Sotavasara.net

Jonkun pitäisi selvästi toteuttaa Marimekkochapteri, jossa eri joukkueet erottaa esim. erilaisin unikkokuosin. Space Marimekkos ftw!

Jätkät hei, ei tää niin vakavaa ole.

Heh! Space Marimekkojen chapterbannerit vois leikata suoraan valmiista kankaista.

Ei ole hävettänyt ei,vaikka tän asian selittäminen tietämättömille on ihan omataiteenlajinsa ja sen jälkeen on kuultu kaikkia mahdollisia negatiivisia kommentteja :D Aika monet kiinnostuskiikaritkin olen ansainnut kavereilta kun olen sanonut sanan "warhammer". Ainoa asia mitä tässä harrastuksessa häpeän on mun viisi executioneria,rumia kuin...no,ne on rumia omalaatuisella tavallaan(drybrushaamattomat panssaripaidat ftw). Ehkä jonain kauniina päivänä jaksan hinkata niistä maalit pois

musta se ei niin hävettävää ole jos vertaa siihen et oon ysil ja menos jatkoille mut kiva on joskus kutsua kavereit kylään
kun ekana tunget kaiken figuiluun liittyvän viiteen eri laatikkoon ja oot punasena funtsimas et (menkää pois jo!)
ja sillon viel kun meet ostaan figui ja 17v tupakoitsia kaverin iso veli tulee kysyyn et mitä ostin.
Mut on han hätä valhe keksitty hätä ei lue lakia.

Rasvakattila kirjoitti:musta se ei niin hävettävää ole jos vertaa siihen et oon ysil ja menos jatkoille mut kiva on joskus kutsua kavereit kylään
kun ekana tunget kaiken figuiluun liittyvän viiteen eri laatikkoon ja oot punasena funtsimas et (menkää pois jo!)
ja sillon viel kun meet ostaan figui ja 17v tupakoitsia kaverin iso veli tulee kysyyn et mitä ostin.
Mut on han hätä valhe keksitty hätä ei lue lakia.

nice :D Onneks mulla ei oo hirveesti sosiaalista elämää :D

Koulussa tätä harrastusta mollataan JATKUVASTI eikä loppua näy... Se tuntuu todella rasittavalta kun ''kaveri'' tulee siihen etee sanoo (samalla kun luen armybookkia) et otetaas noi sun hangh(lässyn lässyn)hamverihgt vastaan mut airsoft ase... pistä ne ukkelit toho rivii nii mää ammuskelen ne tästä, katotaan kumpi voittaa. Ja se varsinkin on vituttavaa kun vanhat kaverit vittuilee mulle harrastukseni takia, joten kaverit on vaihtunut figuilun myötä ja elämässä ei oikeen muuta liiku kun warhammer, se on koko elämäni :'). muutenkin ties missä porukassa nykyään liikuisin energiajuomaa ryyppäämässä karkkia mässäämäsässä ja kaupan edessä mummoille vittuilemassa...

Pysyttele figuilun parissa. Ei ne tosiystäviä ole jos vaihtuvat harrastusten takia. Ja kypsempänä nämä ihmiset vain naurattavat.

Sampuz kirjoitti:Se tuntuu todella rasittavalta kun ''kaveri'' tulee siihen etee sanoo (samalla kun luen armybookkia) et otetaas noi sun hangh(lässyn lässyn)hamverihgt vastaan mut airsoft ase...

Aika hienoa tyypiltä joka itsekkin "leikkii sotaa".

Sampuz kirjoitti:Koulussa tätä harrastusta mollataan JATKUVASTI eikä loppua näy... Se tuntuu todella rasittavalta kun ''kaveri'' tulee siihen etee sanoo (samalla kun luen armybookkia) et otetaas noi sun hangh(lässyn lässyn)hamverihgt vastaan mut airsoft ase... pistä ne ukkelit toho rivii nii mää ammuskelen ne tästä, katotaan kumpi voittaa. Ja se varsinkin on vituttavaa kun vanhat kaverit vittuilee mulle harrastukseni takia, joten kaverit on vaihtunut figuilun myötä ja elämässä ei oikeen muuta liiku kun warhammer, se on koko elämäni :'). muutenkin ties missä porukassa nykyään liikuisin energiajuomaa ryyppäämässä karkkia mässäämäsässä ja kaupan edessä mummoille vittuilemassa...

