Sotavasara.net

Dakkadakkassa on mielenkiintoinen blogi aiheesta "Guiding my 9-year old son through the world of 40k", kannattaa vähintään vilkaista jos kiinnostaa.
http://www.dakkadakka.com/dakkaforum/po ... 85111.page

Ratovaari kirjoitti:Dakkadakkassa on mielenkiintoinen blogi aiheesta "Guiding my 9-year old son through the world of 40k", kannattaa vähintään vilkaista jos kiinnostaa.
http://www.dakkadakka.com/dakkaforum/po ... 85111.page

Pikavilkaisulta enemmänkin kuin vilkaisun arvoinen.

Sain jo hyvät naurut kun kertoi miten poika oli innoissaan tullu ja kyselly lupaa aloittaa ja sitten isä kaivaa laatikkokaupalla figuja esiin. Saattoi pojalla olla näkemisen arvoinen ilme :D Ei varmaan odottanut että isä-ukkokin noita harrastanut ;)

Meillä 3 vuotias on jo innolla mukana maalaamassa miniatyyrejä minun kanssani; pohjamaalattuja 15mm figuja on pöydällä yleensä sen verran paljon, että poika saa aina valita muutaman läjästä ja maalailla halutessaan niitä. Maalien ja pensselien menekki toki nousee hiukan, ja henkisesti kannattaa varautua siihen, että aina silloin tällöin osa isänkin figuista saa hiukan lisämaalia. Olemme harjoitelleet mm. värien sekoittamista, liimaamista ja askarteluveitsen käyttämistä. Peli-iltoina hän saa ennen nukkumaan menoa osallistua laudan kasaamiseen/maaston valintaan ja aina silloin tällöin pelailemme myös kahdestaan - nopan silmäluku kertoo montako aarretta laudalta saa kerätä ja suohon/jokeen ei saa pudota.

Nyt on pakko kysäistä, että mikä oli puolisonne tai tyttö/poikaystävänne ensimmäinen reaktio, kun näytitte harrastuksen?

Itellä olisi tuo osuus vielä jossain vaiheessa edessä.

1Joju kirjoitti:Nyt on pakko kysäistä, että mikä oli puolisonne tai tyttö/poikaystävänne ensimmäinen reaktio, kun näytitte harrastuksen?

Itellä olisi tuo osuus vielä jossain vaiheessa edessä.

Emäntä oli kuulemma silloin vakuuttunut että keräilen lasten muovisotilaita ja piti lapsellisena mutta hyväksyi 16-vuoden ikään moisen käytöksen. Sitten eräänä päivänä näytin jotain sääntökirjaa jossa aikuiset miehet pelailevat hammeria: "Aikuiset miehet O_O! Aikuiset miehet =O?" ei ollut uskoa silmiään...

On hän tätä harrastusta myöhemmin haukkunut taiteelliseksi, kiinnostunut joistain napeista (ilman häntä minulla ei olisi tyranids armeijaa) ja pelannut silloin tällöin.

1Joju kirjoitti:Nyt on pakko kysäistä, että mikä oli puolisonne tai tyttö/poikaystävänne ensimmäinen reaktio, kun näytitte harrastuksen?

Positiivinen. Molemmat tykkää näperrellä ja keräillä - kuka figuja, kuka vaatteita - joten molemmat ymmärtää toista. Vahdimme toistemme rahanmenoa, etteivät harrastuksemme tuhoa talouttamme. :D

Ehkä figuilu myös pitää miehen varmassa tallessa kotona...? :D

-ile

Itellä positiivinen, mut samalla yllättynyt. Samoihin aikoihin ilmesty jyväskylän kaupungin lehdessä sivun mittanen juttu kaupungin warhammer harrastajista ja ne sattu haastatteleen just mua siihen juttuun. Sillä lienee oma vaikutuksensa. Samaisena syksynä veljenpoika innostu maalaileen noita nappeja niin piti sille malliks maalata pari, niin näki käytännös mitä homma on. =)

Höh, aika mielenkiintoista. Ei välttämättä positiivinen mutta harrastakoon jokainen mitä haluaa. En jaa harrastusta varsinaisesti keneenkään kanssa vaan se on mun oma juttu.

