Myrskyn Sola 3 - Vihdoin ja viimein tämäkin loppu

[El Capitan]

Sandir, Earakin, Lenadin & Lanodin vs Earatharian & Cervus

Sadepisarat laskeutuivat Sandirin hiuksia pitkin tämän istuessa Earakinin vieressä odotellen otteluparinsa paikalle tulemista. Veljekset seisoivat hiljaa heidän takanaan katsoen katsojia kohti laskien kuinka monta oli jaksanut tulla paikoille. Väkeä kuitenkin oli niin hajanaisesti useammassa rivissä osa heistä liikkui juttelemaan toinen toiselleen, että laskussa ei tahtonut pysyä mukana, mutta jotain yli 20 he saivat yhdessä laskettua. Olihan se paljon väkeä kun ottaa huomioon, että mielenkiintoisimmat ottelut olivat jo käyty. Tuskin haltioiden, vaikkakin toisistaan pitämättömien, ottelu olisi heidän mielestään viihdyttävä. Se ei kuitenkaan veljeksiä häirinnyt, koska heitä ei kiinnostanut väen viihdyttäminen vaan ottelun voittaminen. Sehän oli heidän tarkoituksensa. Hevosen kavioiden kolahdus kivistä tietä pitkin alkoi kuulumaan, jolloin Sandir ja Earakin nousivat seisomaan. Molemmat heistä vetivät miekkansa esiin ja jäivät odottelemaan.

Kaksi mustaa hevosta hirnahti äkäisesti niiden nähdessä neljän vihreisiin viittoihin ja vaatteisiin pukeutuneita haltioita. Hevosilla ratsastavat Earatharian ja Cervus ratsastivat läheltä väkijoukkoa käsi pystyssä. Aivan kun hän halusi kaikkien huomion, jonka hän saikin varsin helposti. ”Tokihan kaikki sinua katsovat kun tulet myöhemmin kuin me.”, Sandir tuumi ja katsoi kuinka arvokkaan näköisesti Earatharian laskeutui hevosensa selästä. Hieman kävellen hevosensa vieressä, kuin ei tietäisi minne mennä, hän otti ohjauksista kiinni ja antoi Cervukselle, joka oli jo laskeutunut omille jaloilleen seisomaan. Hän otti ohjaukset vastaan ja vei molemmat hevoset hieman sivummas pois taistelusta. Niiden ei saisi käydä mitään ja sääkin ei suosinut ratsastamista. Äkilliset salamat taivaalla saattaisivat säikäyttää ratsun, jolla voi olla ikäviä seurauksia. Palattuaan toverinsa luokse, he molemmat katsoivat neljää haltiaa edessään. Vedettyään miekkansa esiin, katsomon alkoi hurraamaan suosikkiensa perään, Earatharianin nimi tuli hyvin esiin muista sekavista huudoista, ottelu lähti alkamaan.

Ennen kuin kukaan ehti tehdä mitään liikettä suuntaan tai toiseen, Earatharian nosti miekkansa niin korkealle kuin vain sai sen laitettua. Hänen kätensä alkoivat tärisemään ja miekan kärjestä kykeni erottamaan valkoisen värin. Valkoinen väri pian kasvoi ja kirkastui kunnes terä loisti ja valaisi hänet ja Cervuksen kokonaan. Se myös lämmitti heidän märkiintyneitä kasvojaan ja vaatteitaan loisteellaan kunnes sen valo alkoi heikentymään. Kukaan ei tuntunut tietävän, mitä hän oli juuri tehnyt, mutta ilme hänen kasvoillaan ei lupaillut kovin hyvää.

Veljeksiä valo kuitenkaan ei kiinnostanut lainkaan. Se ei tehnyt mitään näyttävää hyötyä ja olisi juuri mustahaltioiden tapaista hämätä tuollaisilla tempuilla. Kättäkin mokoma laittoi taskuun jostain kumman syystä. Odottaen Sandirilta lupaa lähteä liikenteeseen, Sandir heilautti kättään eteenpäin. Earakin lähti keskeltä hyökkäämään veljesten juostessa hänen vasemmalla ja oikealla puolellaan, koko ajan mennessä hieman etäämmäs hänestä. Pian Sandir itsekin lähti juoksemaan, mutta hänen ja muiden tovereiden välissä oli kohtuullisen iso matka.

Earatharian veti taskustaan tutun suuren munan. Katsoen Cervusta hetken, hän alkoi syömään munaa valmistautuen iskemään sitä, joka kerkeäisi sen aikana tulla hänen lähelleen. Cervus itse otti muutamia akselia hänestä eteenpäin ja valmistautui ottamaan Earakinin hyökkäykset vastaan. Kuulemansa mukaan, hän oli paljon parempi taistelemaan kuin nuo veljekset, joille Earatharian pärjäisi ilman mitään ongelmia. Hän ei kuitenkaan kerinnyt taistelemaan Earakinia vastaan kun takaa tuntui jo lämmin ilmavirta. Kolmen haltian matka edessä hidastui heidän tuijottaessa tulta suustaan syöksevää Earathariania. Punaiset liekit syöksyivät hänen suustaan, johon kyläläiset vastasivat suurina kannustavina huutoina, jotka innostivat häntä syöksemään lisää tulta suustaan.

Veljekset kuitenkin hyvin pian lähtivät samaan aikaan uudelleen juoksuun jättäen Earakinin paikoilleen. Yleisön huudoilta, he eivät kuulleet hänen ja Sandirin huutoa pysähtyä ja palata sovittuun suunnitelmaan. Juosten Cervuksesta ohitse tämän huomaamatta sitä, he aikoivat yhdessä lopettaa Earatharianin tulen syöksyn ja hoitaa ottelu loppuun heti alku minuuteilla. Earatharian kuitenkin vain hymyili seisten paikoillaan, katsoen itsevarmasti leuka ylhäällä heidän tuloaan hänen luokseen. Yksi nopea isku kaataisi heidät molemmat ennen kuin he tajuaisivat mitään. Veljesten huutaessa ja tullessa lähemmäs, Earatharian vieläkin seisoi vain paikoillaan katsoen heitä. Vasta sitten kun he olivat päässeet hänen lähelleen ja valmiita iskemään, hän aukaisi suunsa ja iski miekallaan toiseen suuntaan. Toinen veljeksistä sai vastaansa kuumat liekit ja toinen kohtasi miekan, joka tuli odottamatta hänen rintaansa kohti. Nopean ja suoran rynnäkön vuoksi veljekset eivät kerinneet reagoida tarpeeksi nopeasti. Liekit olivat polttaneet toisen veljeksen kuoliaaksi heti niiden koskettaessa häntä. Hänen vaatteensa olivat tuhkasta mustat ja ihon alta pystyi näkemään luita. Miekka puolestaan oli tullut oikeasta rinnasta läpi ja itse haltia päästi ääniä, joita ei sanoin voisi kuvailla. Silmillään tuijottaen tyhjyyteen hänen alahuulensa väpätti kunnes Earatharian veti miekkansa pois ja antoi haltian laskeutua maahan. Kura maasta levisi ympäriinsä ja Earatharian hieman suuttui nähdessään sen lentävän hänen kenkiensä ja viittansa päälle.

Cervus katsoi ilosena, miten Earatharian oli hoidellut jo heti alkuun puolet heidän vastustajistaan. Earakirn katsoi suu ammollaan kuolleita veljeksiä Sandirin päästessä hänen vierellään. Hetken aikaa katsoen toveriaansa, hän taputti tämän olkapäätä ja katsoi kylmästi Cervusta. Lähtiessään häntä kohti, Earakin otti nopeasti välimatkan kiinni ja yhdessä he kaataisivat Cervuksen Earatharianin ollessa hetken aikaa taistelusta poissa. Cervus kuitenkin oli saanut Earatharianin teosta lisää itsevarmuutta ja hänen luokseen palaamisen sijaan hän jäi paikoilleen ja päätti kokeilla taitojaan Earakinia ja Sandria vastaan.