Pää pystyyn vaan. Airsoftaajalla ei mielestäni ole hirveästi varaa tulla huutelemaan. :D Ei sillä että Airsoftissa mitään vikaa olisi harrastuksena tai että kenenkään tarvitsisi kenellekkään toisen harrastuksista kuittailla, mutta ei se sotalarppaus muovikuula-aseilla minusta ole yhtään sen fiksumpi harrastus kuin pikku-ukoilla sotiminen että kannattaisi tulla aukomaan päätään. Suosittelen ehkä tuossa iässä jättämään ne armybookit ja muun oheissälän kotiin ja pitämään "matalampaa profiilia". Varsinkin kun nuorten keskuudessa on kaiken näköisiä murrosiän sankaria liikkeellä. Muutenkin tollaseen tilanteeseen kannattaa suhtautua huumorilla tai sitten vaan olla välittämättä.

Ei sitä harrastustaan tarvitse hävetä tai figujaan piilotella, mutta ei sitä tarvitse esiinkään tuoda välttämättä. Itse en pahemmin mistään harrastuksistani ylipäätään huutele. Moni kavereini harrastaa figuilua, mutta enpä sitä muille ihmisille mitenkään mainosta. Jos joku sattuu käymään kylässä niin en kyllä figujani mihinkään piilonkaan laita, siellä ne vitriinissa saavat töröttää ja harva niistä mitään viitsii edes sanoa. Kun vaan itse suhtautuu omaan harrastukseen kuten mihin tahansa muuhunkin harrastukseen eikä tuo sitä liikaa esille on omasta mielestäni ollut hyvä tapa harrastella.

Jotkut tietysti tykkäävät harrastaa tätä ihan todella julkisesti, valistaa ihmisiä ja muuttaa heidän ennakkoluulojaan mutta itse en jaksa rueta selittelemään kenellekään mitä harrastan ja minkä takia. Jos heitä harrastukseni kiinnostaa niin kerron kyllä siitä lisää, mutta jos ei kysytä niin en minä rupea mainostamaankaan. Mut jokainen tallailee tyylillään. :) Pääasia että tekee sitä mistä itse pitää ja suhtautuu itse siihen omaan harrastukseen "aikuismaisesti" ja jos tuo sitä esiin niin koittaa tehdä sen mahdollisimman fiksulla tavalla ja siten että ihmiset tajuaa mistä on kyse.

Hanska kirjoitti:

Sampuz kirjoitti:Se tuntuu todella rasittavalta kun ''kaveri'' tulee siihen etee sanoo (samalla kun luen armybookkia) et otetaas noi sun hangh(lässyn lässyn)hamverihgt vastaan mut airsoft ase...

Aika hienoa tyypiltä joka itsekkin "leikkii sotaa".

Minäkin olen airsoftia harrastanut ja täytyy sanoo et figuilu on paljon hauskempaa. Meillä peliporukassa on paljon rennompi meininki kuin sillon kun softausporukassa kaikki vaan veti hampaat irvessä toisia muovikuulilla. Ja sitäpaitsi figuilu on luontoystävällisempää koska ei mulle ainakaan tulis mieli heittää figujani luontoon toisin kuin niitä pieniä muovikuulia.

Se on normaalia, että tuntuu alussa siltä ettei elämässä oikein ole muuta, mutta kyllä se siitä paranee. Nörttiporukoista löydät hyviä ystäviä ja erinomaisia roolimalleja.

aatami kirjoitti:Nörttiporukoista löydät hyviä ystäviä ja erinomaisia roolimalleja.

Nörttiporukoissa säälittävyys ja lopun yhteisön halveksunta kasvaa ultimaalisiin mittoihin että onnea vain tuon neuvon seuraamiseen. Nämä ns. "ystävät" ovat kanssasi vain sen takia, että he edustavat näennäisesti mielipide vapautta, oikeasti heillä ei vain ole varaa valita kenen kanssa viettää illalla aikaansa.
Jos vielä joskus käy niin, että ruvet "kovemmaksi" jannuksi ja alat dokaan ja muuta tällaiseen säälittävään nuorisoihanteeseen liittyen puuhaileen, niin eiköhän nämä nörtti"ystäväsi" tule sinulle kateellisiksi ja katkeriksi saamastasi "onnesta", joka on sinänsä pelkkää tyhmyyttä.

Että senkus vaan, kuluta vuotes ettimällä nörttikavereita, jotka tulevat hylkäämään sinut löydettyään ensimmäisen kerran naisen, joka kestää heidän pizzanaamojaan.

Onnellista loppuelämää ja niin edelleen.

