Sotavasara.net

Ne Redeemerit on hyviä kreoksella koska ne tappaa featti kierroksella casterin tai hakee ne pari tärkeää support sooloa pois. Kreoss1 ei nyt ihan hirveästi muuta tarjoa kuin sen knock down featin.

Jos pelaat ilman teemaa niin todennäköisesti pelaat 4-18 pistettä pienemmällä armeijalla kuin toinen. Lisäksi toisen armeija saa kourallisen erikoissääntöjä teemasta jota sillä ei muuten olisi. Joten ilman teemaa lähdet peliin jo aikamoiselta takamatkalta. Ja edelleen kannattaa nyt vaan pelata niitä steamrollerin scenuja, Niitä pelatessa tää peli on parhaimillaan eikä se ole pelkästään tollaista keskellä pöytää tappelemista.

Kahdella nopalla jos tarvi osumiseen seiskan, niin todennäköisyys osua on 58.3%. Banewarriorit on ps 11, mutta antavat tuuman päähän sun napeille -2arm joten ne ovat käytännössä ps 13 joten 4 nopalla ne tekee arm 23 vastaan keskimäärin 4 pinnaa lämää osuessaan. Lisäksi Aspy2:lta löytyy paraiste joka antaa sulle -3 armia.

Bile thralleja vastaan pitää taas omat napit positioida silleen että spray templaten alle ei jää kuin 2 tai 3 nappia.

Menothin paras vastaus pilvimuurille, taitaa olla Severius 2 joka antaa battle groupin ingorata pilvet losia määritellessä. Mutta ikävä kyllä koko masinan pelaaminen on tälläisten vastaavien ikävien tilanteiden luomista vastustajalle ja vastustajan asettamien ikävien tilanteiden ratkaisemista. Joskus pitää muuttaa listaa että siihen pystyy. Ja tää on omasta mielestäni tämän pelin suola, mutta samalla se tekee tästä pelistä ihan hirveän aloittaa.

Veripallo kirjoitti: Ma 02.11.2020 10:59Oletko kuullut sanonnan kiinalaisesta zen munkista ja täydestä teekupista? Tän ketjun perusteella saan kuvan, että kuppisi on jo täynnä, ja negatiivinen ennakkoasenne pilaa kokemuksen sinulle jo ennen aloittamista.

Kuulemani kuppi-tarinat ovat olleet erilaisia. Yleensä nesteen määrä astiassa viittaa onnenmäärään. Kuppi ei ole tässä tarinassa täysi edes puoli väliin asti ja kaivoonkin kun kolikon heittää, pohjaltakin kantautuu kuuleviin korviin vielä toistaiseksi jonkun lainen plots kunhan on vain kärsivällinen.

Tehdään jotain villiä ja kirjoitetaan vaihteeksi tämän pelin positiivista asioista, miksi yritän vielä heitellä kolikoita kaivoon. Lopussa en kuitenkaan voi olla palaamatta negatiiviseen, mutta teen sen ihan lyhyesti vain. El edit: En jaksanut. Kulta käski tekemään iltapalaa sillä aikaa kun hän valitsee hyvän Whon tähän loppuun. Toivon 2:sta.

Mikä tässä pelissä viehättää:

Nappulat ja teema:
Kun minä olin luottokortiton teini, kurkkailin jo hyvissä ajoin etukäteen netin ihmeelliseen maailmaan, mitä kaikkia nappuloita sieltä voisikaan ostella, jos olisin siihen kykeneväinen. Minulla oli hirveä hinku jo nuoresta pitäen tehdä omasta armeijastani pelissä X mahdollisimman erilaisempi ulkoisesti kuin mitä pelikaverin tekemä oli. Tänä päivänä minulla on sääntönä mm. KoWissa, että jos tekemäni armeija ei sisällä yhteensä 4:ltä eri valmistajalta tekemiä fikuja, olen epäonnistunut jossakin. Voin hyväksyä moraalisesti sen, jos samalta valmistajalta pompataankin toiseen armeijaan tyystin ja yhdistellään katalogin tuotteita keskenään.

WMH:ssa tämän säännön noudattaminen ei ole mahdottomuus vaikkakin satunnaisesti haastavaa. Turnauskelvottomuus ei ole minulle mikään menetys vaikka olisinkin tähän heti oppimisvaiheessa tykästynyt. Se kuitenkin tämän säännön noudattamisessa on tyhmää, että menetän hienot nappulat hyödyntämättä. Emmää ihan kaikkia osaa arvostaa, mutta minä olen todella suuri fani PP:n valujäljelle.

Yleisiin olen paljon kirjoittanut angstin purkua mm. kokoamisesta. Ogren kokoiset tyypit ovat minulla vakiokamaa KoWin large infantrynä ja satunnaisesti myös Beastejä on näkynyt hirviöitä larppaamassa. Pienestä pitäen olen inhonnut kaikkea mikä liittyy niihin tilanteisiin kun otan liiman hyppyysiini. PP:n kanssa tätä turhautumista en ole kokenut kertaakaan... Metallituotteissa tosin kyllä. Ihmeisiin PP ei kuitenkaan taivu.

Teeman puolesta yksikään WM:n armeija ei näytä Space Marinelta tai stereotyyppiseltä ihmiseltä avaruuspyssyn kanssa. Hordesista puuttuu örkki ja kääpiö. Tällä pääsee jo tosi pitkälle minun mielestäni. Emmää Grymkiniä osaa arvostaa, siellä on vähän kummallista designia, mutta suurimmaksi osaksi pidän siitä mitä näen. Isoja robotteja, söpöjä petoja, miekkoja ja pyssyjä ilman "Drive me closer. I want to hit them with my sword." meemejä.

Suoraan paketista pöydälle:
Tämän vuoden puolella tapasin paikallisen AOS-pelaajan kun pelasin KoWia kerhotiloissa. Hän kertoi omasta Delf-armeijastaan miten siellä on yhteensä 40 jalkaväkityyppiä kukin omilla aseistuksillaan. Eli 4x10 yksikköä. Pitäisi kuulemma kolminkertaistaa kokolma, että olisi jotain järkeä tulla pelaamaan peliä. Mää en keksi parempaa syytä olla ostamatta GW:n tuotteita peleihin, jotka ovat luonteeltaan tämän kaltaisia. Itseasiassa mää keksin samalla syyn olla pelaamatta AOS:ia, jos tuo on lähtökohta.

Mää olen pihi tyyppi. Jos armeija maksaa +300€, niin mää en ala pelaamaan peliä. En maksa. Tai sitten hankin toiset tuotteet korvaamaan kalliit ukkelit. Samaisessa kerhotilassa joskus puollustin 50€/10hlö bokseja PP:llä, koska armeijanrakennustapa ja hyödyllisyys kentällä on ihan eri kaliiperia kuin esim. yllä mainitussa tilanteessa. Musta se on aika hyvin, jos näin pihi ihminen puollustaa tuollaista hintalappua.

Tästä saammekin aasin sillan...

Yksikön kyvyt ja listan teko:
GW:n pelit on kenties paras esimerkki toisesta ääripäästä, jota WMH ei edusta. Siellä saattaa olla hetken aikaa sellainen olo, että minäpäs kokeilen tavallisia gobboja niin taistelussa kuin velhona. Se tapahtuu tasan tarkkaan niin kauan kunnes laitat n-kirjaimen yksikön tai sankarin eteen ja paluu menneeseen ei tapahdu... koskaan. Miksi tapahtuisi? Ngoblin on aina ollut parempi. Minun ainani alkaa 6th:sta -> ja päättyy 8th:iin.

WMH:ssa on kiva ihmetellä jotain yksikköä ja ajatella, että mikä järki tuossa on. Aikaisemmin sanoin, että en ymmärrä Kruegerin perään enkä varmaan saisi sitä toimimaan, mutta muistan nähneeni sellaisen telekinesia sirkuksen ja fiitti vielä siihen päälle, että toiste ei varmana pelata enää koskaan.

Emmää muissa peleissä ole kysynyt tällä tapaa tai etsinyt netistä tietoa, että miksi joku pelaa tuota tai tykkää tuosta. Se on aina ollut selvillä kun vähän ajattelee tai sitten viimeistään kun näkee jonkun taituroivan sillä. reindeerman puhuu kovaan ääneen Redeemeristä. En kyllä ole ihan heti kokeilemassa, koska pelaamatta suolesta. Skyhammereita yksi päivä taisin kanssa haukkua, mutta mulla on itseasiassa suunnitteilla ollut taas kirjoittaa jotain pohdintaa yksiköiden todellisesta luonteesta. Koska minä yllättäen vähän innostuin viikonloppuna tästäkin suolentuotoksesta. Kunnes pelasin pilveä vastaan. Sit niiden hyvyys jotenkin taas unohui kun LOS katosi.

Mutta mutta.

Hammerissa listan teko alkoi kirjoittamalla Elf/Vampire/Chaos Lord on Dragon ja sen jälkeen ei paljoa muulla ollut väliä mitä siihen alapuolelle laittoi. KoWissa minä otan armeijalistan ensimmäisen sivun, kirjoitan 4 ensimmäistä yksikköä, käännän seuraavan ja otan sieltä 3 ensimmäistä ja sitten 2 sankaria, joilla on sama keyword kuin ensimmäisillä kirjoittamillani asioilla. Pisteet menee joskus vähän yli, mutta 2000p:een, eli hyvän kokoiseen rähinään, mahtuu melkein koko armeijalistan valinnanvara.

Mie mietein kovasti tätä lankaa tehdessäni, että minkä otsikon minä tälle haluan tehdä. Kun foorumiaktiivisuus on vähentynyt vuosi vuodelta, halusin sellaisen, joka olisi kutsuvampi kuin "Nyypälle apua". Listan tekeminen on vaikeaa, koska kaikkea ei saa mahdutettua kuten KoWissa ja sen kanssa tulee olla tarkkana toisin kuin Hammerissa, jossa homma hoitui 2x Chimera/hydra.

Se on äärimmäisen turhauttavaa, että mää teen jotain listaa, joka kaikkialla muualla on max 2min, nyt varmaan 2h ja vieläkään en ole tyytyväinen. Viikonlopun jälkeen määkin haluan turhan goblin soolon, jonka ainoa tehtävä on istua objektiivilla. Hammerissa aina sanottiin, että ota vika goblin rivistä pois, niin sait pisteet haluamaasi. Mistä minä täällä otan goblinin pois?

Back to square one.

Turhauttavaa, mutta nautin. En aina, mutta edes joskus. Saisiko se olla helpompaa. Joo, mutta ei liikaa. Ristiriitaiset tunteet. Typerää tää on, mutta siedän.

Tää on skirmish-peli:
Mää tykkään massapeleistä. Ne on miehekkäitä hetkiä kun yksi massa kohtaa toisen massan. Mutta joskus tekee mieli jotain muutakin.

Tää on vaikee peli:
Näinhän sitä markkinoitiin kun en vielä mistään mitään tiennyt. Oisko ollut... en taida edes arvata kuka... joku joskus kirjoitti jonkun Nyyppä-tutorialin pelin alkuaikoina, että alussa tulee pataan. Sehän on ihan selvä juttu, mutta se on todella hauskaa mielestäni, että se sama fiilis myös jatkuu myöhemminkin.

Mää väitän päässeeni jo kärryille pelissä. Tai ainakin siltä osin, että jos muistan kortit tuoda mukaan peliin, niin tiedän mikä Matti mun jokaisella yksiköllä on. Kyllä mää sen kortista osaan katsoa.

Mää muistan joku joskus jossain yritti selittää mulle, että 40k on hirveän taktinen peli. Yritti joku mulle selittää myös, että AOS:kin on yllättävän strateginen. Emmää KoWiakaan näe juuri minään strategian riemuvoittona. Se on perus mukava peli, jossa minä en koe voimattomuuden tunnetta. Se on mukava illanvietto riena tutun tai tulevan tutun kanssa, jonka parissa on kiva leikkiä.

Mulle on ihan sama kumpi voittaa, kunhan se tapahtuu jollain muulla kuin "Oho, hupsista. Mitenkäs nyt tollee" syistä tai "heitinpäs nyt tuplakutosia moraalitesteihin pari kertaa putkeen.". 2d6 moraalitestit mm. on yksi vihaamimpiani sääntöjä. Oisko ollut Rune, joka joskus kirjoitti hirveän valitusvirren insane couragesta, ja ihan aiheesta, mutta mää olen valmis sanomaan, että 2d6 moraalitesti on ihan automaattinen pahan olon aiheuttaja kävi miten kävi.

Kukaan ei tykännyt Hammerissa kun LD10 re-rollilla epäonnistuu ja heti pelin alussa depoalueelta juostaan yli pöydän reunan. Minä heitän KoWissa keskimäärin routtiin 5:n ja mielipiteeni on asiasta arvatkaa vaan mikä. Miksi mää valitan muista peleistä? Munhan piti kehua WMH:ta.

Tää peli on kuitenkin se strategian riemuvoitto. Mää en ehkä vielä menisi sanomaan, että tämä on se kaikista parhain tältä osin mitä olen pelannut, mutta se on ihan riittävää, että ollaan siellä kärkisijoilla. Mulla on hyvin ristiriitaiset tunteet Viking Age: Saga:n taulukkoon, koska sen käyttäminen on todella etäisesti... no ei nyt ihan niin etäisesti, mutta jollain tavalla kuitenkin Winds of Magicikistä minua muistuttava. Turhauttava, mutta omalla tavallaan uusia asioita avaava. Joskus maalasin, että elämä on pilalla ja lähden himaan kun katsoin mitä nopat antoivat, mutta sittenpäs siitä tulikin parhain vuoro ikinä kun lähti tekemään sitä, mitä nopat antavat myöten.

Tässä pelissä on todella paljon typeriä sääntöviritelmiä, jotka tuntuvat bugeilta esim. upkeepin hyödyntäminen kahdesti, ekan vuoron failed charge, sprayn kohdistaminen kantaman ulkopuolella olevaan tyyppiin jne. Ei mun pelinautintoni ole kuitenkaan näistä asioista kiinni. NPE tulee kyllä ihan joistain muista asioista.

Yksikön levittäytyminen:
Siitä asti kun ensimmäisen kerran pelasin 40k:ta joskus 4th edikassa, minä esitin kysymyksen velipojulleni, että miksi ihmeessä tässä pelissä ei ole liikutusalustoja. Edelleen yhä tänäkin päivänä kun mietin unit coherencyä, niin vähän tekisi mieli kysyä, että eikö tämä peli millään voisi omata epämääräisen pallukka-alustan.

Tässä pelissä tämä homma toimii. Olen todella tyytyväinen. Olemme yksikkö, mutta riittävän yksilöityjä kuitenkin.

Objektiivipeli:
40k on ainoa toinen pelaamani peli, jossa objektiiveilla on jotain väliä muulloinkin kuin pelin loputtua. Siellä kuitenkin touhu on hyvin kummallista. Joku joskus sanoi minulle, että se objektiivien välissä ravaaminen on vähän kuin päättömien kanojen kilparalli Hill Billie musiikin tahtiin. Mielikuva nauratti minua, koska se kuvasi täydellisesti juuri käynnissä olevaa peliäni. Ihmeellistä touhua. En tykännyt yhtään.

Mää keskityn toistaiseksi vielä näihin Meniittien kortteihin ja eri listavariaatioihin. Katsoo joskus myöhemmin kurkkaanko jotain teemaa vaiko niitä Steamroller skenaarioita. Toistaiseksi touhua hidastaa se, että teemoista voi aina sopia. Jos minä en käytä, niin voitko sinäkin ystävällisesti olla käyttämättä.

Mutta mutta, minä tykkään siitä, että objektiiveilla on väliä 2b vuorosta lähtien. Antaa touhulle ihan eri merkityksen toisin kuin joku KoW, jossa 5:s vuorolla saattaa alkaa ehkä ja kenties kiinnostaa, että missäs ne objektiivit olikaan.

Hmmm...
Nyt en kyllä enää kuitenkaan keksi muuta. Vähän harmittaa, että suurin osa näistä hyvistä asioista on itse varsinaisen pelaamisen ulkopuolella. Mää olen tämän langan aikana pelannut 2-3 kertaa. En muista oliko eka peli juuri ennen tämän pystyttämistä. Niiden pelien aikana pääpaino oli Def16 Champoissa ja Bileissä, niin ne vähän vei huomion kaikesta, mikä olisi saattanut edes etäisesti muistuttaa minua kivasta pelaamisesta.

Nyt on vähän sellainen olo, että tämä peli on tehty räjähtämään käsiin. POW10 on rinnastettavissa Ws3 S3 T3 tyyppeihin ja jos niiltä on turvassa, niin... jee. Deffasta on mennyt usko ja jos Arm23 saatiin noin huonoon kuntoon, niin emmää tii tekeekö silläkään mitään.

Tai ainakin itse olen sitä mieltä, että kun KoWissa moraalitestiin vaaditaan 7:aan tuhoutumista, niin ihan sama mitä prosentit ja todennäköisyydet sanovat. Neva gonna happen ja klosikseen en tule, jos tiedän tuhoutuvani vastaiskuun. Äärimmäisen, viimeisen keinon, rohkea ulostulo last stand -meiningillä kun on pakko onnistua, on noin hurjapäistä ja rohkeaa hyökkäystä varten ainoastaan varteenotettava vaihtoehto.

Se on vähän kuin yrittäisi Hammerissa 2:lla nopalla 8+ cast loitsua heittää. 9+:kin vaatii 4 noppaa. Vai olenko se vain minä?

Huh huh, mikä marraskuu. Ihan hanurista, mutta onneksi se on kohta ohi. En mitään pitkää tarinaa aijo tällä kertaa kirjoittaa, mutta kunhan nyt tartun muutamaan asiaan.

Et tee tästä keskustelusta kyllä mitenkään helppoa niille, jotka koittavat sinua jeesata.:D

Hi hii. Minä kyllä tiedostan, että olen pelikaverina ja keskustelukumppanina hankala joskus. Jos saan syyn olla mutrusuu, niin kyllä minusta Jörön saa aikaiseksi. Joskus se on aiheesta, satunnaisesti mielipideasioista ja toivon mukaan edes joka viides kerta niistä asioista, jotka ymmärryksen kasvaessa poistuvat tyystin tästä maailman kaikkeudesta. Olkoot syynä säännön ymmärtäminen viimeinkin, ratkaisun muodostamisen mahdottomaan ongelmaan tai jokin muu, jos viidennes alkuajan syistä muuttua Jöröksi kesken pelin ja sen ulkopuolella katoaa matkan varrella pois, niin voin olla tyytyväinen.

Tällä hetkellä suurin ongelma tässä pelissä omasta mielestäni on toinen vuoro. Lipuille olisi tarvetta mennä contestoimaan ja toivon mukaan siten, että kolmannellakin vuorolla olisi tyyppejä elossa. Mulla ei ole mitään käsitystä, miten oma kakkonen tulisi pelata tai yhteentörmäys vastustajan kanssa tulisi ottaa vastaan. Tällä hetkellä Def on menettänyt paljon luottamuksestaan ja tuo ARM:kin tuntuu olevan yksi pieni hidastetöyssy vain ylitettäväksi. 1W tyyppi ainakin katoaa pöydältä turhan helposti jättäen jälkeen verisen läntin.

Jossain vaiheessa palasin katsomaan kuvia edellisestä pelistä ja aloin ajatella kun kaikessa rauhassa jälkiviisaana sain tilannetta märehtiä. Mitähän olisi sattunut, jos olisin vienyt Exemplar Errantit kaikki oikealle puolelle kenttää siten, että korkeintaan muutama olisi kuollut Bileihin? Nythän ne laitettiin tietoisesti kuolemaan yrittäen viedä mahdollisimman paljon mukanaan, mitä pilvien takaa kykenin näkemään.

Jos olisin kaikilla mennyt goblinia hakemaan, niin kai se maan vaiva olisi siihen kuollut. Sitten olisi ollut varmaankin tosi päheä L-muodostelma, jossa Exemplarit olisivat tykittämässä kylkeen ja pitämässä hyvin hallussa oikeaa objektiivia.

Mutta mutta, palatakseni itse quoten sisältöön: Minusta tässä aiheessa olen jo kerinnyt nostamaan muutaman asian esiin, joka on jäänyt tyystin vaille vastauksiaan. Tai anteeksi, reindeermanhan vastasi ainakin yhteen kysymykseen: Mihin Jaskaan rakastua. En vielä toistaiseksi ole Redeemeriin rakastunut tai halukas nostamaan pöydälle, mutta katsotaan mitä aika tuo tullessaan... Taisi se Captainkin kertoa jotain Judicaattorista heti alkuun.

Muiden asioiden suhteen puolestaan olen yksin heinäsirkkojen sirityksen keskellä. Olen lukenut sääntöjä ja todennut, että haluaisin niihin varmistuksen. Minulle on epäselvää, mikä kaikki lasketaan castamiseksi. Jos minulla on kyky tai ominaisuus, joka esim. kieltää castamisen tai tuplaa hintalapun, kieltääkö se myös Magic Abilityn käyttämisen ja vaikuttaako se Spellslaveen? En ole saanut tähän vastausta tässä aiheessa.

CMA:t myös on minulle vähän kummallinen. Daughters of Flamella on 2x asetta ja CMA. Jos kaikki tytsyt pääsevät iskemään samaa kohdetta, voinko tehdä 2x 6hlö CMA:n, saanko CMA-boonukset x2 (Oishan se aika op) vai joudunko Jöröilemään, koska CMA on mahdollista tehdä kerran ja toinen hyökkäys menee hukkaan? Olen kysynyt Idrianeista ja minulla on myös ongelmia jopa Exemplar-listan kohdalla ymmärtää, miksi pelaisin koskaan Kreoss2:sta. Kaikkiin näihin en ole saanut vastauksia.

Kun minä laitan kuvia pelaamastani pelistä, en minä tiedä mitä voisin olettaa kommenteiksi. En ainakaan lähtökohtaisesti oleta, että pelkästään tänne kirjoittelemalla oppisi pelaamaan peliä vaikka pelikuvista voisikin osoittaa sormella jotain tiettyä vuoroa, jonka vuoksi kaikki meni pieleen. Sitä minä kuitenkin oletan ja toivon, että nyt kun Meniiteistä puhutaan, niin saisin parempaa käsitystä siitä, mikä tämä minun armeijani nyt onkaan ja mahdolliset sääntövirheet. Jos minä valitan kovaan ääneen jostain, niin kyllä minä seuraavalla kerralla kirjoitan onnellisesti maailman onnellisimmasta päivästäni, koska nyt kaikessa onkin yllättäen järkeä.

Tällee loppuun voisin kaksi asiaa vielä kirjoittaa ennen kuin jatkan kullan kanssa Doctor Whon katselua. Meillä on tänä vuonna takaisin eloon herännyt The Faceless One katsottavana, joka oli kadonneena aika kauan aikaa. 70-l BBC kaikessa viisaudessaan tietoisesti hävitti kopionsa jaksoista 2-5, koska niillä ei ole jonkun viisaan henkilön mielestä mitään markkina-arvoa. 2:s Tohtorilla on muuten jaksoissaan selkeä kaava. Käytännössä jokainen on sellainen, että Tohtorin pitää todistaa kaikille, että täällä tapahtuu jotain vilunkipeliä.

Sain mieleeni jossain vaiheessa uuden kehun tälle pelille: Damagella on väliä.
Minnuu on aina ihmetyttänyt todella monessa pelissä, että täydessä iskussa oleva tyyppi taistelee ihan samalla innolla ja mielenkiinnolla kuin kuoleman porteilla oleva. Omaan kokemukseeni edesmennyt Confrontation oikein kunnolla otti huomioon taisteluväsymyksen. Mää en ole ihan täysin varma siitä, millä tavalla minun pitäisi ajatella tätä WMH:n rikkoutumista, koska itse jotenkin magneettiaikana automaattisesti ajattelen, että käsi tippui matkan varrelle mennessään rikki. Jos minulla on joku mekaanikko, niin kasaako se uuden tilalle puusta ja mullasta vai onko se käsi vain kipinöivänä siinä edelleen kiinni, mutta vain "toimintakyvyttömänä"? Kummin päin minä haluaisin tämän asian olevan?

Videopelissä nimeltä Lost Planetissa on siistiä ampua öttiäisiä siten, että raajat lähtevät irti. Jos minä lähden lähden jotain petoa satuttamaan oikein kunnolla ja joku parantaa hänet, emmää uutta kättä siihen paikalle halua kasvattaa mystisesti vaan paikata verenvuodon ja vähän piristää mieltä. Kyllä se raaja edelleen irtonainen saa olla.

Toiseksi, viime pelissä tuli ihmeteltyä sitä, että Bastioneilla on POW13. Latasin ja tulostin Meniittien kortit. Näin paljon kaikkea kivaa ja jotain, miksi ryhtyä Jöröksi. Mää olen monta kertaa Faban aikana sanonut, että minä kyllä haluaisin uuden kirjan haltuuni, jossa on kirjoitusvirheet korjattuna, jos pelintekijä ei huomaa painaessaan, että kirjassa lukee Skeleton Warrior-yksikön kohdalla: "Buy spears for 1p".

Saa omalle työlleen olla sokea, mutta... Haluan olla Jörö.

Mutta mutta, mitä minä halusin kertoa. On tullut katsottua vähän uudella silmällä noita joitain tyyppejä. Kun tää WMH on yksi niistä harvinaisista peleistä, joissa 2" on yksi ihmiskunnan pisimpiä tuntemia mittoja, voimakas AOE voi kun voikin olla ihan oikeasti kova juttu. Vai häh? Ettekö te koskaan ylläty siihen, miten pitkälle 2" kantaakaan kun sitä lähtee mittaamaan? Mää ainakin ihmettelen joka pelissä, että tonnekin yltäisi lyömään.

Skyhammer Deliverers voisi olla minun vastaukseni mm. Championeille. Arching fire auttaa ampumaan jonkin laisen screenin ylitse ja koska CRA-bonut tulee puolittamisen jälkeen, minullahan on kasassa POW15 AOE5" lätty. Onhan pojat inaccurate, mutta +10RAT kun ampuu jostain ohitse, niin fiilis on sellainen, että minä kyllä laitan armeijan myyntiin sitten.

