Lika [Jatkotarina vol. I]

[Drakojan]

IRIAD, Failaistko? Vai onko jokin hyvä syy deadlinesta lipsahtamiseen?

[Kolmastoista]

Niin, odotamme jo aloitusosaa. Missäs se viipyy?
Jos sitä ei kohta ala näkymään, neuvottelen kärmeksesi syömään sinut :P

[Drakojan]

Jos huomenna ei IRAsta kuulu mitään, aloitan maanantaina. Paitsi jos joku haluaa vaihtaa paikkoja, en mielelläni haluaisi aloittaa. :P

[Veripallo]

Kovat oli hehkutukset mutta tais IRA ja Nugle sikainfuensoineen jäädä sinne Mehikoon. Minä en halua aloittaa, tuottaisin voin pettymystä (dark)eldar-vluhvi-faneille.

[IRiaD]

Kyllä se tarina on valmis, turnauksen takia en oo päässyt tänään koneelle. Saan muistitikun huomenna takaisin. Lähetänkö sit seuraavalle suoraan vai laitanko tänne?

[Drakojan]

Kyllä se tarina on valmis, turnauksen takia en oo päässyt tänään koneelle. Saan muistitikun huomenna takaisin. Lähetänkö sit seuraavalle suoraan vai laitanko tänne?

Laita suoraan tänne, kokoan ne sitten yhdeksi pitkäksi pätkäksi ekaan viestiin kun niitä tulee useampia.

[Veripallo]

Tai jos kaikki lähettävät YV:llä Drakojanille, joka sitten pistää ne sinne ekaan viestiin, niin ei lue sama textinpätkä kahdessa paikassa? Ehdotus vain.

[Waine999]

Minä ainakin oon mukana ihan innolla! Se vaan saattaa tulla väliin et en oo mikään maailman paras kirjottaja (vaikka intoa kyllä löytyy!)

[Da Big Boss]

Osallistujat ovat täynnä. Eli ketään ei oteta mukaan ellei mr.diktator Drakojan antaa erikoisluvan.

Joo IRIAD:n tarina tänne, helpointa mielestäni.

[Waine999]

Eikös tästä vois tehä ns. "loputonta tarinaa" johon sais kirjottaa, jos haluaa (vaikkakin osallistujia on varmaan vähän liikaa, et älkää sit kommentoiko tosta) se on sit VAAN IDEA!!!! Et kenellekkään ei tulis pahaa mieltä? ;(




EN TODELLAKAAN USKO ET TOI AUTTO ASIAA, MUT LAITOINPA MUUTENKI!

[IRiaD]

Eikös tästä vois tehä ns. "loputonta tarinaa" johon sais kirjottaa, jos haluaa (vaikkakin osallistujia on varmaan vähän liikaa, et älkää sit kommentoiko tosta) se on sit VAAN IDEA!!!! Et kenellekkään ei tulis pahaa mieltä? ;(

Tuskin.

Laitan ton ykkösluvun tänne kun tuun seuraavan kerran illalla koneella, pelaan nyt viel nelkkaria :P Steel Angels FTW!

PS: Pitäsköhän mun laittaa omien mariinien fluffi esille, ihmisillä kiinnostusta?

[Veripallo]

Pitäsköhän mun laittaa omien mariinien fluffi esille, ihmisillä kiinnostusta?

Eipä täällä ainakaan, mariinit on tylsiä.

[Da Big Boss]

Komppaan Veripalloa osittain, mariineille et mitään henkilöitä rupea tekemään, turhankin vaikea saada uskottavia sellaisia, mutta jos haluat muuten laittaa niin mulle ihan sama.

Her. Diktator Drakojan ratkaisee.

[Drakojan]

Pitäsköhän mun laittaa omien mariinien fluffi esille, ihmisillä kiinnostusta?

Eipä täällä ainakaan, mariinit on tylsiä.

Kyllä saa, mariineille saa mielestäni hyvinkin kiinnostavaa taustafluffia.

@Waine: Jos ei kuitenkaan. Hyvässä tarinassa on alku, huippukohta ja loppu.

