Sotavasara.net

Hauskaapa hyvinkin. Kieltäydyn oikolukemasta tekstiäni. Lähetän sen heti kun saan viimeisen pisteen ja rukoilen että opettajalla on huumorintajua. :)

Pakko oli nukkua aamusta seitsemältä pari-kolme tuntia. Missasin aamun luennot. Skit. Pelottaa vähän mitä tästä tulee kunhan pääse ihmisten ilmoille.

Halotunnareista: @Capitan, your point being? Ykkösen tunnarissa ei ole skittaa, kakkosessa on. Ehkä vain unohdin nyt jotain mitä sanoit, tai mistä keskustelussa oli kysymys, mutta kysymyksessähän ovat vain kaksi eri sovitusta samasta biisistä. Toinen potkii enemmän kuin toinen - se, mistä henkilökohtaisesti pitää, on sitten toinen juttu.

Ja vielä jatkoa actionkeskustelulle: Balettikommenttisi on mielestäni aika relevantti ja tärkeä tekijä keskustelussa. Itse Han Moo Dota ja Capoeiraa hieman harrastaneena voin sanoa, että heiluttelulla ja ylimääräisillä hypyillä ei ole mitään tekemistä, sanotaanko nyt vaikka, taistelun kanssa. Tai aseettoman kamppailun. Mitä pienemmillä jutuilla saa kaverin kumoon, sitä tehokkaampaa ja brutaalimpaa se mielestäni on, ja Capoeirasta pidänkin mm. sen takia, ettei se pyrikään maksimaaliseen tehoon tappaa kaveri. Ainakaan ensisijaisesti. Itse pidän tietystä realismista elokuvissa silloin kun elokuva muutenkin pyrkii sinne päin. Mielestäni Kill Billissä Tarantino jatkaa samaa linjaa, mitä hän on edustanut aina - realismin ja fantasian sekoitusta. Tarantinon kuvaama väkivalta luo tiettyä immersiota siitä, että kyseessä oleva fiktiivinen tarina ja maailma voisi olla tästä maailmasta. Väkivalta on harvoin oikeasti ylilyötyä, sillä se vain on rumaa. Kill Billin väkivalta, vaikka onki kärjistettyä ja kornia, ei kaipaa yhtään enempää sekopalloilua liikesarjoihinsa, sillä muuten immersio kärsisi - shokkiefekti ei olisi läheskään sama.

Mutta tämän kai päättelit itsekin.

Pointti kai sitten siinä, että meitsi digaa muuta ku sä. :) Ja se, että vaikuttaakseen tarvitsee tarina aina jonkin arkipäivän tai realismin linkin, että katsoja pystyy samaistumaan, ja että tarinan shokkiefekti ja vaikutus pääsisivät täysillä vaikuttamaan. En minä ainakaan siis tahdo katsoa elokuvia vain lentääkseni jossain vaihtoehtoisissa universumeissa oppimatta niistä mitään, ja samaistun elokuviin nimenomaan tämän maailman lakien kautta.

Väkivalta brutaaleimmillaan ei kaipaa sekopalloilua. Snägärijonossa voltin tekemisestä saa turpaansa vielä kovemmin. ;)

Joo, ja fantasialla ei tarvitse olla mitään tekemistä yliluonnollisuuksien ja animetrikkien kanssa, varsinkaan taistelussa, jos se ei niin halua. Tolkienin maailmat tavallisesti eivät halua. Keskimaassa vaikuttavat aivan samat fysiikan lait kuin mitä tässäkin maailmassa, tai näin Tolkien ainakin on kai tahtonut sanoa. On pirun kovia äijiä, mutta jos ne ovat ihmisiä, niin niillä on samat fyysiset ominaisuudet ihmisinä kuin mitä meillä. Näin Tolkienismissa, thinks I.

Animesta nyt en rupea edes puhumaan... :)

Rune kirjoitti: Kuunnelkaa siis kaikkea ja fanittakaa kaikkea. Musiikki on aina kaunista, kun sen oikein oivaltaa.

Paska suomiräppikin. Jopa paska suomiräppi.

Mä voin kuunnella kaikkea, mutta fanitus jää vain harvoille ja valituilel :). Kyllä siis aika moni musa menee, mutta varsinkin kesällä oli tuskaista avata radio kun joka kymmenen minuutin välein tulee POPOPOPOKERFACE. Emmä tiiä, ehkä siinä piileekin se nykymusiikin "paskuus", kun samaa kappaletta saa kuulla sen 45 kertaa tusinassa, niin kyllä siinä vähän alkaa kyllästymään.

Lisäksi tää leffakeskustelu on menossa hälyttävän nörttiin suuntaan.

