Terppa! Ajan kuluksi päätin kirjoittaa tarinaa. Tässä voi olla joitain virheitä koska en tiedä onko Talabheimissä museota tai ei ja jatkuu kun kerkeän kirjoittaa. Ja tarinaan:
Luku 1
Theins käveli Talabheimin museossa kohti työhuonettaan. Hän oli juuri palannut retkeltään taas onnistuneena ja olisi vain ajan kysymys milloin hänet ylennettäisiin. Theinsin kasvoille nousi hymy. Hän oli 25 vuotias. Hänellä oli tukka, joka oli aivan sekaisin ja hänen harmaat vaatteensa olivat vielä mullan peitossa. Olallaan hänellä roikkui laukku, joka pursusi papereita ja muinais-jäänteitä. Korvan takana hän piti kynää joka hädin tuskin erottui hänen hiuspehkonsa alta. Hattua hän ei pitänyt ollenkaan. Museon käytäviltä kuului jouksun ääniä ja Theins kääntyi katsomaan tulijaa kohti. Tulija pysähtyi nähdessään Theinsin ja läähähti vähän aikaan kunnes sai sanat suustaan:
”Theins museonjohtajalla on asiaa sinulle”, Tulija sanoi. Theins katsoi tätä hetken aikaa ennen kuin vastasi: ”Uskon että hän maltaa odottaa kun vaihdan puhtaat vaatteet”
”Ei kannata”, hän jatkoi: ”Sinulle on uusi tehtävä ja hän haluaa esineen heti”
Theins nyökkäsi ja asteli kohti museonjohtajan huonetta, matkan varrella oli monia arvokkaita esineitta, osa oli jopa hänen löytämiään kuten suuri lohikäärmeen luuranko, joka oli ripustettu käytävän kattoon. Mutta nyt Theinsin ei ollut aikaa muistella aikaan saannoksiaan. Museon toiseen kerrokseen astuttuaan, ja päässään hokien: ylennys! ylennys! Hän saapui museon johtajan ovelle. Ovi oli taidokasta Niponin maan työtä, jonka museon johtaja oli löytänyt retkiltään ollessaan nuori. Huone oli tilava ja sen keskellä oli pöytä, huoneen nurkassa oli akvaario jossa uiskenteli harvinaisia uuden maailman kaloja. Seinillä oli toinen toistaan taidokkaampia freskoja huoneen keskellä olevan pöydän takana pehmuisteisella tuolilla istui tukeva mies. Toisessa silmässä tällä oli monokkeli ja hän oli selvästi kaljuuntumassa ja yritti huonolla menestyksellä peittää sitä muilla hiuksilla. Kädessään hän piti kävely keppiä, jonka päässä oli kultainen kotkan pää koristeena. Pöytä jonka ääressä hän istui oli täynnä kartoja ja purkeja joissa osassa oli kutistettuja päitä.
”No löysitkö sen?”, Mies sanoi pöydän takaa. Theins hymyili ja kaivoi laukustaan pienen käärön. Theins alkoi puhua: ” Kyllä museonjohtaja, minä löysin sen”
Theins käveli pöydän luokse ja laittoi käärön erään kartan päälle.
Museonjohtaja avasi käärön ja sieltä paljastui vaasi, jonka ympärillä kiemurteli lohikäärme ja sen suu osoitti ritaria, jolla oli miekka sitä kohti. Ruukku oli täydelleisessä kunnossa lukuun ottamatta vähän haalenntuneita kohtia ja pientä ironnutta palaa.
”Ah! se on kauniimpi kuin koskaan osasin haaveilla!”, Museon johtaja sanoi ja siirsi katseensa Theinsiin: ”Olet museomme parhaita argeologeja Theins vasta 25 vuoden iässä olet onnistunut nousemaan parhaitten joukkoon, mutta on myös toinen argeologi joka on saman tasoinen kuin sinä Tiedätkö kenestä puhun?”
Theins pudisti päätään ja lisäsi: ”En”
”Hänen nimensä on Erol. Hän on löytänyt lukuisia muinais-jäänteitä ja on löytänyt tämänkin”, Museonjohtaja sanoi, ja osoitti hyllyä jossa oli taidokaasti valmistettu kultainen kallo. Museonjohtaja jatkoi: ”Joten pidämme kilpailun se kuka löytää muinaisen Nekharan kuninkaan kobra sormuksen ja tuo sen tänne saa ylennyksen toinen saa pitää vanhan paikkansa”
”Mutta miksi et ylennä molempia?”, Thens kysyi.
”Koska ylennyksen saa vain paras argeologi ja te molemmat olette niin tassa vertaisia. Ja nyt kissa alkaa, vaunu tulaa kohta hakemaan sinua museon edestä siihen mennessä sinun kannattaa olla pakannut. Sinä ja Erol lähdette samaan aikaan ala jo mennä!”, Museonjohtaja sanoi ja Theins teki lähtöä. Juuri kun hän oli päässyt ovelle, museon johtaja sanoi vielä: ”Ai niin, muistathan pitää kilpailun puhtaana”
Theins seisahtui ja katsahti museonjohtajaan: ”Tietenkin”
Ja sitten voi lähettää kommentia ja parannus ehdotuksia.
Argeologien kisa.
Re: Argeologien kisa.
Ja sitten jatkoa:
Luku 2
Theins pamautti tomistohuoneensa oven kiinni. Ei ylennystä ja nyt sen voisi kahmia joku Erol, jolla ei varmasti ollut yhtä paljon kokemusta, vaikka olikin löytänyt kultaisen kallon. Theinsin huone oli sotkuinen niin kuin hän itse. Sen seiniä vastaan nojasi hyllyjä jotka olivat täynnä erilaisia esineitä: paperita, ruukkuja, kirjoja ja kartoja. Yksi kaapeista oli vaatekaappi, jonne Theins ryntäsi. Hän kaivoi sieltä matka-arkun, jonne heitti vahtovaatteet laukkuun ja sulki sen. Ennen kaapin sulkemista Theins otti sieltä miekan ja pienois-musketin ja asetteli ne vyölleen.
Theins astui museosta ulos ja kadulla oli kaksi tumman ruskeaa vaunua, joita veti kumpaaki kaksi valkoista hevosta. Ne olivat katollisia ja ulko-puolella oli ohjaajan istuin vaunussa oli ikkunat joista huomasi sisä puolella olevat punaiset verhot. Myös museonjohtaja oli läsnä. Paikalla oli myös Erol. Hän oli suunnilleen saman ikäinen kuin Theins. Hänellä oli puhtaat vaatteet ja tukka siistitty. Jo ensisilmäyksellä Theins ei pitänyt hänestä.
”Hei Theins! Tässä on kilpa kumpanisi Erol”, Museonjohtaja sanoi.
”Terve”, Theins sanoi.
”Päivää”, Erol sanoi.