[IRiaD]

Luku I suuressa eeppisessä eepoksessa

Lika. Hän ui siinä. Hän kylpi siinä. Pienten visvapallojen aiheuttama kikatus kimpoili harmaan ympäristön seinämistä saaden Eldarin mielen hapuilemaan äskeisiä muistoja. Se oli tappanut ne kaikki.

Jättimäinen ryönäkasa viipaloitsi puolen tusinaa avaruushaltiaa yhdellä huitaisulla. Vaikka soturit olivat Polun parhaimmistoa, heidän pikkuruiset aseensa eivät tehneet Suureen Likaiseen minkäänlaista vaikutusta. Se ei ilmentänyt tuskaa tai epätoivoa haavojensa vuoksi Kuinka leikkistästi se hekottelikaan terien leikatessa sen auki! Madot tippuivat sen aukoista kiemurrellen Eldar-soturien panssareilla ja maan kurassa. Demonin huvitus ei lakannut silloinkaan kun se oksensi ällöttävän kasan limaa ja saastaa sotureiden päälle hukuttaen kirkunan alleen sekunneissa. Sitten oli hiljaista.

Pieni Elair ei ollut tiennyt muuta kuin pakoa. Hänet oli opetettu ennenkaikkea selviytymään kun muuta ei ollut tehtävissä: harvinaisten henkien heittäminen haaskuun toivottamassa tilanteessa oli typerystä, jota opetettiin kehdossa nukkuville pienokaisille mon-keighien keskuudessa. Hänen siroissa käsissään roikkuva shurikenkivääri tuntui liukkaalta ja painavalta. Olisi ollut niin helppoa jättää se taakse, mutta se oli ainut asia mihin hän saattoi nojata.

Maiskahdukset saattelivat hänen askeliaan eteenpäin. Hän ei uskaltanut liikkua nopeampaa, koska pelkäsi likapalleroiden tulevan takaisi, ja hän halusi selvitä hengissä. Hän halusi päästä pois. Löyhkä itsessään riitti siihen, se oli kuvottava. Kypärän suodatinkaan ei saanut poistettua kuoleman ja visvan löyhkää. Se haisi tautiselta. Hän ei halunnut ajatella mistä se koostui.

Sensijaan se mitä hän ajatteli oli erittäin selkeää. Etsi eloonjääneet, juokse. Pakene. Mitään muuta ei nyt ehtisi ajatella.

***** Jatkatkaa *****

Jos on liian lyhyt niin nakatkaa mut vaikka loppuun tai jtn, teen sitte sinne viel epical endingit. Tai sitte voitte vain ampua mut, mutta silloin en vastaa seurauksista.

PS: Jos poppoossa on muuten mukana joku, jolle Eldarien taustatarina tai terminologia ei ole tuttua, niin tämä ja tämä auttavat.

[Drakojan]

Kirjoitit tuon kuitenkin viiden minuutin sisään ennen kuin postasit sen. Kirjotus vihreistä päätellen... ;) Noh, aloitellaan.

[Drakojan]

2. luku

Eldar käveli pitkin polkua viidakon siimeksessä. Jokaista askelta saattoi liman läiskähdys, ja lemun pystyi melkein näkemään kun se leijui ilman halki. Eldar puristi visvaisilla sormillaan lujasti Shurikenkivääriään. Hänen sähkönsininen haarniskansa oli likainen puhdistamisen tuolle puolen ja se tuntui sulavan pois hitaasti. Samalla myös hänen sielunsa tuntui mädäntyvän, likaantuvan… Ei, hän käski itseään. Henkikivi tuntui lämpimältä hänen rintaansa vasten.

Tunti tunnilta hän käveli syvemmälle metsään, sen matalat puut varjostaen kalpean sairasta valoa joka lankesi auringosta taivaalla. Paksut rungot kapenivat latvaa kohden, ja lehdet tuntuivat imevän kaiken vähänkin valon itseensä. Mikään ei liikkunut missään, ei eläimiä, lehdet eivät heiluneet tuulessa. Ummehtunut ilma riippui täysin paikoillaan.

