero virne naamallaan.

"En suinkaa, Tähtiläinen! Aion nimittäin suorittaa erään synkän, kirotun loitsun ja sitä rataa. Cor'Issilin sielu ei ole vielä jättänyt ruumista, joten voin alistaa sen tahtooni ja sitoa sen vaikkapa palloon jota voin potkia aina kulkiessani. Sepä vasta tekisikin onneliseksi." Druchiivelho hyräili erästä tunnettua ulthuanilaista kehtolaulua piirtäessään riimukuvioita maahan Mustan kaartilaisen ruumiin ympärille. Sargaran katsoi hymyillen itsekseen miehen touhua. Ascaer Alaquinne oli mitä merkillisin olento. Mies käyttäytyi kuin lapsi, mutta hallitsi rajatonta ja vaarallista tietoa. Outo kaveri.

"Sargaran! Valmistaudu taisteluun. Cor'Issilin henki ei välttämättä ole tyytyväinen tilaansa ja saatta olla kiukkuinen."

Sargaran huokaisi ja veti ketjunuijansa esiin. "No, anna tulla sitten", hän sanoi ja otti taisteluasennon. Muutama loitsusana, pari huomaamatonta sormenheilautusta. Tuuli yltyi äkkiä ja jostain haltioiden yläpuolelta kuului aavemainen kirkaisu.

"TE! SINÄ! Kirottu Ascaer Alaquinne, et voi antaa sieluni levätä edes kuolemassa. HYVÄ! Saan ainakin hoidettua tehtäväni, ennenkuin sieluni katoaa kirottuun kadotukseen. KUOLE!"

Sargaran nuolaisi huuliaan nähdessään ilmassa leijuvan, energiaa leimuavan muodottoman valokehän, joka syöksyi Druchiivelhoa kohti kiroten haltiakielellä. Aatelin hymähti ja pudisti päätään kävellessään kohti Alaquinnea, joka oli jo nostanut voimakehän suojakseen.

[El Capitan]

Äh, en minä jaksakkaan lähteä jättien kanssa matkaan. Tezillä muuten netti vähän lagailee ja sen sellasta, että sillä saattaa ehkä vähän kestää fluffin kanssa.

Daniel oli ollut jo baarissa hetken aikaa. Hän ei tiennyt mitä hän siellä oli tekemässä eikä ainakaan tiennyt menneen ajan määrää. Hän vain kerta toisensa jälkeen nosti mukinsa suunsa eteen ja joi. Mukeja hänen pöydällensä oli kertynyt jo useita kappaleita, mutta silti hän sai vakuutettua tarjoilia tädille, että hän voisi juoda vielä vähäsen, edes sen viimeisen kaljan, joka oli viedä häneltä tajun. Hänen päänsä alkoi heilumaan ympäriinsä käsien yrittäessä hidastaa sen vauhtia ja pitämään paikalla. Se ei kuitenkaan onnitunut vaan käsien tartuttua korvista kiinni ne heiluivat sen mukana. Pian Daniel nousi ylös nopeasti ja rajusti kaataen sekä pöytänsä että itsensä. Jokainen mukeista rikkoutui muutamaksi pieneksi kappaleeksi niiden osuttua kovaan kivilattiaan. Samalla hetkellä monen silmä kääntyi katsomaan kääpiötä, joka selvästi oli ottanut yli painonsa verran alkoholia. Daniel hengitti syvään ja äänekkäästi. Hän ei nähnyt mitään ja noustessaan hitaasti polvilleen istumaan kaikki tuntui ikään kuin heiluvan. Lopulta toinen jalka nousi ylös ja painonsa laskiessa jalalle kääpiö onnistui nousemaan jaloilleen. Kävelystä ei kuitenkaan näyttänyt tulevan mitään, joten muutama heppu ojensi auttavan kätensä. Daniel kuitenkin kieltäytyi ja lähti kävelemään kohti ulko-ovea, jonka luokse tuntui olevan miljoona kilometriä.

