Sotavasara.net

Ansonakrull - Dor
Areenan demoninen pinta on kuin nestettä. Se upottaa tunteettomasti taisteluun valmistautuvan Dorin alla, ja hänen panssarinsa on nilkkoihin asti punaisen sävyisen aineen alla. Silti Eldar-soturin jalat nousevat helpon näköisesti, ja hänen askelluksensa on yhtä nopeaa kuin aikaisemmin. Mielipuolisella käkätyksellä Ansonakrull lentää areenalle sisään toisesta päästä. Hänen taivaslautaansa ei taistelukentän vetisyys hidasta, ja Ansonakrullin naurussa on jo voiton enteitä. Dor vetää aseensa esiin vyöltään, ja katsahtaa hetken sen sysimustaa terää. Katse siirtyy terästä kahvaan, ja pysähtyy hetkeksi tuijottamaan murtunutta sielukiveä. Surullisen ilmeen säestämänä hän koskettaa murtunutta kiveä kaulassa roikkuvalla omalla sielukivellään. Hetki on täynnä surua ja kuolemaa. Sitten se on ohi. Dorin kasvojen ilme vaihtuu surusta vihaan, ja hänen silmiinsä syttyy uusi liekki. Jopa hänen kasvoihinsa tatuoitu Biel-Tanin tunnus hehkuu aavemaista valoa. Dor on valmis. Ansonakrull kiihdyttää lautansa huippuvauhtiin, ja ohjaa sen suoraan vastustajaansa kohti. Laajassa kaaressa heiluva miekka yrittää päättää ottelun ennenkuin se edes kunnolla alkaa. Dorin ensimmäinen torjunta on varma kuin kallio, eikä sysimusta miekka liiku milliäkään sen ohjatessa iskun kauas ohi. Yhdellä punaisen nesteen hidastamalla askeleella Dor on laudan takana, ja lyö miekkansa sen siivekkeestä läpi. Lauta menee syöksykierteeseen, pudottaa Ansonakrullin selästään ja hautautuu areenan lattiaan vaimean räsähdyksen säättelemänä. Kiroten pimentoeldari nousee pystyyn, sylkien demonista liejua suustaan. Hänen panssarinsa on täysin tummanpunainen, ja sen pinnassa pyörii punaisia spiraaleita. On ihan kuin areenan demonitkin olisivat Ansonakrullin puolella. Vihainen rynnäkkö Dorin kimppuun, ja mahtava yliolan lyönti. Dor ottaa varman sivuttaisaskeleen ja torjuu sen. Pyörähdys, ja uusi lyönti. Uusi torjunta. Dor siirtää aseen sivuun tieltään, ja iskee. Varjokenttä humahtaa esiin, ja punaiset spiraalit pyörivät senkin pinnassa. Uusi isku, ja nopea iskujen sarja. Varjokenttä pysyy koossa. Ansonakrull nauraa mielipuolista nauruaan, ja käy hyökkäykseen. Ensimmäinen ja toinen isku ovat helposti torjuttavia, mutta kolmas on paljon ovelampi. Vasemman puolen harhautus, pyörähdys ja potku. Musta terä ei ehdi torjua, ja Dor lentää taaksepäin upoten kokonaan punaiseen liejuun. Kirkuvalla huudolla Ansonakrull hyppää perään, ja lyö aseensa siihen mihin Dor kaatui. Ase törmää johonkin kovaan, ja pimentoeldari jatkaa pitkän miekkansa survomista liejuun. Dorin veri näyttää punaista liejua vasten mustalta, ja se leviää tasaisesti. Ansonakrullin nauru leviää areenalle, ja hänen voittonsa on taas yhden pykälän lähempänä. Tai siltä se ainakin näyttää. Jopa demonisen liejun läpi tunkevalla huudolla Dor pyörähtää ympäri, ja lyö vapaalla kädellään mustalla miekalla kuin tikarilla. Tilanteen yllätyksellisyys säpsähdyttää Ansonakrullin liiankin nopeasti tilanteeseen, ja huumeet hänen suonissaan aiheuttavat yllätyksellisen ketjureaktion. Ansonakrull lamaantuu paikoilleen, ja hän voi vain katsoa kuinka musta miekka tunkeutuu varjokentän läpi, murtaen sen kuin lasiseinän. Sitten maailma on enää vain pimeyttä, ja loputtomia murtuvia varjoja. Dor kiskaisee aseensa irti pimentoeldarin kallosta, ja yrittää hengittää ilmaa. Muutaman yrityksen jälkeen hän saa keuhkonsa toimimaan, ja tilanne rauhoittuu. Varmalla liikkeellä hän kiskaisee pimentoeldarin miekan irti kyynerpäästään ja lattiasta. Hän on hengissä, hän on vapaa.

Kuutamo kirjoitti:Aina minun hahmon voittaneet pääsevät pitkälle >: (
Tämä on varmasti salaliitto!

FiGuTtAjA kirjoitti:Kyllä krootti nyt yhden eldarin halkoo ja pistää loput poskeensa, niin saadaan eldar geenejä.

