Juteltiin tässä Runen kanssa, että voisi oikeasti sitä fluffia alkaa vääntämään pitkästä aikaa, kun se kuitenkin on olennainen osa ollut aina näitä kampanjoita. Tässä nyt sitten hieman tajunnan virran luomaa shaissea:
Town Cryer
Ravenhillin kunniallisille kansalaisille Sigmarin hylkäämänä päivänä 22.7 2519
Suurkuvernööri ilmoittaa täten kaupungin kansalaisille, että heidän ei tarvitse enää pelätä turvallisuutensa puolesta kulkiessaan kaupungin uloimmalla piirillä, sillä kapinallinen ja saastaisten jumalien palvoja, kansanmurhaan syyllistynyt entinen Ravenhillin kaartin kapteeni on vihdoin pitkien etsintöjen jälkeen pidätetty. Syytetty on tunnustanut syntinsä kaupunkia, suurkuvernööriä, sekä jumalia kohtaan, joiden vihan hän on päällemme näin ollen saattanut. Suuressa voimassaan jumalten puhdistava, loppumaton sade on romahduttanut loputkin pystyssä olevista ensimmäisen ja toisen piirin valleista ja ajanut ulos joukon niissä piileskelleitä saastaisia kapinallisia! On yleisen turvallisuuden nimissä suotavaa, että jokainen, joka tällaisen harhautuneen murhamiehen tapaa, tekee parhain päin ja surmaa sellaisen hetimmiten Temppelin ja suurkuvernöörin suomin määrävalloin.
Vihollisemme, väärien jumalien palvojat karttavat juomasta ylvään kaupunkimme joen vettä, sillä jumalat oikeamielisessä vihassaan saavat veden kiehumaan likaisten ja saastuneiden sisuksissa ja puhdistamaan nämä näin kelvollisiksi pyhien ja nuhteettomien kansalaistemme sisuksissa. Älkää siis peljätkö sammuttaa janoanne älkääkä karttako itseänne peseytymässä tuon joen vedessä, sillä se on Temppelin siunaamaa.
Ja katsokaa, kuinka pyhät voimat ovat palkinneet meidät lahjoillaan ja ovat tuoneet ensimmäisen ja toisen piirin asukkaiden keskuuteen suuret määrät parantavaa kiveä taivaista viime yönä! Jumalten tuliset miekat ovat sataneet ympärillemme ja tarjoavat lievitystä ja parannusta sairaille ja heikoille! Temppeli on ilmoittanut siunaavansa jokaisen, jonka pyhät voimat ihmeellisen kiven vaikutuksesta ovat merkinneet, sillä nämä onnekkaat saavat kokea samat lahjat ja tuntea ruumiissaan samat jumalten siunaamat nautinnot, kuin suurkuvernööri, joka tiedettävästi on saanut päälleen suurimman armon ja kokenut mitä suurimmissa määrin jumalallisten voimien kosketukset kehossaan.
Jotta kaikki murheessa ja kärsimyksessä elävät ulompienkin piirien asukkaat saisivat osansa näistä nautinnon iloista, jotka osaksemme on suotu, kaksinkertaistaa Temppeli täten päivittäiset uhrinsa ja tulee suorittamaan kapinakapteenin mestauksen uhritoimituksena kiitoksena pyhille voimille viimeaikojen armosta.
Mutta kuulkaa, kuulkaa! Siunattua kaupunkiamme uhkaa yhä vaara, sillä tiedettävästi etelän juonikkaat ruhtinaat ovat lähettäneet vakoojiaan ja murhamiehiään kaupunkiimme tekemään tuhoa ja sekasortoa näille siunatuille kaduillemme. Niin alhaisia reikkiläisiä, middenheimiläisiä, kuin muitakin alemman ihmisrodun edustajia on nähty kylvämässä riettaiden isäntiensä kädenjälkeä viattoman kaupunkimme kansalaisiin. Näiden Tieltä kadonneiden ihmisriepujen sielut ovat kuitenkin vielä pelastettavissa! Temppeli on tehnyt tiedettäväksi, että näitä harhautuneita ei tule tappaa, vaan tuoda elävänä Temppeliin, jotta heidän sielunsa voitaisiin siellä taas puhdistaa puhtaiksi ja alastomiksi heidän uusille herroilleen.
