Sotavasara.net

Lopussa olisi pitänyt käydä niin että arska ja Valten tappelevat, Valten kuolee, Grimgor tulee ja tappaa arskan, Grimgor tuulettaa voittoaan ja samassa Huss ja Karl Franz nuijivat hänet maahan takaapäin yhdessä. Bela'kor ja Manfred ottavat toisistaan mittaa mutta sukkahousuiset ja hameisiin pukeutuvat, seksuaalisesti epäilyttävät, helffipojut antavat Bela'korille kick bannit ja tästä suuttuneena Manfred etsii lisää tapettavaa ja tappaa Luthor Hussin mutta ei ehdi tehdä Karlile mitään kun löytää Reiksmarshal Kurt Helborgin runefangin kylkiluittensa välistä. Tämän jälkeen Kurt ja Karl menevät yhdessä Middenheimin alla olevien skavenien luo päiväkaffelle ja "suostuttelevat" heidät hajottamaan doom hemispheren. Kumma että tästä tapahtumasta ei jää yhtään skavenia kertomaan tarinaansa. Lopuksi Deathmaster Snickh ojentaa Karl Franzille kunniakirjan 13 neuvoston vallan murtamisesta, tappaa 13 neuvoston ja ryhtyy hallitsemaan kaikkia skaveneita, syö Settran ja menee naimisiin Tecliksen siskon kanssa.

jullevi kirjoitti: miten sitten olisitte halunneet kampanjan päättyvän fluffillisesti ?

Tälläinen tarinointi ei ole ollenkaan minun alaani, mutta tässä on esimerkki siitä, miten Archaonin tarina olisi voinut päättyä.

Ulricsberg.

Kaikki on raunioina. Silmänkantamattomiin sotatanner on värjäytynyt punaiseksi, palanut Helvetintykkien energiapommituksesta tai kraatereilla keisarillisen tykistönkeskityksen jäljiltä. Loukkaantuneiden vaikerruksen alta pystyy kuulemaan kummallisen huminan, jota Huss ei osaa yhdistää mihinkään, eikä hän välitäkään. Kaaoksen hyökkäys on torjuttu. Nojaten hengästyksissään vasaraansa, hän katsoo ylös Valteniin. Nuoren miehen kasvoilta ei välity väsymystä, vaan aina yhtä valpas, tuima ilme ei ole kadonnut Valtenin kasvoilta. Hän katsoo jotain, Huss seuraa hänen katsettaan Archaonin haudalle, Ulricin Ukkosen harhalaukauksesta aiheutuneelle kraaterille.

"Archaon on nyt kuollut," Huss toteaa, "tuskin edes jumala - "
Huss vaikenee äkkiä. Kraaterin reunan yli ilmestyy haarniskoitu hanska, sitten toinen. Hetken hiljaisuuden vallitessa, Archaon vetää itsensä ylös. Lopunaikojen Herran haarniska on lommoilla, joistakin kohdista puuttuu kokonaisia palasia. Hallitsemiskruunu on haljennut, paljastaen arvilla olevan, irvistävän naaman, josta katsoo kaksi vihaa liekehtivää silmää suoraan Valteniin. Archaon sanoo yhden sanan, sana kaikuu Ulricsbergin seinistä järisyttävällä voimalla.

"KUOLEMAA."