”No menkää vaunuihin ja minä annan lähtömerkin”, Museon johtaja sanoi ja mulkoili miehiä:
”Vanha työryhmänne on vaunuissa teitä odottamassa”
Theinsin ja Erolin silmät laajenivat ja kumpikin lähtivät vaunuihinsa. Theins avasi oman vaununsa oven ja sisällä oli iloinen yllätys. Siellä oli hänen vanhat ystävänsä.
”Hei Theins! Pitkästä aikaa!”, sanoi Kongrad hänen vanha ystävänsä jonka hän oli tuntenut pitkän aikaa kunnes he lähtivät omille tutkimusretkilleen.
”Mukava nähdä sinuakin”, Theins sanoi. Kongrad oli vaalea hiuksinen mies jolla oli siniset silmät. Hänellä oli sammanlainen puku kun Theinsillä paitsi astetta puhtaampi. Vaunun nurkasta kuului ääni: ”Terve”
Theins astui syvemmälle vaunuun ja näki Weedyn. Tyttö oli ollut monesti avustanut Theinsiä retkillään kunnes hän lähti etsimään jotain muinais-esinettä ilmeisesti hän ei ollut vieläkään löytänyt sitä. Hänellä oli tumman ruskeat hiukset ja ei ollut luonteeltaan puhelias. Tällä oli suuri hattu, joka varjosti tämän kasvot lähes kokonaan, vain hänen kirkaat vihreät silmänsä kiilui pimeässä.
”No tevehtimisten aika on myöhemmin. Meidän pitää saada etumatka” Theins sanoi ja kömpi vaunusta ulos ja häntä seurasi Kongrad ja he istuivat ohjaajan paikalle. Toista vaunua tuli ohjaamaan Erol ja joku vanhempi argeologi. Kaikki katsoivat museonjohtajaa ja odottivat lähtömerkiä.
Theins valmistautui lähettämään vaunun liikkeelle. Museonjohtaja avasi suunsa ja huusi: ”Nyt!” Theins piiskasi hevoset liikkeelle ja samoin teki Erol. Kaikki Empireläiset ohikulkijat katsoivat kaksikon menoa ihmeissään. Museon jäädessä kulman taakse, Erol ohjasi vaunun kiilaamaan Theinsin pois tieltä. Isku tuli yllättäen ja Theinsin vaunu siirtyi jalkakäytävälle ja ihmiset hyppivät pois alta. Theins sai vaunun hallintaan ja kiilasi takaisin ja pääsi pää tielle.
Vaunut ajoivat huimaa vauhtia vierekkäin ja osa kerjäläisistä jotka eivät ehtineet ajoissa pois alta mursivat nilkansa. Theins mietti: Hevoset olivat yhtä vahvoja, joten matka jatkuisi näin koko ajan. Silloin hän keksi.
”Kongrad ota ohjat!”, Theins huusi ja nousi vaunun katon päälle. Theins yritti nousta mutta kaatui katolle saman tien. Nyt hän yritti rauhalisempaa nousua ja pääsi jaloilleen ja yritti tavoittaa tasapainoa. Hetken horjuttuaan Theins sai tasapainonsa pidettyä ja veti varovasti miekan esiin. Erol näki tämän ja nousi oman vaununsa katolle kun ohjaamaan siirtyi Theinsiä vanhempi argeologi. Erolilla oli hienosti koristeltu säilä.
”Ylennys on minun!”,Erol huusi ja pisti. Theins väisti sen naurettavan helposti ja teki oman iskun. Erol torjui sen ja Hyppäsi uhka rohkeasti Theinsin vaunuun. Tämä sai tasapainon hämmästyttävän nopeasti, joten hän ehti torjua Theinsin iskut. Theins kirosi. Erol oli taitava miekkailija ja kevyen säilänsä ansiosta myös nopea. Theins iski ensin ylhäältä ja sitten teki nopean piston, mutta Erolin kevyt säilä ehti torjua sen. Nyt Erol sai hyökätä ja nopeilla iskulla onnistui haavoittamaan Thensiä kylkeen. Hän käpertyi katon päälle. Kipu oli sietämätön mutta hän sai potkaistua kivun läpi Erolia jalkaan. Tämä kaatui ja hänen säilänsä liukui kohti vaunun katon reunaa. Erol syöksyi sen perään. Se liukui reunalta, mutta Erol sai viime tingassa siitä otteen. Samaan aikaan Theins oli päässyt pystyyn ja löi miekkansa katolla kyyhöttävää Erolia kohti. Isku sai Erolin käteen haavan. Erol kääntyi kohtamaan vihollisensa. Theinsiin osui jälleen isku. Hän karjaisi ja otti vapaalla kädellä vyöltään pienois-musketinsa. Erol hyppäsi oman vaunun katolle. Tällä oli säihkähtänyt ilme kasvoillaan. Theins tähtäsi pistoolillaan Erolin vaunun pyöriä ja ampui. Se ei saannut mitään aikaan pyöriin. Theins kirosi.
”Onko kaikki hyvin!” Kongrad huusi tuulen pauhunnan yli.
Theins tuli Kongradin viereen ja sanoi: ”Työnnä ne kävelytielle”
Kongrad teki työtä käskettyä ja vaunut olivat taas kiinni toisissaan. Talabheimin kaupungin portti lähestyi vääjäämättä. Siitä mahtuisi vain yksi vaunu kerrallaan. Vaunut olivat rinta rinnan ja kohta kummatkin törmäisivät muuriin, ellei jompi kumpi antaisi toiselle tiätä.
Talabheimin portin vartija nojasi keihääseensä. Hän kaipasi enemmän toimintaa. Nytkin hän voisi olla tekämässä jotain parempaa työtä, kuin lorvimassa kaupungin portilla. Hän terävöitti silmiään ihan kuin...
”Sulkekaa portit kaksi vaunua aikoo tulla meitä päin!”, Hän huusi portin päällä olevalle kahdelle vartijalle. Vartijat alkoivat nostaa nostosiltaa tuskallisen hitaasti. Toivottavasti tämä riittää pysäyttämään heidät, vartija mietti ja juoksi pois tieltä.
”He laskevat portit!”, Kongrad huusi.
”Mene vain kyllä me ehdimme!”, Theins huusi. Erolin vaunu hidasti vauhtia. Nosto silta alkoi nousta ylös.
”Kyllä me ehdimme!”, Theins rohkaisi Kongradia uudelleen.