Ite harrastanut hammeria lukioajoista asti ja tänään jo varttunut mies. ;o) Vaimo hyväksyy toki harrastukseni vaikkei sitä ymmärräkään (näyttää sitä sitten millaisia kuvia vanhemmista harrastajista turnauksissa) - kun ei toista harrastajaa lisäkseni tiedä. Naureskelee vähän että taasko leikit noilla pikku-ukoilla? Kerran olen saanut peliin houkuteltua. Kolme lasta on ja pienin syö mitä eteen tulee joten laatikoissa pitää säilyttää vintillä. Vanhemmat, jo kouluikäiset muksut sitten taas ovat jo melko kiinnostuneita vaikkei pelejä olla pelattukaan mutta figuja puolta kuutiota laatikoissa kun on niin ei voi harrastus jäädä huomaamatta - eikä olekaan tarkoitus eikä tarve harrastaa mitenkään salaa. En käy kerhoissa enkä turnauksissa joten kotioloissa säädän nappien kanssa omaksi ilokseni kun aika sietää. Carcassonnea pelataan tällä hetkellä paljon lasten kanssa ja hyvin luistaa joten eiköhän tulevaisuudessa vähän hammeriakin. :o) Harrastus tosin ollut viimeiset 10-15 vuotta enemmän tai vähemmän hyllyllä ajanpuutteen vuoksi, lähinnä konvaan, keräilen ja pistän tavaraa kiertoon.

-b-

Noin 12-vuotisen parisuhteen ja siitä noin kymmenisen vuotta avo- ja myöhemmin avioliitossa 2 lapsen kanssa (vanhin 7, nuorin 3), voin samaistua useimpiin noihin. Järkevät säilytyssysteemit on kaiken ydin ja nykyään vaimo ajoittain potkiikin mua pelaamaan, ettei elämäni pyörisi vain kodin ja työn piirissä. Ehkä tuolle vanhimmalle voisi jo alkaa opettamaankin figumaalaamista, mutta siinäkin on se ongelma, että kuopus käy silloin härkkimässä ja sotkemassa maalausyritykset.

Silveri kirjoitti:Ehkä tuolle vanhimmalle voisi jo alkaa opettamaankin figumaalaamista, mutta siinäkin on se ongelma, että kuopus käy silloin härkkimässä ja sotkemassa maalausyritykset.

Pikkuveljien kanssa tuttu ongelma. Yrittää vanhemman kanssa tehdä jotain niin 4 vuotias heti kärppänä tulossa mukaan. Yleensä sillä tuloksella että kaikki menee sekaisin :D

Loistava thread! Oma spawn (tm) on tulossa hetkenä minä hyvänsä (laskettu aika huomenna). Olen pohtinut miten käy harrastuksen ja luettuani threadia olen huojentunut :). Tosiaan alussa varmasti menee pitkät tovit lasta ihmetellessä ja uuteen tilanteeseen sopeutuessa, mutta aivan varmasti on hetkiä jolloin ainakin voi maalata tms.

Mutta katsotaan miten käy. Vaimo onneksi on ymmärtäväinen harrastuksesta ja luottanee siihen, että pidän "rojut" pois lapsen ulottuvilta.

Ps: tuleva kummi sanoi ostavansa lahjaksi naperolle Liber Chaotican..saakohan sitä kylpykirjana

Relic kirjoitti:Loistava thread! Oma spawn (tm) on tulossa hetkenä minä hyvänsä (laskettu aika huomenna). Olen pohtinut miten käy harrastuksen ja luettuani threadia olen huojentunut :). Tosiaan alussa varmasti menee pitkät tovit lasta ihmetellessä ja uuteen tilanteeseen sopeutuessa, mutta aivan varmasti on hetkiä jolloin ainakin voi maalata tms.

Onnea ja menestystä tähän tapahtumaan, toivottavasti kaikki menee hyvin :)

Relic kirjoitti:Ps: tuleva kummi sanoi ostavansa lahjaksi naperolle Liber Chaotican..saakohan sitä kylpykirjana

Pitäisi sen nyt vähintään verikylpyjä kestää tai ei sovellu tarkoitukseensa.

Dolmot kirjoitti:

Relic kirjoitti:Ps: tuleva kummi sanoi ostavansa lahjaksi naperolle Liber Chaotican..saakohan sitä kylpykirjana

Pitäisi sen nyt vähintään verikylpyjä kestää tai ei sovellu tarkoitukseensa.

:D samaa mieltä. Raportoin kuinka käy.

smaxx kirjoitti:

Relic kirjoitti:Loistava thread! Oma spawn (tm) on tulossa hetkenä minä hyvänsä (laskettu aika huomenna). Olen pohtinut miten käy harrastuksen ja luettuani threadia olen huojentunut :). Tosiaan alussa varmasti menee pitkät tovit lasta ihmetellessä ja uuteen tilanteeseen sopeutuessa, mutta aivan varmasti on hetkiä jolloin ainakin voi maalata tms.