Tää on figufoorumi, mitä sää odotit?


Hitsi Capu, mä taas en tykkää yhtään tollasista turhista (tanssi)liikeistä ja hypyistä. Ei sen nyt tarvi olla mitään suoraa kontaktia, mutta silleen että olisi edes joku tarkotus. Mun mielestä näyttää vähän tyhmältä heitellä piruetteja kesken taistelun :/. Että näyttää järkevältä ja pyrittään voittamaan (niinkun rune sanoikin)

Hei oikeasti täällä on kohta kuusi sivua täyttä asiaa! Mitä helvettiä!?

Onko niin että sotun kansa on tosiaan kypsynyt? (No okei, kyllä tätä lukiessa edelleen repeää mutta pääasia on jotenkin asiallista)

Drumavatic´ kirjoitti:Hei oikeasti täällä on kohta kuusi sivua täyttä asiaa! Mitä helvettiä!?

Onko niin että sotun kansa on tosiaan kypsynyt? (No okei, kyllä tätä lukiessa edelleen repeää mutta pääasia on jotenkin asiallista)

Täyttä was?

/reps

Älkäähän lapset nyt viitsikö... :)

Ehkä olen kyyninen ja katkeroitunut, mutta ei vidussa. Molempiin Drumin väitteisiin/kysymyksiin.


Niin ja nörtteilystä - toivon ja rukoilen aina että jokin olisi muuttunut yön yli. ;) Feilaan aina.

Mie olenkin jo unohtanut kuinka hyvä Matrix olikaan :) Muistaako kukaan sitä kohtausta kun agentteja juoksee ovista helkutin paljon, ja lopun voitte arvata.

Halossa on ihanan soundtrackki, kunhan siihen ei sotketa sitä sähkökitaraa. Mie haluan rummutusta viulun kanssa!

Da Big Boss kirjoitti:Halossa on ihanan soundtrackki, kunhan siihen ei sotketa sitä sähkökitaraa. Mie haluan rummutusta viulun kanssa!

Jooh, sähkökitara veks. Etenkin, jos siinä on sitä vinkunaa. Olisivat saaneet kanssa vähän miettiä sitä kolmosen träkkiä tehdessä vielä hetken aikaa. Tyhmää kävellä vaikka keskustassa ja kuunnella musaa, missä on 2min huono ja turhakohta, joka pelissä mentiin ohitse jossain 5 sekunnissa.

Rune, ei sillä tunnarilla ollut oikein mittään tarkoitustakaan. Kuhan vain haluasin siinä näyttää, miten suuren muutoksen se kitara sitten siihen biisiin tekikään. + omat mielipiteeni sitten siihen viereen nätisti ja lyhyesti.

Mutta mutta, siirrytääs siihen tappeluun jälleen kerran. Sinun kanssasi ei ole kiva vääntää kättä. Ei tuossa nyt voi tarttua mistään kovin kiinni ja nipottaa vastaan. Mutta mutta, yhden asian mie kuitenkin kekkasin. Tai en itseasiassa kekannutkaan. Ei se oikein mene mihinkään oikein hyvin...

Jotenkin miusta vain tuntuu siltä, että leffan ei tarvi olla ihan himo realistinen. Sehän on paljon hauskempaa, kun voidaan joko kaveriporukassa tai yksin sitten kummastella, miten ihmeessä kukaan ei tunnista Clark Kenttiä Supermieheksi, miksi Bela Lugosi ei näytä kasvojaan Plan 9:ssa ja miten Bätmän luola pysyy salaisuutena? Miksi kukaan ei tunnista Hämistä sen äänestä, miten Darth Vader hengittää ja puhuu samaan aikaan ja miten Turtlet saa rahaa pitsoihinsa ja ylinpäätänsä syövät niitä?

Ed Wood sen itsekin sannoi ja mie itse olen ainakin sammaa mieltä. Minua ainakin yököttää kaikki Braindeadit, Bad Tastet ja Uwe Bollit. On se ihme ja kumma, miten leffasta nauttiakseen pitää olla humalassa. Samaten sitten se toinen ääripää, himo realistisuus. Onks siin mitää jännää? Hauskempaa miusta on, kun on vakavasti tehty leffa, mutta siitä huolimatta löytää jotain, josta huomauttaa sormella osoittaen ja nauraa päälle.

Liittyykö tää muuten johonkin? Iso kuva kuitenkin tulee esille vallan mainiosti, vaikka jossain kohtaa mentäisiinkin liioittelemaan ja jätettäisiin herra Realistinen vähäksi aikaa muualle.