Nocharim kirjoitti:Dor on kyllä ihan suippokorva. (Dire Avenger Exarch) Viimosen kaartilaisen teloi Anso viime kierroksella.

Krebain Surefoot - Dor
Areena on yhä vetisen liejun peitossa. Se peittää koko taistelukentän, se aaltoilee pilareitten ympärille. Sitä sataa taivaalta. Ja areena on kuin demonien leikkikenttä. Peilityynet kohdat ja raivoavat pyörteet kiertävät areenaa Maelstromin lisätessä joka sekunti liejun määrää. Ja siellä tulee tapahtumaan taistelu kuolemaan asti. Portit aukeavat yhtä aikaa, ja demoninen lieju syöksyy avoimista porteista suoraan taistelijoitten päälle. Kumpikaan ei liiku milliäkään, kumpikaan ei pelkää demoneja aineen sisällä. Molemmat kahlaavat jo polviin yltävässä aineessa lähemmäs toisiaan, ampuen tarkkoja pistoolinlaukauksia mennessään. Molemmilla on tismalleen samanlainen ase, ja jokainen laukaus on yhtä tehoton. Tämä ratkaistaan läheltä ja henkilökohtaisesti. Dor ryntää liejussa eteenpäin niin nopeasti kuin vain voi, hänen aseensa eteenpäin ojennettuna. Krebain päästää epäinhimmillisen sotahuutonsa, ja ottaa vihollisensa vastaan. Hetken he ovat liikkumatta, ja katsovat toisiaan tarkoin. Kumpikaan ei tee aloitetta pyörteitten mylviessä heidän ympärillään. Ja sitten se alkaa. Dor loikkaa Krebainin viereen ja pistää nopean piston sysimustalla miekallaan. Vihaisella kirkaisulla kroot-soturi lyö piston alas, ja jatkaa vastustajansa miekan terää pitkin omaa iskuaan. Dor kumartuu ja väistää lyönnin, joka olisi irrottanut hänen päänsä. Pyörähdys ja uusi lyönti, Krebainin olkapäähän. Heikko metallinen panssari on kuin läpitunkematon seinä, ja isku kimpoaa harmittomasti pois. Krebain käyttää avautuneen paikan, ja lyö sarjan mahtavia iskuja. Dor kumartuu, loikkaa sivuun, ja torjuu. Nopea isku osuu kroot-soturia jalkaan ja menee mystisen suojauksen läpi, mutta ei pysäytä Krebainia. Vihainen yliolan lyönti laskeutuu siihen missä Dorin pää oli, mutta vikkeläliikkeinen eldari on jo liikkunut pois alta. Yhdellä nopealla askeleella Dor astuu aseen liejun alla olevan kahvan päälle, ja pitää sen kiinni lattiassa. Krebainilla ei ole mitään millä torjua mahtavia iskuja, jotka aukaisevat syviä haavoja hänen ruumiiseensa. Juuri kun Dor on lyömässä miekkaansa krootin kurkkuun, Krebain kiskaisee aseen irti hänen altaan. Kevytrakenteinen Dor lentää mahtavassa kaaressa sivulle, ja laskeutuu veteen selälleen. Hän katoaa kokonaan vellovan liejumassan alle, ja Krebain ryntää hänen peräänsä. Yhtäkkiä Kroot ulvahtaa, ja punaiseen demoniseen massaan vapautuu mustaksi värjäytynyttä verta. Pitkä ketjumiekka Krebainin kädessä pyörähtää viikatemaisen kierteen tämän lyödessä paikkaan josta Dor iski. Mutta hän ei ole siellä. Aika tuntuu hidastuvan, kun punaisesta massasta loikkaa Krebainin selkää kohti tunteetoton kuolema kasvoillaan Dor. Sysimusta miekka asettuu krootin kaulalle varmasti, ja Dor valmistautuu antamaan viimeisen iskun. Krebainin kymmenien vuosien ajan hiotut kyvyt antavat hänelle kuitenkin edun jopa väijytysmäisessä tilanteessa, ja yhdellä liikkeellä Dorin loikka jatkuu hidastumatta kroot-soturin yli. Eldar-soturi saa sekunnin murto-osassa Krebainin taas näkökenttäänsä, mutta on jo liian myöhäistä. Tarkalla varmuudella massiivinen ketjumiekka löytää kohteensa Dorin rinnasta ja murskaa tiensä hänen elimistönsä läpi. Dorin kaatuessa maahan itse demoninen liejukin tuntuu väistävän häntä, ja lopulta maahan osuessaan hän laskeutuu kuivalle lattialle. Viimeisenä kuvana hänen mieleensä jää sysimusta miekka, joka tippuu kalahtaen hänen viereensä. Kuolema ottaa ikiaikaisen soturin. Terän murtunut sielukivi värähtää viimeisen kerran, ja yhtyy rakkaimpansa sielukiveen. Kunnioittavilla otteilla Krebain irroittaa tuon yhden ainoan sielukiven Dorin kaulasta, ja kiinnittää sen omaan kaulanauhaansa. Taistelu on ohi.