Remos kirjoitti: Nörttiporukoissa säälittävyys ja lopun yhteisön halveksunta kasvaa ultimaalisiin mittoihin että onnea vain tuon neuvon seuraamiseen. Nämä ns. "ystävät" ovat kanssasi vain sen takia, että he edustavat näennäisesti mielipide vapautta, oikeasti heillä ei vain ole varaa valita kenen kanssa viettää illalla aikaansa.
Jos vielä joskus käy niin, että ruvet "kovemmaksi" jannuksi ja alat dokaan ja muuta tällaiseen säälittävään nuorisoihanteeseen liittyen puuhaileen, niin eiköhän nämä nörtti"ystäväsi" tule sinulle kateellisiksi ja katkeriksi saamastasi "onnesta", joka on sinänsä pelkkää tyhmyyttä.

Että senkus vaan, kuluta vuotes ettimällä nörttikavereita, jotka tulevat hylkäämään sinut löydettyään ensimmäisen kerran naisen, joka kestää heidän pizzanaamojaan.

Onnellista loppuelämää ja niin edelleen.

Oisko se lauantai-illan avautuminen suoritettu nyt? Vai vieläkö irtoaa kyyneliä?

Xenon kirjoitti:Oisko se lauantai-illan avautuminen suoritettu nyt? Vai vieläkö irtoaa kyyneliä?

No jos en nyt löydä mitää mukamas provosoivaa viestiä niin eiköhän se siinä ollut.

Ja se oli kokemuksen syvä rintaääni eikä niinkään pelkkä trollaus.

Nörttiporukoissa säälittävyys ja lopun yhteisön halveksunta kasvaa ultimaalisiin mittoihin että onnea vain tuon neuvon seuraamiseen. Nämä ns. "ystävät" ovat kanssasi vain sen takia, että he edustavat näennäisesti mielipide vapautta, oikeasti heillä ei vain ole varaa valita kenen kanssa viettää illalla aikaansa.

Onko tuosta sulle jotain todistetta? Ihan samalla tavalla voin sanoa, että [termi tänne]porukoissa säälittävyys ja lopun yhteisön halveksunta kasvaa ultimaalisiin mittoihin. Otetaan tapaus: puliukot. Säälittäviä, halveksuttuja. Otetaan tapaus: normaalia fiksummat ihmiset. Säälittäviä, halveksuttuja. Tuo kohta "heillä ei ole varaa valita" kuulostaa aikalailla kyseenalaiselta. Onko kenelläkään muka vara valita? Tunnetusti pakkeja saa, riippumatta lärviarvosta ja lompakon paksuudesta. Voitko itse valita illanviettoseurasi? Jos kyllä, kokeile paavia, Stalinia, Obamaa, mitänäitänyton ja kerro kokemuksia.

Jos vielä joskus käy niin, että ruvet "kovemmaksi" jannuksi ja alat dokaan ja muuta tällaiseen säälittävään nuorisoihanteeseen liittyen puuhaileen, niin eiköhän nämä nörtti"ystäväsi" tule sinulle kateellisiksi ja katkeriksi saamastasi "onnesta", joka on sinänsä pelkkää tyhmyyttä.

Vaan entäpäs, jos nämä ystävät alkavat kokea sääliä sinua kohtaan. Juopottelet, käyt sairaalassa huumeiden yliannostusten takia joka viikko, vietät aikaasi vankilassa, vahinkolapsia se sata kappaletta, kuolet nuorena maksankirroosiin. Ei kyllä itseäni käy kateeksi. Ehkäpä mulla vaan on ns. terveet arvot.

Että senkus vaan, kuluta vuotes ettimällä nörttikavereita, jotka tulevat hylkäämään sinut löydettyään ensimmäisen kerran naisen, joka kestää heidän pizzanaamojaan.

Onko tuosta omakohtaisia kokemuksia? Pizzanaama löysi itselleen maksullisen henkilön, joka huolii pizzanaaman rahat? Vaan entäpäs, jos tuo nörttikaveri onkin se tuleva elämänkumppani, joka jakaa kiinnostuksen kohteet? Silloin siis kaverit hylkäävät, vai hylkäätkö sinä heidät? Elämä on perseestä, kun on ihanan mukavaa olla sen oman kultsipalleron kanssa, jakaa elämän ilot ja surut tasaisesti jne.

Onnellista loppuelämää ja niin edelleen.

Kuin myös, toivottavasti löydät jonkun, joka rahasi huolii.

aatami kirjoitti:Se on normaalia, että tuntuu alussa siltä ettei elämässä oikein ole muuta, mutta kyllä se siitä paranee. Nörttiporukoista löydät hyviä ystäviä ja erinomaisia roolimalleja.

Jos menee siihen, että elämä pyöriin jonkun asian ympärillä oli se sitten harrastus, työ, koulu, parempi puolisko tai muu, kannattaa hakeutua ammattiauttajan pakeille. Yleensä on hyvä, että on jotain muutakin "elämää" sen "elämän" lisäksi.

