Sotavasara.net

Gilaelin kirjoitti:Sanoisin siis loppukaneettina, että ukkoutuminen ei ole itsessään ongelma, vaikka kymmenen vuoden päästä suuri osa harrastajista olisikin 40-50-vuotiaita. Varmaan se tarkoittaa, että harrastuksen aspektit muuttuvat enemmän miellyttämään harrastajien iän mukaisia preferenssejä (mitä ne sitten ovatkaan), mutta onko sillä väliä, jos uusia 40-50-vuotiaita kyetään rekryämään sen ansiosta harrastuksen pariin?

Taikka 25 - 50 vuotiaitakin :) Mutta ihan samaa mieltä tosta koko kirjoituksesta. Itse uskoisin, että X-Wingin perään tullaan näkemään lisää kortti/figu/lautapelaamishybridejä, jotka laajentaa pelaajakuntaa. Mutta ihminen on kädellinen otus, ja käsillä tekeminen on hyväksi mielenterveydelle, ja tämä askarteluaspekti tulee monelle matkan varrella sekin tutuksi ja mieluisaksi. Alkukynnys saisi vaan olla vähän loivempi. Infinity on hyvä esimerkki pelistä, missä pääsee pienellä omalla panoksella mukaan, jos porukalla on jo maastoa.

Hyvä pointti tuo brittien ikäjakauma, siellähän etenkin historic pelaaminen on arvokkaiden herrasmiesten hommaa, mihin suuntaan tietty pelaaminen menee Suomessakin hiljalleen :) Pelejä tosiaan pääsee PK -seudulla pelaamaan joka tapauksessa enemmän kuin kukaan pelaamaan kerkeää.

Junarataveijarit vielä yllättivät kun kysyin sopiiko matskua, jota kuvasin, näyttää ihmisille.

"Ei ilman että erikseen pyydetään lupaa kirjeitse ja matsku hyväksyttävä..." WTF ja kaikki hys siitä mitä näitte.

Täytys kaivaa edellisestä Suuresta Snadista kuva, missä kolme 70-90 vuotiasta ukkelia oli ihan innoissaan keskenään junaständillään, se oli aika herkullinen tilannekuva :)

Junarataharrastus saiskin kuolla pois jos kaikki harrastajat on tuollaisia. Mutta toisaalta miks niitä kiinnostais saada lisää porukkaa harrastuksen pariin? Eikös se junaratojen askartelun pointti ole siinä itse tekemisessä ja omien taitojen esittelyssä. Tuntuu se harrastuksena olevan kaikkea muuta kuin sosiaalinen.

Itelläkin on Märkliniä sellaset 30 metriä varastossa, ja vaihteita, siltoja ja hurlumheita :) Se on siisti juttu, mutta junailussa on se puoli, että kun sen radan on pistänyt pystyyn, niin mitäs sitten ? Ei sillä radalla kauaa jaksa ajella. Itselläni ei koskaan homma mennyt seuraavalle tasolle, eli vakavaan maaston rakennukseen, koska sillä lopputuloksella ei vaan ole oikeastaan käyttöä. Sen takia taas figupuolen maastoa kiinnostaa tehdä, kun sille on oikeasti käyttöä, ihan niinkuin niille figuillekin. Junaradat on siis mun mielestä makeita, muttei yhtä makeita kuin figupelit :)

Kyllä model expossa siellä ständeillä on näkynyt lapsiakin (siis nimenomaan siellä pöydän takana). Lienevät luonnollisen kasvun kautta harrastuksen pariin päätyneitå :)
Eihän tässä kauaa pitäisi mennä, ennen kuin suomesaakin figupelaajien seuraava sukupolvi alkaa olemaan isossa mitassa kuvioissa. :)

smaxx kirjoitti:Junaradat on siis mun mielestä makeita, muttei yhtä makeita kuin figupelit :)

On ne munki mielestä makeita. Ne oli makeita jo sillonki ku olin muksu ja kävin kirjastossa lukemassa Pienosmalli lehteä ja kattelin kivoi kuvei. Mutta en mä osais kuvitella itteäni leikkimässä mun junilla jonku toisen kanssa kellarissa, se ei vaan tunnu olevan sen harrastuksen aspekteja.
Antisosiaalisena ihmisenä figupelit paradoxaalisesti mulle just sopiva harrastus, kun se yhteinen harrastus on loistava icebreaker.