Tästä viestistä tuli nyt paljon pitempi taas kuin aluksi oletin, mutta kunhan nyt vain teki mieli kertoa, että jos Skyhammereihin tuli jotain järkeä, kai sitä sotakonettakin voisi kokeilla joskus ja mikäli positiivisia kokemuksia löytyy pelikentiltä näiden kahden osalta, niin kai sitten se Redeemerkin ansaitsee päästä kentille.

El Capitan kirjoitti: Su 29.11.2020 21:06 Muiden asioiden suhteen puolestaan olen yksin heinäsirkkojen sirityksen keskellä. Olen lukenut sääntöjä ja todennut, että haluaisin niihin varmistuksen. Minulle on epäselvää, mikä kaikki lasketaan castamiseksi. Jos minulla on kyky tai ominaisuus, joka esim. kieltää castamisen tai tuplaa hintalapun, kieltääkö se myös Magic Abilityn käyttämisen ja vaikuttaako se Spellslaveen? En ole saanut tähän vastausta tässä aiheessa.

Magic Ability *Action/*Attack on castaamista, mutta siihen ei vaikuta COSTin tuplaaminen koska vastoin kun castereilla yms, spellillä ei ole COSTia ollenkaan. Mutta jos jokin estää Castaamisen, se sulkee myös *Action/*Attack Magic Abilityt. Spellslave on myös *Action/*Attack

Kiitoksia Arttu vastaamisesta.

On kyllä ollut melkoinen talven aloitus täällä päin. Kaikelle kaikkialla on saanut lähinnä pahoittaa mieltään. Kaikista maailman ihmisistä vaimoa on kaikista kivointa aina kiusata ja yksi suosikkitavoistani on muistuttaa häntä tarinasta kalastajasta, joka nappasi taikakalan mato-ongellaan. Jotenkin sitä nyt kuitenkin osuu pilkka omaan nilkkaani kun omalla tavallaan sain kaiken haluamani loppuvuodelle, mitä keväällä koronakaranteenin aikana toivoin.

Emmää tii kuinka paljon mie tähän aikaan perjantai-illasta jaksan kirjoittaa, mutta sanottakoon nyt niin, että sitä kuvitteli SAMKista lähtevänä, että kylläpäs sitä oltiin kivikaudella opetuksen suhteen. Nyt kun töiden ohessa täydennän osaamistani JAMKissa, niin täällä keski-Suomessa ollaan sitten varmaan vielä muinaisemmassa historiassa. 4,5 vuotta sitä naureskeli kavereiden kanssa, että paras opetus parometrien perusteella sitä ja tätä, mutta nyt kyllä aika on kullannut muistot tai jotain on tapahtunut. Vielä olisi ihan pikki riikkisen puristettavaa ennen joululomille lompsista ja kiinnostus meni pakkasen puolelle jo lokakuun puolella.

Emmää tii mitä mieltä te ootta, mutta musta on sääli, että yhä edelleen mie olen sitä mieltä, että rakkaassa vanhassa edesmenneessä lukiossani ollaan opetus onnistuttu toteuttamaan kaikista parhaiten mitä omalle tielleni on sattunut vastaan kokemuksia. Miusta tämä on todella sääli, että siihen aikaan kun opetus kiinnosti ehkä ja kenties sitä sai nauttia Suomen koulutusjärjestelmän parhaimmasta annista. Nyt kun sen saamansa koulutuksen tulisi olla järkevää ja pelkästään asian ytimessä, niin... Niinpä niin. Paras haalarimerkkini on ehdottomasti "Free Hugs", sen jälkeen varmaankin nimikyltti, johon kirjoitin "Just the Doctor" ja asuinkunnaksi alapuolelle "Tuuliklaani" ja pronssia pitää kaulassaan varmaan Dalek, joka huutaa "Graduate!" parisen kertaa.

Mitähän kaikkia mulla edes oli haalareissa? Niin se aika rientää. Milloinkohan viimeksi pidin niitä yllä? Taisin mie jossain illanistujaisissa käydä viimeisenä puolena vuotena. Noh, ihan sama. Ei se ole se tärkein asia mistä halusin tulla juttelemaan. Mää halusin vain kertoa, että jossain kohtaa, todennäköisesti TOP100:ssa, on Piisamirotta, joka sanoo: "Typerä fuksi. Ei opiskeleminen kannata.". Koska nyt on ihan semmoone olo, että mää otan kyllä loparit ja vapautan iltapäiväni jollekin paljon järkevämmälle touhulle kuin turhautumiselle.

Jotenkin tuo kuullostaisi ihan varteenotettavalta vaihtoehdolta kun koeaikakin olisi tiistaina päättymässä. Sovin jo joululomia esimiehen kanssa. On kyllä mokoma julman huumorin miehiä, jos tiistaina iltapäivästä sannoopi: "Huomenna ei tartte tulla töihin.", kun on mennyt sanomaan jo, että lomaa saisi pitää pyytäminäni päivinä.

On ehkä väärin sanoa, että nyt olisi siis yksisarviset juoksentelemassa loputtoman sateenkaaren harjalla. Opinnot masentavat, töissä on muutama kinkkinen juttu ja Jyväskylän kunta haluaa lupakäsittelyjensä suhteen viedä ihmisten rahat suunnittelutoimistojen taskuun. Ihan naurettavaa noi lupien hakemiset kyllä. Seuraava askel kuluttajan kiusaamisessa olisi pyytää dwg-tiedostoja. Kaikille väärän koulutusalan valinneille fyi, että dwg on suunnitteluohjelman tiedoston tallennusmuoto. Vaimokin on ollut koko illan poissa kotoa, joten mulla on jano, nälkä, kylmä ja yksinäinen olo.

Mitä minä siis olen mennyt tekemään tämän kaiken ihanuuden keskellä? Haastoin huomiseksi Def16 champpionit ja sunnuntaina Bile Thrallit. Koska emt. Siitä on pitkä aika kun viimeksi olen tehnyt oikeastaan mitään kivaa. Kyllä mää vielä lasken WMH:n kivaksi vaikka turhautumisaste onkin parhaimmillaan rasittavan korkea. Kyllä tätä laivaa pitää äyskäröidä, mutta vielä on elämänhalua sen verran jäljellä, että jaksaa sykkiä.

Nyt on tulostettu päivitetyt kortit, että ennää ei pelata vanhoilla säännöillä. Teemoja en ole kattonut, koska tämä mies ei palttoota kaipaa. Se on muuten hyvä leffa. En ymmärrä miksei velipoika tykkää Steve Martinista. Päätin kanssa kokeilla taas jotain uutta.

Malekus 1
+ Purifier 8/30WJP
+ Redeemer 19/30WJP
+ Castigator 30/30WJP, 1p
Max Deliverer Skyhammers 13p
Min Temple Flameguard 7p
Allegiant of the Jackie Chan 3p
Mechanik 1p
= 25p Brawlmachine

Tällä ainakin huomenna klo: 11.00 Jyväskylän aikavyöhykkeen aikaan lähdetään pelaamaan maski päässä. En tii mitä keksin sunnuntaiksi. Varmaan Severius 2, koska sillä taisi olla joku Cloudin läpi näkevä taika.

Alunperin ajattelin Severiusta, koska Eye of Menoth ja Death Sentence. Katselin vähän sooloja ja ajattelin, että pitäisikö mennä yksiköiden sijaan niiden kanssa? Paladin ja Nicia kentälle vaan tappamaan kaiken eteen tulevan. Mielessä kävi myös pelkästään Lightien ottaminen, koska pelikaveri harvoin on suosinut röllien Heavyjä.

Päädyin kuitenkin vähän tutumpaan ja turvallisempaan. Malekus tuli vähän puoli vahingossa otettua. Suojamuuri Tomppeleista ja Malekukselta saa Ashen Veilin ellei ihan puskista tule jotain kuningasideaa. Mää en oikein tahdo ihan aikuisten oikeasti uskoa, ettäkö Def17 chargea vastaan oleva lihakilpi ei olisi peluuttamisen arvoinen.

Purifier on uusi tuttavuus, koska eihän sitä ollut korttipakassa koskaan nähtävissä. Vähän kuumottaa, että Def15 lähiksessä elävää vastaan oleva Jaska. Siinähän jäi Warppisusikin jälkeen. Flame Trail voisi toimia ihan hyvin Fiitti vuorolla. Castigator on varma nakki. Varmaan tähän mennessä suosikkijaskani. Jos ei muuta, niin tämä kaveri kykenee satuttamaan niitä turkasen champpoja.

Skyhammereista kirjoittelinkin jo aikaisemmin. AOE5" POW15, niin kyllä kuule pitäisi sattua, jos saavat siihen mahdollisuuden. 16" kantamalla ja arching fire saadaan vaikka kivet pois vuorossa, jos hyvin käy. Redeemer testimielessä, joka saisi edes kerran pelin aikana osua johonkin, koska Malekus haluaa kuulla vislaamista.

Jackie Chan on Def20. Jos joku osuu siihen, niin äijä lentää ikkunasta pihalle enkä koskaan hae takaisin.

Mikä tärkeintä, nyt jos pelissä kestää +4h, niin sit mää aukaisen ranteeni. Tai menen kotia kebabin kautta ja katson Doctor Whota. Katotaan fiiliksen mukaan kyseisellä hetkellä.

*Nousen saippualaatikon päälle*

Negatiivisen asenteen ymmärtää. Itselläkin WMH alkoi menothista ja vielä thyra + siskokset teema-armeijasta koska figut oli siistejä ja blood of martyrs oli kivan näkönen. Siispä ostin pari pakettia siskoksia, täyden kuoron koska niitä oli kiva proksyttää wyrdvane psykereinä nelkkarissa ja 10 miestä tekee hyvän yksikön. Sit ostin jotain muutakin mitkä oli siistin näkösii, muistaakseni pari crusaderii ja sensechalin, ja maalasin ne siniseks koska ultramarines teema oli kiva ja omasta mielestä sininen menotti oli kivan näkönen.

Täs vaihees voi vetää ilmaa hampaiden välist, ja pitää mieles et mitä alla on, on totta vaan miun näkövinkkelistä ja joku joka oikeesti osaa varmasti tietää sanoa asiat toisin ja oikein.

Luonnollisesti kun eka kerta pelasin, pelasin (sen hetkisestä näkökulmasta) tosi hienosti maalattua örkkiarmeijaa vastaan joka tappo thyran ekan vuoron jälkeen ja gg no re. Vastustaja kerkisi kerätä ehkä puolet napeistaan pois kentältä seuraavaa vastustajaa varten ennen kuin tajusin että "hä, oliks se peli tässä vai? Onks se ohi?" ja tajusin et vois lopettaa omien figujen liikuttelua eteenpäin kun pelikin jo päätty. Täs vaihees sunk cost fallacy oli hyvä työkalu pitämässä kiinnostuksen vielä peliä kohti.

Jälkeenpäin tajusin että hei warcasteria ei varmaan kannata liikuttaa ekana tai ainakaan poppoon kärjesssä, toisin kuin sen aikainen nelkkarin herohammer 40k jossa sankari screenaa loppua armeijaa eikä toisin päin. Ja Thyra ei kestä koko trollbloods jengiä vastaan yksin.

Toisena tuntui siltä että veteraani WMH vastustaja aika usein osaa mitata matkat silmällä tuuman kymmenyksen tarkkuudella kolmen metrin päästä- Tämä on ihan taito eli kokemus ja toistokysymys jotenka tästäkään ei kannata ihmeemmin sisuuntua, auttaa jos joskus vaikka vähän tiirailee vapaa-ajalla miten pitkiä mitat ja tikut ja jne on kun kattelee ns normaalista etäisyydestä pöytään, mallaa vaikka omien figujen kanssa. Täysin tarkkaa tämäkään ei ole mutta tarpeeks lähellä et sil saattaa jo pärjätä.
Mut vitsi että se tuntuu kikkailulta ja säälittävätä leikkimiseltä kun vastustaja sorvaa figuaan maahan että se pysys sen tuuman neljänneksen mun figun chargematkan päässä. Tai sit jos vastustaja pujottaa mittanauhan kahen figun välissä olevasta mikronin paksusta välistä joka synty epätasasesta maastosta, ja sanoo "ok, mä yllän reachilla ja nään lyödä sun casterii" jonka jälkeen voikin taas kerätä figut kentältä.
Tähänkin oppi aika äkkiä et kannattaa pitää figut yhessä ja sit sanoo etukäteen oman liikkeen jälkeen et 'nää kaks figuu on b2b' jos ne jää vähän kantille maaston takia.

Kolmas oli se että kovasti taottu "WMH on tosi tasapainonen peli" tarkoittaa oikeesti että "WMH faktiot on suhteellisen tasapainossa keskenään jos pelaajat tietää mitä tekee armeijoillaan ja hyvin balanssissa varsinkin jos verrataan figupelien maailmanlaajuisesti isoinpaan yritykseen ja sen yrityksiin(tm)" Tää siis meinaa että vaikka WMH on ihan hyväs balanssis, voit silti valita figucomppeja jotka ei pelaa keskenään hyvin ja on siten ns 'huono lista' jolla ei ole strategiaa mielessä vaan ne on käytännössä 'vaan' satunnaisia figuja.

Tää on ehkä tän threadin kannalta relevantein juttu, ja mä oon täs havainnu että a) omien listojen oma rakentelu on hyvä idea vasta siinä vaiheessa kun oikeesti osaa pelata ja b) ota suoraan joku toimiva komppi netistä, ota selvää miten sitä pelataan, ja pelaa sitä kunnes alkaa hahmottaa miten pelata peliä.
Proksytä tarvittaessa, there's no shame (poislukien turneessa mutta aloittelijana ei välttämättä turneeseen kannatakkaan mennä voittamaan).

Tää saattaa särähtää korvaan, mutta huomasin omalta osaltani että jos ei osaa pelata niin ei myöskään tajuu mikä on ns 'hyvä' kombo ja mikä on huono. Esim kuoroton jaakkoarmeija menothilla thyran johtamana on aika siistin näkönen pöydällä, näyttää kovalta paperilla, mut näyttää vähemmän siistilt sit kun ne lyö mädän banaanin voimalla ja hajoaa kuin lasi. Faban equavalentti olis varmaan tuoda skavenarmeija jossa ei oo muuta kun slaveja ja ehkä pari yksikköö clanratteja. Tai spacemariiniarmeija jossa ei muuta kun perus tactical marsuja bolttereilla.

Sit viimosena onkin itse pelin ja strategioiden oppiminen, sekä ne onnistumisen tunteet.

Oon huomannu et tos vikas kohtaa muu ei kyl auta kun että löytää sen harvinaisen WMH pelaajan jota kiinnostaa pitää kädestä ja vähän 'pelata huonosti' tai muuten rajottaa taitojaan että alottelija saa vähän händicappiä. Tietenkin tämä ei ole mikään vaatimus veteraanilta, ja jopa WMH etukanteenkin on kirjattu 'play hard or die hard' (ei näillä sanoilla), Tän takii oli kiva opetella toisen kaverin kanssa joka oli kans just alottamassa pelaamista, kun molemmat oli niin tyhämiä pelissä että sain jopa crusaderilla vastustajalta jaakon pasksks jahka se hakkas sitä pari vuoroo. Jotain mitä osaava vastustaja ei olis antanu tehä kun se ottaa boostatun loitsutun unitin X joka rynnää päälle tuuman päästä crusaderin chargematkasta, applyää oikean määrän damagee etä crusader poksahtaa kerralla, ja vain niin paljolla määräl damagee kuin tarvitsee eikä yhtään yli.
Yks juttu kanssa mikä kannattaa miettiä on että alentaa omia voittoparametrejään. Tarkoitan sillä että asetat henkilökohtaisia tavoitteita tai ala-tavoitteita ("Täs pelis mun tavoite on tappaa vastustajalta ainakin yks sotajaakko tai scorata yks piste!") sen sijaan että laskee pelit vaan "häviö tai voitto".
Win/loss on binäärinen tapa luokitella asioita- 99 häviötä ja 1 säälistä annettu voitto masentaa. Toisaalta 84 osittaista henkilökohtaista voittoa mutta pelillistä häviötä, 15 täydellistä häviötä ja yksi säälistä annettu voitto tuntuu jo paljon paremmalta, ja myös tuntuu että oma taitokin kaarttuu matkan aikana.

Tärkeetä on että omaa onnea ei sido siihen binäärisen muuttujaan 'voitti tai hälvisi' vaan pikemminkin siihen että pelaaminen on kivaa ja tässä samalla oppii pelaamaan kun vastustajan figut tekee siun figuista leikisti jauhelihaa. On hankala hävitä jos on voittanut pelin jo ennen sen alkua, tai jotain sinne päin sun tzu kin horisi aikanaan.

Mitähän kaikkia mulla edes oli haalareissa? Niin se aika rientää. Milloinkohan viimeksi pidin niitä yllä? Taisin mie jossain illanistujaisissa käydä viimeisenä puolena vuotena. Noh, ihan sama. Ei se ole se tärkein asia mistä halusin tulla juttelemaan. Mää halusin vain kertoa, että jossain kohtaa, todennäköisesti TOP100:ssa, on Piisamirotta, joka sanoo: "Typerä fuksi. Ei opiskeleminen kannata.". Koska nyt on ihan semmoone olo, että mää otan kyllä loparit ja vapautan iltapäiväni jollekin paljon järkevämmälle touhulle kuin turhautumiselle.

IRL jutuissa en ehkä paras tunnekirurgi ole, mutta opiskelu kannattaa jos ei muun niin ainakin sen puolesta että saa paperit joitten avulla pääsee muitten kilpailijoitten ohi jonossa kun työpaikkaan tuppaudutaan. Esim ite pääsin (kyseenalaisesti ehkä jopa pätevämpien) sähkö-automaatioasentajien ohi työnhakujonossa automaatio-insinöörin paikkaan melko lailla ainoastaan siitä syystä että omasin sähköinssin paprut.

Saman jatkona jos sul on papereissa kolme kolmosta ja yks vitonen niin työnantaja on aika usein paremmalla tuulella kuin jos rikkoo ahterinsa koulussa että saa neljä vitosta- ensinnäkin työnantaja tietää että osaat keskittyä olennaiseen ja jättää turhat hifistelyt pois, työnantaja tietää että et oo luultavasti ura-ahne joka saattaa ehkä tehä töit pari vuotta ja sitte loikkaa paremmin maksavan kilpailijan tienesteille, ja kolmannekseen tietää että olet erikoistunut johonkin sekä valmis erikoistumaan johonkin. Työnantaja ei halua palkata jotakuta joka ajaa itsensä loppuun, ellei ole mäkkäri kyseessä.
Itse olin sähköautomaatioon erikoistunut sähköinssi, ja voin sanoa että työnantajaa ei kiinnostanut mädän makkaran vertaa mikä Råtsin kielen numero oli tai edes miten hyvä olin suunnitteleen voimasähkölinjoja korpeen. Kumpikaan noista taidoita ei ollu relevantti työnteolle mitä tulin tekeen.
Jos haluut tästä ottaa jotain päähän niin ota se et kaikes ei tarvii onnistuu. Vain siinä mikä on tärkeintä omalle intohimolle/ammatilliselle suuntautuneisuudelle, loput saa mennä läpi miten meneekään.

Ai niin, 'tekniikan regressiosta' sen verran omasta elämstä että tulin ite robottien ja top-of-the-line automaatio-linjojen sekä itse-oppivien neuroverkko-pohjaisten hitsausrobottien seasta 'vakituiseen' työelämään... ja nykyään selvitän 40k mechanicuksen tapaan vanhoja reliikkejä (20-30v vanhoja rakennusautomaatiolaitteita), selvitän muinaisia tekstejä (rotansyömiä ja kosteuden puoliksi tuhoamia toimintaselosteita), ja yritän tulkata vanhoja riittejä (esim talonhuoltaja sanoo "Näin mä tän oon tehny viimeset kymmenen vuotta niinkuin mun edeltäjä, tapoja ei muuteta!" kun ehottaa että lämpötilan asetuksen vois säätää puhelimella eikä tarviis ajaa 100km vääntään termostaattia keskellä metsää).
Elämä on aina adaptaatiota ja sitä pitää ajatella haasteena tai muuten siihen sekoaa. ... Olkoonkin ei haittaa että palkka oli about sama molemmissa paikoissa tosin.


Sori jos tuli tekstiseinä. Teki miel höpöttää. Saatoin vastata ohi aiheen ja projektoida niin paljon että vois kääntyä seinää päin ja näyttää powerpointteja siltä. Pahoittelut.
edit: lisättäköön että pelasin viimeks MK2 aikaan. MK3'sta en ole vielä päässyt kokemaan

Meganiikko kirjoitti: La 12.12.2020 01:23Sori jos tuli tekstiseinä. Teki miel höpöttää.

Mukavahan tuota oli lukea. Lainailen ehkä myöhemmin. Haluan nyt reaaliajassa kirjoittaa pelaamisesta, koska niitä on vähän kinkkistä kirjoittaa viikon jälkeen. Vanhoihin viesteihin on helpompi palata.

Täytyy kyllä sanoa, että nyt tuli pelattua tämän syksyn parhain peli WMH:ta. Ei sillee ehkä taidollisesti ja taktiikoiden suhteen, mutta kaikista vähiten sai hampaitaan kiristellä kun ukkoja kävi työntämässä eteenpäin. Olihan tässä pelissä mukana joitain tiettyjä yksittäisiä asioita, jotka ottivat päähän ja aiheuttivat kummastelua, mutta verenpaine pysyi niiden olemassa olosta huolimatta kohtuullisen siedettävällä tasolla.

Kysyin heti alkuun kaverilta, että mitä se sinun Band of Heroes teema nyt aiheuttikaan? Itse kurkkasin huvikseni, että minähän en saa sillisalaatillani mitään aikaiseksi kun puolestaan toisaalla saatiin ilmaiseksi 5p soolo. Aikaisemmin puhuin jotain, että kun pöytä vaihtuu toiseksi, niin miksei keskustelu pysy samana. Mää en nyt halua tämän enempää kirjoittaa siitä, mitä mieltä olen tästä touhusta.

Pelattiin Steamroller-skenaario kuten alla olevista kuvista kohta huomaakin. Nyt varmaan pitäisi olla siistii puuhaa tiedossa.
Siinä kun kuuntelin, että mitä tuleman pitää, ajattelin omalle pelilleni olevan kaikista parhainta, jos vain tyydyn contestoimaan toista zonea ja otan haltuun viereisen. Ajattelin oman tulivoimani olevan sen verran voimakasta kaukotaistelussa ja chargesuojani riittävä, että päätin valita täyden hyökkäyksen kohteekseni jalkaväelle tarkoitetun zonen.

Jackie Chan ei ole ehkä parhaimmillaan Biistejä vastaan, mutta Def20:llä MAT6 biistit saavat kyllä hetken aikaa painia ennen kuin menee lävitse. Jos minä aikani siellä palloilen ja kutittelen kainalosta, voisi olla helppo pääsy vastustajan lipun luokse contestoimaan sitä kaikista helpointa pistemagneettia. Sitä paitsi, mieluummin väistelen yksittäisiä lyöntejä kuin kahlaan esim. side stepin kanssa kaikkien blastien vierestä jalkaväkilauman lävitse.

MUTTA.

Muutama sananen skenaarioista. Täällä on yhteensä 4 aluetta, joista voi kerätä itselleen pisteitä. Olenko minä ainoa henkilö, jonka mielestä näitä on vähän liikaa kun ottaa huomioon, kuinka paljon minulla on yksiköitä, jotka voivat sieltä niitä pisteitä napata? Toisen lipun luokse näyttää olevan myös miljoona kilometriä matkaa ja pelin aikana tuli oikein selväksi, että kun otin kenties ehkä vähän puollustavamman linjan, jossa röllit tekivät aloitteet, ei sinne oikein ollut mitään mahdollisuutta tulla tekemään yhtään mitään.

Kyllähän sinne voisi Skyhammereilla ampua, mutta niillä oli muutakin tekemistä kuin ampua scoraava soolo pois. Tai näin ainakin perustelin itselleni, koska ketä kiinnostaa, jos vastustaja saa pisteen?

Yksi henkilökohtainen puute, tai perspektiivistä riippuen hyve , minussa on sellainen, että minä osoitan kahdesta vaihtoehdosta parempaa ja kysyn huonommalta, että mikset ole kuin tuo toinen. Tämä contestoiminen alkaa ottamaan hiukan kaaliin kun katselen, millainen nurmikko toisella puolella aitaa olisi olemassa. Otanpas nyt suosikkilapseni KoWin esimerkiksi, jossa katsotaan objektiivin välittömässä läheisyydessä olevaa yksiköiden lukumäärää ja miehistä ylivoimaa. Minä en hyväksy sitä tosiasiaa, että minä olisin maailman ainoa ihminen, joka kokee huonoksi sääntöjen kirjoitukseksi sen, että obektiivi ei ole hallussani kun olen sinne vienyt 75p kokoisen armeijan ja vastustajalla on yksi pahainen 1p mercenary goblin huutamassa lapsilta kiellettyä sisältöä siinä vieressä.

Tällä kertaa peli hävittiin tähän contestiin. Ilkeä Impaler tuli jalkaväen tykkäämälle pyöreälle alueelle yksinään kieltämään minulta pisteen.

Toinen asia mikä minua kummastuttaa, että näitä skenaarioita on jo jonkun verran tullut pelattua. On ollut lippuja ja zoneja ja nyt sekä lippuja ja zoneja. Ilmeisesti ainoa asia mikä muuttuu on se, että missä nämä alueet ja liput sijaitsevat, mutta Hammereista tuttu vanha hyvä sanonta: "Samaa paskaa eri nimellä", ilmeisesti pätee täälläkin? Onko edes Steamrollerissakaan mitään muuta tarjolla kuin, että mene 1p soololla halaamaan tota alustaa tossa?
Lähtökohtaisesti mie en ole oikeastaan yhtään peliä pelannut, jossa skenaariot olisivat olleet täysin mieleeni. Siis ne mitkä ollaan pelintekijöiden käsialasta saatu irti. Ekalla sivulla jossain vaiheessa kirjoitin pingviinien päiväkävelystä. Miksei maailmalla ole enemmän sellaisia skenraarioita pelattavaksi?

