Half-breed kirjoitti:Koukku kirjoitti:Half-breed kirjoitti:Hilpari on salkoase, ja ainoa salkoase koko esimerkkilistassa. Oletus olisi siis, että kaikki salkoaseet noudattaisivat samoja sääntöjä kuin hilparit. Täten koska naginata on salkoase, niin se olisi sääntöteknisesti verrattavissa hilpariin.
Mutta kun keihäs on yhäkin myös salko-ase.
Mistä lähtien? Keihäillä ja salkoaseilla on yhteistä ainoastaan, että aseen terä on salon päässä. Muutoin sekä niiden käyttötapa, että yleinen olemus ovat täysin erilaiset. Keihäät ja salkoaseet jaotellaan eri asetyypeiksi.
Kaikki keskiaikaiset asetyppiluokittelut on enemmän tahi vähemmän teennäisiä ja jonkin yksittäisen tahon keksimiä, omaan tarkoitukseensa olevia luokittelun helpottamiseksi tarkoitettuja enempi tahi vähempi epämääräisiä säännöstöjä. Näitä luokitteluita tai säännöksiä ei ole ollut ennen kuin nykyaikaisten tutkijoiden myötä, ja siksi monista lähdekirjoita vuosien varrelta löytyy varsin erilaisia näkemyksiä siitä, mitenkä luokittelut tulisi tehdä. Lisäksi meillä on erinnäisiä epävirallisia lähteitä, kuten D&D, joka on syystä tai toisesta onnistunut saamaan monet tutkijat tappelemaan siitä, että onko sen sisältämät aseet/haarniskat koskaan olleet olemassa, vai onko ne vain mielikuvituksen tuotetta.
Yleisesti on kuitenkin museoiden kesken otettu yhteiseen käyttöön keskiaikaisten aseiden suhteen lajittelu:
Miekat, Kirveet, Nuijat, Salkoaseet.
Käytännössähän näiden alla on lukuisa läjä erilaisia enempi tahi vähempi vaikeita nimiä, joiden suurin ero toisiinsa on valmistusmaa. Museoteknisesti kuitenkin on järkevää laittaa näytille erilaisia aseita, ja on mielekkäämpää, että niiden alla lukee muutakin kuin "miekka, ranska, 1137", joten miekka termi on usein korvattu löytöalueella kyseisestä kapineesta käytetyllä nimellä, joka yleensä oli "miekka" alueen omalla kielellä.
Ikävä tosiasia kuitenkin on, jotta salkoaseet museoiden aseluokittelun mukaisesti sisältää: keihäät, peitset, seipäät, salot, piikit, atraimet yms
in the words of the arms expert Ewart Oakeshott,
Staff-weapons in Medieval or Renaissance England were lumped together under the generic term "staves" but when dealing with them in detail we are faced with terminological difficulty. There never seems to have been a clear definition of what was what; there were apparently far fewer staff-weapons in use than there were names to call them by; and contemporary writers up to the seventeenth century use these names with abandon, calling different weapons by the same name and similar weapons by different names. To add to this, we have various nineteenth century terminologies used by scholars. We must remember too that any particular weapon ... had everywhere a different name.
(staff-weapons = polearms)
Tälläistä kiistaa aseista ei kuitenkaan pitäisi yrittää sisällyttää peliin, vaan kuten jo mainittukin on, jos joku Eldar pelaaja haluaa pelata mallinsa power aseita kirveksinä, niin pelatkoon, ja jos taas ei halua, niin OK.
ja jos lähdetään miettimään sanaa "spear", niin tänä päivänä sanalla voidaan tarkoittaa myös terävää kasvun lehteä, ja sen muinaisenglantilainen nimi "Spere" tarkoitti pelkästään "teräase", mutta sen katsotaan nykyisin tarkoittaneen ensisijaisesti varren päähän kiinnitettyä teräasetta, ja koska kirveelle oli oma sana "æcs", niin on "spere" sanasta sovittu, että se tarkoittaa pelkästään keihästä, koska kieltä käyttäneet eivät olleet nähneet muunlaisia varren päähän kiinnitettyjä teräaseita, kuin keihäs. Muinaisenglanti tuntee myös sanan "speare", joka myös on keihäs. Sen katsotaan olevan myöhempi muunnos sanasta "spere". Saksit käyttivät sanaa "speere", josta sanan "spere" uskotaan tulleen. Nimet, "lance, pike ja javelin" on yhdistetty samaan sanaan, koska kyseiseen aikaan ei aseiden välillä ollut varsinaisesti eroa.
Ja lyhyesti muiden "pole weapon" wikipedia listattujen aseiden nimistä.
