Skull island expedition

[Merimetsä]

Mites dark convergence? Rahan arvoinen vai ei?

[The Captain]

Mites dark convergence? Rahan arvoinen vai ei?

Tykkäsin. Antoi tosi inhimillisen kuvan Nemosta sekä luonnollisesti mehukasta ensimakua Convergencesta. Auroraan en suuremmin tykästynyt henkilönä, mutta oli ilahduttavaa huomata, että myös cyrissistien joukkoon mahtuu erilaisia persoonallisuuksia eikä vain yksiulotteisia koneita. Etenkin Nemon ja Finchin välinen vuorovaikutus oli hauskaa luettavaa.

Toimintakuvausten puolella Gross ei ole vahvimmillaan, ja monessa kohtaa paistaa liian selvästi läpi yritys mallintaa pelisysteemiä. Melkein saattoi jossain kohtaa huomata, milloin vaihtui vuoro pelaajalta toiselle. Kuitenkin kuten Devil's Payssakin, Grossin selkeä vahvuus, inhimilliset ja sympaattiset henkilöhahmot, tekevät Dark Convergencesta ainakin lukemisen arvoisen (rahan arvoisuudesta jokainen päättäköön itsekseen). Actionia on jopa suhteessa melko vähän verrattuna dialogiin ja henkilöiden interaktioon, mikä oli positiivista.

[The Captain]

Butcher of Khardov ilmestyi tänään. Luin. Tykkäsin. Dan Wells on tunnettu psykopaattien kuvaajana, ja kirjailijan valinta tuntuisi osuneen nappiin. Orsus-setä on hyvin, hyvin vihainen, ja kirja antaa entistä paremman kuvan siitä, miksi. Todella yllättävän vähän verihurmeista kirveenheilutusta ja paljon enemmän Orsuksen pään sisäistä tapahtumaa. Kehtaisin väittää tähän asti parhaaksi SIX-novelliksi.

Muita uutisia:
Vaikka In Thunder Forged ei olekaan SIX-tuotantoa vaan ihka aitoa kuollutta puuta, voinee siitäkin tähän ketjuun sanasen lausua. Ari Marmell ei selvästikään koe olevansa vielä kauhean sinut Iron Kingdoms -maailman kanssa, minkä vuoksi maailma-spesifit jutut on pyritty tarinassa minimoimaan, ja tuotos on kohtalainen agenttijännärin ja sotaromaanin ristisiitos - keskimääräistä Ian Flemingiä parempi, mutta Peter O'Donnellia huonompi (ja luultavasti Marmell onkin molempia lukenut). Päähenkilöistä vain Katherine Laddermore on entuudestaan figupelistä tuttu, ja jää jonkin verran kirjan muiden henkilöiden varjoon kenties siksi, että kirjailija ei uskalla kauheasti kajota hahmoon, joka on ns. jonkun muun luomus. Jotenkin jäi fiilis, että kirja olisi voinut olla parempi, jos Laddermoren olisi leikannut kokonaan pois ja laajentanut muiden hahmojen roolia, etenkin kun niitäkin alta kolmesataasivuiseen kirjaan oli tungettu aika monta.

Marmellin selkeä vahvuus kirjoittajana on erinomaisen luova ja lennokas kielenkäyttö. Kirja on melko grimdarkista meiningistään huolimatta hauskaa luettavaa, ja itse hihitin useammassa kohtaa nokkelille kielikuville. Pelkästään sillä ansiolla kirja saa minun silmissäni anteeksi juonenkululliset puutteet. Harmi kyllä Marmellin englanti kärsii jonkin verran homofonisten sanojen (esim. flair vs "flare") väärinkirjoituksesta, mikä ainakin omaan silmääni pistää erityisen kipeästi.