Se oli jo neljänkymmenenviiden asteen kulmassa kun Theinsin vaunu ajoi siitä ulos. Theins pelkäsi hevosten puolesta. Tästä ei olisi mitään hyötyä jos hevoset kuolisivat, mutta kun painava vaunu meni laskusillan päälle, niin kahden vartijan voima ei enää jaksanut pitää sitä ylhäällä. Silta pamahti auki ja vaunu kiisi pois Talabheimistä. Erol oli jäänyt kaupunkiin sisään, koska hän oli pysäyttänyt vaununsa ja vartijat saivat häneltä tien tukittua. Nyt he saisivat etumatkan, mutta eivät hyvin pitkää, koska hevoset eivät enää jaksaneet enenpää tältä erää. Niinpä Kongrad ohjasi vaunun tieltä pois ja antoi hevosten levätä. He kyhäsivät nuotion ja paistoivat sen lämmössä lihaa, jota Kongrad oli ottanut reilusti mukaan matkalle. Theins paranteli haavojaan nuotiolla ja Weedy sanoi: ”Kaikkea sinä teetkin onnistuaksesi”
Theins katsahti tyttöön ja sanoi: ”Melkoista argeologiaa vai?”
Ja sitten sitä kommentia?
Luku 2
Theins pamautti tomistohuoneensa oven kiinni. Ei ylennystä ja nyt sen voisi kahmia joku Erol, jolla ei varmasti ollut yhtä paljon kokemusta, vaikka olikin löytänyt kultaisen kallon. Theinsin huone oli sotkuinen niin kuin hän itse. Sen seiniä vastaan nojasi hyllyjä jotka olivat täynnä erilaisia esineitä: paperita, ruukkuja, kirjoja ja kartoja. Yksi kaapeista oli vaatekaappi, jonne Theins ryntäsi. Hän kaivoi sieltä matka-arkun, jonne heitti vahtovaatteet laukkuun ja sulki sen. Ennen kaapin sulkemista Theins otti sieltä miekan ja pienois-musketin ja asetteli ne vyölleen.
Theins astui museosta ulos ja kadulla oli kaksi tumman ruskeaa vaunua, joita veti kumpaaki kaksi valkoista hevosta. Ne olivat katollisia ja ulko-puolella oli ohjaajan istuin vaunussa oli ikkunat joista huomasi sisä puolella olevat punaiset verhot. Myös museonjohtaja oli läsnä. Paikalla oli myös Erol. Hän oli suunnilleen saman ikäinen kuin Theins. Hänellä oli puhtaat vaatteet ja tukka siistitty. Jo ensisilmäyksellä Theins ei pitänyt hänestä.
”Hei Theins! Tässä on kilpa kumpanisi Erol”, Museonjohtaja sanoi.
”Terve”, Theins sanoi.
”Päivää”, Erol sanoi.
”No menkää vaunuihin ja minä annan lähtömerkin”, Museon johtaja sanoi ja mulkoili miehiä:
”Vanha työryhmänne on vaunuissa teitä odottamassa”
Theinsin ja Erolin silmät laajenivat ja kumpikin lähtivät vaunuihinsa. Theins avasi oman vaununsa oven ja sisällä oli iloinen yllätys. Siellä oli hänen vanhat ystävänsä.
”Hei Theins! Pitkästä aikaa!”, sanoi Kongrad hänen vanha ystävänsä jonka hän oli tuntenut pitkän aikaa kunnes he lähtivät omille tutkimusretkilleen.
”Mukava nähdä sinuakin”, Theins sanoi. Kongrad oli vaalea hiuksinen mies jolla oli siniset silmät. Hänellä oli sammanlainen puku kun Theinsillä paitsi astetta puhtaampi. Vaunun nurkasta kuului ääni: ”Terve”
Theins astui syvemmälle vaunuun ja näki Weedyn. Tyttö oli ollut monesti avustanut Theinsiä retkillään kunnes hän lähti etsimään jotain muinais-esinettä ilmeisesti hän ei ollut vieläkään löytänyt sitä. Hänellä oli tumman ruskeat hiukset ja ei ollut luonteeltaan puhelias. Tällä oli suuri hattu, joka varjosti tämän kasvot lähes kokonaan, vain hänen kirkaat vihreät silmänsä kiilui pimeässä.
”No tevehtimisten aika on myöhemmin. Meidän pitää saada etumatka” Theins sanoi ja kömpi vaunusta ulos ja häntä seurasi Kongrad ja he istuivat ohjaajan paikalle. Toista vaunua tuli ohjaamaan Erol ja joku vanhempi argeologi. Kaikki katsoivat museonjohtajaa ja odottivat lähtömerkiä.
Theins valmistautui lähettämään vaunun liikkeelle. Museonjohtaja avasi suunsa ja huusi: ”Nyt!” Theins piiskasi hevoset liikkeelle ja samoin teki Erol. Kaikki Empireläiset ohikulkijat katsoivat kaksikon menoa ihmeissään. Museon jäädessä kulman taakse, Erol ohjasi vaunun kiilaamaan Theinsin pois tieltä. Isku tuli yllättäen ja Theinsin vaunu siirtyi jalkakäytävälle ja ihmiset hyppivät pois alta. Theins sai vaunun hallintaan ja kiilasi takaisin ja pääsi pää tielle.
Vaunut ajoivat huimaa vauhtia vierekkäin ja osa kerjäläisistä jotka eivät ehtineet ajoissa pois alta mursivat nilkansa. Theins mietti: Hevoset olivat yhtä vahvoja, joten matka jatkuisi näin koko ajan. Silloin hän keksi.
”Kongrad ota ohjat!”, Theins huusi ja nousi vaunun katon päälle. Theins yritti nousta mutta kaatui katolle saman tien. Nyt hän yritti rauhalisempaa nousua ja pääsi jaloilleen ja yritti tavoittaa tasapainoa. Hetken horjuttuaan Theins sai tasapainonsa pidettyä ja veti varovasti miekan esiin. Erol näki tämän ja nousi oman vaununsa katolle kun ohjaamaan siirtyi Theinsiä vanhempi argeologi. Erolilla oli hienosti koristeltu säilä.
”Ylennys on minun!”,Erol huusi ja pisti. Theins väisti sen naurettavan helposti ja teki oman iskun. Erol torjui sen ja Hyppäsi uhka rohkeasti Theinsin vaunuun. Tämä sai tasapainon hämmästyttävän nopeasti, joten hän ehti torjua Theinsin iskut. Theins kirosi. Erol oli taitava miekkailija ja kevyen säilänsä ansiosta myös nopea. Theins iski ensin ylhäältä ja sitten teki nopean piston, mutta Erolin kevyt säilä ehti torjua sen. Nyt Erol sai hyökätä ja nopeilla iskulla onnistui haavoittamaan Thensiä kylkeen. Hän käpertyi katon päälle. Kipu oli sietämätön mutta hän sai potkaistua kivun läpi Erolia jalkaan. Tämä kaatui ja hänen säilänsä liukui kohti vaunun katon reunaa. Erol syöksyi sen perään. Se liukui reunalta, mutta Erol sai viime tingassa siitä otteen. Samaan aikaan Theins oli päässyt pystyyn ja löi miekkansa katolla kyyhöttävää Erolia kohti. Isku sai Erolin käteen haavan. Erol kääntyi kohtamaan vihollisensa. Theinsiin osui jälleen isku. Hän karjaisi ja otti vapaalla kädellä vyöltään pienois-musketinsa. Erol hyppäsi oman vaunun katolle. Tällä oli säihkähtänyt ilme kasvoillaan. Theins tähtäsi pistoolillaan Erolin vaunun pyöriä ja ampui. Se ei saannut mitään aikaan pyöriin. Theins kirosi.
