Sotavasara.net

Erikk Haraldsson vs. Lord Feraldan
Kuolon areenalle astelivat jälleen suuriksi tulleet soturit, jotka kaikki tunsivat. Erikk, kääpiö maan alaisilta mailta, oli tappanut vahvoin esityksin viimeiset 3 osanottajaa Feraldanin surmatessa samaisen määrän omilla tekniikoillaan. Nyt nämä soturit kohtasivat toisensa yleisön edessä, haluten säilyttää kunniansa ja henkensä. Pronssinen kongi kumahti taistelun alkamisen merkiksi ja Feraldan teki aloitteen kannustamalla hevosensa kohti pientä, metallissaan kiiltelevää kääpiötä. Hurja oli hänen hyökkäyksensa ja terä sivalsikin Erikin haarniskaan ison haavan, josta punainen neste alkoi tahraamaan hitaasti reagoineen kääpiön partaa ja vaatteita. Kääntyessään uuteen iskuun Feraldanin korvissa humisi adrenaliini sekä yleisön hurraus. Seuraava isku meni valmistautuneen kääpiön ohitse, ja tämä pääsi lyömään takaisin. Erikin kirves pureutui haarniskaan ja osui edellisestä taistelusta muistoksi jääneeseen haavaan, joka oli kerran jo paikattu huolellisesti. Tuskanhikeä pidätellen bretti löi teränsä jälleen kohti monen taistelijan surmaa, Erikiä. Isku ei ollut torjuttavissa ja kääpiön vasen käsi sai vaarallisen osuman, joka olisi voinut katkaista sen. Kuitenkin haarniska esti iskun jotenkin eikä se vienyt kääpiön tajua. Erikk huomasi ihmisen heikkenevän ja päätti puolustautua odotellen ihmisen luhistumista. Hän oli nyt itsekin vakavasti haavoittunut, mutta jaksoi sisulla uskoa mahdollisuuteensa. Tasaväkinen, verinen taistelu jatkui. Bretin ase kolahti parin kipinän saattelemana kääpiön haarniskaan. Erikk ei lyönyt tosissaan takaisin ja näytti siltä, että Feraldan pääsisi niskan päälle. Kokenut Erikk väisteli tuskaisesti iskuja, mutta ei antanut suunnitelmansa sortua. Vihdoin väsynyt Feraldan teki virheen. Hänen iskunsa ei löytänyt mitään kohdetta ja hänen hento ruumiinsa jäi alttiiksi iskulle. Pienellä kurotuksella kääpiö ylsi hevosruhtinaaseen ja antoi kirveensä leikata kaiken edestä ihmislihaa. Ihminen kaatui lähes äänettä, säilyttäen kunniansa ja siunauksensa loppuun asti. Erikk ei jaksanut edes tuulettaa uupuneena pitkän ja voimia vieneen taistelun jäljiltä. Yleisö oli jälleen tyydytetty ja yksi ottelija oli lunastanut paikkansa neljän suurimman joukkoon.
Erikk haavan kärsineenä jatkoon.

Gurggluga Spleensplitter vs. Galrath
Iso mustaörkki tähyili vastustajaansa. Hento, kauniisti mustan kanssa sävyttyvä haltia myötäili örkin liikettä ja näytti hymyilevän. Tuo hymy pitäisi hyydyttää, ajatteli Gurgglugha pyöritellen varman oloisesti isoa asettaan kädessään. Merkki kaikui areenalla ja Galrath käänsi katseensa aseeseen, joka oli surmannut ennenkin. Sen kahva myötäili kättä ja se tuntui vaihtuvan otteen vaihtuessa. Päin rynnistävän possun selässä ratsastava hurjasti huutava mustaörkki saisi maistaa sitä. Ja nopeasti, tuota otusta ei saisi päästää lähietäisyydelle. Hullunkiilto silmissään Gurgglugha näki saaliinsa, joka tuntui vain odottavan rauhallisesti. Hän pääsi jo kymmenen jalan päähän tästä kun Galrath teki aloitteen. Hän hyppäsi haltiamaisen kevyesti kohti örkkiä pyörittäen asettaan päänsä päällä. Tästä hämmentyneenä Gurgglugha päätti vain hakata nuijallaan edestakaisin haltian suuntaan. Tekniikka toimi ja täysin murjottu haltia lensi hienosta ja urheilumieltä nostattavasta yrityksestä huolimatta päin kehän laitaa murskautuen lopullisesti. Selvästi itsetyytyväinen Gurgglugha meni vielä hyppimään haltian päälle voitonmerkiksi yleisön ollessa lievästi tyrmistynyt sekopäisen örkin teurastuksen jälkeen. Se oli ainakin selvää, että välierät olivat saaneet uuden osallistujan ja se, ettei hän selvästikään aikonut luopua paikastaan.
Gurgglugha jatkoon haavatta.