Earakin ja Sandir kuitenkin pysyivät tiukasti suunnitelmassaan. He taistelivat yhdessä rinta rinnan ja iskivät kun toinen haki parempaa paikkaa iskeä. He molemmat liikkuivat Cervuksen ympärillä vikkelästi ja vaihtoivat aina kulkusuuntaansa. Lopulta he jättivät puolustamaan jääneen Cervuksen heidän väliinsä jolloin he saivat vaivattomasti iskettyä häntä eri kohtiin ja päästessään syvälle hänen sisälleen, toinen toi miekkansa toisesta reiästä hänen sisäänsä toiselta puolelta. Kahden miekan lävistämänä, toinen vasemman lapaluun alta ja toisen tullessa vatsasta sisään, Cervus yritti panna edelleen vastaan. Vasen käsi melkein toimintakyvyttömänä hän huutaen kivusta hän iski miekallaan hermostuneena mihin vain ikinä kykenikään iskemään. Sandirilla ja Earakinilla ei ollut kuitenkaan mitään ongelmaa välttää heikko isku, mutta Earatharianin viimeinkin päästyä kuolemaa tekevän ystävänsä apuun, he kiinnittivät paljon mielummin Earatharianin iskuihin kuin Cervuksen. Vedettyään miekkansa pois Cervuksen sisältä, Earakiin torjui Earatharianin voimakkaat iskut. Sandir veti miekkansa myös Cervuksesta pois ja jätti hänet maahan makaamaan. Muutaman askeleen ottamalla hän pääsi Earakinin apuun ja yhdessä he toistaisivat saman stradegian kuin hetki sitten.

Cervus kuitenkin oli sitkeä mies ja haavoistaan huolimatta, hän pääsi jotenkuten istumaan polvilleen. Juuri sopivasti Earakinin lähelle tämän näyttäessä selkäänsä hänelle. Veren valuessa hänen hampaidensa välistä, Cervus iski miekallaan irvistäen Earakinia selkään. Miekka aluksi tuntui pysähtyvän selkärankaan, mutta hieman vaihdettuaan miekkansa asentoaan, Cervus sai työnnettyä ennen kuolemaansa miekkansa syvemmäs Earakinin selkää. Sandir ei aluksi huomannut ystävänsä taistelusta pois jääntiä kuten ei Earatharianikaan, mutta huomatessaan jonkun puuttuvan, Sandir alkoi siinä sivussa katselemaan ympärilleen. Nähdessään Earakinin ruumiin maassa makaamassa miekka selässään, hän otti heti askelia taaksepäin, irtautuen lähikontaktista. Earatharian aluksi luuli, että pieni ystävänsä oli väsynyt, mutta nähdessään pienen surun kasvoillaan, hän vilkaisi nopeasti taaksensa. Cervus oli näköjään hoitanut selustan vallan mainiosti. Enää oli pystyssä vain he kaksi.

Metsähaltioiden määrän tippuessa näinkin nopeasti neljästä yhteen, katsojat alkoivat pitämään Earathariania varmana voittajana. Hänestä sentään heillä oli jotain näyttöä kun Sandir itse oli heille tuntematon tuttavuus vaikkakin positiivinen sellainen. Hän oli saanut Cervuksen maahan varsin tyylikkäästi yhdessä Earakinin kanssa, mutta yksin ollessaan, hän ei hyötyisi lainkaan tiimityöskentelystä, jossa hän oli varsin hyvä. Yhteen ääneen melkein jokainen alkoi buuaamaan Sandirille osan huutaen ylistäen Earatharianian nimeä.

Sandir ei kuitenkaan välittänyt siitä, hurrattiinko hänelle vai ei, mutta hän näytti olevan poissa tolaltaan ilmeensä perusteella. Hän ei vain voinut uskoa, että hänen ystävänsä olivat poissa. Hän oli yksin. Earatharian kuitenkaan ei ollut mikään herrasmies kuten pegasoksilla ratsastavat Impperiumin miehet vaan hän päätti käyttää tilanteen hyödykseen. Sandirin ollessa vielä sekavassa olossa, hän alkoi iskemään häntä nopeasti ja lujaa minkä vain kerkesi. Sandir kuitenkin palasi tolkkuihinsa varsin nopeasti, mutta huomasi pian, että hän taisteli nyt häntä taitavamman miekkailian kanssa. Aina välissä saaden osumaa, hän alkoi heikentyä jokaisesta osumasta kunnes kaatui torjuttuaan voimakkaan iskun selälleen maahan. Hän ei kerinnyt nousemaan pystyyn ennen kuin Earatharian laski jalkansa hänen rintansa päälle. Painaen jalkansa lujasti Sandirin rintaa vasten, hänen keuhkonsa tyhjenivät ilmasta ja hän ei kyennyt miekallaan puolustautumaan tai iskemään. Hieman naureskellen, Earatharian ryhtyi suoraan toimeen ja toi miekkansa varsin lähelle Sandirin kasvoja.

Salama iski yllättäen. Keltainen valo kosketti maata Earatharianin vieressä ja kova jyrinä sai hänet säikähtämään pahemman kerran. Hetken aikaa hän jo luuli, että se olisi osunut häneen. Säikähtäessään hän kuitenkin oli nostanut jalkansa Sandirin rinnasta pois. Hetken aikaa happea hengittäen syvään Sandir katsoi nopeasti, missä Earatharian seisoi. Hän puristi miekkaansa ja pisti miekallaan hänen vatsaansa kohti. Earatharian kuitenkin oli liian hidas torjuakseen iskun ajoissa ja tunsi hyvin pian, kuinka terä tunkeutui hänen haarniskansa lävitse ja työntyi hetki hetkeltä syvemmälle hänen vatsaansa. Miekka hänen kädestään tippui maahan ja hän alkoi katsomaan vatsaansa, jossa miekka törrötti. Sandir veti miekkansa pois ensin varmistaen, että haava olisi kuollettava ja sen jälkeen katsoi alas maahan. Earatharian itse piteli vatsastaan ja katsoi katsojia kohti alkaessaan kaatumaan selälleen maahan. Tömähdyksen kuultua, Sandir nousi ylös ja katsoi kuollutta pimentohaltiaa.

--------------------------------------------------------------

Njoo, että sellainen ottelu oli tämä sitten.

Aluksi Earatharian aloittaa tappamalla veljekset pois, jonka jälkeen Cervus saa tuta nahoissaan jäljelle jääneiden haltioiden koston. Onneksi kuitenkin saman inukan omaavana, saa iskeä takaisin ja vie mukanaan Earakirnin. Jäljellä enää Eara ja Sandir ja tämä käynnistää noppien uskomattoman pyörimisen ketjureaktion. Sitten kuitenkin tulee salama, joka satuttaa Earaa hiukan ja heti sen jälkeen on Sandirin helppo viimeistellä hänet.

Kummasti väki menettää tiiminsä väkeä joka ottelussa. Choseni ja Justus on ainoat, joilla on väkeä enemmän kuin yksi hengissä. Mutta njooh, kattoo josko saisi uskomattoman fluffipurkauksen viimeiselle ottelulle. Saisi joulukuussa aloittaa uudet metkut sitten.

[halko]

köhköhEarakinköhköh

El Edit: Njahas, oliko siellä sellainen typo tullut? Mitenkäs sellanen pääsi tapahtumaan, kun otsikkoon kuitenkin olin laittanut oikeat nimet....

No mutta enimmäinen ottelu päättyy voittoon, itse uskoin että turpaan tulisi heit alkuun. Salama ftw! :p

Sandir hengitti raskaasti, happi oli häneltä lopussa, mutta hengitys tasaantui pikkuhiljaa. Hän ei edes vaivautunut katsomaann Earathariania, hän ei sanonut mitään yllättynelle yleisölle. Yksi tosiasia poltti hänen sydäntään, maassa makaavat veljekset sekä Earakin. Sandir polvistui Earakinin viereen, yritti sanoa jotain, mutta ei onnistunut. Hänen pitäisi maata Earakinin paikalla, hänen piti saada kunniakas kuolema. Sen sijaan hän joutui todistamaan pikkuserkkunsa ja hyvien ystäviensä kuolemaa. Sandir nousi ylös ja käveli pois areenalta. "Onko tämä muka voitto?", jotkut katsojat sanoivat kuullensa Sandirin mutisseen.

Polttava liekki kärvensi Lanodinin, terävä miekka Lenadinin. Molemmat veljekset kuolivat lähes samalla silmänräpäyksellä. He kaatuivat rinta rinnan yhteisen vihollisen edessä, he kuolivat Sandirin puolesta, he kaatuivat jotta Sandir jäisi pystyyn. He olivat täyttäneet tehtävänsä, he olivat valmiita kuolemaan. Molempien veljesten ruumiden suut olivat kääntyneet pieneen hymyyn.