”Onko kaikki hyvin!” Kongrad huusi tuulen pauhunnan yli.
Theins tuli Kongradin viereen ja sanoi: ”Työnnä ne kävelytielle”
Kongrad teki työtä käskettyä ja vaunut olivat taas kiinni toisissaan. Talabheimin kaupungin portti lähestyi vääjäämättä. Siitä mahtuisi vain yksi vaunu kerrallaan. Vaunut olivat rinta rinnan ja kohta kummatkin törmäisivät muuriin, ellei jompi kumpi antaisi toiselle tiätä.
Talabheimin portin vartija nojasi keihääseensä. Hän kaipasi enemmän toimintaa. Nytkin hän voisi olla tekämässä jotain parempaa työtä, kuin lorvimassa kaupungin portilla. Hän terävöitti silmiään ihan kuin...
”Sulkekaa portit kaksi vaunua aikoo tulla meitä päin!”, Hän huusi portin päällä olevalle kahdelle vartijalle. Vartijat alkoivat nostaa nostosiltaa tuskallisen hitaasti. Toivottavasti tämä riittää pysäyttämään heidät, vartija mietti ja juoksi pois tieltä.
”He laskevat portit!”, Kongrad huusi.
”Mene vain kyllä me ehdimme!”, Theins huusi. Erolin vaunu hidasti vauhtia. Nosto silta alkoi nousta ylös.
”Kyllä me ehdimme!”, Theins rohkaisi Kongradia uudelleen.
Se oli jo neljänkymmenenviiden asteen kulmassa kun Theinsin vaunu ajoi siitä ulos. Theins pelkäsi hevosten puolesta. Tästä ei olisi mitään hyötyä jos hevoset kuolisivat, mutta kun painava vaunu meni laskusillan päälle, niin kahden vartijan voima ei enää jaksanut pitää sitä ylhäällä. Silta pamahti auki ja vaunu kiisi pois Talabheimistä. Erol oli jäänyt kaupunkiin sisään, koska hän oli pysäyttänyt vaununsa ja vartijat saivat häneltä tien tukittua. Nyt he saisivat etumatkan, mutta eivät hyvin pitkää, koska hevoset eivät enää jaksaneet enenpää tältä erää. Niinpä Kongrad ohjasi vaunun tieltä pois ja antoi hevosten levätä. He kyhäsivät nuotion ja paistoivat sen lämmössä lihaa, jota Kongrad oli ottanut reilusti mukaan matkalle. Theins paranteli haavojaan nuotiolla ja Weedy sanoi: ”Kaikkea sinä teetkin onnistuaksesi”
Theins katsahti tyttöön ja sanoi: ”Melkoista argeologiaa vai?”
Ja sitten sitä kommentia?
Re: Argeologien kisa.
Jatkoa jos jotain kiinnostaa.
Luku 3
Erol ja hänen kaksi apuriaan korjailivat vaunun vahinkoja. Oli ihme ettei vaunu hajonnut käsiin Theinsin ampuminen pyöriin oli sittenkin onnistunut, mutta se ei ollut tarpeeksi voimakas tuhoamaan sitä. Nyt Erolin pää oli punainen. Theins oli saannut etumatkaa jo liikaa. Hän rauhoitteli itseään sillä että hevoset, niin kuin hänenkin olivat läkähtyneet Talabheimissä. Erol oli myös raivoissaan. Hän oli tarponut Arabian tulikuumaa aavikkoa ja pohjoisen hyisillä aroilla muinais-esineiden perässä, joten ylennys kuuluisi selvästi hänelle. Sillä Theinsillä ei ollut varmasti yhtä paljon kokemusta kuin hänellä se on varma! Erol mietti.
”Erol, vaunu on korjattu”, Erolin apuri joka oli häntä vuoden vanhempi Oleng nimeltään sanoi.
”Hyvä onko varusteet hankittu?”,Erol kysyi. Oleng vastasi ja kaivoi samalla vierestään olevasta laatikosta ison musketin: ”Kaikki mitä pyysit”
”Loistavaa lähdetään heti!”, Erol sanoi ja jo kohta vaunu kiisi läpi Talabheimin.
Theins lähti liikkeelle heti kun hevoset suostuivat nousemaan. Kun he kulkisivat maltillisesti he voisivat matkata läpi yön. Hevoset olivat viivyttäneet lähtöä pitkän aikaa ja aurinko alkoi jo laskea mailleen. Erolilla olisi ollut hyvä mahdollisuus ohittaa heidät, mutta oli heidänkin hevoset väsyneet. He vuorottelivat ajamisessa ja Weedy sai ensimmäisen ajovuoron. Theins ja Kongrad istuivat sisällä. Theins siirsi katseensa Kongradiin ja kysyi: ”Miksi olet täällä?”
Kongrad katsoi Theinsiin päin ja sanoi: ”Miten niin?”
”Tarkoitan tulitko tänne vain hyvää hyvyytäsi vai oliko joku muu syy?”
”Kyllä mekin hyödymme. Saan hyvän mainineen tästä ja Weedy saa toisen tehtävän”
Theins kysyi: ”Tiedätkö sen esineen minkä hänen täytyi etsiä?”
Kongrad nyökäsi: ”Kyllä se oli jokin Bretonialainen torvi tai jokin, mutta kuitenkin lähes mahdoton löytää. Jos hän löytäisi sen hän ohittaisi sinutkin pätevyydessä. Voit arvata kuinka innoisaan otti silloin tehtävän vastaan. Torvea hän ei ole löytänyt vieläkään ja hänestä on tullut vaisu”
”Selvä”, Thens vastasi: ”Menen vapautamaan Weedyn nuku nyt että jaksat”
Kongrad virnisti: ”Ethän sinäkään nukkunut”
”Omapa on ongelmani”, Theins sanoi ja avasi vaunun oven. Hetken päästä Weedy astui sisään ja Kongrad oli jo nukkumassa.
Theinsin ajaminen sujui aluksi hyvin, mutta kun oli keskiyö niin hänen silmänsä alkoivat jo lupata. Ilta kävi kylmemmäksi ja Theins kietoutui mustaan nahkatakkiinsa. Puitten lehdet havisivat ympärillä ja Theinsistä tuntui, että joku voisi milloin tahansa hyökätä vaunun kimpuun. Lopulta Kongrad tuli ja vapautti Theinsin, kun hän pääsi sisään ja meni pitkäkseen makaamaan. Weedy oli jo hereillä ja pirteä. Vaikka Theins oli väsynyt kysyi hän silti:
”Mikä tarkkaan ottaen on se esine, jota olet etsinyt koko ikäsi?”
