Sotavasara.net

Mitäs täällä tapahtuu? Kyllä multa vielä juttua löytyy, jos joku sitä kaipaa.

Andy the great kirjoitti:Mitäs täällä tapahtuu? Kyllä multa vielä juttua löytyy, jos joku sitä kaipaa.

Kylläkylläkyllä. Kirjoita äkkiä jos saat täksi viikonlopuksi vielä valmiiksi. Ei tästä muuten mitään tule. Jos ei niin maanantaina Big Boss. Heitän D6:lla muut paikat niille jotka haluavat toisen kierroksen kirjoittaa.

Saatte tekstinne sunnuntaina.

Olen pahoillani mutta feilasin. Pyhä inkvisitio voi poistaa minunkin tietoni.

Tämä ei kuole!

Toinen kierros vielä, paikoista saa valittaa.

Ai minä vai?! Kool.

Joo, mie teen sen. Ihanasti toinen fluffitus tuli tänään valmiiksi, eikä kokeita ole horisontissa, saan fluffin tällä kertaa valmiiksi. I promise it.

Paukauttakoon joku mulle YV:n tai mailia kun on mun kirjoitusvuoro, en oo nyt kerennyt / muistanut käydä tarkkailemassa ketjua hetkeen, kun tuntui hiipuvan.

Nyt on pakko kysyä, mitä siis tuolla hulkissa on nyt käynyt, että onko ne vain murhattu siellä sukkulassa, ja osa on emolaivassa vielä? Vai onko se etäryhmä eksyksissä siellä hulkissa? Mitääh?

Mie tahdon kirjoittaa :<

Da edit: Kiits, nyt rupeankin työstämään tarinaa.

Cromwell ja tämän miehet ovat vieraan aluksen käytävillä. Heidän sukkulansa miehistö on kuolleena sukkulassaan vieraan aluksen hangaarissa. Samaan aikaan Keisarin käden konekansilla tapahtuu jotain kummallista jonka vuoksi yhteys niille on menetetty, ja alus yrittää tiedottaa tästä sukkulan voxin kautta kapteenille, joka ei ole sukkulalla kuulemassa tätä - kuten ei kukaan muukaan elävä miehistön jäsen ilmeisesti.

4.luku

Cromwellin käsi tunnusteli metallista seinää. ’’ Kyllä tähän pimeyteen jokin valo täytyy löytyä…’’, murahti Cromwell juuri ja juuri että siitä pystyi saada selvää. Hetken sisällä katkaisin lasisen kuvun sisällä oleviin lamppuihin oli löytynyt, ja Sali loisti sen koko komeudessaan haltioituneiden silmien edessä.

Kattomaalaus selveni paljaiden silmien katseelle. Tähtisumu loppui jonkinlaiseen pyörteeseen, joka imi sisäänsä läheiset tähtisysteemit. Sen suu vääristi jokaisen kuun, planeetan ja tähden kaoottisiksi helvetin maailmoiksi. Cromwell pystyi lähes vannomaan että tämä ei ollut alkuperäinen mestariteos. Jokin oli muokannut sitä. Rikkonut sitä.

Mutta muualla salia oli hohdokasta. Ainoastaan suurimmat ja vanhimmat laivaston laivat olivat saaneet kantaa tällaisia keramiikan, taiteen ja arkkitehtuurin jäänteitä. Värikkäät seinät ja pylväät tekivät olon erilaiseksi, koska muualla ei nähnyt tällaista. Se oli tuntematonta suurimmalle osalle miehiä, jotka hänen mukanaan olivat. Huokaukset, hämmästelyn ja ihmeen äänet ja kasvot paistoivat monien miesten kasvoilta. Vain osa tyytyi tekemään tuon kaiken mielessään.