Jesus Modes vs. Lord Kurash
Tummanpuhuva vamppyyri loi alentavan katseen vastustajaansa, yksinkertaiseen mustaörkkiin, joka pyöritteli nuijaa käsissään kuin ei olisi ennen sellaista nähnyt. Huolimatta vähemmän Jesusta pelottavasta ulkonäöstä, tämä örkki oli siivonnut nuijallaan tiensä näinkin pitkälle jatkoon, eikä varmasti olisi se turnauksen helpoin vastus. Tutun kannustuksen saattamana Jesus kannusti ratsunsa laukkaan yleisön ihaillessa jälleen tuota muotopuhtauden ruumiillistumaa. Peitsi laskeutui kuten aina ennenkin. Kurash lähti väistämään iskua, mutta totutusti Jesuksen tähtäys pysyi vakaana. Sekunnin murto-osan päästä peitsi rysähti örkkiin. Yleisö kuohahti ja yritti nähdä paremmin tapahtuneen. Kurash hoiperteli hetken ja husoi ilmaa ympäriltään nuijallaan tajuamatta tapahtunutta, mutta kuitenkin vahingoittumatta. Haarniska oli kestänyt, vaikkakin vaivoin. Vampyyri käänsi kuolleen ratsunsa takaisin päin halveksuva ilme kasvoillaan. Miekka välähti auringossa lentäessä varmaan käteen tupestaan. Myös örkki kiskaisi nuijansa pois (päin Jesusta, mutta tähtäys tyytyi päästämään vain yhden gnoblarin hengestään) ottaen tilalle jykevän kirveen, joka oli ennenkin syönyt lihaa. Jesus löi örkkiä ohittaessaan tämän, mutta osuma jäi hieman kevyeksi pyyhkien vain kipinöitä haarniskan pinnasta. Örkin oma osuma sen sijaan survaisi ennen koskemattoman ja vahingoittuman vamppyyrin vatsaan valtaisan avohaavan, joka ei vuotanut verta. Ilmettäkään väräyttämättä Jesus kävi uuteen hyökkäykseen. Kipinät laskeutuivat örkin oikeasta olkatoppauksesta ja Kurash sai tilaa omalle lyönnilleen. Pienellä pyöräytyksellä hänen aseensa kohtasi jälleen haarniskan, tällä kertaa tuhoten sen täysin. Jesus katsahti uudestaan tuhottua ruumistaan ja katsoi ylös levittäen kätensä. Pienen, matalan ääneen saattelemana hänen maallinen hahmonsa särkyi leviten jokaiseen suuntaan tasaisessa kaaressa. Jättäen hetkeksi hämmentyneen Kurashin riemuitsemaan voittoaan hän lähti etsimään uutta ruumista jonka voisi sielullaan täyttää.
Kurash jatkoon haavoitta.