Halko, voi ei. Kai sie nyt kuitenkin heroic poseista diggaat!?

Da Big Boss kirjoitti:Aloitetaanpa pientä keskustelua (köhköh!!): Mistä te aioitte saada inspiraation?

Tänä vuonna haetaan ainakin alkoholista inspistä jos pystyisin kirjoittamaan paskasti toteutetun tarinan myös skifi sarjan puolelle. Eli mukana ollaan fantsusti taas.

Kafka ja Tarkovski (siinä teille elokuvaa, pojat!) kietoutuivat viime yönä mielessäni eriskummalliseksi vyyhdeksi, joka purkautui paperille intensiivisenä ja hienhehkuisena huohotuksena. Ehkä tämä on väärä paikka sille, täytyypä kaivaa fantsuilukirjat jostain laatikosta niin pääsen tunnelmaan.

Tässä muuten tuli mieleen pojjaat, kun tää Sotu on niin tyhmä galluppikiellon vuoksi, niin täähän ois ihan kiva paikka sitten niitä kysellä. Osaattekos muuten sannoa tai laittaa jollain jännällä tavalla suosikkileffanne ja/tai -sarjanne parhuusjärjestykseen?

Ois ihan mielenkiintoosta tietää, mitä kaikkea Sotulaiset nyt pitävätkään suosikki leffoinaan ja sarjoinaan.

El Capitan kirjoitti:Jotenkin miusta vain tuntuu siltä, että leffan ei tarvi olla ihan himo realistinen. Sehän on paljon hauskempaa, kun voidaan joko kaveriporukassa tai yksin sitten kummastella, miten ihmeessä kukaan ei tunnista Clark Kenttiä Supermieheksi, miksi Bela Lugosi ei näytä kasvojaan Plan 9:ssa ja miten Bätmän luola pysyy salaisuutena? Miksi kukaan ei tunnista Hämistä sen äänestä, miten Darth Vader hengittää ja puhuu samaan aikaan ja miten Turtlet saa rahaa pitsoihinsa ja ylinpäätänsä syövät niitä?

Ed Wood sen itsekin sannoi ja mie itse olen ainakin sammaa mieltä. Minua ainakin yököttää kaikki Braindeadit, Bad Tastet ja Uwe Bollit. On se ihme ja kumma, miten leffasta nauttiakseen pitää olla humalassa. Samaten sitten se toinen ääripää, himo realistisuus. Onks siin mitää jännää? Hauskempaa miusta on, kun on vakavasti tehty leffa, mutta siitä huolimatta löytää jotain, josta huomauttaa sormella osoittaen ja nauraa päälle.

Liittyykö tää muuten johonkin? Iso kuva kuitenkin tulee esille vallan mainiosti, vaikka jossain kohtaa mentäisiinkin liioittelemaan ja jätettäisiin herra Realistinen vähäksi aikaa muualle.

Miten muka PJ:n leffojen kanssa pitäisi olla humalassa? Nehän on just loistavia katsoa kaveriporukassa, ja itseasiassa ne sopii just noihin sun kriteereihin hauskasta leffasta.
Uwen leffat onkin sit eri juttu.

Realistisuus on kuitenkin helvetin hyvä juttu. Onhan epärealistinenkin kivaa, mutta itse olen nykyään tykästynyt juuri realistisuuteen. Etenkin actionissa realistisuus on paljon parempi kuin epärealistinen. Se on vaan kivempaa nähdä oikeilla tekniikoilla, ja spekseillä käytävää tappelua, kuin hollywoodin perusmäiskettä. Varmaan johtuu intistä tää juttu, mutta oikeasti nykyään kun näen noita Hollywood-mättöjä tulee vain naurettua niiden typeryyksille, eikä nautittua niistä. Ok joskus realistisuuden puute ei minua haittaa, mutta näin onkin sitten yleensä sci-fissä, jossa realistisuudesta ei voi oikein sanoa juuta, tai jaata. Tosin sen sanon että kun on nähnyt avaruustaistelun Newtonin säännöillä ei höpöhöpöön ole paluuta.

Peter Jackson on ihan hirveää paskaa.

Perse. Tänään olis voinut tapahtua jotain jännää. Halloween pippaloissa sain itseeni naamaväriä ja kaikkea, ja ihmisten kanssa oli kivaa, mutta ihmisillä ei tainnut olla ihan tarpeeksi kivaa miun kanssa tällä kertaa. :) No, eipä siinä. Onhan tässä elämää aikaa. Draama nyt ei ole sinällään kaivattua, mutta säädöt ovatkin ihan toinen juttu.

No mut sellaista on aina. Katsotaan mitä viikonloppu tuo tullessaan.