Ulos päästyään Daniel sulki heti silmänsä. Aurinko paistoi todella kirkkaasti ja sen seurauksesta hän ei kyennyt näkemään minne kulki. Hän kuitenkin tiesi, että sokkona olisi vaarallista kulkea, mutta hitaasti askel kerrallaan aina vähän siristäen silmillään, jotta näkisi kulkusuunnan hän onnistui kävelemään Kiiturin luokse. Tosin hyvin kauan siinäkin kesti. Näön alkaessa palautua Daniel katsoi ympärilleen etsien jotain uteliasta varasta tai muuta kusipäätä, jota pitäisi vähän suostutella jättämään rauhaan. Sellaisia ei kuitenkaan näkynyt, joten Daniel avasi oven ja samassa sieltä loikkasi suuri kokoinen koira hampaat irvessä. Säikähtäen Daniel sai otettua sitä kuonosta kiinni kaatuessaan selälleen maahan, mutta se ei paljoa lohduttanut. Sen kynnet olivat terävät ja tekivät inhottavia, korkeita ääniä raapiessaan panssarin pintaan naarmuja. Hetken aikaa painien sen kanssa Daniel onnistui heittämään sen sivulle.

Nopeasti nousten ylös Daniel alkoi etsimään kirveensä olin paikkaa sitä löytämättä. Se ei selässä roikkumassa eikä tuntunut löytyvän vyön lähettyviltä. Luojan lykky kuitenkin oli, että koira alkoi kävelemään Danielin ympärillä muristen matalasti ja äänekkäästi. Pian jokin hahmo, joka osottautui paremmin katsottuna ihmiseksi, varkaaksi, joka selvästi oli koiran isäntä. Mies näytti löytäneen Kiiturin jollain tapaan ja varmasti veisi sen mukanansa huonommille laitumille, jos nyt häviäisin hänelle. Lihasta kädessä kuitenkin on sen verran, että parempaa asetta odottaessa nyrkkeihin pitäisi luottaa. Valitettavasti silmissä vieläkin haritti vähän, mutta miehen kaulassa roukkuva, kiiltävä amuletti auttoi ainakin hänen paikantamistaan.

Ota koissuli mukaan tai älä, ihan sama. Amuletti on suojaavan ominaisuuden omaava koru.

[Ookami_Tez]

Ogret alkoivat olla tylstyneitä kapakassa meluamiseen. Bill oli siellä ollessaan saanut kuulla huhua eräästä Mahakilvestä, joka oli joskus ogrelta jäänyt matkan varrelle. Sen piti olla maaginen ja itse suuren mahan siunaama väline. Bill kiinnostui nopeasti ja hetkessä Bill johdatti Bogin ulos. "Bog kattellaapi mimmottii se kilpi o. Sit päättää kumpi semmottii ottaa." Bill sanoi Bogille, joka röyhtäisi hyväksyvästi. Niin kaksikko lähtivät kulkemaan. Tiedettävästi viimeinen paikka, jossa Ogresta oli kuultu oli kaupungin läheisessä metsikössä. Bill ja Bog liikkuivat pikku hiljaa eteenpäin yrittäen löytää merkkejä tästä Ogresta. Aika kului ja lopulta he päätyivät erään ruumiin luo, joka oli suurikokoinen luuranko. Tämän luurangon vatsaa koristi suurikokoinen suojus, mutta selvästikkään tästä ei tulisi niin helppoa. "Aah vihdoin ruokaa." Kuului sanat jonkin laskeutuen luurangon viereen. Ogre kaksikon edessä oli riutunut vampyyrin jäämä, joka näytti pikkuhiljaa jo olevan uudelleen kuolemisen partaalla. "Nouse kätyrini ja auta minua hankkimaan ruokani." Vampyyri sanoi ja luuranko nousi ylös maasta pidellen kädessään ruostunutta miekkaa. "Me mennöö ja kaatapi tommottii." Bill sanoi nostaen lekansa molempiin käsiinsä.

Eli näin aattelin että tuo riutunut vampyyri olisi entisen Vampire Thrallin tapainen ja sitten tuo Ogre luuranko, joku muunnelma Bruiserista, mutta Angi päättää mitä laittaa vastaan.

Edit: Niin ja tosiaan kama kuten arvata saattaa olisi sitten puolustavaa tyyppiä

[AgnituS]

Gargoth & Gorgath - Khornen jättiläinen

Jättiläinen:
ws4 s6 t5 w5 i2 a4 ld10
-Terror
-Frenzy
-Stubborn
-Full of horns and spines: Normi hyökkäyksien lisäksi viholliset ottaa D3 S4 hittejä joka vuoro
-Mutated flesh: 5+ Scaly skin save

Gargoth astui sivummalle ja jäi mielenkiinnolla katselemaan. Tämä oli hänen veljensä yksityinen taistelu, eikä hän saanut osallistua siihen. Gorgath silmäili rumaa jättiläistä ja taisteluraivo ja innostus täyttivät hänet. Tänään hän ehkä viimein pääsisi eroon kuluneesta rengashaarniskastaan. Hänen vastustajallaan oli aseena suuri puunrunko, jonka se oli ilmeisesti juuri äsken repinyt irti maasta. Sarvia ja piikkejä törrötti joka puolelta sen kehoa ja sen iho oli paiseiden ja arpien täyttämä. Gorgath lähti ripeästi hölkäten kohti jättiläistä, joka oli kohottanut puunrungon päänsä yläpuolelle, valmiiksi ensimmäistä iskua varten.