Dr. Icchan kirjoitti:On ne munki mielestä makeita. Ne oli makeita jo sillonki ku olin muksu ja kävin kirjastossa lukemassa Pienosmalli lehteä ja kattelin kivoi kuvei. Mutta en mä osais kuvitella itteäni leikkimässä mun junilla jonku toisen kanssa kellarissa, se ei vaan tunnu olevan sen harrastuksen aspekteja. Antisosiaalisena ihmisenä figupelit paradoxaalisesti mulle just sopiva harrastus, kun se yhteinen harrastus on loistava icebreaker.

Amen to that !

Ainahan figut ovat olleet hieman ukkojen hommaa. Ukoilla ne rahat ovat, niin se vain on (tosin on niitä akkojakin). Olisin minäkin teinixinä ostanut vaikka mitä jos olisi ollut rahaa. Nyt kun olen ukko ja rahaa on niin ostankin.

Mutta siellä se nuorisokin taas on tulossa. 6-vuotias tyttäreni ihastelee että "oi kuinka hieno pelikenttä" ja haluaa nähdä minne Frostgrave-pelin aarteet on tällä kertaa piilotettu. Tytön kaksoisveli on enemmän kiinnostunut itse figuista, kyllä se peikot vastaan robotit vaan on niin siisti juttu (Warmachine). 10 vuoden päästä varmaan pyyhkivät minulla lattiaa juustoa tihkuvilla armeijoillaan ja nauravat räkäisesti päälle...

smaxx kirjoitti:

Dr. Icchan kirjoitti:On ne munki mielestä makeita. Ne oli makeita jo sillonki ku olin muksu ja kävin kirjastossa lukemassa Pienosmalli lehteä ja kattelin kivoi kuvei. Mutta en mä osais kuvitella itteäni leikkimässä mun junilla jonku toisen kanssa kellarissa, se ei vaan tunnu olevan sen harrastuksen aspekteja. Antisosiaalisena ihmisenä figupelit paradoxaalisesti mulle just sopiva harrastus, kun se yhteinen harrastus on loistava icebreaker.

Amen to that !

Näin juuri! Junameiningit on meikäläisenkin hyvin väljällä mittapuulla jotenkin outoa hommaa josta en oikein saa kiinni. Se pyrkimys ultra-realismiin pienoiskoossa toki viehättää, ja jotenkin voisin kuvitella itseni vanhana ukkona rakentelemassa kellariin/autotalliin jonkinmoista settiä (örkkikylä on mielessä...). Vaan se, että siinä vaan sitten tuon rakentamisen lisäksi ajetaan ympyrää... se on se mitä en hiffaa. Figuilla kuitenkin voi pelata, ja siinä voi kilpailla, eikä ole pakko tuunata niitä värejä ja säistyksiä täysin oikein saadakseen kanssaharrastajilta kunnioitusta. Eikä se matseissa ikuisena häviäjänä olo ole edes kovin kummonen homma jos itteä miellyttää oman armeijan tarina.

Mitä muihin pointteihin tulee, niin hyvältä siis kuulostaa: saamme ukkoutua rauhassa, mutta uutta verta tulee (ja ennenkaikkea jää) joten ei ole pelkoa, että kymmenen vuoden päästä pitää kaikki figut ostaa Ebaysta tyypeiltä joita kiinnostaa ensisijaisesti rahojen poistaminen nostalgiannälkäisiltä keräilijöiltä.

Pientä toivonkipinää nuorison suhteen antaa sekin, että paikallisen koulun pienoismalliryhmän oppilaat olivat erikseen toivoneet myös figupuolen näpertämistä, jolloin opettaja otti yhteyttä PKP:n kautta minuun, ja kävin niille sitten tuossa pari viikkoa sitten esittelemässä figuharrastuksen perusteita. Kyllä siitä porukasta moni ihan innostuneelta vaikutti. Maalaamisharrastuksessa aloituskynnyskin on pienempi, kun ei tarvita sataa ukkoa kerralla, ja hankinnat voi hajauttaa pitemmälle aikavälille vaikka maalipurkki kerrallaan.

