Vaikkei asia varsinaisesti minulle kuulu, kommentoin muutamaa otetta käyttäjien ”Snowtrooper” ja ”shiwan” viesteistä. Laitan loppuun pari kommenttia myös "The Captainille".
Snowtrooper kirjoitti:ihmisen persoonahan ei määräydy yksistään biologian perusteella. (Vaikkakin toki valitettavasti antaa alkusysäyksen; sekä itsensä koulukiusaajaksi myöntävillä että vankilassa n:ttä kertaa kakkua istuvilla taparikollisilla - jälkimmäisillä jopa 90%:sesti - on todettu aivokuvissa samanlaisia poikkeavia muutoksia kuupassaan keskivertokansalaiseen verrattuna, muttei se toki tarkoita että heidän käytöksensä olisi "oikein", se vain selittää, miksi heiltä puuttuu empatia ja/tai moraali jota taas ympäristön pitäisi aikaansaada heille, mutta jos ei näin käy, niin kortit on jo pitkälti jaettu syntymässä: kyseisenkaltaiset muutokset kun voidaan diagnosoida jo pikkulapsiltakin. Eri asia sitten, että oikeusvaltiossa ei voida puuttua rikokseen etukäteen.
Tällaisessa yhteydessä olisi hyvä esittää lähdeviite – varsinkin kontekstissa, joka ei ole ns. asiantuntijakeskustelua (so. ei voida olettaa, että keskustelupalstan keskivertolukija tietää, mistä ja minkä alan tutkimuksesta tai tutkimuksista on kyse).
Mitä mainitsemaasi korttien jakamiseen tulee, niin neuropsykologian, biologian, lääketieteen ja monien muidenkin tieteenalojen piirissä on ymmärtääkseni tällä hetkellä yhtenä vahvana trendinä epigeneettinen tutkimus; tarkastellaan sitä, miten ympäristötekijät vaikuttavat geeneihin. Hypoteesina on se, että ympäristön tapahtumat muuttavat varhaisessa vaiheessa yksilön geenejä, jolloin muutoksista tulee pysyviä (so. kasvatuksen vaikutusmahdollisuus on tiettyjen tekijöiden osalta hyvin rajallinen munasolun hedelmöittymisen jälkeistä aikaa - varhaislapsuutta lukuun ottamatta). Kaikkia kortteja ei tämän lähestymistavan mukaan siis jaeta syntymässä.
Ainakin mainitsemaasi empatian kehittymistä on epigeneettisen hypoteesin pohjalta tarkasteltu varhaislapsuuden kokemuksilla. Eli empatia tai sen puute ei mahdollisesti johdu geeneistä, vaan geeneihin pian syntymän jälkeen vaikuttaneista kokemuksista. Yhdysvalloissa käynnistettiin esim. WTC-iskujen aikaan väestötason seurantatutkimus siitä, vaikuttaako äitien kokema stressi heidän lapsiinsa (CDC:n sivuilta löytyy tietoa, esim. otsikon ”Maternal survey” alta, voin kaivaa jonkun tutkimuksenkin tarvittaessa). Lastensuojelupuolelta on aika paljon tutkimusta aiheesta (Esim. työpaperi ”Early experiences can alter Gene Expression…” / Harvard Center on the Developing Child 2010 antaa jonkinlaisen yleiskuvan aiheesta). Toisesta näkökulmasta esim. Jeremy Rifkinin kirja ”History of Empathy” spekuloi yleistajuisesti sillä, miten ihmislajin kyky tuntea empatiaa on muuttunut historiallisesti.
Joissakin evoluutiopsykologiaa sivuavissa hiirikokeissa on puolestaan muutama vuosi sitten todettu, että äidin (naaraan) raskausajan stressi voi vaikuttaa jälkeläisten seksuaaliseen suuntautumiseen; kiinnostus omaa sukupuolta kohtaan ei näiden tulosten valossa periytyisi geneettisesti, vaan epigeneettisesti. Tällä voitaisiin selittää sitä, miksi lajin lisääntymisen kannalta tarpeeton ominaisuus (seksuaalinen kiinnostus omaa sukupuolta kohtaan) esiintyy ja säilyy populaatiossa (voin kaivaa näistäkin tarvittaessa viitteen, jälkimmäinen artikkeli on minulla jossain tallella). Mutta mutta, epigeneettinen hypoteesikin on (vain) yksi hypoteesi.
Isoin ongelma geeni- ja vastaavassa käyttäytymistutkimuksessa on ymmärtääkseni se, ettei kaikkien tekijöiden yhteisvaikutusta ole ainakaan toistaiseksi helppo tutkia. Vaikkapa esimerkissäsi mainittu empatian/moraalin puute voi olla evoluutiopsykologisesta näkökulmasta sekä yksilö- että populaatiotasolla hyödyllinen, neutraali tai haitallinen ominaisuus riippuen siitä, mihin muihin ominaisuuksiin se yhdistyy ja missä olosuhteissa se ilmenee. Eikä ainakaan toistaiseksi useimmiten kyetä kovin pitävästi osoittamaan, että ominaisuus x johtaa suoraan käyttäytymiseen y olosuhteissa a, b tai c. Kuten totesit, niin monetkaan yksittäistapaukset eivät välttämättä osoita, mikä on enemmistön taipumus – mutta enemmistön taipumus ei toisaalta määrää kaikkia yksittäistapauksia.
Oikeusvaltiokysymys on sitten taas asia erikseen (Suomessa ollaan tällä hetkellä kriminalisoimassa joidenkin törkeiden rikosten suunnittelua, so. puuttumassa rikoksiin etukäteen).
shiwan kirjoitti:Näin sanovat tutkimukset, niin sanoo psykologia ja ihan kauhean vaikea ainakin minun on keksiä mitään vasta-argumenttia.