Earakin katsoi maassa makaavaa Cervusta. Enään pitäisi tappaa tulta syöksevä haltia, sen jälkeen veljekset olisivat kostettu ja hän mennä lepäämään Sandirin kanssa. Hän riemuitsi hetken, sen enempää ei hänelle suotu kun hän jo tunsi miekan selässään, se upposi aina vain syvemmälle. Maailma sumeni ja Earakin tunsi osuvansa maahan. "Kosta minut ja veljekset, ja ole koko Solan sankari meidän vuoksemme", hän sai ähkäistyä Sandirin selälle, mutta Sandir ei kuullut mitään. Viimeisten sanojensa myötä Earakinin hengitys loppui, kipu loppui. Hän näki metsän, hän oli kotona. Hänen silmänsä kääntyivät ja ruumis valahti veltoksi

[El Capitan]

Nonniin, siinä sitten menikin ensimmäinen kierros. Tylsiä ja hyviä otteluita oli, mutta tämä oli ehdottomasti viihdyttävin. Kiitokset myös Gilalle avusta fluffin kirjoittamiseen.

Cynathiel vs Läski Gongo & Golgutz

Kuulas aamutuuli ulvoi puiden latvoissa, piiskaten Solaa ja hakaten tavernan avoimia ikkunaluukkuja saranoitaan vasten. Miekkamestari asteli ulos majatalon etuovesta ja loi katseensa harmaalle taivaalle, joka tuntui roikkuvan aivan Cynathiel Iltatähden yläpuolella hänen kävellessään Solan tyhjentyneitä katuja pitkin kohti areenaa, jonne ihmiset olivat pakkautuneet nähdäkseen
jälleen kerran yhden verisen näytöksen.

Cynathiel oli pukeutunut täyteen sotisopaansa, Tor Álfheimrissa taottuun ithilmarhaarniskaan ja kultaiseen kypärään, joka jopa tänä harmaana päivänä tuntui heijastavan himmeää valoa, joka ei johtunut auringosta, eikä muusta valonlähteestä, joka oli tässä maailmassa. Cynathiel vei kätensä rinnalleen ja puristi hansikoidulla kämmenellään valkoista amulettia, johon oli kaiverrettu Ishan merkki. Lätäköiden vesi hänen lähistöllään alkoivat tärähtelemään kansan takaa kookkaan henkilön tullessa lähemmäs.

Läski Gongo käveli raskain askelin kyläläisten takana. Pienet kivet nousivat ilmaan hänen jalkansa koskettaessa koko painollaan maata ja lätäköiden vedet tulivat yli äyräiden. Golnuz ratsasti hänen perässään villikarjunsa päällä ja katsoi suurilla silmillään vihaisesti jokaista, joka katsoi häntä. Aukaisten suunsa paljastaen likaiset ja kookkaat hampaansa kyläläiset alkoivat tuntemaan pelkoa näitä kahta vastaan ja tuntemaan sääliä yksinäistä haltiaa kohtaan, jonka kimppuun he olivat antaneet näiden petojen hyökätä. Heimirin kaltainen voimakas peikko olisi ollut sittenkin paljon parempi vastustaja temperamenttiselle örkille ja kaikkia pitemmälle jätille, jonka tieltä kaikki siirtyivät nopeasti pois.

Väkimassan tehdessä suuren aukon, Gongo talsi sen ohitse ja katsoi vastustajaansa. Mitään sanomatta tai nauramatta, hänen katsoi eteenpäin otsa ja leuka rypistyneenä. Kukaan ei ottanut selvää, oliko hän vain vihainen huonosta vastustajasta vai yrittikö hän näyttää pelottavalta ja uhkaavalta. Golgutz puolestaan teki kaikille selväksi, että häntä pitäisi pelätä. Vihaisen villikarjun, jonka turkki oli sekaisin ja pesun tarpeessa, ratsastama örkki oli kookas, voimakas ja miekka, jota hän piteli kädessään oli pitkä ja paksu. Osuma tuosta miekasta noilla lihaksilla saisi helposti pilkottua ihmisen tai haltian palasiksi sekunneissa. Kyläläisiä eniten kuitenkin kauhustutti örkissä hänen huutonsa. Se ei ollut samanlaista kuin Heimirin uhoilu vaan pelkkää epämääräistä örinää, joka yhdessä Gongon huutojen kanssa saisi pienille lapsille kuukausiksi painajaisia. Miekkamestari kuitenkaan ei ollut moksiskaan heidän huudoistaan vaan katsoi ilmeettömänä heitä kohti. Silmänsä suljettuaan hän nosti katseensa ylös ja otti vastaan ohuet, mutta hyvin tiheään tulevat pisarat kasvoillaan.

Miekkamestari rukoili. Hän ei rukoillut voittoa, eikä tuhoa vastustajalleen - ne tehtävät olivat hänen omissa käsissään, eikä hän tohtinut, tai tahtonut pyytää jumalaltaan apua moiseen. Sen sijaan hän rukoili että tie, jota hän oli kulkenut niin kauan avautuisi nyt hänen edessään ja tämän verenvuodatuksen kautta hänen kohtalonsa näyttäytyisi vihdoin hänelle.

Hetkeksi marmorinen maski tuntui sulavan haltian kasvoilta, Cynathielin viedessä ajatuksensa kotiin, jonka hän oli niin kauan sitten hyljännyt. Tänään hän näyttäisi maailmalle, että tuo päätös ei ollut väärä ja että asur oli yhä voimissaan. Hänen kansansa teki kuolemaa, mutta niin kauan kun miekkamestari saattoi vaikuttaa asioihin tässä maailmassa, hän taistelisi kansansa kirousta
vastaan. Tänään alemman rodun edustaja aikoisi viedä jälleen yhden asur:in tästä maailmasta - hänet, mutta Cynathiel näyttäisi, että ainoa veri, joka tahraisi tänään maata, ei olisi hänen omaansa.

Marmorimaski palasi haltian kasvoille hänen katsoessa uudelleen karjuvia vastustajiaan. Hän saattoi jo kuulla ihmisten äänet, jotka kyläläiset huutaisivat huomatessaan hänen olevan voittaja. Cynathiel puristi amulettia vielä kerran. Miekkamestarin viimeinen rukous kohosi Taivaisiin Khainelle, murhan ja veren jumalalle.

Gongo teki ensimmäisen liikkeen. Huomatessaan, että häntä pelkäsi vain kyläläiset eikä haltia ollut moksiskaan huudoista, hän lähti juoksuun ja päätti jyrätä haltian allensa. Golgutz hetken aikaa pysytteli paikoillaan kunnes potkaisi karjuansa molemmilla jaloillaan kylkeen ja röhkien hän tuli Gongon perässä. Cylanthiel seisoi tiukasti paikoillaan ja laski miekkansa alas koskettamaan maata. Hän odotti vielä hetken aikaa ja antoi jätin tulla lähelle häntä kyläläisten katsoessa hänen touhujaan kauhuissaan. Gongon tultua juuri sopivalle etäisyydelle, Cylanthiel nosti miekkansa terän avulla maasta kaiken kuran ja veden suoraan jätin kasvoille, minkä vain kykeni saamaan ilmaan. Kura ja vesi osuivat juuri niihin kohtiin, mihin hän oli niiden halunnut menevän. Kaikki lensivät tarkasti kasvoihin. Osa peitti molemmat silmät ja loput menivät aukinaisen suun luokse. Gongon ollessa sokea hetken aikaa, hänellä ei ollut mitään ongelmia väistää sne hurja rynnäkkönsä ja suu täynnä kuraa, hän kuunteli, kuinka se yski yrittäen saada kurkkunsa puhtaaksi. Aina välissä kuului muutama kirouskin.

Gongon ollessa hetken aikaa poissa, oli aika hoidella Golgutz, joka oli jo iskuetäisyydellä. Nopeilla ja ketterillä väistöliikkeillä, haltia onnistui väistämään karjun molemmat torahampaat ja kaiken lisäksi örkin lukuisat iskut. Mikään näistä ei ollut lähelläkään haltiaa tämän ikään kuin tanssiessa hampaiden ja miekan ympärillä. Karjun hidastettua liikkeensä kävelyaskeliksi, Golgutz yritti osua Cylanthieliin miekallaan heikolla tuloksella. Hän ei onnistunut siinä lainkaan. Ei edes kyennyt lyhentämään tai rei’ittämään hänen vaatteensa. Golgutz alkoi hyvin pian ärsyyntymään ja suuttumaan. Hän aukaisi suunsa ja irvisti hyvin ilkeän näköisenä Cylanthielille, joka näytti olevan koko ajan yhden askeleen edellä häntä.