Ostiumia, sitä nyt ainakin. Nörttiä ja alkoholia koko viikonlopun edestä, yay! \o/

Käykää lataamassa osoitteesta www.ocremix.org paikan porukan uusi remix albumi Xenogearsista, jos ei nyt muuten niin vain tukemisen vuoksi. Itsekin tein saman, ja kuuntelen tällä hetkellä tuota toista levyä siitä. Vähän on poppitranceksi mennyt, mutta tämä lienee tietoista - eikä ole edes ihan paskaa, ainakaan tässä mielentilassa. Pop pop. :)

Päivän mietelause: "Kauniit on liian naisia. Eiku...?"

Ja pesemään aineita pois naamasta. Vaikka olishan se veikeää mennä koululle huomenna tän näköisenä. :D

El Capitan kirjoitti:Ois ihan mielenkiintoosta tietää, mitä kaikkea Sotulaiset nyt pitävätkään suosikki leffoinaan ja sarjoinaan.

Elokuvat:
1. Aliens Paluu
Hyvää toimintaa, paljon alieneita, efektit hyviä, aseiden ja alieneiden äänet erittäin hyviä. Tarvitseeko enempää?
2. Futurama Bender's Game
Futurama leffoista paras. Parasta huumoria mitä Futuramassa olen nähnyt.
3. Alien Ylösnousemus
Ei mitään kauhean hyvää toimintaa sisällä, mutta muuten erittäin hyvä. Miksi Ripleyn täytyy olla tässäkin elokuvassa!!!
4. AvP 2
Alku hieman sekava, mutta muuten hyvä elokuva, paljonkin verrattuna ensimmäiseen osaan. Predalien on hölmön näköinen ja kauhua ei ollut ollenkaan, vaikka nähtävästi siinä yritettiin parissa kohtauksessa olla. Elokuva sisältää myös yhden erittäin oudon asian.
5. Alien Kahdeksas Matkustaja
Tämä kilpaili muutaman muun nimettömän kanssa, sekä Pirates of The Carribean 2 (Mikä se toinen osa olikaan kyseisessä sarjassa nimeltään), että kahden muun Futurama elokuvan kanssa. Ensimmäinen ja ainoa kerta kun olen säikähtänyt ihan kunnolla elokuvan aikana (Alieni näkyy yhtäkkiä ilmastointikanavassa hahmon takana. Vaikka se olikin ennalta arvattava, säikähdin ihan pirusti.)

Kuten näette, pidän hyvin, hyvin paljon Alien leffoista...

Et sitten tuon enempää mistään leffasta jaksanut sannoa.

Muutenkin aika helpon kautta täytit tuon listasi kun melkein kokonaan Xenomorpheja täynnä.

Erittäin vaikea lähteä listaamaan mitään lempparileffojani, etenkään missään paremmuusjärjestyksessä. En yksinkertaisesti muista mitä kaikkia olen nähnyt.
Mutta lähiaikoina nähdyistä paras on ollut Children of men, minuun vain iskee tällainen dystopinen/apokalyptinen meininki. Varsinkin leffan loppuosa oli vaikuttava ja mahtavan näköinen. Myös 28 päivää myöhemmin, Maailmojen sota ja 12 apinaa ovat mielenkiintoisia, ne laittavat usein miettimään asioita. Suurin osa toimintaleffoista jotka olen nähnyt eivät yllä samalle tasolle viihdyttävyydellään, varsinkaan nämä supersankarileffat, esimerkiksi Batmanit ja Spidermanit. Yäk. En ole koskaan oikeasti pitänyt supersankareista.

Huoh, en oikein osaa nimetä ykkösiä, nämä uudet sotaleffat ovat kyllä varmasti parhaita, ne ovat vain niin liikuttavia. (Band of brothers) Älkää siis ottako näitä minään tarkasteltuina, oma mielipide vain.

1. Band Of Brothers
2. How to Kill A Mockingbird (tuli tuossa vähän aikaa sitten katsottua, ihana klassiko ja kertoo niin hienosti kamalasta neekerivihasta amerikassa)
3. The Lord of The Rings (Ok, tämä tulee olemaan kärjessä aina ja ikuisesti, olen vain sataprosenttinen tolkienfani.)

Neljäs ja viides on vaikeampi mainita, en oikein ole varma. Saattavat vaihtua ajan myötä.

4. Save Private Ryan
5. Singing in The Rain (Ok vähän musiikkimaailmaa listaan mukaan)

En siis katso paljon elokuvia ja olen huono arvostelemaan ylipäätään mitään joten älkääs kritisoiko ilkeästi, kommentoida mukavasti saa kyllä.