Weedy katsoi Theinsiin ja hänen silmistään paistoivat sanat: En tahdo puhua siitä, mutta silti hän alkoi puhumaan: ”Se on maaginen torvi joka kuului Bretonnialaiselle aatelis suvulle. Olen nähnyt siitä vain piirroksia, mutta siinä on lohikäärme sen suusta tulee torven pää esiin ja suu-aukko on lohikäärmeen hännän pää. Sen siivet ovat vartaloa vasten, sen kädet raatelevat ritaria ja sen värit ovat musta keltainen...”
Theins oli torkahtanut jo kesken kuvailun ja ei ollut kuunnellut melkein ollenkaan mitä Weedy sanoi. Weedy lopetti kertomisen ja alkoi miettiä omia asioitaan.
Theins heräsi. Hän oli verkeä ja hyvällä tuulella. Theins katsoi ikkunasta ulos ja huomasi olevan ilta. Kongrad oli ajamassa ja Weedy oli hereillä.
”Kauanko minä nukuin?”, Theins kysyi.
”Tosi kauan. Kongradin jälkeen saat vetää kaksinkertaisen vuoron”, Weedy vastasi.
Theins siirtyi ikkunan luokse metsä jatkui jatkumistaan. Hän terävöitti silmiään. Pieniä liekkiä vilahti pusikoissa. niitä tuli enemmän ja enemmän kunnes niitä oli lähelle kaksi kymmentä.
”Weedy näenkö harhaa vai onko tuolla joitain valo-läikkiä?”
Weedy siirtyi katsomaan ikkunasta ulos ja huomasi pienet valo pisteet.
”Yöhiisiä”, Hän sanoi ja meni vaunun matka tavaran säilytykseen tarkoitetuille hylyille jotka olivat penkien yllä. Hän otti sieltä pitkän laatikon ja otti esiin kaksi muskettia.
Theins katsoi tätä ihmeissään: ”Eikö kannata odottaa ja katsoa ovatko ne vihamielisiä?” Weedy latasi musketin ja vastasi: ”Ei, etkö ole koskaan kuullut hiisistä. Hiidet ja örkit ovat aina vihamielisiä. Ne kasvavat tappelusta suuremmiksi ja lopulta se voi alistaa kokonaisen heimon valtaansa. Täytyy vain toivoa ettei niillä ole örkkejä mukana”
Weedy heitti toisen muskettinsa Theisille, joka latasi sen ja avasi ikkunan. Theins otti hyvän asennon kuin myös Weedy.
”Tulta!”, Weedy huusi ja molemmat ampuivat kaksi hiitä allas. Näiden soihdut tippuivat maahan ja sytyttivät kahden vieressä olevan kaavut palammaan. Kuului taas yksi laukaus, kun Kongradin pienois-musketti laukesi. Weedy latasi muskettinsa ja ampui uudelleen. Taas hiisi kaatui ja ruohikko syttyi tuleen vasta nyt Theins näki vihollisen selvästi.Yö hiidet olivat vihretä otuksia, joilla oli mustat kaavut päällä. Niillä oli miekat ja kilvet joissa oli kuu, jolla oli hampaikas suu ja punaiset kiilu silmät. Theins ryntäsi vaunusta ulos lähitaisteluun ja jätti musketinsa sisään. Hän paljasti miekansa. Hiidet huomasivat hänet ja aseet tanassa juoksivat Theinsiä kohti. Hän sivalsi miekallaan ja tappoi kolme hiittä. Myös Kongrad liittyi taisteluun. Hänellä oli aseenaan kaksi pitkää tikaria, jotka survoi kahden hiiden sisään.
Theins huomasi muiden hiisien käyvän Kongradin kimpuun ja siirtyi suojelemaan häntä. Hiidet olivat umpisurkeita taistelijoita, mutta tässä tapauksessa määrä korvaa laadun. Kun Theins tai Kongrad tappoivat yhden niin toinen tuli tilalle. Kongrad lyötiin maahan ja Theins meni kolmen Kongradin kimppuun käymässä olevien yöhiisien kimpuun. Hän tappoi niista yhden ja loput perääntyivät hiukan taakse päin. Kongrad oli jo pystysä ja yhdessä he hoitelivat hiisiä pois elävien kirjoista. Lopulta hiidet olivat vähentyneet huomattavasti ja nämä tajusivat olevansa alakynnessä ja lähtivät taistelusta. Theins ja Kongrad olivat niin väsyneitä, etteivät lähteneet takaa-ajoon. Kuului mielipuolista narua ja hetkessä Theins ja Kongrad olivat maassa. Heidän päällään oli iso oranssi pallo, jolla oli isot taka raajat, surkastuneen näköiset kädet ja koko ajan hymyilevä suu, joka nousi sen pieniin silmiin asti. Otus karjui Theinsille. Haju, joka sen suusta lähti oli kuvottava ja pari lihan riekaletta lensi Theinsin naamalle. Theins ei pystynyt liikkumaan. Otus oli hänen käsiensä päällä, mutta jalat olivat vapaat. Hän potkaisi otusta, mutta se ei muuta kuin inahti. Samalla otus löysensi otettaan ja Theins sai otettua miekan käteensä. Hän haavoitti otusta, joka alkoi luikkia taakse päin. Kuului karseaa riitasointua ja otus kääntyi kohtaamaan Theinsin uudestaan. Se pompi hänen luokse ja Theins viilsi sitä taas. Tällä kertaa se ei lähtenyt pois, vaan sivalsi kulmahampaillaan Theinsiin haavan. Hän huusi ja iski miekallaan, mutta olento väisti. Se oli hirvittävän nopea ja lopulta se aikoi luovuttaa, mutta taas kuului karseaa musiikkia. tällä kertaa Theins näki soittajan. Se oli säkkipillillä varustettu yöhiisi. Otus palasi taas taisteluun. Theins kaivoi pienois-musketinsa ja ampui sillä soittajan. Otus huomasi olevansa vapaa ja juoksi pakoon. Myös Kongradia ahdistellut olento häipyi.
Theins kaatui huohottaen maahan. Metsästä astui ulos taas toista kymmentä hiittä. Theins ja Kongrad olivat liian väsyneitä minkäänlaiseen vasta rintaan. Mutta hiidet alkoivat tappelemaan keskenään. Theins ihmetteli tätä hetken ja jos ei olisi ollut niin uupunut, hän olisi nauranut. Metsästä kuului kiroilua ja käskyjä, mutta hiidet eivät totelleet ne vain jatkoivat tappelemista. Heidän näkökentäänsä tuli isoin kaikista yöhiisistä. Sillä oli kilpi ja jonkinlainen kirves. Se manasi koko matkan heidän luokseen. Se kohotti kirveensä Theinsin ylle. Metsässä kaikui laukaus. Hiisien johtaja kaatui verisenä maahan. Vaunun ikkunasta törrötti vieläkin savuavan muskettin kärki. Theins kokosi viimeiset voiman rippeensä ja nousi. Tappelevat yöhiidet katsoivat ihmistä hetken ja lopulta juoksivat pakoon metsään.