Mutta mutta, mää tulin tänne pelaamaan siksi, että pääsen pois normaalin arkeni rutiineista ja velvoitteista. Mulle on ihan sama miten tämä peli päättyy sillä oletuksella, että edes jotenkin jossain vaiheessa jokin asia toimisi kuten sen kuuluisi ja Noppajumalat eivät olisi samallaisia kuin viime kerralla. Viime kerralla Guided Handin avulla röllit teurastivat 9/11 sotilasta vuoroon kun vähimmäisosumatarkkuus vaati 9:ää kolmella nopalla. Tuo tapposaldo on ihan liikaa sellaiselle vaatimukselle ja skirmish-pelissä tuommoinen ukkojen menetys vuorossa ei ole kokemisen arvoinen elämys.

Joku voisi kysyä kysymyksen, että oliko pakko mennä lähelle. Kyllähän sitä ihan mielellään taakse jää, mutta ei sillä tavalla estä toista halaamasta lippua. Defenders Wardin avulla uskaltaa mennä lähelle kun ottaa huomioon, että ollaan vielä set defencessä ja shield wallissa, mutta ilmeisesti pyydän ihan liikaa armeijaltani.

Mää nostin Redeemerin pöydälle. Tjee jottain ja säväytä minut. Tai ole säväyttämättä. En ole kovinkaan vakuuttunut sinusta paperilla, joten ainakaan pettymään en tule sinun kanssasi. Skyhammerit ovat myös pöydällä ja niistä odotetaan paljon. Haluan nähdä miten tämä armeija ja sen yksiköt toimii ja onhan sitä ihan jees pelata vaihteeksi jotain muutakin kuin sitä iän ikuista Kreossia. Tässä pelissä kenties voi fiittauksellaankin saada jotain aikaiseksi.

MUTTA.

Mää tykkään tästä "MUTTA"-perinteestäni. Sen jälkeen tulee aina valivalia. Pitäisiköhän keksiä jonkun lopetuksen myös, että jos ei kiinnosta pikkulapsen kiukkupuuska yhtään, niin saa siirtyä ohitse itse asiaan.

Tää teemapelailu ja kaikki casterin synergia kombokikkailu sun muut hilavitkuttimet, jotka vaikuttavat siihen, mitä pöydälle nostetaan. Eihän sitä kaverin armeijasta saa oikein olla vihoissaan, koska kukin pelaa sitä mistä tykkää jne. Mutta sitten kun meillä on oikeasti se armeija niin rikas kaikkine yksiköineen ja muineen, niin mää en kuitenkaan voi ymmärtää sitä, että miksei sitten peluuta vaihtelevasti sitä tarjolla olevaa sisältöä.

Aluksihan kun armeijaa kerätään, niin pöydälle nostettavat armeijat ovat hyvin samankaltaisia keskenään. Ei sen puoleen yhtään mitään, mutta minä en voi olla ajattelematta ettäkö tämä teemailu vain vahvistaisi sitä tosiasiaa, että nämä samat yksiköt nousevat pöydälle uudestaan ja uudestaan ja pelaajan vaihtuessa tarvitsee vain kysyä: "Mitä sä pelaat ja millä teemalla", niin saat parhaimmillaan pelata samaa listaa vastaan uudestaankin.

Joskus Hammerin aikoihin kävin Orivedellä Carcassonnen järkkäämässä turnauksessa. Siellä oli ihan kivaa. Tapasin Jupun ja pahoitin mieleni hänen rotilleen. Tyyppi on ihan hassu, mutta sen armeijan saisi heittää takkaan sytykkeeksi. Ei tommoone sikailu 2x abot sun muut pelipöydälle kuulu. Etenkin kun mokomat palautuivat takaisin eloon täysissä haavoissaan kuolemansa jälkeen.

Yksi elämäni onnellisimpia hetkiä fikuilun parissa oli kuitenkin se hetki kun kaksi VC pelaajaa pariutuivat keskenään voitettuaan 20-0 jonkun vähän hillitymmän voimatason armeijakokoonpanoa pelaavan tyypin. Siinä totesivat kun pelasivat minun pöytäni vieressä, että täysin identtinen internet-lista taikaesineineen päivineen olisi molemmilla käytössä.

Joskus muistan kävelleeni Ropeconissa katsomassa, että mitäs kaikkea löytyykään WMH puolelta. Hammeripuoli oli monta vuotta mielenkiintoista käydä lävitse kun siellä aina inspiraatio iski kun joku oli keksinyt jotain todella siistiä. Joko oli erikoisia nappuloita ja konversioita, että ihan piti käydä osoittamassa rasvaisella sormellaan ja nostaa kielen kosketusetäisyydelle, että varmasti näkee jokaisen piskelin kysyessään, että mitä osia ollaan käytetty tai valmistajaa tuettu, että tämmööne ollaan maailmaan saatu puskettua.

WMH:ssa joskus luin turneesäännöstöä, että jos konffaat, niin kirveen on oltava kirves ja pyssyn oltava pyssy. Mää en väitä tietäväni mistään mitään, ainakaan MK2:n aikoihin, mutta niihin aikoihin muistan useammin kuin kerran nähneeni hyvin samankaltaisen listakokoonpanon, saman taistelumuodostelman jne.

Se oli hauskaa silloin turnauksessa, että tämmöisen harvinaisuuden olen päässyt todistamaan, mutta jotenkin sitä nyt on selkäkarvoissa sellainen tunne, että tämä on tässä pelissä arkipäivää.

Tällee btw. Oottako te koskaan miettineet, että miksi toisessa pöydässä puhutaan näin ja sitten toisaalla jollain toisella tapaa? Minun ensimmäinen sana oli kuulemma "Löö", ja oma teoriani on sellainen, että johtuu tyystin omaan siitä, että isi sai matin aikaiseksi. Viisaampana pelaajana toinen sanani olikin sitten kuten arvata saattaa: "Shakki" ja kolmantena tulikin jo: "Matti". Jos jotakuta kiinnostaa, niin veljeni, isäni tai kenenkään kaverini nimi ei ole koskaan ollut Matti.

Tai hei, itseasiassa onhan. Scroundelhan on Matti. Kyllä minä Matteja tiedän.

Lautapeli nimeltä Summoner Wars on myös ihan huippu. Se on tosi kovaa settiä. Näissä molemmissa on aina ja iänikuisesti samat armeijat taistelemassa keskenään. Summonerissa sentään vähän on vaihtelua, että minkä pakan otat käyttöön, mutta itse varsinainen pakka ei muutu. Tai ei ainakaan silloin kun minä pelaan sitä vaimoni kanssa.

Miksi nämä pelit eivät häiritse minua, mutta sitten nämä fikupelit häiritsevät ja pahasti? Eräs vaimoni vihaamista sanonnoista, joita höpisen tuon tuosta: "Universumin kuuluu olla tasapainossa", ei päde tällä hetkellä. Jos teitä kiinnostaa, niin minulla on joskus tapana tasapainottaa universumin hyvä tekemällä jotain pahaa välittömästi hyvän teon jälkeen. Miehinen klassikko on sanoa jotain romanttista ja välittömästi pieraista sen jälkeen tunnelman pilaamiseksi.

PALATAAS asiaan.
Joku teistä kuitenkin pohtii, että miten tuo yllä oleva teksti liittyy millään tavalla tähän pelattuun peliin ja vastaus on yksinkertaisesti se, että eihän se liitykkään. Onko kuitenkaan olemassa yhtään WMH-peliä, jossa ekalla vuorolla tapahtuisi muuta kuin, että suoraan eteenpäin 8-14" riippuen siitä, mikä ukkelin juoksunopeus nyt onkaan? Mää kerroin jo taktiikkani ja se ei ole siitä muuttunut.

Toisen vuoron kohokohta oli kun röllit halusivat tulla kuolemaan. En testannut tällä kertaa Def17 Tomppelien Matrix-väistötaitoja, joten siitä vihoittuneina Fennbladet tulivat 3 väli väli väli 3 taktiikalla kohti. Josko vaikka vengeancen avulla saisi jotain aikaiseksi. Toisaalla puolestaan vain edettiin.

Oma vuoroni oli vähän kuumottavampi ja pelasin hermostuneesti. En pohtinut hartaasti ja syvään, tunnenko minä Matteja vai enkö vaan keskityin siihen, että saisinko minä nuo Fennit kerralla pois? Redeemerin kanssa ekalla vuorolla derppasin kun ammuin sitä Fennoa, joka olisi kiven auran läheisyydessä. Eihän se kuollut, koska kivet. Unohdin myös sen, että ollaan ROF3, mutta tällä kertaa viuh viuh ja viuh ja kaksi kuollutta Fenniä. Tomppelit kävivät kaatamassa yhden Eaven Groundin ulkopuolella olevan fennon kunhan se ensin saatiin polvilleen. Kuole Markus Feenix. Huono peli. Ihan kamala. Malekuskin pääsi heittämään tulipalloa, joka sai ilmaan epämiellyttävän hajun.

Champat pääsevät iskemään vain yhteen Tomppeliin ja Axer ja Bouncer kykenee tekemään yhdessä kenties jotain Castigatoriin. Musta tämä tilanne näyttää tällä hetkellä ihan hyvältä. Pisteetkin ovat 1-1. Toivon mukaan Madrakilla on muuta tekemistä kuin heittää kirveellä mekaanikkoa. Emmää kuitenkaan usko.
Tässä teille heti pähkinä purtavaksi. Mikä puuttuu yllä olevasta kuvasta? Vuoro 3a päättynyt. Kattokaa oikein tarkkaan. Jyväskylässä peliporukan pelipaikka on bunkkerissa maan alla, joten meillä ei ole ikkunaa missään lähettyvillä. Miten ihmeessä sinä osut Def20:iin!?

Mitäs tässä siis onkaan tapahtumassa? Kukaan ei contestoi Biistineliötä ja siellä ollaan omaa lippua halaamassa. Pisteet pamahtaakin sitten 1-3 oikein kertaheitolla. Ai niin, ihan unohdin. Skyhammereilla oli kaksi kohdetta, joita ampua toisella vuorolla. Ajattelin, että pitäisiköhän sitä poistaa Championit maan päältä vai satuttaa Biistejä. Ne kun on niin kivasti kaikki kasassa siinä. Päätin ampua Axeria, jonka osuman Bouncer ottikin vastaan. Onhan sillä armouria, mutta kyllä minä POW20 pyssyllä saan jotain hajalle.

Kolmannella vuorolla Röllit ottivat puollustavan aseman ja fiitattiin. Tässä kohtaa vähän aloin miettimään, että mitä sitä olisi elämällään sittenkin pitänyt tehdä. Kenties olisi ollut fiksumpaa tykittää Champpoja, koska käytännössä kaikki, kaikki, KAIKKI tekemäni lämä kaikkiin kolmeen Biistiin saatiin pois. Niin hyvin mää heitän. Aatelkaa.

Mää kun ajattelin, että hyvät pohjat saisi aikaiseksi, jotta sitten voisi sen jälkeen tappaa pehmennetyt ukkelit. Champpoja kerkeää kuitenkin myöhemminkin tykitellä, koska seuraavalla vuorolla ne eivät tee yhtään mitään yhtään kenellekkään. Ai niin, olihan siellä se yksi Tomppeli kuoleman uhassa. Bouncer tuli ja melkein pamautti Cortexin rikki kerta laakista. Sitä voisi kuvitella, että tuolla melee voimalla ei saa mitään aikaiseksi, mutta 2d6 antaa lopputulokseksi vähän mitä sattuu. Mikä pahinta, se contestoi lippuani.

Hetki sitten oli niin hyvä olo ja kykenin olemaan ylpeä itsestäni, mutta jotenkin tässä en osannut katsoa tämmöistä mahdollisuutta, että yhtäkkiä ollaankin 3b vuorolla häviämässä peliä. Tätäkö kutsuttiin Attritioksi? Mitä mää voin tehdä omalla vuorollani?

Skyhammerit voisivat pamauttaa Spellslaven pois maailman kaikkeudesta. Kai se olisi fiksua, mutta olisi niillä muutakin tekemistä. Contestoida en kykene. Halusin testata mihin tästä armeijasta on ja Skyhammerit otin listaan Championin tappajiksi. Tämä peli tuskin päättyy hyvin, koska minun pääsyni yhtään mihinkään on rajoitettu charge-kiellolla.

Ammuin kaikella mitä löytyy Championeja ja yksi kerrallaan he eivät onnistuneet olemaan kovia. Nautin. Tästä minä nautin. Tapoin Champat yksiköllä, jolla halusin tappaa ne. Olen tyytyväinen elämääni.

Redeemer ei osaa mitään. Ampuu lähinnä vain ohi. Hieman vaikea Jaska kun se pitäisi aina ahtaa täyteen Focusta. Vassal olisi ihan jees siihen viereen, mutta jälleen kerran niille Focuksille olisi muutakin tekemistä.

Purifier + Castigator eivät saaneet Bounceria edes kylmälle hielle. Niillä ei riittänyt motivaatio siihen. Malekus tuli lähelle ja heitti taikoja kiviin ja Madrak syttyi vieressä tuleen. Kävi mielessä, että pitäisiköhän fiitata, mutta liekö tuolla oikeasti väliä? Se käyttää vain rullansa ja se siitä.

Otin minä oman vuoroni jälkeen kuvan lopputilanteesta, mutta siinä ei ole paljoa nähtävää. Vuoro 3b alkoi 1-3 tilanteesta ja se päättyi 2-5 tilanteeseen. Valitsin Skyhammerien testaamisen voittamisen sijaan.

Peliaika 2h. Kellotettiin pelaaminen. Meni aikalailla tasan peliaika. Sääntistä tavattiin useammin kuin kerran. En saapunut kotiin kebabin kautta, mutta katsottiin vaimon kanssa Doctor Whon Power of the Daleks loppuun. Se oli tosi hyvä jakso. Nyt minulla ei ole sitä vähäistäkään syytä katsoa Victory of the Daleksia modernin 5:s kaudelta, koska myös tämäkin idea ollaan paremmin tehty jotain 40v aikaisemmin. "I am your servant." jäi jotenkin päähän soimaan, jota oli pakko toistella puolin ja toisin kun pyydettiin toista tekemään ties mitä.

2:s Tohtorin aikakaudesta on nyt 9/16 katsottu.

El edit: Ai niin, ihan unohdin.

Mistä minä pidin:
+ Malekus on ihan jees. Ashen Veil kaikille jalkatyypeille.
+ Purifier on tosi kool jaksa.
+ Kuoroton Menoth on pelikelpoinen Menoth.
+ Skyhammers pääsee jatkoon.
+ Power of the Daleks oli hyvä jakso.
+ Sai harrastaa.

Mistä minä en pitänyt:
- Skenaariossa liikaa asioita, joista pitää olla kiinnostunut.
- Samaa paskaa eri paketissa -skenaario.
- Peli päättyi 3a vuorolla.
- Teemalista vs ei-teema on epäreilu.
- Teemalistat rajoittavat vastapuolen armeijakokoonpanoa.
- Sääntökirjasta ei löydä ihan oikeasti yhtään mitään. Sitä etsittiin hieman, että mitä Mindin criplaantuminen tekee.
- Jackie Chan ei pärjää Biistille.
- 2d6 damage heitto -systeemi. POW20 Skyhammer yksikkö pamautti 5:n nopista Bounceriin osumallaan! Toisaalla Bouncer pamautti kertalaakista 9 sisään Castigatoriin.
- Redeemer ei pääse jatkoon.
- Jotain muuta... Mitä?

Meganiikko kirjoitti: La 12.12.2020 01:23 b) ota suoraan joku toimiva komppi netistä, ota selvää miten sitä pelataan, ja pelaa sitä kunnes alkaa hahmottaa miten pelata peliä.

Mjoo, tavallaan. Tuo "ota selvää, miten sitä pelataan" voi olla aloittelijalle joka tapauksessa haastavaa, jollei sitten pääse haastattelemaan listan pelaajaa tai vähintään näe sivusta peliä, jossa listan omistaja selostaa, miten listan kuuluu toimia.

Katselin tuossa n. vuosi sitten turnausstriimiä, jossa näkyi, kuinka JVM pelasi legioonalistaansa varsin menestyksekkäästi. Samassa turnauksessa näkyi toinenkin pelaaja, ilmeisesti kuitenkin ihan hyvä pelaaja sen tason turnauksessa, jolla oli identtinen lista. Tämä toinen pelaaja kuitenkin pelasi sillä varsin eri lailla ja paljon heikommalla menestyksellä. Legioonapelaajien ongelma jo vuosien ajan on ollut, että JVM innovoi listat, ja muut kulkevat sopulilaumana perässä - ja sitten jos lista ei olekaan intuitiivinen pelattava, muut kuin JVM eivät pärjää turnauksissa, ja sitten itketään PP:lle, kuinka faktio on paska ja sitä pitää buffata.

Toki olen samaa mieltä, että kokeneempien viisautta kannattaa hyödyntää, mutta haluan korostaa sitä, että Masiinassa pelkällä netlistauksella ei menestytä, vaan pitää löytää dataa myös sen nettilistan tekijän korvien välistä.

Sunnuntaina tuli tosiaan pelattua. Alkoi päivä hassusti kun tunti ennen peliä palasin listan tekoon ja muutin käytännössä kaiken. Matkaa pelikohteeseen on 30min kun haluan autoni ilmaispaikalle, niin listan teossa tuli pienoinen kiire.

Severius 1
+ Sanctifier
+ Purifier
+ Dervish
Max Deliverers
Max Knight Exemplars
Min Kuoro
Min Temple Flameguard
Sunburst Crew
Covenant of Menoth
Allegiant of Jackie Chan
Deliverers Arms Master
Mechanik

Tuossa taisi olla minun aikaan saamani lista, jonka pakkasin reppuuni leipärasian viereen. Vedin ulkomuistista ja kuvien perusteella näyttäisi kaikki löytyvän. Pyysin vaimoa tekemään minulle aamiaisen mukaan otettavaksi. Alan syömään heti kun ärsyttää.
Pelattiin skenaario, jossa olisi yhteensä viisi lippua pöydällä, joista jokaisessa pitäisi käydä nappaamassa piste. Kaveri esitteli skenaarion sanomalla, että yleensä tämä päättyy assassinaatioon ja ymmärsin heti miksi. Toiselle puolelle kulkeminen vaatii kyllä jonkun verran vaivannäköä tai ambushaavan yksikön. Nyt kun siellä on niitä kaksin kappalein, niin koko ajan parempi vain.

Edelleen minä olen vähän sitä mieltä, että Cryx on armeijana hyvin eriskummallinen, koska en edelleenkään tiedä mitä siellä tulisi pelätä. Bane Warriorit ovat aika kovia poikia kun iskevät damagea 4:llä nopalla, mutta niiden kesto ei sen kummoisempi kuin kenenkään muunkaan. Jos niitä vain saa ammuttua jollain, niin kyllä ne alas saadaan varmaan ihan Reeves of Ordoroksellakin. Lasivasaroita ihan samalla tavalla kuin mikä tahansa muukin asia.

Yksi nappula nostettiin pöydälle, casteri nostettiin pöydälle, joka btw oli todella pelottavan näköinen mörrimöykky. En muista edes sen nimmee. Joku sellainen, joka huutaa: "Pöö!" ja on ogren kokoinen. Kenraali Ögryn oli se soolo, mutta tää oli sen isoveli. Katsoin taikalistan ja ajattelin, että kyllä käytäntö opettaa sitten mikä tämä on miehiään.

Joku deathweight, pyh. Tappaa sen yhden Tomppelin ja sitten vie toiselta iskun. Eli toisin sanoin tappaa yhden ja "tappaa toisenkin". En tii mitä ajatella tästä. Ehkä medium basen infantrylle paha, jos eivät pyssyä kanniskele.

Koska vastapuolella on väkimassa noinkin pieni, niin mulla on pelisuunnitelmana se perinteinen, että 8-14" suoraan eteenpäin ja katsotaan mitä tapahtuu. Jos tämä menee assassinaatioksi, niin kai sitä voisi Sanctifieriä vähän suojella takalinjoissa. Otin toisen vuoron, koska musta alkaa tuntumaan siltä, että se on paljon kivempaa tässä pelissä. Useammin minulla on ollut ongelmia 2a vuorolla kuin 2b. Saa olla erimieltä tämän kanssa, mutta hyvällä tsäkällä joku tulee miun Delivereiden kantamallekin, jos lähden toisena.
Vastustaja liikkui vuorollaan eteenpäin ja niin tein myös minäkin. Yritin tällä kertaa vähän katsella omia sijoituksiani siten, että kaikki eivät pelaisi samasta kuvakulmasta. Vaikka pilvicounteri ei tässä pelissä olekkaan mahdollista, niin siitä huolimatta yritin vähän kasvattaa omaa näkökenttääni ja suuntia, mistä voisin uhata.

Keskelle kenttää lähdettiin molemmat viemään voimalla porukkaa siinä missä itse lähetin Purifier-proxyn yhdessä Jackie Chanin oikeaa linjaa. Purifier voisi sytyttää Boarding partyn tuleen ja Jackie voisi kuolla Kenraali Ogrynin ensimmäiseen iskuun. Peikot ovat yllättävän hyviä anti-Chaneja, joten tässä on suuri mahdollisuus siihen, että aukaisemme ikkunan jossain vaiheessa peliä. Nyt kun ei olla enää bunkkerissa vaan oikein kerrostalossa.

Kuten tahdoinkin, Delivereiden kantamalle saavuttiin. Ajattelin hetken aikaa, että pitäisikö ampua Malicea POW20:llä vai ampuisinko Orrikin pois metsästä. En edes totta puhuen huomannut, että se oli noinkin lähellä Purifieria. Viimeksi oli vähän pahoja muistoja siitä, että satutettiin kovan AMR:n tyyppiä, joten päätin kokeilla tuuriani Orrikin stealthiä vastaan. 5" lätty saa jonkun verran kuitenkin scatteroitua ennen kuin 30mm base on kokonaan tieltä pois.

Stealth on oikeasti ihan sysihuonosti kirjoitettu sääntö, koska Orrik kuoli. Ei onnistunut toughissakaan. Kaverini tokaisi, että jos jaksaisi keskittyä peliin, niin olisi katsonut liikkeensä siten, että oltaisiin oltu se pari milliä taaempana. Olisi jäänyt metsään piiloon silloin. Mutta mikä järki on olla "näkymätön", jos kuitenkin joku tulla ja posauttaa sinut pois?

Toisaalla Niinisalon tykistöprikaatin 1:s patterin luutnantti Reikhard huusi rumia tykkimiehelle, jotka saivat lisämotivaatiota osuakseen Boarding partyyn. Sielläkin oli vähän blastin suhteen liian vähän väljyyttä ja todettiin hiljaa itsekseen, että note to self. Yksi kuoli, yhtä sattui ja yhdellä minun teoriani mukaan on vain 4 aistia. Kaksi henkiin jäänyttä on kuitenkin liekeissä, joka on tärkeää.

Voisin sanoa, että ihan jees eka vuoro. Olen tyytyväinen. Deliverit ovat hyviä kavereita. Kaikki kolme. Tykkään.
Tässä yllä olisi kuva 2a vuorosta. Vuoro alkoi siten, että kaveri sanoi näyttävänsä minulle miksi Deathweight on niin hyvä taika. Ensin kaatui Knight exemplar ja sen jälkeen Dervishistä tuli toimintakyvytön. Totesinpahan tähän vain, että jaa jaa. Se toimii noin. Ei tullut mieleenkään. Onkohan hammereissa ollut koskaan sellaista taikaa, joka vaikuttaa tähän tapaan yksikön ulkopuolisiin asioihin? Nythän tässä on paljonkin järkeä. Hyvä taika. Tykkään kun sitä saa itse heitellä.

Miksi minä muuten ajattelen kaikkea edelleen kaikkien näiden vuosien jälkeen hammerien kautta? Olihan se iso osa teinivuosiani, mutta en jotenkin saa alitajunnastani pois sitä perusajatusta, että kaikki ajatellaan lähtökohtaisesti sen mekaanikoiden kautta? En tainnut ihan ensimmäistä vuoroani pelata hammerityyliin, mutta useammin kuin kerran tulevien vuorojen aikana kaverini sai muistutella minua, että haluaisinko lyödä tuolla yksiköllä ja ampu sillä kun minä otin jo toista yksikköä liikuteltavaksi. Niin joo, väärä peli. Minä olin liikkumisvaiheessa.

Ensimmäisen vuoron muistaakseni osasin pelata, mutta siitä eteenpäin oma pelaamiseni oli ihan pelkkää sählinkiä. Olin nukkunut hyvin, ei siinä mitään. Minä sain listan tehtyä hyvin simppelisti ja en edes myöhästynyt pelistäni kuten normaalisti. Olin Gandalf ja tulin juuri silloin oven taakse kuin kuuluikin tulla. Minä muistin jopa korttinikin tällä kertaa ja toisin kuin aikaisemmin, nyt minulla on proxyti proxyti armeija edes jotenkin yksikköjä kuvaavilla Delf-fikuilla.

Mää olen ihan oikeasti tilannut ukkeleita 60€:lla Briteistä lokakuun puolessa välissä. Toimittajalla on ongelmia tuoda niitä kuitenkin lähetettäväksi kohti Suomea. Sanoin viime pelin aikana pelikaverille, että ensi kerralla minulla olisi oikeat napit käytössä, mutta ei toimitusongelmille mahda mitään. Alkaa pikku hiljaa vähän kuumottaa jo kun minä olen tehnyt massiivisia Brexit-investointeja viime aikoina. Mahtaakohan tämä ensimmäinen paniikkitilaus saapua ajallaan, koska minä en halua maksaa alveja saati tulleja. En senttiäkään.

Mistä minä olin puhumassa? Ai niin, minun Doctor Who tilaukseni olivat saapuneet. Nyt minulla on koko klassinen tuotanto, joka on vain ostettavissa. Eihän minulla ole niitä kadonneita jaksoja, koska se on sula mahdottomuus tässä vaiheessa ihmiskunnan historiaa. Ehkä joskus tulevaisuudessa sitten tehdään uusia löytöjä ja tilaan ne 15£:n hintaan kuten tein Fury from the Deepin kohdalla.

