LORD OF THE RINGS Warhammer: miksi ei niin suosittu?

[Huru-ukko]

Juuei. Se on pyhää totuutta ja kiistatonta faktaa ;)

edit. Kun vertaa Tolkienin saagoja tusinafantasiaan, on kuin vertaisi Sibeliuksen musiikkia ja neekerijatsia :D (tuo oli mukaelma eräästä mainoksesta 50-luvulta, älkää ottako vakavasti, huomannette pienen ristiriidan nykyaikaan sijoitettuna)

Mutta se on merkillistä, että Lotrilla on maine lastenpelinä, vain lasten keskuudessa. Ainakin minun havaintojeni mukaan.

[Mayhemia]

Ikävästi sikiöt ennakkoluuloillaan vierastavat tätä mainiota peliä, jossa on hyvät säännöt, oikea taustamaailma ja fabaa komeammat figut.

Ciao.

Pari peliä pelanneena voin todeta muutaman asian. Säännöt ovat mielestäni syvältä, ja niillä pelaaminen ei ole minun mielestäni viihdyttävää.

Taustamaailma on ollut aina tylsä, ja vaikka muutaman opuksen trilogian lisäksi olen saanut luettua, niin parempaakin fantasiaa löytyy. Tolkien nyt vain sattuu olemaan samassa asemassa kuin Warhammer figumaailmassa. Se on se suurin, tunnetuin jne. Sibeliuksen varjosta voisin mainita sanasen tässä, mutta enpä jaksa.

Fabaa komeampia figujaki on aika turha montaa lähteä etsimään, muutamaan kertaan käynyt läpi nuo lotri napit että saisin jotain mielenkiintoista faba armeijoihin palloilemaan, mutta tähän mennessä on napsahtanut yksi nappi käteen asti. Mikäli niitä nätimpiä nappeja olisi, niin varmasti pelaisin niillä jotain muuta systeemiä.

Se siitä paremman pelin myytistä.

[Hartman]

edit: Nazreg perskules, vedit hienolta Tolkien-rantiltani paikan nenän edestä!

Keskimaa on oikeaa tarinaa ja faba/40k "itekeksittyä".

On vähän huono mennä vertaamaan proosaa ja figupelien kylkiäiseksi kehitettyjä taustatarinoita. Nämä painivat hieman eri sarjassa.

Ja Tolkien oli pahainen amatöörituhertaja, lukekaa Lovecraftin "Tuntematon Kadath" niin tiedätte mitä se kunnon fantasia on ;)

ps. viesti saattaa sisältää vaikeaselkoista nettihuumoria ja tyhjänpäiväistä provosointia

[Snafu]

Pari peliä pelanneena voin todeta muutaman asian. Säännöt ovat mielestäni syvältä, ja niillä pelaaminen ei ole minun mielestäni viihdyttävää.

Tuo on vain sinun mielipiteesi...

Se siitä paremman pelin myytistä.

...mutta silti esität sen yleisenä totuutena.

Tässä koko jupakassa on kyse vain mielipiteistä. Omasta mielestäni LotR hakkaa 40k:n mennen tullen. FaBa:sta en osaa sanoa, kun en ole sääntöjä lukenut. Monen muun mielestä 40k:n säännöt on ne ehdottomasti parhaat. Voisin kuitenkin veikata (-itse asiassa olen varma-), että on pelisysteemejä, jotka päihittäisivät nuo molemmat ongelmitta. Ideanahan on se, että valitsee pelin, joka kiinnostaa ja joka muilta osin sopii muihin vaatimuksiin (pelikavereita, hinta yms.)

[Merimetsä]

Jospa nyt koetettaisiin pysyä alkuperäisessä aiheessa, eikä ajaannuta kakan jauhantaan jostain random aiheesta.

Lord of the rings Warhammer: miksi ei niin suosittu?

Luulempa, että kyse on siitä, että pelaajakunta on senverran nuorta, että figuurien hinta on merkittävä tekijä. Gw on ainot isompi figuvalmistaja, jolla on merkittävää markkinointia. Sitten ihmetellään kun mainos puree. Sitten ihmiset eivät halua luopua heille kalleista figuureistaan. (Mainitsematta kaikkea maalausaikaa.) Noh, koukussa ovat. Kun 40k/faba on hallussa, niin LOTR:n siirtyminen on aika hankalaa. Joutuu aloittamaan kaiken alusta.