Ikivalittu ryntää eteenpäin, hakaten tieltään sekasorrossa pakenevia keisarillisia sotilaita. Valten tarttuu Sigmarin Vasaraan, ja ratsastaa vastaan sanaakaan sanomatta. Valon ja pimeyden soturien ollessa ehkä kolmenkymmenen metrin päässä toisistaan, Archaon iskee Kuninkaansurman maahan. Demonimiekasta lähtee etenemään halkeama mahdottomalla nopeudella, laajeten metrien levyiseksi kuiluksi. Valten putoaa ratsunsa selästä maahan, kuilun nielaistessa hevosen. Valtenin noustessa pystyyn Lopunaikojen Herra on jo iskemässä Kuninkaansurmaa Valtenin rintaan pitkällä pistoliikkeellä. Valten nostaa Ghal Marazin suojakseen. Kuninkaansurma iskeytyy Sigmarin vasaraan hirvittävällä voimalla, heittäen Valtenin selälleen maahan. Seuraava isku kirvoittaa Valtenin aseen hänen kädestään, ja kolmas pysähtyy Keisarin Riimutoraan. Archaonin ja Keisarikunnan hallitsijan, Karl Franzin, katseet kohtaavat. Tuijotuskilpailun päättää Huss iskulla Archaonin vasempaan käteen. Lopunaikojen Herra horjahtaa taaksepäin, ja Hussin valmistautuessa iskuun Archaonin huulet muodostavat pimeyden voimia kutsuvia voimasanoja. Sininen lieska iskee Archaonin sormenpäistä Hussin rintakehään, vääntäen miehen mahdottomaan asentoon. Keisari ja Valten hyökkäävät.

Kolmen miehen vaihtaessa iskuja, kukaan ei huomaa kuilusta heijastuvaa vihreää, jatkuvasti voimistuvaa sykkivää valoa.

Archaonin sivallus osuu Keisarin rintaan, kaataen hänet maahan. Vaikka Ghal Maraz on irroittanut Archaonin käden, Ikivalittu ei hidasta tahtiaan. Valtenin ilme ei muutu, hän ei äännähdäkään Kuninkaansurman viiltäessä hänen vatsaansa. Archaon lyö Valtenin aseen jälleen hänen kädestään, menettäen Kuninkaansurman Valtenin potkaistessa sen hänen kädestään. Miehet tuijottavat hetken toisiaan, sitten alkavat vaihtaa nyrkiniskuja. Valten pakottaa Archaonin selkä kuilua vasten, ja hetkeksi hänen katseensa osuu vääntelehtivään, vaikertavaan Hussiin jonka pää on siirtynyt keskelle selkää. Lopunaikojen Herra nostaa Valtenin kurkusta ilmaan, nauraen miehen heikkoudelle. Valten ei kykene irtautumaan Ikivalitun rautaisesta kuristuksesta, ja maailma alkaa tummumaan hänen silmissään. Kaiken hämärtyessä Valten huomaa Archaonin takaa kirkkaana loistavan vihreän valon ja muutaman raunion sortumisen.



Be'lakor, Grimgor, Teclis, Crom ja heidän rippeinä olevat armeijansa jatkavat taisteluaan. Be'lakor ei kykene voittamaan Teclistä infernaalisilla voimillaan, samoin kuin Teclisin voima ei riitä kaaoksen vanhimman daemoniprinssin kukistamiseen. Grimgor ja Crom ovat saaneet kaikki muut paitsi toisensa hengiltä kaksintaistellessaan. Loputtomalta vaikuttava kamppailu keskeytyy hetkeksi kamppailijoiden menettäessä tasapainonsa voimakkaasta maanjäristyksestä. Kummankin katse kiinnittyy Ulricsbergistä nousevaan hahmoon, valtavaan siivekkääseen, punaisena hohkuvaan daemoniseen olentoon. Olennon yhdessä kädessä roikkuu jotakin, muissa käsissä on kaikkea kynsistä miekkaan ja vasaraan.

"Archaon", Be'lakor kirkuu, tajuten Lopunaikojen Herran onnistuneen tarkoituksessaan. Taivaalla loistava daemoni nauraa, nauru saa alhaalla olevat soturit pitelemään päästään kiinni, jopa vähäisemmät daemonit alkavat häilyä.

Nauru katkeaa vihreään valonvälähdykseen. Vihreä valopylväs iskee ensin Ulricsbergistä taivaaseen, sitten salamaa, vihreää sumua ja maagista voimaa leviää räjähdysmäisesti Ulricsbergista ulospäin, nielaisten kaiken tuhansien kilometrien alueelta. Valtava vihreä pilvi näkyy jopa Ulthuaniin asti, lopulta peittäen auringon, saaden maailman kylpemään aavemaisessa vihreässä valossa.