Yleisesti ottaen kaikista porukoista voi löytää elinikäisiä ystäviä, mutta myös pahoja vihamiehiä ja -naisia. Itse en tosin menisi ystävystymään satunnaisen vastaantulevan narkkarin kanssa, kun näiden elämä yleensä pyörii vain yhden asian ympärillä. Toisaalta, jos suhtautuu kaikkiin neutraalisti ja kaikki ovat yhdentekeviä, ei missään vaiheessa tule ongelmia esim. luottamuksen menetyksen suhteen.

Ruokin vähän peikkoa, mutta olisi kiva saada noita vastauksia.

Remos kirjoitti:

aatami kirjoitti:Nörttiporukoista löydät hyviä ystäviä ja erinomaisia roolimalleja.

Nörttiporukoissa säälittävyys ja lopun yhteisön halveksunta kasvaa ultimaalisiin mittoihin että onnea vain tuon neuvon seuraamiseen. Nämä ns. "ystävät" ovat kanssasi vain sen takia, että he edustavat näennäisesti mielipide vapautta, oikeasti heillä ei vain ole varaa valita kenen kanssa viettää illalla aikaansa.

Jos vielä joskus käy niin, että ruvet "kovemmaksi" jannuksi ja alat dokaan ja muuta tällaiseen säälittävään nuorisoihanteeseen liittyen puuhaileen, niin eiköhän nämä nörtti"ystäväsi" tule sinulle kateellisiksi ja katkeriksi saamastasi "onnesta", joka on sinänsä pelkkää tyhmyyttä.

Säälittävyys? Jaa, mun lähipiirissä pyörivät figuilijat ja pelaajat kyllä ovat olleet niitä, joiden keskiarvo hipoo kymppiä ja muutenkin ovat pärjänneet ihan hyvin tähän mennessä elämässään. En heitä menisi laskemaan säälittäviksi. On myös salainen vaihtoehto B, jossa nörtit eivät pyri saamaan vain tekosyytä valittaa erilaisista asioista vain olemalla nörttejä, vaan ovat kiinnostuneita juuri niistä asioista joista yleisesti nörtit ovat kiinnostuneita, tässä tapauksessa figupeleistä.

Mun koulussa yksi kahdeksasluokkalainen henkilö sammui talvella patterin viereen ja sitä vasten ollut iho taisi kärsiä lievästi. Mieti itse kuinka paljon hänen onnea käy sääliksi, samalla voit arvata minunkin kannan.

Kaapelikala kirjoitti:Onko kenelläkään muka vara valita?

Uskoisin kyllä että on. Jos ihmisellä on 3-8 kaveria, jotka kaikki ovat yhdessä porukassa, niin kyllähän se on aika säälittävää, ettei pysty tekeen kavereita, muutakuin sellaisten ihmisten kanssa, jotka jakavat omat mielipiteesi. Vai eikö? Sanoisin että melko ahdasmielistä ja ehkäpä myös sitä, ettei voi antaa myöten ollenkaan.

Vaan entäpäs, jos nämä ystävät alkavat kokea sääliä sinua kohtaan.

Ilmeisesti kirjoitin liian sekavasti. Juopottelu, narkkaripuuhat ja muut siihen liittyvät ovat minun mielestä melkoisen säälittävää puuhaa.
Korjaus, en väitä ketään säälittäväksi jos hän ei dokaa! : D Kaapelikala rakas, kun provosoiduit nyt ihan vääriin lauseisiin. Väitän, ettäkun kaveri saa jotain muuta tekemistä, niin hänestä muodostuu toissijainen frendi. Ja se on säälittävää, ettei voi pitää kiinni kavereista, jotka tekevät välillä muutakin kuin "nörtteilevät".

kun on ihanan mukavaa olla sen oman kultsipalleron kanssa

Nämä nörtit (käsittelen asian siltä kannalta mitä itse olen kokenut/ymmärtänyt) kun joskus saavat hyväksyntää naisilta (olettaen että ovat miehiä, toki on nörttinaisiakin, mutta hehän vasta taitavatkin olla kuumaa kamaa, jottei siitä niin), tuntuvat aina olevan mahdollisimman tossun alla ja tekevän mitä tahansa pitääkseen tämän "onnen". Minkälaista onnellisuutta mukamas on pitää toista kainalossa, jos pitää pelkää että toinen jättää milloinvaan ja murskaa itsensä totaalisesti. Sitäkö onni ja rakkaus muka on? Hah! Tossunalla kyhjöttäminen on muutenkin noloa, ihan sama missä piireissä sitä viettää aikaansa.