Olisi muuten kiva saada tietää Sotulaisten ikäjakauma.

[Black scars]

Meikällä Lotrissa tökkii ehkä eniten elokuvien myötä tullut "muumibuumi", yht'äkkiä kaikki olikin niin keskimaata ja tuskaista Frodoa näki sormuksen kanssa vähän kaikkialla. Tolkien kirjat on luettu, keskimaata on tullut pelattua ja vedettyä roolipelinä jonkinmoinen määrä (joskus kauan sitten), leffat on nähty ja hyviä ovat; siinä se.

[Oberon]

Pelinähän lotri on hyvä, sen tuki GW:n puolelta ei ollut sellaista mikä olisi edesauttanut muiden corettajien siirtymistä siihen tai edes lotrin hyväksymistä corepeliksi isompiensa joukkoon. Core-status herättänyt ainakin maailmalla pelko- ja vihatiloja ihmisissä, kuinka lotr vie resursseja ja pelaajia ja aikaa ja tilaa ja sieluja ja mitä kaikkea muilta peleiltä->negaatioita->ei pelaajia. Lisäksi kuulemma myyjien innostus ja asiantuntemus lotrista pelinä ei ollut kehuttavaa ("joo on meillä niitä tuolla jossain, osta marineita?"). Vaikea siinä on saavuttaa pysyvää jalansijaa. Leffojen loppuminen hidasti uusien pelaajien saamista entisestään.

Suomen puolella isoinpia ongelmia lienee pelaajien hajanaisuus, nuori pelaajakunta (vaikeuttaa liikkumista, harrastastukseen isommasti panostamista, ja karkottaa "isoja poikia"), sekä tuen vähäisyys. LOTRiahan ei voinut pelata koko huippukautena kuin kotona, kaverin kotona, tai fanaticissa. Joskus pari kertaa vuodessa jotkut innokkaat (köhköh, olikohan meitä kaksi, köhköh) järkkäilivät pienen turnauksen, ja siinä se. Käsi ylös ne, ketkä muistaa nähneensä lotraajia paikallisen liikkeensä tiloissa pelaamassa useammin kuin kerran tai kaksi, tai muistaa liikkeensä järjestäneen jotain äksöniä lotrin parissa (turnauksia) useammin kuin kerran?

Sääntöjensä puolesta LOTR on moderneinpia, aukottomimpia, joustavimpia, taktisimpia, helpoimmin sisäistetteviä (mutta silti vaativat panostusta tullakseen todella hyväksi) ja pienimmällä panostuksella aloitettevia pelejä mitä GW tuottaa. Parin pelin verran kokeilleilla on joko ollut huono demottaja, huono asenne, tai demotusta ei ole ollut tarpeeksi paljon. Ei pahalla. Lotria voi myös pelata vaikkei olisi kirjoja lukenutkaan, teemasta ei ole pakko välittää, armeijalistat löytyy valmiiksi teemoitettunakin jo (mitä sopii ottaa minkäkin kanssa teeman puolesta, siis).

Parhaimmillaan LOTR on skenaariopelinä, perusmättö ei ole sitä parhainta lotria, vaikkakin yleisimmin pelattua voi ollakin. LOTR ei ole hidas, vaikka nappeja liikutellaankin periaatteessa yksi kerrallaan, 40k:sta ja fabastakin voi tehdä hitaan, ihan tahallaan. Samoin lotrista. Hidasta "lotraaminen" on yleensä vain aloittelijoiden kesken, kun jokainen asia tehdään kirjan kautta hitaasti että molemmat pysyvät kärryillä. Peli nopeutuu huomattavasti kun kummatkin tietävät mitä ovat tekemässä, ja mitä vihollinen tekee. Toki tärkeissä paikoissa nopeakin pelaaja saa(ttaa) hidastaa tahtiaan.

Mitähän muita pointteja spottasin ketjusta... En muista, olkoon, huudelkaa niitä uudestaan jos välttämättä haluatte. Ja ostakaa mun lotrit pois, ei ole aktiivisia pelaajia täällä.

[Mayhemia]

Pari peliä pelanneena voin todeta muutaman asian. Säännöt ovat mielestäni syvältä, ja niillä pelaaminen ei ole minun mielestäni viihdyttävää.