Kongrad raahasi itsensä vaunuun ja samoin teki Theins. Weedy asetteli Musketinsa takaisin laatikkoon. Kun hän näki Theinsin ja Kongradin hän sanoi:
”Missä olisittekaan ilman minua?”
”Kukaan ei varmasti tiedä. Näyttää siltä, että sinun täytyy ajaa koko yö. Hyvä kun jaksoimme tulla vaunulle”, Theins ja Kongrad sanoivat yhteen ääneen. Weedy tuhahti ja meni vaunusta ulos. hetken päästä vaunu lähti liikkeelle ja Theins ja Kongrad paikkailivat haavojaan. Oransit otukset olivat saanneet vain viiltohaavoja Theinsiin, mutta Kongradin vasen käsi oli murtunut.
Kaikea sitä täytyy tehdä yhden sormuksen takia, kaikki kolme ajattelivat.
...................................................
Ja sitä kommentia?
Luku 3
Erol ja hänen kaksi apuriaan korjailivat vaunun vahinkoja. Oli ihme ettei vaunu hajonnut käsiin Theinsin ampuminen pyöriin oli sittenkin onnistunut, mutta se ei ollut tarpeeksi voimakas tuhoamaan sitä. Nyt Erolin pää oli punainen. Theins oli saannut etumatkaa jo liikaa. Hän rauhoitteli itseään sillä että hevoset, niin kuin hänenkin olivat läkähtyneet Talabheimissä. Erol oli myös raivoissaan. Hän oli tarponut Arabian tulikuumaa aavikkoa ja pohjoisen hyisillä aroilla muinais-esineiden perässä, joten ylennys kuuluisi selvästi hänelle. Sillä Theinsillä ei ollut varmasti yhtä paljon kokemusta kuin hänellä se on varma! Erol mietti.
”Erol, vaunu on korjattu”, Erolin apuri joka oli häntä vuoden vanhempi Oleng nimeltään sanoi.
”Hyvä onko varusteet hankittu?”,Erol kysyi. Oleng vastasi ja kaivoi samalla vierestään olevasta laatikosta ison musketin: ”Kaikki mitä pyysit”
”Loistavaa lähdetään heti!”, Erol sanoi ja jo kohta vaunu kiisi läpi Talabheimin.
Theins lähti liikkeelle heti kun hevoset suostuivat nousemaan. Kun he kulkisivat maltillisesti he voisivat matkata läpi yön. Hevoset olivat viivyttäneet lähtöä pitkän aikaa ja aurinko alkoi jo laskea mailleen. Erolilla olisi ollut hyvä mahdollisuus ohittaa heidät, mutta oli heidänkin hevoset väsyneet. He vuorottelivat ajamisessa ja Weedy sai ensimmäisen ajovuoron. Theins ja Kongrad istuivat sisällä. Theins siirsi katseensa Kongradiin ja kysyi: ”Miksi olet täällä?”
Kongrad katsoi Theinsiin päin ja sanoi: ”Miten niin?”
”Tarkoitan tulitko tänne vain hyvää hyvyytäsi vai oliko joku muu syy?”
”Kyllä mekin hyödymme. Saan hyvän mainineen tästä ja Weedy saa toisen tehtävän”
Theins kysyi: ”Tiedätkö sen esineen minkä hänen täytyi etsiä?”
Kongrad nyökäsi: ”Kyllä se oli jokin Bretonialainen torvi tai jokin, mutta kuitenkin lähes mahdoton löytää. Jos hän löytäisi sen hän ohittaisi sinutkin pätevyydessä. Voit arvata kuinka innoisaan otti silloin tehtävän vastaan. Torvea hän ei ole löytänyt vieläkään ja hänestä on tullut vaisu”
”Selvä”, Thens vastasi: ”Menen vapautamaan Weedyn nuku nyt että jaksat”
Kongrad virnisti: ”Ethän sinäkään nukkunut”
”Omapa on ongelmani”, Theins sanoi ja avasi vaunun oven. Hetken päästä Weedy astui sisään ja Kongrad oli jo nukkumassa.
Theinsin ajaminen sujui aluksi hyvin, mutta kun oli keskiyö niin hänen silmänsä alkoivat jo lupata. Ilta kävi kylmemmäksi ja Theins kietoutui mustaan nahkatakkiinsa. Puitten lehdet havisivat ympärillä ja Theinsistä tuntui, että joku voisi milloin tahansa hyökätä vaunun kimpuun. Lopulta Kongrad tuli ja vapautti Theinsin, kun hän pääsi sisään ja meni pitkäkseen makaamaan. Weedy oli jo hereillä ja pirteä. Vaikka Theins oli väsynyt kysyi hän silti:
”Mikä tarkkaan ottaen on se esine, jota olet etsinyt koko ikäsi?”
Weedy katsoi Theinsiin ja hänen silmistään paistoivat sanat: En tahdo puhua siitä, mutta silti hän alkoi puhumaan: ”Se on maaginen torvi joka kuului Bretonnialaiselle aatelis suvulle. Olen nähnyt siitä vain piirroksia, mutta siinä on lohikäärme sen suusta tulee torven pää esiin ja suu-aukko on lohikäärmeen hännän pää. Sen siivet ovat vartaloa vasten, sen kädet raatelevat ritaria ja sen värit ovat musta keltainen...”
Theins oli torkahtanut jo kesken kuvailun ja ei ollut kuunnellut melkein ollenkaan mitä Weedy sanoi. Weedy lopetti kertomisen ja alkoi miettiä omia asioitaan.
Theins heräsi. Hän oli verkeä ja hyvällä tuulella. Theins katsoi ikkunasta ulos ja huomasi olevan ilta. Kongrad oli ajamassa ja Weedy oli hereillä.
”Kauanko minä nukuin?”, Theins kysyi.
”Tosi kauan. Kongradin jälkeen saat vetää kaksinkertaisen vuoron”, Weedy vastasi.
Theins siirtyi ikkunan luokse metsä jatkui jatkumistaan. Hän terävöitti silmiään. Pieniä liekkiä vilahti pusikoissa. niitä tuli enemmän ja enemmän kunnes niitä oli lähelle kaksi kymmentä.
”Weedy näenkö harhaa vai onko tuolla joitain valo-läikkiä?”
Weedy siirtyi katsomaan ikkunasta ulos ja huomasi pienet valo pisteet.
”Yöhiisiä”, Hän sanoi ja meni vaunun matka tavaran säilytykseen tarkoitetuille hylyille jotka olivat penkien yllä. Hän otti sieltä pitkän laatikon ja otti esiin kaksi muskettia.