Weithut Plinseteig vs. Brï¨tkhëy Spears
Synkkä muumio ja harmaa kääpiö katsoivat taivaalle. Sade oli alkamaisillaan. Verinen areena oli vielä kuiva pitkän sateettoman kauden ansiosta. Illan ja sään yhteisestä vaikutuksesta kehässä oli hämärää, kohta myös pimeää. Yleisössä olleet soihdut ja örkkien huviksi grillaamat hiidet valaisivat jonkin verran, mutta areenalle valon toi kunnolla ainoastaan Weithutin ase, musta vasara. Se näytti liekehtivän ja kipinöitä tipahteli tasaiselle hiekalle sen liikahtaessa kääpiön vahvoissa käsissä. Muumio, Brï¨tkhëy, jäi ikäänkuin pimentoon, mutta kongin kajahtataessa ja heidän lähestyessä toisiaan hänkin erottui paremmin. Musta, nyt liekehtivä ase heilahti tappavassa kaaressa. Hipaisten se sivutti muumion kuivat, helposti syttyvät rievut, jotka peittivät sen ihoa. Brï¨tkhëy sai tilaa omalle yritykselleen. Huonosti aloittanut Weithut sai tuntea muumion ikivanhan terän vatsassaan. Viiltävä haava tuntui polttavan hänet hengiltä, mutta sisälmykset pysyivät monikerroksisen haarniskan alla ja hän pystyi jatkamaan taistelua. Hänen iskunsa kilpistyi Brï¨tkhëyn puolustukseen, ja pyörähti sivulle. Kipinöivä vasara heilahti paluuiskun ja se osuikin vaarattoman näköisesti muumion oikeaan käteen. Kipinä sytytti öljytyt ja balsamoidut rievut muuttaen Brï¨tkhëyn yhdeksi valtavaksi kokoksi. Hätääntyneenä muumio pyöri humalaisen näköisesti edestakaisin lysähtäen pian maahan. Viimeinen hänen ajatuksensa koski meikkipullon kyljessä ollutta tähän asti mysteeristä liekin kuvaa. Weithut piteli vatsaansa ja tunsi hurjaa kipua. Yleisö hurrasi ja hän kääntyi heitä päin yrittäen äristä näitä auttamaan. Samalla hetkellä, kun hiidet kipittivät noutamaan kaaoskääpiötä, sade laskeutui tummalta iltataivaalta ja sammutti muumion liekit paljastaen ainoastaan kasan tuhkaa sekä metallisia aseen ja haarniskan osia.
Lähellä oli iso yllätys, mutta 2/4 onnituneista 5+ saveista pelasti kääpiön. Weithut haavan kärsineenä välieriin.

Acoparaptor kirjoitti:Jesus Modes vs. Lord Kurash
Tummanpuhuva vamppyyri loi alentavan katseen vastustajaansa, yksinkertaiseen mustaörkkiin, joka pyöritteli nuijaa käsissään kuin ei olisi ennen sellaista nähnyt. Huolimatta vähemmän Jesusta pelottavasta ulkonäöstä, tämä örkki oli siivonnut nuijallaan tiensä näinkin pitkälle jatkoon, eikä varmasti olisi se turnauksen helpoin vastus. Tutun kannustuksen saattamana Jesus kannusti ratsunsa laukkaan yleisön ihaillessa jälleen tuota muotopuhtauden ruumiillistumaa. Peitsi laskeutui kuten aina ennenkin. Kurash lähti väistämään iskua, mutta totutusti Jesuksen tähtäys pysyi vakaana. Sekunnin murto-osan päästä peitsi rysähti örkkiin. Yleisö kuohahti ja yritti nähdä paremmin tapahtuneen. Kurash hoiperteli hetken ja husoi ilmaa ympäriltään nuijallaan tajuamatta tapahtunutta, mutta kuitenkin vahingoittumatta. Haarniska oli kestänyt, vaikkakin vaivoin. Vampyyri käänsi kuolleen ratsunsa takaisin päin halveksuva ilme kasvoillaan. Miekka välähti auringossa lentäessä varmaan käteen tupestaan. Myös örkki kiskaisi nuijansa pois (päin Jesusta, mutta tähtäys tyytyi päästämään vain yhden gnoblarin hengestään) ottaen tilalle jykevän kirveen, joka oli ennenkin syönyt lihaa. Jesus löi örkkiä ohittaessaan tämän, mutta osuma jäi hieman kevyeksi pyyhkien vain kipinöitä haarniskan pinnasta. Örkin oma osuma sen sijaan survaisi ennen koskemattoman ja vahingoittuman vamppyyrin vatsaan valtaisan avohaavan, joka ei vuotanut verta. Ilmettäkään väräyttämättä Jesus kävi uuteen hyökkäykseen. Kipinät laskeutuivat örkin oikeasta olkatoppauksesta ja Kurash sai tilaa omalle lyönnilleen. Pienellä pyöräytyksellä hänen aseensa kohtasi jälleen haarniskan, tällä kertaa tuhoten sen täysin. Jesus katsahti uudestaan tuhottua ruumistaan ja katsoi ylös levittäen kätensä. Pienen, matalan ääneen saattelemana hänen maallinen hahmonsa särkyi leviten jokaiseen suuntaan tasaisessa kaaressa. Jättäen hetkeksi hämmentyneen Kurashin riemuitsemaan voittoaan hän lähti etsimään uutta ruumista jonka voisi sielullaan täyttää.
Kurash jatkoon haavoitta.