Pelaamisen aloittamisessa aloituskynnys riippuu pääasiassa paikallisesta peliporukasta, ei niinkään pelistä. Kyllä 40K:takin voi pelata parin unitin ja yhden sankarin kokoisilla armeijoilla, eikä Warmachinea tarvitse aloittaa kahdella 50 pisteen turnauslistalla, jos veteraaniharrastajat vain haluavat toivottaa nyypän tervetulleeksi ja pelata tämän kanssa tämän ehdoilla, kunnes aloittelija löytää juttunsa kunnolla. Maailmalta kuulee näitä kauhutarinoita peliporukoista, joissa pelataan vain ETC-treenimatseja, eikä kasuaalimmalla pelaajalla ole niihin kekkereihin menemistä, joten jos figuharrastuksen haluaa ukkoutuvan, elitistinen asenne uusia pelaajia kohtaan on kyllä tehokas tapa sen asian edistämiseksi.

En minäkään usko, että nuorison suhteen kannattaa vielä heittää kirvestä kalloon... ei kun kaivoon. Ei sotapelaamisen viehätys mihinkään katoa. Hommaa pitää vain promota enemmän ja tietoisuutta peliharrastuksesta laajentaa. Lahden kaupunginkirjastossa 17.4. järjestettävään Game Över 9 -pelitapahtumaan on käsittääkseni tulossa sekä 40K:n että Warmachine/Hordesin demopöydät, joten toivotaan sinne paljon kävijöitä.

Hyviä juttuja ukoilta(?). Itse olen öisessä pimeydessä miettinyt, että onko se edes meidän/teidän/kenen tahansa tehtävä tai vastuu, että nuoriso löytää esimerkiksi Suomessa figupelaamisen pariin? Vai onko se rakkaus harrastukseen niin suuri, että sitä haluaa levittää ja pitää hengissä? Toisaalta voihan se peliseurakin joskus tulevaisuudessa loppua, jos uusia harrastajia ei ilmaannu.

The Captain kirjoitti:Pientä toivonkipinää nuorison suhteen antaa sekin, että paikallisen koulun pienoismalliryhmän oppilaat olivat erikseen toivoneet myös figupuolen näpertämistä, jolloin opettaja otti yhteyttä PKP:n kautta minuun, ja kävin niille sitten tuossa pari viikkoa sitten esittelemässä figuharrastuksen perusteita. Kyllä siitä porukasta moni ihan innostuneelta vaikutti. Maalaamisharrastuksessa aloituskynnyskin on pienempi, kun ei tarvita sataa ukkoa kerralla, ja hankinnat voi hajauttaa pitemmälle aikavälille vaikka maalipurkki kerrallaan.

Heh. Muistuu, kun olin reilu vuosi sitten Messukeskuksessa Reaktori -tapahtumassa hiihtolomaviikonloppuna, innostus oli parilla junnulla aika kovakin, vaikka suurta kansansuosiota ei odotetusti saavutettu (ei sen puoliin, että olisi ollut sellaisen hoitamiseen resurssejakaan). Sääliksi jävi sitä kaveria, jonka isä(?) Karjala-lippis tanassa raahasi holhokkinsa figupöydän ääreltä karatepotkujen miehisempiin maisemiin.

Gilaelin kirjoitti:Sanoisin siis loppukaneettina, että ukkoutuminen ei ole itsessään ongelma, vaikka kymmenen vuoden päästä suuri osa harrastajista olisikin 40-50-vuotiaita. Varmaan se tarkoittaa, että harrastuksen aspektit muuttuvat enemmän miellyttämään harrastajien iän mukaisia preferenssejä (mitä ne sitten ovatkaan), mutta onko sillä väliä, jos uusia 40-50-vuotiaita kyetään rekryämään sen ansiosta harrastuksen pariin?

Paitsi että ukkoutuminen tuppaa johtumaan siitä ettei juurikaan uusia käyttäjiä saada aikaan. Joten jos se nyt on 40-50 niin 10 vuoden päästä alkaisi olla paremminkin 50-60...