Kuin myös, toivottavasti löydät jonkun, joka rahasi huolii.

Älä ota noin henkilökohtaisesti. Itsellänikin on ollut akne monta vuotta, mutta koska koen "pizzanaaman" hyvin loukkaavana, niin halusin käyttää sitä. Se, oli ihan silkkaa provokaatiota.

Kaapelikala kirjoitti:Jos menee siihen, että elämä pyöriin jonkun asian ympärillä oli se sitten harrastus, työ, koulu, parempi puolisko tai muu, kannattaa hakeutua ammattiauttajan pakeille. Yleensä on hyvä, että on jotain muutakin "elämää" sen "elämän" lisäksi.

Puollan pitkälti tätä.

Itse en tosin menisi ystävystymään satunnaisen vastaantulevan narkkarin kanssa

Melko ahdasmielistä. Itse tutustuin viime kesänä erääseen pirinistiin, joka oli vallan mukava tapaus. Tosin en ihan hirveästi tykkää puhua vieraille ihmisille ihan spontaanisti elämän asioista, mutta tämä oli kuitenkin mukava tapaus. Muuttuuko ihmisen mukavuus muka siitä mitä se tekee vapaa-ajallaan.
Itselleni on ainakin sanottu, etten ole mitenkään ihmeellisesti muuttunut sen jälkeen, kun aloin dokaamaan, polttaan tupakkaa ja seurustelemaan. Harrastan figuja vieläkin, pelaan 3-6 tuntia päivästä tietokoneella, käyn välillä ratsastamassa ja halveksun edelleen urheilua (koska ei ole kuntoa).
Tämä liittyy siihen seurusteluasiaankin. Minkä vuoksi muuttaa itseään vain sen takia, että tekee jotain erilailla kuin aikaisemmin..? Ei mitään pointtia. Ahdasmielistä ajatella, että ihminen muuttuu jostain asioista jotenkin dramaattisesti. Ehkä vakavista onnettomuuksista, en tarkoittanut sellaisia.

Ruokin vähän peikkoa, mutta olisi kiva saada noita vastauksia.

Ei se mitään, koitetaan pitää suhteellisen asiallisena kuitenkin, niin mitää kummempaa ongelmaa ei satu.

Da Big Boss kirjoitti:, joiden keskiarvo hipoo kymppiä ja muutenkin ovat pärjänneet ihan hyvin tähän mennessä elämässään.

Kympin keskiarvo ei tee säälittäväksi. Mutta jos joutuu näkeen kauheesti vaivaa sen eteen, niin silloin se on. Mitä sä teet 10 keskiarvolla? Mihin sellaiseen paikkaan pääset peruskoulun jälkeen opiskeleen, missä 8.6 ei esimerkiksi riittäisi? Tai yhdeksän? Ei Suomessa sellaisia paikkoja ole, joten ei ole mitään syytä rasittaa itseään liikaa vain sen takia että haluaa olla jotenkin erityisen hyvä, kun sillä hyvyydellä ei oikeasti tee mitään, se ei ole minkään arvoista!
Ja edelleen, en pidä dokaamista coolina ja hienoja, jeejee kaikki dokaan ja polttaa tupakkaa. Ei! Se ei ole säälittävyyden mittari missään suhteessa. Vaan se, ettäkun kaveriporukassa joku alkaa tekemään sitä ennen muita, niin se jää silloin toissijaiseksi. Se on säälittävää.

Kaapelikala kirjoitti:Onko kenelläkään muka vara valita?

Uskoisin kyllä että on. Jos ihmisellä on 3-8 kaveria, jotka kaikki ovat yhdessä porukassa, niin kyllähän se on aika säälittävää, ettei pysty tekeen kavereita, muutakuin sellaisten ihmisten kanssa, jotka jakavat omat mielipiteesi. Vai eikö? Sanoisin että melko ahdasmielistä ja ehkäpä myös sitä, ettei voi antaa myöten ollenkaan.

Mieluummin yksi hyvä ystävä, kuin sata huonoa kaveria.

Vaan entäpäs, jos nämä ystävät alkavat kokea sääliä sinua kohtaan.

Ilmeisesti kirjoitin liian sekavasti. Juopottelu, narkkaripuuhat ja muut siihen liittyvät ovat minun mielestä melkoisen säälittävää puuhaa.
Korjaus, en väitä ketään säälittäväksi jos hän ei dokaa! : D Kaapelikala rakas, kun provosoiduit nyt ihan vääriin lauseisiin. Väitän, ettäkun kaveri saa jotain muuta tekemistä, niin hänestä muodostuu toissijainen frendi. Ja se on säälittävää, ettei voi pitää kiinni kavereista, jotka tekevät välillä muutakin kuin "nörtteilevät".