Acoparaptor kirjoitti:On pitkäperjantai ja Jesuksella on koko viikonloppu aikaa nousta kuolleista

Acoparaptor kirjoitti:On pitkäperjantai ja Jesuksella on koko viikonloppu aikaa nousta kuolleista

Ihmiskilpi kirjoitti:Itken katkeria kyyneliä kivipaasin edessä, mutta varmistuipahan ainakin turnauksen voitto.

Edit: @ Rotten Sound: pelejä on kylläkin jäljellä enää neljä, sillä kuolleet tuskin enää taistelevat kolmossijasta, vai?

Weithut Plinseteig vs. Lord Kurash

Sade ei hellittänyt. Se oli jo aamupäivällä tuntunut muuttuvan tihkuksi, mutta uudet mustat pilvet vuorilta olivat jälleen saartaneet areenan. Yleisö oli täpötäynnä, vaikka sade haittasikin monessa mielessä. Vain suuret arvovieraat saivat kunnian istua katoksissa, jotka oli heille varta vasten rakennettu. Jotkut katsojat vaikuttivat tympääntyneiltä sateeseen ja kovin moni ilmaisi tunteensa yleisellä epäkohteliaisuudella sekä muulla vähemmän urheiluhenkisellä käyttäytymisellä. Joka tapauksessa, areenan yllä oli omanlainen hiljaisuus. Sateesta johtumatta lähes kaikki odottivat jännittäen ottelun alkamista. Kongin kumahtaessa ottelijoiden saapumisen merkiksi osa yleisöstä hypähtikin seisomaan. Mutaiselle areenalle tepsutteli rautasaappaissaan ensimmäisenä Weithut. Mojovien taputuksien saattelemana hän asettui itäpäätyyn valmiina vastaanottamaan vastustajansa. Hän ei nähnyt savussa ja sateessa kunnolla eteensä ja päätteli Kurashin saapumisen länsipäädyn voimistuneista hurrauksista. Kiroten hän pyöräytti vasaransa olalleen.

Kurash käveli määrätietoisesti ulos. Yleisö hurrasi ja sateessakin hän pystyi erottamaan katsomojen ääriviivat jotenkin. Häntä ennen saapunutta kääpiötä ei näkynyt, mutta se kyllä ilmaantuisi ajallaan. Mustaörkki naureskeli itsetyytyväisenä tyhmää nauruaan ajatellessaan mainetta ja ruokaa, mitkä lankeaisivat voittajalle.

Kongi kumahti. Weithut reagoi siihen nopeasti, mutta ei uskaltanut kuin lähteä kävelemään kohti länsipäätyä. Sade tipahteli kypärän pieniin silmänaukkoihin ja hän pyyhki sitä vasemmalla kädellään pois. Lätäkön molskahdus parinkymmenen jalan päässä pimeästä oli merkki ottelijasta. Kukaan muu se ei olisi. Hän röyhisti rintaansa ja lähti kömpelöön juoksuun kohti ääntä.