Kumpi teitä oikeasti kiinnostaa enemmän? Kiinnostaako teitä lukea kun minä kutsun itseäni tyhmäksi ja ajattelemattomaksi kun en tajunnut sitten yhtään, että tuo kana osaa juosta tuola huitsit nevadasta tohon keskelle armeijaani ja Arc Noden kanssa taioilla onkin kuin onkin kantamaa yllättävän moneen paikkaan? Kyllä minä mieluummin kirjoitan Doctor Who kokemuksistani ja kokoelmastani kuin totean, että ei Hammerissa tommoone ollut mahdollista. Eiku hetkinen, olipas. Skink Priest toimi Slannin silminä. Perhana, olisihan minun pitänyt osata estää happosateen Delivereiden yläpuolelta.

Tyhmä minä. Nyt on enää 4kpl niitäkin jäljellä. Mitähän niillä saa aikaiseksi? Mitähän minä saan yhtään millään aikaiseksi kun sekä Sanctifier ja Dervish ovat Deathweightissä?

Suunnitelma "Ei voi epäonnistua koskaan" käytäntöön. Tapetaan kana ja floodataan keskusta. Sinähän et ota siitä pistettä. Katsotaan vähän sijainteja siten, että Tresher ei tapa ihan kerralla kaikkea. En tiedä mitä vastustaja keksii tähän vastaukseksi, mutta kyllä minä sen sitten näen kun hänen vuoronsa tulee.

Toisaalla etenen suunnitelman mukaisesti ja jatkan tuleen sytyttämistä. Sunburst on ihan oikeasti tosi huippu. Sehän teurastaa noita Boarding partyä oikein urakalla. Totean siinä samalla, että mikä tuo tuossa ja vastustaja kertoo sen olevan... Perhana. Miksi minä en ole Artemis Fowl -fani? Ehkä siksi, koska ainoastaan Ikuisuuskoodi on sillee ihan oikeesti hyvä kirja. Tai noh, emmää tii. Eihän ne nyt mitään huonoja kirjoja ole yksikään, mutta on niissä kuitenkin joku sellainen negatiivinen piirteensä, että jatkamiseen ei ole mitään pakottavaa tarvetta.

Haluaisin kutsua Helldiveriä siksi kääpiöksi, joka syö maata kaivaessaan ja ulostaa sen toiselle puolelle huoltoluukustaan. Niin, taisin vastata juuri kysymykseen, miksi aikuinen mies ei ole Fowl-fani. Mutta mutta, mukava tietää, että olen pelissä mukana myös henkisesti. Aloin syömään leipiäni suuremmalla innolla tässä kohtaa peliä.

Vastustajan vuoro alkoi sillä, että hän otti proxybasen esiin ja alkoi katselemaan sotasuunnitelmansa toteutumista. Minä siinä toisella puolen pöytää kun kuuntelin aloin ahmimaan kaksinkäsin leipääni. Tiesinhän minä, että on olemassa sellainen liike kuin trample, mutta kerran MK2:ssa kun sellaisen tein, fiilis oli vähän sellainen, että ei koskaan uudestaan. Ei warppisusi sillä tehnyt yhtään mitään. Vastapuoli kuitenkin täysissä sielun voimissaan tekee yllättävänkin paljonkin.

Tyhmä vaimo, miksi hän teki näin vähän leipiä minulle?
Vaikka Trample olikin todella pelottava ja mun tyypit kuolee kentällä nopeammin kuin vaimon ostamat kasvit olohuoneessa, 3:n vuoron loppu näyttää omaan silmääni edelleen onnelliselta. Eihän mulla mene millään tavalla hyvin, koska A) Mää en ole henkisesti läsnä ja B) Mää en tii tippaakkaan mitä mää teen täällä ja C) Mää en oikeesti tiedä mistään mitään.

Varmaan parhain esimerkki siitä, että mieleni on jossain muualla leijailemassa on se, että Sanctifier on ollut koko pelin ajan Visionissa. En kuitenkaan kertaakaan koko pelin aikana muistanut käyttää sitä. Kaveri oli kiltti ja antoi jossain kohtaa sen yhden vuoron aikana tulleen ainokaisen damageheiton kumittaa pois sen jälkeen kun olin sen kirjannut ylös ja aloittanut vuoroni. Muistin vasta kun sanoin, että upkeeppaan Visionin. Ai niin joo, saanko kumittaa, kiitos hyvä.

Mun Severiuksenkin pelaaminen on ollut tähän mennessä pelkästään Eye of Menoth. Kovasti olen Death Sentenceä yrittänyt heittää, mutta melee-coverin kanssa ei ole hotsittanut. Ei Hammereissa koskaan ollut näin vaikeaa heittää debuffeja. En ole tehnyt casterillani yhtään mitään.

Kuten aikaisemmin sanoin, universumin kuuluu olla tasapainossa. Jos jossain ei onnistuta, niin sitten toisaalla kuuluu. Purifierilla on kivaa sytyyttää asioita tuleen ja Jackie Chan. Minun rakas Jackie on yhä elossa. Tämän, tämän näin tämän tapahtuman mää haluun kertoa.

Jackie oli sillee, että tuu vaan. Ögryn ol silllee, että tullaan vaan. Ögryn kiertää selkään, koska olen pelkuri. Jackie teki trademark liikkeensä ja roundhouse kikkasi takaraivoon 5 sisään. Kelpaa mulle ottaen huomioon miten paljon miinusta noppiin olisi tulossa. Haparoidessaan tajunnan rajamailla, edes selkäboonuksen alla Jackieen ei osuta iskuilla ja taistelu voi jatkaa urhoollisesti.

Kelpaa mulle.

Toisaalla, kuten kuvasta saattaa huomata, Knight Exemplareiden avustuksella Malice saatiin pois pöydältä. Helldiver oli tullut vain kloksikseen sotakoneen kanssa ja kyllä minä voin ottaa yhden free striken. Ammuin hyvät pohjat sisään ja toin viimeisen Skyhammerin klosikseen tielle sen kanssa.

En osaa edelleenkään sanoa, meneekö mulla hyvin. Vastapuolella loppuu kuitenkin nappulat kohta. Kai mulla menee hyvin?
4:s vuoro oli ihan perhanan eeppinen.

Kaveri totesi, että kun minä en osaa käyttää Covenanttiani mihinkään muuhun kuin vasemman puoleisen lipun hakemiseen, niin tämä peli tulee päättymään assassinaatioon. Ilkeä, paha ja iso casteri tuli keskimmäiselle lipulle sillä ajatuksella, että vain kuolleen ruumiini ylitse saat viimeisen vaaditun pisteen skenaariovoittoon. Eipä hänen vuorollaan muuta oikein tapahtunut.

Minun vuorollani puolestaan Jackie haki pisteen, Covenant haki pisteen, Helldiver sai chargen aivan kaikilta ja kaikista asioista Severius tinttasi sen kuoliaaksi. Hirvee killeri. Keskellä tehdään mitä pystytään. Hyvät selkäboonukset saatiin aikaiseksi, mutta ilman chargea kaikki tehty vahinko on säälivahinkoa tyyppiä kohti. Siellä oli tosi hyvät cämpit jätetty ihan tätä tulevaa kuormitusta silmällä pitäen.

Ehkä näin jälkikäteen olisi pitänyt olla vähän rauhallisempi tuon rynnimisen kanssa. Jos olisi esimerkiksi sitonut sen meleeseen ja sen jälkeen tulevalla vuorolla vasta chargannut todenteolla, niin olisi voinut tapahtua jotain jännempää. Koska musta tuntuu, että kohta taas lennetään kun Sauron päättää kääntyä kohti.

Onneksi on Purifier täydessä iskussa vielä. Se tulee hyvänä toisena aaltona. Onhan mulla kanssa vielä yksi Tomppelikin hengissä. Se, jos joku, minun armeijassani on casterin tappamiseen suunniteltu.
5:s vuoron kohokohdat olivat yksinkertaisesti kaikki mitä minä tein.

Jackie Chan antoi vielä yhden mahdollisuuden tulla tapetuksi ennen kuin One Inch Punch veisi hengen. Oli jo aikakin, että tämä nappula toimi juuri kuten sen pitikin. Jos jollain on Def18, ainoa tapa osua siihen on 10 miehen CMA tai CRA. Mikään muu ei siihen saa osua. Ihan oikeesti. En pyydä kuuta taivaalta mielestäni.

Cryxin casteri oli jälleen kerran hirveässä cämpissä tapettuaan kaikki Exemplarit. Yksi kerrallaan sytytti vuorollaan Casterin tuleen ja satutti sitä piirun verran lähemmäs vielä epäkuolleempaa ruhoa. Purifier lopulta sai kunnian olla viimeistelijä kun kaikki olivat antaneet kaikkensa.

Mikähän toi Heavy Jaska nyt olikaan nimeltään? Harrower? Joo, kuullostaa tutulta. Siihen ei ollut ihan niin paljoa lyöntivoimaa jäljellä, mutta kuoro tuli imitoimaan Swartse.. en osaa kirjoittaa. Tällä kertaa oltiin sanansa mittaisia miehiä emmekä valehdelleet. Heitettiin ihan vain huvin vuoksi, että olisiko riittänyt iskuvoima.

Mikä oli hyvää:
+ Tulin ajoissa pelipaikalle
+ Ei Bile Thralleja
+ Cover boonusta ei saada silloin kun ollaan meleessä omien kanssa
+ Jackie Chan silloin kun stuntit onnistuu. Ihan mieletöntä touhua
+ Deliverers, kaikki kolme
+ Vaimo teki hyvät leivät
+ Määkin haluun Arc Noden
+ Husbands of River Song oli ihan jees. Samaten Doctor Mysterio

+/- Mää en oikeastaan tiedä mitä mieltä mää olisin tästä skenaariosta? Kaksi lippua toisella puolella, huh huh
+/- Tää peli alkaa olemaan pikku hiljaa siedettävä. Ainoa syy miksi tämä peli ressasi oli se, että en ollut henkisesti läsnä. Itse pelillisesti tässä ei ollut mitään vikaa. En oikein tiedä mitä mieltä olisin tästä havainnosta

Mistä minä en pitänyt:
- Ei tätä peliä voi pelata olematta henkisesti läsnä
- Leipiä oli vain 2kpl pakattuna
- Stealthissä on porsaanreikä hyödynnettäväksi
- Firestorm Gamesin toimittaja on perseestä
- Severius on hankala casteri pelattavaksi
- Tää peli tarttee toksut pöydälle, koska taikojen olemassa olo on kriittistä. KoWissa on monta peliä pelattu unohtaen yksiköiden taikaesineet ja ei se koskaan ole näin pahalta tuntunut
- Jotain muuta. Mitä...?

Ps. En oikolukenut tätä viestiä. Ketjun aiheessakaan ei ole typoa, jos joku sitä miettii.

Evoluutiota tapahtuu. Se on hyvä.

Pelistä saa tykätä tai olla tykkäämättä, se on loppupelissä makuasia. Minusta on kuitenkin suuresti positiivista, että alat erottaa pelin ongelmat omista hahmotukseen tai asenteeseen liittyvistä haasteistasi. Toki loppujen lopuksi ei ole väliä sillä, onko Masiina objektiivisesti ottaen maailman paras peli, vaan sillä, tykkäätkö sinä sitä pelata. Ihailtavan sinnikkäästi annat pelille tilaisuuden toisensa jälkeen huolimatta alun hyvin jyrkistä töyssyistä.

Hi hii, taas me lennetään. Tämä onkin varmaan sitten tämän vuoden viimeinen peli. Yritän viimeiselle viikolle vielä sopia Cryxin kanssa leikkituokiota, mutta koronatilanne sen lopulta näyttää, että ollaanko molemmat samassa kaupungissa vai jossain muualla syömässä toisten ruokia ja joulusuklaita.

Haastoin paikallisen Retripelaajan, jonka kanssa ekalla sivulla pelasin maailman tylsimmän "tapa kaikki" 10p pelin. Ilman killboxia Retri jäi ampumaan shieldwallissa etenevää Menothia. Peli on juuri niin mielenkiintoinen kuin miltä se kuullostaa.

En nyt tii miten reilua touhua minun listan teossa oli, mutta lähdin sillä ajatuksella, että voisin kokeilla tehdä jonkun ikävän listan Retriä vastaan. Päätin ottaa casteriksi Malekuksen, niin saan edetä rauhassa Ashel Veilissä, ja halusin ampuvan Jaskan, niin voin myös itsekin tehdä tuhoa matkan varrelta. Yritin kovasti mahduttaa Arc Nodea listaan, mutta pisteet eivät siihen oikein riittäneet millään. Ampuvat Jaskat ovat niin turkasen kalliita.

Päätettiin pelata teemoilla ja koska halusin ulkoiluttaa tyttöjä, niin valitsin Tulitemppelin vartijat. Hajoo mun ambushiin.

Malekus
+ Reckoner
+ Dervish
+ Purifier
Daughters of Flame
Nicia, Tear of Vengeance
Hierophant
Vassal of Menoth
Allegiant of Jackie Chan
= 25p

Eli toisin sanoin loin sillisalaattilistan jälleen kerran, koska teemaan ei saa ottaa Hieroa ja Jackieta. Kovasti ajattelin, etä mitä voisin ottaa niiden tilalle? Mielessä kävi kuoro, mutta sen jälkeen pää loi tyhjää. Olisinhan minä voinut vaihtaa Purifierin Arc Nodeksi Revengerin kohdalla, mutta jotenkin minä pahoitin mieleni näihin rajoituksiin. Kerron siitä joskus myöhemmin kun ei tarvitse kirjoitella taistelufiiliksiä, leivän syömisestä ja Doctor Whosta vaan voin keskittyä puhtaasti itse pelistä kirjoittamiseen.
Vaikka yksiön kattolamppu onkin maailman typerintä designia, jonka kohdalla jokainen mies tulee lyömään päänsä varjostimeen, huoneen valaistus oli parhaimmillaan romantiikkaan suunniteltu. Ei niinkään taiteelliseen kuvaamiseen. Yritän parhaani mukaan siis selventää tekstin aikana mitä missä milloin pääsi tapahtumaan, koska tässä pelissä, jos jossain aikaisemmin, ollaan hyödynnetty WMH:n taktisuutta. Uskokaa tai älkää, mutta nyt kun olin henkisesti läsnä pelin aikana ja oikeasti pohdittiin, että mihin tämä polku johtaakaan, saatiin peli aukeamaan ihan erillä tavalla.

Uskokaa tai älkää, tämän pelin aikana oli myös paljon turhautumista. Katsottiin ahkerasti sääntökirjaa, että mitä täällä voisikaan tapahtua ja vähän sitä kummastelin taas ääneen, että samaan aikaan kun GW:tä pilkataan tästä, myös WMH:kin tulee varjoissa perässä rukoillen, että kukaan ei huomaa häntä siinä vieressä.

Tärkeintä tässä depossa on huomata se, että meillä on tosi päheä maasto käytössä. Tykkään ihan sikana. Eihän tätä ole mikään välttämättömyys edes ryhtyä maalaamaan. Sanoin kaverille kun puhuttiin tilauspaikasta ja hinnasta, niin jos hän joskus kyllästyy näihin, niin kympillä voin ostaa itselleni. Toinen huomion arvoinen asia, että vastapuolella ei ole pyssyhaltioita vaan pelottavia, sieluja kantavia minotaureja täydellä tuella. Morvana1 on varmaan oma suosikki casterini Circleltä ja sehän tuo niitä vielä takaisin kun kuollaan.

Tiesin heti, että pitää olla peloissaan, koska nämä pojat osaa sitten lyödä. Onneksi meillä ei ole metsää kentällä, niin eivät ihan täyteen iskuun pääse, mutta siitä huolimatta, olen täysin keskittynyt ja zen. Koska kotiin tullessani oli jälleen kerran yksi paketti tippunut postissa, kykenin keskittymään. En muista enää oliko kaikki tilaamani Who jo saapunut, mutta vaikka olenkin valmis keskustelemaan siitä, onko 30 Rock parempi komediasarja kuin Frendit, mikään komediasarja ei herätä minussa niin paljoa halua off-topikkiin kuin mitä Whon kohdalla tunnen. Ajatukseni ei siis voi harhailla pelin aikana.

Annoin aloituksen vastapuolelle, koska toisena on kiva pelata. Tule minun pyssyni kantamalle.
Ensimmäinen vuoro oli juuri niin tylsä kuin mitä sen kuuluukin olla. Silloin ei saa maailma tuhoutua. Muistan joskus pelanneeni 40k:ta oliko se 5th aikoihin ja aloitusvuorollani tuhosin Deldareilta 5 yksikköä käytännössä, joista 3kpl oli ajoneuvoja. Yksi jalkaväkiyksikkö jäi todella huonoon kuntoon, niin lasken sen käytännössä tuhoutuneeksi, jotta minulla olisi parempi olo. Koska sain myös juuri oikeat kortitkin nostettua pakasta, pisteitä tuli yhtä paljon kuin joku toinen voisi saada koko pelinsä aikana. D3 pyöri myös hienosti.

Siinä missä jossain muussa pelissä 5 tuhoutunutta yksikköä 1a vuorolla johtaa gg:hen, Deldarit tuli ja yksi kerrallaan tyhmillä pyssyillään rikkoivat puolestaan minulta 4 yksikköä. Mää suutuin niihin lentäviin tyyppeihin, jotka tekevät 3+ osumaheitolla glancingin. Kattelin siinä vain sivusta sitten, miten yksi ajoneuvo kerrallaan sanoi prut prut pruu-uu ja syvä, ikuinen, loputon hiljaisuus kantautui moottorista.

Näihin muistoihin verrattuna tämä eteneminen on ihan mukavaa. Katsotaan asemat siten, että mitään gang bängiä ei pääse tapahtumaan, mutta ollaan kuitenkin vähän tyrkyllä, jos toinen uskaltaisikin olla rohkea. Onhan siellä kuitenkin sielut hallussa, niin Def16 tyttöihin on mahdollista osua.

Parasta oli minun Reckoner, joka posautti warppisutta sekä omalla aktivaatiollaan ja Open firellä. Toinen taisi osua. Hyvin sääli. Sentään teki hyvät pohjat. Ammuinko 7 sisään, mutta valitettavasti en sytyttänyt tuleen. Vassal ja Nicia ampuivat ohitse. Hyvin sääli. Hyvä vuoro, tykkään toistaiseksi touhusta.
Tokeneita on pöydällä sen verran paljon, että tällä vuorolla maailma syttyi tuleen. Koska Warppisusi pääsee korkeintaan 11" ja minä possauttelen sitä 12" päästä, hänen piti olla rohkeaa miestä ja vielä yhden vuoron ajan olla siinä maalitauluna ennen hurjaa murria. Ravagerit eivät olleet rohkeita ja he etenivät kaikessa rauhassa antaen Alphan minulle.

Alphahan minulle kelpasi oikein hyvin. Vaihdoin Igniten kohteen Derviksestä Purifieriin, joka juosta kipitti sytyttämään kaksi tyyppiä tuleen. Kiitoksia, että et katsonut liikkeeni kantamaa kovinkaan tarkkaan. Nyt sinun Chief on liekeissä sillee Fingerpori-tyyliin. Vähän piti katsoa päkäpään counterchargen perään kun toin tytön contestoimaan lippua.

Tällä vuorolla todennäköisesti aktivoituu vengeance, joten Jackien liike pohditutti minua todella paljon. Vaikka 3:lla nopalla häntä koetellaankin, siitäkin huolimatta luotin Def20:iin sen verran, että menin mökin alta mökin taakse valokuvaajaa piiloon ja sidoin kaksi Tharnia lähikseen kanssani.

Reckonerilla ei ollut motivaatiota osua suteen, mutta sytytin sen tuleen, jonka kautta kipinät lensivät ja sytyttivät myös muitakin tuleen. Päätin fiitata, koska 5 asiaa on kerralla samaan aikaan liekeissä. Tämänkin tein jälkikäteen, koska aktivaatiojärjestys oli hieman väärä. Tiesin kyllä koko ajan, että mikäli lieskat vain leviävät, niin pöydällä olisi palavia kohteita ihan riittävästi. En kuitenkaan casterin aktivaatiolla osannut ajatella fiittiä.
Tässä on kuva Vengeancesta. Tässä kohtaa tavasimme sääntökirjaa oikein todenteolla kun pohdeimme ensiksi, että missä vaiheessa se tapahtuu ja missä vaiheessa kuollaan tuleen. Kun totesimme, että nämä molemmat tapahtuvat samaan aikaan, niin sitten kysymykseksi heräsi järjestys. Sillä kun on nyt todella paljon väliä saako palava tyyppi iskeä ennen kuin hän saa hyvän aromin.

Tässä kohtaa PP on mielestäni ison pahan GW:n varjossa. GW:tä ollaan varmaan 6th asti pilkattu siitä, että häntä ei kiinnosta kirjoittamansa säännöt. Varmaan kuuluisin ristiriita on Delf-mättösankari always S6 lekalla vs kääpiö-mättösankari enemys always max S5 haarniskalla. Sääntökomitean virallinen lausuma: "Vuorossa oleva pelaaja päättää", on edelleen minun mielestäni vastuutonta ja typerää toimintaa pelintekijän toimesta. Ihan oikein, että pilkataan tämän asian johdosta sääntöjen kirjoitustaitoja.

Nyt kun löysimme saman tekstin pätkän WMH:n sääntökirjasta, en osannut hymyillä. Kuvastahan sen jo näkeekin myös toisenkin hymyilyn estoon soveltuvan tapahtuman. 3 Tharnia, Mat8 vs Def20. Kaksi Tharnia osuu. Molemmat tappoivat, mutta tough pelasti vain ensimmäisellä kerralla. Olihan se riski mennä sinne, kyllä minä sen verran voin myöntää, mutta jotenkin ne oli pakko sitoa.

Vengeanceen en olisi halunnut kuolla, mutta sitten omalla aktivaatiollaan kun he iskevät uudestaan, niin kyllä kuudennella yrittämällä voin sallia osuman. Eiku hetkinen, omalla aktivaatiollaan heillä ei ole sieluja. Eli ne osuvat tuplakutosilla. Eli minä saan olla pettynyt? Ihan oikeutetusti? Vastustajanhan kuuluu heittää huonosti. Sehän on jokaisen pelin sääntö #1?

Musta on vähän väärin, että kun minun Purifier tuli ja posautti kaikella Chieftainia, ensimmäinen isku tappoi, tough ja rapid healing toimi täydellisesti. Onneksi siellä oli tulessa tyyppejä sen verran paljon ja 3:lla nopalla tehtiin vahinkoa sen verran paljon, että sekä Chief ja 2 grunttia saatiin pois.

En osaa päättää, onko tämä hyvä trade off. Onko maailma tasapainossa? POW12+3d6 lieskat vs Arm17? Tough pelastaa joka kolmannen. Tämä asetelma vastapuolen menetyksiin, minulla Jackie. Ei ole reilua. En tykkää. Etenkin kun Purifier kanssa iskettiin varmaan 25% rikki. Se säästyi onneksi pahalta. Okei, maailma on tasapainossa. Ei saa olla liian ahne.
Tässä on kuva 3:sta vuorosta. Paljon on taas tapahtunut. Kaksi merkittävää asiaa on se, että Warppisusi on poissa ja Purifier on edelleen läsnä pöydällä. Vastapuolella alkoi valumaan kylmä hiki kun laskettiin skenaariopisteitä. Puhuttiin myös luovuttamisesta, joka omaan korvaani kuullosti vähän kummalliselta ottaen huomioon, että hänellä on mahdollisuus assassinaatioon.

Jos tämä olisi oikea taisteluraportti, olisin ottanut välikuvia selventääkseni, mitä sudelle tapahtui. Minulla oli maaston välissä yksinäinen tyttö, jonka laitoin siihen lähinnä free striken toivossa ja estämään suoran chargen. Hänestä tramplattiin ylitse kohti Reckoneria ja Primalin avulla tehtiin kaikkemme, jotta sitä saataisiin rikki. Eihän se mennyt rikki, mutta hyvät pohjat aikaiseksi. Warppisusi oli tässä vaiheessa 9:ssä boksissa, joten hänen kaatamisensa ilman Arm-warppausta ei käytännössä vaadi yhtään mitään. Kunhan osuu, niin sinne se meni. Toisaalla Tharnit antoivat kaikkensa Purifierille, joka jäi 3:een boksiin. Morvana jäi kämppimään ja palautti ainoastaan kaksi grunttia takaisin eloon. Totesin tähän, että on tuo Tharn yksikkö kyllä melkoinen. Onneksi sain vengeancen pois ja vain kahdella on sieluja.

Omalla vuorollani Reckoner oli lähiksessä suden kanssa. Ajattelin, että minähän pääsisin ampumaan Morvanaa, jos tuo tuosta ensin katoaisi pois. Ajattelin vaihtoehtojani ja sitten minä kekkasin. Laskin tarkkaan fokukseni ja totesin tässä kohtaa, että Hierophant ja Vassal ovat 3p arvoisia. Tämmöisellä vuorolla jokainen fokus on tärkeää.

Annoin Reckonerille Igniten, koska upkeep-loitsu kuuluu heittää ekalla vuorolla Dervikseen, toisella vuorolla Purifieriin ja sitten kolmannella vuorolla viimeiselle Jaskalle. Äiti opetti minut jakamaan. Sen jälkeen pyysin kauniisti häntä iskemään. Reckoner totteli ja buustattuna hän osui. Damagea heitetään nopat+3 ja 9:n pitäisi saada sisään. Buustasin, koska haluan vapaaksi. Tapoin. Olen tyytyväinen.

Tämän jälkeen aktivoin Reckonerin, koska aikaisemmin löin Open firellä. Ihan huippua. Tämän takia minä haluan pelata jotain, jossa aktivaatio tapahtuu kerralla kokonaan. Näitä pelejä on niin harvassa ja näissä peleissä on tämä tämmöinen mahdollista. Päätin ampua Shamaania, jotta mokoma saadaan scorettamasta pois. Se toughasi. Nicia tuli viimeistelemään, mutta pääsi vain armin kanssa tasoihin. Kyynel.