Hiljaisuus laskeutuu taistelukentille, joiden sijaintia on enää mahdoton määrittää. Käsittämättömän laaja, puolipallon muotoinen kraateri on Projekti ylivallan lopputulos. Ilma ei liiku, kallio on sulanut kaikkialta sileäksi. Korvia ei ole kuulemassa lähes mitätöntä naurua ja kirkaisuja, jotka kaikuvat puolipallon keskipisteestä, tummuneesta Sigmarin Vasarasta, jonka kyljessä kaksihäntäisen pyrstötähden tilalla on liekehtivän, punaisen silmän kohokuva.

Henri Ketonen kirjoitti:

jullevi kirjoitti: miten sitten olisitte halunneet kampanjan päättyvän fluffillisesti ?

Tälläinen tarinointi ei ole ollenkaan minun alaani, mutta tässä on esimerkki siitä, miten Archaonin tarina olisi voinut päättyä.

Ulricsberg.

Kaikki on raunioina. Silmänkantamattomiin sotatanner on värjäytynyt punaiseksi, palanut Helvetintykkien energiapommituksesta tai kraatereilla keisarillisen tykistönkeskityksen jäljiltä. Loukkaantuneiden vaikerruksen alta pystyy kuulemaan kummallisen huminan, jota Huss ei osaa yhdistää mihinkään, eikä hän välitäkään. Kaaoksen hyökkäys on torjuttu. Nojaten hengästyksissään vasaraansa, hän katsoo ylös Valteniin. Nuoren miehen kasvoilta ei välity väsymystä, vaan aina yhtä valpas, tuima ilme ei ole kadonnut Valtenin kasvoilta. Hän katsoo jotain, Huss seuraa hänen katsettaan Archaonin haudalle, Ulricin Ukkosen harhalaukauksesta aiheutuneelle kraaterille.

"Archaon on nyt kuollut," Huss toteaa, "tuskin edes jumala - "
Huss vaikenee äkkiä. Kraaterin reunan yli ilmestyy haarniskoitu hanska, sitten toinen. Hetken hiljaisuuden vallitessa, Archaon vetää itsensä ylös. Lopunaikojen Herran haarniska on lommoilla, joistakin kohdista puuttuu kokonaisia palasia. Hallitsemiskruunu on haljennut, paljastaen arvilla olevan, irvistävän naaman, josta katsoo kaksi vihaa liekehtivää silmää suoraan Valteniin. Archaon sanoo yhden sanan, sana kaikuu Ulricsbergin seinistä järisyttävällä voimalla.

"KUOLEMAA."

Ikivalittu ryntää eteenpäin, hakaten tieltään sekasorrossa pakenevia keisarillisia sotilaita. Valten tarttuu Sigmarin Vasaraan, ja ratsastaa vastaan sanaakaan sanomatta. Valon ja pimeyden soturien ollessa ehkä kolmenkymmenen metrin päässä toisistaan, Archaon iskee Kuninkaansurman maahan. Demonimiekasta lähtee etenemään halkeama mahdottomalla nopeudella, laajeten metrien levyiseksi kuiluksi. Valten putoaa ratsunsa selästä maahan, kuilun nielaistessa hevosen. Valtenin noustessa pystyyn Lopunaikojen Herra on jo iskemässä Kuninkaansurmaa Valtenin rintaan pitkällä pistoliikkeellä. Valten nostaa Ghal Marazin suojakseen. Kuninkaansurma iskeytyy Sigmarin vasaraan hirvittävällä voimalla, heittäen Valtenin selälleen maahan. Seuraava isku kirvoittaa Valtenin aseen hänen kädestään, ja kolmas pysähtyy Keisarin Riimutoraan. Archaonin ja Keisarikunnan hallitsijan, Karl Franzin, katseet kohtaavat. Tuijotuskilpailun päättää Huss iskulla Archaonin vasempaan käteen. Lopunaikojen Herra horjahtaa taaksepäin, ja Hussin valmistautuessa iskuun Archaonin huulet muodostavat pimeyden voimia kutsuvia voimasanoja. Sininen lieska iskee Archaonin sormenpäistä Hussin rintakehään, vääntäen miehen mahdottomaan asentoon. Keisari ja Valten hyökkäävät.