Omituinen vaaran tunne levisi kohta mieleeni. Tällaista paikkaa ei olisi jätetty ilman syytä. Ei edes imperiumi, jokin oli varmasti ajanut heidät tai on paraikaa täällä. Jokin, joka olisi voinut aiheuttaa kattomaalauksenkin turmion. Idea pysähtyi hänen ajatuksissa, kun hänen selän takaa kuului huutoja.

Jokin oli kiinnittänyt tovereideni huomion. Särmikäs peili, ’’Eivätkö he ole sitä nähneet eläissään?’’, kysyin mielessäni itseltäni. Ei, Keisarin kädelläkin oli iso kattopeili.

’’Nyt se tulee!’’, huusi säikähtävästi piirissä seisova Kaartilainen. Peili räsähti kahtia ja siitä ilmeni jokin… jokin demoni. Aluksi ei tullut mitään mieleen, ainoastaan silmäni pysyivät keskittymään petoon. Se ei ollut mahdollista! Ei tuollaista voinut olla olemassa.

Sen keho oli skorpionimainen, ’’hännän’’ päässä roikkui terävä, epämuodostunut piikki. Sen jalat olivat kaviomaiset, ja niihin suli sen iho kiinni. Se ei näyttänyt edes kipua siitä. Etukaviot olivat korvattu suurilla piikkimäisillä kourilla, jotka pystyivät varmaan repimään helposti panssarivaununkin moneksi erilaiseksi savuavaksi kuolleen metallin muodoksi. Matomaisella ruumiilla roikkui monia naisen rintoja, mikä sai ajattelemaan mikä hitto tämänkin epäpyhän sikiön oli saanut aikaan? Päätä sillä ei ollut, vaan epäselvä lajitelma ruumiinosia, sulaneena toisiinsa oksettavaksi kasaksi lihaa, luuta ja ihoa. Ei tällaista voinut olla olemassa.

Ennen kuin kauhistuneet kaartilaiset ehtivät edes reaktioida tähän, oli Peto huono-onnisen kimpussa. Ihmisen aisteilla, voimalla ja nopeudella ei ollut merkitystä. Ravun saksikädet olivat jo iskeneet silmänräpäyksessä epäselvän sarjan iskuja suurelle alueelle, ja tämä lennätti ilman halki silpoutuneita ruumiita epäselvässä kasassa ruumiinosia. Verta roiskahti naamalleni ilman halki lentäneestä verestä.

’’Pois heti sen läheltä! Ampukaa se hemmetti!’’, huusi kersantti pelokkaalla äänellä, joka teeskenteli olevansa rohkea. Kaivoin ainoan aseeni tähän hätään nahkataskustani, joka sijaitsi vyön vierellä. Plasma-pistooli hohti kuin aurinko tyhjässä pimeydessä, ja sai muun salin näyttämään pimeältä kuin yö.

Samalla joukko hätiköityjä laukauksia lensi ilman halki, joista alle puolet osuivat Pedon kalpeaan ihoon. Säteet hajosivat ihoon osuessaan pieniksi kipinöiksi, mutta osa, vain harva löysi tien ihon läpi, ja saivat Pedon mylvimään kivusta.

Käänsin käteni nopeasti hutaisten Demonia kohti, ja painoin raskaasti liipaisinta. Kirkas, hohtava juova välähti kuin tähdenlento kohti Demonia. Osuma keskeytti sen etenemisen kohti, ja poltti sen vatsasta läpi kivuliaan näköisen reiän. Kirkuminen, mylviminen ja epäselvä meteli sekoittuivat keskenään kun luoti lävisti vatsan. Veri värjäsi lattian suuriin lammikoihin ja pieniin tummiin pisteisiin joita ilmestyi ympäri salia. Olento otti henkeä.

Se seisoi silti.

Toinen kerta. Kolmas, sitten neljäs ja lopulta viides. Demoni kaatui lopulta polvilleen, huutaen vielä kivusta ja tuskasta, kunnes kaikki se oli kadonnut. Sitten se katosi mustana tomuna ilmaan, ja heitti itsensä rinnakkaistodellisuuden karuihin virtoihin, jumalansa luo sinne minne se kuuluikin.