Hmmm... Elieli, sanot, että nämä kaverit ovat niin pinnallisia, etteivät voi sietää muutosta. Heidän on oltava huomion keskipisteenä? Jos joku ei huomioi, pitää alkaa itq parq lattialla waa waa waa!

kun on ihanan mukavaa olla sen oman kultsipalleron kanssa

Nämä nörtit (käsittelen asian siltä kannalta mitä itse olen kokenut/ymmärtänyt) kun joskus saavat hyväksyntää naisilta (olettaen että ovat miehiä, toki on nörttinaisiakin, mutta hehän vasta taitavatkin olla kuumaa kamaa, jottei siitä niin), tuntuvat aina olevan mahdollisimman tossun alla ja tekevän mitä tahansa pitääkseen tämän "onnen". Minkälaista onnellisuutta mukamas on pitää toista kainalossa, jos pitää pelkää että toinen jättää milloinvaan ja murskaa itsensä totaalisesti. Sitäkö onni ja rakkaus muka on? Hah! Tossunalla kyhjöttäminen on muutenkin noloa, ihan sama missä piireissä sitä viettää aikaansa.

Määrittele sitten tuo termi "nörtti". Olisi kiva kuulla, mitä olet kuullut/ymmärtänyt.

Kuin myös, toivottavasti löydät jonkun, joka rahasi huolii.

Älä ota noin henkilökohtaisesti. Itsellänikin on ollut akne monta vuotta, mutta koska koen "pizzanaaman" hyvin loukkaavana, niin halusin käyttää sitä. Se, oli ihan silkkaa provokaatiota.

Näinollen saat virallisesti nimen "Pizzanaama I". Et varmaan huutele kaikkia nörttejä pizzanaamoiksi julkisesti? Miksi siis täälläkään?

Itse en tosin menisi ystävystymään satunnaisen vastaantulevan narkkarin kanssa

Melko ahdasmielistä. Itse tutustuin viime kesänä erääseen pirinistiin, joka oli vallan mukava tapaus. Tosin en ihan hirveästi tykkää puhua vieraille ihmisille ihan spontaanisti elämän asioista, mutta tämä oli kuitenkin mukava tapaus. Muuttuuko ihmisen mukavuus muka siitä mitä se tekee vapaa-ajallaan.

Joo, sulla ei vissiin ole ollut puoltatoista vuotta heroiininarkkista solukämppiksenä? Arvaamaton sankari. Puukot lentelee ja silleen. Ei se, mitä tekee vapaa-ajallaan tee "huonoa" ihmistä, mutta jos tuo sitä liian vahvasti esille (esim. örveltämällä puukon kanssa oven takana), tekee.

Itselleni on ainakin sanottu, etten ole mitenkään ihmeellisesti muuttunut sen jälkeen, kun aloin dokaamaan, polttaan tupakkaa ja seurustelemaan. Harrastan figuja vieläkin, pelaan 3-6 tuntia päivästä tietokoneella, käyn välillä ratsastamassa ja halveksun edelleen urheilua (koska ei ole kuntoa).
Tämä liittyy siihen seurusteluasiaankin. Minkä vuoksi muuttaa itseään vain sen takia, että tekee jotain erilailla kuin aikaisemmin..? Ei mitään pointtia. Ahdasmielistä ajatella, että ihminen muuttuu jostain asioista jotenkin dramaattisesti. Ehkä vakavista onnettomuuksista, en tarkoittanut sellaisia.

Juuri sanoit, että jos jotakin tapahtuu (tässä tapauksessa lähipiirissä), ihminen muuttuu. Ristiriita? Tekee jotain erilailla = itsensä muuttamista.

Da Big Boss kirjoitti:, joiden keskiarvo hipoo kymppiä ja muutenkin ovat pärjänneet ihan hyvin tähän mennessä elämässään.

Kympin keskiarvo ei tee säälittäväksi. Mutta jos joutuu näkeen kauheesti vaivaa sen eteen, niin silloin se on. Mitä sä teet 10 keskiarvolla? Mihin sellaiseen paikkaan pääset peruskoulun jälkeen opiskeleen, missä 8.6 ei esimerkiksi riittäisi? Tai yhdeksän? Ei Suomessa sellaisia paikkoja ole, joten ei ole mitään syytä rasittaa itseään liikaa vain sen takia että haluaa olla jotenkin erityisen hyvä, kun sillä hyvyydellä ei oikeasti tee mitään, se ei ole minkään arvoista!