Kolmen miehen vaihtaessa iskuja, kukaan ei huomaa kuilusta heijastuvaa vihreää, jatkuvasti voimistuvaa sykkivää valoa.

Archaonin sivallus osuu Keisarin rintaan, kaataen hänet maahan. Vaikka Ghal Maraz on irroittanut Archaonin käden, Ikivalittu ei hidasta tahtiaan. Valtenin ilme ei muutu, hän ei äännähdäkään Kuninkaansurman viiltäessä hänen vatsaansa. Archaon lyö Valtenin aseen jälleen hänen kädestään, menettäen Kuninkaansurman Valtenin potkaistessa sen hänen kädestään. Miehet tuijottavat hetken toisiaan, sitten alkavat vaihtaa nyrkiniskuja. Valten pakottaa Archaonin selkä kuilua vasten, ja hetkeksi hänen katseensa osuu vääntelehtivään, vaikertavaan Hussiin jonka pää on siirtynyt keskelle selkää. Lopunaikojen Herra nostaa Valtenin kurkusta ilmaan, nauraen miehen heikkoudelle. Valten ei kykene irtautumaan Ikivalitun rautaisesta kuristuksesta, ja maailma alkaa tummumaan hänen silmissään. Kaiken hämärtyessä Valten huomaa Archaonin takaa kirkkaana loistavan vihreän valon ja muutaman raunion sortumisen.



Be'lakor, Grimgor, Teclis, Crom ja heidän rippeinä olevat armeijansa jatkavat taisteluaan. Be'lakor ei kykene voittamaan Teclistä infernaalisilla voimillaan, samoin kuin Teclisin voima ei riitä kaaoksen vanhimman daemoniprinssin kukistamiseen. Grimgor ja Crom ovat saaneet kaikki muut paitsi toisensa hengiltä kaksintaistellessaan. Loputtomalta vaikuttava kamppailu keskeytyy hetkeksi kamppailijoiden menettäessä tasapainonsa voimakkaasta maanjäristyksestä. Kummankin katse kiinnittyy Ulricsbergistä nousevaan hahmoon, valtavaan siivekkääseen, punaisena hohkuvaan daemoniseen olentoon. Olennon yhdessä kädessä roikkuu jotakin, muissa käsissä on kaikkea kynsistä miekkaan ja vasaraan.

"Archaon", Be'lakor kirkuu, tajuten Lopunaikojen Herran onnistuneen tarkoituksessaan. Taivaalla loistava daemoni nauraa, nauru saa alhaalla olevat soturit pitelemään päästään kiinni, jopa vähäisemmät daemonit alkavat häilyä.

Nauru katkeaa vihreään valonvälähdykseen. Vihreä valopylväs iskee ensin Ulricsbergistä taivaaseen, sitten salamaa, vihreää sumua ja maagista voimaa leviää räjähdysmäisesti Ulricsbergista ulospäin, nielaisten kaiken tuhansien kilometrien alueelta. Valtava vihreä pilvi näkyy jopa Ulthuaniin asti, lopulta peittäen auringon, saaden maailman kylpemään aavemaisessa vihreässä valossa.

Hiljaisuus laskeutuu taistelukentille, joiden sijaintia on enää mahdoton määrittää. Käsittämättömän laaja, puolipallon muotoinen kraateri on Projekti ylivallan lopputulos. Ilma ei liiku, kallio on sulanut kaikkialta sileäksi. Korvia ei ole kuulemassa lähes mitätöntä naurua ja kirkaisuja, jotka kaikuvat puolipallon keskipisteestä, tummuneesta Sigmarin Vasarasta, jonka kyljessä kaksihäntäisen pyrstötähden tilalla on liekehtivän, punaisen silmän kohokuva.