Jättiläisen massiivinen ase mäjähti maahan, saaden lahon puun katkeamaan keskeltä kahtia. Gorgath, joka oli saanut iskun väistettyä, löi vihollistaan asekäteen. Kirves koukkasi syvältä jättiläisen törkyisessä lihassa, saaden otteen irtoamaan nuijasta. Khornen suuri mutantti kohotti kätensä silmiensä tasolle ja tuijotti hetken Gorgathin tekemää haavaa. Jättiläinen näytti saaneen oivan syyn raivostua ja se ryhtyi moukaroimaan maata nyrkeillään, katsomatta edes mihin oikein osui. Gorgath oli ehtinyt livahtaa kauemmaksi ennen mesoamisen alkua. Hän kiersi kaikessa rauhassa vihollisensa taakse ja iski tätä kaikella voimallaan sääreen. Isku sai jättiläisen pudottautumaan toisen polven varaan ja Gorgath hyppäsi vastustajansa pohkeen päälle. Hän väisti jättiläisen haparoivan käden ja löi vastustajaansa takareiteen. Gargoth ja muut Khornen seuraajat karjuivat kannustukseksi, kun jättiläinen menetti tasapainonsa ja rojahti selälleen maahan. Se kolautti kaatuessaan päänsä suureen kiveen ja örähti koomisesti, ikään kuin sanoakseen: ”Tämä ei ole minun päiväni”.

Gorgath oli juuri ja juuri ehtinyt pois alta jättiläisen kaatuessa. Nyt hän suunnisti kohti tämän päätä, voidakseen tehdä todellista tuhoa. Jättiläinen oli hieman sekalaisessa olotilassa, eikä ehtinyt nostaa päätään kuin pari senttiä, ennen kuin Gorgathin kirves suoritti sille otsalohkon leikkauksen. Khornen seuraajat ympäri aukiota puhkesivat suosionosoituksiin, sillä he tiesivät, ettei jättiläinen voinut mitenkään selviytyä noin kriittisestä osumasta. Gorgath irrotti kirveensä jättiläisen kallosta, suurta tyytyväisyyttä kokien.

Oli palkinnon aika.

Kumpikaan veljeksistä ei kärsinyt haavoja. Gorgath sai ottelusta 26 pistettä ja Gargoth, vaikka fluffillisesti ei osallistunutkaan taisteluun, 12 pistettä.

[AgnituS]

Ascaer & Sargaran – Dreanilin henki

Henki:
ws4 s4 t4 w3 i5 a4 ld8
-Undead
-Hates Ascaer
-Ethereal: 3+ ward save normi hyökkäyksiä vastaan ja 5+ ward taika hyökkäyksiä vastaan
-Unholy axe: Great weapon. Killing blow (Oikeilla säännöillä)

Sargaran muodottomana pitämä valokehä alkoi yhtäkkiä erottua hieman selvemmin ja se sai Dreanilmaisen olemuksen. Hengen pitelemä suuri hilparilta näyttävä ase osui yhä uudestaan ja uudestaan Ascaerin voimakehään, mutta ei päässyt läpi. Sargaran heilautti ketjunuijaansa ja osui sillä suoraan henkeen. Ei vaikutusta. Jotain tämän tapaista hän oli odottanutkin. Druchii päätti ottaa rennosti ja istahti kivelle katselemaan Ascaerin ponnisteluja.