Toki jos yhtäkkiä jokin on muuttunut siten että kun ennen nuoret aloitti niin nyt vanhat mutta mikä sitten olisi saanut tuollaisen muutoksen? Missä on ne 40-50 tyyppiset jotka nyt aloittelevat sitten? Onko niitä enemmän kuin lopettavia?

The Captain kirjoitti:Maailmalta kuulee näitä kauhutarinoita peliporukoista, joissa pelataan vain ETC-treenimatseja, eikä kasuaalimmalla pelaajalla ole niihin kekkereihin menemistä, joten jos figuharrastuksen haluaa ukkoutuvan, elitistinen asenne uusia pelaajia kohtaan on kyllä tehokas tapa sen asian edistämiseksi.

Tuota varmasti tapahtuu, mutta kyse on hyvin marginaalisesta ilmiöstä. Suurin osa ns. ETC-pelaajista treenaa erikseen sovittaessa ja siihen tarkoitetuissa tapahtumissa. Eihän siitä kuitenkaan ole kummallekaan osapuolelle mitään hyötyä, jos ensimmäinen pelaa äärilistalla ja toinen ei. Kuten kaikessa, on myös tässä asiassa poikkeuksia, mutta ei nyt tuomita koko ETC harrastamista sen vuoksi.

Elitismi on kuitenkin ongelma, mikäli se on ainoa vaihtoehto päästä pelin pariin. Jos ajatellaan harrastusta jatkumona, niin paikallisella tasolla pelitapahtumista kiinnostuneista pelaajista vain 10%-20% innostuu ja lähtee varsinaiseksi turnauspelaajaksi myös muualle. Elitistinen asenne kuitenkin karsiin sekä suuren osan pelaajista, että tuon potentiaalisen 10-20% lisäkasvun pois. Pelaajana kehittyminen on pitkä jatkumo, joka pitää kulkea läpi vaiheittain.

Juuri tuon syyn takia järjestän kaverini Samin kanssa Turun seudulla "GW-hobby" -tyylisiä juttuja, joissa on muitakin arvoja, kuin voittaminen. Toki kilpailuelementti ja voittaminen on mukana, mutta pääpaino on pelailu- ja harrastustoiminnassa. Ongelmia on aiheuttanut oikeastaan vain se, ettei kaikki pelaajat ymmärrä näiden tapahtumien henkeä ja sitä toimintaympäristöä, missä ollaan. Siinä ei kuitenkaan saa muuta, kuin ikävän maineen itselleen, jos tuo lumisotaan käsikranaatteja. Ja lisäksi väkeä jää pois tapahtumista, koska eivät halua tuhlata aikaansa moiseen pelaamiseen. Eli elitismi tosiaan vaurioittaa peliyhteisön kehittymistä.

Black scars kirjoitti:Elitismi on kuitenkin ongelma...

Tässä käytetään sanaa elitismi vähän epätyypillisellä tavalla. Haluaisitko avata vähän tarkemmin, että ymmärtäisin, mitä tarkalleen ottaen tarkoitat tällä?

Kynnys on korkeampi nykyään. Ennen vanhaan (ts. 80-luvun loppu, 90-luvun alku) marketeissa oli leluosastolla iso muovikoottavien hylly, ja jokaisen vähänkin nörtähtävän nuoren harrastuspalettiin kuuluivat koottavat. Näistä oli helppo siirtyä figutteluun. Eipä ole enää, jossain peränurkassa voi olla pari Revellin pakettia ja jengi vain räplää digilaitteita. Pitäisi erikseen mennä Alan Liikkeeseen ja omaksua kokonaan outo kulttuuri että nykyään altistuisi mallailulle.

Toki pitkäjänteisyyttä löytyy, se vain kohdistuu eri tavalla: jengi on valmis käyttämään "free" to play-peleissä kymmeniä tunteja grindatakseen yksittäisen tankin/lentokoneen/mechin (tai käyttää rahaa moisen ostamiseen enemmän kuin useamman fyysisen pienoismallin) siinä missä vastaavassa ajassa kokoaisi niitä läjän, joka ei katoaisi sillä sekunnilla bittitaivaaseen kun pelin pyörittäjä toteaa sen olevan kannattamatonta.

Toi Snowtrooperin huomio on hyvä ja totta.