Kommentoikaa mukavasti, niin nameja saatte.
Kritikoikaa ikävästi, niin helvettiin pääsette.

Öh.com

En minä oikein osaa sanoa mitkä ne parhaat elokuvat on, tai ainakaan missä järjestyksessä, mutta yritetään nyt kuitenkin.

1. Magdalena-sisaret
Niin jumalattoman hieno elokuva. Pakko sanoa. Koskettavaa.

2. Tuntematon sotilas (vanhempi)
Se on klassikko, ja siinä on Rokka. Mukavan hilpeää meininkiä.

3. Talvisota
Jokin tässä vaan iskee. En tiedä mikä.

Ja sitten sanon vielä semmoista, että yleisesti ottaen suomalaiset sotaleffat ovat parempia kuin amerikkalaiset. Ne ovat semmoisia realistisia ja maanläheisiä eivätkä mitään sankarillista tähtilipunpalvontaa, ylisynkkää sodanvastaisuutta tai älyttömiä efektispektaakkeleja. Pelastakaa sotamies Ryan on poikkeus ja helvetin hyvä sellainen.

Vilkku92 kirjoitti:En minä oikein osaa sanoa mitkä ne parhaat elokuvat on, tai ainakaan missä järjestyksessä, mutta yritetään nyt kuitenkin.

1. Magdalena-sisaret
Niin jumalattoman hieno elokuva. Pakko sanoa. Koskettavaa.

2. Tuntematon sotilas (vanhempi)
Se on klassikko, ja siinä on Rokka. Mukavan hilpeää meininkiä.

3. Talvisota
Jokin tässä vaan iskee. En tiedä mikä.

Ja sitten sanon vielä semmoista, että yleisesti ottaen suomalaiset sotaleffat ovat parempia kuin amerikkalaiset. Ne ovat semmoisia realistisia ja maanläheisiä eivätkä mitään sankarillista tähtilipunpalvontaa, ylisynkkää sodanvastaisuutta tai älyttömiä efektispektaakkeleja. Pelastakaa sotamies Ryan on poikkeus ja helvetin hyvä sellainen.

Jaah nämä suomalaiset pääsivät unohtumaan, hienoja leffoja, ne eivät vain ole sitä minun kaipaamaani surullista sotaleffaa vaan suomalainenhan heittää läppää kuollessaankin. Tuntematon sotilas, Eih :)
Sotamies Ryan on hyvä.

Niin ja BoB:han ei sinällään ole leffa, se on leffa joka on jaettu sarjoihin.

El Capitan kirjoitti:Et sitten tuon enempää mistään leffasta jaksanut sannoa.

Muutenkin aika helpon kautta täytit tuon listasi kun melkein kokonaan Xenomorpheja täynnä.

Ai et piti vielä syyt laittaa, jaahas jaahas, täytyypä muokata listaa. Ei se nyt ollut niin hirveän helppoa olllut täyttää listaa. Katsonut liikaa huonoja leffoja (Mukaanlukien Bondit) ja joidenkin hyvien leffojen nimeä en edes muista/muista yhtään mitään. Xenomorhpit/Alienit ovat minun mielestäni parhaita elokuvia mitä on tehty, syy tähän on se, että telkkarista ei tule koskaan mitään hyvää.

PS: Unohdin katsoa Perjantai 13. elokuvan subilta.

Alien of Change kirjoitti:Ai et piti vielä syyt laittaa, jaahas jaahas, täytyypä muokata listaa.

Tottakai. Tuollainen listaus on ihan mälsää. Jotain syitä, miksi leffasta pitää niin paljon ois mukava kuulla. Minnuu ainakin ihmetyttää, miksi tuolla on Alien 4 ja AVP2. Nehän oli ihan hanurista. AVP2 nyt ainakin. Paluu, se on loistava. Omaan TOPX:ään se ei kuitenkaan mahu mukkaa.

Ohan se kyllä aika hankalaa niitä leffoja pistää jotenkin parhuusjärjestykseen. Aina ei muista niitä hyviä leffoja, mitä silloin mukulana katsoi tai muuten vain kauan, kauan sitten. Leffat jää unholaan ja sitten näkee jonkun leffan, jota sitten alkaa fanittaa kybällä ja ei osaa katsoa sitä kunnolla. En tiedä teistä, mutta minusta ainakin on aika aikaista sanoa jonkun leffan olevan lemppariainesta ekan katselukerran jälkeen. Hyvä se voi olla, mutta alkuinnostuksesta voisi kyllä eka päästä eroon ennen kuin päästää sen sinne TOP5:n luokse.

