Sotavasara.net

Täytyy sanoa että odotin innolla tähän jatkoa ja odotan edelleen.

Elair tunsi hien valuvian pitkin poskiaan ja sekoittuvan kyynelten kanssa. Raskaasti henkikiveään puristaen, hän liikutti kättään hitaasti kohti tuota iljettävää olentoa. Äänet raivosivat hänen päässään kuin hirmumyrsky. Älä hyväksy tautien jumalan tarjousta. Pidä uskosi hyvänä ja anna sielusi elää ikuisesti. Ikuisesti elävä sielu, vai kuolemattomuus? Isoisä suojelkoon minua paremmin kuin Khaine ikinä teki.
Elair hätkähti kun vihertävä käsi tarttui häntä voimakkaasti puristaen henkikiveä pitävästä kädestä. Kaunis ja samalla kauhistuttava nauru kaikui äänekkäästi pienen ja avuttoman eldarin mielessä. Hänen silmiensä edessä tanssivat lukuiset miehet ja naiset täydellisine muotoineen ja himokkaine katseineen. Näkemästään lumoutuneena, Elair ei tehnyt mitään muuta kuin katsoi kauneutta ympärillään. Nauru hänen päässään voimistui ja voimistui, samalla kun tanssijat lähestyivät pikkuista Elairia hitaasti tanssien. Eldar katsoi kauhistuneena, kun tanssijoiden ruumiit alkoivat sätkiä ja muuttua. Kauniit kasvot muuttuivat irvokkaiksi peilikuviksi, tanssi vaihtui kauniista aggressiiviseen. Nauru muuttui petoeläimen riemukkaaksi karjunnaksi. Sielunsa myynyt eldar ei voinut kuin katsoa kuinka demonit hänen ympärillään hyökkäsivät upottaen kyntensä hänen lihaansa.

“EI!”, huusi Elair sielunsa kyllyydestä ja riuhtaisi kätensä kaikella voimallaan Nurglen demonin puristuksesta.
“Typerys. Haluatko oikeasti vain mädäntyä ja kadota kaikkien mielestä?”, Demoni raivosi päin Elairin naamaa. “Voi kyllä sinut unohdetaan. Ystäväsi jatkavat elämäänsä kuin sinua ei olisi ikinä ollutkaan ja ruumiisi katoaa. Sitäkö haluat?”
Elair tärisi kauhusta, mutta sisimmästään hän löysi voimaa puhuakseen. “Isoisä saattaisi pystyä suojelemaan ruumistani tuholta. Mutta miten käy sieluni? Pystyykö hän suojelemaan minua Slaaneshilta?”
“Isoisä pystyy mihin tahansa”, demoni vakuutteli hymy huulillaan.
“Vannon Ishan, Kaela Menshan ja kenen tahansa minua kuuntelevan jumalan nimeen, sinä tulet tuhoutumaan. Sen jälkeen Slaanesh. Sen jälkeen rakas Isoisäsi ja sen jälkeen kaikki jäljellä olevat kaaoksen jumalat ja heidän demoninsa”, Elairin vihaa ja kauhua tihkuva purkaus sai demonin kavahtamaan.
“Jos se sitten on se mitä haluat. Sääli kun noinkin puhdas henkilö ja hänen kunniakkaat tekonsa vaipuvat tietämättömyyden jokiin”

Ruskeaa. Mitään muuta ei näkynyt kuin tuota ruskeaa liejua. Elair ei tiennyt, saati tajunnut, mitä oli tapahtunut. Selviytymisvaistot käskivät hänen tehdä vain yhtä asiaa. Pinnalle. Happea. Eldar rimpuili minkä pystyi ja kauhoi itseään minne suuntaan tahansa. Missä päin oli pinta? Onko pitkäkin matka? Hän oli varma kuolemastaan. Hän vaipuisi unohduksiin. Unohduksiin, tuon sanan kaiku sai Elairin värähtelemään itkunpurskahduksista.
“Auttakaa! Pyydän”, hän parkui, vaikka lieju hukutti kaikki sanat mitä hän sai aikaiseksi. Happi oli loppumassa Elairilta. En halua kuolla. En halua että minut unohdetaan.

Jokin puristui hänen kätensä ympärille ja kiskoi. Elair näki kuinka hänet vedettiin pois liejusta ja hän tömähti kovalle maalle. Sitten joku sammutti valot.

_____________

Tarinan taso taisi heittää kuperkeikkaa, mutta hyvä että pääsitte loppuun asti :) Ei kai muuten ollut liian lyhyt?

Oikein hyvä osahan tämä oli, ei tarvitse pahoitella tasosta. :)

Näemmä olin ohittanut edellisenkin osan kommentoimatta, joten korjataanpas erhe tässä samoin tein. Kivasti on edennyt juoni kummankin pätkän aikana, mutta nyt kyllä jännittää, miten tarina tulee vähitellen loppuaan kohti. Jatkotarinan yksi hauskimmista puolista on kieltämättä seurata, miten itsensä omalta osaltaan liikkeelle sysäämät tapahtumat jatkuvat toisten kirjoittamina aivan eri tavoin, kuin välttämättä itse olisi koskaan tullut ajatelleeksi.

Eipä tässä muuta tähän aikaan aamusta, pitäisi varmaan töihin lähteä.

Kysymys tähän väliin että kirjoitanko nyt jonkun hurjaakin hurjemman lopetuksen vai jääkö tarina yhä avoimeksi?