Kurash käännähti. Hän oli kuin eksyksissä pienellä areenalla. Savu tunkeutui sieraimiin ja sade sekä yleisön melu sekoittivat aisteja. Kääpiöstä ei kuulunut ääntäkään, oli ihmeellistä miten se liikkui siinä panssarissaan niin ketterästi. Pienen hetken kuluttua Kurash määritti suunnilleen areenan keskustan. Vesi lätisi hänen panssaroitujen lättäjalkojensa alla hänen kävellessä nuija olalla kohti pimeää. Hän kääntyi jälleen löytämättä mitään. Täällä se kääpiö varmaan olisi, ajatteli Kurash talsiessa toiseen suuntaan. Oli tämä silti älytöntä, yleensä sai tapella suoraan, nyt vain piti harhailla ympäriinsä kaikkien nähtävänä. Pienet rivakat askeleet hänen takaansa kuitenkin valaisivat örkin pienen mielen. Nyt!

Siinä örkki oli, selkä häneen päin. Iso se oli, mutta niin ne oli yleensäkin, ainakin kääpiöiden mielestä. Tumma vasara heilahti kohti örkin selkää kääpiön tuodessa kaiken voimansa iskuun. Se näytti menevän perille, mutta viime tingassa rauhalliselta näyttänyt örkki siirtyi sivuun kääntyen ja karjuen päin Weithutin naamaa. Vasara töksähti mutaan ja kipu räjähti kääpiön kyljessä. Hän kieri kierroksen iskun voimasta ja jäi kyljelleen. Vesi valui nyt suoraan silmiin ja hän ei nähnyt mitään. Örkki olisi hänen vieressään, mutta missä. Vasaraa hapuillen kääpiö yritti nousta pystyyn. Kipu oli sietämätön ja vaikka vasara löytyikin nopeasti, oli tilanne heikko. Hän ei muistanut mistä suunnasta örkki oli hänet lyönyt maahan, eikä hän kohta muistaisi enää mitään. Lätsähdys hänen sivullaan kertoi paljon. Pimeä valtasi hänet pään kääntyessä örkin valtavaa, laskeutuvaa kirvestä kohti.

Kurash iski nuijansa kääpiön kylkeen, pirstoen sen saman tien. Hölmö otus, ajatteli mustaörkki vetäessään valtavan kirveen vyöstään. Tumma kääpiö kierähti ja pysähtyi. Se oli kuin sokea rotanpoikanen pyöriessään ja hapuillessaan vasaraansa. Kurash otti nopean juoksuaskeleen kohti sitä ja nosti teränsä ilmaan. Kurash iski kirveensä kääpiön selkään ruumiin katketessa kahtia. Nostaen kääpiön yläruumiin hän huudatti yleisöä, josta iso osa huomasi tapahtuneen. Kurash nauroi sateen valuessa hänen kasvoilleen. Hän voittaisi kenet tahansa!
Haavatta meni örkki jatkoon.


Erikk Haraldsson vs. Gurgglugha Spleensplitter

Sade jatkui taukoamatta. Yleisö alkoi kyllästyä siihen ja sen huomasi katsomon kasvavasta kuolleisuusluvusta. Myös kentän lätäköt olivat laajenneet viime ottelusta ja kentältä viskottiin ämpäreillä sekä saaveilla vettä juuri ennen ottelua.

Kongi kumahti vaisusti. Yleisö kääntyi katsomaan länsiportille. Viime ottelun sumua ja savuisuutta ei ollut ja näkyvyys oli parantunut huomioitavasti. Sateeseen asteli pieni, kyttyräselkäinen kääpiö, joka oli pukeutunut kiiltävään, vahvasti riimuilla varustettuun haarniskaan. Se piteli kirvestään maltillisesti vyötärönsä tasonsa odotellessaan vastustajaa, joka seuraisi areenalle kongin seuraavan kumahduksen jälkeen.

Uusi kumahdus värähteli katsomon penkkiriveissä. Itäportti rämähti auki ison örkin ratsastaessa possullaan sisään. Vesi loiskui ja rapa värjäsi hänen haarniskansa, joka ei kiiltänyt aluksikaan samalla lailla kuin vastustajansa. Örkki mulkoili sivulta toiselle ja valmistautui hyökkäykseen jykevä nuija olkapäällään kirkuvien itäkatsomon hiisien säestäessä taustalla. Taistelu oli valmis alkamaan.