Mutta mutta, miekin voisin yrittää jonkun laista listaa tehä lempparileffoistani. Sarjoista puhumattakaan. Se kun on niin paljon helpompi. Alotetaan eka helposta. Sarjoista.

Hyviä sarjoja on maailma pullollaan, mutta harva on kuitenkin niin hyvä, että siitä jaksaisi alkaa ostamaan niitä tuotantokausibokseja. On siis aika helppoa mennä vain katsomaan, mitä kaikkia bokseja sieltä sitten löytyykään, mutta hankaluus tulee sitten niiden sijoittelussa. Etenkin 1. ja 2. sija on tosi paha. Mutta mitä hyviä sarjoja onkaan maailmassa, joista mie diggaan?

Frendit
10 kautta, kasa jaksoja ja samaa laatua alusta loppuun. On todella hankalaa sanoa, mikä kausi on paras, koska niissä kuitenkin tapahtuu niin paljon kaikkea jännää. Tämä kuitenkin on vain hyvä asia, koska jokainen kausi on sellainen, että sen katsoo yhtä mieluusti kuin toisen. Mikään ei ole missään mukavempaa huomata, kuin että koko tuotanto on sitä samaa hyvää linjaa. Pitää jo tämän vuoksi nostaa peukaloa Frendeille, koska sillä ei ole mitään väliä, minkä kauden tai jakson laitat. Se on hyvä ja viihdyttävä 20 minuuttinen se.

Hyvää Frendeissä on myös se, että siinä on niin paljon muistettavia repliikkejä ja tapahtumia. Rossin keksimä peli, jossa tytöt menettivät asuntonsa. Ross sanoo väärän nimen alttarilla ja Guntherin epätoivoinen rakkaus Racheliä kohtaan. Miten paljon hyviä vitsejä siitäkin asiasta ollaan saatu lypsettyä kaudesta toiseen. Ja tietenkin: ”You ate my sandwitch!”. Miten lie se nyt kirjoitettiinkaan. Ohan siellä kaikkea muutakin, mutta nuo nyt esimerkiksi.

Mukavaa myös, sarjassa on ollut eri aikoina myös kuuluisia vierailijoita. Bratt Pitt, Penn… Penn ja Telleristä, Bruce Willis ja keitä muita siellä onkaan ollutkaan.

Stargåte aka SG-1
Lapsuudessa viihdyttänyt, vanhemmalla iällä rakastamani sarja. Scifiä parhaimmillaan. Pakko tämän on tänne laittaa, kun odotin uutta kautta kauppoihin, kuin kuuta taivaalle. Perkele, 40e/kausi maksoin myös niistä. Sen verta kovasta sarjasta on kyse ja alennusta saa odottaa ihan miljoona vuotta.

Jälleen kerran 10 kautta ja yli 200 jaksoa. Loistava suoritus, mutta ei niin hyvä, kuin esim. Frendeissä. Frendeissä on hankalaa sanoa, mikä kausi on se paras, mutta Stargåtessa ei ole mitään tunnon tuskia laittaa ne ekat kaudet alemmas kuin uudemmat. Tämä tosin on minusta myös kaksiteräinen miekka. Se on todella mukavaa katsoa sarjaa ja huomata ihan paljain silmin, miten tekiöiden taidot kasvoivat sarjan myötä hyvästä paremmaksi. Anubiksen, Baalin ja Orien jälkeen on hyvin vaikeaa mennä katsomaan homohtavaa Apophista ja hänen evotustaan. Ne jaksot oli vaan niin paljon huonompia kuin tulevat. Teal’cilläkin on kumma ilme kasvoillaan. Mikä sitä vaivaa?

Mikä kuitenkin Tähtigootissa viehättää, on hahmot ja sen tapa tehdä jotkin erikoistehosteet. Kun puhuin Power Rangereista, mainitsin siellä jo, miten paljon siistimpää jälkeä saadaan, kun ei käytetä tietokonetta vaan ollaan vähän kekseliäämpiä niiden tehosteiden ja muukalaisia tehdessä. Käytetäänhän sitä tietokonetta myöhemmin aika ahkerasti ja silleen, mutta se on aina ilahduttavaa nähdä Goa’uld, joka ei ole tietokoneella tehty. Ohan se paljon heikommin luotu kuin tietokoneversio, mutta joka kerta kun Teal’c katsoo junioriaan, jää miettimään, miksei tuolla tavalla tehty aina näitä matoja? Paljon siistimpää vaikka mato onkin vähän elottomampi. Asgarditkin on sellaista väkeä, että niissä on välissä paha sanoa, onko tietokonetta vai nukke. Joskus se vaan näyttää niin, ei-tietokone luodulta.