Ihan oma päätös. :)

Ja todellakin alkoi pelottaa, että mitä paskaa te olette täällä saanut aikaiseksi kun minä olin pikkuserkkulauman kanssa lapissa uimassa ja saunomassa. Ihan turhaan. Loistavaa jälkeä kaikilta, kiva että tähän lähti näin monta tyyppiä mukaan. :D

Feilasiks sää?

Mahtava juoni, vie mukanaan. Muusta en oikein osaa kommenttia antaa kun en tiedä. Pari kysymystä tähän väliin jos kukaan ei pistä laiskuuttani pahaksi?

Onko nyt viim. kirjoittajan vuoro? Ja onko se veripallo?

Jännittyneenä odottelen...

[Acid] kirjoitti:Onko nyt viim. kirjoittajan vuoro? Ja onko se veripallo?

Jännittyneenä odottelen...

Tarina loppuu käsittääkseni silloin kun ensimmäinen rustaa sille lopun. Nyt on veripallon kirjoitusvuoro

halko kirjoitti:Elair tunsi hien valuvian pitkin poskiaan ja sekoittuvan kyynelten kanssa.

Minkä ihmeen takia te tungette sitä hien valumista joka kohtaan?

Yrsa kirjoitti:

halko kirjoitti:Elair tunsi hien valuvian pitkin poskiaan ja sekoittuvan kyynelten kanssa.

Minkä ihmeen takia te tungette sitä hien valumista joka kohtaan?

Koska Elairilla ei ole sellaisia rautahermoja että hän vain muina miehinä tekee päätöksen elämästään, kuolemastaan ja sielustaan

ymmärrän, tai ainakin uskoisin ymmärtäväni.

Höh, olen ollut vaikka kuinka kauan mummolassa kilometrien päässä lähimmästä tietokoneesta ja täällä ei ole tapahtunut mitään? Nyt pojat pojat...

HERÄTYS!

Se kuka jätti kirjoittamatta, tunteekoon nyt erittäin suuren häpeän pistoksen. Veripallo, C'mon! Tekstiä vauhdilla!

Murr...

Jätetääkös veripallo välistä ja siirrytään seuraavaan, jos sitä tekstiä ei ala tulla?

Mitäh?! Mää jo luulin että tämä on loppunut, mutta...

Kool, jos tämä vielä jatkuu, niin hienohan tätä olisi jatkaa. Tarkentakaa minulle kun en oikein selvillä ole.

Veripallolla pitäisi olla nyt se viimeinen nakki. Mutta eipä jätkää ole näkynyt vähään aikaan.

Mites on, aloitetaanko toinen?

Drakojan kirjoitti:Veripallolla pitäisi olla nyt se viimeinen nakki. Mutta eipä jätkää ole näkynyt vähään aikaan.

Mites on, aloitetaanko toinen?

Toinen jatkotarina? I'm in! :P

Edit: Mutta joo, ihan vakavasti nyt. Tämä nykyinenkin olisi kyllä kiva saada jollain tavalla vietyä nyt loppuun, ihan sama sitten kenen kirjoittamana. Ei ole hyvä, jos näin paljon nähdään vaivaa, ja sitten tarina jää loppuratkaisua vaille.

Uusi tarina kuulostaa kyllä hyvältä idealta myös, ainakin itseltäni löytyisi innostusta. GW:n peruspelien miljööt eivät kyllä kauheammin onnistu innostamaan henkilökohtaisesti, mutta toisaalta taitaa olla niin, että ne tunnetaan laajimmin kirjoittajien keskuudessa ja niistä kirjoittaminen on se helpoin vaihtoehto. Itse kannattaisin ajatusta johonkin muualle sijoittuvasta tarinasta (edes jotain muuta kuin FaBa/40k. Vaikka BFG jos ei pidemmälle voida mennä :]), mutta mitä mieltä muut ovat?

Kolmastoista kirjoitti: Uusi tarina kuulostaa kyllä hyvältä idealta myös, ainakin itseltäni löytyisi innostusta. GW:n peruspelien miljööt eivät kyllä kauheammin onnistu innostamaan henkilökohtaisesti, mutta toisaalta taitaa olla niin, että ne tunnetaan laajimmin kirjoittajien keskuudessa ja niistä kirjoittaminen on se helpoin vaihtoehto. Itse kannattaisin ajatusta johonkin muualle sijoittuvasta tarinasta (edes jotain muuta kuin FaBa/40k. Vaikka BFG jos ei pidemmälle voida mennä :]), mutta mitä mieltä muut ovat?

Mä oon mukana uudessa tarinassa, mutta tämä olis ihan kiva vetää loppuun.

Sillä mihin se sijoittuisi ei mulle ole pahemmin väliä, paitsi että gw:n peli olisi hyvä olla. Ei ole oikein mitään tietoa masiinasta ja hell doradosta tai muustakaan.

Mukana ollaan, tällä kertaa vielä innokkaammalla mielellä.

Juuh, 40k taikka faba sillä noin puolet eivät tiedä mitään masiinasta taikka Helldoradosta. Mie tosin kannatan kytkoota, sillä mie tiedän siitä.

Da edit: Fulgrim on hyvä kirja.

Jos nyt aivan välttämätöntä FB/40k-aiheesta on kirjoittaa, niin kirjoitetaan sitten edes jostain vähän omaperäisemmästä sieltä, eikä vain valita hahmoa x armeijasta y, jookos? Hive Cityt, avaruusmatkat, keisarilliset kaupungit, karavaanit - mitä vain vähän vähemmän loppuunkulutettua tai tavanomaista.