Tähän totean sen verran, että ainakin oman ymmärrykseni mukaan psykologiaan liittyvässä tutkimuksessa (jota tehdään monilla eri aloilla) on useita komplementaarisia, ristiriitaisia ja keskenään kilpailevia paradigmoja (käytän tässä paradigman käsitettä vähän löysästi, vetoan siihen että tämä on yleistä keskustelua). Toisin sanoen ”psykologia sanoo” monta erilaista asiaa monista eri lähtökohdista.
Esimerkiksi Freudin ajatteluun perustuvan psykiatrian/psykologian premissit on kyseenalaistettu sekä alan sisältä että sen ulkopuolelta, mutta siihen perustuvaa tutkimusta tehdään ja tutkimuksen tuloksia implementoidaan edelleen käytännössä. Jonkin verran (sekä myönteisiä että kielteisiä) näyttöjä sovellusten tehokkuudestakin on. Freudilaisen psykologian näkemys sukupuolten välisistä suhteista poikkeaa jonkin verran vaikkapa evoluutiopsykologian tai kasvatustieteen (mikäli aloista voi näin yleisesti todeta, tämä on edelleen yleistä keskustelua) piirissä esitetyistä näkemyksistä (joita niitäkin on useita).
On myös ihan mahdollista, että vaikkapa tieteellisessä kontekstissa miniatyyripelien pelaamista on hedelmällisempää tarkastella erityiskysymysten ja -teorioiden (kuten vaikkapa sukupuolierot kilpailuhenkisyydessä/käyttäytymisessä) kuin laajan teoreettisen (esim. ”seksuaalisuus ohjaa kaikkea inhimillistä toimintaa”/”ihminen ei poikkea muista eläimistä” -premissi) kehikon kautta. Lähimpänä totuutta oleva vastaus vaikkapa ihmisen käyttäytymisen motiiveista pariutumistilanteissa voi myös teoriassa löytyä ties minkä tieteenalan parista. Ehkei moni-, poikki-, ja pinoon- tieteelliseen problematiikkaan kuitenkaan kannata tässä mennä.
shiwan kirjoitti:Länkyttäminen on argumentaatiovirhe, ei osoitus siitä että aiheen asiantuntijat olisivat väärässä. Joten jos on heidän kanssaan eri mieltä, olen innokas näkemään ne todisteet jotka osoittavat eriävän kannan vahvemmaksi.
Asiantuntijoihin/auktoriteettiin vetoaminen on klassinen argumentaatiovirhe. Myös käänteinen todistustaakka on klassinen argumentaatiovirhe (so. esitetyssä väitteessä ei ole kerrottu asiaa/perusteita tai yksilöity, kenestä tai mistä asiantuntijoista on kyse, mutta väitteen kyseenalaistajalta näitä vaaditaan). ”Länkyttäminen” on minulle outo termi.
Metakeskustelu ei kuitenkaan ole kovin hedelmällistä. Voisin kuitenkin mahdollisesti keksiä vasta-argumentteja, jos erittelisit hieman nyt nähtyä tarkemmin esittämiäsi väitteitä. Oma tieteellinen taustani on kylläkin pääosin joillain muilla tieteenaloilla kuin tässä käsitellyt, eli tunnen niiden tutkimusta rajallisesti.
The Captain kirjoitti:Mitenkäs sitten ne tytöt ja naiset, jotka tykkäävät figupeleistä tai autoista, käyvät armeijan, harrastavat nyrkkeilyä tai ampumista tai toimivat muuten sukupuoliroolien vastaisesti? Näitä kumminkin on olemassa. Jos lähdetään liikaa selittämään sukupuolirooliutumista aivojen rakenne-eroilla ja hormonitasapainoilla, pitäisikö nämä naiset ohjata sukupuolenkorjausleikkaukseen, kun mitä ilmeisimmin ovatkin oikeasti miehiä?
Itse asiassa tunnen naisia, joilla tämä identiteettiongelma on johtanut jopa mielenterveysongelmiin, kun ympäristö yrittää sulloa heitä siihen muottiin, jolla naisia on muovattu vuosituhansien ajan. Tässä valossa on kauhean vaikea hyväksyä ajatusta, että sotiminen tai autoilu olisi pelkästään biologian takia miesten juttu.
.
Korkean testosteronitason ja "miehisten" lajien harrastamisen välillä on joidenkin tutkimusten mukaan tilastollinen yhteys sekä miehillä että naisilla. Mikäli uskomme tähän selitykseeen, kiinnostus miehisiin lajeihin olisi biologiaan perustuvaa eli luonnollista. Testosteroniselitys on myös universaali (eli käyttäytymistä määrittävä tekijä on hormoni, ei sukupuoli: naisilla toki on luonnostaan keskimäärin matalampi testosteronitaso kuin miehillä). Muitakin selityksiä on, kuten "miehisiä" lajeja harrastavia naisiakin, mutta tämä tuli nyt ensimmäisenä mieleen.
Jälkimmäinen kommenttisi puolestaan tekee minut jotenkin surulliseksi. Muistan, että erästä virkkausta harrastavaa poikaa alettiin kouluaikoina pitää outona, kun tieto hänen harrastuksestaan levisi - vaikka vain harrastus oli outo, ei mies :P Mutta siis... se on jännä, miten kategorisoinnit itse kunkin päässä menevät.
T. tänään lomalle jäävä retoriikan harrastaja