Apoteekkari oli ehtinyt jo läheisimmän haavoittuneen kaartilaisen luo. Hänen vatsa oli revitty vasemmalta auki, ja puolet suolista oli ehtinyt valua ulos tai roikkuivat hennosti kehossa kiinni. ’’ Kessu..oletko se sinä?’’ kysyi sotilas, ja se vaikutti raskaalta, samalla hän yskäisi verta. Apoteekkari ei näyttänyt mieltyneeltä, sillä hän tiesi ettei sotilas voisi selvitä enää. ’’ En, tulin auttamaan sinua, niin hyvin kuin pystyn.’’ vastasi Apoteekkari hiljaa, niin että vain he kaksi voisivat kuulla sen tarkasti. Muille se oli pelkkää hiljaista muminaa.

’’ Kai minä selviän?... Kai pystyn vielä näkemään perheeni?’’ kysyi sotilas, äänestä kuuli että hän ei uskonut kuolevansa. Apoteekkari antoi vastaukseksi vain hiljaisuuden, ja käveli pois. Askeleet kaikuivat hiljaa salin hiljaisuudessa, ainoastaan sotilaan vaikeroiminen erottui sen läpi.

’’Tervetuloa Kaaoksen pesään ystävät!’’ sanoi jokin ääni. Ääni oli matala ja kaikui epäluonnollisesti, jota ei aiheuttanut salin muodot. Ovi avautui toisella puolta salia, mutta se mikä sieltä tuli, ei näkynyt. Varjot valaisivat sitä nyt.

----------------------------

Laatu on nyt mitä on, enmää kovin hyvää siitä saanut (jaksanut) tehdä. Kait se nyt kelpaa, sitten seuraava saakin pelastaa sankarimme pinteestä ;)

Ihan jänskä jatko. Vähän jäi vain häiritsemään, kun kertojan persoona muuttui kesken pätkän, tarkoituksellista? Kuka tuo minä edes oli, Cromwell?

Juuh, tarkoitushan se oli. Ensiksi ollaan Cromwell, sitten katsotaan ihan vain tapahtumia.

Da Big Boss kirjoitti: Hänen vatsa oli revitty vasemmalta auki, ja puolet suolista oli ehtinyt valua ulos tai roikkuivat hennosti kehossa kiinni.

Miksi joku tekee tällaista? Tämä on hirveää!!!

Nojaa, saa nähdä ymmärrättekö...

Ai olenko mää nyt niin sadisti :O

Njaa, mää tykkään tehdä sairasta tekstiä, mikä kylläkään ei onnistu kunnolla. Ja odotelkaa hienoa Delffi tarinaani, saatte samalla mitalla hohdokasta tekstiä, sadistisuus on tuplattu delffien maineen takia ;)

Ei tuo suolien lentelyn ja kylkiluiden murentuminen ja ruumiiden silpmonen mielestäni mitään sairasta tekstiä ole, kun mietitään millaisesta maailmasta on kyse, on minusta vain hyvä että kuvaillaan tuolla tavalla...näin minä teen...

Mutta se nyt ei ollutkaan minun alkuperäinen pointtini...

Marine taitaa viitata melkoiseen läjään jännääkin jännempiä kielioppi- ja kirjoitusvirheitä, joista yksi löytyy juurikin tuosta lainauksesta. Spottaatko? Ja kyllä minua ainakin häiritsi yhtäkkinen kertojanmuutos, ei enää tuollaisia, jooko? Se ei vain toimi...

Suolien lentely vai?

SPACE MARINE!!! kirjoitti:Suolien lentely vai?

Ööö... tä?

Viesti oli siis suunnattu Da Big Bossille, ja kielioppivirhe löytyy ihan muualta kuin suolien lentelystä...

jaa, no hyvä sit.

Onkos se nyt siis taas mun vuoro? Mikä deadline?