Cylanhtielin huomatessa örkissä suuren vihan vaikuttavan sen taistelutaitoon. Iskut tulivat koko ajan hitaammin, mutta paljon voimakkaammin. Nyt olisi aika iskeä itsekin. Ajatukset muuttuivat teoiksi ja nähdessään Golgutzin ottaen miekastaan kaksin käsin otteen ja viedessään miekan päänsä yläpuolelle, hän päätti toimia. Yksi nopea isku käsien ollessa vielä ylhäällä, hän onnistui viiltämään miekallaan örkin vatsan auki. Haava oli syvä ja sen sisältä tuli esiin kaikki mahdolliset sisäelimet. Veri, suolet ja kaikki muu tulivat kilpaa haavasta ulos raittiiseen ilmaan Golgutzin pitäessä miekkaansa edelleen päänsä yläpuolella. Hänen kasvoillaan oli edelleen sama vanha vihainen ilme kunnes hän alkoi kaatumaan karjunsa päältä. Maahan kaaduttuaan, hän irvisti edelleen.

Gongon saatua kurkkunsa selvitettyä ja kuran silmiensä edestä pois, hän kääntyi ympäri ja katsoi Cylanthielia. Cylanthiel seisoi Golgutzin ruumiin vieressä ja näytti ottavan häneltä miekkaa pois. Saatuaan sen örkin otteesta irti, hän alkoi pyörittelemään sitä ympärillään. Pieni taidonnäytös, joka sai kyläläiset vaikuttumaan. Totta puhuen, he alkoivat uskoa haltian kykyihin jo heti Golgutzin kaadettuaan. He eivät olisi ikinä uskoneet, että hän selviäisi örkistä hengissä.

Gongon katsoessa haltiaa uudestaan vihaisen näköisenä, hän lähti uudestaan rynnäkköön. Tällä kertaa hän kuitenkin varmisti sen, että sama temppu ei onnistuisi uudestaan. Cylanthielilla ei kuitenkaan ollut sama suunnitelma mielessään. Hänellä ei oikeastaan edes näyttänyt olevan mitään suunnitelmaa, koska hän vain pysyi tiukasti paikoillaan. Hetken aikaa Gongo jo luuli, että hän oli onnistunut pelottamaan haltiaa luuytimiä myöten, ettei hän pystynyt edes liikkumaan, mutta hän oli väärässä. Haltiaa ei pelottanut lainkaan ja jälleen se vain odotti Gongon tulevan sopivalle etäisyydelle. Sopivalle etäisyydelle tultuaan, hän hyppäsi korkealle ilmaan ja levitti kätensä sivummalle. Gongon tultua hyvin lähelle häntä, että hänet pystyi selvästi haistamaan, Cylanthiel iski miekoillaan ristiin. Oikean käden miekallaan hän iski vasemmalle ja vasemmalla kädellään hän iski oikealle. Miekat läpäisivät leikiten Gongon kaulan tämän ruumiin juostessa haltian alta. Vain jätin pää jäi ilmaan muun ruumiin kaatuessa maahan haltian taakse. Kyläläiset alkoivat hurraamaan voittajalle ehkä viihdyttävimmästä ottelusta kierroksella.

--------------------------------------------------

Nopat pyörivät molemmilla aivan uskomattoman hyvin, mutta valitettavasti noppien tulos oli sellainen, että ei sellaista voi mitenkään kirjoittaa fiksusti.

Gongo ja Golgutz + sika olivat uskomattomia suorittajia. Osumia ja onnistuineita haavoituksia tuli koko ottelun aikana ihan jäätävä määrä, mutta niin tuli myös onnistuneita seivejä Cylanthielin puolelta. Oikestaan jokainen haavoitus pysähtyi panssariin. Jätin ja örkin yrittäessä tulla läpi panssarista, aina välissä Cylanthiel antoi heidän maistaa omaa lääkettään. Oikeastaan tasaiseen tahtiin hän iski molempiin koko ajan 2 haavaa per vuoro, joista yhden Golgutzin haarniska onnistui pysäyttämään. Golgutzin kuoltua, Gongo ja Cylanthiel teki uskomattoman suorituksen. Gongo iskee 5 haavaa yhteensä, joista mikään ei mene haarniskasta läpi ja sen jälkeen saa tuta itse 4 haavaa. Overkill.

Mutta joo, tästä sitten jatketaan jossain vaiheessa. Selviytyjät voivat vaikka suunnata tuttuun tapaan kirkolle odottamaan Purppuraviittaa kun Helvetiin päässeet joutuvat jännittämään viikonlopun fluffia.

[Terminator Sergeant]

Zerstören katseli tavalliseen tyyliinsä hiljaisena ensimmäisen kierroksen viimeistä ottelua. Kevyt sade ropisi alas synkistä pilvistä eikä tuuli tuntunut puhaltavan. Märkä tukka roikkui vanhan soturin kasvoilla. Hän raapi kevyesti kasvojaan. Vasen silmä oli mennyt aikaa sitten, mutta silti sitä kutitti ajoittain.
Haltia iski näppärästi jätin pään irti. Osaava soturi, hyvää ainesta. Zerstörenin muisti viiletti aikoihin jolloin hän oli itsekin tavannut noita kauniita olentoja taistelukentillä. Hän istui hyvän tovin kosteilla puupenkeillä muun kansan lähdettyä.

Kirkonkellojen hiljainen kumina soi harmaassa ilmassa. Se kuulosti rauhoittavalta. Hitaasti suuri mies nousi pystyyn, puisteli vedet pitkästä tukastaan ja laskeutui alas penkkirivistöltä. Raskaat askeleet jysähtelivät, kun Zerstören käveli pitkin puisia portaita. Hän lähti kulkemaan kohti kirkkoa, kun näki kapakan nurkalla tummanruskeaan kaapuun pukeutuneen miehen, joka viittoi häntä tulemaan luokseen.

Zerstören meni miehen luokse.

[Justus]

Peikon massiivisen ruhon rojahtaessa mutaan hengettömänä, myös Tharan tuupertui tammen juurelle purren hammasta kivusta. Ilmeisesti useampikin kylkiluu oli katkennut. Xalaia puhdisti miekkansa terän peikon paksusta verestä astellessaan Tharanin luo. Neidon istuutuessa vierelleen Tharan kuiskasi hiljaa: "Kiitos"
Xalaia vastasi vain painautumalla murjotun vampyyrin kainaloon. Siinä he vain istuivat puun suomassa kyseenalaisessa sateensuojassa jälleen täysin vaiti. Mitään sanomatta he vain nauttivat toistensa läheisyydestä kuunnellen sateen laskeutuvan kaikkialla ympärillään.

Jostain kantautui viimeisten hurrauksten vaimea häly viimeisenkin ottelun päätyttyä ja kansan virta suuntautui takaisin kotiensa suojiin. Suuren tammen suojista rakastavaiset seurasivat ihmismassan soljumista ohitseen. Itse he eivät vielä lähteneet matkaan. He eivät kokeneet sitä tarpeelliseksi. Lopulta kirkon kellojen kumina sai heidätkin nousemaan ja Tharan, Xalaian tukemana, lähti nilkuttamaan kohti kirkkoa. Aamulla joku viaton kyläläinen joutuisi taas heräämään voipuneena.

[halko]

Vaikka Sandir olikin murtunut, hän oli soturi. Hän tiesi velvollisuutensa. Hän lähti raahautumaan kirkkolle.

Tunteet yllättivät Sandirin, koko elämänsä aikana ei hän ollut tuntenut surua, mutta nyt koko maailma oli romahtanut. Lanodin ja Lenadin, hänen parhaat ystävänsää kuolivat hänen puolestaan. Earakin, nuori haltia jolla oli koko elämä edessään oli kuollut. Jätetty mätänemään maahan missä Sandirin pitäisi maata. Hän sitä kuolemaa halusi, ei Earakinin pitänyt kohdata sitä niin aikaisin, niin pian. Sandir pysähtyi hetkeksi. Tunsiko hän syyllisyyden tunnetta? Pitikö hän itseään syypäänä serkkunsa kuolemaan? Sandir pudisti päätään, syyllisyyden takia hän oli nyt Solassa, ja sen takia hän oli menettänyt kaiken. Syyllisyyttä nyt vähiten kaivataan. hän jatkoi matkaa ja saapui pian kirkolle

[El Capitan]

Minä jaksa odottaa viikonloppuun. Pistetään Helvetissäkin leikit jo käyntiin. Olenhan muuten muistanut antaa kaikille jänniä juttuja ekan kierroksen tapahtumista? Ettei vain olisi unohtunut jonkun kohdalla?

Helvetissä tapahtuu.