Sidoin päkäpään lähikseen ja Tharnien kohdalla derppasin oikein kunnolla. Dervish vain kutitteli, mutta healing ei toiminut. Ajattelin kuitenkin iskeä tytöllä viimeisen säälilämän sisään ja sittenhän se parani oikein kunnolla. Ai, että toi kyky toimii aina jokaiseen iskettyyn iskuun!?

Tässä kohtaa peliä totesin vihanneeni aina Wolverinea. Kaikki sanoo aina, että Teräsmies olisi rikkinäisin supersankari, mutta minä olen aina ollut sitä mieltä, että Wolverinessä ei ole mitään järkeä sen parantumiskyvynsä kanssa. X2 on hieno elokuva, yksi parhaimmista supersankarileffoista, jonka tiedän, mutta siinä on yksi todella raivostuttava kohta. Mää olen aina vihannut sitä kohtaa, jossa se poliisi ampuu Wolverinea kalloon ja mokoma kaatuu kuolleena maahan. Sitten kun se on ottanut hetken aikaa lukua, luoti vain tulla pompsahtaa ulos ja homma voi jatkua tutulla ja turvallisella touhulla.

Ihan naurettavaa minusta. Samaten on tämä Rapid healing ja koko yksikkö käytännössä. Mitä mää voin tehdä tuolle yksikölle? Kaikki, jotka tapan, herätetään eloon. Kaikki, jotka voivat niitä satuttaa, ovat käytännössä Dervish ja lieskat, joita kohta ei enää ole, koska Purifier kuolee seuraavaan iskuun.

Luojalle kiitos mää voitan kohta skenaarioon. Tuli muuten mieleen, mie kun contestoin taas lippua, niin ei lähdetty tavaamaan sääntökirjaa, mutta scoraako knocked down shamaani tuosta lipusta?
Sain suostuteltua pelikaverin jatkamaan pelaamista, koska huomautin tästä ihanasta liikkeestä. Siitä niin vaan tytön ylitse suoraan minun Casteriini. Minun mielessäni kävi, että mitä tapahuisi, jos heittäisit minut tuonne Killboksiin, niin johan menisi skenuvoitto mielenkiintoiseksi. Hän päätti lyödä kaikella millä kykeni, mutta Mat6 vs Def16 on juuri sitä, miltä se kuullostaa. Nyt kun ei lyödä Jackietä, niin ei mitään mahdollisuuksia. Ihan kuten kuuluisikin.

Sääntökysymys tähän väliin
Morvana oli täysissä sielun voimissaan ja ei voinut leechata jäljelle jäänyttä furyä pois päkäpäältä. Treshold-testi läpäistiin. Mitä tapahtuu jäljelle jääneelle furylle? Meillä oli sääntökirja pdf:nä ilman hakemistoa, niin ei lähdetty selaamaan sivu sivulta. Pelattiin siten, että fury jäi niille sijoilleen.

Se oli kuitenkin hieno yritys.
Yllä on kuva voittovuorostani kun sain assassinaation aikaiseksi. Sieluttomat Tharnit eivät osuneet mihinkään, joten siellä ollaan puhtaasti tervakuopassa jumissa keskenään. Ei kiinnosta, koska vasemmalla puolella on tällä hetkellä kaikki tärkeä tapahtumassa.

Reckoner tuli ja pamautti pukin hengiltä. Sillä oli hyvät pohjat lieskasta ja tytön free strikestä. Tytöillä ja Nicialla on parry, joten ne näyttivät kieltä, Ravager soololle, kun kulkivat ohitse Morvanaan. Biistitön Morvana on epätoivoinen Nician edessä, joka iski miekallaan kerran ja sen jälkeen uudestaan, koska on hyvä boogie päällä. Kuolla kupsahti ja quick workin kanssa, ei me sitä kyllä tehty, mutta sovitaan, että shamaanikin kuoli siihen.

Stressaava peli, mutta voitin assassinaatiolla ja käytännössä skenaariollakin. Olin johdossa 3:lla pisteellä omaa vuoroani aloittaessa ja nyt scoraan zonesta ja lipustani. Eli yhteensä 5 erotusta. Tuplavoitto.

Mistä minä pidin:
+ Eilen oli palkkapäivä
+ Eilen alkoi joululomani
+ Nyt minulla on kaikki 30 Rockin 7:n kautta
+ Sain töissä laitettua toimenpideluvan järjestelmään hylättäväksi
+ Nicia, jatkoon!
+ Parry on mahtava sääntö
+ Malekus on edelleen hyvä casteri
+ Reckoner oli MVP. Kaukotaistelu ei ole pahaksi
+ Kun on henkisesti läsnä, tämä aktivaatiojärjestys toimii ja on ihhaaaana
+ Voitin 25p listalla 30p listan
+ Kuoroton Menoth on toimiva Menoth
+ Maasto oli hieno
+ 30 Rockin 7-kausi alkoi hyvin. Kunpa se vain jatkuisikin. 6:n eka levy oli ihan huippu, mutta sitten se lässähti seuraavilla kahdella. Ihan hyvä kausi se oli, mutta aloitukseen nähden lupasi ihan jotain muuta

+/- Derviksestä minulla ei ole vieläkään oikein mielipidettä. Se on halpa. Siihen se vähän jää

Mistä minä en pitänyt:
- Saavuin pelipaikalle 16.30, saavuin kotia 21.00. Kävelymatka pelipaikalle max 5min. Tavattiinhan me sääntökirjaa aika paljon, mutta...
- Vuorossa oleva pelaaja päättää miten säännöt toimivat
- Wolverine
- Regrowth ei ole sama asia kuin Invocation of Nagash, mutta tarpeeksi lähellä
- Tharn Ravagers soolojen tukemana. Hyi! Tai noh, otan nämä koska tahansa Madrakin Championien sijaan.
- Missä mun Firestormin tilaus on?
- Opettaja oli arvioinut erään kurssin tehtäväni ja pistänyt arvosanan ylös. Kävin katsomassa mistä jäi 5:n puuttumaan. Siellä oli palauttamaton tehtävä, koska palautuskansion koko oli liian pieni 15min videolle ja opettaja ohjeisti palauttamaan työn sähköpostilla Drive-linkin avulla. Mistähän mahtaa johtua, että työ on arvioitu 0p:nä kun muutoin näkkyy 19/20, 5/5, 10/10 ja 7/10 olevan tehtävät. Oliko tämä musta lampaani vai jotain muuta..?
- Jotain muuta. Mitä...?

-Tuli on ennen vengeancea, tuli maintenancen 2. stepissä, vengeance 3. stepissä.
-KD shamaanikin scoraa lippua jos on BtB.
-Passatussa Thresholdissa furyt jää pedolle.

Tos ainakin niihin kyssäreihin mitkä jäi mielee.

Vaimo nukkuu vielä sikeästi tuossa takana kun katsottiin Whota myöhään iltaan ja minä sain luvan tulla tähän viereen naputtelemaan valot päällä. Paljon on rästiä kirjoitettavaksi. Sekä pelistä että Doctor Whosta. Aloitan pelistä.

Tää on ehkä tän threadin kannalta relevantein juttu, ja mä oon täs havainnu että a) omien listojen oma rakentelu on hyvä idea vasta siinä vaiheessa kun oikeesti osaa pelata ja b) ota suoraan joku toimiva komppi netistä, ota selvää miten sitä pelataan, ja pelaa sitä kunnes alkaa hahmottaa miten pelata peliä.

Pelasin muutaman demopelin MK2:ssa ja silloin pöydälle nostin käytännössä sitä mitä omistin. Silloin ei paljoa mietitty mitä sitä listaan ottaisi ja ihan mahdotonta proxy-armeijaa en halunnut tuoda. Tärkeintä oli, että pääsi opettelemaan, mitä nämä stattilinjat tarkoittivat kun eivät olleet ihan täysin yksiselitteisiä. Minulla oli omaan silmääni hienosti maalattu Trolli-armeija, jonka ostin ensisijaisesti Fabaan käännettäväksi, koska GW:n fikut ovat niin turkasen kalliita armeijan kokoamiseksi, mutta päätin sitten jossain vaiheessa Fabaan turhautuneena, että revin kaikki nykyiset magneettiviritelmät irti ja laitan suoraan pyöreille alustoille. Koskaan en päässyt kuitenkaan pelaamaan peliä sillä tavalla, että minulla olisi ollut valinnanvaraa siihen, mitä toisin pöydällä. Mahdollisuus siihen oli, mutta Porin aktiivisin Barricade kun muutti muualle, niin hän vei samalla mukanaan koko Skenen pois kaupungista.

Mie ymmärrän mitä sie pyydät minua tekemään ja tunnistan sen vaikutukset aikaisemmista peleistä. Muistan pienenä nassikkana useamman kertaa tuoneeni pöydälle kokoonpanon, jossa ei ollut mitään järkeä, ja saman olen nähnyt myös vastapuolella tehtävän. Kaikilla listakokoonpanoillahan saa jotain aikaiseksi, mutta sen suon paksuutta jalkojen alla olisi edes jotenkin hyvä hallita. Ehkä kummallisin esimerkki tästä annettavaksi on ne vuodet kun minusta yritettiin tehdä MTG-pelaaja. Sain pakan, jossa oli pelkästään taikuudella torjuttava lentävät otukset. Ensimmäisellä vuorolla pöytään isketty 1/1 lentohirviö oli pääsyy kuolemaani, koska kaikki tuhotaikani olivat pakan pohjalla samaan tapaan kuin loitsunetsintäkorttini.

Olihan se ihan hassua pelata, mutta kyllä minä siinä vieressä kaverilta kysyin useamman kertaa, että mitä sinä olit ajatellut tekeväsi noinkin juustoiselle viritykselle kuin lentävä 1/1.

Mää en kuitenkaan ihan ole sitä mieltä, että kopioimalla muilta oppisi jossain vaiheessa tekemään listaa. Sillä pääsee pelipöydille pelaamaan hyvin ja varmaan jossain vaiheessa tulee myös se ymmärryskin, miten se toimii. Haluaisin verrata tätä siihen samaan tunteeseen, että pitäisi jonkun muun tekemistä kalvoista esityksen. Kyllä se sujuu hyvin kun tiedän kuitenkin, mitä sieltä tulisi löytyä kun tästä aiheesta puhutaan, mutta omat kalvot ovat aina parhaimmat.

Kun näitä listoja kanssa tekee ja kortteja selailee, jossain vaiheessa kanssa ne alkavat jäädä mieleenkin. Aluksi tämä oli hirveää tuskaa kun sellaisia vanilla-kortteja tässä pelissä ei taida olla muita kuin Repenter ja Crusader. Aikaa kului ja ainakin minä turhauduin, koska listan tekemisen ei kuuluisi olla näin hankalaa. Niinkin yksinkertainen asia kuin 2p vajaa oleva lista saa listan muuttumaan pahimmassa tapauksessa hyvinkin radikaalisti. En minä halua vain lätkäistä +2 Mekaanikkoa ja Wrackiä. Muissa peleissä jämäpisteet voi aina laittaa taikaesineihin. Esim. KoWissa kun jokainen yksikkö voi sellaista kantaa, niin +70p jämät yleensä dumpataan yksiköiden buffaamiseen edes jollain tavalla.

Kun minä perjantain Circle-peliin tein listaa ja yritin pysyä teemassa, huomasin sen olevan todella vaikeaa. Battlegroup ylitti 1p:llä ilmaispisteet ja Tulitytöt Nician kanssa maksoivat 15p. Minulla olis siis 9p käyttämättä, jotka voisin käyttää kuoroon. Mihin jäljelle jääneet 4p? Mietein vaihtoehtoja vartin verran ja päätin, että sillisalaatti ftw.

Ihan dorkaa. Ihan oikeasti. Puhdasta dorkuutta. Kai minä voisin aina ottaa kalliimman jaskan, mutta kun minä halusin varta vasten juuri nämä jaskat. Tai noh, alunperin Derviksen tuli olla Vigilant. Sitten minulla olisi vielä se maaginen 2p käyttämättä. Mihin nämä? Edelleen, ihan dorkaa.

Minä olen yrittänyt aina laittaa tekemäni listan tänne nähtäväksi, jos joku siihen osaisi, kerkeäisi ja jaksaisi jotain kommentoida. Tällä tavalla olen yrittänyt kiertää niitä mielenkiintoisia insinöörin diplomityö -viritelmiä. Mutta lähinnä siitä syystä minä näitä omia viritelmiä yritän muodostaa, jotta tämä listanrakentaminen joskus sujuisi ilman suurempia ongelmia ja mitä enemmän näitä kortteja selailen ja hypistelen, sitä tutummaksi ne tulevat sitten pelipöydälläkin. Viimeisessä Cryx-pelissä kun en ollut henkisesti läsnä ja kortteja oli pöydällä jonkun verran kuitenkin, se oli ihan kauheaa kun ei muistanut edes kuorolaisten nopeutta.

Lisäksi, minä olen aina kaikkialla missä tahansa pelissä halunnut pelata omanlaistani peliäni. Mitä todennäköisemmin vastustaja sanoo: "Ihan outo lista. Miksi sää ton otit?", nähtyään kokoonpanoni, sitä tyytyväisempi olen ollut elämääni. Nettilistoilla jotain tähän suuntaan en todennäköisesti tule kuulemaan.

Useamman vuoden ajan olen aina pyrkinyt edes tulla piipahtamaan WMH-puolella Ropeconissa ja yleensä olen istahtanut Captainin pöydän äärelle seuraamaan peliä. Joskus Dipoliaikoina torkahtelin siinä vieressä ja päätin painua pehkuihin kun vanha ei enää samalla tavalla jaksa valvoa kuin vuosi sitten 20-vuotiaana. Olikohan se 2018 maalauskilpailutöitä tuijotellessamme utelin häneltä sitä ja tätä tästä pelistä kun koko ajan on ollut tarkoitus alkaa pelaamaan tätä peliä, niin tulin sanoneeksi hänelle haaveestani tulla joskus Ropeconin turnaukseen pelaamaan ilman kuoroa.

Esim kuoroton jaakkoarmeija menothilla thyran johtamana on aika siistin näkönen pöydällä, näyttää kovalta paperilla, mut näyttää vähemmän siistilt sit kun ne lyö mädän banaanin voimalla ja hajoaa kuin lasi.

Oih, rakkaita muistoja.

Jos ottaisin kuvia, niin mulla olisi valokuva-albumi tämmöisistä hetkistä. Sekä märästä banaanista että voitoista. Porin aikoihin joskus ulkoilutin rank&file skinkkiarmeijaa oliko se 2000p liigassa. Pyyhein lattiaa kaikilla. Parasta ikinä oli joskus kun pelasin Morriganin kanssa Ropeconissa. Minulla oli Swedukompeissa 20p lista eli todella kevyt ja hänellä taisi olla joku 7p turneejyrä. Enhän minä sitä voittanut lopulta, mutta ne kriittisimmät vuorot oli ihana nähdä vastustajan panikoivan kun peli ei menekkään niin helposti.

Demoniprinssi melkein tippui kuoppaan ja demoniratsu oli liian tehokkaana tappokoneena jättää vallan overkill vähäiseksi kun BSB kantoi gw:tä. Ihan tyhmä sääntö, että Bösbi kuolla kupsahtaa, jos se breikkaa klosiksesta, mutta re-rollattava ld5 kun menit tappamaan ennen aikojaan minun champpani.

Jos olisi ollut vähän säkää matkassa, niin albumissa lukisi tässä kohtaa jotain muuta. Niin lähellä...

Mutta mutta, sen minä haluan tuosta listanteosta sanoa, että minä luen netistä paljon tarinoita ja minä olen nähnyt paikan päältä vierestä miten Circlen Krueger, Megalith ja Druidit halkaisevat punaisen meren kahtia, jotta Ninjapukki loikkaa casterin viereen ja joko tappaa tai heittää sen lähemmäs muuta armeijaa. Aina kun otan Kruegerin kortin esiin, en minä tietäisi mitä sillä voisin tehdä tai minkä armeijan loisin sen ympärille. En vielä.

-Tuli on ennen vengeancea, tuli maintenancen 2. stepissä, vengeance 3. stepissä.
-KD shamaanikin scoraa lippua jos on BtB.

En muista tarkasti mistä kaikista sivuista katseltiin tätä Maintenancen järjestystä. Ilmeisesti ei ainakaan sen otsikon alta, koska siellähän se tulisi lukea päivän selvästi. Tutkailtiin ainakin itse palamisen ja vengeancen wording, jonka jälkeen taidettiin löytää tuo maailman huonoin sääntö, josta nillitin. Jatketaan peliä ja kysytään Sotussa asiasta kun paikallisetkaan taiturit eivät vastanneet puhelimeen.

Vedän nillityksen tältä osin pois. Olen tyytyväinen. Pidän todella paljon, että meillä on selkeä järjestys siitä, mitä missä ja milloin tapahtuu. Tulin lukeneeksi LOSista CIrclen nappuloita ja siellä tuli... olikohan se Lord of Feastin kohdalla mielenkiintoinen osio vastaan, jossa puhutiin damagen syntymisestä ja sielujen saamisesta. Tuntui todella mieltä lämmittävältä lukea, miten Blood Reaper, sielujen syöminen ja Death Powered toimii yhdessä.

KD modelin pysyessä scoraavana en oikein pääse kärryille. Jos sillä olisi Feign Death, niin voisin hyväksyä ja ymmärtää. Mutta jossain kohtaa minä haluaisin ajatella niin, että jos minä teen jostain nappulasta stationaryn tai muuten criplaan sen toiminnan, niin hän voisi olla läsnä, mutta henkisesti muualla ja siten kyvytön yhtään mihinkään kirjainmellisesti.

Evoluutiota tapahtuu. Se on hyvä.

Oli jo aikakin.

Veripallo taisi ekalla sivulla sanoa, että jos pilvimuuri ärsyttää, niin counteroi se ja vittuile itse takaisin omilla konnankoukuillasi. Minun korvaani tämä kuullosti samalta kuin mitä GW:n pelien ystävät sanovat, että pelin rikkinäisyys ei haittaa, jos molemmat pelaavat samalla tasolla. Eli toisin sanoin ota sinäkin ne juustoisimmat viritelmät pöydälle, niin on heti kivempaa kun myös sinunkin on mahdollista räjäyttää maailma omalla vuorollasi.

Tässä pelissä on huonoja sääntöjä, joista en tykkää yhtään. Ehkä joskus jaksan kirjoittaa jotain 2d6 damage rollista WMH vs Confrontation peleissä. Molemmissa on sama tyyli, mutta toteutuksessa on valtava ero ja diggaan ihan sikana Confron tapaa. Emmää tii onko tälle kuitenkaan niin paljoa tarvetta. Nyt heti tulee mieleen Stealthin porsaanreikä, josta en yhtään tykkää.

Tässä pelissä on myös sellaisia sääntöjä, jotka minä haluaisin toimivan hieman erillä tapaa. Esimerkiksi juuri äsken mainittu, mihin kaikkeen KD nappula kykenee. Tai kuka kykenee contestoimaan ja missä olosuhteissa. 75p armeija scorettamassa zonella ja 1p goblin soolon varvas contestoi -> Vihapostia PP:lle täältä päin Suomea. En henkilökohtaisesti ymmärrä, jos joku pitää tätä hyvänä juttuna tälle pelille, mutta voin hyväksyä sen, jos se löytyy sääntökirjasta. Minä kuitenkin haluan, että immeiset ymmärtävät myös minuakin, miksi meuhkaan tästä asiasta.

Onneksi tässä pelissä on myös hyviäkin asioita. Asioita, joita en saa muissa peleissä. Oma armeija tulee koko ajan tutummaksi, joka jouhevoittaa pelaamista kun jokaista asiaa ei tarvitse katsoa enää korteista. Peliaika venyy siksi, koska hermoilen tekemisieni puolesta. Kaikki pitää tarkkaan mitata, arvioida ja se Focuksen laskeminen, että varmasti riittää kaikkeen haluamaani on jotain sellaista, että oma peliaika kyllä venähtää.

Mikä minut sai vaihtamaan tuon otsikon oli lähinnä se positiivinen kokemus, minkä sain kun sain peliini työkalun, jolla tehdä asioita ärsyttäville kohteille. Kun possautin Delivereillä min Champat pois, olo oli ihan mahtava. Maailman kaikkeuden ärsyttävin yksikkö sitten Kossite Woodsmanien jälkeen lähti pöydältä kun vain katsoin niitä kohti. Malekuksen Brand of Fire kun sytytti kaikkea ympärillä tuleen, alkaa vaikutukset kimpoilemaan myös niihin tärkeisiin kohteisiinkin, jotka ovat jossain takana suojissa. Muissa peleissä nämä haettiin aina Fast Cavarlyllä, joka maksoi 40p minulle. Tässä pelissä tähän asti taktiikka on ollut mennä suoraan lävitse järjestyksessä. Ensin tästä lihamuurista ja sitten niistä hard hittereistä ja sitten, jos on vielä jotain väliä kivien olemassa olemassa ololle, niin sitten on niiden vuoro.

Cryx-peli oli kuitenkin erinomainen esimerkki minulle itsellenikin, miten mukava tämä peli kykenee ollakkaan. Jos siellä olisi ollut taas Bilet, niin totta helevetissä minä olisin sekä pelin aikana että tänne kirjoitellessani kirjoitellut ärräpäitä suu vaahdossa. Nyt kun niitä ei ollut, oli sekä peli- että kirjoittelufiilis ihan erilainen.

Vaikka sainkin Circleltä periaatteessa tuplavoiton jälleen kerran, oli se peli kuitenkin ihan mahdotonta suossa rypeämistä. Se Tharn Ravager -kokoonpano maksoi kaikki pisteet, mutta tuntui niin superyksiköltä, että ei mitään rajaa. Minä haluaisin vaihtaa jossain vaiheessa otsikkoa jossain kohtaa enemmän tykkäämisen puoleen, mutta minusta tuntuu, että olen vasta raapaisemassa pintaa sen suhteen, mitä kaikkia superyksiköitä tämä peli pitääkään sisällään.

Mutta sen minä sanon, että mitä enemmän pöydällä on asioita, jotka saavat minut kysymään itseltäni: "Mitä ihmettä minä noille mahdan?", sitä negatiivisempi pelikokemukseni on. Tällä hetkellä minulla on kanssa vähän epäreiluolo, koska itse en koe Menothilla olevan samanlaisia viritelmiä mahdollista saada aikaiseksi. Ehkä Bastionit ja Cineratorit Seneschalinsa kanssa voivat olla jotain tämmöistä, mutta en koe ulkoiluttavani Ravagerin tai Championien kaltaista tuhoutumatonta tuhokonetta.

Tämähän on pelkästään hyvä asia. Mieleen tulee 7th örkkikirja, joka oli animosityä lukuunottamatta oikein nerokas taidonnäytös GW:ltä. Siellä oli hyvä tasapaino monen asian kanssa keskenään (Spider vs Wolf, kumpi oli parempi?) ja yleinen tehotaso oli juuri kohdillaan. Ongelmanahan siinä kirjassa oli se, että ne muut kirjat olivat vain parempia ja rikkinäisempiä teoksia.

Ehkä se johtui tuomastani listasta. Rapid Healing vs Daughters on ihan mahdoton yhtälö ratkaistavaksi. Mää ärsyynnyn myös ihan sikana siihen, mitä tässä on mahdollista tapahtua. Pelin aikana Derviksen sisääntulo oli tälläinen.

1:n initial hyökkäys -> Kuolema -> Tough -> Rapid Healing paransi 3 -> Haista pa...
2:n Initial hyökkäys -> 3 sisään -> Rapid Healing paransi 2 -> Jippii.

Wolverine on maailman tyhmin supersankari ja tämä Rapid Healing + Tough on ihan kamalaa sontaa. Tough saisi olla sellainen, että sen jälkeen ei parannuta. Se vain palaa takaisin henkiin ja se siitä. Rapid Healing toimii kerran vuoron aikana ja se parantaa vain aiheutuneesta lämästä haavoja. Se jäi tasan tarkalleen yhteen kertaan kun iskin anatomical precisionilla yhden haavan sisään ja katsoin kun ukko parantui 3:lla.

Emmää tii mitä mieltä te olette näistä, joita minä kutsun superyksiköiksi, mutta ainakin omasta mielestäni niiden olemassa olo ei tee pelistä ainakaan yhtään kivempaa. Toistaiseksi ollaan siis siinä tilanteessa, että siedän tätä peliä. En tykkää, mutta voin tulla pelaamaan. Pelaan mieluummin jotain muuta, jos on mahdollista, mutta mikäli muuhun ei ole mahdollisuutta, niin mikä jottei. Pääasia, että pääsee pois kotoaan muuallekin kuin kauppaan ja töihin, saa työntää ukkeleita ja kenties nauttiakin siitä riippuen siitä, mitä nostat pöydälle.

Nyt on niin pitkä tarina tähän aamuun kirjoitetultuna, että taidan jättää Doctor Whon johonkin toiseen kertaan. Olen myös katsonut teemoja Menothilta ja minulla olisi kana kynittävä niiden kanssa. Sneak Piikkinä voisin ilmaista tähän heti alkuun, että Paladin ja Jackie Chanin sallivat teemat ovat yllättävän harvassa.

Sen verran tähän loppuun kuitenkin kirjoitan, että vaimo sai viimeinkin yhteisen joululahjan valmiiksi. Harmi kun pomoni on liian paljon asiallisuuteen ja ammattimaisuuteen kannustava tyyppi, että en töihin kehtaa tämä kaulassa mennä.
Firestorm on myös tuonut minulle erään toisen tilaukseni viimeinkin perille. Menothit ovat matkalla vielä jostain tuntemattomasta awaiting restock -statuksella. Lokakuussa laitoin tilauksen, saisi saapua jo. Tässähän alkaa tulla kiire. Joku viisas mies maalaisi sillä aikaa Jaakkoja ja medium infantryä, koska ne modelit minulla on jo. Minä olen kuitenkin kauakana viisaasta miehestä ja fikuilun suhteen olen hyvin altis vaihtamaan projektia.

Minulla on ollut pitkään KoWin Nature tuossa maalauspöydällä. Osa odottaa liikutusalustojaan, toiset maaleja pintaansa. Laitoin kaikki pois ja nostin nämä tilalle. En tiedä kuinka kauan pöydälläni viihtyvät, mutta tuleepahan edes jotain maalattua. Sehän on tärkeintä.

