Pesis kirjoitti:Joo tuli muuten ehkä annettua hieman ajatuksissani fair play pojot väärään osotteeseen.
Kävin konsultoimassa asiaa Ostiumin puolelta, jossa vastattiin, ettei tulos olisi muuttunut suuntaan tai toiseen muutenkaan, joten mitään suurta vahinkoa ei siis sattunut ^^.
Mutta niin, voisi kai sitä tilitystä nyt tehdä sitten Murtuneesta Peitsestä, niin ehkä saataisiin muutkin pelaajat tekemään samoin, kun sitä toivottiin.
Itse siis lähdin matkaan tutulla ja turvallisella Mäntymannulla, joka koostui jälleen kerran nimikkosankareista; kenraali-sotatanssija Tanssii Tuulien kanssa, kotkasankari Fyriendo Muinaisen Mahtimiekkansa kera, lippuneito Elrethyl ja rullak...druidi Anduil olivat siis mukana.
Core täyttyi kahdesta dryadi-ja mannunvartija-ryhmästä, sekä yksistä tiedustelijoista. Speciaalissa oli extreem-valintana tällä kertaa kaksi sotatanssija-ryhmää, sekä kolme (tissi-)haukkaa. Raressa toki seisoivat itse oikeutetusti Vanha Erakko, tuo puupaimenista herkkähermoisin, viiden tienvartijan kyydittämänä. Hailit ja alterit jätin suosiolla kotiin. Sellaisten peluuttamisesta on lähtenyt pikkuhiljaa jo maku, eikä fluffikaan enää sellaisia valintoja tukenut.
Ensimmäisellä kierroksella asettui vastaan Juuso vihreiden jättiensä kera. Jättejä vastaan olen harvemmin pelannut, joten enemmän tai vähemmän tyhmästi suuntasin Vanhalla Erakolla suoraan päin ja koetin kahdesta irongut- ja bulli-blokista huolimatta keskittää tulitusta olennaiseen. Noppakin alkoi jossain vaiheessa kusea Juusolla pahemman kerran, kun gorgeri ei halunnut millään tulla maan alta ja sittenkin tallustellessaan mannunvartijoiden kimppuun, hävisi raukka joka toisen combat-vuoron. Dryadit ja tanssijat eivät sen sijaan oikein kestäneet jatkuvaa _gnoblarien_ tulitusta ja jätti-magiaa, joka johti siihen, että nurkkaan ajettujen haltioideni ympärille alkoi kietoutua ikävä pullonkaula. Peli ratkesi viimeisillä vuoroilla keskikentällä jättimäiseen sumaan Vanhan Erakon ja dryadien kanssa sotkeutuneiden jättien ja näiden kenraalin breikattua ja jäätyä alle.
Tuloksena draw, 11-11
Toisella kierroksella, härökkäässä sankarien tappamiseen painottuvassa skenaariossa sain vastaani Eetun vampyyrit, joita ohjailivat kaksi nekroa, sekä verikärmes hevosella, että wraithi kirotulla kirjalla. Joukkoina seurasivat kolmet sudet, yhdet zombit, luurangot ja hautavartiostoa. Armeijan kovana lekana toimi kymmenen mustanritarin yksikkö, jossa vampyyri istui. Täytyy sanoa, että viedessäni Puupaimenen ratsujen eteen, pistin luottoa bösbilleni enemmän, kuin vähän. Ritarit toki hyökkäsivät suin päin puupaimeneen, mutta kiitos bösbini juuttuivat paikoilleen kovapäiseen puumieheen. Seuraavalla vuorolla ratsastajat saivatkin sitten dryadeista, jotka puolestaan saivat sivustaansa hautakaartin, jotka taas antoivat takapuoltaan tanssijoille ja niin edespäin. Viidenteen vuoroon mennessä joka ikinen armeijoiden lähiteistelu-yksikkö oli mukana jättimäisessä kähmässä, lukuun ottamatta luurankoja. Lienee sanomattakin selvää, että voitettuani tuon taistelun, oli peli selvä.