En kyennyt näkemään mitään pitkään aikaan. Silmäni eivät suostuneet aukenemaan aluksi ja kunnes sain ne aukaistua, en kyennyt näkemään muuta kuin mustaa. Mustaa oikealla, mustaa vasemmalla. Läheltä kuitenkin kuului metallin kilinää toista vasten. ”Taisteliko joku?” kysyin kerta toisensa jälkeen itseltäni. Tuntiessani kuuman ilmavirran tulevan kohti, yritin liikkua taaksepäin, mutta en saanut käsiäni liikutettua. Ne tuntuivat olevan kahlittuna johonkin kiinni ja liikkumavaraa ei ollut laisinkaan. Yritin ottaa askelia, mutta sekään ei onnistunut. Onnistuin kuitenkin muutaman kerran nostamaan jalkaani vain muutaman tuuman ylöspäin kunnes tunsin, kuinka jokin veti minua takaisin alas. Hiki alkoi valumaan otsallani. Täällä alkoi olemaan kuuma.

Lähestyvä kuuma ilmavirta oli siis tullut jo luokseni, kun aloin näkemään jotain. Kaikki oli kuitenkin vielä hyvin sumeaa enkä erottanut paljoa ympäristöstä. Näytti aivan siltä, että olisimme jossain huoneessa, jonka seinien luona oli joko paljon erilaisia vaaseja, tauluja tai muita seinälle tai sen viereen laitettavia esineitä. Ei, ne eivät olleet esineitä. Ne liikkuivat ja päästelivät ääniä, joista en kyennyt tunnistamaan, kuka puhui. En ollut koskaan ennen kuullut vastaavaa. Kuului huutoja innostuksesta ja kivusta, metallin kolinaa, askelia ja rummun pärinää. Pian aloin erottamaan hahmojen ääriviivoja kunnes huomasin, että kaksi hahmoa hieman vinosti edessäni seisoivat lähempänä kuin muut. Heidänkin jaloissaan ja käsissään näytti olevan jotain narua pitelemässä heitä paikoillaan.

Ennen kuin ehdin saamaan näköni kokonaan takaisin, tunsin jaloistani ja käsistäni jonkin katoavan tai hellittävän otettaan. Alapuoleltani kuului kolahdus ja samassa pystyin ottaman askelia haluamaani suuntaan. Käsiäni pitelevät kahleet puolestaan pysyivät visusti kireällä kunnes jokin katkaisi kettingin yhdellä lujalla iskulla. Hieroen ranteitani hetken aikaan, näköni palautui nopeasti ennallaan ja huomasin, että minut oli laitettu kohtuullisen pieneen häkkiin. Paljon liikkumavaraa ei ollut ympärilläni, jos katsoo, että meitä täällä oli kolme. Ennen kuin huomasin tai pikemminkin tunnistin nämä kaksi muuta kohtalotoveriani, huomasin, että missään lähettyviltäni en löytänyt mitään asetta haarniskasta puhumattakaan. Mitään varusteita ei näkynyt missään lähettyvilläni tai edes tässä häkissä. Vain kolme henkilöä, joista muita en oikein vieläkään tunnistanut. Toinen asia, joka sai hetkeksi huomioni, oli tässä samassa huoneessa oleva toinenkin häkki, jossa oli myös kolme hahmoa sisällä. Heilläkään ei näyttänyt olevan mitään varusteita yllään tai vierellään. Katsoin olkani yli ja huomasin, että sielläkin oli kolme henkilöä. ”Mitä tämä tarkoittaa?” mietin kunnes kuulin äänen, jonka lausuessa sanojaan muu mölinä ympäriltä loppui lyhyeen.

”Uusia tulokkaita on tullut tänne luoksemme, mutta miksi ottaisimme teidät vastaan? Meitä ei kiinnosta heikot ja voimattomat yksilöt, joten olemme järjestäneet teille testin, jossa karsimme huonot yksilöt joukostanne. 3 henkilöä on häkkiin suljettu ja vain 2 pääsee häkistä ulos. Taistelette paljain käsin ilman mitään haarniskaa tai muuta suojaa turvananne. Jos ette taistele, saatte lisää seuraa sinne, joka on halukas taistelemaan. ”

Äänen loputtua huoneen täytti jälleen samat vanhat huudot ja äänet, mutta kaikista eniten esille tuli heidän iloiset örvellyksensä saamastaan viihteestä.

---------------------------------------------------------

Njoo, että sellaisella meiningillä aloitetaan Helvetissä. Menköön tällä kertaa teksti minä-muodossa vaihtelun vuoksi vaikka ei sovikkaan kaikkiin hahmoihin…

Mutta joo, häkki 1:ssä on Heimir (Rotten), Tunak Tunak (Juhaaha) ja Läski Gongo (Horde).

Häkki 2:ssa puolestaan sitten on Nicolette (Ookami_Tez), Earatharian (Perkele) ja Nirla (Tyranni).

Välttäkää yv:llä keskustelua, koska se pilaa ottelun menon. Sopikaa tässä näin, kenen kanssa pieksette sen epäonnisen, joka kohtaa kaksi tyyppiä yksin. Heti kun yksi on kuollut, muut pääsevät vapaaksi. Jos ette tappele keskenänne, sinne loikkaa joku hauska tyyppi pieksemään kaikki, jotka eivät suostu tappelemaan.

Jos kuitenkin on pakko yv:tä käytellä, niin muistakaa fluffittelu sielläkin ja haluan ennen ottelun heittelyä nähdä nämä viestit.

Niin joo, menetitte sitten kaikki rakkaat kamanne ja rahat ovat Helvetissä turhaa metalliromua. Kaikki kyvyt ja special rulet kuitenkin pysyvät tallessa.

[Ookami_Tez]

Nickolette kaatui päänsä menettäneenä maahan veren valuen nopeasti tahraamaan vehreän nurmikon punaiseksi tämän alta. Kuitenkin Nickoletten taistelut eivät olisi menneet ohi. Nickolette tunsi itsensä pimeydessä. Kaulaa kirveli, mutta vielä enemmän kirveli tämän sydäntä. Näky miehensä kuolemasta vieläkin kummitteli tämän ajatuksissa. Yrittäen itkeä, mutta kykenemättä siihen Nickolette tunsi lopulta pääsevänsä irti ja silmien tottuen taas valoon. Nickolette oli polvillaan yskien veristä limaa kurkustaan pois. Käsi nousi koskettamaan kaulaa ja Nickolette tunsi siinä olevat suuret hajanaisesti laitetut tikit. Häkki ympäröitsi Nickoletteä ja kahta muuta. Kaksi musta haltiaa näyttivät olevan hämillään. Nickolette kuitenkin uskoi tietävänsä mistä oli kyse ja samassa mahtava tyhjä ääni selitti mitä olisi tapahtumassa. Nickolette katsoi häkin ulkopuolelle pidellen kaltereista kiinni riukasti nähden erinäisiä demoneita ympärillä ja niiden takana pelkkää mustaa. Mikael, saitko sinä rauhan? Isä, saitko sinä rauhan? Nickolette ajatteli kääntäen katseensa yhä niin pelottavaan Saakuliin. "Tuo vain kätyrisi tänne ja me tapamme sen. Tuo vaikka tuhat valo ei aio alistua pimeydelle edes näin synkässä paikassa. Sukuni nimen kautta en aio luovuttaa pimeydelle itseäni! Jos sen tekisin en halua edes tietää mitä jo matkaansa jatkaneet rakkaimpani ajattelisivat minusta! En aio luovuttaa täällä sinulle!" Nickolette aloitti puheen hiljaisella alistuvalla äänellä, mutta pian siitä oli noussut kova ääninen julistus. Nickolette ei tiennyt mitä mieltä kaksi musta haltiaa häkissä ajattelisivat tästä, mutta Nickolette ei aikoisi luovuttaa henkeään täällä. Hän ei aikoisi jäädä vangituksi sieluksi tänne pimeyteen.

Nickolette sanoo että antaa tulla vaan Saakulin kätyri häkkiin kyllä kolme sankaria sen alasvie. Tosin siihen tarvitaan kolme sankaria...

[Tyranni]

Nirla nousi varovaisesti seisomaan, ja horjui hieman. Hän kosketti päätään, ja huomasi muutaman kuhmun, ja viillon jalassaan. Hän huomasi 2 muutakin henkilöä vieressään, ja äänen päässään, kertoen mitä tapahtui. Refleksinomaisesti, hän yritti napata asettaan vyöltään, mutta huomasi kapuavansa tyhjää. Hän huomasi myös muiden tavaroidensa kadonneen, ja lupasi mielessään etsiä ja tappaa varusteidensa viejän.
Tutkaillen vieressä oleviaan henkilöitä, hän huomasi heidänkin olevan vähän ulkona tapahtumista, ja he olivat lihaksikkaita ja ilman pelkoa. Juuri kuten Nirla, siis. Miettien äsken kuulemiansa tapahtumia, hän päätti liittoutua isäntänsä rotutoverin kanssa, ja tappaa ihmisen. Näin olisi varmasti Quinyskin...