Onnea ja menestystä tähän tapahtumaan, toivottavasti kaikki menee hyvin :)

Kovasti kiitoksia ! Toivotaan parasta :).

Relic kirjoitti:Loistava thread! Oma spawn (tm) on tulossa hetkenä minä hyvänsä (laskettu aika huomenna). Olen pohtinut miten käy harrastuksen ja luettuani threadia olen huojentunut :). Tosiaan alussa varmasti menee pitkät tovit lasta ihmetellessä ja uuteen tilanteeseen sopeutuessa, mutta aivan varmasti on hetkiä jolloin ainakin voi maalata tms.

Mutta katsotaan miten käy. Vaimo onneksi on ymmärtäväinen harrastuksesta ja luottanee siihen, että pidän "rojut" pois lapsen ulottuvilta.

Ps: tuleva kummi sanoi ostavansa lahjaksi naperolle Liber Chaotican..saakohan sitä kylpykirjana

Onnea synnytykseen! Toivottavasti menee kaikki hyvin!

Jos on eka lapsi, valmistaudu täydelliseen elämänmuutokseen. Pari ekaa viikkoa meni minulla ainakin kulttuurisokissa. "Tätäkö se on tästä eteenpäin?" No ei se ole, mutta kyllä se jakaa elämän kahteen: aikaan ennen lapsia ja aikaan lasten jälkeen.

Nuubeja tekeville kavereille sanoin aina, että ensimmäinen 6 kk menee lasta hoidellessa. Sen jälkeen alkaa normaalisti nuoren lapsiperheen elämä vakiintua. Nyt kahden lapsen isänä mietin kuinka helppoa olisikaan, kun olisi vain yksi, eli etköhän sinä pääse harrastamaan, kunhan vain otat siihen aikaa. Annat vaimon käydä zumbassa sitten vuorollaan, kunhan pystyy.

Pienenä lohdun sanana lapset ovat kaiken sen työn, tuskan ja hampaidenkiristyksen arvoisia.

Hyvää isäinpäivää kaikille.

Erinomainen keskustelusäie tosissaan.

Mä olen siitä onnellisessa asemassa, että perheellistyminen on oikeastaan lisännyt aikaa figuharrastukselle.

Tää johtunee siitä, et ainakin maalailu skaalautuu perhearjen mukana todella hyvin verrattuna muihin harrastuksiin - kun vapaata aikaa on satunnaisesti vartista kahteen tuntiin, ehtii tossa ajassa jo maalaamaan yleensä ainakin jotain pientä.

Toinen seikka on myös se, että lisääntyminen pakotti muuttamaan isompaan asuntoon - asuntoa vaihtaessa pidin yhtenä kriteerinä sopivia harrastustiloja itselleni, ja sellainenhan sitten loppujen lopuksi löytyi.

Poika on nyt reilu 3v ja erittäin kiinnostunut pienoismalleista/figuista - panssarivaunut on kovassa huudossa. Eiköhän tuosta peliseuraa tulevina vuosina saa :)

Pienenä lohdun sanana lapset ovat kaiken sen työn, tuskan ja hampaidenkiristyksen arvoisia.

Aamen. :)
Meidän 6v tyttö maalaa jo innoissaan markkinoilta ostettuja muovisotilaita kaikilla sateenkaaren väreillä.

Vonreuter kirjoitti: Jos on eka lapsi

On kyllä. Ja on tässä ikää jo sen verran, että on kerennyt puuhata omia juttuja mukavasti. Nyt on hyvin aikaa muksulle :)

Pitääpä laittaa tänne raportti, kun aikaa on tuosta viimeviestistä jo jonni verran.

Poika on nyt 9kk ja voi sanoa, että harrastusaika on tuono 9kk aikana ollut miminaalinen :). Muutaman epic figun olen saanut maalattua ja opeteltua maalaus / weathering tekniikoita. Eli kyllä se muksu aikaa vie kivasti. Mukavaa on (pääosin ) ollut tosin. 9kk yöt valvoneena alkaa olla välillä aina "hupsu" olo :P. Eli varautukaa, että lapsen tultua tosiaan menee projektit jokseenkin jäihin. Tosin se on lyhyt aika uhrata muksulle. Kohtahan se voi jo maalata ite :P

Yksi kikka taata itselleen laatuaikaa joko maalaten tai pelaten päiväuniaikaan on ottaa muksu kantoliinaan syliin ja ottaa penkiksi jumppapallon. Siinä hetken hypyttelyn jälkeen simahtaa nopsaa. Varsinkin omalla pojalla kun oli aika paljon ilmavaivaa niin makuuasennossa oli välillä hankala olla.