Tai ainakin itse olen esimerkki lapsesta, joka ensin kokoili koottavia, sitten leikki niillä, sitten kaipasi struktuuria leikkiin ja etsi nopat ja keksi sääntöjä, ja sitten meni ostamaan kaupasta samat säännöt kuin muilla, ja sittemmin myös uudet ukot niihin uusiin peleihin.

Jännä nähdä, saako GW pelifigunsa markettien hyllyille (sopimus Jenkkilässä kai jo on), ja seuraako siitä yhtään mitään.

-ile

Black scars kirjoitti: Tuota varmasti tapahtuu, mutta kyse on hyvin marginaalisesta ilmiöstä. Suurin osa ns. ETC-pelaajista treenaa erikseen sovittaessa ja siihen tarkoitetuissa tapahtumissa. Eihän siitä kuitenkaan ole kummallekaan osapuolelle mitään hyötyä, jos ensimmäinen pelaa äärilistalla ja toinen ei. Kuten kaikessa, on myös tässä asiassa poikkeuksia, mutta ei nyt tuomita koko ETC harrastamista sen vuoksi.

Ei kai yksittäisen, tositapahtumiin perustuvan, esimerkin kertominen vielä koko harrastamista leimaa. Ja tällaisissa tapauksissahan ongelma ei niinkään ole se, että peliparitus olisi epätasainen, vaan että huipputason kilpapelaaja ei edes välitä tuhlata aikaansa nyyppien kanssa leikkimiseen, kun se aika on pois treenaamisesta. Ei minulla mitään kattavaa otosta ole ETC-pelaajien toiminnasta, mutta toivon, että tällaiset yksittäiset esimerkkitapaukset ovat poikkeus eivätkä sääntö.

Toinen konkreettinen esimerkki PP:n foorumeilta ketjusta, jossa puhuttiin juurikin aloituskynnyksestä: yksi pelaaja kertoi peliporukkansa olevan puhtaasti kilpailuhenkinen. Kun kysyin, miten heillä toivotetaan aloittelijat tervetulleiksi, näistä kun ei varmaankaan ole tarpeeksi haastavaa vastusta, tämä pelaaja vastasi heidän kyllä olevan varsin vastaanottavaisia aloittelijoita kohtaan ja ohjaavan nyypän ostoslistaa "niiden käyttökelpoisten yksiköiden" suuntaan, ts. tämä eliitti päättää aloittelijan puolesta, että tämän pitää ryhtyä kilpapelaajaksi tai ainakin hioa armeijalistansa turnaustasoiseksi (mikä ei aloittelevan pelaajan käsissä ole yhtään sen tehokkaampi kuin satunnaisista figuista kasattu kyhäelmä).

Myyra kirjoitti: Tässä käytetään sanaa elitismi vähän epätyypillisellä tavalla. Haluaisitko avata vähän tarkemmin, että ymmärtäisin, mitä tarkalleen ottaen tarkoitat tällä?

Koska käytin sanaa tässä threadissa ensin, kerron ainakin oman selitteeni: elitismihän poliittisena terminä tarkoittaa jotakuinkin, että valtaapitävä eliitti kokee olevansa erityisasemassa ja pitää kiinni tästä asemasta. Figupelaajakontekstissa tämä "eliitti" koostuu veteraanipelaajista, joiden mielestä heidän tapansa pelata on se ainoa oikea ja jotka haluavat pitää kiinni tästä tavasta, ja pelaajat, joilla on toisenlainen lähestymistapa, jäävät eliitin ulkopuolelle. (Ja kun puhun veteraanipelaajista, en tarkoita vain kilpapelaajia. Kuten tälläkin foorumilla on usein nähty, elitistinen asenne vaivaa niin kilpa- kuin kasuaalipelaajienkin ääripäitä. Suurin osa harrastajista kuitenkin sijoittunee näiden "eliittien" välimaastoon.)

Tuo nuorison digilaitteiden räpläyskään ei välttämättä ole figuharrastuksen kannalta pelkästään huono juttu. Eivät ne kaikki video batrep - tubettajatkaan ukkoja ole. Myönnettäköön että ne mitä itse seuraan ovat enimmäkseen vähän varttuneempaa väkeä. Editoinnin ja kommentoinnin tasossa kokemus näkyy. Mutta poikkeuksiakin on.