Ainoa asia, mistä en sarjassa pidä, on MacGyverin pois meno ja taistelut. MacGyverin pois meno oli todella iso aukko sarjassa, jota uusi pomomme, Mitchell ei saanut mitenkään kahden kautensa aikana paikattua. Vala yritti jotenkin paikata hauskojen vitsien puutetta, mutta siitä huolimatta mie ainakin jäin kaipamaan pitkätukkaa ja Sveitsin linkkuveitsen mestaria. Mac, olisit jaksanut olla sarjassa vielä hetken aikaa. Taistelut puolestaan, tarviiko niistä sanoa edes? Jokainen sarjasta jotain nähnyt varmaan tietää mitä mie tarkoitan. Ainoa plussa on se, että on aina hauska vitsailla Goa’uldien lapsesta asti koulutettujen sotilaiden taistelutaitoa ja haarniskoita. Ihanasti ne luodit aina kimpoilee haarniskassa ja taidot on vähän niin kuin Halo 3 ODST:ssä best of the bestien.

Onneksi loppupuolella, kun saatiin ihminenkin avaruuteen, alettiin saamaan niitä kunnon mättöjä. Taistelu etelä-Antarktiksella Anubiksen hyökätessä Maahan ja 9:n kauden lopussa Superportin edessä Oreja vastaan. Thumps up boys. Pitkästä aikaa myös olen niin kiinnostunut hahmojen kohtalosta, että osasin tuntea surua, kun Daniboy nousi 5:ssä kaudessa.

Mukavaa kanssa, sarja ei osaa ottaa itseään tosissaan. Jopa Halffiskin, joka ei pahemmin pidä siitä, osaa vähän väliä kinuta, että katso 200 jakso, josta olinkin jo yhden pienen pätkän tässä aiheessa pistänyt esille.


Bel Airin Prinssi
Tää on ihan puhdas faniääni. Olen pitänyt Will Smithistä pienestä asti ja melkein koko ukon tuotannon nähneenä en ole saanut vastaani yhtään leffaa tai sarjaa, josta en olisi pitänyt. Okei, Indepence Day, Ali ja… mikä se yksi oli… oli heikkoja, mutta Will kuitenkin sai omilla kohdillaan nostettua ne sellaiseksi, että kyllä ne katsoo ihan mielellään. Vain siksi, että siinä on Will Smith.

Mutta mutta, sarja. Bel Airin Prinssi on minusta vähän… sanotaanko köyhän miehen Frendit. Jotenkin se tuntuu melkein samallaiselta, mutta vähän eri hahmoilla ja ympäristöllä. Vitsit ovat välissä kliseisiä ja typeriä, mutta sekaan mahtuu myös loistavia ja ikimuistoisia jaksoja. Ekassa kaudessa koripallon ja etenkin biliksen peluu on jotain sellaista, että ei sitä jaksoa ihan hetkessä unohda.

Loppujen lopuksi ei mulla ole niin paljoa sanottavaa tästä sarjasta. Se on hauska suurimmilta osin ja hahmot on suurimmaksi osaksi mielekkäitä. Willin vaatetus on jotain, mille nauraa jaksosta toiseen unohtamatta kääpiövitsejä Carltonista ja jokaisen pullistuneen suonen katsominen Phil-sedän otsalla takaa naurut niin ekalla kuin toisellakin katsomakerralla.

Ainoa valitus sarjasta on se, että sitä ei koskaan näytetä kunnolla. Vasta tuossa hetki sitten oli todella mukavaa, kun Tv-5 näytti koko tuotannon eikä pistänyt kertaakaan uudestaan jotain kautta kesken kaiken pyörimään. Pistäisivät vielä myyntiin muitakin kausia kauppoihin, niin saisi katsottua minkä tahansa jakson milloin huvittaa.

Power Rangers
Tästä puhuinkin jo sivulla X ihan tarpeeksi, niin en sen kummemin viitsi tästä tässä näin puhua. Viihdytti kun olin nassikka, viihdyttää kun olen isompi. Sig ujaa!

MacGyver
Klassikko ja voisi sanoa, että sen tunnarin osaaminen olisi jollain tapa hyvä yleissivistystä. Tai, ainakin oli aikoinaan.

Nyt kun viimeinkin kaupat älysivät pudottaa 7 kauden hintaa sopivammaksi, on kokoelmani täydellinen. Kaikki 7 kaudet hyllyssä ja voin viimeinkin aloittaa kunnon Mac-a-thonit.