Tuo on vain sinun mielipiteesi...

Se siitä paremman pelin myytistä.

...mutta silti esität sen yleisenä totuutena.

Pitääks mun perustella vielä. Herohammer ilman jotain armeijan tapaista on aik' huono figupelin näkökulmasta. Samantien vois mennä pelaamaan jotain korttipeliä ettei tarttis liikutella niitä supernappeja enää ollenkaan. Iso sääntötekninen miinus siis lotrille, pienempiä asioita voisin hakea myös, mutta enpä jaksa. Tarinallinen pelaaminen ei myöskään istu minulle, joten säännöt ovat suunniteltu huonosti tarpeisiini nähden ja myöhemmin päälle liimatut turnaussäännöt ovat rikki.

Mikäli jatkamme vielä taustatarinasta, niin Tolkienin työ ei ole mitenkään muuten tusinafantasiaa kuin olemalla ensimmäinen lajityypissään. Parempaa ja huonompaa löytyy, mutta kuten Sibeliuksen kohdalla niin Tolkienin varjosta on vaikea nousta. Moni lupaava Suomalainen säveltäjä ei ikinä nähnyt Eurooppaa vaik' oli parempi. Sibelius oli vaan se TEH NAME.

Figuista ei vissiin tartte puhua, kun lotri figuja voi suoraan käyttää suoraan fabassa mikäli niistä tykkää. Et semmottii.

[Snafu]

Pitääks mun perustella vielä. Herohammer ilman jotain armeijan tapaista on aik' huono figupelin näkökulmasta. Samantien vois mennä pelaamaan jotain korttipeliä ettei tarttis liikutella niitä supernappeja enää ollenkaan. Iso sääntötekninen miinus siis lotrille, pienempiä asioita voisin hakea myös, mutta enpä jaksa. Tarinallinen pelaaminen ei myöskään istu minulle, joten säännöt ovat suunniteltu huonosti tarpeisiini nähden ja myöhemmin päälle liimatut turnaussäännöt ovat rikki.

Okei, ymmärrän jo miksi et pidä LotRista, mutta esitit sen totuutena vaikka se on vain yksi mielipide. En ymmärrä miksi LotRissa pitäisi olla "armeijoita", koska skirmish tason peliksihän se on tarkoitettukin. Herot ovat vahvoja, mutta hei, eikös näin ole 40k:ssa ja FaBassakin? Ja herojen päätarkoitus on imo might ja magic. Kaput ei oo ylivoimaisia, mutta kalliimmat herot on kovia ja syystäkin. Tosin kukaan ei ota monta kovaa heroja, koska niihin investointi vie mahdottomasti pisteitä.

[Oberon]

Eipä lotrissa ole kuin kolme heroa, jolla voi ottaa koko vihollisen armeijan avosylin vastaan ja nousta voittajaksi, ja nekin kolme kaatuvat, jos vihollisella on vähänkään mahtavampi velho joukossaan, ehkä. Loput herot kaatuvat siihen massaan mikä vastassa on.

Toisin kuin fabassa, lotrissa outnumberilla voitetaan ne herohammerointiherot.

[Huru-ukko]

Mihin perustuu tämä ajatus nuoresta pelaajakunnasta? Minä en ole nähnyt yhtään alle parikymppistä Lotrin pelaajaa. Sensijaan alle 15 vuotiaita 40k pelaajia olen nähnyt paljonkin.

[Garoth]

Kuten Oberon_ jo ehtikin mainita, LOTRi:ssa kokonaan sankareista koostuva armeija on pääluvultaan niin pieni, että sillä on harvoin mahdollisuuksia sellaista pisteissä samankokoista armeijaa vastaan, joka koostuu muutamasta sankarista ja muutamasta kymmenestä rivijantterista.

Joistakin sankareista/hirviöistä saa yhdisteltyä ihan toimiviakin paketteja, mutta ne yleensä toimivat vain silloin, kun kaikki menee nappiin. Ja yleensä tuollainen sankari/hirviö paketti ei taivu kovin monentyyppiseen skenaarioon yhtäaikaa, joten monipuolista listaa niistä on hankala tehdä.