Pidän myös siitäkin todella paljon, että kun haastaa toisen pelaamaan kanssani, vetää häntä turpaan ja tappion tuskissaan kaveri myy armeijansa minulle. En kaikkia ostanut, mutta kermat päältä Biistien merkeissä kannoin kotia. Hyvä hyvä, koska minulla ei ole mitään käyttöä jalkaväelle. Ne tulee ihan joltain muulta valmistajalta.

Jos en saa osallistua turnaukseen, koska epäselvä armeija, niin en koe menettäväni mitään. Maalasin nämä viisi tyyppiä kahteen päivään. Saa yrittää parhaansa mukaan arvata, mitä ne larppaa. Peto antamassa suuntaa armeijasta.

El Capitan kirjoitti: Su 20.12.2020 10:55 Lisäksi, minä olen aina kaikkialla missä tahansa pelissä halunnut pelata omanlaistani peliäni. Mitä todennäköisemmin vastustaja sanoo: "Ihan outo lista. Miksi sää ton otit?", nähtyään kokoonpanoni, sitä tyytyväisempi olen ollut elämääni. Nettilistoilla jotain tähän suuntaan en todennäköisesti tule kuulemaan.

-Tuli on ennen vengeancea, tuli maintenancen 2. stepissä, vengeance 3. stepissä.
-KD shamaanikin scoraa lippua jos on BtB.

En muista tarkasti mistä kaikista sivuista katseltiin tätä Maintenancen järjestystä. Ilmeisesti ei ainakaan sen otsikon alta, koska siellähän se tulisi lukea päivän selvästi. Tutkailtiin ainakin itse palamisen ja vengeancen wording, jonka jälkeen taidettiin löytää tuo maailman huonoin sääntö, josta nillitin. Jatketaan peliä ja kysytään Sotussa asiasta kun paikallisetkaan taiturit eivät vastanneet puhelimeen.

Sivu 29. Warmachine Primessä, Player Turnin alla. Noihin alku phaseihin löytänee googlella myös sen verran avattuna muistilapun sitä että mitä tyypillisesti on noissa "rest X phase events" on.

KD modelin pysyessä scoraavana en oikein pääse kärryille. Jos sillä olisi Feign Death, niin voisin hyväksyä ja ymmärtää. Mutta jossain kohtaa minä haluaisin ajatella niin, että jos minä teen jostain nappulasta stationaryn tai muuten criplaan sen toiminnan, niin hän voisi olla läsnä, mutta henkisesti muualla ja siten kyvytön yhtään mihinkään kirjainmellisesti.

Tämä nyt on makuasioita, mutta mitäpä sen toisaalta pitäisi sitten ns. "tehdä", senkus on siellä missä arvokkaaksi määritetty piste on.

Veripallo taisi ekalla sivulla sanoa, että jos pilvimuuri ärsyttää, niin counteroi se ja vittuile itse takaisin omilla konnankoukuillasi. Minun korvaani tämä kuullosti samalta kuin mitä GW:n pelien ystävät sanovat, että pelin rikkinäisyys ei haittaa, jos molemmat pelaavat samalla tasolla. Eli toisin sanoin ota sinäkin ne juustoisimmat viritelmät pöydälle, niin on heti kivempaa kun myös sinunkin on mahdollista räjäyttää maailma omalla vuorollasi.

Masiinan puolella kyse on ehkä enemmän erilaisista techeistä ja vastavedoista niihin, kuin suoraan overall tehokkuudesta, mikä hammerien puolella oli se harmillisempi juttu. Nyt vastustajalla oli pilvimuuria, eli se kysyy osaako sun lista A) Nähdä pilvien läpi, B) poistaa pilviä tai C) pelata siten ettei rajoitettu LoS suoraan tuhoa pelisuunnitelmia. Itse tulee paljon pelattua yhtä cloudwall casteria ja noin 1/4 peleissä jää kyllä pilvet yksittäisiin kyseisen pilven sekondääriefektin käyttöihin kun vastustajaa ei sinäänsä kiinnosta cloudit lainkaan.

Tähän liittyy turnauksissa se kun pelataan listapareilla yksittäisten listojen sijaan, jos toiseen listaan ei saa sopivasti vastauksia tiettyihin asioihin, voi ne laittaa toiseen listaan.

Kylläpäs on mukava sunnuntai kun tänne voi palata kirjoittamaan uudestaan ajatuksia ylhäälle. Voisi kyniä sen kanan, josta oli aikaisemmin puhetta. Teemalistoja on tullut katsottua, että mihin suuntaan sitä pitäisi alkaa viemään omaa listan tekoaan. Ensiksi kuitenkin haluan sanoa muutaman sanasen joistain namuvalinnoista, joihin olen ihastunut pelieni aikana.

Yksiköt, joista pidän:
- Skyhammer Deliverers - Pitkä kantama, erinomainen blasti, kohtuu halpojakin. Kunhan kukaan ei pääse harventamaan liiaksi, niin saadaan jotain aikaiseksi.
- Sunburst Crew - Ei yhtä tuhovoimainen kuin yksikkö, mutta riittävän, että on jatkossa.
- Daughters of Flame & Temple Flameguard - Näillehän saa kunnon Def-arvon halutessaan, jolloin voidaan rauhallisin mielin ottaa Alpha vastaan.
- Knight Exemplars - Halpoja kavereita, joilla uskaltaa Jaakkoonkin käydä käsiksi.
- Kuoro - Duh.

Soolot, joista pidän:
- Vassalit - Duh.
- Hierophant - Circle-pelissä osoitti mahtinsa.
- Jackie Chan - Täällä taisin puhua miten jättiläinen oli minun tähtipelaajani Faba-aikoihin. Jackie on minun tähtipelaajani WMH-aikoina.
- Nicia - Sp7, Parry, Mat7, Rapid Strike = Assassinaatiotyökalu
- Paladin of the Wall - Pitkään aikaan en ole tuonut kentälle, mutta en minä vielä ole menettänyt uskoani tämän kaverin kanssa

Nämä mainitut asiat ovat sellaisia, että osoitan sormellani ensimmäisten joukossa kun puhutaan, mitä minä tahtoisin listaani ottaa. Kun katselen korttejani, niin en minä esimerkiksi Exemplareita niin huonoina pidä. Errantit, Cineratorit sun muut ovat varsin käypää kamaa nostaa pöydälle. Etenkin Cineratorit nyt kun näin pelipöydällä mihin Vengeancesta on, niille saa shieldwallin ja pisteet tippuivat. Mää oikeasti kuvittelin, että vengeance aktivoituu kuolemasta eikä vahingoittumisesta. Ehkä syynä on se, että suurimmaksi osaksi se on tullut vastaan 1HP tyypeillä.

Eli siis, miten nämä tykkäämäni asiat jakautuvat eri teemojen sisälle:

Exemplar Interdiction
Mää tahtoisin veikata, että tämä olisi suosituin teema pelattavaksi Menothilla, koska Exemplarit lähtökohtaisesti ovat kaikki oikein mallikasta väkeä. Weapon Masterille ja Mat7:lle on todella vaikea olla pettynyt kun puhutaan siitä, miten lujasti jalkaväki saadaan iskemään. Koska yksiköt ovat lähtökohtaisesti todella kalliita, minun on hyvin helppo tehdä omanlaiseni kokoonpano jokaiseen peliin. Ei ole välttämättä sama lista aina kaikkialla otettu mukaan leikkituokioon. Tämä johtaa myös siihen, että minun teemalistani voi olla erilaisempi kuin sinun teemalistasi.

Soolo-osasto kuitenkin on suuri pettymys. Seneschalien lisäksi näen siellä Vassalit ja Hierophantin. En Pallua, en Jackietä, en ehkä jotain vielä itselleni tuntematonta, seuraavaa rakkauden kohdetta. Nyyh. Rajattujen valintojen seuraamukset ovat nähtävissä muutoin kivassa teemassa.

Guardians of the Temple
Teemaan saa kuoron, Tomppelit ja tytsyt. Mää en oikein ole päässyt korttitasolla käsiksi Cleansereihin ja Cavarly lähtökohtaisesti on todella kallista. Haluaisin joskus pelata ja minulla on itseasiassa postissa tulossa Bringerit kotia kohti, mutta se tuntuu enemmänkin sellaiselta "Kaikki kerätään, kaikki kerätään" propagandalta, josta en ole vieläkään päässyt eroon.

Sooloissa näen tutut turvalliset Vassalin ja Nician, jonka haluan tuoda pöydälle. Pyrrhus näyttää kortissa riittävän söpöltä, että jonain päivänä toivoisin rakastuvani häneen. En kuitenkaan usko, että tulisin joskus peluuttaFaitmaan samassa listassa sekä Niciaa ja Pyrrhusta ainakaan siten, että maksaisin niistä pisteitä.

50p pelissä minä saisin molemmat Vassalit ja toisen 5p soolon ilmaiseksi. Kelpaahan se. Mutta minun on pakko olla myrtsinä nyt sen tosiasian kanssa, että minua ei ole ohjelmoitu tämmöiseen touhuun. Jos joskus nostan pöydälle Cleanserit ja päätän aukottomalla logiikallani, että en halua pelata tätä yksikköä enää koskaan, mistä minä saan vaihtelun listoilleni ja eroavaisuuden johonkin toiseen Tomppelin vartijaan?

Ostan nappulat, maalaan nappulat, teen listan ja ainoa asia mikä muuttuu elämässäni on pelipaikka ja mahdollinen vastustaja. Ainoa tapa, joka erottaa minun ja vastustajan armeijan mirror ottelussa on valitut Jaakot. En tykkää. Tyhmää.

Creators Might
Sallitut yksiköt: Kuoro ja Visgoth Ruvian. Eiköhän tämä ollut tässä. Ensimmäistä kertaa muuten näen Covenant of Menothin. Peluutin sitä kerran enkä saanut toimimaan, mutta kyllä minä omalla tavallaan tahtoisin Idrian Skirmisheihin pistää tulipanokset ja Malekuksella vain nauraa röhöttää, että 10 ukkoa liekeissä sulla ja vasta kaksi yksikköä aktivoituna. Hör hör haa.

Faithfull Masses
Viimeinkin, Deliverersit, Paladin ja Jackie saadaan nostettua pöydälle. Siihen se jäikin sitten. Vähän samaa touhua tuntuu olevan täällä kuin Guardians of the Templen kohdalla. Tasan tarkalleen 0-vaihtelua listojen välillä ja pahimmassa tapauksessa eroavaisuus vain Jaakkojen osalta toiseen pelikaveriin nähden.

Ilmainen Iniatiates of Wall yksikkö requisition pisteillä? Sehän maksaa 7p yksikkö. Saanko mää melkein 100p listan tuotua turnaukseen? On tämäkin touhua. Hirvee kulttuurishokki. Ihan kauheeta.

Khador sekasotku
Toistaiseksi en halua tähän sillisalaattiin ryhtyä, joten sivuutan sen täysin.

Loppuyhteenveto
Ehkä mää tuomitsen Creators Mightin liian nopeasti, mutta edes soololistaan tutustumalla en näe mitään muuta kuin Hieron ja Vassalit. Sieltä puuttuu todella paljon yksiköitä, joista pidän ja joita haluaisin tuoda pöydälle. Faithfull Massesissa on vähän liian vahvasti sellainen tunne, että sama lista jokainen kerta. Kovasti kuvittelisin tämän olevan Soolo-painottunut lista yksiköiden sijaan. En kuitenkaan koe omakseni, koska lähtökohtaisesti olen kiinnostunut nostamaan pöydälle armeijan enkä baariporukkaa.

Faban aikoihin olen aina ollut erittäin pettynyt siihen, millaiseksi Demonit ollaan kerta toisensa jälkeen tehty. Minua on aina harmittanut, että miksi minulla on lähtökohtaisesti vain yksi Core, yksi Special ja yksi Rare kullekin Jumaluudelle omistettuna? Jos minä haluan pelata puhdasta Nurglea, niin eihän minulla ole kovinkaan suuresti erilaisia yksiköitä pöydällä.

Kings of Warissa aina sanon armeijan rakentamisessa siten, että tässä pelissä saa sitten ottaa vain kerran tietyn valinnan. Siinä pelissä on todella hienosti valinnanvaraa ihan kaiken suhteen ja tykkään todella paljon siitä, että minun on mahdollista nostaa 10 yksikön armeija, jotka ovat kukin eri yksiköitä keskenään. Muullakin tavalla kuin, että tämä goblin on miekalla ja kilvellä ja tuo tuossa on se sama goblin miekalla ja jousella. Tämä ei ole vaihtelua vaan sitä toistoa, jota haluaisin välttää.

Guardians of the Templessä minun on mahdollista ottaa enemmän esimerkiksi Jaakkoja pisteillä, joita en käytä yksiköihin. Tässä tapauksessa minusta tuntuu pelaamiseni menevän siihen, että tänään lähden pelaamaan Tomppeleiden ja vapaasti valittavien Jaakkojen ja huomenna Tyttöjen ja vapaasti valittavien Jaakkojen kanssa. Soolojen suhteen koen saman asian. Ei mitään mahdollisuutta vaihteluun vaan samaa tuttua tauhkaa päivästä toiseen. Pisteiden kasvaessa suuremmaksi, varmaan kaikki vaihtoehdot ovatkin pöydällä.

Guardians of the Templessä on kaikki se vikana, mikä teki Demoneista todella tylsän armeijan.

Jäljelle jää siis Exemplarit. Hyvät teemaboonukset. Ilmainen CA ja sooloja koko rahan edestä. Seneschalit maksavat mansikoita, joten ihan kivahan niitä ilmaiseksi on ottaa listaan. Tätä minä voisin pelata ihan mielelläni. Tarkoittaen, että en koskaan pääse pelaaman Jackietä, Paladineja ja Delivereitä. Guardianista minä pidän teemana, joten sieltä voisin hakea lisävaihtelua pelaamiselleni, mutta jälkimmäisiin kahteen tuskin lähden mukaan.

Mitä tulee teema-pelaamiseen, ehkä sillä on peliteknisesti jotain järkeä. Kyllähän se helpottaa pelintekijää tasapainon löytämisessä, mutta mitä sitten pelaajan roolissa koen, koen sen, että minut laitetaan kirjainmellisesti päättämään, mitä minä haluan elämältäni. Minä haluan olla sekasyöjä, joka syö kaikista ruokaryhmistä eikä vain yhdestä pyramidin pienestä palasesta.

En tykkää. Sillisalaatti on paras salaatti.

El Capitan kirjoitti: Su 20.12.2020 10:55 Sen verran tähän loppuun kuitenkin kirjoitan, että vaimo sai viimeinkin yhteisen joululahjan valmiiksi. Harmi kun pomoni on liian paljon asiallisuuteen ja ammattimaisuuteen kannustava tyyppi, että en töihin kehtaa tämä kaulassa mennä.

Kommentoidaan tätä tärkeintä osaa viestissäsi:
Ihana joululahja. Halju pomo. Meidän toimitusjohtaja varmaan suorastaan kannustaisi käyttämään tuota ja tuomaan vielä pehmoeläimenkin töihin. (Minulla on toimistossani pehmo-ebolavirus.)

Maailma tarvitsee vähemmän turhantärkeää pönötystä ja enemmän rakkautta ja ymmärrystä.

Toimiston sisällä omien keskuudessa me ollaan leppoisaa porukkaa ja mm. hymiökulttuuri TEAMSin välisessä keskustelussa on joillain todella rikas. Ulospäin kuitenkin pitää näyttää jotain ammattimaisuutta kun asiakaskunta on ympäri Jyväksylää, sitä halutaan lisää ja yhteistyökumppaneiden määrä on suuri. Eräs urakoitsija joskus oli saapunut toimistolle moikkaamaan kollegaa ja tuli sitten esittäytymään myös minullekin kun oltiin toisillemme tuntemattomia karvaisia miehiä. Kysyin kaksi ammattimaista ja oikeisiin asioihin liittyvää kymysystä ja sen jälkeen otin puheeksi tonttulakit osana työasua. Olihan joulu kuitenkin ihan lähellä ja musta olisi ainakin siistiä nähdä esim. talonmies kolaamassa lunta tonttulakki päässä taloyhtiön tontilla. Raksamieskin olisi lystikäs, mutta virallisilla työmailla on liian paljon vanhoja kärttyisiä miehiä estämässä moisen. Jos hatusta löytyisi itse tehty huomioraita ja alla olisi kypärä, niin itse en kommentoisi asiaa turvallisuusriskinä.

Ei kypärässä ole heijastinta ja nykyään on myös CE-merkittyjä mustia kypäriä, joka ottivat kesätöissä ihan sikana päähän. Aina kun vilkaisin, niin jumantsuikka tuolla tehdään työtä pipo päässä. Mutta mutta, sitä minä vaan haluan teille kertoa, että huomioväri raksamiehen päässä ei ole pakollinen, niin tyyppi, jonka päähineen uloin kappale olisi tonttulakki, johon hän on asettanut huomioväriraidan, on nähnyt extrapaljon vaivaa turvallisuutensa vuoksi.

Minä muuten ostin vaimolle Torchwoodin tuotannon viimeistä kautta lukuunottamatta joululahjaksi. Hän on aina halunnut nähdä sen, koska siellä on kuulemma joku söpö poika, josta hän on tehnyt 5 vuotta sitten itselleen naispuolisversion cossiasuksi, jota ollaan pidetty Traconissakin. Muistan nähneeni sen joskus hänen päällään ja ihan kummalliselta näytti, mutta nyt kun sarjaan on tutustunut ja Jack on liikkunut takki päällä vähän enemmän kuin mitä hän pyöri 10th:n kanssa, niin voisin alkaa tunnistamaan pikku hiljaa.

Se on kuitenkin tässä vähän ihmeellistä, että miten ihmeessä ihmiset eivät osaa tehdä spinoffeja? Buffy oli aivan mahtava sarja. Viimeistä kautta lukuunottamatta, joka oli vähän... Hyvä se oli ja aivan varmasti katson sen uudestaan, mutta jos muut kaudet ovat 10 ja 9, niin sitten tämmöinen 7 on vähän ankea katsottavaksi. Se on vähän kuin maalaisi nappulaansa ja se oma sekoitus olisi loppunut tai eri sävyinen kuin muualla. Kyllähän se menee, mutta kauneiskukkanen siitä huolimatta.

Angel puolestaan oli ihan jees. Ei se koskaan hyväksi muuttunut, mutta sitä katsoi ihan mielellään. Pitäisikö katsoa sen sijaan Tähtiporttia 100:tta kertaa uudestaan? Uutuuden viehätys. Sitten tuli 3:s kausi. Sitten tuli raskaat ja pitkät juonikaavat. Sitten tuli plot holet, emmää vieläkään tii haluan tehdä tällä hahmolla, olisi pitänyt kirjoittaa ylös mitä mä hain tältä juonikaavalta, kiinnostako ketään enää ja mitähän muita ihmeellisiä asioita pääsi käymään? Angel on vähän kuten Supernatural. Itselle pitää sanoa, että älä kiinnostu tai odota tältä mitään. Katso vain ne hassut fillerit kuten se missä Dean rupeaa pelkäämään kaikkea kaikkialla. Se oli hauskaa kuten myös sekin kun Angelista tuli nukke.

Torchwoodin kohdalla oli hauskaa kun vaimo kattoi IMDB:stä ja muualta ihmisten mielipiteitä ja sanoi, että tää toinen jakso olisi sitten kuulemma huono. Samantien ruutuun pläjähti, että jakson kirjoitti Chris Chibnall. Se siitä sitten. Maailmassa ei ole kovinkaan monta parempaa kuolemansuudelmaa kuin tämä näky tässä. Mutta miun on pakko sanoa, että mää olen hyvin pettynyt tähän touhuun kyllä. RTD:n aikakausi Whossa on ns. modernissa sitä parasta aikaa. Kaudet 1-4 voittaa mennen tullen Moffatin omat vaikka itse suosinkin edelleen 12th vihaisena vaarina hassun nuoren sijaan. Sitä voisi luulla, että kun hän on mukana täälläkin niin meno olisi yhtä kivaa, mutta ei kun ei. Kybermies... nainen-jakso oli... mielenkiintoinen. Jätetään se siihen. Tai ei jätetä. Mää en tajuu mikä on niin vaikeaa ymmärtää siinä, että Kybermiehet korvaavat alkuperäisiä osiaan mekaanisilla pidentääkseen elinikäänsä ja kyetäkseen elämään rajummissa ympäristöissä.

Tämä sanotaan Tenth Planetissa, Attack of Cybermiehessä näytetään, että tämän hanskaan puetun ihmiskäden takana on koukku ja Simmin Mestari sanoo, että lapsista saa parhaimmat Kyberit, koska on vähemmän, mitä heittää pois. Ergo, se ei ole mikään haarniska, jonka voi pukea ylle. Torchissa sentään puhuttiin uudesta prototyypistä, jolloin voin käytännössä nillittää vaan designista. Chibi Chibin kohdalla puolestaan miehen pääkopasta, koska siellä ei ole yhtään mitään yhtään mihinkään liittyvää.

Nyt on ollut vaikeat kaksi viikkoa mulle. Mikään ei tunnu menevän maaliin vaan tavalla tai toisella kaikki palaa aina takaisin jollain tavalla. Pinnalla olevat keskustelunaiheetkin on oikeasti todella simppeleitä asioita, mutta aina on joku, joka tulkitsee tarkoituksella epäselväksi kirjoitettua tekstiä oman napansa kautta parempaan suuntaan ja joku toinen, jolla on mahdollisuus olla mukana tekemässä päätöstä, joka kuuntelee ja alkaa soittaa suutansa. Minua eniten ärsyttävä asia nyt olisi oikeasti todella simppeli, mutta kaksi viikkoa jauhattu ja väännetty ja ikään kuin neljännen, ulkopuolisen tahon taikavoimien ansiosta siitä tehtiin mahdollisimman paljon hermoja kiristävän asian.

Mikä pahinta, osti Hermolta Meniittejä ja ne eivät kerinneet tulemaan kun sovein peliä. Yritin päästä pelaamaan KoWia, koska nyt on sellainen olo, että pakko päässä työntämään muovia 10" suoraan eteenpäin. Sen pelin sopiminen on vielä vähän vaiheessa, niin kokeilin kepillä jäätä ja lähdin sitten Masinoimaan. Tein listan, jossa olisi uunituoreita leluja, mutta sain tekstiviestin, että paketti olisi saapunut 10min kävelymatkan päähän pelipaikasta 30min kun olin saapunut sinne. Emme olleet aloittaneet peliä vielä vaan juttelimme edelleen niitä näitä kuten ennen peliä kuuluu tehdä.

Puhuttiin Pokemon-peleistä mm. Mää olen ollut kiinnostunut, että mitenhän ne ovat muuttuneet sitten Redin ja Bluen, mutta ilmeisesti ainoa asia, joka on muuttunut on Pickachun vyötärön ympärysmitta ja näytön väriskaala. Kysyin varovasti myös siitä mustasta Kari Grandistä, eli näin meidän kesken Charizardista, että mikä on tämän veijarin homman nimi. Mää en tii mistään mitään, mää olen Digimon-miehiä henkeen vereen. Aina ollut ja aina tulen olemaan. Mutta mutta, musta nämä jutut meni vähän... joo. Ehkä voisi tutustua ihan huvin vuoksi, että mitä täällä tapahtuu.

Mulla muuten tuli mieleen. Yksi asia, mikä on aina ärsyttänyt. Kun The Captain kuitenkin lukee tämän ja muistaakseni sie olit hyvä enkussa kouluaikoina, niin mää muistan miljoona kertaa riidelleeni kaverien kesken välitunnilla siitä, miten Charmanderin sukupuu tulisi lausua. Kaikki aina sanoivat, että se on kuten chandelier, että C-kirjain lausutaan pehmeänä siinä missä yksinäisenä se lausutaan kovana kuten Eric Cartman. Mää olen aina lausunut kameleontin kovalla C:lla vaikka kirjoitusasu sisältääkin ch-alun. Kielihän ei noudata mitään sääntöjä vaan jokainen sana on oma itsenäisen tekeleensä omine sääntöineen. Kielioppi on Lassipalloa! Mind blown. Muistatko kuitenkaan yhtään mitä maikka opetti koulussa, että millä säännöllä Charmander menisi? Tai onko minun kameleontti-esimerkki ylipäänsä edes oikein? Enhän minä elä maailmassa, jossa Tad Mosby on oikeassa?

Ja kyllä, jos jotakuta kiinnostaa, niin tässä taloudessa Tedit ovat Tadeja.

Niin. Kai tähän loppuun voisi kirjoittaa jotain pelistäkin. On mulla vielä vähän virtaa jäljellä. Koska maailma teki kaikkensa, että myöhästyn pelistä 30min, niin onneksi edeltävänä iltana tein itselleni listan. Ei tarttenut ottaa vain koko kokoelmaa mukaansa ja matkalla selailla kortteja.

Brawlmachine
Severius 1
+ Crusader
+ Blessing of the Vengeance
+ Dervish
Max Bastions
Min kuoro
Bastion Seneschal (free)
Vassal of Menoth
Vassal Mechanik

Nyt siis toisin sanoin teemaillaan ja otin sellaisen kokoonpanon, jota olin juuri maalaillut. Oli pelaaminen paljon kivempaa kun ei ole enää mitä sattuu pöydällä vaan tuoreet, viime aikaiset maalaukset. Päätin antaa Severiukselle uuden mahdollisuuden, josko se nytten tekisi jotain listakokoelmallaankin eikä vain olisi +1/+1 armeijalle. Olen myös kauan aikaa halunnut kokeilla Arch Nodea, joten Blessingistä en tahtonut luopua kun tein listaa. Teki kyllä paljon mieli kun on niin tuhottoman kallis. Tuntui pahalta saada 5p soolo ilmaiseksi, mutta kaveripas ottikin 7p:n soolon ilmaiseksi. Että sellaista.