Elikkäs Perkeleen kanssa liittoa, ja ihminen matalaksi =)

[Ilkeapikkuperkele]

Erathianin tunsi kuuman henkäyksen kasvoillaan. Viimeinen muistikuva oli ollut kun haltia oli ollut hänen jalansa olla odottaen viimeistä iskua... Sitten jotain oli tapahtunut. Miekka oli lävistänyt hänen vatsansa ja hän oli kaatunut maahan. Miten tämä oli oli ollut mahdollista? Varovasti hän avasi silmänsä ja näki 2 muuta hahmoa vankilassaan. Toinen oli haltia ja nähtävästi naggarothista kotoisin.. Toinen taas ihminen. Samassa ääni kertoi, että vain kaksi pääsisi häkistä ulos. Hän katsoi hetken toiseen haltiaan ja nyökkäsi tälle.

Tyrannin kanssa ihmistä vastaan siis :D

[Ookami_Tez]

Yritääpä tässä nyt luottaa sitten kahteen musta haltiaan. Noh ei kai sille voi mitään. Toivottavasti Nickoletten provosointi hankkisi sinne sen neljännen ottelijan.

[The Chosen of Waagh]

Archelo pakotti itsensä raahautumaan pois tuopin äärestä ja takkatulen lämmöstä viimeisen ottelun päättävän suosionosoitusten myrskyn myötä, läimäyttäen hattunsa päähänsä ja astellen huokaisten takaisin kylmään sateeseen Donovic tiukasti kannoillaan. Hän veti viittansa tiukasti ympärilleen ja kahlasi kadun mudassa kohti kirkkoa, pohtien yhä surumielisesti Nickoletten kohtaloa. Vaikka Donovic yritti puhella hänelle joutavista asioista kääntääkseen hänen mielensä muualle, hän ajatteli yhä vain hänen onnellista ilmettään, ja sitä miten hän oli riistänyt sen. Hän värähti muistaessaan, miten hänen miekkansa olivat päättäneet kaksi elämää, joista olisi voinut tulla jotakin hyvin kaunista. Tarpoessaan synkeästi kirkon ovista sisään hän tunsi itsensä vastenmieliseksi murhamieheksi, joka joutuisi auttamatta helvetin syvimpään kuiluun, ellei hän tekisi jotakin hyvittääkseen tekonsa. Donovicin istuessa Archelo pysähtyi äkkiä kun hänen mielensä poikki välähti idea, joka sai hänen sydämmensä jättämään lyönnin väliin. Hän suuntasi askeleensa kohti purppurakaapua, ja hänen mielensä oli äkkiä selvä. Oli se sitten hulluutta tai neroutta, tämän idean hän aikoi toteuttaa henkensäkin kaupalla. Hänen suupielessään karehti pieni hymy kun hän kumarsi purppurakaavulle ja esitti asiansa ytimekkäästi: "Teidän armonne, mitähän vaatisi tehdä pieni retki helvetin porteille? Minun pitäisi...noutaa sieltä eräs henkilö". Hänen mielensä oli yhtäkkiä keventynyt. Tässä oli tilaisuus sovitustyöhön.

No niih, Tez, mitäs sanot jos vaikka pääsisin auttamaan naisparkaasi? ;)

[Rotten sound]

Seisoen häkissä Heimir tuijotti kahta vastustajaansa ei heistä olisi mahdollisuukia häntä vastaan. Yrittäen repiä häkkiä irti hän rupesi katsomaan tarkemmin vastustajinsa, jotka rupesivat puhumaan keskenään jotakin. Heimir yritti miettiä mitä he puhuivat, mutta päätyi päätöksen parempi ottaa varman päälle ja hyökätä yllätyksenä heidän kimppuunsa, ennen kuin he tekisivät hänelle mitään. Nopeasti ottaen vauhtia häkin perältä hän ryntäsi viholistensa päälle. Ainoa tie tästä paikasta oli kuolema tai kunnia.
Katotaan jos onnistuu mättämään kaksi tyyppiä kerralla maahan.

[Nilarakh]

Hah, pelkäävätkö maan rohkeimmat ottelijat, soturit kivisydämiset.

Eivät.

Hän ei pelkäisi. Ainoa pelon riipivä tunne tulee raastavilla kynsillään sieltä alitajunnan tuolta puolen; raiskaamaan viattoman lapsen ruumista yhä uudelleen ja uudelleen jakaakseen sadistista nautintoa ihmismielen tiedostavaan puoleen. Joskus se pahoinpidelty ja hyväksikäytetty uhri kiljuu tuskissaan, hädissään ja säälittävän käheällä äänellä itkun taistellessa vielä kasvoilla totaalista luopumista kohtaan. Nalle on jo unohdettu nurkkaan, koska hän on jo ikätovereidensa mukaan yhtä kypsä ja siinä iässä kukaan ei saa pitää esinettä parhaana ystävänään, pelon viejänä. Nyt sitä ystävää kaivaten lapsi purskahtaa kyynelettömään itkuunsa kaatuen mattapintaiselle samettitummuudelle ja pieni mieli on kärsinyt yhden kuoleman lisää. Peukalo hivuttautuu rohtuneiden huulten väliin ja tuudittaa kärsineen ymmärtämättömyyden tuomaan tajuttomuuteen.

Kettil oli pettynyt siihen, ettei hän saanut toteuttaa itseään niiden puolesta, jotka sitä pyysivät hänen muististaan. Saasta, mitä tämä maailma kantoi päällään ylväästi murahdellen murhilleen ja vääryydelleen ravisteli miestä. Se rikkaruoho oli kitkettävä roudasta raaja raajalta.

[El Capitan]

Rottenihan on kova kun ei edes neuvottele muiden kanssa...

Nicolette vs Earatharian & Nirla

Nicoleten yritykset innostaa kahta mustahaltiaa taistelemaan hänen puolellaan Helvetin demoneita vastaan oli epäonnistunut. Haltiat näyttivät hymyilevän toisilleen siihen sävyyn, että he aikoisivat yhdistää voimansa ja päästä tästä häkistä yhdessä elävänä pois. Hikipisara alkoi valumaan Nicoleten otsaa etsien käsillään jotain kättä pidempää, jolla puolustautua. Vaikka hän tiesi, että ei löytäisi mitään, hän epätoivoisesti jatkoi kuitenkin etsimistä.

Nirlan huomatessa Earatharianin nyökkäävän hänelle, hän nyökkäisi takaisin. Leveästi hymyillen hän lähti ottamaan askelia kohti Nicolettea, joka oli seinä kaltereita vasten, hikoillen pelosta ja vapisten kuin haavan lehti. Häntä selvästi pelotti vastustaa heitä aseetta. Naksautellen sormiaan, Nirla alkoi olemaan jo muutaman askeleen päässä Nicoletesta, joka oli alkanut ryhdistäytyä enemmän, mitä lähemmäs hän oli päässyt. Kaltereista irrottauduttuaan ja kätensä nostettuna nyrkissä kasvojensa korkeudelle, hän valmistautui puolustautumaan. Nirlan iloksi, Earatharian ei ollut jäänyt paikoilleen vaan oli tullut mukaansa. Nirlan kävellessä suoraan Nicolettea kohti, Earatharian päätti ottaa toisen puolen ja tarttua Nicoletesta kiinni, jotta Nirla kykenisi iskemään helppoja iskuja tämän vatsaan ja kasvoihin kunnes elämä lopulta katoaisi ihmisestä.

Nicolette ei kuitenkaan suostunut kuolemaan ilman taistelua. Ärhäkkäästi hän yritti pitää vuoron perään Nirlan ja Earatharianin poissa hänen luoltaan iskien ja potkien heitä kohti. Hän kuitenkin hyvin pian alkoi väsymään ja hidastettuaan liikkeitään, Earatharian sai hyvän otteen hänen kädestään.