Theins katsoi tätä ihmeissään: ”Eikö kannata odottaa ja katsoa ovatko ne vihamielisiä?” Weedy latasi musketin ja vastasi: ”Ei, etkö ole koskaan kuullut hiisistä. Hiidet ja örkit ovat aina vihamielisiä. Ne kasvavat tappelusta suuremmiksi ja lopulta se voi alistaa kokonaisen heimon valtaansa. Täytyy vain toivoa ettei niillä ole örkkejä mukana”
Weedy heitti toisen muskettinsa Theisille, joka latasi sen ja avasi ikkunan. Theins otti hyvän asennon kuin myös Weedy.
”Tulta!”, Weedy huusi ja molemmat ampuivat kaksi hiitä allas. Näiden soihdut tippuivat maahan ja sytyttivät kahden vieressä olevan kaavut palammaan. Kuului taas yksi laukaus, kun Kongradin pienois-musketti laukesi. Weedy latasi muskettinsa ja ampui uudelleen. Taas hiisi kaatui ja ruohikko syttyi tuleen vasta nyt Theins näki vihollisen selvästi.Yö hiidet olivat vihretä otuksia, joilla oli mustat kaavut päällä. Niillä oli miekat ja kilvet joissa oli kuu, jolla oli hampaikas suu ja punaiset kiilu silmät. Theins ryntäsi vaunusta ulos lähitaisteluun ja jätti musketinsa sisään. Hän paljasti miekansa. Hiidet huomasivat hänet ja aseet tanassa juoksivat Theinsiä kohti. Hän sivalsi miekallaan ja tappoi kolme hiittä. Myös Kongrad liittyi taisteluun. Hänellä oli aseenaan kaksi pitkää tikaria, jotka survoi kahden hiiden sisään.
Theins huomasi muiden hiisien käyvän Kongradin kimpuun ja siirtyi suojelemaan häntä. Hiidet olivat umpisurkeita taistelijoita, mutta tässä tapauksessa määrä korvaa laadun. Kun Theins tai Kongrad tappoivat yhden niin toinen tuli tilalle. Kongrad lyötiin maahan ja Theins meni kolmen Kongradin kimppuun käymässä olevien yöhiisien kimpuun. Hän tappoi niista yhden ja loput perääntyivät hiukan taakse päin. Kongrad oli jo pystysä ja yhdessä he hoitelivat hiisiä pois elävien kirjoista. Lopulta hiidet olivat vähentyneet huomattavasti ja nämä tajusivat olevansa alakynnessä ja lähtivät taistelusta. Theins ja Kongrad olivat niin väsyneitä, etteivät lähteneet takaa-ajoon. Kuului mielipuolista narua ja hetkessä Theins ja Kongrad olivat maassa. Heidän päällään oli iso oranssi pallo, jolla oli isot taka raajat, surkastuneen näköiset kädet ja koko ajan hymyilevä suu, joka nousi sen pieniin silmiin asti. Otus karjui Theinsille. Haju, joka sen suusta lähti oli kuvottava ja pari lihan riekaletta lensi Theinsin naamalle. Theins ei pystynyt liikkumaan. Otus oli hänen käsiensä päällä, mutta jalat olivat vapaat. Hän potkaisi otusta, mutta se ei muuta kuin inahti. Samalla otus löysensi otettaan ja Theins sai otettua miekan käteensä. Hän haavoitti otusta, joka alkoi luikkia taakse päin. Kuului karseaa riitasointua ja otus kääntyi kohtaamaan Theinsin uudestaan. Se pompi hänen luokse ja Theins viilsi sitä taas. Tällä kertaa se ei lähtenyt pois, vaan sivalsi kulmahampaillaan Theinsiin haavan. Hän huusi ja iski miekallaan, mutta olento väisti. Se oli hirvittävän nopea ja lopulta se aikoi luovuttaa, mutta taas kuului karseaa musiikkia. tällä kertaa Theins näki soittajan. Se oli säkkipillillä varustettu yöhiisi. Otus palasi taas taisteluun. Theins kaivoi pienois-musketinsa ja ampui sillä soittajan. Otus huomasi olevansa vapaa ja juoksi pakoon. Myös Kongradia ahdistellut olento häipyi.
Theins kaatui huohottaen maahan. Metsästä astui ulos taas toista kymmentä hiittä. Theins ja Kongrad olivat liian väsyneitä minkäänlaiseen vasta rintaan. Mutta hiidet alkoivat tappelemaan keskenään. Theins ihmetteli tätä hetken ja jos ei olisi ollut niin uupunut, hän olisi nauranut. Metsästä kuului kiroilua ja käskyjä, mutta hiidet eivät totelleet ne vain jatkoivat tappelemista. Heidän näkökentäänsä tuli isoin kaikista yöhiisistä. Sillä oli kilpi ja jonkinlainen kirves. Se manasi koko matkan heidän luokseen. Se kohotti kirveensä Theinsin ylle. Metsässä kaikui laukaus. Hiisien johtaja kaatui verisenä maahan. Vaunun ikkunasta törrötti vieläkin savuavan muskettin kärki. Theins kokosi viimeiset voiman rippeensä ja nousi. Tappelevat yöhiidet katsoivat ihmistä hetken ja lopulta juoksivat pakoon metsään.
Kongrad raahasi itsensä vaunuun ja samoin teki Theins. Weedy asetteli Musketinsa takaisin laatikkoon. Kun hän näki Theinsin ja Kongradin hän sanoi:
”Missä olisittekaan ilman minua?”
”Kukaan ei varmasti tiedä. Näyttää siltä, että sinun täytyy ajaa koko yö. Hyvä kun jaksoimme tulla vaunulle”, Theins ja Kongrad sanoivat yhteen ääneen. Weedy tuhahti ja meni vaunusta ulos. hetken päästä vaunu lähti liikkeelle ja Theins ja Kongrad paikkailivat haavojaan. Oransit otukset olivat saanneet vain viiltohaavoja Theinsiin, mutta Kongradin vasen käsi oli murtunut.
Kaikea sitä täytyy tehdä yhden sormuksen takia, kaikki kolme ajattelivat.
...................................................
Ja sitä kommentia?
Re: Argeologien kisa.
Eiks sen piätis olla Arkeologinen? Aattelin vaa ku oli näin suuren skaalan typo.
-
El Capitan
- Peliporukkavalvoja
- Viestit: 5676
- Liittynyt: Pe 17.12.2004 20:55
- Paikkakunta: Tuuliklaani / Jyväskylä
Re: Argeologien kisa.
Tullaan nyt kommentoimaan kun kukaan muu ei nähtävästi ole tullut mitään kummempaa sanomaan. Yritystä hyvään tarinaan löytyy eikä lainkaan huonoa yritystä.