Kyllähän nuo turnaukset Suomessa on melkeinpä kautta linjan voitettu ihan "oikeilla armeijoilla", ei sellaisilla, jossa on justiinsa muutama sankari ja muutama kymmenen rivijantteria.

Eli ei se minusta LOTR:ia huononna, että siinä ei ole mitään rajoitusta herojen määrälle/osuudelle armeijasta, koska herojen maxaaminen ei tuo kovin kummoisia listoja.

Käsi ylös ne, ketkä muistaa nähneensä lotraajia paikallisen liikkeensä tiloissa pelaamassa useammin kuin kerran tai kaksi, tai muistaa liikkeensä järjestäneen jotain äksöniä lotrin parissa (turnauksia) useammin kuin kerran?

_IIII

[Kaato]

Pitääks mun perustella vielä. Herohammer ilman jotain armeijan tapaista on aik' huono figupelin näkökulmasta. Samantien vois mennä pelaamaan jotain korttipeliä ettei tarttis liikutella niitä supernappeja enää ollenkaan.

Myönnän itsekkin että Lotrissa on ylivoimaisia nappeja, mutta kuten jo sanoin pidän siitä paljon enemmän kuin FaBasta. Ei ne herot ole sitten lopulta niin ylivoimaisia (tässä kiitos skirmishereiden), kun vain osaa kaataa ne.
FaBalle minulla on yleisnimitys HeroHammer vain sen takia että pelien voitto pyörii liikaa herojen ympärillä.

Ja onhan sitä taktikoitua tultu myös: Sarumanin ihme taijalla pudotettiin muurin päällä naurava Legolas alas ja joutui sitten ottaa 20 savea. Hah!
Mutta aloittamiseen todellakin vaikuttaa vähäinen pelaaja määrä ja innostus.

Ja kuten sanottu ei FaBassa ja 40k:ssa ole ne parhaat mahdolliset säännöt, ne vain on tarpeeksi yksinkertaiset ;D

[warhammeroppilas]

kiitti oikeesti jotka tykkää lotrista! en oo koskaan sanonu 40k huonokskaan... se on se että kaveri piireissä jokanen tietää mikä on lord of the rings. sillon kaikki ajattelee vaikka" vau sul on sauron!" "mäki alan kerää noita! -sillee...?

joka tapauksessa nehän on vaan pelejä jossa kuuluu kaikilla olla hauskaa!

toivon että saatais vähän lisää lotr pelaajii... toivon monien ikäisteni puolesta. isommat hei! kyllä lotr on ihan kiva ja suhkoht vaikeekin.! kannattaa pelata, ja sitä paitsi kyllä ne vielä sitä parantelee ja hankkii uusia figuja ja koneita siihen! varmasti! =D

[lotr14]

Täällä yks alle 20 v. lotrin pelaaja. En osaa kauheasti ottaa kantaa, kun oon vaan lotria pelannu, mutta 40k siintää tulevaisuudessa. Itse kyllä tykkään lotrista sen helpon pelisysteemin, siistien figujen ja sen takia, että olen kovan sarjan lotr fani. Hammerissa en tykkää siitä, että pitää lähes tulkoon aina kulkea niissä pökkelömuodostelmissa ja suurin osa poseista on tylsiä.

[Black scars]

Hammerissa en tykkää siitä, että pitää lähes tulkoon aina kulkea niissä pökkelömuodostelmissa ja suurin osa poseista on tylsiä.

Eihei, ei hammeria noin pelata. Niitä pökkelömuodostelmia näkee vain, jos niitä on ihan pakko ottaa, sekä joissakin GW:n julkaisuissa. Se miltä hammer näyttää esimerkiksi white dwarf lehdessä, ei vastaa todellisuutta. Käytännössä minimikokoiset yksiköt pyörivät keskenään, enemmän se skirmish peliä muistuttaa, kuin kankeiden muodostelmien fantasiamassataistelua. Poset on toisinaan tylsiä, kun nappien pitäisi mahtua rivistöön, mutta käytännöllisyyttäkin pitää ajatella.

[Huru-ukko]

Niin se on totta, että voi pelata monia eri pelejä. Minäkin pelaan suurinpiirtein... Pitää laskea. Noin kahdeksaa eri figupeliä ja mahdollisesti aloitan pari uutta taas ehkä. Kaikissa niissä on hyviä ja huonoja puolia. On vain ikävä lukea kommentteja, että joku peli on pelkästään huono, vaikka sitä on testattu korkeintaan kerran ja heti valmiiksi mahdollisimman kielteisellä asenteella.