Tartuttuaan Nicoleten kädestä, Earatharian käänsi naisen selkä vatsaansa vasten ja nosti tarttumastansa kättä selkää ylöspäin. Huutaen kivusta, Nicolette ei kyennyt tekemään paljoa mitään muuta kuin yrittää pitää Nirla poissa jaloillaan potkien. Mitä enemmän hän kuitenkin potki ja heilui, sitä enemmän Earatharian nosti hänen kättäänsä, kunnes Nicolette ei enää viitsinyt tehdä mitään. Tuska oli liian kova, ja jos hänen kätensä yhtään enää nousisi, se menisi sijoiltaan ja ottelu olisi siinä. Nirla naksutteli sormiaan jälleen ja valmistautui antamaan kunnon turpasaunan Nicoletelle, joka näytti luovuttaneen. Lähestyttyään häntä aikeissa iskeä muutaman kerran vatsaan, Nicolette nosti molemmat jalkansa ylös ilmaan ja potkaisi lujaa Nirlaa rintakehään. Laskeuduttuaan takaisin maahan jaloilleen seisomaan, Earatharian nosti kättä ja se meni sijoiltaan.

Nicolette kaatui maahan huutaen kivusta ja kättäänsä pidellen. Hän yritti koskea siihen, mutta se vain sattui enemmän ja enemmän. Hän oli voimaton. Earatharian katsoi hetken aikaa huutavaa Nicolettea, mutta koska hän oli nyt voimaton, hän meni Nirlan luokse, joka makasi selällään pää kaltereiden vieressä. Earatharianin kyykistyttyä alas, hän katsoi Nirlaa, joka piteli silmiään kiinni. Muutaman kerran läpsien häntä kasvoille, hän ei reagoinut mitenkään. Earatharian kuitenkin hämmästyi huomatessaan, että pää tuntui hyvin veltolta. Earatharian alkoi jo pelätä pahinta ja kallisti Nirlan päätä, jotta hän kykeni näkemään takaraivon, jossa oli punaisen värisiä hiuksia. Potku oli heittänyt hänet kaltereihin, joihin hän oli lyönyt päänsä hyvin kovaa.

Häkki alkoi aukenemaan kaikkien huomatessa, että Nirla oli kuollut. Nicolette oli selviytynyt hengissä onnen kaupalla ja Earatharianin kanssa he saisivat nähdä, mitä hirveyksiä heidän eteensä tuotaisiin jatkossa. Nälkäisen näköiset demonit tulivat nopeasti Nirlan ruumiin luokse ja tappelivat väkivaltaisesti hänen ruumiinpaloistaan.

---------------------------------------------

Njoo, että sellasta. Aika tiukoille meni. Eara saa kyllä osumia, mutta ei oikein ole habaa tarpeeksi satuttamaan. Nirla puolestaan ei oikein osu, mutta sai haavan aikaiseksi. Nicolette ei kestäisi toista vuoroa hengissä, joten pistikin kunnon ragen päälle ja sai kaadettua kuin ihmeen kaupalla Nirlan kumoon. Tyrannin pelaaminen loppuikin sitten lyhyeen.

Kirkossa tapahtuu.

Kirkon kutsuun oli melkein jokainen ensimmäisestä kierroksesta selviytynyt vastannut. Kaikki paitsi Asurin haltiaa, Cylanthielia ei näkynyt missään kun Purppuraviitta tuli huoneeseen sisään. Katsoen iloisen näköisenä jokaista ulkomaalaista, hän tervehti näitä nostamalla kätensä ja taputtamalla muutaman kerran onnitellakseen heitä voitostaan. Päästyään alas rappusista, hän suuntasi omalle tuolilleen, mutta Archelo näytti olevan kärsimätön juttelemaan hänelle. Kovinkaan moni ei kuullut, mitä hän sanoi Purppuraviitalle, mutta se selvästi oli jotain hämmästyttävää ja sitä ei kuulisi ihan joka päivä viitan reaktiosta päätellen. Nostaen kätensä Archelonin olkapäälle hän sanoi kuuluvalla äänellä: ”Jutellaan tästä lisää tämän jälkeen kahdestaan.”

Archelonin palattua uskollisen Donovickin viereen ja Purppuraviitan istuttua paikalleen, hän aukaisi jälleen suunsa ja piti tuttuun tapaan pitkän puheen.

Puheessaan hän selitti, mitä mieltä kukin kyläläinen oli heistä kaikista. Archelonia kyläläiset pitivät herrasmiehensä ja jatkossa he tulisivat kannustamaan häntä hyvin paljon. Tharan puolestaan oli ollut viime päivinä suuri pettymys monelle. Huonot suoritukset otteluiden aikana olivat saaneet näyttämään hänet heikolta ottelialta ja hänen olisi syytä korjata tapansa, jos hän haluaa pärjätä tulevaisuudessa. Sandir puolestaan oli positiivinen yllätys monelle. Neljän haltian kopla näytti aivan siltä, että he voittaisivat ottelunsa massalla ja järjestelmällisellä taistelulla, mutta kolmen ystävänsä menetys oli murheellinen näky ja hän sai koko kansan sympatian itselleen. Zerstören, kansan suosikki. Kyläläiset eivät olleet uskoa silmiään hänen otteluansa, jossa hän teurasti lukuisia luurankoja, jotka Tunak oli nostanut maan päälle ja selviytynyt kaikesta siitä massasta ja kauhusta hengissä. Hän oli ehdottomasti koko kansan rakastama henkilö täällä ja henkilökohtainen suosikkini. Kettilistä hän ei kuitenkaan sanonut mitään, koska hänestä ei ollut paljoa sanottavaa. Hiljainen ja lähes näkymätön Kettil oli monelle kyläläiselle pelkkä mies muiden joukossa täällä ja moni ei edes tiennyt, että hän oli täällä ottelemassa.

Seuraavaa kierrosta odotellessa, teillä kaikilla on jälleen muutama päivä vapaata, jolloin voitte tehdä mitä mielenne haluavat. Purppuraviitta myös korosti sitä, että varkaat ja muut hirviöt ovat alkaneet heräilemään uniltaan ja ovat jälleen jokaisen kiusana, joka vain uskaltautuu liikkua yksin metsissä ja syrjäisillä teillä. Olkaahan kaikki siis varovaisia. Aikaa tällä kertaa ei ole yhtä paljon kuin viimeksi. Purppuraviitta ei osannut kertoa kovinkaan tarkkaa aikaa, mutta hän uskoisi, että uuden kierroksen aika olisi kahden päivän päästä.

Purppuraviitta lopetti puheensa ja laittoi kätensä taskuunsa. Sieltä hän nosti pöydälle muutaman pussin, joka kilisi pöydän päälle laskeuduttuaan. Hän jakoi jokaiselle ulkomaalaiselle oman pussin, jonka avattuaan he huomasivat melkein yhtä aikaa, että siellä oli kultakolikoita. Noin kymmenen kolikkoa.

”Pientä apua otteluihinne koko kylältä. Tiedän, että se ei ole paljoa, mutta enempää emme valitettavasti voi antaa teille. Käyttäkää ne viisaasti, mutta älkää suinkaan tuhlatko heti tänään. Kuulemani mukaan, huomenna varhain aamusta, saapuu paikalle vanha Slitznik niminen liskomies, joka matkaa maailmalle myyden eri rotujen aseita halukkaille. En tiedä onko teillä rahapussissanne tarpeeksi kolikoita ostamaan uuden aseen vanhan tilalle, mutta jos on, niin menkää katsomaan. Jos teitä kiinnostaa, niin moni kyläläinen on ilmoittanut halukkuutta liittyä teidän seikkailuihinne mukaan pientä korvausta vastaan. Jos teitä kiinnostaa saada pikku rahalla lisää väkeä riveihinne, etsikää nämä henkilöt. Suurin osa on varmaan majatalossa tai baarissa. ”, hän sanoi ja viittasi kädellään, että halukkaat voivat lähteä maailmalle hänen jäädessä tänne juttelemaan hieman Archelonin kanssa hänen ideastaan.

-------------------------------------

Njooh, kunkin rahasaldo siis kasvaa 10kk verran. Muutama päivä aikaa leikkiä taas ympäriinsä. Hän, joka ei saa seikkailuaan päivässä ohi, ei pääse ihastelemaan Slitznikin asetarjontaa. Majatalosta tai jostain muualta sitten halukkaat voivat käydä pikkurahalla värväämässä muutaman jätkän lisää jengiinsä. Löytyy osaavaa että talonpoikaa.