Loppusi oli isoa kraateria lukuunottamatta todella hyvä. Noin mielestäni GW:kin pitäisi pistää loppuratkaisuksi.

Muuten hyvä, mutta älä nyt noin infernaaliseksi sitä loppua tee. Ilman super-vety-ydin-pommiakin tuo on hyvä. Tosin minua raastaa kauhea ristiriita, empire (ja vielä middenland)-pelaajana nousen barricadeille vastustamaan tuollaista, mutta kaaos ja beasti-pelaajana riemuitsen. Pitäs vissiin mennä kallonkutistajalle.

Rectunator kirjoitti:Muuten hyvä, mutta älä nyt noin infernaaliseksi sitä loppua tee.

Näh. Eipä väliä, GW on kuitenkin päättänyt että mitään ei tapahdu.

Tuo Ketosen juttu oli kovis.

Huomasin lukeneeni sen läpi hengittämättä . Noin sen olisi pitänyt mennä GW:lläkin.

Olihan tuo hyvä, mutta noin sen ei olisi pitänyt mennä GW:llä, sillä tuossahan pahuus käytännössä voittaisi, ja empire lähtisi FB:stä(nääh, mitä väliä? ), ja todennäköisesti myös helffit...

Mitä väliä? Mitä väliä!? MITÄ VÄLIÄ!!!? Empirehän pitää koko maailmaa pystyssä, joten jos se katoaa vihreään pilveen niin sitten voidaan sanoa faballe hyvästit. Ja empire pelaajana sanon että tuo on järkyttävää kun tuota edes harkitsee.

Pyh, meillä oisi vielä Bretonnia. Fabaan tarvittaisiin jotain häväittävää, Storm of Chaos:kin on pelkästään jokavuotinen tylsä ja kliseinen kampanja.

Olihan tuo fluffi ihan hyvä... mutta ei tuo vaa yksinkertaisesti tule ikinä tapahtumaan. Juuri se erottaa FB:n Morndheimista, etä FB:ssä paha ei tule ikinä pääsemään noin paljoa voitolle. Minä olen ihan tyytyväinen nykyiseen tulokseen, nimittäin ei yksinkertaisesti tuollaista vaan tapahdu FB:ssä, hyvä = paha.

Noh, itse en välittänyt kauheasti tuosta. Liikaa eeppisyyttä. Sitten tuo ydinpommiloppu, se vain on hieman tylsää noin jatkon kannalta että kaikki kuolevat, vaikka en nyt tarkoita sitä että mitään ei saisi tapahtua. Jos nyt Arska muuttuu demonirinssiksi, niin saisi sitten päästä myös rellestämään. Sitten vaikka seuraavassa kampanjanjassa Nagash voisi laittaa sitä lättyyn niin kaikki olisivat tyytyväisiä.

Ja huumorimiehiä kun löytyy:

Muutaman sivun kautta joku aiemmin kirjoitti:I found this on the forums of Golden Throne. Though i'd share it with you. (i take no credit. It is from a 'Sniper' character from golden throne)

As the guy who runs Golden Throne so aptly said:

Ok, so storm of chaos ended. It was about as climatic as a wet fart.

So, in tribute to the 'climax' that was SoC, Sniper presents:

The dumb *four word abreviation of fornication* awards for SoC!

With the campaign being over, it's time for the traditional look at what happend and distributing awards for the most memorable actions. This actually is a side-product of the summary, but I thought it's too funny to just leave it out. 'ere we go:


The award for the most useless invention goes to:

The great Council of Decay of the Skaven, for inventing the half-exploding bomb. Not only that it may be the first real weapon of mass destruction in the warhammer world, it also is the most uselss invention for sure as it contaminated the tunnels and caves under the Ulricsberg. For now, only the mutated creatures who were forged when the bomb half-exploded can survive there.