Tätäkin pahempaa on seuraaman! Kaupungissa on kuultu huhuja saastaisista vääräuskoisista noidanmetsästäjistä, että myös alhaisista kääpiöistä ja haltioista, jotka ovat kylväneet tuhoa kaupunkimme kaduilla! Vääräsyntyiset on tuhottava hetimmiten, kuten suurkuvernöörin käsky on antanut ilmi.
Mutta jumalia kiittäkää, sillä kaupunkiin on saapunut pyhien voimien lähettiläitä! Skrolle Käddiksi itseään kutsuva pyhiinvaeltaja on saapunut keskuuteemme auttamaan meitä ylevän kaupunkien puhdistamisessa. Myös pyhän kiven tuntevia rottaihmisiä ja kuolleista ylösnousseita henkiin herätettyjä on kaupungissamme tavattu. Tämä voi olla vain merkki jumalten loppumattomasta armosta!
*******
Vesi hakkasi lattiaa, syösten itsensä sisään suoraan aukinaisesta ikkunasta mädänneelle ja haisevalle lattialle. Talon katto oli homeinen ja sen parrut olivat täynnä halkeamia. Keskellä kattoa suuri reikä halkoi näkymää suoraan yötaivaalle, jossa tähtien olisi pitänyt paistaa kirkkaina. Niin ei kuitenkaan ollut. Tähdet olivat unohtaneet tämän paikan, kuten olivat jumalatkin…tai ainakin valon jumalat. Vain harmaat, sairaalloisen vihreäreunaiset pilvet kaartuivat katsojan silmien eteen taivaalla, itkien vähämielisesti kylmiä kyyneleitään suoraan kaupungin niskaan.
Fyriendo oli aina pitänyt sateesta. Aikanaan, nuorena tiedustelijana Athel Lorenissa hänellä oli ollut tapana kiivetä kesäsateen aikaan korkealla männynlatvaan ja antaa sateen huuhtoa kasvojaan. Silloin sade oli tuntunut puhdistavalta ja raikkaalta. Pisarat olivat tanssineet hänen kasvoillaan ja kaikki hänen silloiset mitättömät huolensa olivat valuneet pois sateen mukana.
Tämä sade ei kuitenkaan ollut sellainen sade. Myrsky oli jatkunut jo kuukausia. Tarkalleen kaksi kuukautta takaperin Tuulen vaanijoiksi kutsuttu metsähaltioiden joukkio oli astunut tähän kirottuun kaupunkiin. Kaaos oli tuntunut jo silloin heidän ihollaan ja ympärillään, mutta nyt se tuntui jo tarttuvan heidän vaatteisiinsa ja sai Fyriendon yökkäämään haluamattaankin vähänväliä. Tämä kaupunki oli tehnyt hänet sairaaksi. Hänet, joka oli selvinnyt mahdottomasta tehtävästä surullisen kuuluisasta Mordheimin kaupungista melkein kaksisataa vuotta sitten.
Kipu tuntui pyrkivän haltian otsalohkon läpi ja sai tämän pitelemään päätään molemmilla käsillään ja nojaamaan seinään takanaan. Fyriendo oli johtanut onnistuneesti joukkionsa läpi muiden Ravenhilliin tunkeutuneiden rosvojoukkojen ja taistellut tiensä jo kolmannen piirin valleille asti. Fyriendo ei öisin, yrittäessään nukkua, koskaan lakannut hokemasta itselleen, kuinka lähellä he jo olivat…ja kuinka onnekkaita. Yksikään heidän ryhmänsä jäsenistä ei ollut saanut surmaansa tämän kirotun tehtävän aikana.