[Ookami_Tez]

Nickolette kieri likaisessa maassa pidellen hauiksen kohdalta kädestään kiinni uskaltamatta koskea alemmas, koska se sattuisi vielä enemmän. Nickolette alkoi hitaasti saamaan itseään hallintaan purren hampaitaan yhteen hiljentäen omat tuskan huutonsa. Yleinen hälinä häkin ulkopuolella oli alkanut nousta ja Nickolette huomasi olevansa vielä elossa. Toinen mustahaltia oli näköjään kuollut Nickoletten potkuun. Nickolette nousi hitaasti ylöspäin. Käsi oli ikävän näköinen ja kyynerpään kohdalle oli kehittynyt valtava mustelma. Nickolette katsoi mustahaltia kaksikkoa. Toinen nousi kuolleen lajitoverin viereltä ylös ja sitten demonit repivätkin ruumiin pois alkaen repiä tuota palasiksi taustalla. Nickolette piteli kädestään. "Tätäkö te halusitte." Nickolette sanoi hampaidensa välistä. Nickolette kääntyi katsomaan demonien mereen. Kipu tuntui tuskalliselta ja Nickolette tiputtautui istumaan maahan takaisin. Nickolette sulki silmänsä. Yrittäen tyhjentää mielensä. Muista miten isäsi opetti sen. Nickolette komensi itseään mielessään ottaen terveellä kädellään kiinni turmellusta kipu tuntui pahentuvan Nickoleten risitien kätensä eteensä. Pian tämän suun pielestä alkoi karata sanoja rukouksesta. Hän rukoili isänsä opettamalla tavalla Järven Neidolle.

[Justus]

"Vai että heikko ottelija" Tharan mutisi hymyillen "No, altavastaajana pääsee yllättämään"
Tharanin ja Xalaian poistuessa kirkon hämärästä suojasta takaisin sinnikkäästi jatkuvaan sateeseen Xalaia avasi sanaisen arkkunsa:
"Tharan. Jos hirviöt ovat alkaneet heräilemään, niin tämä olisi oiva tilaisuus auttaa. Kenties vaivoistamme maksetaan palkkiokin"
Vampyyri katsahti haltiaan, mutta ennen kuin hän ehti kommentoida suunnitelmaa mitenkään Xalaia lisäsi vielä:
"Sitäpaitsi, tästä sinä saisit sitä harjoitusta, jota kyläläiset näyttävät sinulle kaipaavan"
Päätään pudistaen ja sydämellisesti nauraen Tharan kaappasi rakkaansa kainaloonsa ja suuntasi heidän kulkunsa kohti metsästäjien mökkiä.

Haraan sateen halki kaksikko saapui kotoisan oloisen mökin ovelle. Tharan koputti ripeästi, muttei vaivautunut odottamaan kutsua sisälle, vaan työnsi oven auki. Heidän edessään levittäytyi lämpöisän takkatulen valossa sali, jonka joka soppea ja seinustaa koristivat lukuisat turkikset ja muut metsästyssaaliit. Muutama metsästäjä katsoi kummaksuen sisään astunutta hahmoa. "Terve" Tharan huikkasi metsästäjille "Kuulimme, että hirviöt ovat alkaneet jälleen vainota seutuja, joten osaisitteko näyttää suuntaa jonkin pedon asuinsijoille, että voisimme auttaa Solan uljasta kylää näinä vaikeina aikoina?"

________________

Metsästämään pyritään lähtemään tehtävän muodossa.

[Terminator Sergeant]

Kansan suosikki. Zerstören hymähti. Kansan suosikki, kaikkea sitä kuulekin. Siitä viis. Purppuraviitta oli sanonut että seuraavaan kierrokseen olisi aikaa useampi päivä, yksi ainakin. Se riittäisi.
Zerstören nousi hienoisen rasahduksen saattelemana, kun puinen penkki huokaisi päästyään useampisatakiloisen painolastin alta. Hän käveli ulos kirkosta. Ulkoilma ei tuntunut parantuneen lainkaan. Muuttuneen entistäkin masentavammaksi, suorastaan. Raskas harmaa pilvimassa roikkui melkein kiivettävässä korkeudessa, ja vesi tihkui vihmovana peittona alas.
Joku taputti hänen selkäänsä ja puhui möreällä äänellä. "Paska keli, eikö?"

Vaistomaisesti Zerstören veti miekan esiin ja kääntyi yllättäjää kohti. Mies kavahti taakse ja nosti kätensä ikäänkuin torjuvasti. "Hei, hei, eipäs riehaannuta. Muistanet varmaankin mistä äsken puhuimme?" Mies oli sama kaapuun verhoutunut hahmo joka oli kutsunut Zerstöreniä nurkalla.
"Ah, se oletkin sinä. Kyllä, minulla on aikaa ennen seuraavaa kierrosta ja lähden mielelläni etsimään kadonneen sukukilpesi siitä hylätystä kaivoksesta. Siinä oli siis käärme joka kuristi jotain Saakulin kaltaista olentoa?" Zerstören vastasi miehelle välinpitämättömästi ja sujautti lievästi punaisena hohtavan miekkansa tuppeen. Mies rykäisi ja alkoi puhua. "Aivan. Hae tämä kilpi ja lyö ne kurjat jotka siellä nykyään asuvat. Tuo kilpi minulle ja saat ilmaiset tuopit sekä 20 kultarahaa palkinnoksesi, oi mahtava soturi. Mutta varo, sillä minulla on aina ollut omat aavistukseni siitä kirotusta kaivoksesta. Ei sitä sen takia hylätty, että se olisi muuttunut sortumavaaralliseksi. Ei, minä TIEDÄN että siellä on jotain pahaa... Kerran koitin itse mennä sinne, mutta näin jotain mitä en olisi saanut nähdä..." mies värähti, käyden läpi jotain selvästi inhottavaa muistoa, huokaisi syvään ja jatkoi taas. "Niin, todellakin. Se mitä minä näin, ei ollut mikään hylätty kaivos jollaiseksi me sen jätimme. Se haisi rikiltä, siellä oli painava ilma ja kaikki tuntui kulkevan hitaasti sen lähellä. Savu nousi kaivoksen suulta ja hirveä laulu kaikui sisältä! Itse saakulin kätyreitä varmasti! Joka paikka oli kuin itse helvetin näkymä! Oli suuria tulipatsaita, kirkuvia uhreja ja leikeltyjä ihmisruumiita!" Miehen kertomus alkoi muuttua enemmän paniikinomaiseksi kirkunaksi. Zerstören nappasi miestä hartioista ja ravisteli tätä. "Kasaa itsesi mies! Onko se paikka oikeasti muuttunut tuollaiseksi helvetinreiäksi vai mikä sinua vaivaa?!"
Mies köhäisi ja jatkoi hieman rauhoituttuaan. "Mm, no ei nyt ihan, mutta lähelle kuitenkin. Omin silmin olen nähnyt sen, ihan omin! Ja nämä silmät eivät valehtele! Minä en voinut kuin paeta, olen vain pieni ihminen. Mutta sinä, suuri ja taitava, voisit varmasti mennä sinne! Mene siis ja tuo minulle sukuni kilpi takaisin!" Näillä sanoilla mies katosi taas talojen välisille kapeille kujille.
Zerstören hymähti taas. Hmp, joku pikkudemoni pitää majaa kaivoksessa? Hän hymyili.

Punainen tuike leikki jälleen jättimäisen soturin viimeisessä silmässä ja hänen kilpensä liikkuvat riimut tuntuivat sykkivän tavallista kirkkaampina.

Yesh, aartenmetsästykseen hylätylle kaivokselle kulkee tämä poika.

[El Capitan]

Noin viikon ollaan jo leikitty Helvetissä polttopalloa, purkkia ja muuta kivaa, mutta Juhaaha ja Horde ei näytä halukkailta tulla mukaan. Eipä ollut osallistuminen maanpäälläkään kummoinen, että näköjään into tähän pelailuun on pieni heillä. Me jakseta odotella heidän rohkeudensa keräilyjä.

Rotteni saakoon tappaa Gongon ja Tunakin miten lystää hyvän maun rajoissa. Minä en jaksa kirjoittaa sitä fluffia.

[Horde Lover]

juu, eli just oli laittamista viestiä asiasta. kiitos syrjäisen sijainnin ja soneran hinnannostojen, ei minulla ole tietokonetta käytössäni tarpeeksipitkää aikaa, että kerkeisin kunnolla fluffia heittää. Tilanteen pitäisi parantua akavälillä joulu-uusvuosi, mutta koska en halua jarruttaa koko hoitoa ja olla näin pahanmielen aiheuttajana, olin ilmoittamassa sinulle asiasta YV:llä. Eli olisin tiputtautumassa hommasta pois, ja olisin myös ollut vapaaehtoisena kuolemaan niin, että rotteni ja Juhaaha pääsisivät jatkoon, mutta käyhän mulle tämäkin vaihtoehto. Nähärään taas joskus. huom. tämäkin viesti piti kirjoittaa kahdessa osassa