Druchiivelho ja henki huutelivat toisilleen rivouksia voimakehän eri puolilta. Henki hakkasi ja pisti aseellaan, mutta Ascaer ei kärsinyt haavoja taikasuojauksensa ansiosta. Dreanil ulvoi vihasta ja onnistui jotenkin leijumaan voimakehän lävitse. Druchii reagoi nopeasti ja huitaisi sauvallaan. Hyökkäykselle kävi yhtä onnettomasti, kuin Sargarankin yritykselle. Henki työnsi Ascaerin kumoon ja valmistautui lyömään aseellaan. Sargaran oli vähällä toimia nähdessään kumppaninsa tukalan tilanteen, mutta huomasi ettei kiveltä nouseminen sitenkään tullut tarpeen. Ascaerin loitsima vasama osui henkeen, tehden selvästikin suurta vahinkoa. Mustat juovat lähtivät kulkeutumaan osuma kohdasta joka puolelle henkeä, värjäten tämän lopulta kokonaan mustaksi. Hieman epämääräinen valokehä oli saanut nyt selvästi Dreanilin muodon. Ascaer huusi jotain haltiakielellä ja heitti samalla lasisen pallon kohti henkeä. Yhtäkkinen kirkas välähdys sokaisi molemmat druchiit hetkeksi.

Ascaer hieroi silmiään ja nousi seisomaan. Hän avasi silmänsä, eikä nähnyt henkeä missään. Hän katsoi maahan ja huomasi lasipallonsa. Ennen heittoa se oli ollut vielä läpinäkyvä, mutta nyt sen sisässä kiemurteli jotain mustaa. Ilkeä hymy kohosi druchiin kasvoille. Näytti siltä, että hän oli juuri saanut uuden leikkikalun.

Doombolt ratkoo kyllä kaikki ongelmat, haavoja ei tehnyt taaskaan kukaan muu kuin Ascaer. 25 pistettä druchiivelholle.

[AgnituS]

Daniel - varas ja koira

Varas:
ws4 s4 t4 w2 i4 a3 ld8
-Poisoned pair of knives: Poisoned attacks, +1A
-Light armour
-Amulet: +1 osumiseen ja vastustaja heittää onnistuneet armour savet uudestaan

Koira:
ws4 s4 t3 w2 i3 a2 ld5
-Bloodlust: Jokaisesta osumasta joka haavoittaa, koira saa uuden hyökkäyksen

Daniel piti katseensa tiukasti kiiltelevässä amuletissa, kun varas lähti kiertämään kehää hänen ympärillään. Oli vaikeaa nähdä mitään. Silmissä haritti hieman ja aurinko häikäisi ärsyttävästi. Samassa varas huudahti käskyn koiralleen, joka totteli ja loikkasi päin Danielia. Kääpiö huitaisi koiran sivuun lihaksikkaalla käsivarrellaan. Varas hyökkäsi heti perään takaapäin ja osui toisella veitsellään Danielia olkapäähän. Ase pysähtyi haarniskaan kuin seinään, ja violetin väristä myrkkyä läiskähti olkapääsuojalle. Daniel kääntyi salamana ympäri ja tarttui miestä molemmista ranteista. Koira puraisi kääpiötä jalasta, mutta ei päässyt hampainensa metallivahvisteisten saappaiden läpi. Daniel sai riistettyä toisen veitsistä haltuunsa ja löi sillä koiran irti jalastaan. Varas yritti heittää Danielin nurin, mutta jämäkkä kääpiö pysyi tolpillaan, lievästi sekavasta tilastaan huolimatta. Daniel iski varasta nyrkillään palleaan, saaden tältä ilmat pihalle. Hurjistunut kääpiö vei vielä homman loppuun taklaamalla miehen kumoon ja käymällä säälimättä päälle.

Daniel oli saanut kokea melkoisen tunnekuohun viimeisen päivän aikana. Johnin kuolema oli järkyttänyt häntä, sitten hän oli juonut itsensä humalaan baarissa ja nyt häntä suututti, kun Kiituri yritettiin varastaa. Epäonninen varas sai päällensä Danielin paineiden purkauksen. Kääpiö oli heittänyt myrkytetyn veitsen menemään ja hakkasi nyt säälimättä varasta kasvoihin nyrkeillään, samalla kun oli painolastina miehen päällä, estääkseen ettei tämä pääsisi karkuun. Hetken päästä miehen kasvot olivat ruhjeilla ja osittain veren peitossa, jolloin Daniel lopetti lyömisen ja kierähti huohottaen sivuun, pois miehen päältä. Hän nousi seisomaan ja katseli tekoaan. Koira makasi maassa syvä viilto päässään, varmasti kuolleena, kun taas mies oli tajuton ja hengitti yhä, tosin hyvin vaivalloisesti.

