zer0 kirjoitti:Captain voisitko vielä ilmaista mielipiteesi tästä asf-säännöstä, kun tämä tekstisi kuullosti paljon järkevämmältä kuin monien muiden ja sinulla tuota tietämystä tuntuu olevan. Onko se mielestäsi oikea ratkaisu vai oliko se GW:ltä karkeasti raapaistu tökerö parannus?
Hankala sanoa, ennen kuin se on nähty käytännössä. Vaikka se vaikutti ns. helpolta ratkaisulta, sen tasapainottaminen ei todellisuudessa liene ollut helppoa. Nähdäkseni se on monien yksiköiden kohdalla kuitenkin ollut melko onnistunut tapa kallistaa tasapainoa haltioiden eduksi.
Ratsuväkeä ja chariotteja ASF ei juurikaan liikuta. Nämä tosin eivät parannusta tarvinneetkaan.
Archerit muuttuivat yllättäen hankalaksi kohteeksi perinteisille archerinmetsästäjille, eli fast cavalrylle ja lentäjille. Pieni archer-yksikkö saattaa hyvinkin antaa nenukkiin uhittelemaan tuleville susille. Mitään oikeaa lähitaistelijaa, kuten ritareita tai täysirankkisia blokkeja, archerit eivät kuitenkaan voita. Sama pätee suurelta osin shadow warrioreihin.
Lähisblokit muuttuivat varsin vaarallisiksi. Keihäshaltiat ovat lähes varma kuolema vihollisen kevyelle jalkaväelle ja ratsuväelle. Raskasta jalkaväkeä ja ritareita vastaan keihäshaltioilla on nyt mahdollisuus, minkä ne mielestäni ansaitsivatkin - ennen uudistusta keihäshaltiat olivat ilmaisia pisteitä mille tahansa, mikä vaivautui niitä päin menemään. Kumminkaan S3 hyökkäyksillä ei ihan hirveästi 2+ saveja tai nelosen toughnessia puhkota, mutta päästään sentään yrittämään.
Swordmasterit ja White lionit tappavat talossa ja puutarhassa. White lionit menestyvät paremmin kaikkein raskainta vihollista vastaan, mutta massaa vastaan hyökkäyksiä ei vain ole tarpeeksi, ja korkea pistehinta tarkoittaa, että ylivoimaa vastaan tapellaan. Jellonia vastaan vihollinen on todennäköisimmin saamassa lyödä takaisinkin, joten nämä on pyrittävä parittamaan päin sellaista vihollista, jolla ei ole varaa menettää kolmea äijää. Swordmasterit ovat jo sen verran yleispäteviä, että vain se kaikkein raskain ritarikalusto pärjää niille. Minusta tämä vastaa melko hyvin sitä, mitä Swordmastereiden kuuluukin olla - ylivertaisia lähitaistelijoita.
Entäpä se, että ASF pätee kylkeenkin? Tai persuksiin? Persuksiin lyöminen on oikeasti varsin marginaalinen tapaus, joka kiusaa lähinnä skaveneita ja Tomb kingejä kaivautujineen. Koska tämä ominaisuus ei päde kuin parin armeijan pariin erikoistapaukseen, en näe suurta tarvetta tehdä erillispoikkeusta universaaliin ASF-sääntöön niiden takia. Pohditaan siis kylkeä.
Kylkihyökkäys on perinteisesti ollut se jalkaväen tuho. Harva jalkaväkiyksikkö on kyennyt kestämään sitä, että joku puskee niiden kylkeen. Muuttiko ASF tätä jotenkin?
Keihäshaltiat ja archerit ym. kalusto, jolla on yksi S3 hyökkäys per jätkä, ei ehkä enää häviä sille sääliyksikölle fast cavalrya tai vastaherätettyjä lurkkeja, mutta ilman rank bonuksia, vastustajalle +1 flankista ja ilman varsinaista toivoa ratkaista tilannetta tekemällä merkittäviä tappoja, kyllä staattisen reson puute edelleen tappaa core-haltiat kylkeen chargattuina.
Entäpä eliitti? Kyljestä korkattu ratsuväki on kuollutta huolimatta yhdestä tai kahdesta S3 hyökkäyksestä enemmän. ei niistä sen enempää. Entä Swordmasterit ja White lionit? Lähinnä kysymys kuuluukin, kuinka leveä kylki näillä on? Montako rankkia nämä menettivät, montako haltiaa lyö vihollista? En hirveästi jaksa uskoa 30 miehen ja 500 pisteen swordmaster-yksiköihin, vaan todennäköistä on, että nämä eliittijoukot kulkevat kahdessa, enintään kolmessa rivissä. Tällöin ne eivät pääse lyömään hirvittävän tehokkaasti sivustahyökkääjää, ja niiden etu - tappojen tekeminen - saadaan kiistettyä huomattavasti tehokkaammin kuin jos olisi hyökätty edestä kuuden tai seitsemän äijän levyiseen haltiariviin.
Sunnuntaiaamuyön analyysini olisi, että vihollisen päästäminen kylkeen on yhä haltian surma, vaikka ehkä pari vihollismodelia saataisiin mukana vietyäkin. Mitä luultavimmin ne pari modelia ovat hyväksyttävä tappio, jos niillä saadaan tuhottua 200+ pisteen haltiarykmentti.
ASF teki haltioista hyviä lähitaistelijoita. Ennen ne olivat kalliita ja huonoja tai kalliita ja enintään keskinkertaisia, kun muilla armeijoilla on halpaa ja huonoa, halpaa ja keskinkertaista tai kallista ja hyvää. ASF antaa haltioille mahdollisuuden lukumääräisesti ylivoimaista vihollista vastaan, ja juuri sitä haltiat kaipasivat.
Saa nähdä, mitä Dark elffeille annetaan vastineeksi. Wood elffit eivät ASF:ää kaipaakaan, niillä on omat etunsa, jotka ovat sangen huomattavia, mutta dunkkelit joutuvat hetken aikaa olemaan alakynnessä korkeisiin serkkuihinsa verrattuna. Vaihteeksi niinkin päin.