Irrallinen jakso toisensa jälkeen, uusi pahis jokaisessa jaksossa, mutta siitä huolimatta MacGyver pitää niin pitkän tukkansa takanaan että terävät aivonsa huippukunnossa. Oli tilanne miten paha tahansa, sieltä tulee joku idea, jolla päästään pois pinteestä hyvän musiikin soidessa.

En oikein osaa sanoa, miksi tästä sarjasta pidän niin paljon. Ehkä se johtuu samasta, kuin Bel Airin kohdalla. Siellä oli Will ja tässä näin meillä on MacGyver. Molemmat yksiä suosikkinäytteliöitäni ja oikeastaan, ne on ne kaksi suosikkinäytteliääni. Paha sanoa, kummasta hepusta mie pidän enemmän. Willillä on enemmän katsottavaa, mutta Macillä on kaksi loistosarjaa. Noh, jaetaan titteli niiden kesken.

Kai tämäkin siis on faniääni ja osittain myös sen vuoksi mainitsemisen arvoinen, koska tämä on taas yksiä niitä sarjoja, joita katsoi pienempänä silmät pyöreinä ja uudestaan sitten 10 vuoden jälkeen melkein yhtä innostuneena.

MacGyver, se jos jokin saa sinut innostumaan fysiikasta ja kemiasta. Olisivat vain jatkaneet sen näyttämistä aina silloin tällöin, niin olisin minäkin ehkä jaksanut olla hereillä siellä kemian ja fysiikan tunneilla.

--------------------------

5 sarjaa mainitsin ja kerroinkin vähän, miksi niistä pidän. Mutta miten nämä nyt sitten laittaisi parhuusjärjestykseen? Varmaan ekat kolme olisi Frendit, Tähtigootti ja MacGyver, koska miulla on aina kesäisin perinteenä katsoa koko tuotanto jostain näistä kolmesta sarjasta aina vuorollaan. Mutta mikä näistä sitten olisi teh paras? Varmaan lista näyttäisi tältä:

1. Tähtigootti
2. Frendit
3. MacGyver
4. Bel Airin Prinssi
5. Power Rangers

Niih, kai tuo tuollainen lista on. Miun TOP5 sarjaa.

Jotenkin nyt, kun tätä listaa katsoo, tuntuu pahalta jättää se noin pieneksi. Hyviä sarjoja kuitenkin on vielä paljon, mitä en ole maininnut. Prätkähiiret oli kova piirretty nassikkana ja nykyäänkin, sama juttu TMNT kanssa, South Park ja Futurama on varmat naurut, Simpsonit on ok, Dogtanian ja kolme muskettikoiraa, Muumit, Aladdin, Olipa kerran elämä/avaruus/löytöretket/jne on myös varmoja nakkeja, joiden kohdalla jakson missaaminen sai itkemään.

En mie kuitenkaan toisaalta halua täyttää tuota TOP5 sarjalistaani pelkästään komedialla tai nostalgisilla piirretyillä. SP ja Futuraman pois jättäminen on paha, mutta Frendit vaan on kovempi kun se on muutakin kuin sitä vitsejä toisensa jälkeen. Bel Airissa on sitten rakas Willieboy. Ohan SP muutakin kuin hyviä vitsejä. Kirosanoja, muistettavia kohtauksia ja repliikkejä (they killed Kenny) ja opetuksia, mutta äh. Ei vain.. kuitenkaan… ihan noiden… tasoinen. Kai.

Jooh, tuollaisena se lista saa pysyä.

Miten tästäkin tuli tällainen jättiviesti? Toivottavasti sitten leffalista olisi vähän pienempi. Siitä kuitenkin tulee vähän hankalempi juttu kun niitä leffoja on niin paljon. Rakkaita, loistastavia ja nostalgisia. TOP5 on julmaa, jää liikaa leffoja luettelematta. TOP10 tuntuu jotenkin pieneltä kanssa ja TOP20 on vaan vähän iso. Hmnhjaa, voisi muuten alkaa miettimään sitä listaa.

Paras ois varmaan House of the Dead, mutta mitähän sen jälkeen tulee?

Jos sotaleffat kiinnostaa, mutta amerikkalainen heromättö on liikaa, suosittelen tsekkaamaan Lost battalionin (joka kertoo Ensimmäisessä maailmansodassa kadonneesta brittipataljoonasta, löytyy osissa youtubesta) ja Yksi silta liikaa.
Kiinalainen The Assembly vaikuttaa lupaavalta, mutten ole sitä päässyt näkemään.
Pelastakaa sotamies Ryan on tietysti myös yksi minun suosikeistani.
Band of Brothersin lisäksi kannattaa katsoa Rangaistuspataljoona-sarjaa TV ykköseltä, vai oliko se kakkoselta.