Aurinko laski alemmaksi, ja metsässä ei meinannut enää nähdä eteensä. Eldar istuutui uupuneena puunrunkoa vasten ja nosti Shurikenkiväärinsä polviensa päälle poikittain. Hän sulki silmänsä aikomuksenaan vain lepuuttaa niitä…

…ja hätkähti pystyyn yöllä. Shurikenkivääri putosi maahan, ja siitä lähtevä ääni kaikui kuin gongi hiljaisessa metsässä. Eldar nosti sen nopeasti ja pälyili ympärilleen. Missään ei kuitenkaan näkynyt mitään. Hän lähti etenemään hiljaa puitten siimekseen. Jokin tuntui tarkkailevan häntä. Se tuntui aina olevan hänen näkökenttänsä rajalla, mutta kun hän käänsi päätään, missään ei näkynyt mitään.

Eldarin hengitys kiihtyi. Koko viidakko tuntui nojautuvan häntä kohti, puut tuntuivat kaatuvan hänen päälleen, pelkkä ilma painoi häntä maahan polvilleen. Sitten, kuin kaikuna hänen omille lässähtäville askeleilleen, limaisia ääniä alkoi kuulua lisää. Kärpästen surinaa, mässähteleviä askeleita, kurlutusta ja korinaa. Hän pysähtyi, mutta äänet eivät lakanneet. Ne tuntuivat kuuluvan joka suunnasta, ja Eldar pyöri ympäri yrittäen etsiä äänien lähdettä. Hän ampui kiväärillään pensaita silpuksi nähdessään niiden heiluvan. Ammusten suhina peittyi äänien alle. Niiden takana ei kuitenkaan ollut mitään. Äänien kuoroon liittyi nauru. Kuin raatoja olisi revitty palasiksi.

Sitten joka puolelta hänen ympäriltään metsästä alkoi tulla mitä hirvittävimpiä olioita. Niillä oli yksi silmä, niiden piirteet olivat paisuneet ja niiden repaleinen nahka oli sairaan vihreä. Taudinkantajat lähestyivät Eldaria, ja tämä etsi kuumeisesti pakopaikkaa. Epätoivo alkoi hiipiä hänen mieleensä. Hän alkoi ampua silmittömästi lähintä demonia, ja se hajosi kappaleiksi. Kärpästen parvi hajosi ilmaan. Eldar pinkaisi juoksuun muuriin syntyneen aukon läpi. Limaiset kynnet tavoittelivat häntä tämän rynnätessä ohitse, mutta Taudinkantajat olivat liian hitaita.

Eldar jatkoi juoksuaan katsomatta taakseen. Hetken kuluttua vieläkin kuuluviin ääniin tuli hätääntynyt sävy. Eldar oli kuulevinaan tuttua suhinaa, ja hänessä syttyi toivon kipinä. Emmittyään hetken aikaa hän lähti hiipimään takaisinpäin Shurikenkivääri valmiina. Pian hän näki taas yhden Taudinkantajan hajoavan. Metsässä hänen edessään pieni joukko Kostajia lähestyi viimeistä taudinkantajaa ja tuhosivat sen yhdessä ammusten ryöpyssä. Äänet loppuivat vihdoin. Kostajilla oli samanlainen sininen haarniska kuin Eldarillakin, ja heidän korkeat valkoiset kypäränsä päättyivät raidalliseen töyhtöön.

Helpotuksen aalto hyökyi Eldarin ylitse. Hän lähti kulkemaan kohti Kostajia. Heidän huomatessaan hänet Eldar laski aseensa ja pysähtyi.

Kostajat käänsivät aseensa Eldaria päin.


+++ Kolmastoista, ole hyvä vain +++

[Da Big Boss]

Kerros keitä nuo kostajat ovat.

[Drakojan]

Kerros keitä nuo kostajat ovat.

Dire Avengereja. En keksinyt mitään parempaakaan suomennosta. :P

[IRiaD]

Karut Kostajat ftw

Kirjoitit tuon kuitenkin viiden minuutin sisään ennen kuin postasit sen. Kirjotus vihreistä päätellen... ;) Noh, aloitellaan.

Älä nyt, kirjotin pari ekaa riviä jo lauantaina.

IRIADedit: Puolustukseksi sanon, että readme ei tunnista virheitä niinkuin wordi.