Kirjoitusvirheitä oli hyvin paljon tarinassa. Osa niistä oli myös mitä ihmeellisimpiä. Miten sanan "tietä" voi typottaa "tiätä"? Ei tainnut sana olla missään dialogissakaan, joten ei oikein mene puhuttavasta murteesta. Word on sen verta hyvä ohjelma kirjoittaa tarinoita, kun mokoma on hyvä huomaamaan kaikki virheet pois. Tai ainakin suurimman osan. Suosittelen kirjoittaa siellä jatkoa tarinalle, koska kirjoitusvirheetön tarina on paljon mielekkäämpi lukea kuin virheitä siellä täällä oleva tarina.
Hyvin tylsän juonen olet kuitenkin keksinyt. Tai niin ainakin otsikosta ajattelin, mutta kiva nähdä, miten tästäkin tuli Indiana Jonesmainen turina täynnä tappelua ja melskettä. Osa kuitenkin oli vähän yliampuvaa kuten sankarien halu saada ylennys. Kuinka omistautuneita he ovat oikein työllensä kun ovat valmiita riskeeraamaan oman henkensä kuin myös sivullisen apurinsa? Myös kilpajuoksu kaupungin sisään nostosillan noustessa ylös oli vähän yliampuva minusta.
Vähän kun saat hillittyä toiminnan menoa niin hyvä tulee. Itse toimintakohtaukset eivät olleet järin hyvin kirjoitettu, mutta kyllä se taito kasvaa sitten kirjoittaessa. Jos kuitenkin haluat saada jotain mallia hyvästä taistelusta, niin areenoista sitä luulisi löytyvän helpoiten.
Jatka vaan turinaa. Kyllä tätä lukee ihan mielellään. Jo ihan vaikka senkin takia, kun hyvät tarinat tällä alueella ovat vähissä. 4:ttä osaa odotellessa...
Kirjoitusvirheitä oli hyvin paljon tarinassa. Osa niistä oli myös mitä ihmeellisimpiä. Miten sanan "tietä" voi typottaa "tiätä"? Ei tainnut sana olla missään dialogissakaan, joten ei oikein mene puhuttavasta murteesta. Word on sen verta hyvä ohjelma kirjoittaa tarinoita, kun mokoma on hyvä huomaamaan kaikki virheet pois. Tai ainakin suurimman osan. Suosittelen kirjoittaa siellä jatkoa tarinalle, koska kirjoitusvirheetön tarina on paljon mielekkäämpi lukea kuin virheitä siellä täällä oleva tarina.
Hyvin tylsän juonen olet kuitenkin keksinyt. Tai niin ainakin otsikosta ajattelin, mutta kiva nähdä, miten tästäkin tuli Indiana Jonesmainen turina täynnä tappelua ja melskettä. Osa kuitenkin oli vähän yliampuvaa kuten sankarien halu saada ylennys. Kuinka omistautuneita he ovat oikein työllensä kun ovat valmiita riskeeraamaan oman henkensä kuin myös sivullisen apurinsa? Myös kilpajuoksu kaupungin sisään nostosillan noustessa ylös oli vähän yliampuva minusta.
Vähän kun saat hillittyä toiminnan menoa niin hyvä tulee. Itse toimintakohtaukset eivät olleet järin hyvin kirjoitettu, mutta kyllä se taito kasvaa sitten kirjoittaessa. Jos kuitenkin haluat saada jotain mallia hyvästä taistelusta, niin areenoista sitä luulisi löytyvän helpoiten.
Jatka vaan turinaa. Kyllä tätä lukee ihan mielellään. Jo ihan vaikka senkin takia, kun hyvät tarinat tällä alueella ovat vähissä. 4:ttä osaa odotellessa...
Soturin ei tarvitse vuodattaa verta voittaakseen taistelun.
- Sinitähti
- Sinitähti
Re: Argeologien kisa.
Jee kommentia!
Ja Indiana Jonesit on aika hyviä leffoja.
No ne saa mahdottomasti kunniaa ylentyessään ja Weedy on lopen kyllästynyt etsimään sitä torvea. Wordillä olen kirjoittanut, mutta jostain syystä se ei suostunut tarkistamaan tekstiä vaikka sen pisti sieltä päälle. Se nosto silta hommeli oli myönnetään oli yli ampuva, mutta niiden piti saada etumatka. Theins ja Erol olivat tehneet mahdottomasti työtä ollakseen paras ja yrittävät saada ylennyksen armoa antamata. En ole koskaan ollut hyvä taistelu kohtauksissa sen takia yleensä vältelen niittä, mutta joskus tekee mieli kokeilla sen tekemistä.El Capitan kirjoitti:Tullaan nyt kommentoimaan kun kukaan muu ei nähtävästi ole tullut mitään kummempaa sanomaan. Yritystä hyvään tarinaan löytyy eikä lainkaan huonoa yritystä.
Kirjoitusvirheitä oli hyvin paljon tarinassa. Osa niistä oli myös mitä ihmeellisimpiä. Miten sanan "tietä" voi typottaa "tiätä"? Ei tainnut sana olla missään dialogissakaan, joten ei oikein mene puhuttavasta murteesta. Word on sen verta hyvä ohjelma kirjoittaa tarinoita, kun mokoma on hyvä huomaamaan kaikki virheet pois. Tai ainakin suurimman osan. Suosittelen kirjoittaa siellä jatkoa tarinalle, koska kirjoitusvirheetön tarina on paljon mielekkäämpi lukea kuin virheitä siellä täällä oleva tarina.
Hyvin tylsän juonen olet kuitenkin keksinyt. Tai niin ainakin otsikosta ajattelin, mutta kiva nähdä, miten tästäkin tuli Indiana Jonesmainen turina täynnä tappelua ja melskettä. Osa kuitenkin oli vähän yliampuvaa kuten sankarien halu saada ylennys. Kuinka omistautuneita he ovat oikein työllensä kun ovat valmiita riskeeraamaan oman henkensä kuin myös sivullisen apurinsa? Myös kilpajuoksu kaupungin sisään nostosillan noustessa ylös oli vähän yliampuva minusta.
Vähän kun saat hillittyä toiminnan menoa niin hyvä tulee. Itse toimintakohtaukset eivät olleet järin hyvin kirjoitettu, mutta kyllä se taito kasvaa sitten kirjoittaessa. Jos kuitenkin haluat saada jotain mallia hyvästä taistelusta, niin areenoista sitä luulisi löytyvän helpoiten.
Jatka vaan turinaa. Kyllä tätä lukee ihan mielellään. Jo ihan vaikka senkin takia, kun hyvät tarinat tällä alueella ovat vähissä. 4:ttä osaa odotellessa...
Sitä tarvitsee paljon argeologiaa elävässä kaupungissa ja metsässä. Ootetaan sinne Nekharaan pääsyä.PeräSuoli kirjoitti:Eiks sen piätis olla Arkeologinen? Aattelin vaa ku oli näin suuren skaalan typo.
Ja Indiana Jonesit on aika hyviä leffoja.
Kai lukihäiriön kanssa voi.El Capitan kirjoitti: Miten sanan "tietä" voi typottaa "tiätä"?