Tähän asti on kyllä PP:n fiktiotuotanto ollut pääosin positiivisesti yllättävän laadukasta, vaikka olinkin melko skeptinen, kun urakka on ulkoistettu melko laajalle kirjailijakaartille. Kyllä tästäkin seulasta silti erottuvat jo selkeät jyvät (Wells, Correia, Gross) akanoista (Holmes, Werner). Marmellilla on toivoa, kunhan saa otteen settingistä, mutta jos Pyr-tuotanto jakautuu useammalle kirjailijalle, voi olla, että Marmell ei kerkeä riittävää rutiinia Masiinahordes-maailmaan saadakaan. Toisaalta settingi ei eroa tosimaailmasta aivan loputtomasti, niin että oikeasta näkökulmasta hyvä kirjailija voi kirjoittaa ihan sujuvan ja maailmaan sopivan stoorin tarvitsematta mainitakaan warcastereita tai cryxiläisiä.

[The Captain]

Yksinpuhelulta alkaa tuntua...

Yhteistyö Pyrin kanssa jäi kananlennoksi.

Fall of Llael -sarjan toinen kirja, Big Iron, vedettiin jäihin pari viikkoa ennen julkaisupäivää. Tarkempaa tietoa syistä tai mahdollisesta uudesta julkaisuaikataulusta ei ole vielä annettu. Tuskin kannattaa pidättää hengitystä odotellessa.

Skull Island eXpeditions jatkaa kumminkin porskuttamista. Lähitulevaisuudessa luvassa villiä menoa Lynus Wesselbaumin ja Edrea Lloryrrin seurassa.

[Temppu]

Joo, vois vaikka vähän kirjotella mitä oon mieltä noista six-kirjoista jotka oon lukenu:

Dark Covergence oli todella hyvä. Nimen omaan Nemoon pääsi hahmona tosi siististi sisään ja kivasti sai makua CoC:in sisäpolitiikasta ja muutenkin tosi hyvää luettavaa. Kirjoitustyyli oli mukavan nopea ja mukaansa tempaava.

Caine-novella oli myös oikein mainio, joskin vähän fiilis, että olisi ollut iskevämpi jos oltaisiin julkaistu aikaisemmin, tarkoittaen sitä, että nykyään Cainen tyylisiä anti-hero-heroja tuntuu olevan vähän joka paikassa. Silti hyvin kirjoitettu mielenkiintoisesta hahmosta ja vähän oli saatu isompaa juonipaljastustakin mahtumaan mukaan.

Devil's Dogseista kertovan novellan luin ensimmäisenä ja ehkä sen takia siitä jäi hyvä maku, sillä olin vaan niin fiiliksissä IK-proosasta. Jälkikäteen mietittynä se toimii varmaan ihan ok introna Dark Convergencee, mutta muuten ei ehkä niin ihmeellinen teos.

Rutgerista ja Tarynistä kertovan novellan luin tässä viimeisenä ja täytyy kyllä suoraan sanoa, että oli aika paska. En saanut siitä juuri mitään irti, muuta kuin keskinkertaista taistelujen kuvaamista ja suht turhan yrityksen juonesta. Ehkä odotuksetkin alkoivat olla jo liian korkealla, mutta en voi suositella.

Yleisesti siis ihan jees tuotantoa ja odotan innolla kaikkea uutta, etenkin jos tulisi vähän pidempiä kirjoja ja kirjasarjoja.

-Teppo

[Merimetsä]

Butcher of Khador tuli lukaistua viikonloppuna.

Tl;dr: Tykkäsin. Ei ehkä 5€ arvoinen, mutta mukavampi (imho) kuin aikaisemmat SiX tuotannot.

Teurastaja on kirjoitettu hieman NQ:n Gavin Kyle fileiden malliin, mutta vähemmällä kronologialla. Tarina hyppelehtii ajasta toiseen ja jos ei ole ihan selvillä mistä on kyse, niin voin olla aika hankalaa pysyä perässä. Kuitenkin tälläkertaa kirjailijalla on käsitys mistä Orsus sedässä on kysymys. Hän on vähän vihainen. Kuitenkin itse tarinoissa hän ei ole vihainen kuin alkukohtauksessa ja parissa muussakin. Mielenkiinto syntyykin siitä, että tässä ruumiillistetaan Butcheria enemmän ja kiukulle on syynsä. Pappa roikkuu viimeisissä järjen rippeissään ja tappelu onkin se viimeinen oljenkorsi.