"lance". Varsin monessa kielessä on erikseen olemassa sana ratsain käytettävälle keihäälle, mutta ei kaikissa. "lance" sanan uskotaan muodostuvan tasapaino sanasta "balance". Peitsi kuitenkin omaa vastapainon ja kannatteluun tarkoitetun remmin, kuten muutkin pitkät salkoaseet.
Ranskankieli kuitenkin omistaa vain sanan "lance", joka tarkoittaa keihästä. Ranskalaiset olivat myöskin ensimmäiset, jotka kehittivät nykyisin peitsenä tunnetun aseen, ja sille ei ilmeisesti ranskassa jaksettu keksiä uutta nimeä, vaan se jatkoi vanhalla nimellään "keihäs", mutta ranskankielinen sana "lance" kuitenkin siirtyi aseen mukana uusien käyttäjien suuhun, koska muutakaan nimeä aseelle ei ollut, ja heidän mielestään se ei ilmeisesti muistuttanut keihästä, tai ainakin se oli tarpeen eritellä keihäästä.
Ne maat, jotka eivät ole käyttäneet historiassaan peitsiratsuväkeä, eivät useimmat omaa sanaa "peitsi", vaan sitä puhutellaan "keihäs" sanalla. Suomen kielessäkin "peitsi" sana on lainasana, ilmeisesti indoeurooppalainen sellainen.
Kiistelyä on ollut siitäkin, jotta onko "peitsi" lainattu asesana, vai onko hevosen käyntiä kuvaava sana "peitsi" (lainasana sekin) otettu kyseessä olevalle heihäälle nimeksi, koska peitsaus on mahdollisesti ollut se tekniikka, jolla hevosta on juoksutettu, kun peitsellä on haluttu iskeä vihollinen alas satulasta.
Ja taasen, jos mietimme sanan "Glaive" alkuperää, niin se on ranskaa, ja tarkoittaa "miekka". Varsin monien, varsinkin slaavilaisten kielten "keihäs" sanan korvike tarkoittaa myös Glaivea, eli toisin kuin suomen kielessä, ei erillistä sanaa ole, eikä ole haluttu ranskalaista sanaa myöskään, niin on olemassa oleva sana otettu käyttöön. Meillä on siis "salkoase", jonka nimi on "miekka", ja sitä kuitenkin puhutellaan "keihäs".
Jos taas paneudumme aseeseen "Guisarme", niin nimi voi olla väännös muinaisenglannin sanasta "gúðarme", joka suorana käännöksenä on "taisteluase".
Guisarme voidaan myöskin hajottaa kahteen sanaan "Guis" ja "arme", jolloin muodostamme ranksaa, joka tarkoittaa "mistelin ase".
Entäpä "Fauchard"? Fauchard oli varsin tunnettu aatelisten suku, josta nykyisin tärkeimpiä lienee Pierre Fauchard (1678-1761) jonka katsotaan aloittaneen "modernin hammashuollon". Fauchardien suku kuitenkin voidaan vetää varsin kauas historiaan, ja uskotaankin, että Fauchard aseet olivat kyseisen suvun myymiä salkoaseita. Löydösten perusteella niitä on ollut britanniassa käytössä 1000-1400, joka ajallisesti osuu varsin hyvin yksiin Fauchardien suvun toimenkuvien kanssa.
"Svärdstav" onkin helppo, se on ruotsin kieltä ja tarkoittaa "miekkasauva", eli miekka sauvan päässä. Aseesta on kuitenkin kiistelty, jotta milloin se tuli käyttöön. Uskotaan, jotta sen käyttö ruotsissa aloitettiin, kun ratsaistaistelu viikinkiajan loppupuolella yleistyi, ja miekkamies joutui pahaan alakynteen hevosmiehiä vastaan. Asettamalla miekka seipään päähän, saatiin jalkamiehelle helposti lisää ulottuvuutta, ja samalla miekkamainen huitominen oli mahdollista.
Ase "Corseque" on myöskin ranskaa, ja tarkoittaa "Korsikalainen". Enngalnniksi "The Corsican". Korsika on alue Ranskassa, joka on näytellyt useinkin varsin merkittävää roolia monissa sotaan liittyvissä asioissa. Kyseessä on keihäs, jonka ilmeisesti joku korsikalainen keksi joskus 1500 luvulla, ja sen tarkoituksena oli ilmesesti helpottaa keihäsmiehiä taistelemaan jalkaisin kulkevia miekkamiehiä vastaan, ja saattoi keihään haaroilla torjua myös ratsastajan iskuja, mikä normaalilla keihäällä on luonnollisesti mahdotonta. Yksi aikalaishenkilö, Henry VIII (1491- 1547) oli varastoinut kuninkaan armeijalle "three-grayned staff" eli "kolmiteräisiä sauvoja"
Sitten "Halberd". Halberd on englantilaisten antama nimi ranskalaiselle aseelle, jonka alkuperäinen nimi, ja yhäti ranskassa käytetty kännös "halberd" sanalle, on "halle barde", eli "Hall Bard" eli "sali viihdyttäjä" "Linnan Runoniekka", tai mitä yhdistelmää nyt Hall ja Bard sanojen kymmenistä käännöksistä haluaakaan käyttää.