Vähän mielenkiintoinen ajatusmalli. Olet siis sitä mieltä, että elämässä pärjäämisessä ei ole mitään järkeä, jos kaikki ei tule kultalusikalla mitään tekemättä. Jos pärjää ja näkee sen eteen vaivaa, on se erittäin ihailtavaa. Jos vuorostaan ei halua nähdä vaivaa, voi vaikka ruvete lähettelemään nigerialaiskirjeitä. Kyllä joku ääliö kuitenkin vastaa. Mitä tuohon keskiarvoon tulee, on se myös oppimisen mittari, ellei sitten ole ottanut osaa extrakurrikulaarisiin opintoihin opettajainhuoneessa tai vast. Jos vain nukkuu tunnit, lunttaa kokeet ja pelleilee koko kouluaikansa, ei tulevaisuudesta tule mitään. Tiedän yhden sankarin, joka aloitti opiskelemaan 9. luokan keväällä. Lukion kävi kahteen vuoteen, suoritti siinä samalla yliopisto-opintoja ja oli töissä. Pääsi läpi ja sai ylioppilaslakkinsa. Ei kyllä päässyt mihinkään kovin ihmeellisiin paikkoihin, valitettavasti. Myös 8,6 ei piisaa kaikkialle. Esim. Ressun lukio v. 2010 vaati 9,3 keskiarvon. Että yritähän sinne päästä viitosella. Huomataan: Kannattaa nähdä vaivaa, jos tähtää korkealle. Jos tähtää ojaan, voi sen dokaamisen aloittaa jo junnuna.

Vaan se, ettäkun kaveriporukassa joku alkaa tekemään sitä ennen muita, niin se jää silloin toissijaiseksi. Se on säälittävää.

Aikaisemmin sanoit "en pidä dokaamista coolina ja hienona". Tässä sanot, että "joku alkaa tekemään sitä ennen muita". Kaikkien siis pitää aloittaa joskus? Tästä paistaa vähän seuraavanlainen "kaikkien pitää dokata ja polttaa". Josta päästään "ei-dokaavat, ei-polttavat ovat säälittäviä"?

Mieluummin yksi hyvä ystävä, kuin sata huonoa kaveria.

Näinhän se on. En ole mielestäni muuta väittänytkään.

Hmmm... Elieli, sanot, että nämä kaverit ovat niin pinnallisia, etteivät voi sietää muutosta. Heidän on oltava huomion keskipisteenä? Jos joku ei huomioi, pitää alkaa itq parq lattialla waa waa waa!

Jos ne "ystävät" ovat juuri niitä joiden kanssa olet tutustunut vain sen yhden asian tiimoilta ja sitten se yksi asia jääkin sinulla toissijaiseksi, niin samalla jäät heille toissijaiseksi, koska yhdistävää lenkkiä noin muuten ei erikoisemmin ole.

Määrittele sitten tuo termi "nörtti". Olisi kiva kuulla, mitä olet kuullut/ymmärtänyt.

Ihminen, jonka elämä pyörii yhden ei-niin-tunnetun-asian/harrastuksen ympärillä. Hän on myös sosiaalisesti syrjäytynyt enemmän tai vähemmän, sillä muut ihmiset halveksuvat häntä, koska hänellä on kyky paneutua johonkin asiaan kunnolla.

Näinollen saat virallisesti nimen "Pizzanaama I". Et varmaan huutele kaikkia nörttejä pizzanaamoiksi julkisesti? Miksi siis täälläkään?

Karri Anttila on nimeni ja asun Lepaalla. En suinkaan vetäydy hurjan maskuliinisen nimimerkkini taakse pilkkaamaan ihmisiä joilla saattaa olla esimerkiksi vaikkapa sama harrastus kuin minulla. En huutele ketään erikoisesti tietyllä nimellä, yleensä mielikuvitusta riittää useampaan sanaan per ryhmä.

Joo, sulla ei vissiin ole ollut puoltatoista vuotta heroiininarkkista solukämppiksenä? Arvaamaton sankari. Puukot lentelee ja silleen. Ei se, mitä tekee vapaa-ajallaan tee "huonoa" ihmistä, mutta jos tuo sitä liian vahvasti esille (esim. örveltämällä puukon kanssa oven takana), tekee.

Ei, sen myönnän. Huomaa, en puolla huumeitakaan, enkä ole ikinä kokeillut mitään huumausaineita. Kuitenkin seurustelin 1,5 vuotta kannabisnistin kanssa.