Vastassa on Scyrah, jota en osaa pelätä. Kortit olen lukenut ja ihan sika siisti armeija, jossa on käytännössä pelkästään käyttiskamaa, mutta nimet eivät jääneet mieleen. Joku miekkajaksa siellä oli, joka oli tosi kova, mutta se puuttuu pöydältä.
Maastoa oli todella hyvin pöydällä, mutta en oikein tiennyt mitä haluaisin elämältäni. Vähän alkoi vaikuttaa siltä, että minun Bastion yksikköni on vähän työllistettynä täällä. Manticore saattaa pamauttaa kaksi niistä rikki vuorossa, niiden pitäisi kävellä läpi gunlinen ja objektiiveja on taas vähän turhan paljon hallittavaksi ja contestoitavaksi. Jaskoillakin voi olla vaikeeta, koska casteri ja soolo ottaa yhdessä yhden niistä pois pelistä vuoroksi. Otin toisen vuoron itselleni, jotta voisin yrittää taktikoida depossani kun tiedän, mitä kaveri hakee omalta peliltään.

Taitavaa pelaajaa voisi kyetä lukemaan, mutta aloittelevilla pelaajilla, tulevaisuuden rage-quittaajilta voi tulla mitä tahansa ennen, aikana ja pelin jälkeen. Pitää olla varovainen.
Ykkösvuoro oli simppeli kuten aina ennenkin. Melkein osasin aktivaatiojärjestyksen, koska minun Dervikseni meni sen verran vauhdilla eteenpäin, että eihän kuoro kyennyt siihen laulamaan immuniteettia ei-taika-ammuksille. Heitin Defenders Wardin Bastioineihin, niin niillä olisi paremmat mahkut pysyä hengissä ja Vision meni Crusaderiin.

Sinänsä tässä pelissä on todella paljon ilkeitä sanamuotoja. Fabassa on kuuluisa aina S6 mela ja haarniska, jota isketään aina S5:lla. Siitä joskus puhuin tässäkin aiheessa jonkun esimerkin yhteydessä. Covenant of Menoth ottaa damage rollista aina 1:n sisään ja sitten meillä on joku Headshot kyky joillain sooloilla, että otetaan suoraan 3 pinnaa sisään, joka kiertää nämä. Vision estää damagen ottamisen, mutta sitten jotkut ominaisuudet, haittavaikutukset sun muut eivät ole vahinkosidonnaisia. Sinänsä tosi kivaa, että on näinkin, mutta aina joskus sillä on vähän sen makua, että määpäs kierränkin ton asian ohitse, koska emt.

Vastustaja nimittäin heitti Banishing Wardin hilparimiehiinsä, joten niihin ei voi heittää taikuutta. Minullapas on Arch Node, jonka voin kuskata tohon ja kiitoksia, että olet kantamassa. Mää heitän Ashes to Ashesin tohon sun jaksaan, josta se kimpoaa tuohon sooloon ja kahteen hilparimieheen. Sain niihin sittenkin taian heitettyä porsaanreiän kautta. Minä lasken tämän joko porsaanreiäksi tai sääntövirheeksi. En ikinä tule sanomaan, että tämä olisi hyvä sääntökirjaus. Toivonmukaan. Kyllähän minä ekalla sivulla jossain vaiheessa pelasin väärin ja totesin, että on se siistiä kun voi heittää taian kahdesti, niin ainoana keinona voittoon heitin Defenders Wardin koko armeijalleni. Se tuntui tyhmältä, mutta sen myötä voittomahdollisuudet paranivat. Se tuntui ihan jeessiltä, että olisi turvaverkko alla, mutta mitä enemmän aika on mennyt eteenpäin, sitä enemmän spämmicastaus vain näyttää ilkeää naamaansa.

Mutta mutta, Jaksaahan se ei kiinnosta kovinkaan paljoa. Tai itseasiassa kiinnostaa, koska Eye of Menoth + Blessingin bondi. Kyllä mää jotain voin saada aikaiseksi. Taika lähtee Rat11:lla ikään kuin ja koska damage on simultaneus niin kaikki ottaa osumaa +3 damagella. Hei apua tätä Blessingiä. Ihan huippu. Ihan kamala.

Vastustajan mieliala laski. Ei olisi kuin vähän tarvinnut katsoa mihin sen ukkonsa laittaa, niin ei olisi taika kantanut. Oltiin vaihdettu myös casterien kortit ja katsottu mitä toinen osaa, mutta punaiset kellot eivät olleet hälyttäneet. Kun toinen sanoo, että ei ole blastia, niin sumppuun vaain kaikki kerrallaan. Ei tullut mieleenkään nämä kimmotuket.
Koston vuoroa aloiteltiinkin sitten tuhoaikeet silmissä. Dervish on siinä tarjolla niin leppoisasti, että se tuskin näkee seuraavaa päivää. Taitavana pelaajana kun sen siihen laitoin tyrkylle. Kaikki mahdollinen tuli ja ampui sitä kaikella mitä löytyy. Manticorekin tykitti täydellä patteristollaan, mutta 2d6 on petollinen rakastajatar. Se antaa ihan mitä sattuu. Riflemanit ampuivat melkein Cortexin kerralla rikki ja Manticore loppujen lopuksi vain kutitteli. Tai sellainen muistikuva minulla on. Tarvittiin se 7p supersoolo keskelle kenttää, jotta se näkee mökin lävitse ja pölyn laskeuduttua takaisin maahan minun Dervikseni olisi 1 boksissa jalat ehjänä, se olisi stationary ja disrupted.

Koko armeijan voima ja mahti ja stationaryksi ammuttu Dervish Arm16:lla kesti kaiken mitä siihen heitettiin. Voi elämä.

Tällä hetkellä oma moraalini oli todella korkea, koska peli näyttäisi menevän omalta osaltani ihan leppoisasti. Kun Manticore sai Refugen, totesin hänelle, että nytkö aletaan leikkimään Miekkasutta tai Warp Spidereitä. Mua oikeasti huvittaa ne sankarit, jotka ottavat taskustaan proxybasen ja laittavat sen johonkin. Sitten ne heittää noppaa ja vastapuoli ottaa ukkojaan pois pöydältä. Sitten osoitetaan aitoa ukkelia ja sanotaan, että palaan tohon.

Yritin huvikseni etsiä TBBT:stä Mystic warlord of Ka'a pätkää, mutta niitä on liikaa katsottavaksi. Mää en ole niin suuri sarjan ystävä, että osaisin tunnista jonkun kivan kohdan kun Sheldon pelaa koko pelin kaikkien puolesta. Musta se on tosi hyvä asia kuvaamaan omaa ajatustani siitä, että mitään ei varsinaisesti tehdä pöydällä. Miekkasusi-versiossa peli pelataan proxybasella ja itse ukkeli on pelkkä hieno sisustuselementti pöydällä.

Mitä olinkaan sanomassa, niin. Manticore. Se olisi tuossa tyrkyllä nyt. Blessing saa LOSin myös siihen supersooloon, jota olen pelännyt. Jos se pääisi vaikka sniiki diiki kulkemaan miun Crusaderin ohi, niin sen takana olisi pelkkää pehmeää höttöä Casteri mukaan lukien. Tuossa se kuitenkin on. Onhan sillä deffaa joo, mutta kun minä pistän Rat11:sta taikaa päin näköä, niin siun on parasa olla Jackie Chan, jos mielit saada minua edes hikoilemaan.

Koska elämä on kivaa, niin nuo hilparimiehetkin ovat jälleen kerran ihan vieressä. Ashes to Ashes. Toisaalla sain jopa kaksi Bastionia kiinni Manticoreen. Sisään tuli vain kaksi, mutta se on minun mielestäni todella hyvä alku.
Tämä kuva on selventämässä mitä maailmassa on sattunut ja tapahtunut. Ollaan jo vähän minunkin vuorollani. Yritin puhella kaverille, että mää kohta pääsen karkuun kun olen tuolla Mekaanikollani halaamassa lippua. Josko se vaikka haluaisi tehdä Aragornit Griffonilla. Ei tehnyt vaan omalla 3:lla vuorollaan juoksi casterilla lipun luokse kaventamaan piste-eroa ja Griffon leikkimään Uruk Haita.

Pyssymiehet ampuivat Bastionia nurkan takana ja siirsin sen ainokaisen tulleen damagen takana olevalle Bastionille. Aspis tuli ja sitoi kaksi Bastionia klosikseen ja minä unohdin defensive striken. Tuli seuraavalla vuorolla mieleen vasta. Manticore yritti parhaansa, mutta ei se kerta kaikkiaan osannut osua. Vähän juteltiin siinä lopuksi, että olisin kiinnostunut kuulemaan ajatuksen sen takana, että osumisbuustauksen sijaan ostettaisiin lisähyökkäyksiä. Tuossahan on kuitenkin vain kaksi lähiskantamalla ja kaikkien buustien jälkeen todennäköisesti osuma johtaa kuolemaan.
Crusader tosiaan tuli kuin Gandalf Uruk Hain kimppuun ja kaikkien herkkujen kanssa POW21 leka pisti jo melkein yksinään rikki mokoman. Vähän yllätyin, että jaa. Ehkä siinä olikin joku idea, että ei ryhdytty Aragorniksi. Toisaalla puolestaan Bastionit osuvat kiitettävästi, mutta en osaa tehdä vahinkoa. Mikään ei oikein mene rikki. He, jotka eivät ole lähiksessä puolestaan sitovat klosikseen kaiken minkä vain saavat. Jopa Derviskin yltää todella kauas yhdellä ehjällä jalallaan pomppien.

Olenko minä muuten ainoa henkilö, joka katsoo L-kirjainta Legsinä? Melkein joka pelissä kysyn, että mikä tää Ämmä on?

Blessingin avulla sytytettiin Casteri tuleen. Kävi ihan kivasti. Cämppi oli kuitenkin sen verta iso, että kun se ensimmäinen pati meni ohitse, niin ei casteriin kuin tehty alkuviilto.
4:s vuoro alkoi luovutuksella, koska mitä tuossa tilanteessa oikeasti voi enää tehdä? Casteri on yksin ehjän Crusaderin edessä ja Blessing jahtaa perässä Arc Nodensa kanssa. Pyssymiehet ovat puoliksi klosiksessa ja Manticore ei saa mitään aikaiseksi.

Pienen keskustelun jälkeen sain kuitenkin hänet pelaamaan edes sen oman vuoronsa, koska tappaminen on aina kivaa. Tämä peli on hävitty, mutta vie nyt edes jotain multa pöydältä pois, koska tähän mennessä ruumishuone on vain pölyn asuttama. Casteri tuli ja iski yhden Bastionin pois pöydältä ja Manticore osui toiseen Bastioniin. Aspis yritti sooloa ja vei sen puolikuoliaaksi. Valitettavasti ei ollut Controllissa, niin fokukset jäivät vähäiseksi.

Omalla vuorollani rikoin Aspiksen vaikka mokoma palauttikin 5 pinnaa kilpiinsä. Blessing kiusasi Casteria lisää ja vei sen vetämään viimeisiään. Viimeinen loitsuni, joka tyhjensi Fokuksen oli Immolation, jonka heitin Casterin sijaan Manticoreen. Josko se vaikka menisi rikki siitä kun ei paljosta jäänyt paitsi. Sisään tuli ihan jeessisti lämää ottaen huomioon, että en voinut buustata vahinkoa, mutta ehjäksi se jäi. Höh.

Crusader ei valitettavasti nähnyt juuri ja juuri Casteria, niin vein sen pyssymiehiin. Väkeä lensi pois.

5:llä vuorolla Scyrahin Casteri teki Aragornit ja tuli nurkan takaa kuin mikäkin Slasher-vihollinen. Severius kuoli, mutta se vaati ihan kaiken. Kaikki 7:n Fokusta käytettiin siihen, että viimeinen epätoivoinen assassinaatio onnistui.

Jäikö minulla jokin asia kertomatta? Ai niin se huivi. Todentotta, se taisi rönsyillä siihen työmaan kypäräpakkoon. Niin, se 4th Tohtorin huivi. Meillä ei ole töissä mitään virallista pukukoodia, mutta epävirallinen kuitenkin. Reikäpolvissa ei saa toimistolle tai maailmalle lähteä ja mieluummin vedän varman päälle kuin kokeilen onneani meneekö läpi cossikamat.

Mää muistan opintojen aikaan olin mukana koulun järjestötoiminnassa ja omille kausille meni nätisti järjestön 35-v juhlat. Kaikki kielsivät minua pukeutumasta 10th Tohtoriksi, jolla olin aina mennyt Halloween bileisiin. Kaikki oli niin tähtiin kirjoitettu kun minun takkini on ihan HTM... H@M... Mikä se vaatekauppa olikaan nimeltä? Ei voi olla totta, että ei muista? Kuitenkin, se minun takkini ei ole lisenssitakki vaan ihan tuiki tavallinen takki, joka nyt sattuu olemaan käytännössä ihan samallainen takki, mutta talvisiin lämpötiloihin soveltuva.

Mää olin hyvin pettynyt tähän päätökseen, että minun pukukoodiani käsitellään tarkemmin kuin muiden. Onneksi minulla on kuitenkin porsaanreikä tähän asiaan ja puen mustan puvun päälleni. Aurinkolaseja ei kukaan voi ulkotiloissa sorsia, joten nyt ollaan sitten MIB-agentti.

Mää en muista koska, mutta jossain kohtaa mulla kävi mielessä, että miten siistiä se olisi, jos joku presidentti alkaisi työssään cossaamaan eri asioita? Pukumiehiähän on vaikka mihinkä lähtöön. Ois aika cool pressa mun mielestäni.

Mutta mutta, otetaas loppuyhteenveto. Vaimo alkaa heräilemään tuossa vieressä, niin voitaisiin aloittaa elämään lauantaita.

Mistä minä pidin:
- Maalatuilla napeilla on kiva pelata
- Listan tekeminen ei ole enää vaikeaa
- Arch Node
- Severius on hyvä Caster
- +3/+3 taikoihin

Mistä minä en pitänyt:
- Torchwood ei ainakaan jaksoon 5 mennessä ole säväyttänyt
- Kybernainen oli kamala
- Chris Chibnall on huono käsikirjoittaja
- Sääntöjen kiertämiset
- Peli päättyi 2b vuorolla
- Defensive strike unohtui. Näillä tyypeillä on ihan liikaa sääntöjä muistettavaksi
- Musta tuntuu, että unohdettiin, että Dervish oli disrupted
- Koskahan sitä muistaa, jaksaa, haluaa Fiitata?
- Varmankin voiton voi hävitä, jos vain sitä tavoittelee tarkoituksenmukaisesti

Tämä peli oli siitä tosi kiva oikeastaan, että suurin osa ongelmista johtui siitä, että pelissä tehtiin jotain tosi kummallista ja siihen oli helppo reagointi mahdollista toteuttaa. Viime peli Cryxiä vastaan osoitti itselle, että tätä peliä ei voi pelata hällä väliä mielenlaadulla vaan pelissä pitää olla henkisesti läsnä, jos siitä on tullakseen jotain.

Tässä pelissä Ashes to Ashes teki temppunsa kahdesti peräkkäisinä vuoroina ja oma lippuni oli täysin vailla haastajaansa, jonka vuoksi 3:tta vuoroa aloittaessa hitaampi aloitus toi mukanaan mahdottoman tilanteen jatkettavaksi. Siinä kun itsekin ajattelin, että miten tästä saisi mahdollisimman paljon tuhoa aikaiseksi, niin vaihtoehdot olivat hyvinkin vähäiset.

Itse olen aina tiennyt, että Scyrahin Jaakot olisivat heikkoja ja sieltä saisi kilpien jälkeen vaivatta asioita rikki. Vasen laita oli ehdottomasti kevyesti liikkeellä kun Griffon kuitenkaan ei kauaa jaksanut tanssia Crusaderin kanssa. Se oli kuitenkin ihan oikein minulta jakaa mahtivoimat kahtia ja Crusader oli todella hyvä pelote vastustajan lipun luokse ja suoja oman lippuni läheisyydessä. Bastionit pärjäsivät hienosti Def13 Arm18 Sanguine Bondin kanssa.

Peliä aloittaessa pohdein, että olisiko pitänyt viedä Crusader Manticorea vastaan ja pitäisikö Arch Node olla siellä, missä Caster ei kykene taikomaan? Pitää jatkossa muistaa, että mikäli on blastia tai kimmotusta, niin ne soolot pitää saada pois. Blessing oli ihan oikeassa paikassa kuin jos se olisi käppäillyt Aspiksen kanssa rähisemässä.

Tässä yksi päivä kun en tiennyt mitä voisin enää tehdä, niin huvin vuoksi kävin tämän aiheen sillee pääpiirteittäin lävitse. Oli ihan hassua lukea kaikki yhteenvedot peleistä. Miksiköhän en laskenut kuinka monta peliä olen pelannut sitten ketjun aloituksen ja vetänyt jotain tilastoa siitä, miten mitäkin armeijaa vastaan olen pärjännyt? Taitaa kaikissa muissa peleissä paitsi OP-trolleja vastaan mennä ihan kohtuu tasaisesti voitto-tappio tilastot.

Lukiessa mulla tuli mieleen, että tässä aiheessa on muutaman kerran tullut jo vastaan viestit omasta puolestani, joissa valitan jostain asiasta. Pitämistäni asioista tein kivan listauksen siitä, mikä on saanut minut halukkaaksi jatkaa pelin pelaamista vaikka sekaan onkin mahtunut yksittäisiä kauheuksia oli ne sitten Bile Thrallit tai toistensa kanssa niin samanlaiset skenaariot. Siitähän listasta puuttuu joitain asioita, jotka on myöhemmin tulleet mieleen. Mutta mutta, se on yllättävän haasteellista nykyään kun on päivätöissä ja sitten opiskelee hirveällä kiireellä lisätutkintoa itselleensä. Juuri äsken lopetin verokurssin referaatin kirjoittamisen. Olihan ohjepituus vain max 2 sivua, mutta kun kääntää englanninkielistä, 15 sivuista dokumenttia suomeksi jostain niinkin ihanasta asiasta kuin verolainsäädännöstä, niin suurin osa ajasta menee siihen jatkuvaan ihmettelyyn, että mikä toi sana on ja voiko sen syödä.

Mää tykkään vapaa-ajallani lukea, mutta jostain syystä intinööri-opinnoissa opparin alettua lukeminen vähän niinkuin tippui nolliin saman tien. Nyt kun on tämä rumba edessä, niin lukutauko jatkuu edelleen ja ilmeisesti siitä tulee vuosikymmenen projekti saada Lotri luettua loppuunsa. Oletteko muuten koskaan lukeneet sitä kirjaa? Ihan hanurista. Hyi kamala olkoot ihan oikeasti. Miksi tätä arvostetaan näinkin paljon vai olenko minä pyörinyt kaikkien niiden vastarannankiiskien seurassa?

Kaikki aina dissaa vain ja ainoastaan sitä hobittisukujen listaamista, mutta miksei kukaan puhu niistä muista sen kirjan ongelmista? Minun teoriani on se, että kirja lensi takkaan sivulla 10 ja kirja luettiin katsomalla elokuvat. Jotka nekin on huonoja. En pitänyt edes teininä. Tai siis joo... miten sen nyt ottaa? Kyllä ne kattoi ja oli se ihan siistii, mutta jossain kohtaa Aragornin kuolemattomuus kill countin laskeminen alkoi menettää viehätystään.

Mistä minä olinkaan puhumassa? Niin, siitä kirjoittamisesta. Mulla kävi mielessä, että voisin käyttää oikein kunnolla aikaan ja kirjoitan sellaisen mega-eepoksen, jossa valitan ihan kaikesta kaikkialla mikä tässä pelissä ottaa pannuun juuri sillä kyseisellä hetkellä. Toivon mukaan siihen tapaan, että asiat mistä puhun oikeasti ovat juuri kuten niiden sanon. Siinä ei ole mitään järkeä, että kirjoitan tunnin tässä, Sotu kirjaa minut ulos ja hävittää tekstini, kirjoitan tekstin uudestaan kuukauden päästä ja joku kommentoi jokaiseen kohtaan: "Ei se sääntö mee eres nui.".

Nyt kuitenkaan ei ole sen tekstin aika. Mää ajattelin tulla kertomaan, että huomiseksi olisi taas sovittuna peli tätä ihanuutta, joka tunnetaan WarmaHordena. Päätettiin pelata teemoilla minun aloitteestani. Aattele, minun aloitteestani. Lähinnä siitä syystä, että käytän pohjalla aikaisemmassa pelissäni pelaamaani listaa, niin siitä tuli puoli vaivatta Exemplar Interaction mikälie. En jaksa tarkistaa teeman nimmee. Tein alla olevan listan.

Severius 1
+ Blessing of the Vengeance
+ Indictor
+ Crusader
= Battlegoup 9p
Exemplar Cinerators + UA 18p
Exemplar Bastions 15p
Min Kuoro 4p
Hierophant 3p
Vassal Mechanik 1p
Bastion Seneschal (Free)
2x Vassal of Menoth (Free)
= 50p

Vähän kävi mielessä kysymys, että pitäisikö ottaa Crusader vai Exemplar Knightit. Päätin kuitenkin mennä Indictorilla vaikka armeija meneekin edelleen vähän proxytyksen puolelle sen myötä. Nappia kun en omista.

Jalkaväki on Mat8 Weapon Master, eli lyödä osataan. Maagisia iskuja käytännössä kaikilla, niin Cryxiltä saa tulla vaikka mitä incorporealeja. Cineratoreista ja Indoctorista saa hyvän Arm21 etumuurin. Defenders Wardilla myös vaikka Crusaderistakin tai tehdään taas Bastioneista "miksi rynneit kohti" -etumuuri. Defensive strike, Def15 chargea vastaan ja Arm18. Kuka uskaltaa tulla kiinni?

Blessingin kautta voisi tehdä taas mielenkiintoisia asioita kun Hierosta saadaan vähän lisäkantamaakin. Vassal of Menothin avulla Focusta pitäisi olla taikomiseen riittävästi, niin voisi hyvällä säkällä vaikka heittää Ashesin kahdestikin vuoron aikana.

Tämä viesti pitää sisällään ainoastaan nillitystä, ininää, kritiikkiä, huonoja ja sivuutettavia mielipiteitä, joita tämän pelin ei-nyt-suoraan-enää-vihaava/pettynyt-pelin-opettelija, mutta kasvavissa määrin mistään mitään tietämätön n0b0, nyt voikaan olla mieltä kaikista tämän pelin asioista, jotka jonkun toisen pelaajan mielestä ovat vähintään siedettäviä laadultaan ja eivät vaikuta pelistä saatuun iloon ja onneen. Kirjoitan tämän viestin, koska en halua enää tulevaisuudessa ottaa näitä asioita esiin vaan puhdistan sieluni ja sydämeni tästä taakasta ja annan kaiken tulla kerralla pois elimistöstäni ja annan sen kaiken jäädä vangiksi tähän "keksipurkkiin", joka katoaa historian syövereihin.

Skenaariot
Kun minä olin pieni, pelit pelattiin "Hakkaa päälle". Tuolla on vihollinen ja sen luokse vietiin oma tyyppi, jolla oli terävä keppi. Maailma ja pelit olivat yhtä suoraviivaisia kuin oma ajatusmaailmani. Iän lisääntyessä sekä maailma että ajatusmaailma on monimutkaistunut ja sitä kautta myös vaatimukset peleiltäkin on aivan erilaiset. Se on itseasiassa jännää, että kun pelaan Kings of Waria niin aina skenaariosta puhuttaessa tokaisen toiselle pelaajalle hänen kysyessään: "Mitä pelataan", sen olevan ihan sama kunhan ei pelata "Tapa kaikki".

Voisinpa sanoa, että minulla olisi todella laaja kokemus fikupeleistä ja voisin sitä kautta sanoa todella paljon hienoja esimerkkejä siitä, millainen nurmikko toisella puolella onkaan olemassa. Valitettavasti kokemuksen puute on valtava, koska fikupelit eivät ole kuten lauta- ja videopelit, joita pelaa satoja erilaisia elämänsä aikana. Sen minä kuitenkin haluan sanoa, että omalle kohdalle ei ole tullut vastaan peli, joka tuntuisi toisensa hiilikopiolta mitä enemmän pelejä saan alleni.

Minun mielestäni tässä pelissä ei ole mielenkiintoisia skenaarioita vaan ainoastaan sen yksi, joka sitten ikään kuin random kenttägeneraation myötä saa uuden yleisilmeen. Sama lippu tai zone hallittavaksi, mutta nyt se onkin 9" päästä tuosta pöydän reunasta eikä 10" päässä kuten siinä edellisessä.

Muistaakseni Confrontationissa oli sellainen "Escort" tehtävä, jossa sovitaan vaikka armeijan kenraali tulisi viedä vastustajan depo-zonelle. Joku tälläinen sopisi minun mielestäni todella hyvin myös WMH:hon, koska se muuttaisi muutoin hyvin varovaisen Casterin pelaamistavan agressiivisemmaksi ja tämä peli voisi olla strategialtaan paljon erilaisempi kuin se aikaisempi lipun hallinta.

Kings of Warissa on objektiivin hallintaa, mutta siinä on loppujen lopuksi eroa pelataanko me kiinteillä objektiiveilla, sellaisilla, jotka toinen voi kesken pelin tuhota, mysteeri objektiiveilla tai Razen kaltaisilla, joista käydään vain ottamassa pinna ja sitten se tuhoutuu. Sama resepti ja perusperiaate, mutta peli ei kuitenkaan tunnu täysin samalta.

WMH:ssa on vastaan tullut ainoastaan se skenaario, jossa objektiivit muodostavat silmäluvun 5 kentällä ja jokaisesta lipusta pitää käydä scoreemassa voittaakseen. Kaveri esitteli skenun "Tää päättyy yleensä assassinaatioon". Musta se kertoo todella paljon skenaariosta.

Konstestointi
PP saisi tutustua Kings of Wariin, koska minusta naapurilta tulee käydä kysymässä, miten ihmeessä hän sai nurmikon noin vihreäksi. Se on aivan upeaa Kings of Warissa miten hallinta menee yksiköiden US-arvon perusteella. Toisin kuin Faba tai AOS, jossa yksiköt unit strena lasketaan pääluvun tai hirviön koon mukaan, Kingsissä luotiin mahtava tasapaino yksikkö vs hirviö ja regiment vs horde välille, koska vaikka siellä olisi ties mitä kaikkea kivaa objektiivia hallitsemassa, minulla saattaa olla enemmän korkeamman US:n omaavia regimenttejä, jotka nappaavatkin pisteen kotiin.