Fyriendo valahti lattialle. Vaakatasossa hänen päänsä ei tuntunut niin raskaalta. Nämä kohtaukset alkoivat tulla yhä yleisemmiksi ja yleisimmiksi. Se oli vain normaalia päänsärkyä, Fyriendo hoki itselleen. Jokunen aika sitten heidän tielleen oli osunut joukko kääpiöitä. Haltiat olivat ajaneet parrakkaat soturit pakosalle, mutta joukkion johtaja oli ehtinyt ennen lähtöään vielä kumauttaa Fyriendoa pistoolinsa perällä otsaan. Vamma ei ollut paha, mutta kivulias kyllä.
Fyriendo sähähti. Huoneen seinät tuntuivat kaatuvan hänen päälleen. Tienvartija sulki silmänsä hetkeksi ja antoi ajatuksensa rauhoittua. Jostain kuului askeleita. Portaissa…portaissa oli joku.
”Fyriendo, oletko kunnossa?”, ääni kuului Aethylille, haltialle, jonka sanottiin kestävän mitä tahansa. Fyriendo oli nähnyt tämän saavan miekan kylkiluidensa väliin, ja silti Aethyl oli jatkanut taistelua ja mikä vielä ihmeellisempää – selvinnyt kuolettavasta haavastaan.
Lisää askeleita. ”Hän menettää tajuntansa! Aethyl, hae muut. Ilende ja Shalyer ovat tutkimassa vallia, kutsu heidät tänne”, Valkolilja komensi. Nuoren naisen askeleet kuulostivat Fyriendon päässä vasaran iskuilta, tämän juostessa hänen luokseen.
Hiljalleen näkö palasi tienvartijan silmiin ja huone lopetti keinumasta. Hän makasi Valkoliljan sylissä ja nainen hieroi sormillaan hänen ohimoaan. ”Kykenen jo nousemaan, kiitos avusta”, Fyriendo sanoi, tarkoitettua kärkkäämmin. Hänen ihmeekseen nainen vain hymyili. ”Et ole vielä kunnossa. Ole hetki siinä. Kukaan ei epäile, ettet kykenisi jatkamaan joukon johtamista”, Valkolilja sanoi, hiljaa hymyillen. ”Minulla ei ole varaa tähän”, Fyriendo sähähti ja koetti nousta.
Kaiken kaikkiaan hän tiesi olevansa kunnossa. Hän kykeni vannomaan Ishan nimeen, että kohtaus oli jo ohi. Silti jostain syystä hänen lihaksensa pysyivät rentoina, eikä hän noussut naisen sylistä. Valkoliljan syli oli lämmin ja vaikka Fyriendo sitä ihmettelikin, ei hän kyennyt kieltämään itseltään tosiseikkaa, että jollain tasolla hän ei halunnutkaan nousta naisen käsivarsilta. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan hän koki olevansa rauhassa. Aivan, kuin tuo kaukainen sade olisi taas huuhtonut hänen kasvojaan ja hän unohti murheensa, ainakin tuoksi pieneksi hetkekesi.
Hän katsoi naista silmiin. Siniset silmät tuikkivat takaisin ja naisen suu oli kaartunut kauniiseen hymyyn. ”Miksi sinulla ei ole varaa olla heikko? Etkö sinäkin ole kuten muut? Eikö sinulla ole oikeutta tehdä virheitä?” nainen kysyi ja silitti samalla tienvartijan palmikoituja hiuksia.
Hänen itsensä huomaamattaan Fyriendon suupielet nousivat hienoiseen hymyyn ja hetken päästä hänen luomensa alkoivat tuntua raskailta ja ne painuivat kiinni. Fyriendo oli haistavinaan kukan tuoksun jossain. Sellaisen, joka kukkii keväällä kedoilla ensimmäisten lämpimien auringonsäteiden lämmittäessä sen lehtiä.
Askeleita käytävässä. ”Fyriendo! Ilendellä on uutisia”, Aethyl huudahti ovensuusta.
*******
Siitäs saitte. I am done for.
Noin oikeana asiana voisi lisätä, että puuttuu vastus ensiviikoksi. Onko vapaaehtoisia? Ai, mutta siellähän on reiklannin poikia uhittelemassa. Sluggerin haaste on otettu vastaan
.