The award for the greatest chicken in the warhammer world (gold) goes to:

Manfred von Carstein for running away after he lost a staring contest with the, also undead, Grandtheogonist Volkmar the Grim. Surely he had some very good reason for not attacking a numerically inferior army who had already fought four days.


As a special award, the Darwin award goes to:

Garagrim Ironfist, for being killed by a giant who fell on him after he killed the giant in the first place. With typical dwarfen reliability, his death was only announced after various tests had been made with the different bodyparts which were scattered over a few square meters.


The award for repeatedly sneaking up goes to:

The Shaggoths in Khazrak one-eyed's war band. Having cunningly launched a surprise attack in the midst of an imperial town, they also retreated almost as cunningly once Khazrak was beaten back, only to show up, seemingly out of thin air, behind some batteries of imperial artillery in the 4-days battle of nations for Sokh. Even though Shaggoths are subtile and sneaky creatures by nature, these ones exelled their reputation by far.

The silver award was handed to Grimgor Ironfist and his warband. They succeeded to suddenly show up in the campaign without anyone noticing they were actually there. Thanks to the natural dexterity and long-trained infiltration tactics, they also managed to ambush no less than two armies in the 4 days battle for Sokh.

Bronze award for sneaking up goes to Kurt Helborg and the knights of the Reiksguard for suddenly re-appearing at Karl Franzs side after being chasen off to the north on day one. Must've been plastic armour indeed, because nobody heard the metallic rattling when they sneaked in from behind on the emperor. Moreover, they were so stealthy, they managed to get through the Chaos lines without being noticed.


The award for strategic incompetence (in gold) goes to:

Archaon, the Everchosen, the Lord of the End of Times. He vailiantly decided to hold a city within enemy territory while being outnumbered and almost surrounded instead of retreating to a mountain road in the north, where terrain would favour defensive actions. Instead, he ordered his troops to sit down and wait while the opponents leveled the city with artillery. Just to justify recieving the award in gold, he abandoned his only artillery units, the Hellcanons, without any reason at the outskirts of Sokh and before this action, he thought it'd be wise to chop off the head of one of his mightiest sorcerers and 500 of his finest troops instead of any enemy.

Karl Franz earned the honour of quailifying for the silver medal, although it really was a tough competition. He evidently was satisfied watching Archaon march against Valten on the second day instead of flank-charging the Chaos troops or attacking their artillery emplacements.

The bronze award will be sent to Ungrim Ironfist for falling his forces back deep into his stronghold because of 8 Hellcannons, when his fortresses artillery still had far more firepower and could've dealt considerable damage to the enemy without endangering themselves.


The award for most stunning show of wizardry goes to:

Teclis, who actually was trying to get drunk in the midst of battle. He succeeded in banning the whole of the demon army when he accidently clapped his hands together to order his servent to get him something else to drink. When being asked how he did that (and why he hadn't done it way before), he simply kept looking stunned at his hands and said: "I know how to clap my hands..."


The award for the most english character goes to:

Grimgor Ironfist, who fought his way through two armies just to reach Archaon, but who didn't take Archaons head while the latter was defenseless, because it was tea time and that the last blow would have made him late for the sacred brew.

Thanks

Balrogofmoria kirjoitti:Pyh, meillä oisi vielä Bretonnia. Fabaan tarvittaisiin jotain häväittävää, Storm of Chaos:kin on pelkästään jokavuotinen tylsä ja kliseinen kampanja.

Ja kaikki empire pelaajat olisivat raivosta kun GW tiputtaisi sen pelattavista armeijoista. TOSI järkevä idea. Ihan kuin ei GW:tä syytetä rahastuksesta muutenkin.