"bardiche" on sakalainen ase, ja muodostuu sanoista "bard" ja "iche". "Bard" on bardi, eli runoniekka, ja "iche" on vanhan ajan "ich" eli "minä". Jonkinlainen käännös sanasta olisikin "runoniekkani". Saksasta löytyy myös suku, joka kulkee nimellä "bardiche". Nykyisin elossa näkyy olevan 25 henkilöä, suvusta ei äkkiseltään löydy kuinka vanha suku on kyseessä, mutta kevyt veikkaus olisi, jotta suvulla ja aseella nimeämisellä olisi jotain tekemistä keskenään.
"Bec de Corbin" on romaniaa, ja tarkoittaa suoraan suomeksi "Corbinin älynväläys", ja Corbin on tässä tapauksessa ihminen.
Muinais ranskassa sanat ovat tarkoittaneet "korpin nokka", jota pidetään aseen oikeana nimenä, koska kyseessä on ranskalainen, hieman käyrää nokkaa muistuttava ase.
"Bohemian earspoon", eli Bohemialaisen korvalusikka. Varsin erikoinen nimi aseelle sekin, ja kyseessä on keihäs, jonka terälle on laitettu kaksi "korvaa". Alunperin ase on nimetty saksanmaalla Böhmischer Ohrlöffel. Aseella on olemassa myös nimi "Knebelspiess", joka suoraan käännettynä olisi "vaihtosylkäisy". Aseen Tsekkiläinen nimi "ušatá sudlice" puolestaan tarkoittaa "korvakas Sudlicheläinen", ja sudlichehän on Berliinin kaupunginosa (yksi niistä kaupungeista, jotka yhdistymällä muodostivat berliinin), eli nykyisin puhuttaisiin korvakkaasta berliiniläisestä, eli "ušatá berline"
"Bill" on varsin yksinkertaisesti vesuri. Varsin järkevä nimi, koska kyseessä on työkalu, ja nimen on antanut joku jolla on aivot.
"Brandistock" tulee luultavimmin ruotsinkielen sanoista "brand i stock" jotka tarkoittaa "tulipalo varastossa". Joidenkin lähteiden mukaan kyseessä olisi ollut melko yksinkertaisesti valmistettavissa oleva metallikärki puukepin nokassa, ja siten myöskin siviiliväestön itse tehtävissä tai muutoin helposti saatavissa. Nimi voisikin siis viitata siihen, että asetta käytettiin jossain hieman isommassa kansannousussa.
"Lochaber" on puolestaan saksasta ja sana "locha" tarkoittaakin villisikaa tai villisika karjua. Lochaber sen sijaan on jälleen sukunimi. Varsin vauras suku, ja riittävän vanha olemaan aseen nimemisen takana.
"Sovnya" nimen uskotaan tulleen taistelussa 1234 Novgorodilaisten ottaessa yhteen liettualaisten kanssa Prinssi Yaroslavin johdolla. Liettualaisilla oli aseinaan pitkät kaarevat miekat, ja he taistelivat ratsain. Novgorilaiset taasen eivät osanneet taistella ratsuväkeä vastaan, ja heillä oli liian vähän jousia ja ennen kaikkea nuolia. Ennen pitkään Prinssin olisi pakko kohdata liettualaiset jalkaväellä, ja heidän keihäät olivat aivan liian lyhyet.
Kunnia taistelusta annettiin nimenä aseelle, josta tuli yli 500 vuoden ajaksi venäjän armeijan käyttämä ase. Taistelussa kaatuneiden liettualaisten miekat "sovnien miekat" käytiin keräämässä yöllä taistelukentältä. Nämä pitkät ratsuväkimiekat olivat yli metrin mittaiset, ja ne tavalla tai toisella kiinnitettiin olemassa olevien keihäiden terään/varteen ja siten keihäät saivat runsaasti lisää pituutta, minkä uskotaan olleen syynä siihen, että Prinssi Yaroslav voitti taistelun. Aseen alkuperäinen nimi oli "Sulitsy Sovnya" eli "kaduilta sovneille", mutta se on lyhentynyt pelkkään "Sovnya", eli "Sovneille".