AOS:ssa kuulin pelikaverilta, että siellä olisi joku jättiläinen, jolla olisi US20. 20 tyyppiä vastaava objektiivin hallintavoima. Kingsissä hirviöillä on US1 ja tavallisella regimentillä, 20 tyypillä, on US3. Näin tämä asia kuuluu tapahtua, koska näitä pelejä kuuluu Herohammerin sijaan ohjata laatikkopeliksi.

WMH:ssa se on kaikki tai ei mitään. Mulla on 75p armeija ja teemasta ilmaiset tyypit kaupan päälle scorettamassa tästä ja tuo yksi 1p soolo käyttäytyy lapsilta kielletyn materiaalin mukaisesti. Ja se contestoi. Se evää minulta pisteen. Mää en pääse kärryille, miten tämä on mahdollista ja hyväksyttää Herran vuonna 2020. 90-l peliltä voisin hyväksyä, mutta pelien pitäisi kehittyä.

Pisteytys
Mie olen aina kehunut WMH:n tapaa, että objektiiveilla on väliä koko pelin aikana. Kings of Warissa minä kiinnostun kiinteistä objektiiveista 4:llä vuorolla ja depovaiheessa. Sillä ei ole mitään väliä kuka hallitsee mitäkin niin kauan kunhan minä pääsen sinne seuraavan kahden vuoron aikana. Mitenhän siinä kävisi, jos WMH:ssa antaisi toisen kaikessa rauhassa chillailla keräämässä pisteitä kaksi vuoroa putkeen?

Mihin minä kuitenkin petyin, oli se nopeus, miten nopeasti näitä pisteitä kerätään. Kun pisteytys tapahtuu molempien vuorojen aikana kokonaiskakun sijaan, niin hei apua ihan oikeasti. Tämä peli ei ole ihan mikään se nopein mahdollinen ja yksiköiden määrä ei ole se valtavin, joten contestointi ei välttämättä onnistu täysin heti seuraavalla vuorollaan.

Yhden trollipelin pelasin tässä hiljattain ja tämä ilkeä asia nosti päätään todella harmittavasti kun en ottanut huomioon tätä asiaa. Minulla oli vain yksi kaveri contestoimassa, joka tapettiin vihollisen vuorolla ja pisteitä ilmestyi pottiin sekä hänen vuorollaan ja seuraavalla minun vuorollani, koska armeijani ei ollut ampuvimmasta päästä.

Raporttiin kirjoitinkin, että on tämä kyllä touhua kun vuorolla 2 tulee olla todella hereillä, että vuorolla 3 ei vain totea, että gg, jos ei hirveä onni yhtäkkiä potkaise.

Hävisin vuorolla 2
Oli peli mikä tahansa, niin vuorot 2-3 ovat kaikkialla ne tärkeimmät. Siinä missä kaikissa muissa peleissä nämä vuorot määrittelevät lähinnä sen, että meneekö mulla hyvin vai huonosti, niin yleensä WMH:ssa peli päättyy vuorolla 3 viimeistään. Sen jälkeen pelataan asenteella "Tapanpas nyt porukkaa niin paljon kuin pystyn".

Pikaisia assassinaatiota on varmasti jokainen kokenut pelihistoriansa aikana ja ne ovat olleet ihan kummallisia. Omalle kohdalle näihin raportteihin on kerinnyt tulla myös skenaariovoittojakin, joihin ei enää kolmannella vuorolla mahda mitään. Hyvänä esimerkkinä viimeisin Scyrah-peli, jossa vastustaja menetti kaiken kiinnostuksen pelaamiseen omalla 3:lla vuorollaan.

20-v molemmin puolin pelasin paljon Halo Warssia kavereiden kanssa netissä. RTS-peleissä taitaa yhä olla sellainen vitsaus olemassa kuin Zerg-rush. Minä olen ollut molemmin puolin tätä Zergeilyä ja ainakin omasta mielestäni koko touhussa ei ole mitään järkeä ja kukaan ei voi nauttia tästä touhusta.

Se on ihan paskaa kun Covenanttien Liideri tulee ja sotkee ihan kaiken päädyssäni. Se on ihan paskaa kun ne Sentinelit tulevat ja pistävät kaiken sekaisin omassa päädyssäni. Se oli ihan hassua kun vein yhden Spartanin kovistelemaan tukikohdan eteen ja vastustaja vastasi tähän hirvittävään uhkaan Scorpionilla. Siinä vaiheessa kun toinen Scorpion saatiin esiin, niin toinen Spartan oli kerinnyt juosta halki American Forest Gumpin rinnalla. Sitten kun sain kolmannen Spartanin olikin aika tuhota tankkitehdas ja hauskaa oli. Peli jäi mieleen.

Spartan-rush on idea, joka on tuhoon tuomittu ja onnistuu vain kerran elämän aikana. Zerg-rush ja 2:n vuoron assassinaatio ovat liian yleisiä ja pilaavat pelin kaikilta. Tai niin sen ainakin pitäisi olla. Tämä peli on 5-6 vuoroa pitkä ja parhaimmat pelit ovat niitä, joissa molemmat saavat pelata kaikilla vuoroilla ilman "Tapanpas nyt vain niin paljon kuin mahdollista kun vielä voin" asennetta.

Skirmish-peli vain nimellisesti
Mitenhän tämänkin alaotsikon nimeäisi? Mää muistan kun aloitin Skirmish-pelit, olin innoissani. Nyt minulla olisi yksilöitä eikä yksikköjä. Kaikki eivät olisi rinta rinnan tukevasti keskenään toisiaan halaten vaan voisin hajoittaa armeijani ihan täysin. Ryhmässä ja pääluvussa on voimaa, mutta myös porukan sekoittaminen on todella hyvä suunnitelma. Yhdessä olemme kestäviä ja voimakkaita, mutta ollessamme hajaantuneina he saavat meistä kuitenkin vain yhden kerrallaan.

Ensimmäinen Skirmish-pelini oli Mordheim. Sain aloittaa ja liikutin ukkojani kaikkiin palloavaruuden suuntiin mihin on mahdollista. Mitä? Ettekö te ole koskaan pelanneet huojuvalla pöydällä, jossa pöytä voi vahingossa lentää palasiksi? Teimme maaston uudestaan, deposimme uudestaan ja uudella yrityksellä liikuin jokaiseen suuntaan, joka on mahdollista vaakatasossa 180 asteen kulmassa toteuttaa.

Vastustaja levitti kätensä sivulle ja toi ne yhteen keskellä kuin kasaten lumipallon ukoistaan. Siirsi niitä maksimimäärän eteenpäin ja sanoi: "Sun vuoro".

Pallokoulussa minulle opetettiin 7-vuotiaana, että jalkapallo ei ole kuin siemenen jyvä. Kaikkien kanojen ei tarvitse mennä sinne missä se pallo on. Eihän meille jäänyt mitään muuta mieleen tästä kuin, että jalkapallon pelaaja on kana. Tää vitsi toimisi paremmin englannin kielellä. Mutta sitten kun aikuistuttiin, niin pelissä alkoi olemaan enemmän mieltä kun kaikki pelaajat valmentaja mukaanlukien ei ollut sellainen kanalauma siemenjyväpussin kantajan ympärillä.

Pelasin ensimmäisen pelin Blood Bowlia ja ehkä mää ajattelen tätä asiaa liian hankalasti ja väärästä näkökulmasta, mutta melkoinen dog pile keskelle siitäkin tuli. Jos peliä voi kuvata "Mentiin keskelle kenttää ja tapeltiin", jokin on mennyt pieleen suunnitelmassa, pelin suunnittelussa tai jossain sillä oletuksella, että pelaajat eivät olleet vasta pallokoulusta valmistautuneita kanoja.

Hammerissa aina puhuttiin siitä ongelmasta, että tämä peli pyörii kenraalin ympärillä, tarkalleen ottaen 12" säteellä. Kaikki muu mihin Inspiring Presence ei yllä ei ole Simballe soveliasta mennä. Meillä on aivan upea kenttä täynnä maastoa. Se on 48" leveä, mutta todellisuudessaan koko peli tapahtuu niissä iän ikuisissa kuplissa ja toista tyyppiä halaten.

Kaikki peliraportit, tämän päiväinen mukaanlukien, ovat depoltaan sellaiset, että kaikki ukot ovat keskellä kenttää siten, että molemmilla puolilla olisi tyhjää tilaa vähintään 20" tarjolla ja niin se pelikin sitten etenee.

Onpas se kello jo paljon. En minä uskonutkaan, että saisin kaikkea vuodatusta tehtyä tänä aamusti. Meillä on aamupeli sovittuna. Aattele, sunnuntaina 9.30 saa aloittaa pelaamisen. Mieti. Jatkan myöhemmin, mutta minun osaltani nämä asiat ovat loppuun käsiteltyjä. Ilman, että joku jossain joskus jossain mielentilassa tarttuu näihin asioihin, niin en ota tämän pelikokemuksieni jakamisen aikana enää näitä asioita puheeksi.

Vuodatus to be continue...

Ps. Vastustajallani tulee olemaan Wraith Engine pelissä!

Se oli yllättävän kivaa eilen illalla kun laitoin kaverille viestiä, että jos teollisuusvakoiluun on yhtään taipumusta, niin käyppäs siinä tapauksessa katsomassa Sotusta minun listani. Josko vaikka saisi pedikyyrin huomaamatta samalla kertaa alta pois. Jotkut kaverit ovat sellaisia, että sieltä tulee vain kuittais, että listaa oltaisiin käyty tirkistelemässä, mutta aina silloin tällöin kohtaa niitä sankareita, jotka pitävätkin sitten viimoiseen hetkeen saakka omansa piilossa.

Sain listan ja heti aukesi LOS ja aloin opiskelemaan. Yksiä ensimmäisiä asioita, josta laitoin viestiä eteenpäin, että eihän Dark Shroudit stäkkää. Se olisi aivan naurettavaa, jos saman yksikön sisällä olisi mahdollista antaa -10ARMiin, koska olen viiden tyypin kanssa samaan aikaan klosiksessa. Siinä kohtaa lopettaisin heti pelaamisen Cryxiä vastaan, koska homma on mennyt lapasesta. Mutta siinä kohtaa aloin pohtimaan, että mitenhän on PP:n ajatusmaailma siinä kohtaa kun efekti tapahtuu eri lähteestä?

Mää olen tässä tammikuun aikana nähnyt kahdet Röllimyyjät ja olen alkanut haalimaan niitä taas itselleni. Joskus... kuusiko vuotta sitten myin omani pois kun skene oli lopensa kuollut Porissa. Sitä on vähän tullut opiskeltua nyt niitä ja mielessä on käynyt Kivet + Madrak3. Saisko sieltä +4ARMia yhteensä ja vastapuolen pahalle tuulelle. Onneksi homman nimi ei mene näin ja opiskelu voi jatkua onnellisesti.

Katsoin casterin ja ensimmäinen asia, joka pisti oikein kunnolla silmään oli tekstin pätkä "Fiittivuorolla 7 Telekinesiaa". Joo-o. Niin... Minkä keksipurkin juuri hetki sitten aukaisinkaan. Sinne olisi keksi laitettavaksi talteen.

Se minua hirvitti kuitenkin, että listaa tehdessä minua harmitti todella paljon ampumisen puute. Eihän minulla ole oikein muuta kuin Severius hoitamassa tätä roolia siinä missä toisella on ties mitä kaikkea kivaa. Mää vähän lähdin peliin sillä asenteella, että iholle olisi kiire päästä, joka on tosi jännää touhua kun koko armeija on M4. Noh, pitäähän sitä joku huono puoli armeijassa olla. Onneksi minä voin ottaa Alphan vastaan.
Musta on tosi jännää, että juuri hetki sitten inisin siitä, että tätä peliä ei pelata koko pöydän leveydeltä ja sitten vastapuoli oli keksinyt tämmöisen skenaarion. Tätähän nimittäin juuri pelataan koko pöydän leveydeltä, koska Jaakot olisi jaettava vähintään kahtia. Tai sitten contestoida tuo toista aluetta.

Mutta mutta. Pohditaas tätä hieman. Minä lähden toisena, koska se on todella kivaa. Maailma on minun oisterini. Wraith Engine tappaa kaiken mihin se osuu. 3 ukkoa lentää samantien pois kun se avaa tulen. Bane Thrallit on hirveä death star, joka menee keskelle kenttää. Ne tappaa kaiken kanssa ja kun niitä tulee takaisin minifiitin kanssa ja Tartarus synnyttää tappamistaan ukoista niitä lisää, niin kiinnostaako ketään, jos minun Cineratorit esim. ylipäänsä saa niihin Alphan ja pamauttaa 5 ukkelia kerralla pois. Anteeksi, 6 kappaletta, koska UA.

1v1 tilanteissa myö otan niin pahasti pataan tässä pelissä ainakin omasta mielestäni ja sitten kun siellä on jopa 2:t raivostuttavat kanaset, niin ei paljoa tarvitse miettiä millä tavalla vastapuoli tulee pelaamaan nämä zonet.

Puolen valinta oli vaikeaa, depottaminen vielä vaikeampaa. Blessingin paikka löytyi kolmannella yrittämällä. Kuin olisin nainen sisustamassa olohuonetta. Severiuskin haki paikkaansa kahdesta eri kohdasta ja oikeastaan mihinkään en ollut tyytyväinen, mitä sain aikaiseksi. Mielessä kävi sanoa, että vaihdetaan skenaario, koska syyt, mutta nyt kun viimeinkin saan pelata tätä peliä juuri kuten valituksessani olin kirjoittanut, niin on se vähän tekopyhää touhua kyllä.

"Depo oli siinä ja tee pahimpasi", sanoin ja me molemmat liikutimme tyyppejämme suoraan eteenpäin maksimimäärän. Ensimmäinen vuoro oli simppeli ja selkeä ja peli lähti hyvin käyntiin. Bastioneilla olisi Defenders Ward ja Indictorissa Vision. Musta ihan oikeissa paikoissaan.
Vastapuoli liikkui käytännössä juuri niin kuten olin odottanutkin. Yksi syy miksi laitoin Blessingin tuonne sivulle oli juuri nuo turkasen pilvet. Prowlin kanssa ne olisivat turvassa pusikossa, mutta kaikkialla muualla, edessä tai takana, minä saisin heitettyä sinne Ashes to Ashesin, joka olisi minun paras vaihtoehtoni harventamaan rivistöä. Hyvällä säkällä myös kun pääsen hönkimään tuonne puskan taakse, minulla on mahdollisuus saada vaikka munkitettua Spellslave sooloon lieskat.

Ainoa ongelma omalle pelilleni oli keskusta. Sivuilla pelityyli on todella selkeä, mutta keskellä en osannut tehdä yhtään mitään. Minä tiesin mihin yksiköistäni olisi. Minulla oli listaa tehdessä selkeä suunnitelma ja tännekin kirjoitin, että Bastioneihin on Bane Thrallit varsin tervetulleita tulemaan moikkaamaan.

Tässä kohtaa mie haluan sanoa, että voisin vaikka vannoa ottaneeni jokaisesta vuorosta kuvan, mutta ilmeisesti peliosaamisen lisäksi menetin myös muunkin huomiokykyni ja kaiken sen, mikä tulisi pakata mukaansa kun lähtee pelaamaan yhtään mitään. Kun minä olin pieni, niin äiti aina sanoi ennen peliä, että muista pitää hauskaa, pelionnea ja ennen kaikkea -intoa.

Jotain jossain jostain syystä tapahtui, mutta 2a vuoron aikana tapahtui jotain, joka vei tuon jälkimmäisen pois alun muututtua kivikkoiseksi täysin omasta syystä. Ensin Jaakko 1 pamautti yhden Bastionin kertalaakista pois ja sitten tuli Jaakko 2, joka pamautti Rof2:lla irtohaavoja Bastioneihin ja Seneschalin pois pöydältä. Kun sovittiin noiden pitkospuiden olevan trenchereitä, niin ei se varmaan minulta olisi paljoa vaatinut viedä Sene sinne turvaan ettei kuolisi heti pois.

Into on tärkeä asia. Joku joskus sanoi minusta huvittavasti, että mikäli motivaationpuutteesta kärsivä tyyppi laitetaan tekemään turhaa työtä, turha työ menee hukkaan. Täähän lausahdus ainakin minun mielestäni pitää sisällään niin paljon viisautta, koska motivaationpuutteesta kärsivä henkilö yleensä tekee työnsä ilman mitään ajatuksenjuoksua ja työnjälki on juuri sen näköistä. Turha työ voi olla pakollinenkin työ tehtäväksi ja jos sellaisen joutuu toisen jäljiltä mennä paikkaamaan, niin on kyllä maailmankirjat sekaisin.

Viime Scyrah-pelissä vastustajalta meni peli-into pois kun vedin Ashesin kimokkeella tärkeän soolon ja 6 miehen yksiköstä 2 tyyppiä pois tehden jo valmiiksi raakileyksiköstä vieläkin tuhnuisemman chargelinjan blokkaajan. Pakka meni sekaisin ja -innon laskiessa turhaa työtä larppaava WMH:n pelaaminen tehtiin vasemmalla kädellä ja se näkyi. Minähän tein saman Ashes tempun seuraavalla vuorolla.

Äiti ei ollut saattamassa aamulla pelipaikalle pientä lastaan. Vaimo toivotti vain onnea. Ei peli-intoa. Sitä ei ollut varastossa ja kivikkoisessa alussa oma vuoro lähdettiin pelaamaan sillä ajatuksella, että voidaanko tähän enää jäädä tuleen makaamaan? Jos Drag-pyssy pamautti Defenderissä olevan Bastionin pois ja tuo toinen saa Soolonkin kerta laakista, niin lähelle on päästävä.

Yksi Bastion pääsee Jaakkoon kiinni, toinen yhteen Baneen. Cineratoreista ylletään yhteen Baneen. Wraith Engineä pelkäsin ihan sikana, koska se on kuitenkin Incorporeal ja jotain siihen suuntaan. Täähän armeija pyyhältää periaatteessa vaan musta ohitse parhaimmillaan, niin minun joko pitää:
A) Floodata koko oma puoli, että Engine ei pääse pyyhältämään ohitse.
B) Käydä tappamassa se. Millä, en yllä chargea.
C) Antaa sen tulla vaan.
D) Tjee jottain

Emmää tii. Emmää ihan aikuisten oikeasti tii mitä mie voisin tehdä. Pelataan helpot siis. Crusader contestoimaan zonea. Seuraavalla vuorolla se tappaa kanan. Toinen linja. Jos Wraith lähtee liikkeelle, se ottaa free striken Indictorilta. Sidon sen lähikseen. Tää on muuten huvittavaa matematiikkaa minun mielestäni. Liike 4", Chargeliike +3" ja mela +1". En yllä chargee ja lyödä, mutta voisin juosta kohti ja nyt ollaan sitten klosiksessa toinen toisemme kanssa. Jokainen tuuma on tärkeä.

Kai tässä on joku järki. Vähän kuitenkin pelkään tuota Telekinesiaa. Pääseeköhän se takarööriin kurkkaamaan ja tekemään ilkeyksiä. Kiinalaiset ovat kuulemma keksineet uusia tapoja käsitellä koronaa. Missähän tuon Wraithin muovi on tehty? Onko siinä järkeä, jos tuon Blessingin tuonne? On siinä kai. Ehkä. Saan kanaan Ashesin. Otan sen.

Suojaan samalla tuota selustaa. Ashes osuu ja saa Cortexin rikki. Melkein buustasin damagea Wraithia vastaan, mutta sitten laskettiin sen ARMia taikabuustin kera ja kuuleppas poikakulta, miksi sinä niin menisit tekemään. Yksi Bane kuoli. Kimmoke ei riittänyt Spellslaveen.

Sitten on enää keskustan vuoro. Indictorilla on Vision päällä ja se on yksin tuolla Wraithin kanssa. 1v1 voisi olla tosi miehekäs peltien kolistelu, mutta jos kaikki Banet tulevat päälle, niin se on sit menoa. Zonellekin pitäisi mennä keskelle.

Olisinpa ottanut kuvan kakkosvuoron jälkeen, koska se oli todella hieno päätös tälle pelille. Yleensä peli hävitään vastustajan vuorolla, mutta minä jotenkin onnistuin häviämään sen nyt omalla liikkumisvuorollani kun lähdin ottamaan keskialueen Examplereita käsiini. Kaikki se osaaminen ja tieto omista tyypeistäni lensi kaivoon kun aloin tekemään turhaa työtäni.

Hävisin pelin omalla 2b vuorollani. Huomasin sen ennen kuin annoin vuoron toiselle. Idea oli hyvä ja se olisi voinut toimia. Cineratorit lähti juoksemaan ja tarkoitus oli Repositionin avulla ottaa niin paljon meleeseen tyyppejä vain kun kykenisi. 5" tuolla kaiken roskan keskellä riittää ihan kunnolla kyllä ja sitten kun Defenders menee vielä mukaan, niin siellähän sitä ollaan.

Suunnitelma epäonnistui, koska:
A) Defendersiin ei ollut enää Focusta, koska en laskenut. Pelasin, puhuin, heitin ja oho.
B) Juostessa ei saa fiitata

Ole hyvä. Tässä on armeijani. Tee pahimpasi.

3A vuoron kohokohdat:
- Kana on Arc node ja telekinesian avulla Crusader kääntyi ympäri ja liikkui pois zonelta. Kana chargasi Vassal of Menothiin ja tappoi sen. Minä tiesin, että se on Node ja minä olin lukenut 7:stä telekinesiasta. Mitä ihmettä? Miksi minä liikutin Crusaderin niin, että sen saa ulos zonelta? Enhän minä edes juossut sillä sillee oikeesti. Ja tietenkin, miksi Vassal oli chargekantamalla?
- Banet kävivät kiinni sekä Cineratoreihin ja Bastioneihin. Ihan kuten olin eilen pyytänyt, että tervetuloa vaan. Kotona laitoin viestiä pelikaverille, että mehän unohdettiin Defensive strike. Sanoin siitä pelin alussa, että nämä tyypit on sitten chargessa 15/18 Defensive strike parhaimmillaan. Nostin kaikki tyypit kuollut-pinkkaan.
- Wraith pamautti 7 sisään Indictoriin. Se tinttasi kerran ohi, kerran sisään ja kolmannen kerran Cineratoria. Omalla vuorollani vastustaja ystävällisesti sanoi, että ottaisinko Indictorilta kaiken damagen pois. Kysyin häneltä, että miksi ihmeessä. Ai niin joo, sillä oli Vision.
- Pisteitä kerättiin 2kpl.
Tää kuva otettiin minun 3b vuoroni jälkeen, jonka suunnitelma oli: "Tapa kaikki tai vähintään se, mihin kyetään.".

Kuten kuvasta sen näkee, laitatopparit osaavat homman. Crusader otti free striken ja sai yllättävän paljon sisäänsä. Kostoksi pamautti melkein lekalla rikki toosan, mutta tarvittiin siinä vähän käpälän avustusta. Indictor pumpattiin täyteen, koska Blessingillä ei oikein iskuvoima riitä kuin sen yhden irtohaavan tekemiseen. 4+:n heittäminen on vaikeaa ja Blessingin damageheittoja heiteltiin kylmähiki valuen. Tai oltaisiin heitetty, mutta kyllähän tuosta yllä olevasta kuvasta näkee, että Severius on ihan yksin tuolla keskellä. Sillä ei ole mitään väliä miten nämä heitot loppujen lopuksi menevät. Kuoli se kuitenkin. Hyvä hyvä. Indictorilta jäi 5 boksia jäljelle.

Baneja kokeiltiin Ashesillä tappaa, mutta Tough oli todella kovassa vedossa. Ei niitä oikein saatu hengiltä pois.

4:s vuorolla ensin tykitettiin Jaakko 2:lla Severius puolikuoliaaksi ja sen jälkeen kun vähän Telekinesian avulla tultiin lähemmäs, niin kokeiltiin vetää tuohon viereen kuolemaan. Viereen tultiin, mutta se Severius ei ollut enää elävä.

Mistä minä pidin:
- Hiljaista on.
- Eiku otetaas uusiksi. Mää sain Wraithin alas!
- Vaimon siskon tytär tuli tänään visiitille ja suurimmaksi osaksi keskusteltiin häihin liittyvistä asioista. Ensin yleisellä tasolla ja sitten meidän kohdalta. Ootteko muuten koskaan katsoneet niiden häävuosien nimiä? Se on veikee lista kun samat nimet toistuvat useammin kuin kerran. 1 vuosi on esim. pumpuli- /paperihäät ja sitten 2 vuosi on paperi- / pumpulihäät. Öö-ö, joo.

Mistä minä en pitänyt:
- Tätä peliä pelatessa pitää olla hereillä. Turha työ menee hukkaan muutoin.
- Miten voi pelata kuoron näin huonosti?

Nyt jälkikäteen kun ajattelen, niin tämähän peli oli itseltäni ihan fiasko. Eihän vastapuolella nyt mikään varsinainen gunline ollut, mutta tämä peli on yllättävän kiva sen suhteen, että vähäiselläkin ampumisella saa luotua eräänlaista painetta. Viime Cirkkeli-peli mm. tuli osittain voitettua siitä syystä, että minulla oli Reckoner ampumassa tasaisesti haavoja sisään Warppisuteen, joka aiheutti paineen, joka johti paniikkiin, joka johti virheisiin, joka puolestaan johti häviöön. Tuo sama tapahtumaketju tapahtui nyt minullakin.

Jos minulla olisi Tardis, niin palaisin takaisin 2B vuorolleni ja tekisin mieluummin näin. Cineratorit kävelee, shield wallaa ja on sen verta kaukana kaikesta, että kaikki maailman Banet eivät pääse iholle. Miksiköhän minä liikutin niitä niin onnellisesti eteenpäin? Bastionit puolestaan voivat testata 15/18 kestoaan vähän ronskimmin.

Nykyinen taktiikka, kuten pelin aikana vuoroa luovuttaessani sanoin, johtaa vain ja ainoastaan voittovuoroon. Tai sit mulla on säkää.