Juuri sanoit, että jos jotakin tapahtuu (tässä tapauksessa lähipiirissä), ihminen muuttuu. Ristiriita? Tekee jotain erilailla = itsensä muuttamista.

Itseensä ei voi muuttaa. Se että alkaakin pesemään illalla hampaitaan aamupesun sijaan ei muuta ihmisessä kuin hengityksen hajun. Kaikki ihmiset muuttuvat ajanmyötä, ajatusmaailma ja käytännöt muuttuvat. Tottakai ihmisestä tulee ajanmyötä erilainen kuin joskus 10 vuotta sitten, onko se jokin ihme. Ei, ei ole, mutta kaikki eivät ymmärrä sitä.
Jos alkaa tekemään jotain erilailla kuin aikaisemmin, niin se muutos on lähinnä näennäinen ja näkyy muiden käyttäytymisessä sinua kohtaan. Omaa luonnettaan/persoonallisuuttaan ei voi muuttaa tietoisesti, siitä olen täysin varma, vaikka latoisit miljoona esimerkkiä, minä sanon, itseään ei voi muuttaa.

Olet siis sitä mieltä, että elämässä pärjäämisessä ei ole mitään järkeä, jos kaikki ei tule kultalusikalla mitään tekemättä.

Olen sitä mieltä että on säälittävää nähdä kohtuuton vaiva jonkin asian eteen.
Tällöin oppilas, joka selviää helposti lukemalla ja tekemällä läksynsä 10 luokituksiin, ei ole säälittävä. Ne jotka raippaavat itseään hiki niskassa yötäpäivää esimerkiksi prosenttilaskujen takia, ovat säälittäviä. Kukaan ei osaa kaikkea, minkä takia siis odottaa sitä itseltäkään. Jos ei onnistu niin ei onnistu, kaikelle ei vain voi mitään.

Aikaisemmin sanoit "en pidä dokaamista coolina ja hienona". Tässä sanot, että "joku alkaa tekemään sitä ennen muita". Kaikkien siis pitää aloittaa joskus? Tästä paistaa vähän seuraavanlainen "kaikkien pitää dokata ja polttaa". Josta päästään "ei-dokaavat, ei-polttavat ovat säälittäviä"?

Eieiei.. Lauseen voisi korjata:

• Vaan se, ettäkun kaveriporukassa joku alkaa tekemään [jotain muuta kuin mitä on tupattu tekemään] ennen muita, niin se jää silloin toissijaiseksi. Se on säälittävää.

Lähdet aivan hakoteille päätelmiesi kanssa. Onko vielä jotain selvennettävää omasta kannastani, jonka sanon ihan vain kokemuksen perusteella.
PS. Olen törmännyt tuohon Ressun Lukioon joskus aikaisemminkin ja kyllä, olin väärässä, ilmeisesti pitää olla kaikkitietävä, että pääsee sinne. Ajattelen tätä asiaa ehkä vähän liikaa omalta kannaltani, koska itselläni ei olisi mitään mielenkiintoa tai rahaa olla missään huippulukiossa.

PS. Olen törmännyt tuohon Ressun Lukioon joskus aikaisemminkin ja kyllä, olin väärässä, ilmeisesti pitää olla kaikkitietävä, että pääsee sinne. Ajattelen tätä asiaa ehkä vähän liikaa omalta kannaltani, koska itselläni ei olisi mitään mielenkiintoa tai rahaa olla missään huippulukiossa.

Koulutus on Suomessa ilmaista. Ressun lukioon pääsee ihan yhtä halvalla sisään kuin minne tahansa muuallekin. Vaikka kiinnostusta ei itsellä ole, niin muilla saattaa olla.

Olen sitä mieltä että on säälittävää nähdä kohtuuton vaiva jonkin asian eteen.
Tällöin oppilas, joka selviää helposti lukemalla ja tekemällä läksynsä 10 luokituksiin, ei ole säälittävä. Ne jotka raippaavat itseään hiki niskassa yötäpäivää esimerkiksi prosenttilaskujen takia, ovat säälittäviä. Kukaan ei osaa kaikkea, minkä takia siis odottaa sitä itseltäkään. Jos ei onnistu niin ei onnistu, kaikelle ei vain voi mitään.

Puussa on hyvä omena ja maassa on mädäntynyt omena. Sinulla on nälkä ja syöt toisen. Syötkö maassa olevan vai yritätkö yltää siihen hyvään omenaan korkealla puussa? Jos voit työllä ansaita itsellesi uuden, toimivan auton tai vähällä vaivalla puhjenneen renkaan, kumman valitset?


Joo, mun osalta saa jäädä tähän. Oli kovin... mielenkiintoista.