Tuntuu vähän että pelaajilta on mennyt kamppanjan idea hukkaan. Ei sen ideana ole poistaa armeijoita pelistä vaan antaa pelaajille taustatarina peleille ja ehkä inspiroida heitä tekemään vähän erikoisempaakin kuin ainaista pitched battleja samoissa maastoissa.

Luuletko, että ylipäätänsä missään pelataan muuta kuin ainaisia pitched battleja?

Kuka tietää, vaikka Empire olisikin tuhoutunut jos kaaos olisi voittanut kampanjan?
KeiZariKunt4 oli kuitenkin voitolla kampanjan alusta loppuun...

Tuo kampanjasysteemi tosin vaatisi HIUKAN viilaamista, en ymmärrä kuinka tommonen kauhee systeemi voi toimia.
Jotain kontrollia saataisiin hommaan, jos esim. hyväksyttäisiin vain turnausten tulokset...

Vitsi vitsinä Tneva8jotain. Mutta noissa kampanjoissa voisi tapahtua jotain todella...todella...todella isoa, nykyään niissä vaan kuolee niin ja niin monta miestä ja se rynnii sieltä ja plää plää plää.
Ja vaikka Arska kuolikin saahan häntä käyttää vieläkin turnauksissa ja muissa, Empiren tuhoutuminen olisi traaginen loppu joka vaikuttaisi oikeasti, todella WH:n maailmaan.
Mutta siis voitaisiin kampanjassa tehdä jotain erilaista, jotain joka todella vaikuttaisi pelaajat että nyt tapahtu jotain suurta.

No sen voin kyllä sanoa, että vaikka kaaos kuinka olisi voittanut kampanjan ja fluffitiimi heittäytynyt hassunhauskaksi, niin tuskinpa kuitenkaan kukaan on keisarikuntaa kartalta poistamassa. Mikä järki siinä nyt olisi, kaikkia varmaan innostaisi mahdottomasti kun kaveri ei enää voi käyttää armeijaansa järkevästi virallisen fluffin puitteissa.

Ja jos empire olisi tuhoutunut olisi moni muukin rotu todennäköisesti kohdannut loppunsa..
Vaikka helffit jos chaos sinne kaikilla voimillansa hyökkää niin siitä jää jäljellä vain autio saari...

Balrogofmoria kirjoitti:Ja vaikka Arska kuolikin saahan häntä käyttää vieläkin turnauksissa ja muissa,

Kunnes armeijakirja uusiutuisi. Jolloin se 100% varmana poistuisi.

Ja mistäs tiedät ettei GW julkistaisi errataa jossa lukisi: "Archaon now requires opponent's approval, to represent pre-SOC game" tai vastaavaa?

Isoissa kamppanjoissa on se vika että jos niissä tapahtuu jotain merkittävää niin sitten sen myös pitäisi vaikuttaa armeijakirjoihin, mikä ei TOSIAANKAAN ilahduta kyseisen armeijan pelaajia. Olisikin parempi tehdä kamppanjoista joihinkin tiettyihin pienempiin tapahtumiin perustuvia joiden menetys ei ole "end of the world" tyylistä. Esmes 5th laitoksen kamppanja settien tyylisten kokoisia. En nyt tähän hätään muista että ne olisi ollut mitään maatajärisyttävän skaalaisia(no tears of isha ehkä).

Magus kirjoitti:Kuka tietää, vaikka Empire olisikin tuhoutunut jos kaaos olisi voittanut kampanjan?

Puhdas järki? Miksi GW potkaisisi empire pelaajia niin pahasti naamaan etteivät varmana olisi enää pelanneet GW pelejä?

Eivät empire pelaajat TOSIAANKAAN olisi pitäneet siitä että heidän armeijansa(joihin olivat käyttäneet omaisuuden) ei olisi enää laillinen. Se olisi tapaus squat viellä pahempana(ainakin veikkaisin että empire pelaajia on nykyään enemmän kuin squatteja oli).

No ehkä jos empire linja tuottaisi pahuksen paljon tappiota niin ehkä sitten mutta tuskinpa tuottaa.