Gurgglugha mittaili vastustaajansa possunsa selästä. Kääpiön puolustus olisi varmasti tuon jykevän haarniskan takana, mutta olihan hänen uskollinen aseensa ennenkin kaikki haarniskat läpäissyt. Lievästä nilkutuksesta päätellen kääpiö oli loukannut itsensä viime ottelussa. Örkki siirsi ajatuksistaan katseensa kongiin, joka seisoi tasanteella areenan puolivälissä hänestä päin oikealta katsoen. Iso jätti asteli tylsistyneenä sen luokse ja iski valtavan nuijansa siihen. Gurgglugha kannusti ratsunsa laukkaan hurjan karjaisun kera.

Erikk pyöritteli kirvestä kädessään. Vihlova kipu muistutti siitä, mikä häviäjää odottaisi. Itsevarma, täysin loukkaantumaton örkki näytti varmalta voitostaan. Isot muskelit pilkottivat tummanharmaan haarniskan aukkokohdista paljastaen sen hurjan voiman, minkä tuo rotu omasi. Kääpiö liikahteli levottomasti haarniskassaan. Hän oli nähnyt aitiopaikalta miten toinen kääpiöistä oli hävinnyt Kurashille, mustaörkille. Sama näky voisi olla tänään katsojille edessä. Erikk selasi hermostuneena katsellaan yleisön kunniapaikat etsien örkkiä. Keskimmäisenä istui selvästi erottuva Kurash, joka mulkoili kohti Gurgglughaa mielissään. Oli selvää, että se haluaisi vastaansa oman rotunsa vahvimman edustajan, jotta pääsisi näyttämään kaikille. Erikk havahtui kongin kumahtaessa. Gurgglugha oli jo täydessä vauhdissa.

Vesi roiskui ympäriinsä possun laukatessa kohti kääpiötä. Gurgglugha tasapainotteli pysyäkseen sen selässä epätasaisella kentällä, muttei ollut vaarassa tippua. Erikin hahmo lähestyi nopeasti ja hän nosti nuijansa. Vähän vasemmalle ja hän pääsisi lyömään paremmalta puoleltaan.. Hyvä, kääpiö ei reagoinut siirtymällä toiselle. Uuden, verenhimoisen karjaisun saattelemana hän täräytti ison nuijansa kääpiön päätä kohti viilettäessään ohi.

Erikk erotti örkin piirteet selvästi sateessa. Vesi valui haarniskan kypärästä ja sokaisi hänet koko ajan, ellei hän pyyhkinyt sitä. Mustaörkki näytti tulevan suoraan kohden ja Erikk päätti yrittää lyödä sen ensimmäisellä iskulla ratsunsa päältä. Nyt örkki nosti nuijansa, se hivuttautui hyvälle paikalle tuodakseen kaiken voiman iskuun. Erikk nosti aseensa suojakseen, mutta Gurgglugha tuli nopeammin iholle kun hän oli ennakoinut. Poikittain tullut isku osui suoraan kääpiön leukaan murtaen sen välittömästi. Leukaluun jäljelle jääneet osat työntyivät iskun voimasta ja nuijan nousevasta saatosta johtuen kääpiön aivoihin pimentäen kaiken nopeasti vanhan kääpiön muistista. Naama sisään lyötynä hän jäi verisenä makaamaan areenan länsipäädyn suurimpaan lätäkköön, jonka pohja oli liejuista mutaa. Gurgglugha käänsi possunsa ja huudatti yleisöä nostamalla kätensä ylös voiton merkiksi. Parin kunniakierroksen jälkeen hän poistui pukusuojiin erittäin tyytyväisenä itseensä.

Gurgglughan ratsastettua huikean sekä kirjaimellisesti murskaavan esityksen jälkeen areenalta, Kurash nousi seisomaan. Hän mulkaisi paikkaa, jossa eloton kääpiö makasi ja nosti oman raskaan nuijansa lattialta iskien sen toiseen lapiomaiseen kämmeeneensä. Viimeisestä ottelusta tulisi ikimuistoinen.
Mustaörkit loppuotteluun. Vieläpä kumpikin haavatta.