Kiituri oli nyt turvassa, mutta Daniel halusi silti vahingonkorvauksen. Miehen kaulassa oleva amuletti kävisi oikein hyvin.

Daniel ei ottanut haavoja ja sai 23 pistettä.

[AgnituS]

Bill & Bog – Vampyyri ja jättiluuranko

Vampyyri:
ws5 s4 t4 w2 i5 a3 ld7
-Undead
-Heavy armour, Shield
-Hand weapon
-Beguile: Yksi vastustaja ottaa taistelun alussa Ld-testin -3:lla. Jos epäonnistuu, vampyyri voi re-rollata haavoittamiset sitä vastaan.

Luuranko:
ws3 s4 t3 w2 i2 a2 ld3
-Undead
-Great weapon
-Light armour
-Tekee yhden S4 impact hitin
-Gutplate: +2 Armour save, +1T

Vampyyri tuijotti Billiä syvälle silmiin. Katseessa oli jotain hypnoottista ja Billiä alkoi huimata. Suurella tahdonvoimalla jätti käänsi päätään sivulle väistääkseen katseen. Harmistuneena hypnoosin epäonnistumisesta, vampyyri kävi hyökkäykseen. Bill torjui jokseenkin voimattomat miekan sivallukset helposti. Jätti heilautti omaa asettaan ja osui vampyyria rintaan, lennättäen tämän taakse päin. Pahasta osumasta huolimatta, verenimijä ei luovuttanut helpolla. Nyt kun se oli viimein löytänyt ruokaa, se taistelisi viimeiseen epäkuolleeseen hengenvetoon saakka. Vampyyri nousi ylös ja lähti uuteen rynnäkköön.

Bog oli tehnyt selvää luurangosta, joka lojui nyt kappaleiksi revittynä hänen jalkojensa juuressa. Hän oli nostanut mahakilven maasta ja jäänyt tutkimaan sitä innoissaan. Jätti oli juuri sovittamassa kilpeä monenkirjavaan haarniskaansa, kunnes muisti että vampyyri oli vielä hoitelematta. Hän käänsi katseensa ja näki rähjäisen epäkuolleen olevan rynnäkössä päin Billiä.

Bill seisoi paikoillaan, antaen vampyyrin tulla moukarinsa etäisyydelle. Hieman ennen yhteenottoa, Bog astui kuvioihin ja taklasi vampyyrin päin vanhaa tammea. Kuului rusahdus, kun jotain meni rikki vampyyrin sisällä. Bog survaisi vielä miekkansa epäkuolleen vatsasta sisälle. Vampyyri huusi raivoissaan ja yritti kiemurrella vapaaksi. Bill saapui ystävänsä avuksi ja löi moukarillaan epäkuolleen pään murskaksi.

Hetken aikaa molemmat jätit tuijottivat hiljaista ja liikkumatonta vampyyria, varmistuakseen että se oli varmasti kuollut. Kun minuuttiin ei tapahtunut mitään, Bill ja Bog kääntyivät kiinnostuneina mahakilven puoleen.

Epäkuolleet eivät saaneet yhtäkään haavaa läpi. Bill keräsi 19 pistettä ja Bog 14.

[Ookami_Tez]

Bog piteli jo valmiiksi mahakilpeä käsissään ja Bill käveli tämän viereen kiskaisten sen Bogin käsistä. "Mimmottiinhan tämmöttii on?" Bill mietti hetken aikaa laittaen sen sitten itselleen suojaksi. Bill tunsi jotain outoa itsessään. Bill kuuli hetken jotain muminaa päässään. Bill oli nähnyt ennenkin asioita josta oli hyötyä vain aktivoidessa ja niin jotain tapahtui hänen ympärillään. Bill näytti Bogille että löisi tätä ja niin Bog löikin, mutta jotenkin ase tuntui väistyvän Billistä päin lennähtäen sivulle. Bill virnisti. "Minä pitää tämmöttii. Sin saat sitten seuraava lelu Bog." Bill sanoi röhnöttäen ja lyöden lekallaan vielä kerran vampyyrin ruumista liiskaten sen puuta päin ja puu alkoi hitaasti kaatumaan vampyyrin päälle. Ogret lähtivät voitokkaina liikkumaan pois päin täältä kohti tavernaa olisi aika juoda taas!

Eli Mahakilpi menee Billin käyttöön. Tuosta voi jo jotkut varmaan arvata mitä sieltä tuli, mutta ei tämä niin salainen ole.