[Icecube]

Vaikka Lotrissa herot ovat todella suuressa roolissa (lähinnä tulee Warcraft 3 mieleen) niin silti on pidettävä hyvässä suhteessa massa ja herot. Pelkällä massalla saati pelkillä heroilla ei pärjää yhtä hyvin, kun järkevällä yhdistelmällä molempia.

Itse täytin just 21 ja vieläkin jaksaa lotri kiinnostaa, itseasiassa koko harrastut oli jo monta vuotta jäissä, mutta siirryin Rackhamista takaisin lotriin, kun tahtovat lakkauttaa metallifigut ja siirtyvät valmiiksi maalattuihin kumiukkoihin ja uudet säännötkin (AoR) ovat perseestä.

Lotrissa varsin simppelit säännöt, jotka on helppo oppia. Mutta kuitenkin joukosta löytyy mukavia "erikois"sääntöjäkin, kuten hyppiminen ja kiipeäminen mikä tuo lotriin enempi fiilistä ja tuntuu maasto olevan enemmän roolissa, kun hammereissa ja confrossa mikä on plussaa. Järkävä ideana pidän myös sitä, ettei paha voi taistella pahaa vastaan eikä hyvä hyvää vastaan. Helpompi näin saada peli tasapainoon ja pidettyä edes jotenkin uskollisena keskimaan tarulle.

Perus rivimiehet ovat aika karuja figuja varsinkin confrontationin jälkeen. Confon vanhat metallifigut ovat aivan uber makeita ja niitä tullut ostettua ihan vaan maalaamisen takia. Lotrin herot tuntuvat olevan paljon laadukkaampia skulpteja ja niitä onkin mukava maalata vähän tarkemmin, rivimiehet voi vaikka dipata jos siltä tuntuu. Hammerin figut ei tunnu sytyttävän meikässä mitään iloa maalata, ovat todella karuja. Itse vanhoista hammereista pidän huomattavasti enemmän kun uusista julkaisuista.

Tässä nyt jotain taustaa siitä, minkä takia pelaan lotria enkä hammeria.

[GobbladasSquig]

Pitääks mun perustella vielä. Herohammer ilman jotain armeijan tapaista on aik' huono figupelin näkökulmasta. Samantien vois mennä pelaamaan jotain korttipeliä ettei tarttis liikutella niitä supernappeja enää ollenkaan.

...Thirsteri liiteli keskelle kenttää ja haastoi koko armeijan. Otti kopin neljältä lancelta ja lollotteli stubbornin kanssa koko loppu pelin samassa paikassa. Lupasin ennen peliä läpällä että Thirsteri lentää suoraan kaiken eteen, ja sit kans tein niin. ;D ...

Niin, huono pelin kannalta mutta hyvä kuitenkin pelailla?

[clutch]

Pidän itse kirjasta, sekä lotr elokuvista ja pelissäkin on hienot modelit ja säännöt tuntuvat hyviltä. Syy miksi en kuitenkaan ole koskaan ruvennut pelaamaan lotria on se, että siinä on jo liian valmis maailma, pelistä puuttuu se "convertoitavuus" niin figujen kuin fluffin kannalta. Fabassa luot koko armeijan tyhjästä, kehität tarinan, teeman ja sankarit. Armeijaan tulee tällöin tunneside jollaista lotrissa on erittäin vaikea/mahdoton luoda.

Fabassa vihaan special-hahmoja ja lotrissa melkein kaikki hahmot ovat juuri näitä. Nimettyjä ja tunnettuja hahmoja joiden ei odoteta näkyvän jokaisessa kahakassa vaan siellä missä J.R.R. tarkoitti niiden olevan. Tottakai voin käyttää pelkästään tuntemattomia kapteeneja sun muita, mutta niin ei välttämättä pärjää kilpailumielessä, eikä saa käyttää niitä figuja joiden vuoksi harrastaisin lotria. Lotrin formaatti ei muutenkaan sovellu mielestäni kilpailemiseen yhtähyvin, se on enemmänkin tarina pöydällä.