Tuloksena deicive victory minulle.
Illalla sitten lilluttiin porealtaassa ja puheltiin saunassa syvällisiä, kuten vitoslaitoksen ihanuutta ja silleen. Kävimme bilistelemässä stone fistin autolla abc:lä, kuin amikset ikään. Sittemmin pelasimme megabattlen, jossa vastakkain olivat jonkin sortin Kaaokset a'la Eetu ja Peisis, vastaan minun ja Tinon yhdistetyt haltiat. Peli aloitettiin siinä kymmenen ja yhdentoista välillä ja muistikuvat alkoivat olla väsymyksestä johtuen sekavia siinä parin tunnin kohdalla. Peli itsessään oli sikäli hauskaa, kun kaikki vain mättivät toisiaan sen suuremmin enää tajuamatta, mitä tapahtui. Pelin loppuessa _pelaajista_ vain minä ja Eetu olimme enää pystyssä. Muistikuvat rajoittuvat lähinnä naurunsekaiseen nopanheittelyyn silmät ristissä. Lorindel vissiinkin otti tästä kuvia.
Epämääräisten yöelokuvien, neljän tunnin unen ja hotelliaamiaisen jälkeen sitten alkoikin jo kolmas kierros. Tottakai skenu oli objektiivin valtausta ja vastassa Olli-Pekan örkit. Oman armeijan maksimi us kun oli kymmenen, meinasi iskeä ahdistus. Kuitenkin täytyy näin jälkeen päin sanoa, että peli oli koko turnauksen hauskin

. Örkkiblokit ja haltiat vänsivät kovasti kättä puumiehen avustuksella objektiivi-talosta. Bsb:n ja hyvin toimineen pehmittävän ampumisen ansiosta pääsin ajamaan tanssijoilla tieni läpi jokaisesta yksikösta, siinä missä puumies korkkaili suurempiakin blokkeja. Erityisen hyvin suoritti Fyriendo kotkineen, joka ajoi yksin läpi sotakoneista, savagepossuista ja susista.
Tuloksena massacre minun hyväkseni, 20-0 siis.
Ennen viimeistä kierrosta tilanne oli se, että minä johdin turnausta kuudenkymmenen pisteen voimin, joista tosin kaksitoista oli ansaitusti tullut fluffista ja armeijasta, eikä peleistä. Takana kolkutteli sitten jo Juuso. Tietenkin sain sitten vastaani Akin ja meillähän tunnetusti on aina lähes yhtenevän oloinen armeija. Näytti kuitenkin siltä, että jos edes onnistun saamaan tasurin, vien turnauksen kotiin. Pelin alusta asti oli selvää, että pelin voittaa se, jonka noppa pyörii paremmin, täysin samanlaisten blokkien ampuessa ja jyystäessä toisiaan. Selväksi kävi myös, että ratkaisevassa tekijässä olivat puumiehet, joita kummankaan loppuarmeija ei kyennyt hakkaamaan. Tämä johtikin siihen, että puumiehet metsästivät riistaa pitkin kenttää muiden yrittäessä pysyä poissa tieltä ja hengissä. Lopulta Akin manne suoritti omaani paremmin ja soi Akille solid voiton minusta, tuoden hänet samoihin turnauspisteisiin kanssani...taas, kuten Aamun Kajossakin.
Ylitseni Akin welffit kuitenkin pääsivät vielä total rankingissa hyppäämään, sillä tämän puhdas pelimenestys oli parempi, suhteessa omaani. Oma lopullinen sijoitukseni oli siis 3/20, johon olen vähintäänkin tyytyväinen. Reilun pelaajan titteli oli positiivinen yllätys sekin, ehdottomasti

.
Kaiken kaikkiaan jälleen mahtava turnaus ja pitää sitä kyllä ylpeä olla kavereiden puolesta, kun jaksavat tännekkin tällaisen tason gurmee-turnauksia järkätä. Uskokaa pois, 50€ tästä oli vähintäänkin sopiva hinta. Uudestaan sitten syksyllä.